NS kasitykseen on helppo yhtya. Lasten Seri jutuja kasitellaan mielivaltaisesti Kaikialla. SWuomi on saanut erikoisaseman siina. etta tama mielivaltaisuus on on valtakunnallisesti jarjestetty. On valittu muuta taman asian teitamisenn keskus ja ne maaraavat jokaiseen oikeustapauksen tuloksen omilla kaukana todelisesta elamasta olevilla menetelmilla.
Auerin tapauksessa paastiin asiassa avoimeen tilanteeseen kun Seri tuomio perustui murhajutussa perattomaksi todettuihin juttuihin. On iso vahinta Seri asioidenn ylseisen kasitelyn kannalta, etta tassa paljon juklkisuutta saaneessa tapauksessa ei saatu aikaan asiallista kasittelya
Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
-
Pieni liekki
- Frank Columbo
- Viestit: 9304
- Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
Olisiko näiden lasten vammoista todistaneiden lääkärien suurin virhe tehty siinä, että he eivät koskaan keskustelleet suoraan niiden henkilöiden kanssa, jotka olivat epäiltyinä tietyistä teoista lasten kertomusten perusteella? Minulle on jäänyt epäselväksi, ovatko lapsia tutkineet lääkärit keskustelleet asioista edes sijaisvanhempien kanssa.
Minulla on omakohtaisia kokemuksia yli 50-vuotiaasta sukulaisestani, joka on eristäytynyt äitinsä puolen suvusta. Hän on aikuinen ihminen, joka kertoo mielikuvituksen sävyttämiä kertomuksia omaan elämäänsä liittyvistä asioista. Näistä tarinoista olisi helppo tyrmätä todistettavissa olevilla faktoilla sukulaiseni harhakuvitelmat, mutta hän ei suostu käymään minkäänlaista asiakeskustelua aiheeseen liittyen. Uskon, että monet asiat olisivat paremmin, jos ihmiset osaisivat keskustella keskenään ilman ylimääräistä tunteiden kuohuntaa.
Minulla on omakohtaisia kokemuksia yli 50-vuotiaasta sukulaisestani, joka on eristäytynyt äitinsä puolen suvusta. Hän on aikuinen ihminen, joka kertoo mielikuvituksen sävyttämiä kertomuksia omaan elämäänsä liittyvistä asioista. Näistä tarinoista olisi helppo tyrmätä todistettavissa olevilla faktoilla sukulaiseni harhakuvitelmat, mutta hän ei suostu käymään minkäänlaista asiakeskustelua aiheeseen liittyen. Uskon, että monet asiat olisivat paremmin, jos ihmiset osaisivat keskustella keskenään ilman ylimääräistä tunteiden kuohuntaa.
-
Nicht schuldig
- Adrian Monk
- Viestit: 2535
- Liittynyt: Ma Kesä 16, 2014 2:19 pm
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
Eilen oli Yle:ssä ohjelma muistista, joka kannattaa katsoa Areenassa PrismassaPieni liekki kirjoitti:Olisiko näiden lasten vammoista todistaneiden lääkärien suurin virhe tehty siinä, että he eivät koskaan keskustelleet suoraan niiden henkilöiden kanssa, jotka olivat epäiltyinä tietyistä teoista lasten kertomusten perusteella? Minulle on jäänyt epäselväksi, ovatko lapsia tutkineet lääkärit keskustelleet asioista edes sijaisvanhempien kanssa.
Minulla on omakohtaisia kokemuksia yli 50-vuotiaasta sukulaisestani, joka on eristäytynyt äitinsä puolen suvusta. Hän on aikuinen ihminen, joka kertoo mielikuvituksen sävyttämiä kertomuksia omaan elämäänsä liittyvistä asioista. Näistä tarinoista olisi helppo tyrmätä todistettavissa olevilla faktoilla sukulaiseni harhakuvitelmat, mutta hän ei suostu käymään minkäänlaista asiakeskustelua aiheeseen liittyen. Uskon, että monet asiat olisivat paremmin, jos ihmiset osaisivat keskustella keskenään ilman ylimääräistä tunteiden kuohuntaa.
http://areena.yle.fi/1-3551596
ohjelmassa oli mm. psykologi Julia Shaw, joka istutti opiskelijoihin valemuistoja. Myös Elisabeth Loftus oli ohjelmassa.
Muistia voi manipuloida ja jokainen uusi muistamiskerta muuttaa sen muiston sisältöä, näin ohjelmassa kerrottiin. Uskon, että jokaisella ihmisellä on elämäntarina, jossa on osa totuutta ja osa on tullut mukaan jostain muualta. Me itse väritämme omaa maailmaamme.
Itselläni on yksi hyvin tärkeä muisto elämästäni, josta tulin paljon myöhemmin tietämään, että todellisuudessa se ei ole voinut tapahtua siellä, missä sen oletin tapahtuneen, eikä siten kuten oletin sen tapahtuneen. Osa tapahtumasta oli valemuistoa.Faktat puhuivat vastaan, emme asuneet koko paikassa enää silloin. Näin on varmasti tapahtunut monelle ihmiselle. Minulle asia selvisi siitä puhuessa aivan yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Muistan vieläkin sen hämmennyksen, sen epätodellisen tunteen.
Näissä olosuhteissa ja tällaisen epävarmuuden vallitessa lääkärin täytyisi sitten tutkia lasta mahdollisen hyväksikäytön epäillyn synnyttyä ehkä tapaamatta väitettyä hyväksikäyttäjää ollenkaan, puhumatta sanaakaan hänen kanssaan?
Epäillyllä ei ole myöskään itsellään mahdollisuutta puhua lääkärin kanssa ei liittyen lapsen diagnostiikkaan eikä mahdolliseen omaan statukseensa. Hänelle jää odottajan rooli, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Mielestäni tämä on joltain osin ihmisoikeuksien vastainen tilanne syytetyn kannalta katsottuna eikä se myöskään edistä millään muodoin sen lapsen asiaa, koska ei saada selville mitä on oikeasti tapahtunut. Nimittäin tässä jätetään se mahdollisuus ottamatta huomioon, että henkilö itse kertoo lääkärille mitä tapahtui. Tällöin lääkäri voi myös saada realistisen käsityksen tapahtumien kulusta.
Näinhän on esimerkiksi pahoinpitelyepäillyissä , jossa vanhemmat tuovat lapsen ensiapuun, ja lapsella on jokin vamma. Silloin lääkäri voi saada käsityksen siitä, mitä vanhemmat kertovat. Harkittavaksi jää onko tällainen vammanmuodostus mahdollista siten kuin se on esitetty vai ei? Toki sekin on sitten lääkärin oma käsitys onko vai ei, mutta ainakin lääkärillä on ollut mahdollisuus saada tietoa siitä, mitä vanhempi itse kertoo tapahtuneen.
Tässä on varsin suuri ero siihen, että jostain "nimettömästä" putkahtaa joku lapsi, joka kertoo jotakin tai joku muu kertoo jotakin, jonka väitetään lapsen kertoneen, ja sitten lääkärin tehtävänä olisi löytää ne vammat, joita toki odotetaan sitten myöskin löytävän. Siinä voi olla myös lääkärin suhteen kova paine saada sitä näyttöä oikeuteen.
Puhumme paljon lääkärien vastuusta väärissä diagnooseissa, mutta lasten hyväksikäyttötapauksissa tällaisia vääriä diagnooseja ei käytännössä edes myönnetä olevan olemassakaan.
Sen lisäksi me puhumme paljon lapsesta, mutta väitetystä tekijästä emme tiedä juuri mitään. Tekijäprofiili jää epäselväksi ja myöskään häntä ei kukaan tutki sen kummallisemmin, että onko siellä jotain taustaa. Esimerkiksi seksuaalitieteissä on tutkittu millaisia taipumuksia tällaisilla henkilöillä voi olla. Kuitenkin oikeudessa tälläkään tieteellisellä tiedolla ei näytä olevan mitään merkitystä, vaan kenen tahansa voidaan olettaa tekevän tällaisia tekoja, vaikka kaikki merkit osoittaisivat täsmälleen päinvastaiseen suuntaan.
Lapsikeskeisyydestä lasten hyväksikäyttötapausten tutkinnassa täytyisi siirtyä analyysikeskeiseen ajatteluun, jossa tullaan ulos sieltä omasta nurkasta tai omasta tiimistä keskustelemaan vapaasti myös sen toisen näkemyksen ja toisen tieteenalan ihmisen kanssa.
Kaikenlainen poteroituminen ja sellaiset turhat "minä puolustan nyt lasta" -ajattelut ovat vanhanaikaisia. Kyllä me kaikki varmasti haluamme sitä samaa.
Myös väitetyn tekijän kanssa käyty neutraali keskustelu on kuitenkin mielestäni yksi tärkeimpiä asioita tässä selvityksessä. Se auttaa myös sitä lasta, kun tiedetään mitä on oikeasti tapahtunut. En ole tietenkään niin naivi, että olettaisin todellisen seksuaalirikollisen antautuvan itse poliisille ja lähtevän vapaaehtoisesti selvittämään asiaa, jota on mahdollisesti peitellyt vuosia. Mutta neutraali keskustelu voi selvittää kuitenkin asian kulun, jos siinä kuunnellaan väitettyä tekijää ja pyritään uskomaan myös se vaihtoehto, että mitään ei sittenkään ole tapahtunut.
-
Kuolemannaakka
- James Bond (David Niven)
- Viestit: 10908
- Liittynyt: Ma Touko 31, 2010 10:43 pm
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
Tuo Prisma-ohjelma oli hyvin mielenkiintoinen ja siinä puhuttiin aika paljonkin valemuistojen luomisen helppoudesta.
70% kokeisiin osallistuneista saatiin 3 viikon aikana (vain 3 käyntikertaa "kuulusteluissa") uskomaan, että he olivat nuoruudessaan tehneet jonkun rikoksen. Eikä kyse ollut mistään "joo, kai se sit oli niin"-tunnustuksista, vaan nämä koehenkilöt ihan omin sanoin ja hyvin yksityiskohtaisesti kuvailevat tapahtumaa, jota ei koskaan ollut tapahtunut. Esim kuinka olivat lyöneet jotakuta ja poliisit oli soitettu paikalle.
