Itsepuolustus osaksi tyttöjen koululiikuntaa
Näistä luulisi ainakin tuon ensimmäisen tulevan ihan jokaiselle naiselle mieleen, oli sitten käyty itsepuolustuskursseja tai ei. En ainakaan usko, että raiskauksen kohteeksi joutuneet ovat jotenkin vain sattuneet olemaan niin täydellisen tietämättömiä, etteivät ole tulleet ajatelleeksi lyömistä ja potkimista. Jos ei muuta, niin on sen verran leffojakin jo jokainen katsonut, että perusjutut tajuaa (esim. että jalkoväli on miehellä kovin arka paikka). Kyse ei voi siis olla kykenemättömyydestä puolustaa itseään, eli edelleen sanoisin tuon "jäätymisen" voivan käyvä niillekin, joilla mustia vöitä roikkuu kaapeissa.Aariel kirjoitti:Mutta on noita keinoja: potku munille tai sormet silmiin
Toisaalta, jos itsepuolustusharjottelusta jotain hyötyä olisi, olisi se taatusti mielikuvaharjoittelussa. Kun tulee ajatelleeksi ja käyneensä läpi mielessään etukäteen sen, miten menettelisi mahdollisessa tilanteessa, jossa oma siveellisyys/henki/yms. yms. on uhattuna, itse tilanteessa ei ole niin häkeltynyt.
Jos jotakin kouluissa pitäisi opettaa, niin sitä, ettei koskaan voi soittaa täysin turhaan poliisia, palokuntaa tai ambulanssia. Kynnys soittamiseen on mielestäni jumalattoman korkea. Testasimme asiaa, kun olimme juuri muuttaneet perheen kanssa omakotitaloalueelle ja onnistuimme räveltämään (okei, mä kokkasin...) palovaroitinjärjestelmän päälle. Vanhempieni talossa on edelleen tuo järjestelmä, mikä on siis omalla generaattorillaan tarvittaessa toimiva helvettikone, jonka äänen luulisi kantautuvan Kuuhun saakka. Kun sitten siinä käryä poistuulettaaksemme availimme ikkunoita ja ovia, isäni sammutti yläkerrasta valot ja meni testimielessä ikkunaan seisomaan ja katsomaan, kuinka paljon naapureita kerääntyy kadulle, kuinka monen ikkunaan syttyy valo. Arvaatte varmaan jo lukumäärän? 0.
Toinen aiheeseen liittyvä tarina:
Samoin yöpyessäni kesällä vanhempieni kodissa, heräsin aamuyöstä ujeltavaan ääneen. Parvekkeella hetken asiaa kuulosteltuani tulin siihen tulokseen, että jonkun palovaroitin on mennyt päälle. Soitin palokunnan paikalle. Paloautoa odotellessani herätin puolisoni ja vanhempani ja tepsuttelimme sukkasillamme kadulle etsimään ujeltavaa taloa. Löytyi aidan toiselta puolelta, ihan naapurista. Jäin itse kadulle näkyviin, odottamaan palokuntaa, sekä muita paniikissa kadulle juoksevia naapureita ja ikkunoihin syttyviä valoja, kun isäni ja puolisoni lähtivät tutkimaan taloa ulkoapäin. Puolisoni kiersi muutamaan kertaan talon ympäri, koputteli ikkunoita ja ovia ja soitti ovikelloa. Verhot olivat edessä, eikä ketään näkynyt, mutta jäljitimme ujelluksen kuuluvan makuuhuoneesta. Hyvin on tiedossa, kuinka nopeasti häkään kuolee, joten olin jo varma että talosta löytyisi ruumiita. Palomiehet sitten pääsivät takaovesta sisään ja herättelivät makuuhuoneesta ilmeisen säikähtäneen pariskunnan, jota luonnehtivat myöhemmin "ilmeisesti hieman kuulovammaisiksi", huutava varoitin oli tosiaan löytynyt samasta huoneesta. Ei siinä mitään, menimme hyvillä mielin nukkumaan, mutta entä jos olisi ollut tosi kyseessä? Pariskunta ei koskaan käynyt kiittämässä.
