PPK 1971
Olenhan minäkin mies...
Varatuomari Eila Kännö
Eläkkeellä oleva opettajatar löydettiin viikatteella surmattuna kotipihaltaan. Teko näytti kaikessa kaameudessaan olevan vailla motiivia. Kohtalo oli kuitenkin kauan salaa odottanut täyttymistään entisen oppilaan hahmossa.
”Hän nöyryytti minua, pakotti minut syömään ruokaa, johon en ollut tottunut ja sitä paitsi hän opetti minut lukemaan — huonosti”.
Siinä tämän hirvittävän teon motiivi.
Rikospaikka
Syyskuun 1 päivänä oli pari suomalaista opiskelijatyttöä lähtenyt kanadalaisen ystävänsä, nuoren miesopiskelijan kanssa, toisen tytön vanhempien lähellä Helsinkiä omistamalle kesähuvilalle. Ilta päivällä heille tuli asiaa kotiin ja niin he päättivät tehdä pikku kävelyretken ja poiketa samalla lähistöllä asuvan opettajatar
Aili Konttisen luokse, jolla oli puhelin. Sieltä he voisivat soittaa kotiin ja rupatella hetken hyvin mukavaksi tunnetun opettajattaan kanssa. Hän oli seurallinen ja sivistynyt ihminen ja melko tunnettu nimenomaan nuorisokirjailijanakin. Opettajatar Konttinen oli eläkkeellä ja hän asusti yksinään pienessä metsikössä olevassa suuressa huvilassaan, joka oli monien tunnettujen henkilöiden suosima kohtauspaikka. Kun nuoret saapuivat metsästä huvilan piha maalle, he näkivät jo matkan päähän maassa jotakin epämääräistä, valkoista. Lähemmäksi tultuaan he totesivat, että opettajatar Konttinen siinä oli yöpaidassaan ja verissään. Hänen aikansa oli tullut. Hän oli eronnut tästä maailmasta, mutta hyvin epämiellyttävällä tavalla. Hänet oli raa’asti surmattu. Sillä aikaa, kun kanadalainen nuori mies kumartui maassa makaavan uhrin puoleen kokeillen tämän valtimoa, menivät tytöt huvilaan hälyttämään viranomaisia paikalle.
Paikalle saapuneet poliisiviranomaiset totesivat sen, minkä nuo kolme nuorta ja olivat todenneet. Opettajatar Konttinen makasi maassa kuolleena, surmattuna, yllään vain yöpaita ja kehossaan useitakin suuria haavoja. Hänen vieressään maassa oli kaatunut ämpäri. Kauempana rakennuksen seinustalla oli puutarhaviikate, jonka terässä näytti olevan verta ja jonka varressa oli selvä sormen jälki. Opettajattaren ruumis vietiin pois ja poliisin tutkimukset saattoivat alkaa. Tutkimuksissa kävi ilmi, että löytöhetkellä vainaja oli ollut kuolleena jo useita tunteja ja että viikatteessa oleva veri oli ilmeisesti hänen vertansa. Ruumiinavauksessa todettiin useiden kylkiluiden olevan poikki ja että kuolema oli seurannut keuhkojen ja maksan repeämästä, jotka oli aiheutettu viikatteella lyömällä.
Mikä voisi olla teon motiivi?
Mitään omaisuutta ei näyttänyt olevan poissa. Kyseessä ei siis ollut ryöstömurha. Mikä sitten oli murhan motiivi, kuka oli vihannut opettajatar Konttista näin syvästi? Tai oliko teko jonkun satunnaisen kulkijan työtä? Sormenjälki viikatteen varressa oli tutkijoiden ainoa johtolanka. Asiantuntijan lausunnon mukaan sormenjälki oli joko naisen taikka kevyttä työtä tehneen miehen jättämä. Opettajatar Aaltosella oli paljonkin naistuttavia, jotka ahkeraan vierailivat hänen luonaan. Mutta he olivat kuten nti Konttinenkin kulttuurihenkilöitä. Tuntui mahdottomalta ajatella heistä kenenkään syyllistyneen tällaiseen tekoon. Tutkijat olivat taipuvaisempia ajattelemaan syylliseksi miestä. Mieheen viittasi myös se, että nti Konttinen oli nähnyt mieshenkilön hiippailevan huvilansa tienoilla. Hän oli kertonut asiasta tuttavilleen ja sanonut pelkäävänsä, sillä hän asui yksin. Seutu, missä opettajatar Konttinen asui, on vilkas. Se sijaitsee melko lähellä Helsinkiä, on erittäin suosittua huvila-asutusseutua, mutta se on myös vilkas liikenne ja läpikulkupaikka Helsingistä tulevan valtatien varressa. Paikkakunnalla sijaitsee lisäksi työlaitos. Tämän tapahtuman aikaan siellä oli myös suuri tietyömaa, jonka työläiset olivat pääasiassa alkoholistihuoltolan asukkeja.