70 %!! Ja tilanne ei ollut millään lailla uhkaava, eikä haastattelija ollut poliisi. Hän vain totesi asian muka muiden (vedottiin esim vanhempiin, jotka jutun olisivat alun perin kertoneet) muistamana faktana ja pyysi koehenkilöä kotona muistelemaan unohtamaansa asiaa. Väitteissä ei ollut mitään muuta faktaa kuin esim kotikaupunki ja silloisen poikaystävän nimi. Ekalla kerralla kaikki torjuivat väitteet ihan hämmentyneinä, toisella kerralla jo varovasti myönsivät ja miettivät, miten asiat olisivat voineet mennä ja kolmannella kerralla selittivät omin sanoin yksityiskohtaisesti mitä oli tapahtunut.
Tämä sopi Auerin kuulusteluihin täysin: myös hänet lähetettiin kotiin "muistelemaan, mitä tapahtui" ja myös hänelle vakuutettiin, että kaikki muut (lapsia myöden) muistavat asian ja se on 100% fakta. Ja kyllä sinäkin muistat kun vain muistelet. Nuo koehenkilöt ihan samanlaisesti ensin alkoivat miettimään ja pohtimaan MITEN he olisivat voineet asiat tehdä. Siinä kun kuuntelija-auktoriteetti sitten rivien välissä ohjaa juttuja oikeaan suuntaan, eli palkitsee tietyistä vastauksista, saadaan tarina muokattua syytetyn itsensä kertomana ihan sellaiseksi kuin tahdotaan.
Aivan sama juttu pojan kertomusten kanssa: hän itsekin sanoi, että on alkanut muistamaan uusia asioita sitä mukaa kun on tapahtumia muistellut. Pitkäaikaisia kuulusteluja, joissa joka kerralla muistetaan lisää ja lisää. Kukaan ei kiistä, vaan kaikki toivovat yhä lisää kertomuksia ja palkitsevat "oikeista" vastauksista lisämielenkiinnolla. Lasta on vielä paljon helpompi johdatella tämmöisessä kuin aikuista.
Aivan käsittämätöntä, että tämmöiset voi Suomessa mennä läpi, eikä tuomarit kiinnitä huomiota muistojen syntyprosessiin. Onneksi sentään Amanda kuului siihen 30%:n, jota ei pysty niin hyvin manipuloimaan.
70% kokeisiin osallistuneista saatiin 3 viikon aikana (vain 3 käyntikertaa "kuulusteluissa") uskomaan, että he olivat nuoruudessaan tehneet jonkun rikoksen. Eikä kyse ollut mistään "joo, kai se sit oli niin"-tunnustuksista, vaan nämä koehenkilöt ihan omin sanoin ja hyvin yksityiskohtaisesti kuvailevat tapahtumaa, jota ei koskaan ollut tapahtunut. Esim kuinka olivat lyöneet jotakuta ja poliisit oli soitettu paikalle.
70 %!! Ja tilanne ei ollut millään lailla uhkaava, eikä haastattelija ollut poliisi. Hän vain totesi asian muka muiden (vedottiin esim vanhempiin, jotka jutun olisivat alun perin kertoneet) muistamana faktana ja pyysi koehenkilöä kotona muistelemaan unohtamaansa asiaa. Väitteissä ei ollut mitään muuta faktaa kuin esim kotikaupunki ja silloisen poikaystävän nimi. Ekalla kerralla kaikki torjuivat väitteet ihan hämmentyneinä, toisella kerralla jo varovasti myönsivät ja miettivät, miten asiat olisivat voineet mennä ja kolmannella kerralla selittivät omin sanoin yksityiskohtaisesti mitä oli tapahtunut.
Tämä sopi Auerin kuulusteluihin täysin: myös hänet lähetettiin kotiin "muistelemaan, mitä tapahtui" ja myös hänelle vakuutettiin, että kaikki muut (lapsia myöden) muistavat asian ja se on 100% fakta. Ja kyllä sinäkin muistat kun vain muistelet. Nuo koehenkilöt ihan samanlaisesti ensin alkoivat miettimään ja pohtimaan MITEN he olisivat voineet asiat tehdä. Siinä kun kuuntelija-auktoriteetti sitten rivien välissä ohjaa juttuja oikeaan suuntaan, eli palkitsee tietyistä vastauksista, saadaan tarina muokattua syytetyn itsensä kertomana ihan sellaiseksi kuin tahdotaan.
Aivan sama juttu pojan kertomusten kanssa: hän itsekin sanoi, että on alkanut muistamaan uusia asioita sitä mukaa kun on tapahtumia muistellut. Pitkäaikaisia kuulusteluja, joissa joka kerralla muistetaan lisää ja lisää. Kukaan ei kiistä, vaan kaikki toivovat yhä lisää kertomuksia ja palkitsevat "oikeista" vastauksista lisämielenkiinnolla. Lasta on vielä paljon helpompi johdatella tämmöisessä kuin aikuista.
Aivan käsittämätöntä, että tämmöiset voi Suomessa mennä läpi, eikä tuomarit kiinnitä huomiota muistojen syntyprosessiin. Onneksi sentään Amanda kuului siihen 30%:n, jota ei pysty niin hyvin manipuloimaan.
Lataa ilmainen 340-sivuinen nettikirja Ulvilan surmasta alla olevasta linkistä! Paras ja alkuperäinen! Salasana on "ulvila".
www.shorturl.at/agoNS
”En mää oo vääryyttä vastaan, mutten oikeuttakaan pualla” – Lavialainen sananparsi
www.shorturl.at/agoNS
”En mää oo vääryyttä vastaan, mutten oikeuttakaan pualla” – Lavialainen sananparsi
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
Tunnustukseen liittyy aina jokin palkinto. Thomas Quick sai rajattomasti huomiota ja huumeita kunhan vaan tunnusti. Tata kutsuttiin psykologiseksi kokeeksi. TQ puoestaan kavi kirjastossa lukemassa selvittamattomaksi jaaneita murhia. Kun siihen viela lisattiin syyttajaa tukeva puiolustus saatiin lavitse kahdeksan yksimielista tuomiota, joissa ei ollut paata eika hantaa
Annelin puolustaja esitti, etta hanan asiakkaansa oli tosin surman tehnyt, mutta puolustuksena.Tunnustuksen tekemisen palkkiona olisi murhasyytteesta luopuminen. Rakenne raukesi kun Amanda pysyi siina etta oli omin silmin nahtyn murhaajan poistumisen.
Auerin poikaa ei kukaan ajanut kertomaan vaikka kuulustelevat psykologit olivat kelvottomia. Poika oli tottunut kasvsatusperheen mukaviin olihin ja keksi valheita, jotka veisivat aidin elinkautiseen vankeuteen. Annelia ei kuitenkaan vagittu heti vaan saattoi vaatia perheensa kokoamista. Silloin poika keksi viela Seri-jutun. Seillaista ei kelleen olut tullut mieleenkaan.
Annelin puolustaja esitti, etta hanan asiakkaansa oli tosin surman tehnyt, mutta puolustuksena.Tunnustuksen tekemisen palkkiona olisi murhasyytteesta luopuminen. Rakenne raukesi kun Amanda pysyi siina etta oli omin silmin nahtyn murhaajan poistumisen.
Auerin poikaa ei kukaan ajanut kertomaan vaikka kuulustelevat psykologit olivat kelvottomia. Poika oli tottunut kasvsatusperheen mukaviin olihin ja keksi valheita, jotka veisivat aidin elinkautiseen vankeuteen. Annelia ei kuitenkaan vagittu heti vaan saattoi vaatia perheensa kokoamista. Silloin poika keksi viela Seri-jutun. Seillaista ei kelleen olut tullut mieleenkaan.
-
Pieni liekki
- Frank Columbo
- Viestit: 9304
- Liittynyt: Ke Joulu 25, 2013 10:38 am
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
En pidä siitä, että täällä levitellään perättömiä valheita. Annelin puolustusasianajaja on aina kiistänyt päämiehensä syyllistyneen yhtään mihinkään rikokseen. Sisotalo on ystävällinen ja esittää oikeudenkäynnissä käsitellyn asiapaperin, josta voi todistaa omat mielestäni perättömät väitteensä.sisotalo kirjoitti:Tunnustukseen liittyy aina jokin palkinto. Thomas Quick sai rajattomasti huomiota ja huumeita kunhan vaan tunnusti. Tata kutsuttiin psykologiseksi kokeeksi. TQ puoestaan kavi kirjastossa lukemassa selvittamattomaksi jaaneita murhia. Kun siihen viela lisattiin syyttajaa tukeva puiolustus saatiin lavitse kahdeksan yksimielista tuomiota, joissa ei ollut paata eika hantaa
Annelin puolustaja esitti, etta hanan asiakkaansa oli tosin surman tehnyt, mutta puolustuksena.Tunnustuksen tekemisen palkkiona olisi murhasyytteesta luopuminen. Rakenne raukesi kun Amanda pysyi siina etta oli omin silmin nahtyn murhaajan poistumisen.
Auerin poikaa ei kukaan ajanut kertomaan vaikka kuulustelevat psykologit olivat kelvottomia. Poika oli tottunut kasvsatusperheen mukaviin olihin ja keksi valheita, jotka veisivat aidin elinkautiseen vankeuteen. Annelia ei kuitenkaan vagittu heti vaan saattoi vaatia perheensa kokoamista. Silloin poika keksi viela Seri-jutun. Seillaista ei kelleen olut tullut mieleenkaan.
En myöskään pidä siitä, että aikuinen mies syyllistää alaikäistä lasta asioista, joihin ovat aikuiset syypäitä uskoessaan ja kuvitellessaan äidin murhaajaksi sekä vaatiessaan pieniltä lapsilta apua murhatutkinnassa. Epäilen, että seri-siemenen ovat lapsille syöttäneet psykologit ja lääkärit heitä tutkiessaan ja haastatellessaan. Aikuiset voivat tehdä ajattelemattomuuttaan paljon henkistä hallaa lasten mieliin.