Ainiin, eikä kukaan naapureistamme herännyt, yhteenkään ikkunaan ei syttynyt valoa, saati sitten että joku olisi hätääntyneenä juossut pyjamassaan kadulle. Tiheään asutulla omakoti- ja rivitaloalueella olin mukamas ainoa, joka heräsi ääneen?
Raiskautapauksia tosiaan jää todella paljon tulematta poliisien tietoon. Kynnys sellaisen satttuessa on kynnys korkea soittaa ja tehdä ilmoitus. Häpeä, itsensä syyllistäminen.. Valitettavaa, mutta totta 
Uskoisin myös, että tuomioiden pituudet vaikuttaa asiaan. Kun ei välttämättä edes linnaan joudu, uhri voi tuntea pelkoa.
Uskoisin myös, että tuomioiden pituudet vaikuttaa asiaan. Kun ei välttämättä edes linnaan joudu, uhri voi tuntea pelkoa.Kyllä minkä tahansa lajin, joka itseään itsepuolustuksena mainostaa, pitäisi kyetä tarjoamaan jonkinnäköistä harjoitusta yllättävien tilanteiden varalle. Ikävä kyllä, näin ei aina ole, ja tuntuu, että joissakin lajeissa keskitytään vain niihin hyvännäköiseksi hiottuihin liikesarjoihin tai käytännössä täysin hyödyttömiin lukkoihin. Tietenkään ei voida täysin mallintaa sitä tilannetta, kun joku raiskaaja puskasta hyppää niskaasi, mutta kyllä jotain voi silti tehdä. Jotain soveltavaa treeniä pitää olla, että jo vähäisetkin opit voitaisiin saada mahdollisessa uhkatilanteessa käyttöön. Noista mustista vöistä sanoisin, että eiköhän aika lailla jokaisessa lajissa joudu tekemään niin paljon treeniä ja töitä sen eteen, että lihasmuistista tulee jo puolustautuminen. Jos ei tule, niin... sitten ehkä hieman ihmetyttää, miksi sellaiseen harrastamiseen edes käyttää niin paljon aikaa.joey kirjoitti: Kyse ei voi siis olla kykenemättömyydestä puolustaa itseään, eli edelleen sanoisin tuon "jäätymisen" voivan käyvä niillekin, joilla mustia vöitä roikkuu kaapeissa.
So I took the shotgun off the wall and I fired two warning shots...
into his head.
into his head.
Nykyään skenaarioharjoittelu on kova sana oikeiden itsepuolustuslajien kohdalla. Semmoiset rannevääntökikkailut on käytännössä yhtä tyhjän kanssa, olen 100% varma, että kunnon kontaktia sisältävistä lajeista tulee paremmat eväät itsepuolustukseen verrattuna ilmaanpotkimiseen ja rannekikkailuihin. Veikkaanpa, että vaikkapa Eva Wahlström tai Kati Collander voisivat olla aika hankalia uhreja monelle miehelle
Tosta jäätymisestä ja muustakin vähän:
Se on ihan totta, että kokematon jäätyy tosi pahasti tilanteen tullen. Mutta toisin kuin Merope ylempänä sanoi, niin omasta mielestäni jokaikinen kamppailu-/itsepuolustuslaji jeesaa tossa suhteessa. Treenatessa kehittyy nimittäin itseluottamus, joka hyvinkin voi estää ainakin pahimman jäätymisen.
Lisäksi en todellakaan pitäisi lukkoja turhina juttuina. Turhia ja jopa itselle vaarallsia ne ovat silloin, kun niitä ei osaa. 1-2 vuotta treeniä ei vielä mitenkään riitä siihen, että osaa vääntää itseään isomman kaverin lukkoon. Kamppailulajien oppiminen ja sisäistäminen vie aikaa. Liian moni kuvittelee, että jo jonkun alkeiskurssin jälkeen pystyy tiputtelemaan puolta isompia tyyppejä ihan tosta vaan. Tai, että laji itsessään on paska jos parin vuoden treenin jälkeen ei vieläkään pärjää tappeluissa.
Ja mitä liikesarjoihin tulee, niin turhia ne eivät ole todellakaan. Liikesarjojen läpikäyminen huolellisesti ja ennenkaikkea oikein opettaa itse tekniikoista todella paljon. Se voi tuntua hitaalta oppimiselta, mutta on äärimmäisen tehokasta.