Entinen oppilas
Lähdettäessä etsimään mahdollista tekoon syyllistynyttä, tuntui kuin olisi lähdetty etsimään neulaa heinäsuovasta. Vihjeitä tuli paljon ja ne oli kaikki tarkistettava, mutta se ei ollut niinkään helppoa, sillä tietyöläisillä ja työlaitoksen asukeilla oli mitä kullakin poliisilta salailtavaa ja työ eteni hitaasti. Kaksi kuukautta kestäneiden tutkimusten aikana otettiin tarkistusten yhteydessä yli 600 henkilön sormenjäljet ja suoritettiin 70 000 sormenjälkien vertailu rikospaikkajälkeen. Opettajattaren laajan kirjeenvaihdon perusteella koetettiin ottaa selvää hänen tuttavapiiristään. Henkikirjojen perusteella laaditun luettelon mukaan tehtiin tiedusteluja ja tarkistuksia lähitienoon kylien asukkaista, lähistön laitosten hoidokeista sekä työmaan työläisistä. Monet lähiseudun naishenkilöt olivat tapahtuneen jälkeen saaneet Helsingistä postitetun posti kortin, joka oli varustettu allekirjoitetulla nimellä Jaska. Kuka oli korttien lähettäjä? Kukaan korttien saajista ei osannut antaa siihen vastausta. Mutta työtä tehtiin määrätietoisesti ja henkilö henkilöltä voitiin eliminoida pois. Tutkijat olivat heti jutun alussa ottaneet huomioon myös sen, että syyllinen saattoi olla joku opettajatar Konttisen entinen oppilas. Oppilaista laadittiin luettelo, jonka mukaan järjestelmällisesti alettiin tarkistaa nti Konttisen entisten paikkakunnalla asuvien oppilaiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Kaikilta otettiin sormenjäljet sitä mukaa kuin heidät tavoitettiin. Eräänä aamuna tutkijat kävivät tarkistusmatkallaan myös erään läheisyydessä asuvan maanviljelijän luona. Samalla tiedusteltiin, missä talon poika oli, hän oli ollut myös nti Konttisen oppilas. Tutkijat saivat vastaukseksi, että poika oli töillään ja tutkijat poistuivat sanoen tulevansa uudelleen. Seuraavana päivänä pojan äiti kuitenkin soitti poliisille. Poika, Jouko Pohjola, oli uhannut ottaa äitinsä serkun "päänahan” ja samalla sanonut, että hän sen nti Konttisenkin tappoi. Jouko oli poliisien käydessä ollutkin kotona yläkerrassa ja saatuaan tietää poliisien käynnistä, ajatellut, että pian hän joutuisi kiinni joka tapauksessa. Marraskuun 1 päivänä, kaksi kuukautta tapahtuneen jälkeen, Jouko pidätettiin epäiltynä syylliseksi opettajatar Konttisen surmaamiseen. Viikatteessa ollut sormenjälki oli Joukon. Mutta miksi hän oli surmannut entisen opettajansa?