-
Kuolemannaakka
- James Bond (David Niven)
- Viestit: 10908
- Liittynyt: Ma Touko 31, 2010 10:43 pm
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
En minäkään nyt muista nähneeni pätkää, jossa Manner kertoo Auerin olleen syyllinen, mutta siis eihän MANNER voinut tuossa vaiheessa 100% varma olla siitä, ettei Auer ollut oikeasti tekoa tehnyt. Hänhän tuli paikalle vasta kun Auer oli "tunnustanut" ja Auerhan "tunnusti" riidan, jossa ilmeisesti Jukka oli lyönyt veitsellä ensin. Tämähän oli syyttäjän alkuperäinen väite. No, sehän on silloin itsepuolustusta. Tottakai, jos Mannerilta tällöin mediassa kysytään, niin Auer on tunnustanut, mutta kyseessä oli itsepuolustus.
Vasta kun Manner tarkemmin kuuli, mitä ja miten Auer oli "tunnustanut", hän tajusi, että eihän tämä tunnustus sovi tapahtumiin lainkaan, ja Auer todellisuudessa muistelee olemattomia. Mannerhan se oli, joka Auerille kertoi, ettei hänen tarvitse omasta päästään keksiä asioita, jos ei niitä muista. Hän kysyi Auerilta jopa kysymyksen, että miksi tämä oli alkanut pitää itseään syyllisenä. Auer vastasi, että kun koira ei kuulemma saanut mitään vainua ja ikkunasta ei kuulemma kukaan poistunut ja hän ja Amanda näkivät, ettei ovesta ainakaan kukaan poistunut, niin silloinhan hän on kuvitellut koko jutun. Ja sitten Manner kysyi, että osaisitko silti edelleen kuvailla sen näkemäsi ulkopuolisen murhaajan ja Auer vastasi, että osaisin.
Tämän jälkeen Auer sitten peruutti "tunnustuksen" ja kyllä se oli ihan Mannerin ansiota kuitenkin. Mannerin olisi kyllä pitänyt olla niissä kuulusteluissa mukana jo alunperin, mutta kun Auer oli niin "viaton" ettei uskonut mitään asianajajaa tarvitsevansa.
Toisaalta Manner ei ole mikään murha-asianajaja ja tuskin tiesi, kuinka helppoa on pakottaa tunnustus auktoriteettiuskovaiselta ja hieman epäitsenäiseltä luonteelta, joka saadaan epäilemään itseään kun poliisi näin kertoo. Eihän hän edes Aueria tuntenut tuolloin ja joutui hyppäämään juttuun ihan kylmiltään. Mahtoiko olla lainkaan Ulvilan juttuun perehtynyt kun sen hoitaakseen sai?
Joku toinen asianajaja olisi hoitanut jutun nopeammin ja terävämmin ja selvemmin, mutta kyllä Mannerilla tässä sydän ja järki oli mukana kaiken aikaa. Hän oli tosi kovan haasteen edessä ja ensimmäinen tuomio tuli ennen kuin oli ehditty kunnolla papereihin tutustuakaan.
Vasta kun Manner tarkemmin kuuli, mitä ja miten Auer oli "tunnustanut", hän tajusi, että eihän tämä tunnustus sovi tapahtumiin lainkaan, ja Auer todellisuudessa muistelee olemattomia. Mannerhan se oli, joka Auerille kertoi, ettei hänen tarvitse omasta päästään keksiä asioita, jos ei niitä muista. Hän kysyi Auerilta jopa kysymyksen, että miksi tämä oli alkanut pitää itseään syyllisenä. Auer vastasi, että kun koira ei kuulemma saanut mitään vainua ja ikkunasta ei kuulemma kukaan poistunut ja hän ja Amanda näkivät, ettei ovesta ainakaan kukaan poistunut, niin silloinhan hän on kuvitellut koko jutun. Ja sitten Manner kysyi, että osaisitko silti edelleen kuvailla sen näkemäsi ulkopuolisen murhaajan ja Auer vastasi, että osaisin.
Tämän jälkeen Auer sitten peruutti "tunnustuksen" ja kyllä se oli ihan Mannerin ansiota kuitenkin. Mannerin olisi kyllä pitänyt olla niissä kuulusteluissa mukana jo alunperin, mutta kun Auer oli niin "viaton" ettei uskonut mitään asianajajaa tarvitsevansa.
Toisaalta Manner ei ole mikään murha-asianajaja ja tuskin tiesi, kuinka helppoa on pakottaa tunnustus auktoriteettiuskovaiselta ja hieman epäitsenäiseltä luonteelta, joka saadaan epäilemään itseään kun poliisi näin kertoo. Eihän hän edes Aueria tuntenut tuolloin ja joutui hyppäämään juttuun ihan kylmiltään. Mahtoiko olla lainkaan Ulvilan juttuun perehtynyt kun sen hoitaakseen sai?
Joku toinen asianajaja olisi hoitanut jutun nopeammin ja terävämmin ja selvemmin, mutta kyllä Mannerilla tässä sydän ja järki oli mukana kaiken aikaa. Hän oli tosi kovan haasteen edessä ja ensimmäinen tuomio tuli ennen kuin oli ehditty kunnolla papereihin tutustuakaan.
Lataa ilmainen 340-sivuinen nettikirja Ulvilan surmasta alla olevasta linkistä! Paras ja alkuperäinen! Salasana on "ulvila".
www.shorturl.at/agoNS
”En mää oo vääryyttä vastaan, mutten oikeuttakaan pualla” – Lavialainen sananparsi
www.shorturl.at/agoNS
”En mää oo vääryyttä vastaan, mutten oikeuttakaan pualla” – Lavialainen sananparsi
-
Nicht schuldig
- Adrian Monk
- Viestit: 2535
- Liittynyt: Ma Kesä 16, 2014 2:19 pm
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositu ... d=hoi34040
Tässä muutamia ajatuksia käypä hoito –suosituksesta, kohdasta lääketieteellinen haastattelu tutkimuksen yhteydessä ja somaattisten löydösten tulkinta ja arviointi lääkärinlausunnossa:
"Alle murrosikäisillä lapsilla somaattisen tutkimuksen aikana epäiltyyn tekoon liittyviä tietoja kysytään vain sen verran, mitä tutkimuksen oikea suuntaaminen vaatii." (alleviivaus oma)
Jos lapselta ei kysytä tapahtumasta tutkimuksen aikana, niin milloin häneltä sitten kysytään jotain?
”Lapsi ja saattaja(t) haastatellaan erikseen siten, ettei epäiltyyn rikoksen liittyviä asioita oteta esille lapsen läsnä ollessa, paitsi jos lapsi itse ottaa asian esille spontaanisti. Tällä pyritään vähentämään lapseen kohdistuvaa vaikuttamista.”
Siis kuitenkin tehdään haastattelu, jossa lasta haastatellaan erikseen, jossa ei kuitenkaan pyritä ottamaan asioita esille paitsi, jos lapsi itse ”spontaanisti” alkaa kertoa.
Sitten todetaan seuraavaa:
”Lausunnossa otetaan kantaa siihen, onko esitietojen ja löydösten välillä ristiriitaa”
Mitkä ovatkaan ne esitiedot, jolla perusteella voit alkaa aprikoimaan onko esitietojen ja löydösten välillä ristiriita? Onko se kuitenkin sen saattajan antama esitieto?
Sitten lausutaan erotusdiagnostiikasta (onko vamma syntynyt esim. onnettomuudessa?):
”Erotusdiagnostiset vaihtoehdot huomioidaan lausunnossa”
Mistä tiedät mitkä ovat vaihtoehdot, jos et ole niitä kuullut? Puhutaan nk. skating-onnettomuuksista, josta esimerkkinä voisi olla aiemmin käsitelty tapaus, jossa lapsen haarat olivat levittäytyneet epätyypillisellä tavalla haralleen ja joku toinen oli osunut luistimella lapsen jalkojen väliin, tai sitten toisena esimerkkinä lapsi, joka oli tömähtänyt uima-altaan reunaa vasten voimakkaasti.
Mutta mitään näistä vaihtoehdoista et todellisuudessa voi laskea pois, jos et tiedä niiden olemassa oloa tai sinulla ei ole mitään kuvausta tällaisesta. Ajatteleeko lääkäri itse kaikki vaihtoehdot lävitse?
Kysymys on oikeastaan siitä, että tehdäänkö tämä lapsen haastattelu ennen tutkimusta vai tutkimuksen jälkeen? Kuka on siis oikeastaan esitietojen antaja?
Se ei kuitenkaan käy ilmi millään tavalla tästä käypä hoito –suosituksesta. Se vain kuulostaa hyvältä, että lapsi ja saattaja haastatellaan erikseen. Esitieto, jos muuta ei ole, on sitten tämä haastattelu. Ja nyt tätä haastattelua (esitietoa) sitten verrataan löydöksiin ja tästä sitten tehdään lausunnon johtopäätökset, joista todetaan seuraavaa:
”Lausunnossa syy-yhteydestä voi harvoin lausua mitään varmaa. Lausunnon johtopäätökset laaditaan Lääkäriliiton ohjeistamien todennäköisyyksien pohjalta.”
Mistä löytyvät nämä lääkäriliiton ohjeistamat todennäköisyydet? Miksi syy-yhteys saataisiin vain harvoin esille? Mitä lause tarkoittaa oikeastaan?
"Objektiivisista löydöksistä" (Minna Joki-Erkkilän käyttämä termi) sitten lausutaan seuraavaa:
”Pienikin objektiivinen löydös voi olla esitutkinnan ja oikeudenkäynnin kannalta merkittävä.”
Kuulostaa ensi lukemalta aivan järkevältä, mutta mitä enemmän tähän alueeseen tutustuu, sitä enemmän syntyy kysymys siitä, mitä ne pienet löydökset voisivat oikeastaan olla? Tämä voisi päteä akuuttiin tilanteeseen, eli siihen alle 72 tuntiin tai vähintään muutaman päivän sisällä tapahtuneeseen tutkimukseen, jossa esim. voitaisiin havaita vielä näitä abraasioita tai mustelmia. Sen lisäksi aiemmassa keskustelussa on käynyt ilmi, että objektiivinen löydös voisi tarkoittaa Adams III kriteerin täyttävää löydöstä, jossa ei siis kysymys ole mistään "pienistä" merkeistä. Siinäkin mielessä lause on hämäävä.
Lääkärintodistuksesta suosituksessa todetaan seuraavaa:
”Tarkalla dokumentoinnilla varaudutaan laatimaan lääkärinlausunto esitutkintaa ja tarvittaessa oikeudenkäyntiä varten.”