Otteistavapautumiset ja 1-2 toimivaa rannelukkoa on mun mielestä todella hyvä pohja itsepuolustukselle. Ei tarvitse opetella välttämättä kuin vain yksikin kunnollinen otteestavapautumistekniikka, niin sitä voi soveltaa sen jälkeen vaikka minkälaisiin otteisiin. Sama rannelukoissa.
Mitä tulee ns. skenaarioharjoitteluun, niin sitä kyllä löytyy jos haluaa. Me käydään aina muutama kerta vuodessa ulkona kaupungilla "tappelemassa". Treenataan liikkeitä ja eri tilanteita esim. rapuissa, hississä, tyhjällä kadulla, istualtaan, selin seisoen, tappeluun väliin mennen, jne. Myös yllättäviä hyökkäyksiä harjoitellaan, eli kävellään kadulla ja vastaan tulee seuran muita tyyppejä joista yksi hyökkää täysin yllättäen päälle, joko veitsen kanssa tai ilman.
Ja vielä, kun joku täällä sanoi olevan fakta, ettei nainen mahda mitään perusmiehille, niin totta kai mahtaa jos vaan osaa jotain. Lähes järjestään jokaikinen kamppailulaji on kehitetty silmälläpitäen tilannetta jossa itseä isokokoisempi käy päälle. Mä oon omin silmin nähnyt eräässä baarissa, kun sellainen alle 180 senttinen ja ehkä n. 70-kiloinen kaveri pistää lattiaan kolme(!) isoa salijätkää. Se vaatii vitusti taitoa, ei niinkään voimaa.
Se on ihan totta, että kokematon jäätyy tosi pahasti tilanteen tullen. Mutta toisin kuin Merope ylempänä sanoi, niin omasta mielestäni jokaikinen kamppailu-/itsepuolustuslaji jeesaa tossa suhteessa. Treenatessa kehittyy nimittäin itseluottamus, joka hyvinkin voi estää ainakin pahimman jäätymisen.
Lisäksi en todellakaan pitäisi lukkoja turhina juttuina. Turhia ja jopa itselle vaarallsia ne ovat silloin, kun niitä ei osaa. 1-2 vuotta treeniä ei vielä mitenkään riitä siihen, että osaa vääntää itseään isomman kaverin lukkoon. Kamppailulajien oppiminen ja sisäistäminen vie aikaa. Liian moni kuvittelee, että jo jonkun alkeiskurssin jälkeen pystyy tiputtelemaan puolta isompia tyyppejä ihan tosta vaan. Tai, että laji itsessään on paska jos parin vuoden treenin jälkeen ei vieläkään pärjää tappeluissa.
Ja mitä liikesarjoihin tulee, niin turhia ne eivät ole todellakaan. Liikesarjojen läpikäyminen huolellisesti ja ennenkaikkea oikein opettaa itse tekniikoista todella paljon. Se voi tuntua hitaalta oppimiselta, mutta on äärimmäisen tehokasta.
Paitsi taekwondossa, jossa sä oikeasti voit ostaa mustan vyön paperit itelles.... Ei silti pahaa sanaa taekwondosta, vaikkei sillä kadulla (varsinkaan liukkaalla sellaisella) sinänsä mitään teekään.Merope kirjoitti:Noista mustista vöistä sanoisin, että eiköhän aika lailla jokaisessa lajissa joudu tekemään niin paljon treeniä ja töitä sen eteen, että lihasmuistista tulee jo puolustautuminen.
Jaahas. Mitä nyrkkeilijä tekee siinä vaiheessa, kun sitä isompi jannu puristaa nyrkkeilijän molemmista ranteista? Ei tee mitään, kun ei pääse nekkaamaan kädet kiinni pidettyinä. Jos taas osaisi perus otteistavapautumisia, pääsisi hetkessä pudottamaan toisen lattiaan.Michaelm kirjoitti:Nykyään skenaarioharjoittelu on kova sana oikeiden itsepuolustuslajien kohdalla. Semmoiset rannevääntökikkailut on käytännössä yhtä tyhjän kanssa, olen 100% varma, että kunnon kontaktia sisältävistä lajeista tulee paremmat eväät itsepuolustukseen verrattuna ilmaanpotkimiseen ja rannekikkailuihin.