- Tämä veitsi nuorukaisella oli vieressään kun hän uhkasi sukulaistaan. Siitä uhkauksesta paljastui myös kirjailijan julma surma..jpg (189.61 KiB) Katsottu 1237 kertaa
Joukon oma kertomus
Jouko asusti vanhempiensa kanssa näiden talossa ja tehden talon töitä saamatta palkkaa. Hän piti asemaansa nöyryyttävänä, hänellä ei ollut tuloja eikä varoja ja aina häntä vain käskettiin tekemään jotakin. Siitä hän ei pitänyt. Koulua käydessään hän oli joutunut nti Konttisen oppilaaksi, ja nti Konttinen oli kohdellut Joukoa tämän mielestä epäoikeudenmukaisesti. Jo ensimmäisenä koulupäivänä opettaja oli nöyryyttä nyt häntä pakottamalla hänet syömään kouluruokaa, jollaiseen hän ei ollut ollut tottunut. Koska hän oli herkkä, oli hän pillahtanut itkuun. Opettaja oli nimittänyt häntä itkupilliksi. Paljon muu takin kaunaa Joukolla oli opettajaansa kohtaan, muttei hän halunnut kertoa siitä, koska, niin kuin hän sanoi, se oli hänen asiansa. Heinäkuun puolessa välissä Jouko oli alkanut erityisesti muistella kaikkea kokemaansa vääryyttä ja niin hän oli päättänyt surmata nti Konttisen. Jouko oli monta kertaa jo käynytkin nti Konttisen huvilan pihamaalla surmaamisaikeissaan. Nähtyään talon seinustalla viikatteen hän oli mielessään päättänyt leikata nti Konttisen kurkun viikatteella poikki. Paria päivää ennen lopullista tekoaan Jouko oli myös käynyt nti Konttisen huvilalla. Nti Konttinen oli nähnyt hänet ikkunastaan, avannut sen ja kysynyt, mitä hän etsi, johon Jouko oli vastannut, että ” teitä”. Nti Konttinen ei ilmeisestikään ollut tuntenut Joukoa, jota hän ei ollut nähnyt tämän koulunkäynnin päätyttyä. Jouko oli nyt jo lähes 20-vuotias. Kun nti Konttinen oli luvannut huutaa jotakin miestä apuun, oli Jouko sanonut, että ”olenhan minäkin mies” ja lisännyt, että pelkäättekö?” jolloin nti Konttinen oli sulkenut keittiön ikkunan Syyskuun 1. päivänä Jouko oli päättänyt toteuttaa aikeensa. Aamulla varhain, hieman yli kello viiden, Jouko oli hiljaa poistunut kotoaan ja asettunut nti Konttisen huvilan kuistin nurkkaan väijyksiin. 50 minuuttia hän oli saanut odotella, mutta sitten hän oli kuullut ääniä, joiden perusteella hän oli arvellut nti Konttisen pian tulevan ulos. Kun nti Konttinen oli tullut ulos yöpaitasillaan kädessään likaämpäri, oli hän Joukon huomatessaan pysähtynyt pihalle sanomatta mitään, mutta näyttäen vihaiselta. Joukon alkaessa kulkea häntä kohti, oli nti Konttinen pelosta jähmettynyt paikalleen. Jouko oli tarttunut molemmilla käsillään häntä kurkusta ja kuristanut kaikin voimin. Nti Konttinen oli yrittänyt suojautua ja saanut raapaistua Joukoa otsaankin, mutta sitten hän ilmeisesti oli menettänyt tajuntansa ja kaatunut maahan. Osoittaakseen, miten syvästi hän halveksi nti Konttista, oli hän potkinut tätä. Tämän jälkeen Jouko oli noutanut rakennuksen seinustalta viikatteen ja sillä täydentänyt työnsä. Tässä vaiheessa Jouko oli luopunut aikaisemmasta aikeestaan katkaista nti Konttisen kurkku. Kuulustelijoille hän selitti muuttaneensa mielensä, koska olisi ollut liian työlästä katkaista nti Konttisen kurkku häntä kääntelemällä, kun hän makasi maassa, eikä hän ollut viitsinyt ruveta siihen. Viikatteen terän Jouko oli pessyt pihalla olleessa vesitiinussa ja mennyt sen jälkeen sisälle huvilaan ja