Huumepoliisipäällikkö Jari Aarnion lahjusjupakka

[Haibox]

Ex-oi­keus­mi­nis­te­ri vahvistaa Aarnio-kirjan dramaattisen au­to­pom­mi­ker­to­muk­sen - "Tämä tarina on tosi"

Varsinais-Suomen maakuntajohtaja, entinen sisä- ja oikeusministeri Kari Häkämies (kok.) vahvistaa Lännen Medialle, että tuoreessa Aarnio-kirjassa kerrottu dramaattinen autopommitapaus pitää poliisin hänelle kertomien tietojen mukaan paikkansa.

- Tämä tarina on tosi. Minun piti itse keskustella hänen [autopommilla uhanneen] kanssa puhelimessa mahdollisimman pitkään, että hänet saataisiin jäljitettyä, Häkämies kertoo.

Vepe Hännisen koostamassa Myrkky-teoksessa Jari Aarnio kertoo yksityiskohtia huumepoliisin kritisoidusta tietolähdetoiminnasta ja salaisista pakkokeinoista.

Yksi Aarnion kertomuksista koskee vakavaa vaaratilannetta, joka sattui Helsingissä vuonna 1997. Kirjan mukaan verottajaa kohtaan katkeroitunut panostaja oli pakannut autonsa räjähdysaineilla, pysäköi auton Eduskuntatalon taakse ja uhkasi räjäyttää lastinsa, ellei saa verottajalta ennakkoperintärekisteriotetta, jonka turvin voisi jatkaa töitään.


Kirjan mukaan hälytyskeskuksen johtaja halusi tilanteen vetäjäksi Aarnion alaisineen. Seurantaoperaatioihin tottuneita poliiseja kutsuttiin kirjan mukaan atariryhmäksi. Julkaisemme ohessa otteen Myrkky-teoksen kertomuksesta.

"Panostaja halusi yhteyden oikeusministeri Kari Häkämieheen. Aarnio oli henkilökohtaisesti yhteydessä sekä ministeriin että verojohtajaan. Papereiden odotteluun ei ollut kuitenkaan aikaa. Panostaja räjähdelasteineen lähti kohti ydinkeskustaa Mannerheimintielle ja kääntyi edelleen Aleksanterinkadulle. Pommiasiantuntijoilta tuli varovainen arvio: räjähteen määrä autossa oli niin suuri, että se voisi romahduttaa rakennuksia korttelien alueelta. Se tietäisi Helsingissä kymmeniä kuolonuhreja, satoja loukkaantuneita.

Kun sopiva hetki tulisi, mies eliminoitaisiin. Tätä varten seurannassa oli mukana Karhuryhmän partio siviiliasussa. He olivat tottuneempia aseenkäyttäjiä.

Tämä oli historiallinen päätös. Yleensä toimittiin siten, että olisi estetty miehen liikkuminen ja eristetty alue. Nyt se ei ollut mahdollista liikkuvan kohteen ja suuren räjähdemäärän takia. Riski kymmenien ihmisten kuolemasta oli liian suuri. Panostaja oli täysin selvin päin, rauhallinen ja päämäärätietoinen. Neuvotteluryhmä oli yhteydessä myös miestä hoitaneeseen hoitohenkilökuntaan ja sai kuulla, että kyseessä oli täysin selväjärkinen mies, jolla oli vain keittänyt yli.

Aarnio soitti huumepoliisissa puhelintietoihin erikoistuneelle konstaapelille. Nyt ei ollut aikaa paperitöille ja virallista tietä etenemiselle. Konstaapeli tunsi operaattorien keskeiset henkilöt ja oli suoraan yhteydessä heihin. Operaattorilla ymmärrettiin asian vakavuus. Kyseessä oli joukkotuhon estäminen. Ainakin tuolloin, yhdeksänkymmentäluvun lopulla oli vähemmän pikkusieluisia näpertelijöitä ja enemmän toiminnan miehiä ja naisia. Panostajalla oli käytössään useita puhelinliittymiä, joita hän vaihtoi jatkuvasti. Operaattori antoi huumepoliisille sitä mukaa uudet numerot. Panostaja joutui hämilleen, kun neuvotteluryhmä sai häneen yhteyden jo ennen kuin hän ehti itse soittaa. Jatkuvan yhteydenpidon tarkoituksena oli yrittää saada mies pois Helsingin keskustasta, jotta tuhovaikutukset olisivat pienemmät, mikäli hän todella päättäisi räjäyttää lastin.