Otteistavapautumiset ja 1-2 toimivaa rannelukkoa on mun mielestä todella hyvä pohja itsepuolustukselle. Ei tarvitse opetella välttämättä kuin vain yksikin kunnollinen otteestavapautumistekniikka, niin sitä voi soveltaa sen jälkeen vaikka minkälaisiin otteisiin. Sama rannelukoissa.
Mitä tulee ns. skenaarioharjoitteluun, niin sitä kyllä löytyy jos haluaa. Me käydään aina muutama kerta vuodessa ulkona kaupungilla "tappelemassa". Treenataan liikkeitä ja eri tilanteita esim. rapuissa, hississä, tyhjällä kadulla, istualtaan, selin seisoen, tappeluun väliin mennen, jne. Myös yllättäviä hyökkäyksiä harjoitellaan, eli kävellään kadulla ja vastaan tulee seuran muita tyyppejä joista yksi hyökkää täysin yllättäen päälle, joko veitsen kanssa tai ilman.
Ja vielä, kun joku täällä sanoi olevan fakta, ettei nainen mahda mitään perusmiehille, niin totta kai mahtaa jos vaan osaa jotain. Lähes järjestään jokaikinen kamppailulaji on kehitetty silmälläpitäen tilannetta jossa itseä isokokoisempi käy päälle. Mä oon omin silmin nähnyt eräässä baarissa, kun sellainen alle 180 senttinen ja ehkä n. 70-kiloinen kaveri pistää lattiaan kolme(!) isoa salijätkää. Se vaatii vitusti taitoa, ei niinkään voimaa.
katupojalta pelkkää asiaa taasen.
En huomannut tuollaista kenenkään sanoneenkaan, mutta jatketaan katupojan kanssa vielä samalla linjalla ja todetaan, että mun mielestä naisella on erittäin hyvät mahdollisuudet pärjätä aina miestä vastaan, ellei mene jäätymisen puolelle. Naisella kun on aseenaan munaskuillepotkiminen. En tietenkään sinänsä tiedä aiheesta mitään, kun en munaskuja itse omista enkä näin ollen osaa yhtään arvioida, miltä isku sinne suuntaan tuntuu, mutta olen ymmärtänyt pienen näpäytyksenkin joskus saattavan toimintakyvyttömään tilaan.katupoika kirjoitti: Ja vielä, kun joku täällä sanoi olevan fakta, ettei nainen mahda mitään perusmiehille, niin totta kai mahtaa jos vaan osaa jotain.
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
On tässä näitä tappeluja nähty. On mustan vyön karatekat saaneet turpaansa snagarilla "kaulattomalta possulta", on upeakroppainen nyrkkeilijä vetänyt sarjan läskeihin ja ottanut sen jälkeen alla lukua. On nähty näitä "hedareita" ja sitten sitä, mitä tapahtuu tuolle hedarin tekijälle...
Summa summarum: tarpeeksi kun on toisella massaa enemmän, voitto on lähes varma. Ihan sama mitä se toinen siinä kukkakepeillään rimpuloi. Ja tämä kaikki vielä ulkona, missä on tilaa. Baarissa, missä yleensä tapellaan, ei ole tilaa ja voiton vie lähes aina isompi ja kyrmyniskaisempi.
Taidolla on merkityksensä, jos suurin piirtein saman kokoiset tappelevat. Muuten voi sille viitata kintaalla. Se on elokuvat, missä sopusuhtainen Chuck Norris pieksee mastodontit ja 50-kiloiset kuvankauniit missit nöyryyttää karatella tms. ördäilijöitä. Tosielämässä kilot puhuvat.
Mitä taas yleensä noihin lajeihin tulee, aikido, jiu-jitsu (miten kirjoitetaan) ja paini ovat mielestäni olleet toimivimpia, mitä tappeluihin tulee. Niillä saa sen "hienosti potkivan" alle ja sitä voi sitten ryhmyyttää mielin määrin siinä vaiheessa.