pessyt siellä kätensä. Uteliaisuuttaan hän oli myös katsellut kaikki talon huoneet koskematta mihinkään ja ottamatta mitään. Kaiken tämän tehtyään Jouko oli palannut kotiinsa ja vanhempiensa huomaamatta mennyt yläkertaan. Kun tutkijat halusivat tietää, miksi kostoaikeet juuri tänä kesänä olivat niin voimakkaana tulleet hänen mieleensä, selitti Jouko, että koska hän oli aikaisemmin laiminlyönyt ilmoittautua asevelvollisuuskutsuntoihin, hän varmaankin pian joutuisi väkeen, ja sitä ennen piti ehtiä paljon. Sillä Jouko ei ollut aikonut enää palata takaisin tälle paikka kunnalle asevelvollisuutensa jälkeen. Joukolle oli tullut siis kiire. Joukolla oli pitkä lista henkilöistä, jotka kaikki piti "käsitellä”. Pari muutakin opettajaa oli hänen listassaan, mutta nti Konttinen oli ensimmäinen. Hänen listassaan olevat ihmiset olivat Joukon sanonnan mukaan ”kalseita tyyppejä taikka heissä oli jokin muu vika”. Yksi "käsittelyyn” tarkoitetuista henkilöistä oli Joukon äidin serkku, jolla oli tapana hymyillä Joukoa ärsyttävästi! Kun Jouko oli saanut tietää poliisien käynnistä, oli hän päättänyt skalpeerata äidin serkkunsa mana iltana tämän tultua kyläilemään Joukon kotiin.
Erakon viha
On aivan selvää, että Joukon mielenterveydessä on paljon toivomisen varaa.
Vanhemmat kertoivat Joukon olleen aina eristäytyneen, mutta varsinkin viimeisenä kolmena vuotena hän oli ollut täysin säikky ja ihmisarka. Hän ei tullut syömään eikä juomaan toisten seuraan, ei katsomaan TV-ä, eikä muutenkaan. Hänelle piti viedä ruoka erikseen ja hän söi ja asui yksin talon yläkerrassa.
Joukon vanhempi veli oli kuollut kolme vuotta sitten tapaturmaisesti ja se oli pahentanut Joukon terveyden tilaa huomattavasti. Jouko ei kuitenkaan koskaan aikaisemmin ollut esiintynyt väkivaltaisesti.
Kun Joukon äidin serkku oli tullut vierailulle, oli Jouko sanonut tälle, että ”mitäs siinä virnuilet” ja samalle sanonut äidilleen, että ”tuo tarttis skalpeerata”. Jouko oli väijynyt serkkua veitsen kanssa, mutta hän oli päässyt pakoon ja samassa yhteydessä Jouko oli myöntänyt surmanneensa nti Konttisen.
Vanhempien oli vaikeata uskoa Joukon syyllistyneen tuohon tekoon, mutta mikäpä muukaan auttoi ja poliisi kutsuttiin paikalle. Tutkijoille Jouko selitti tekoaan varsin laveasti. Hän aivan ilmeisesti nautti siitä. Kun tutkijat halusivat tietää, eikö Joukon mieleen tullut hiukkaakaan katumus, hän vastasi katuvansa vain sitä, että nti Konttinen pääsi aivan liian vähällä. Niin, ja sitä, ettei nti Konttinen koskaan saanut tietää, miksi Jouko tappoi hänet, miksi Jouko vihasi häntä. Ja hän vihasi, vihasi. . . siksi, että nti Konttinen oli nöyryyttänyt häntä, pakottanut syömään outoa ruokaa, haukkunut itkupilliksikin, mutta ennen kaikkea siksi, että nti Konttinen oli opettanut Joukon niin huonosti lukemaan...
- Eeva Joenpelto laski Kirjailijaliiton seppeleen Aili Konttisen kukkien peittämälle arkulle.jpg (186.22 KiB) Katsottu 1237 kertaa
Ovi
Jouko Antero Pohjolan jälkeen on sulkeutunut. Nyt on lääkärien ja psykologien vuoro keskustella Joukon kanssa. Ovi Joukon jälkeen olisi pitänyt sulkea jo paljon aikaisemmin, ehkäpä silloin olisivat säästyneet sekä Jouko itse, että kaikkien kunnioittama opettajatar Konttinen. Henki on kallis hinta huonosta lukutaidosta