Kello 15 jälkeen panostaja lopulta päätti jättää Helsingin keskustan ja lähti ajamaan Lahdentietä kohti Mäntsälää."

Poliisit seurasivat miestä salaa, ja kirjassa kerrotaan, miten poliisi pyysi Häkämiestä pitkittämään puhelua, jotta teleoperaattoreilta saataisiin tarkat sijaintitiedot.

Kirjassa kerrotaan, että autopommilla uhannut mies ajoi Mäntsälään ja viranomaiset päättivät, että häntä voidaan ampua keskivartaloon, jos sen voi tehdä sivullisia vaarantamatta. Miehelle luvattiin hänen pyytämänsä paperit, ja tämä pyysi ne faksilla toimistoonsa.

Kirjan mukaan mies jätti matkalla osan räjähteistä metsään ja lupasi antautua faksin saatuaan. Poliisit saivat hänet kuitenkin kiinni tämän pysähtyessä Ristiinaan huoltoasemalle.

"Taitavasti atarimiehet puhuttivat röökin lomassa panostajaa huoltamon pihalla räjähdeainelastissa seisovasta ajoneuvosta. He kysyivät onko auto ansoitettu ja panostaja vastasi myöntävästi. Tämä oli virittänyt käsijarrun siten, että jos sitä käyttää, aiheuttaa se yli 100 kilon räjähdelastin räjähtämisen. Vaihdekepissä oli lisäksi erillinen laukaisin.

Vaara oli ohi.

Seuranta oli alkanut eduskuntatalolta n. kello 14 ja päättynyt ennen puolta yötä Ristiinaan. Koko tuon ajan hälytyskeskuksen johtaja ja Aarnio olivat tilanteen ytimessä.

Laukaisin oli vaihdekepissä, kuten panostaja oli kertonut. Räjähteiden määrä (yli 100kg) paljastui arvioitua suuremmaksi. Räjäytys Helsingin keskustassa olisi merkinnyt kymmeniä kuolonuhreja ja satoja loukkaantuneita. Puolustusvoimat arvioivat tutkimuksissaan räjähdelastin tuhovaikutukset kaupunkialueella yli kilometriin räjähdyspaikasta."

Häkämies oli tapahtuma-aikana oikeusministerinä Lipposen ykköshallituksessa.

- Pommimies luuli, että verotoimisto on oikeusministeriön alla. Silloin päätettiin poliisin kanssa, ettei takerruta byrokratiaan, Häkämies muistelee.

Häkämiehen mukaan poliisi järjesteli miehelle tämän pyytämän dokumentin, jotta hän rauhoittuisi.

- Minulle sanottiin, että jos hän olisi räjäyttänyt pomminsa oikeusministeriön edessä - missä hän oli myös käynyt - nin kaikki kadun puolella olleet virkamiehet olisivat kuolleet, Häkämies kertoo.

Kirjassa kerrotaan, että jälkikäteen kukaan ei tullut valittamaan, että televalvontatietoja ei haettu oikeassa marssijärjestyksessä. Mediassa koko tapaus kuitattiin kirjan mukaan lyhyellä maininnalla, että panostaja sai muutaman kuukauden tuomion muun muassa vaaran aiheuttamisesta.

Häkämies muistelee, että tapaus ei tosiaan noussut aikoinaan otsikoihin.

- Varmaan oli näin, että poliisi ei siitä sitten tiedottanut, ja oikeusministeriöllähän ei ollut mitään intressiä siitä tiedottaa. Ehkä se oli vielä sitä maailmanaikaa, että ajateltiin, että Suomessa ei koskaan tapahdu mitään.

Häkämies korostaa, että pommimiehen kanssa käymäänsä puhelua lukuun ottamatta hänen tietonsa tapauksesta perustuvat poliisin kertomaan, eikä hänellä ole tapauksesta mitään dokumentteja.

Huumepoliisin johtajana toiminut Aarnio tuomittiin vajaa vuosi sitten kymmeneksi vuodeksi vankeuteen törkeistä huumausainerikoksista. Aarnio on valittanut tuomiosta hovioikeuteen.


http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/ex ... si/769068/

[Kuolemannaakka]

http://www.episodi.fi/uutiset/aarnio-do ... on-kertoa/



Ihmisarvo ei kaikkiin osapuoliin ylety.

Entisen huumepäällikön Jari Aarnion tapaus paljasti kiusallisesti, että yhteiskunnassamme kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Ohjaaja-käsikirjoittaja Pekka Lehto halusi näyttää yleisölle toisen puolen tapauksesta. Aarnion sijaan hän päästi dokumentissaan ääneen ihmiset, joita poliisi yritti värvätä tietolähteikseen.