Tässä kohdassa mielestäni täytyisi lukea myöskin se, että tarkoilla valokuvilla voidaan välttää mahdollinen toinen tutkimus ja saadaan dokumenttiaineistoa nk. ”second opinion” varten. Aineistoa tarvitaan sitä toista mielipidettä varten. Tämä toinen mielipide tarkoittaisi sitä, että lakiin täytyisi kirjata puolustukselle mahdollisuus käyttää toista asiantuntijaa siinä vaiheessa, jos kyseessä on löydös alkuperäisen tutkimuksen suorittaneen lääkärin mielestä.
Sama asia koskee myös seuraavaa lausetta:
”Hyvin laadittu lääkärinlausunto parantaa kaikkien osapuolten oikeusturvaa.”
Mielestäni hyvin laadittu lääkärinlausunto ei välttämättä paranna kenenkään oikeusturvaa, jos sen ”hyvyyttä” ei kukaan voi tarkastaa. Se ei ole ”second opinion”, jos kaksi lääkäriä tutkii yhdessä yhtä lasta, ja päätyvät sitten yhden lääkärin mielipiteen esittämiseen, jonka tämä lääkäri sitten vahvistaa allekirjoituksellaan "minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan".
Sitten kerrotaan mitä tapahtuu, jos löydöstä ei ole:
"Jos löydöstä ei todeta, johtopäätöksenä lausuntoon kirjataan, ettei objektiivisten löydösten puuttuminen kumoa eikä vahvista seksuaalirikoksen."
"Löydösten harvinaisuutta kannattaa perustella kirjallisuuden pohjalta, jotta niiden puuttumisen ymmärtäminen olisi parempaa myös rikosoikeudellisessa prosessissa eikä myyttisille käsityksille jäisi tilaa."
Riippuu täysin siitä, mitä kohtia kirjallisuudesta ottaa esille. Kuten aiemmissa viesteissä on todettu, alue on vaikea ja mielipiteet ovat hyvinkin kaukana toisistaan joltain osin. On selvää, että kirjallisuudesta aiemmin esimerkiksi otettu Nancy Kelloggin tutkimus, jossa 5.6 prosentilla raskaana olevista tytöistä löytyi merkkejä immenkalvolta (muut ilmeisesti neitsyitä), on vain yksi tutkimus muiden joukossa, jolla ei mielestäni kyetä perustelemaan yleisellä tasolla yhtään mitään varsinkaan, koska 36 tutkittua tyttöä on aivan liian pieni määrä, jotta yleistyksiä voitaisiin tehdä ja sen lisäksi kyseessä ei ilmeisestikään ollut satunnaisessa järjestyksessä valittu tutkimusjoukko ja muut kysymysmerkit.
Tässä muutamia ajatuksia käypä hoito –suosituksesta, kohdasta lääketieteellinen haastattelu tutkimuksen yhteydessä ja somaattisten löydösten tulkinta ja arviointi lääkärinlausunnossa:
"Alle murrosikäisillä lapsilla somaattisen tutkimuksen aikana epäiltyyn tekoon liittyviä tietoja kysytään vain sen verran, mitä tutkimuksen oikea suuntaaminen vaatii." (alleviivaus oma)
Jos lapselta ei kysytä tapahtumasta tutkimuksen aikana, niin milloin häneltä sitten kysytään jotain?
”Lapsi ja saattaja(t) haastatellaan erikseen siten, ettei epäiltyyn rikoksen liittyviä asioita oteta esille lapsen läsnä ollessa, paitsi jos lapsi itse ottaa asian esille spontaanisti. Tällä pyritään vähentämään lapseen kohdistuvaa vaikuttamista.”
Siis kuitenkin tehdään haastattelu, jossa lasta haastatellaan erikseen, jossa ei kuitenkaan pyritä ottamaan asioita esille paitsi, jos lapsi itse ”spontaanisti” alkaa kertoa.
Sitten todetaan seuraavaa:
”Lausunnossa otetaan kantaa siihen, onko esitietojen ja löydösten välillä ristiriitaa”
Mitkä ovatkaan ne esitiedot, jolla perusteella voit alkaa aprikoimaan onko esitietojen ja löydösten välillä ristiriita? Onko se kuitenkin sen saattajan antama esitieto?
Sitten lausutaan erotusdiagnostiikasta (onko vamma syntynyt esim. onnettomuudessa?):
”Erotusdiagnostiset vaihtoehdot huomioidaan lausunnossa”
Mistä tiedät mitkä ovat vaihtoehdot, jos et ole niitä kuullut? Puhutaan nk. skating-onnettomuuksista, josta esimerkkinä voisi olla aiemmin käsitelty tapaus, jossa lapsen haarat olivat levittäytyneet epätyypillisellä tavalla haralleen ja joku toinen oli osunut luistimella lapsen jalkojen väliin, tai sitten toisena esimerkkinä lapsi, joka oli tömähtänyt uima-altaan reunaa vasten voimakkaasti.
Mutta mitään näistä vaihtoehdoista et todellisuudessa voi laskea pois, jos et tiedä niiden olemassa oloa tai sinulla ei ole mitään kuvausta tällaisesta. Ajatteleeko lääkäri itse kaikki vaihtoehdot lävitse?
Kysymys on oikeastaan siitä, että tehdäänkö tämä lapsen haastattelu ennen tutkimusta vai tutkimuksen jälkeen? Kuka on siis oikeastaan esitietojen antaja?
Se ei kuitenkaan käy ilmi millään tavalla tästä käypä hoito –suosituksesta. Se vain kuulostaa hyvältä, että lapsi ja saattaja haastatellaan erikseen. Esitieto, jos muuta ei ole, on sitten tämä haastattelu. Ja nyt tätä haastattelua (esitietoa) sitten verrataan löydöksiin ja tästä sitten tehdään lausunnon johtopäätökset, joista todetaan seuraavaa:
”Lausunnossa syy-yhteydestä voi harvoin lausua mitään varmaa. Lausunnon johtopäätökset laaditaan Lääkäriliiton ohjeistamien todennäköisyyksien pohjalta.”
Mistä löytyvät nämä lääkäriliiton ohjeistamat todennäköisyydet? Miksi syy-yhteys saataisiin vain harvoin esille? Mitä lause tarkoittaa oikeastaan?
"Objektiivisista löydöksistä" (Minna Joki-Erkkilän käyttämä termi) sitten lausutaan seuraavaa:
”Pienikin objektiivinen löydös voi olla esitutkinnan ja oikeudenkäynnin kannalta merkittävä.”
Kuulostaa ensi lukemalta aivan järkevältä, mutta mitä enemmän tähän alueeseen tutustuu, sitä enemmän syntyy kysymys siitä, mitä ne pienet löydökset voisivat oikeastaan olla? Tämä voisi päteä akuuttiin tilanteeseen, eli siihen alle 72 tuntiin tai vähintään muutaman päivän sisällä tapahtuneeseen tutkimukseen, jossa esim. voitaisiin havaita vielä näitä abraasioita tai mustelmia. Sen lisäksi aiemmassa keskustelussa on käynyt ilmi, että objektiivinen löydös voisi tarkoittaa Adams III kriteerin täyttävää löydöstä, jossa ei siis kysymys ole mistään "pienistä" merkeistä. Siinäkin mielessä lause on hämäävä.
Lääkärintodistuksesta suosituksessa todetaan seuraavaa:
”Tarkalla dokumentoinnilla varaudutaan laatimaan lääkärinlausunto esitutkintaa ja tarvittaessa oikeudenkäyntiä varten.”
Tässä kohdassa mielestäni täytyisi lukea myöskin se, että tarkoilla valokuvilla voidaan välttää mahdollinen toinen tutkimus ja saadaan dokumenttiaineistoa nk. ”second opinion” varten. Aineistoa tarvitaan sitä toista mielipidettä varten. Tämä toinen mielipide tarkoittaisi sitä, että lakiin täytyisi kirjata puolustukselle mahdollisuus käyttää toista asiantuntijaa siinä vaiheessa, jos kyseessä on löydös alkuperäisen tutkimuksen suorittaneen lääkärin mielestä.
Sama asia koskee myös seuraavaa lausetta:
”Hyvin laadittu lääkärinlausunto parantaa kaikkien osapuolten oikeusturvaa.”
Mielestäni hyvin laadittu lääkärinlausunto ei välttämättä paranna kenenkään oikeusturvaa, jos sen ”hyvyyttä” ei kukaan voi tarkastaa. Se ei ole ”second opinion”, jos kaksi lääkäriä tutkii yhdessä yhtä lasta, ja päätyvät sitten yhden lääkärin mielipiteen esittämiseen, jonka tämä lääkäri sitten vahvistaa allekirjoituksellaan "minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan".
Sitten kerrotaan mitä tapahtuu, jos löydöstä ei ole:
"Jos löydöstä ei todeta, johtopäätöksenä lausuntoon kirjataan, ettei objektiivisten löydösten puuttuminen kumoa eikä vahvista seksuaalirikoksen."
"Löydösten harvinaisuutta kannattaa perustella kirjallisuuden pohjalta, jotta niiden puuttumisen ymmärtäminen olisi parempaa myös rikosoikeudellisessa prosessissa eikä myyttisille käsityksille jäisi tilaa."
Riippuu täysin siitä, mitä kohtia kirjallisuudesta ottaa esille. Kuten aiemmissa viesteissä on todettu, alue on vaikea ja mielipiteet ovat hyvinkin kaukana toisistaan joltain osin. On selvää, että kirjallisuudesta aiemmin esimerkiksi otettu Nancy Kelloggin tutkimus, jossa 5.6 prosentilla raskaana olevista tytöistä löytyi merkkejä immenkalvolta (muut ilmeisesti neitsyitä), on vain yksi tutkimus muiden joukossa, jolla ei mielestäni kyetä perustelemaan yleisellä tasolla yhtään mitään varsinkaan, koska 36 tutkittua tyttöä on aivan liian pieni määrä, jotta yleistyksiä voitaisiin tehdä ja sen lisäksi kyseessä ei ilmeisestikään ollut satunnaisessa järjestyksessä valittu tutkimusjoukko ja muut kysymysmerkit.