Tietysti voi ajatella noita "muniin potkimisia" jne. Sopii sitten vaan kerralla osua ja kunnolla, koska muuten voi tulla kyytiä...
Summa summarum: tarpeeksi kun on toisella massaa enemmän, voitto on lähes varma. Ihan sama mitä se toinen siinä kukkakepeillään rimpuloi. Ja tämä kaikki vielä ulkona, missä on tilaa. Baarissa, missä yleensä tapellaan, ei ole tilaa ja voiton vie lähes aina isompi ja kyrmyniskaisempi.
Taidolla on merkityksensä, jos suurin piirtein saman kokoiset tappelevat. Muuten voi sille viitata kintaalla. Se on elokuvat, missä sopusuhtainen Chuck Norris pieksee mastodontit ja 50-kiloiset kuvankauniit missit nöyryyttää karatella tms. ördäilijöitä. Tosielämässä kilot puhuvat.
Mitä taas yleensä noihin lajeihin tulee, aikido, jiu-jitsu (miten kirjoitetaan) ja paini ovat mielestäni olleet toimivimpia, mitä tappeluihin tulee. Niillä saa sen "hienosti potkivan" alle ja sitä voi sitten ryhmyyttää mielin määrin siinä vaiheessa.
Tietysti voi ajatella noita "muniin potkimisia" jne. Sopii sitten vaan kerralla osua ja kunnolla, koska muuten voi tulla kyytiä...
^Niin, sen takia yleensä "normaali" karateka ei pärjää välttämättä katutappelijalle, koska katutappelijalla ei ole mitään sääntöjä. Mutta sitten puhutaankin jo täysin toisesta ihmislajista kun yhdistetään musta vyö ja katutappelijan kokemus sekä sikamaisuus tappelijassa.
EDIT: Nainen + Raiskaaja tilanteessa voi auttaa mm. (en neuvo ketään toteuttamaan mitään tietysti)
-Kantaa dödösprayta mukana, sitä silmiin ja polvea nivusiin.
-Sormet silmiin ja polvea nivusiin
-Polvea nivusiin ja raiskarin kyykkyyn mennessä naamaan uudelleen
(Ja samalla huutaa niin perkeleesti kun lähtee vaan, tietysti voi saada ikävä kyllä itse tuosta jonkinlaisen tuomion, vaikka en usko että sitä kovin helposti saa jos ei tyyliin vammauta pysyvästi tai tapa raiskaajaa ja pitää myös muistaa että sitä voimankäyttöä ei pidä arastella.)
EDIT: Nainen + Raiskaaja tilanteessa voi auttaa mm. (en neuvo ketään toteuttamaan mitään tietysti)
-Kantaa dödösprayta mukana, sitä silmiin ja polvea nivusiin.
-Sormet silmiin ja polvea nivusiin
-Polvea nivusiin ja raiskarin kyykkyyn mennessä naamaan uudelleen
(Ja samalla huutaa niin perkeleesti kun lähtee vaan, tietysti voi saada ikävä kyllä itse tuosta jonkinlaisen tuomion, vaikka en usko että sitä kovin helposti saa jos ei tyyliin vammauta pysyvästi tai tapa raiskaajaa ja pitää myös muistaa että sitä voimankäyttöä ei pidä arastella.)
Viimeksi muokannut Bombay, Ti Tammi 29, 2008 5:47 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Mulla on ainakin takuuvarma puolustautumiskeino (tositilanteessa testattu). Kutsun sitä tuttavallisesti Pähkinänsärkijäksi. Saapi tulla kokeilemaan, kuinka osuu ja mitenkä kunnollisestiEuroJR kirjoitti: Tietysti voi ajatella noita "muniin potkimisia" jne. Sopii sitten vaan kerralla osua ja kunnolla, koska muuten voi tulla kyytiä...