– Aarnio puhuu, että kaikki on ollut normaalia tietolähdetoimintaa, eikä mitään rikollista ole tapahtunut. Hän ei voi kuitenkaan sitä asiaa avata, koska se on lain mukaan kiellettyä. Koska hän ei puhu siitä, minä lähdin hakemaan sellaisia, jotka siitä voivat puhua, Lehto kertoo näkökulmansa valinnasta.

Lehto on käsitellyt aiemminkin yhteiskunnan epäkohtia rikoksiin liittyvissä dokumenteissaan Ulvilan murhamysteeri (2014) ja Epäilyksen varjossa – Elokuva Alpo Rusista (2010). Ensimmäisessä jahdataan perheenäitiä ja toisessa vakoojaa, kun Pahassa poliisissa ollaan vasikoiden perässä.

Totuutta Lehto ei kuitenkaan voi katsojille tarjota. Elokuvat yleensäkin pyrkivät avaaman jonkin ongelman ja näyttämään sen siltä kannalta, joka herättäisi katsojan ajattelemaan itse.

– Tässä Aarnio kertoo ja rikolliset kertovat samoista asioista omat versionsa. Sen jälkeen katsojalle tarjoutuu mielestäni tilaisuus muodostaa oma näkemyksensä.


Aarnio itse ei suostunut mukaan dokumenttiin. Hänen äänensä kuullaan ainoastaan äänitteissä, jotka ovat peräisin oikeudenkäynneistä. Lisäksi Lehto oli jo kyllästynyt siihen, että Aarniosta puhutaan kaikkialla, vaikka asiassa olisi toinenkin näkökulma.

– Minä väistin sen tahallanikin ja väistin sitä myös realistisista syistä. Hän ei suostunut.



Oikeusvaltiossa kaikkien pitäisi olla koskemattomia ja vallankäytön pitäisi olla läpinäkyvää. Tämän puute on Lehdon mielestä yhteiskunnan pahimpia ongelmia, ja hän painottaa puheissaan ihmisarvon merkitystä.

– Nyt on käynyt niin, että viranomaiset ovat koskemattomia ja kaikkiin muihin saa koskea.

Poliisin tietolähteeksi ryhtymisellä oli yhtä huonot seuraukset kuin siitä kieltäytymisellä. Lisäksi rikollisten puheita kuunnellaan usein suurella varauksella. Kun poliisi puhuu, sitä ei kyseenalaisteta.

– Meille on opetettu, että poliisi puhuu totta. Meillä on se perinne, että rikolliset eivät puhu tai heidän ei anneta puhua. Anneli Auerista oli aikoinaan yksi radiohaastattelu ennen oikeudenkäynnin alkua. Siitä syntyi hirveä huuto, että kuinka syytetty saa puhua, Lehto päivittelee.

Dokumentissa nähdään virolainen Veiko Larsen, jonka Lehto löysi, vaikka häntä luultiin kuolleeksi. Aarnio on itse maininnut, että Veiko toi hänelle rahaa. Veikolla ja Aarniolla on silti eri näkemykset siitä, mistä oli kyse.

– Siinä on se ero, että Veikon mukaan raha tuli Viron mafialta ja Aarnion version mukaan se tuli liikemies Heikki Tammiselta, joka oli kuolemassa.

Haastatelluilta rikollisilta ei tarvinnut kiskoa vastauksia, vaan he halusivat itse puhua. He ovat yrittäneet vuosia oikaista omaa asiaansa, joten he käyttivät tilaisuuden ilomielin hyväkseen.

– Veiko ja muut halusivat puhua. Ei tarvinnut lypsää, eikä pakottaa ja uhata aseella, Lehto sanoo naurahtaen.

Kaikki eivät olleet yhtä yhteistyöhalukkaita. Työryhmä oli sopinut Keskusrikospoliisin (KRP) kanssa yhteistyöstä. Elokuvan työryhmä kaivoi esiin Veikon, joka oli halukas puhumaan oikeudessa. Työryhmän kanssa oli sovittu, että he saavat kuvata, kun Veikoa kuullaan. Ei annettu.

– Sellainen ikävä juttu oli. Me annamme poliisin tehdä työtä, poliisin pitäisi antaa meidän tehdä työtä, Lehto harmittelee.




Paha poliisi -dokumentin on kuvannut ja tuottanut Hannu-Pekka Vitikainen. Hän on tehnyt Lehdon kanssa yhteistyötä eri projekteissa 2000-luvun alkupuolelta eteenpäin. Heidän ensimmäinen yhteistyönsä oli Voitka – Metsän veljet (2004), jossa Vitikainen oli kamera-assistenttina.