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
NS:n viestin Käypähoitosuosituksista:
erikseen lääkäreille tutkimuksen yhteydessä - ilmeisesti sitten "suuntaamaan tutkimusta".
Eikö fysiologista tutkimusta voi tehdä ja raportoida ilman "suuntaavaa" eli siis tutkimusta
johdattelevaa kertomusta? Tietysti normaalin diagnoosin yhteydessä potilaan kertomus
kuuluu ilm. asiaan? Mutta oikeuslääketieteellinen tutkimus ei liene normaali diagnoositilanne?
NS:
mistä valita.
NS:
(joka ei sijainnut immenkalvolla) oli Auerin kirjan mukaan muu selitys kuin kaltoinkohtelu
eli onnettomuusvamma. Samoin pojan anaaliselle venymälle oli muu selitys kuin hyväksikäyttö eli krooninen ummetus.
Olisivatko nämä "erotusdiagnostiset vaihtoehdot" tulleet esiin paremmin, jos Auerille ja
Kukalle olisi myönnetty heille kuuluva oikeus lasten vastakuulustelun? Varmastikin.
Kaikkiaan tuntuu, että prosessissa on noudatettu lähellä nykyisiä käypähoitosuosituksia
olevia suosituksia eli eräänlaista formaattia - ainakin näennäisesti. Tosin tällaisen
"formaatin täyttäminen" voi olla varsin valikoivaa ja mielivaltaista, vaikka tuloksena
olisikin näennäisesti monipuolinen lausunto.
Esimerkiksi tuntui varsin kummalliselta lukea korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä
samantyyppistä "formaatin täyttämistä":
ennemmin ympäristöstä omaksutulta).
Samalla tavalla Auer/Kukka -tapauksessa saatiin suositusten avulla näennäisesti vakuuttava
lausunto, mikä ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua.
Ja ote Auer/Kukka -tapauksen julkisesta selosteesta:Alle murrosikäisillä lapsilla somaattisen tutkimuksen aikana epäiltyyn tekoon liittyviä tietoja kysytään vain sen verran, mitä tutkimuksen oikea suuntaaminen vaatii.
Kertomukset on esitetty ensin siis sijaisvanhemmille, sitten psykologeille ja sen lisäksiAsianomistajien B:n, C:n ja D:n kertomukset heitä haastatelleille psykologeille
ja heidät tutkineille lääkäreille on esitetty välittömänä näyttönä Jens Kukan ja Anneli
Auerin syyllisyydestä.
erikseen lääkäreille tutkimuksen yhteydessä - ilmeisesti sitten "suuntaamaan tutkimusta".
Eikö fysiologista tutkimusta voi tehdä ja raportoida ilman "suuntaavaa" eli siis tutkimusta
johdattelevaa kertomusta? Tietysti normaalin diagnoosin yhteydessä potilaan kertomus
kuuluu ilm. asiaan? Mutta oikeuslääketieteellinen tutkimus ei liene normaali diagnoositilanne?
NS:
Ja jälleen julkisesta selosteesta:Sitten todetaan seuraavaa:
”Lausunnossa otetaan kantaa siihen, onko esitietojen ja löydösten välillä ristiriitaa”
Mitkä ovatkaan ne esitiedot, jolla perusteella voit alkaa aprikoimaan onko esitietojen ja löydösten välillä ristiriita? Onko se kuitenkin sen saattajan antama esitieto?
Eli kertomusten ja löydösten välillä ei havaittu ristiriitaa - tosin oli aika paljon kertomusta,Löydökset ovat tukeneet vahvasti B:n, C:n ja D:n kertomusten luotettavuutta, koska
löydökset ovat heidät tutkineiden lääkärien mukaan sopineet ristiriidattomasti yhteen
sen kanssa, mitä lapset ovat heille ja jo aikaisemmin psykologeille löydösten synnyn
selittävistä tapahtumista kertoneet.
mistä valita.
NS:
Onkohan Aur/Kukka -tapauksessa huomioitu riittävästi? Tytön anogenitaalialueen vammalleSitten lausutaan erotusdiagnostiikasta (onko vamma syntynyt esim. onnettomuudessa?):
”Erotusdiagnostiset vaihtoehdot huomioidaan lausunnossa”
(joka ei sijainnut immenkalvolla) oli Auerin kirjan mukaan muu selitys kuin kaltoinkohtelu
eli onnettomuusvamma. Samoin pojan anaaliselle venymälle oli muu selitys kuin hyväksikäyttö eli krooninen ummetus.
Olisivatko nämä "erotusdiagnostiset vaihtoehdot" tulleet esiin paremmin, jos Auerille ja
Kukalle olisi myönnetty heille kuuluva oikeus lasten vastakuulustelun? Varmastikin.
Kaikkiaan tuntuu, että prosessissa on noudatettu lähellä nykyisiä käypähoitosuosituksia
olevia suosituksia eli eräänlaista formaattia - ainakin näennäisesti. Tosin tällaisen
"formaatin täyttäminen" voi olla varsin valikoivaa ja mielivaltaista, vaikka tuloksena
olisikin näennäisesti monipuolinen lausunto.
Esimerkiksi tuntui varsin kummalliselta lukea korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä
samantyyppistä "formaatin täyttämistä":
Lapsen oma tuntemus "pippeli oli herkkua, ihana"? Ennemmin tuntuu, että kaavakkeen täyttäminen on edellyttänyt "omaa tuntemusta", mikä olisi sitten löydetty lapsen puheesta vaikka sen on nimenomaan vaikea kuvitella illustroivan lapsen "tuntemusta" (kuulostaaB on kuvannut tekijän (isä), kosketetun tai käytetyn ruumiinosan (isän pippeli, oma pylly), toiminnan (söi ja laittoi isän pippelin syvälle kurkkuun, imi pippeliä, isä työnsi kakan kauas) sekä omaa tuntemusta osoittavia piirteitä (pippeli oli herkkua, ihana).
http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakk ... 95714.html
ennemmin ympäristöstä omaksutulta).
Samalla tavalla Auer/Kukka -tapauksessa saatiin suositusten avulla näennäisesti vakuuttava
lausunto, mikä ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua.
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
Ongelma syntyy siitä, että näitä tuomion keskeisten kohtien perusteluja ei ole vuodatettu, vaikka salaiset paperit on annettu journalistin luettavaksi.
-
Vespa velutina
- Rico Tubbs
- Viestit: 1209
- Liittynyt: Pe Heinä 27, 2012 8:41 pm
- Paikkakunta: Pirkanmaa
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
Pitäisi tunnustaa se kylmänviileä fakta, että lasten hyväksikäyttöä ei osata tunnistaa, ei käypä hoidolla eikä millään muullakaan menetelmällä.
Näin karkeasti voisi väittää, että oikeat hyväksikäytöt jäävät pimentoon, mutta vääriä tuomioita jaellaan sitten olan takaa ihmisille, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään.
Jos lasta käytetään hyväksi, hän ei kerro tästä kenellekään. Tämä on valitettava pääsääntö. Joko lapsi on niin pieni, ettei ymmärrä, että tilanteet eivät ole normaaleja tai sitten, jos kyseessä on vanhempi lapsi, häntä hävettää liikaa, koska hyväksikäyttäjä syyllistää tilanteesta lasta.
"Väärien" hälytyskellojen pitäisi alkaa soida viranomaisten päässä saman tien, jos lapsi täysin omaehtoisesti kertoilee kaltoinkohtelustaan ummet ja lammet jokaiselle, joka häneltä asiasta alkaa kysellä. Tämä ei yksinkertaisesti ole erityisen uskottavaa. Kolmevuotias ei naureskele psykologeille iskän pippelin olevan herkullinen, jos hän on siihen ollut tukehtua. Näin ei tekisi raiskattu aikuinenkaan.
Eihän Vilja-Eerikakaan kertonut kenellekään, mitä hänelle tehtiin kotona, vaikka tuskin idiootti-isä ja psykopaattinaisystävänsä häntä erikseen olivat puhumasta kieltäneet. Eiväthän nämä aikuiset ilmeisesti edes ymmärtäneet toimivansa väärin. Ja kaiken maailman ammattilaisilla häntäkin juoksutettiin.
Itse listaisin hyväksikäytön yhdeksi merkiksi lapsen puhumattomuuden. Jos lapsi ei kerro mitään, ei myönnä ei kiistä, on se mielestäni jo vähän uskottavampi merkki hyväksikäytöstä. Ja huolen hyväksikäytöstä täytyy syntyä jonkun perheen ulkopuolisen toimesta, tai ainakin ihmisen, joka ei elä lapsen kanssa samassa taloudessa (eikä yritä saada lasta itselleen). Lapsen kanssa elävällä ihmisellä on aina oma lehmä ojassa, jos näin karkeasti voidaan asia ilmaista. Hän voi sekä piilotella hyväksikäyttöä että lietsoa olemattomia juoruja.
Nämä lapsen spontaanit kertomukset ovat kuin Pikkukakkosen posti. Sieltä voi tulla vaikka minkälaista tarinaa. Jos halutaan saada selvyys, onko laveasti psykologeille selostetuissa kuvauksissa mitään totuutta mukana, pitäisi lapsi sijoittaa hetkeksi kotoaan pois ja katsoa, jatkuvatko jutut samoina vai muuttuvatko ne, kun elinympäristö muuttuu.
Etenkin, jos lääkärintarkastuksissa ei löydetä mitään, niin tämä "ei mitään" ei myöskään todista mistään. Sitä ei saisi käyttää todisteena rikoksen mahdollisuudesta. Rikoksen mahdollisuus on aina olemassa, mutta jos siitä ei ole mitään näyttöä, on todennäköisempää, ettei rikosta ole tapahtunut ollenkaan, kuin että se ehkä saattaa sittenkin olla tapahtunut.
Näin karkeasti voisi väittää, että oikeat hyväksikäytöt jäävät pimentoon, mutta vääriä tuomioita jaellaan sitten olan takaa ihmisille, jotka eivät ole syyllistyneet mihinkään.
Jos lasta käytetään hyväksi, hän ei kerro tästä kenellekään. Tämä on valitettava pääsääntö. Joko lapsi on niin pieni, ettei ymmärrä, että tilanteet eivät ole normaaleja tai sitten, jos kyseessä on vanhempi lapsi, häntä hävettää liikaa, koska hyväksikäyttäjä syyllistää tilanteesta lasta.