Ot otettava huomioon myös että tappelu on ihan eri asia kuin itsepuolustus. Hyvin usein (toki jompi kumpi sen aloitteen tekee, mutta vältettävissä ne on usein) tappelussa molemmat ovat suostuvaisia, tai ainakin niin että valmistautumisaikaa on vähintään muutama sekunti kun taas ip-tilanne tulee yleensä ihan täysin puskista. Nimenomaan tilanteissa missä on valmistautumisaikaa edes se muutama sekunti, niin lajeista joissa sparrataan paljon kontaktin kanssa (nyrkkeily, kickboxing, thaiboxing, vapaaottelu ym.) on ehdottomasti suuri hyöty
EuroJR puhui myös asiaa, että koolla on merkitystä enemmän kuin monesti uskotaankaan. Toki myös taito ja kokemus jne. ovat näitä tekijöitä koon ohella millä on merkitystä, mutta kukaan ei väittäne, että 30kg isommalla jantterilla on etu puolellaan.
EuroJR puhui myös asiaa, että koolla on merkitystä enemmän kuin monesti uskotaankaan. Toki myös taito ja kokemus jne. ovat näitä tekijöitä koon ohella millä on merkitystä, mutta kukaan ei väittäne, että 30kg isommalla jantterilla on etu puolellaan.
Katupoika, ymmärsit minut hieman väärin. Puhuin hyödyttömistä lukoista, en kaikista lukoista yleensä 
. Lukkoja on toki monenlaisia. Ne ihmeellisimmät kikkailut kannattaa tosipaikan tullen (oli se sitten sparri, matsi tai katutappelu) jättää suosiolla pois, mutta tottakai on niitä yksinkertaisempia ja hyödyllisempiä, joita voi mahdollisesti hyödyntää, mikäli ne suinkin tulevat tarpeeksi selkärangasta. Olen samaa mieltä kanssasi tuosta kamppailulajien harjoittelusta. Alkeiskurssi tai vuosi-pari ei riitä vielä mihinkään. Toisaalta, täytyy sanoa, että olen huomannut kuitenkin tässäkin eroja lajien välillä. Joissakin lajeissa aloitetaan yksinkertaisten perustekniikoiden opiskelulla, joita ruvetaan soveltamaan mahdollisimman pian ja sparrauskin aloitetaan varhaisessa vaiheessa. Toisaalta taas on niitä, joissa ensimmäiset pari vyöastetta on suunnilleen lihaskuntoharjoittelua, ennen kuin päästään kunnolla tekniikoihin sekä ennen kaikkea niiden todelliseen käyttöön.
EuroJr:llä on pointti. Voimalla pärjää, ja pitkälle. Ei kuitenkaan aina loppuun saakka. Kyllä isotkin kaverit saa kaatumaan ja taltutettua, jos suinkin tietää, mitä tekee. Suurin ongelma kai se taitaa olla siinä, että joillakin taekwondon mustilla vöillä voi olla vähän liian suuret kuvitelmat itsestään ja osaamisestaan. Siinä sitä sitten ollaan ymmyrkäisenä, kun ei se hieno hyppy-spiraali-kolmoissalchow-potku onnistukkaan täpötäydessä baarissa tai pihallakaan. Olit myös erittäin oikeassa tuosta painimisesta. Kyllä se vain niin on, että esim. judokat ja brassi-jujutsun harrastajat vievät monien muiden lajien tyyppejä kuin märkää rättiä. Heidän ei tarvitse saada kuin se yksi onnistunut maahanvienti, ja se on siinä.
Näin pienikokoisena naishenkilönä haluaisin jatkaa vielä hieman tuosta sukupuolesta ja koosta... Se ei suinkaan ole urbaanilegendaa, että pienikin nainen voi osatessaan viedä isojakin miehiä, pistivät nämä vastaan tai ei. Sanoisin silti, että sitä osaamista kannattaa tosiaan olla aika paljon, ennen kuin lähtee yrittämään, tietenkin. Olenkin sitä mieltä, että hyödyllisimmät ja tehokkaimmat asiat omasta kamppailulajitaustastani ovat ehdottomasti väistöt ja kaatumiset, joita voi käyttää siihen asti, että pääsee kasvattamaan varoetäisyyttä ja pötkimään suoraan karkuun. Totuushan on, että ellet oikeasti tiedä saavasi vastustajaa suunnilleen kanveesiin tai muuten toimintakyvyttömäksi heti kättelyssä, niin tällä todennäköisesti kostohalut ja kiukku sen kuin kasvaa yhdestä lyönnistä tai potkusta. Siinä vaiheessa saattaa esiin tulla niitä veitsiä ja muitakin. Joten itse, vaikka polven osaankin sinne nivusiin tähdätä, suosin ehdottomasti ennemmin puhetta ja perääntymistä. Mutta minä olenkin nainen, minulle ei iske uho eikä kunniani moisesta kolhiinnu .