"Väärien" hälytyskellojen pitäisi alkaa soida viranomaisten päässä saman tien, jos lapsi täysin omaehtoisesti kertoilee kaltoinkohtelustaan ummet ja lammet jokaiselle, joka häneltä asiasta alkaa kysellä. Tämä ei yksinkertaisesti ole erityisen uskottavaa. Kolmevuotias ei naureskele psykologeille iskän pippelin olevan herkullinen, jos hän on siihen ollut tukehtua. Näin ei tekisi raiskattu aikuinenkaan.
Eihän Vilja-Eerikakaan kertonut kenellekään, mitä hänelle tehtiin kotona, vaikka tuskin idiootti-isä ja psykopaattinaisystävänsä häntä erikseen olivat puhumasta kieltäneet. Eiväthän nämä aikuiset ilmeisesti edes ymmärtäneet toimivansa väärin. Ja kaiken maailman ammattilaisilla häntäkin juoksutettiin.
Itse listaisin hyväksikäytön yhdeksi merkiksi lapsen puhumattomuuden. Jos lapsi ei kerro mitään, ei myönnä ei kiistä, on se mielestäni jo vähän uskottavampi merkki hyväksikäytöstä. Ja huolen hyväksikäytöstä täytyy syntyä jonkun perheen ulkopuolisen toimesta, tai ainakin ihmisen, joka ei elä lapsen kanssa samassa taloudessa (eikä yritä saada lasta itselleen). Lapsen kanssa elävällä ihmisellä on aina oma lehmä ojassa, jos näin karkeasti voidaan asia ilmaista. Hän voi sekä piilotella hyväksikäyttöä että lietsoa olemattomia juoruja.
Nämä lapsen spontaanit kertomukset ovat kuin Pikkukakkosen posti. Sieltä voi tulla vaikka minkälaista tarinaa. Jos halutaan saada selvyys, onko laveasti psykologeille selostetuissa kuvauksissa mitään totuutta mukana, pitäisi lapsi sijoittaa hetkeksi kotoaan pois ja katsoa, jatkuvatko jutut samoina vai muuttuvatko ne, kun elinympäristö muuttuu.
Etenkin, jos lääkärintarkastuksissa ei löydetä mitään, niin tämä "ei mitään" ei myöskään todista mistään. Sitä ei saisi käyttää todisteena rikoksen mahdollisuudesta. Rikoksen mahdollisuus on aina olemassa, mutta jos siitä ei ole mitään näyttöä, on todennäköisempää, ettei rikosta ole tapahtunut ollenkaan, kuin että se ehkä saattaa sittenkin olla tapahtunut.
Aasianherhiläinen Vespa velutina on hieman pienempi kuin eurooppalainen herhiläinen. Tulokkaan erityistuntomerkki on keltaiset jalat.
-
annaanna
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
Kylläpä täällä röyhkeästi haukutaan ja valehtelijaksi nimitellään toista nikkiä. Vieläpä syvällisesti tapaukseen perehtyneen ja asiakirjoittajaksi julistautuneen toimesta.
Sisotalo kyllä on ottanut näistä ikävistä tosiasioista selvää, tapahtumajärjestyskin hänellä on hallussa. Onpa kyennyt päättelemään Mannerin toiminnan ja logiikan mahdollisia lähtökohtiakin. Omatoimisesti, itsenäisesti.
Toivottavasti syvällisesti perehtynyt nyt painaa tämän tosiasian mieleensä. En hyvällä katso, jos vielä valehtelijaksi arvostamaani nikkiä anteeksipyytämättä väität tosiasian tultua tietoosi.
Konkreettinen prosessin eli tapahtumajärjestyksen kuvaus Sisotalon tapaan.
Kerro, jos et ymmärrä tätä tapahtumaketjua, tai tuota tänne oma, poikkeava ja sättimisesi selittävä tapahtumaketju. Kiitos!
Oikeassa tiedossa olevien tosiasioitten valossa Sisotalo on tässäkin.
Kiitos!
Toki psykologit ovat taitamattomuuttaan voineet juttuihin vaikuttaa. Sanamuodot lasten jutuissa ovat paikoin kuin psykankirjoista.
Sisotalo kyllä on ottanut näistä ikävistä tosiasioista selvää, tapahtumajärjestyskin hänellä on hallussa. Onpa kyennyt päättelemään Mannerin toiminnan ja logiikan mahdollisia lähtökohtiakin. Omatoimisesti, itsenäisesti.
Asianajaja on pari viikko asiakastaan edustettuaan, poliisin selviteltyä tutkinnan tilaa julkisuuteen ja kerrottua "tunnustuksesta", että hätävarjeluun vedotaan. Siis 5.10.2009.Pieni liekki kirjoitti:En pidä siitä, että täällä levitellään perättömiä valheita. Annelin puolustusasianajaja on aina kiistänyt päämiehensä syyllistyneen yhtään mihinkään rikokseen. Sisotalo on ystävällinen ja esittää oikeudenkäynnissä käsitellyn asiapaperin, josta voi todistaa omat mielestäni perättömät väitteensä.sisotalo kirjoitti:Tunnustukseen liittyy aina jokin palkinto. Thomas Quick sai rajattomasti huomiota ja huumeita kunhan vaan tunnusti. Tata kutsuttiin psykologiseksi kokeeksi. TQ puoestaan kavi kirjastossa lukemassa selvittamattomaksi jaaneita murhia. Kun siihen viela lisattiin syyttajaa tukeva puiolustus saatiin lavitse kahdeksan yksimielista tuomiota, joissa ei ollut paata eika hantaa
Annelin puolustaja esitti, etta hanan asiakkaansa oli tosin surman tehnyt, mutta puolustuksena.Tunnustuksen tekemisen palkkiona olisi murhasyytteesta luopuminen. Rakenne raukesi kun Amanda pysyi siina etta oli omin silmin nahtyn murhaajan poistumisen.
Auerin poikaa ei kukaan ajanut kertomaan vaikka kuulustelevat psykologit olivat kelvottomia. Poika oli tottunut kasvsatusperheen mukaviin olihin ja keksi valheita, jotka veisivat aidin elinkautiseen vankeuteen. Annelia ei kuitenkaan vagittu heti vaan saattoi vaatia perheensa kokoamista. Silloin poika keksi viela Seri-jutun. Seillaista ei kelleen olut tullut mieleenkaan.
En myöskään pidä siitä, että aikuinen mies syyllistää alaikäistä lasta asioista, joihin ovat aikuiset syypäitä uskoessaan ja kuvitellessaan äidin murhaajaksi sekä vaatiessaan pieniltä lapsilta apua murhatutkinnassa. Epäilen, että seri-siemenen ovat lapsille syöttäneet psykologit ja lääkärit heitä tutkiessaan ja haastatellessaan. Aikuiset voivat tehdä ajattelemattomuuttaan paljon henkistä hallaa lasten mieliin.
Toivottavasti syvällisesti perehtynyt nyt painaa tämän tosiasian mieleensä. En hyvällä katso, jos vielä valehtelijaksi arvostamaani nikkiä anteeksipyytämättä väität tosiasian tultua tietoosi.
Konkreettinen prosessin eli tapahtumajärjestyksen kuvaus Sisotalon tapaan.
Moni meistä on tämän hahmottanut. Sinulla varmaan on ne päivämäärät tyttären kuulusteluista. Vietiin sairaana kotoaan Sepon viihdyttäessä äitiä ja sitten pidettiin tytön kanssa niitä itketyskuulusteluja. Laita aikajärjestykseen, jos haluat perusteet, miksi äiti laitettiin ns. tunnustamaan tyttärelleen sen "minulle on täällä kerrottu et . . . mää se sit olin".Annelin puolustaja esitti, etta hanan asiakkaansa oli tosin surman tehnyt, mutta puolustuksena.Tunnustuksen tekemisen palkkiona olisi murhasyytteesta luopuminen. Rakenne raukesi kun Amanda pysyi siina etta oli omin silmin nahtyn murhaajan poistumisen.
Kerro, jos et ymmärrä tätä tapahtumaketjua, tai tuota tänne oma, poikkeava ja sättimisesi selittävä tapahtumaketju. Kiitos!
Oikeassa tiedossa olevien tosiasioitten valossa Sisotalo on tässäkin.
Minusta olet itsekin tätä näkemystä tukenut. Ihan myötäilee tieteellistäkin näkemystä lapsen mielen toiminnasta tälkaisissa tilanteissa. Jopa nämä eläinrääkkäys, pahoinpitely, varastamis- saatananpalvonta yksityiskohdat noudattelevat maailman muitten lapsien käyttämiä teemoja. Seriväitteet lapset tosiaan lisäsivät lopuksi, venereissun jälkeen. Jos pystyt päättelemään jonkun muun tarinat sytyttäneen tai perustelemaan aikuisten motiivin, uskoasi kun vain todisteeksi tarjoat, niin teethän niin.Auerin poikaa ei kukaan ajanut kertomaan vaikka kuulustelevat psykologit olivat kelvottomia. Poika oli tottunut kasvsatusperheen mukaviin olihin ja keksi valheita, jotka veisivat aidin elinkautiseen vankeuteen.
Kiitos!
Toki psykologit ovat taitamattomuuttaan voineet juttuihin vaikuttaa. Sanamuodot lasten jutuissa ovat paikoin kuin psykankirjoista.
-
Kuolemannaakka
- James Bond (David Niven)
- Viestit: 10908
- Liittynyt: Ma Touko 31, 2010 10:43 pm
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
Tunnustuksesta vielä, vaikka ketju onkin väärä:
Syylliseksi kirjoitettu -tutkimuksesta löytyy alaviite:
Poliisi ilmoitti tiedotteessaan 30.9.2009, että ”Jukka
Lahden aviopuoliso on tänään klo 13.18 päättyneessä kuulustelussa myöntänyt surmanneensa Jukka S. Lahden”.
Auerin puolustusasianaja totesi jo 2.10. eli kolme päivää myöhemmin Ylen Satakunnan radiolle
antamassaan haastattelussa, että epäillyllä ei ole tapahtumista mitään muistikuvaa. ”Hän on perustanut
lausumansa siihen, että tietyt tutkimustulokset on esitelty hänelle, ja hän on sen perusteella pitänyt todennäköisenä,
että hän on syyllistynyt epäiltyyn tekoon”, asianajaja sanoi. (Uutinen Satakunnan Kansassa
3.10.2009). Viikkoa myöhemmin puolustusasianajaja kiisti tunnustuksen vielä selvemmin: ”Leski ei
edelleenkään muista surmayön tapahtumia, joten koko tunnustus on spekulaatiota, sanoo Manner
STT:lle. (---) Jos epäilty ei kuitenkaan muista surmatyötä, niin automaattinen vastaus tällaisessa tapauksessa
on, että syyte kiistetään, Manner sanoo. ”(SK/STT 10.10.2009)
Syylliseksi kirjoitettu -tutkimuksesta löytyy alaviite:
Poliisi ilmoitti tiedotteessaan 30.9.2009, että ”Jukka
Lahden aviopuoliso on tänään klo 13.18 päättyneessä kuulustelussa myöntänyt surmanneensa Jukka S. Lahden”.
Auerin puolustusasianaja totesi jo 2.10. eli kolme päivää myöhemmin Ylen Satakunnan radiolle
antamassaan haastattelussa, että epäillyllä ei ole tapahtumista mitään muistikuvaa. ”Hän on perustanut
lausumansa siihen, että tietyt tutkimustulokset on esitelty hänelle, ja hän on sen perusteella pitänyt todennäköisenä,
että hän on syyllistynyt epäiltyyn tekoon”, asianajaja sanoi. (Uutinen Satakunnan Kansassa
3.10.2009). Viikkoa myöhemmin puolustusasianajaja kiisti tunnustuksen vielä selvemmin: ”Leski ei
edelleenkään muista surmayön tapahtumia, joten koko tunnustus on spekulaatiota, sanoo Manner
STT:lle. (---) Jos epäilty ei kuitenkaan muista surmatyötä, niin automaattinen vastaus tällaisessa tapauksessa
on, että syyte kiistetään, Manner sanoo. ”(SK/STT 10.10.2009)
Lataa ilmainen 340-sivuinen nettikirja Ulvilan surmasta alla olevasta linkistä! Paras ja alkuperäinen! Salasana on "ulvila".
www.shorturl.at/agoNS
”En mää oo vääryyttä vastaan, mutten oikeuttakaan pualla” – Lavialainen sananparsi
www.shorturl.at/agoNS
”En mää oo vääryyttä vastaan, mutten oikeuttakaan pualla” – Lavialainen sananparsi
-
Nicht schuldig
- Adrian Monk
- Viestit: 2535
- Liittynyt: Ma Kesä 16, 2014 2:19 pm
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
Olen tällä palstalla useaan otteeseen miettinyt sitä, että mikä on oikeastaan raiskaus ja mikä sen erottaa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, nyt näyttäisi siltä, että en liene ainut, jolle tämä ei ole aivan selvää.
Iltasanomat on kirjoittanut Pirkanmaalla tehdystä tuomiosta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, johon jälleen tuttu parivaljakko professorit Terttu Utriainen ja Matti Tolvanen ovat ottaneet kantaa.
Artikkelissa kerrotaan, että 10 vuotiasta lasta oli hyväksikäytetty, mutta ei tuomion mukaan raiskattu. Utriainen ja Tolvanen kummeksuvat sitä, että koska alaikäinen on joka tapauksessa avuttomassa tilassa niin kyseessä täytyisi olla siis myös raiskaus.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005123047.html
Teksti on niin lyhyt, että lainaan sen tähän kokonaisuudessaan:
”Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi 22-vuotiaan Juusuf Muhamed Abbudinin vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syyte törkeästä raiskauksesta hylättiin.
Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio puhuttaa. Oikeus tuomitsi perjantaina turvapaikanhakija Juusuf Muhamed Abdunin kolmen vuoden vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Uhri oli kymmenvuotias tyttö.
Oikeuden mukaan mies oli ollut niin oraalisessa kuin vaginaalisessa sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa. Hän oli myös lähettänyt tytölle seksuaalissävytteisiä viestejä. Teot tapahtuivat viime vuoden syksyllä. Tuomitun taustasta turvapaikanhakijana kertoi poliisi aiemmin.
Miestä syytettiin myös törkeästä raiskauksesta, mutta oikeus hylkäsi syytteen. Oikeuden mukaan siitä ei ollut näyttöä, että sukupuoliyhteydet olisivat tapahtuneet pakottamalla.
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen hämmästelee STT:lle oikeuden päätöstä.
– Kyllä 10-vuotias on ainakin ikänsä puolesta kykenemätön muodostamaan omaa tahtoaan.
Tolvanen muistuttaa, että väkivallan lisäksi raiskauspykälässä huomioidaan myös se, jos uhri on avuttoman tilan vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään.
Tolvanen ja sekä MTV:n haastattelema rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen ovat molemmat sitä mieltä, että ratkaisu pitäisi viedä korkeampiin oikeusasteisiin.
Näin syyttäjä perustelee
Rikoslain mukaan raiskaukseen syyllistyy, jos pakottaa sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai sen uhalla. Pykälän toisen momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan, jos käyttää hyväkseen toisen tiedottomuutta, sairautta, vammaisuutta, pelkotilaa tai muuta avutonta tilaa.
Pirkanmaan käräjäoikeuden kihlakunnansyyttäjä Leena Koivuniemi Koivuniemi sanoo, että syyte törkeästä raiskauksesta perustui väkivallan tai sen uhan käyttöön. Kun näyttöä ei ollut, syyte hylättiin.
– Minähän en ole lähtenyt syyttämään törkeästä raiskauksesta sillä perusteella, että siinä olisi avuttoman tilan hyväksikäyttö. Katson, että avuttoman tilan hyväksikäyttö ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ovat yksi yhteen.
”Ollaan varmaan vähän eri mieltä”
Koivuniemen mukaan seksin harrastaminen ja sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan lapsen kanssa on rangaistavaa nimenomaan siksi, ettei lapsi pysty päättämään asiasta nuoren ikänsä vuoksi.
Sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan lapsen kanssa ei hänen mielestään automaattisesti tarkoita raiskausta.
– Tämä on vähän semmoinen kysymys, josta ollaan varmaan vähän eri mieltä. Tämä on minun näkemykseni, millä lähdin syyttämään.
Koivuniemi ei vielä osaa sanoa, tuleeko hän syyttäjänä valittamaan käräjäoikeuden tuomiosta.”
________________________________________________________________________________
Itseäni on ihmetyttänyt myös tässä Auer/Kukka asiassa se, että on lähdetty syyttämään kahdesta asiasta sekä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä että raiskauksesta. Jos ajatellaan, että raiskaukseen sisältyy pakottaminen, niin onko sitten mahdollista, että toisessa tilanteessa samaan uhriin kohdistuva teko ei olisikaan enää raiskaus, vaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö? Mikä näitä kahta erottaa toisistaan?
Näitä mietin silloin aikoinani ja oli mielenkiintoista huomata, että tällainen tapaus oli sitten myös tullut julkisuuteen.
Mielestäni tätä raiskauskäsitettä on laajennettu aivan liikaa, jos jokainen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on raiskaus, silloin ei voida enää erotella todella vakavia raiskaustapauksia tilanteista, joissa on ehkä tapahtunut jotakin tai on epäselvää onko ylipäätään mitään tapahtunut. Toisaalta pelkkä ikä ei mielestäni voi kuitenkaan mennä edelle sitä teon vakavuusastetta.
Tässä on jotain samanlaista kuin oli siinä keskustelussa nk. sormiraiskauksesta?
Jossain olosuhteissa suhteellisen viaton teko suhteessa esim. vakavaan puskaraiskaukseen saatetaan asettaa samalle viivalle. Esimerkiksi, jos joku nuori mies laittaa sormensa nuoren tytön housuihin, on se tämän määritelmän mukaan raiskaus olosuhteista käytännössä piittaamatta ja oikeastaan se on törkeä raiskaus, koska siinä on sitten tapahtunut penetraatio käytännössä myös silloin, jos kosketus on ollut esim. häpyhuuliin.
Mielestäni ongelmat pähkinänkuoressa ovat ne, että ei voida olettaa, että uhri on jossain vaiheessa sitten vain ”seksuaalisen hyväksikäytön uhri” ja jossain toisessa vaiheessa hän on ”raiskauksen uhri”, koska tämä sisältää oletuksen siitä, että väitetty uhri on sekä ollut myöntyväinen tekoon toisessa tilanteessa ja toisessa hänet on täytynyt pakolla saada myöntyväiseksi.
Jos taasen avuttomalla henkilöllä tarkoitetaan alle 16-vuotiasta lasta niin jo pelkkä oletus raiskauksesta lapsen kertoman tai muun perusteella riittää väitetyn tekijän tuomitsemiseen. Herää kysymys, että syytetäänkö yhdestä ja samasta asiasta kahdella eri rikosnimikkeellä?
Tässä ote korkeimman oikeuden päätöksestä vuodelta 2014, jossa jälkiä tunkeutumisesta ei ollut siitä huolimatta päädyttiin siihen, että sukupuoliyhteys tai siihen rinnastettava olisi tapahtunut.
http://www.korkeinoikeus.fi/fi/index/en ... 95714.html
71. Alemmat oikeudet ovat tuominneet A:n 1.1.2007 – 24.6.2009 tehdystä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 3 vuodeksi vankeuteen. Rangaistusta korottaviksi tekijöiksi on katsottu lapsen nuori ikä (tekoaikana 1 – 3-vuotias), hänelle teosta aiheutuneet vakavat seuraukset ja se, että tekijänä on ollut lapsen isä. Teon on todettu käsittävän sukupuoliyhteyteen verrattavaa, itse asiassa sukupuoliyhteyden määritelmän täyttävää tunkeutumista lapsen kehoon. Keskeisimpänä rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaneena tekijänä on kuitenkin pidetty teosta lapselle aiheutuneiden psyykkisten seurausten vakavuutta."