. Lukkoja on toki monenlaisia. Ne ihmeellisimmät kikkailut kannattaa tosipaikan tullen (oli se sitten sparri, matsi tai katutappelu) jättää suosiolla pois, mutta tottakai on niitä yksinkertaisempia ja hyödyllisempiä, joita voi mahdollisesti hyödyntää, mikäli ne suinkin tulevat tarpeeksi selkärangasta. Olen samaa mieltä kanssasi tuosta kamppailulajien harjoittelusta. Alkeiskurssi tai vuosi-pari ei riitä vielä mihinkään. Toisaalta, täytyy sanoa, että olen huomannut kuitenkin tässäkin eroja lajien välillä. Joissakin lajeissa aloitetaan yksinkertaisten perustekniikoiden opiskelulla, joita ruvetaan soveltamaan mahdollisimman pian ja sparrauskin aloitetaan varhaisessa vaiheessa. Toisaalta taas on niitä, joissa ensimmäiset pari vyöastetta on suunnilleen lihaskuntoharjoittelua, ennen kuin päästään kunnolla tekniikoihin sekä ennen kaikkea niiden todelliseen käyttöön.EuroJr:llä on pointti. Voimalla pärjää, ja pitkälle. Ei kuitenkaan aina loppuun saakka. Kyllä isotkin kaverit saa kaatumaan ja taltutettua, jos suinkin tietää, mitä tekee. Suurin ongelma kai se taitaa olla siinä, että joillakin taekwondon mustilla vöillä voi olla vähän liian suuret kuvitelmat itsestään ja osaamisestaan. Siinä sitä sitten ollaan ymmyrkäisenä, kun ei se hieno hyppy-spiraali-kolmoissalchow-potku onnistukkaan täpötäydessä baarissa tai pihallakaan. Olit myös erittäin oikeassa tuosta painimisesta. Kyllä se vain niin on, että esim. judokat ja brassi-jujutsun harrastajat vievät monien muiden lajien tyyppejä kuin märkää rättiä. Heidän ei tarvitse saada kuin se yksi onnistunut maahanvienti, ja se on siinä.
Näin pienikokoisena naishenkilönä haluaisin jatkaa vielä hieman tuosta sukupuolesta ja koosta... Se ei suinkaan ole urbaanilegendaa, että pienikin nainen voi osatessaan viedä isojakin miehiä, pistivät nämä vastaan tai ei. Sanoisin silti, että sitä osaamista kannattaa tosiaan olla aika paljon, ennen kuin lähtee yrittämään, tietenkin. Olenkin sitä mieltä, että hyödyllisimmät ja tehokkaimmat asiat omasta kamppailulajitaustastani ovat ehdottomasti väistöt ja kaatumiset, joita voi käyttää siihen asti, että pääsee kasvattamaan varoetäisyyttä ja pötkimään suoraan karkuun. Totuushan on, että ellet oikeasti tiedä saavasi vastustajaa suunnilleen kanveesiin tai muuten toimintakyvyttömäksi heti kättelyssä, niin tällä todennäköisesti kostohalut ja kiukku sen kuin kasvaa yhdestä lyönnistä tai potkusta. Siinä vaiheessa saattaa esiin tulla niitä veitsiä ja muitakin. Joten itse, vaikka polven osaankin sinne nivusiin tähdätä, suosin ehdottomasti ennemmin puhetta ja perääntymistä. Mutta minä olenkin nainen, minulle ei iske uho eikä kunniani moisesta kolhiinnu
.So I took the shotgun off the wall and I fired two warning shots...
into his head.
into his head.