Itse asiassa THL:n käypähoitosuositus suosii sitä ajattelua, että todisteiden puuttumisella ei voida kumota raiskausepäilyä. Esimerkiksi immenkalvon normaalius tai ehjyys ei selvästikään muodosta todistetta siitä, että tunkeutumista ei ole tapahtunut. On tietenkin joltain osin mielenkiintoista, että kirjoittaja(t) on sama henkilö(t), joka siis todistaa oikeudessa sen perusteella mitä kulloinenkin käypähoitosuositus ehdottaa.
Ei siinä ole mitään moitittavaa, että juristi tulkitsee asioita juridiselta kannalta katsottuna. Siihenhän heidän oletetaankin kantaa ottavan. Toisaalta toivoisin henkilökohtaisesti enemmän laajamittaista ajattelua tämän asian tiimoilta. Esimerkiksi en muista olenko koskaan lukenut mitään artikkelia, jossa olisi esim. tämä lääketieteellinen todistajan rooli käyty lävitse. En myöskään muista, että kukaan olisi ottanut kantaa saati sitten kyseenalaistanut julkisuudessa käypähoitosuositusta lasten seksuaalisen hyväksikäytön osalta.
Iltasanomat on kirjoittanut Pirkanmaalla tehdystä tuomiosta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, johon jälleen tuttu parivaljakko professorit Terttu Utriainen ja Matti Tolvanen ovat ottaneet kantaa.
Artikkelissa kerrotaan, että 10 vuotiasta lasta oli hyväksikäytetty, mutta ei tuomion mukaan raiskattu. Utriainen ja Tolvanen kummeksuvat sitä, että koska alaikäinen on joka tapauksessa avuttomassa tilassa niin kyseessä täytyisi olla siis myös raiskaus.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005123047.html
Teksti on niin lyhyt, että lainaan sen tähän kokonaisuudessaan:
”Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi 22-vuotiaan Juusuf Muhamed Abbudinin vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Syyte törkeästä raiskauksesta hylättiin.
Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomio puhuttaa. Oikeus tuomitsi perjantaina turvapaikanhakija Juusuf Muhamed Abdunin kolmen vuoden vankeuteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Uhri oli kymmenvuotias tyttö.
Oikeuden mukaan mies oli ollut niin oraalisessa kuin vaginaalisessa sukupuoliyhteydessä uhrin kanssa. Hän oli myös lähettänyt tytölle seksuaalissävytteisiä viestejä. Teot tapahtuivat viime vuoden syksyllä. Tuomitun taustasta turvapaikanhakijana kertoi poliisi aiemmin.
Miestä syytettiin myös törkeästä raiskauksesta, mutta oikeus hylkäsi syytteen. Oikeuden mukaan siitä ei ollut näyttöä, että sukupuoliyhteydet olisivat tapahtuneet pakottamalla.
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen hämmästelee STT:lle oikeuden päätöstä.
– Kyllä 10-vuotias on ainakin ikänsä puolesta kykenemätön muodostamaan omaa tahtoaan.
Tolvanen muistuttaa, että väkivallan lisäksi raiskauspykälässä huomioidaan myös se, jos uhri on avuttoman tilan vuoksi kykenemätön puolustamaan itseään.
Tolvanen ja sekä MTV:n haastattelema rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen ovat molemmat sitä mieltä, että ratkaisu pitäisi viedä korkeampiin oikeusasteisiin.
Näin syyttäjä perustelee
Rikoslain mukaan raiskaukseen syyllistyy, jos pakottaa sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai sen uhalla. Pykälän toisen momentin mukaan raiskauksesta tuomitaan, jos käyttää hyväkseen toisen tiedottomuutta, sairautta, vammaisuutta, pelkotilaa tai muuta avutonta tilaa.
Pirkanmaan käräjäoikeuden kihlakunnansyyttäjä Leena Koivuniemi Koivuniemi sanoo, että syyte törkeästä raiskauksesta perustui väkivallan tai sen uhan käyttöön. Kun näyttöä ei ollut, syyte hylättiin.
– Minähän en ole lähtenyt syyttämään törkeästä raiskauksesta sillä perusteella, että siinä olisi avuttoman tilan hyväksikäyttö. Katson, että avuttoman tilan hyväksikäyttö ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ovat yksi yhteen.
”Ollaan varmaan vähän eri mieltä”
Koivuniemen mukaan seksin harrastaminen ja sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan lapsen kanssa on rangaistavaa nimenomaan siksi, ettei lapsi pysty päättämään asiasta nuoren ikänsä vuoksi.
Sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan lapsen kanssa ei hänen mielestään automaattisesti tarkoita raiskausta.
– Tämä on vähän semmoinen kysymys, josta ollaan varmaan vähän eri mieltä. Tämä on minun näkemykseni, millä lähdin syyttämään.
Koivuniemi ei vielä osaa sanoa, tuleeko hän syyttäjänä valittamaan käräjäoikeuden tuomiosta.”
________________________________________________________________________________
Itseäni on ihmetyttänyt myös tässä Auer/Kukka asiassa se, että on lähdetty syyttämään kahdesta asiasta sekä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä että raiskauksesta. Jos ajatellaan, että raiskaukseen sisältyy pakottaminen, niin onko sitten mahdollista, että toisessa tilanteessa samaan uhriin kohdistuva teko ei olisikaan enää raiskaus, vaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö? Mikä näitä kahta erottaa toisistaan?
Näitä mietin silloin aikoinani ja oli mielenkiintoista huomata, että tällainen tapaus oli sitten myös tullut julkisuuteen.
Mielestäni tätä raiskauskäsitettä on laajennettu aivan liikaa, jos jokainen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on raiskaus, silloin ei voida enää erotella todella vakavia raiskaustapauksia tilanteista, joissa on ehkä tapahtunut jotakin tai on epäselvää onko ylipäätään mitään tapahtunut. Toisaalta pelkkä ikä ei mielestäni voi kuitenkaan mennä edelle sitä teon vakavuusastetta.
Tässä on jotain samanlaista kuin oli siinä keskustelussa nk. sormiraiskauksesta?
Jossain olosuhteissa suhteellisen viaton teko suhteessa esim. vakavaan puskaraiskaukseen saatetaan asettaa samalle viivalle. Esimerkiksi, jos joku nuori mies laittaa sormensa nuoren tytön housuihin, on se tämän määritelmän mukaan raiskaus olosuhteista käytännössä piittaamatta ja oikeastaan se on törkeä raiskaus, koska siinä on sitten tapahtunut penetraatio käytännössä myös silloin, jos kosketus on ollut esim. häpyhuuliin.
Mielestäni ongelmat pähkinänkuoressa ovat ne, että ei voida olettaa, että uhri on jossain vaiheessa sitten vain ”seksuaalisen hyväksikäytön uhri” ja jossain toisessa vaiheessa hän on ”raiskauksen uhri”, koska tämä sisältää oletuksen siitä, että väitetty uhri on sekä ollut myöntyväinen tekoon toisessa tilanteessa ja toisessa hänet on täytynyt pakolla saada myöntyväiseksi.
Jos taasen avuttomalla henkilöllä tarkoitetaan alle 16-vuotiasta lasta niin jo pelkkä oletus raiskauksesta lapsen kertoman tai muun perusteella riittää väitetyn tekijän tuomitsemiseen. Herää kysymys, että syytetäänkö yhdestä ja samasta asiasta kahdella eri rikosnimikkeellä?
Tässä ote korkeimman oikeuden päätöksestä vuodelta 2014, jossa jälkiä tunkeutumisesta ei ollut siitä huolimatta päädyttiin siihen, että sukupuoliyhteys tai siihen rinnastettava olisi tapahtunut.
http://www.korkeinoikeus.fi/fi/index/en ... 95714.html
71. Alemmat oikeudet ovat tuominneet A:n 1.1.2007 – 24.6.2009 tehdystä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 3 vuodeksi vankeuteen. Rangaistusta korottaviksi tekijöiksi on katsottu lapsen nuori ikä (tekoaikana 1 – 3-vuotias), hänelle teosta aiheutuneet vakavat seuraukset ja se, että tekijänä on ollut lapsen isä. Teon on todettu käsittävän sukupuoliyhteyteen verrattavaa, itse asiassa sukupuoliyhteyden määritelmän täyttävää tunkeutumista lapsen kehoon. Keskeisimpänä rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaneena tekijänä on kuitenkin pidetty teosta lapselle aiheutuneiden psyykkisten seurausten vakavuutta."
Itse asiassa THL:n käypähoitosuositus suosii sitä ajattelua, että todisteiden puuttumisella ei voida kumota raiskausepäilyä. Esimerkiksi immenkalvon normaalius tai ehjyys ei selvästikään muodosta todistetta siitä, että tunkeutumista ei ole tapahtunut. On tietenkin joltain osin mielenkiintoista, että kirjoittaja(t) on sama henkilö(t), joka siis todistaa oikeudessa sen perusteella mitä kulloinenkin käypähoitosuositus ehdottaa.
Ei siinä ole mitään moitittavaa, että juristi tulkitsee asioita juridiselta kannalta katsottuna. Siihenhän heidän oletetaankin kantaa ottavan. Toisaalta toivoisin henkilökohtaisesti enemmän laajamittaista ajattelua tämän asian tiimoilta. Esimerkiksi en muista olenko koskaan lukenut mitään artikkelia, jossa olisi esim. tämä lääketieteellinen todistajan rooli käyty lävitse. En myöskään muista, että kukaan olisi ottanut kantaa saati sitten kyseenalaistanut julkisuudessa käypähoitosuositusta lasten seksuaalisen hyväksikäytön osalta.
-
Nicht schuldig
- Adrian Monk
- Viestit: 2535
- Liittynyt: Ma Kesä 16, 2014 2:19 pm
Re: Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset
Anteeksiantaminen on yksipuolinen teko. Se on valittua, harkittua armoa. Se ei poista omia tekoja vaikka niillä pelastettaisiin joku toinen. Viattomuus ei ole kauppatavaraa, sillä ei ole hintaa.
Se jokin voi muuttua hetkessä. Maailma tuntee monia tarinoita, joissa järjestyksessä oleva elämä voi muuttua hallitsemattomaksi painajaiseksi, jossa jäljellä on enää toive kokea se jonkun toisen valinta.
Se jokin voi muuttua hetkessä. Maailma tuntee monia tarinoita, joissa järjestyksessä oleva elämä voi muuttua hallitsemattomaksi painajaiseksi, jossa jäljellä on enää toive kokea se jonkun toisen valinta.