Täytyy tosta lukkopainista kommentoida sen verran, että 1 vs. 1 -tilanteissa se on totta kai perkeleen tehokasta, mutta heti siinä vaiheessa, kun päälle käykin 2 jätkää sen yhden sijasta on lukkopainija hätää kärsimässä. Väännät yhden lattiian, niin samalla hetkellä se toinen potkasee sua niskaan ja painit loppuu siihen. Tosin tämän sanottuani toivon, ettei tää keskustelu lähde tästä siihen yleiseen ja helvetin turhaan pohdintaan siitä mikä laji on tehokkain. Lopulta kuitenkin on aina kyse siitä kuka yksittäinen henkilö on kovin, ei niinkään se laji. Muutenhan kaikki painijat esim. voittaisivat kaikki thai-boxaajat, jne. Ja näinhän se ei tietenkään ole, vaan käytännössä ne kovimmat tyypit voittavat heikompansa, oli lajitausta mikä tahansa. Mun mielestä mikään ei ole niin turhauttavaa kamppailulajeista puhuttaessa kuin se ainainen vääntö siitä mikä laji/tyylisuunta on se kovin.
Mitä taas tohon keskusteluun voimasta tulee, niin totta kai se antaa pienen etulyöntiaseman jos vastassa on pienempi kaveri. Tämän etulyöntiaseman voi kuitenkin nollata osaamalla joitain perusjuttuja. Ja siinä vaiheessa, kun osaa aika vitusti juttuja, niin vastustajan koolla ei enää olekaan mitään kummoista merkitystä. Treeneissä painiessa häviän aina yhdelle mua pienemmälle kaverille, mutta sen sijaan pyörittelen ihmeen helposti mua selvästi isompaa jätkää. Tää isompi kaveri ei osaa painia juuri ollenkaan, kun taas se pienempi jätkä on paininut lähes koko ikänsä.
Ja Meropea myötäillen - paikalta poistuminen on tosiaan se paras ratkaisu. Sun Tzu'ta vapaasti lainaten täytyy osata valita taistelunsa. Valmiiksi hävittyä taistelua on turha edes käydä jos sen vain voi välttää. Ei mulla tulis enää mieleenkään jäädä ottamaan erää jonkun kanssa, joka tulee päälle kättäpidemmän kanssa. Siinä vaiheessa peli on jo sen verran epäreilu, että on parempi poistua paikalta, vaikka osaisi mitä.
Mitä taas tohon keskusteluun voimasta tulee, niin totta kai se antaa pienen etulyöntiaseman jos vastassa on pienempi kaveri. Tämän etulyöntiaseman voi kuitenkin nollata osaamalla joitain perusjuttuja. Ja siinä vaiheessa, kun osaa aika vitusti juttuja, niin vastustajan koolla ei enää olekaan mitään kummoista merkitystä. Treeneissä painiessa häviän aina yhdelle mua pienemmälle kaverille, mutta sen sijaan pyörittelen ihmeen helposti mua selvästi isompaa jätkää. Tää isompi kaveri ei osaa painia juuri ollenkaan, kun taas se pienempi jätkä on paininut lähes koko ikänsä.
Ja Meropea myötäillen - paikalta poistuminen on tosiaan se paras ratkaisu. Sun Tzu'ta vapaasti lainaten täytyy osata valita taistelunsa. Valmiiksi hävittyä taistelua on turha edes käydä jos sen vain voi välttää. Ei mulla tulis enää mieleenkään jäädä ottamaan erää jonkun kanssa, joka tulee päälle kättäpidemmän kanssa. Siinä vaiheessa peli on jo sen verran epäreilu, että on parempi poistua paikalta, vaikka osaisi mitä.
Juurikin näin. Perusjuttuja osaamalla voi muuttaa asetelmia kovasti edukseen. Edellyttäen tietysti että ei jäädy vaan pysyy toimintakykyisenä uhkaavasta tilanteesta huolimatta. On myös oleellista osata oikeanlaisia perusjuttuja. Eräänkin lajin tekniikkarepertuaariin kuuluu puukolla uhkaavaa henkilöä vastaan tekniikka, jossa puukko porkaistaan pois uhkaajan kädestä. Jokainen joka elää tässä maailmassa, eikä sankarifantasioissa tajuaa tällaisen olevan ajatuksenakin täysin naurettava.