– Olin elokuvakoulussa kuvauksen opiskelijana Helsingissä ja Pekan poika Kasimir oli kurssikaverini. Jotenkin sitä kautta ajauduin Metsäveljiin, kun Kasimir kuvasi sen, Vitikainen kertoo.

Vitikainen on kuvannut kaikki kolme Lehdon elokuvaa, joissa kysytään, onko Suomi oikeusvaltio. Idea Paha poliisi -elokuvaan lähti ohjaajalta, ja Vitikainenkin kiinnostui aiheen yhteiskunnallisuudesta.

– Myöskin tiedän, että Pekalla on taito löytää kiinnostava näkökulma ja saada se myös elokuvaksi. Elokuva ylittää journalistisen kynnyksen. Se ei ole vain journalismia, vaan se muuttuu elokuvaksi, sanoo Vitikainen.

Vitikainen on kuvannut sekä dokumentteja että fiktioelokuvia. Ammatillisessa mielessä hän pitää fiktiosta enemmän, koska silloin pääsee toteuttamaan paremmin visuaalista ajattelua ja ylipäätään kuvaajan työtä moniulotteisemmin.

Dokumenttielokuvassa hän pitää siitä, että pääsee hyvinkin syvästi tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja elämän alueisiin. Dokumenttia tehdessä työryhmä on yleensä intiimimpi kuin fiktiivistä elokuvaa tehdessä.

– Pienessä ryhmässä tekemisessä on hienoutensa, se on sellaista family-hommaa sitten. On ohjaaja, äänittäjä ja kuvaaja, jotka pyörivät maailmalla.

Vitikainen toteaa, että jos fiktiivistä tai dokumentaarista elokuvaa ei välillä tee, sitä alkaa kaivata. Paha poliisi -elokuvassa hän on kuvaajan roolin lisäksi tuottajana. Toinen syy tähän on yksinkertaisesti se, että Lehto kysyi, kiinnostaisiko lähteä häntä tuottajaksi.

– Toinen syy on, että olen tässä viime vuodet selkeämmin kasvattanut oman tuotantoyhtiön tuotantoja ja kiinnostunut enemmän olemaan täyspäisesti tuottajana.

Hänen tuotantyhtiönsä Zone2 Pictures Oy on aiemminkin tuottanut enemmän tai vähemmän yhteiskunnallisia elokuvia, kuten Talvivaaran miehet (2015). Talvivaaran miehet mittaa sitä, missä yhteiskuntamme menee, millaisia arvoja meillä on ja kuinka läpinäkyvää päätöksenteko on.

– Siinä mielessä Paha poliisi menee hyvin yksiin oman ajattelutavan kanssa, että mikä kiinnostaa, toteaa Vitikainen.

Pekka Lehtokaan ei ole jämähtänyt ammatillisesti yhdenlaiseen työhön, ja hän kertoo kyllästyvänsä helposti. Hän on tehnyt kolmenlaisia elokuvia: taiteilijakuvia, fiktiivisiä elokuvia ja dokumentteja. Lisäksi uteliaisuus ja sisäänrakennettu oikeudenmukaisuuden tahto ohjaavat Lehtoa hänen projekteissaan.

– Haluaisin, että kansalaiset saisivat olla kansalaisia, eikä heitä vainottaisi, sanoo Lehto.

Kysyttäessä kenestä taiteilijasta Lehto haluaisi vielä tehdä elokuvan hän ei joudu miettimään vastaustaan kauan.

– Gösta Sundqvistista, hän päättää.

[Peräkylän Maigret]

R.I.P. Hepola.

Kuka on tämä Hepola ?

[Luupää]

YLE uutisoi.

https://yle.fi/uutiset/3-9805229

30.8.2017

Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion epäillään poistaneen Helsingin poliisin tietolähderekisteristä tietolähteiden nimet useamman vuoden ajalta.

Asia selvisi vuoden 2013 marraskuussa alkaneessa esitutkinnassa, joka on nyt valmistumassa. Asiasta tiedottaa Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto.

Esitutkinnan perusteella useampaa entistä ja nykyistä korkea-arvoista poliisia epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta. Heidän joukossaan ovat Poliisihallituksen entinen poliisiylijohtaja Mikko Paatero, Helsingin poliisilaitoksen entinen komentaja Jukka Riikonen sekä entinen apulaispoliisipäällikkö, nykyinen komentaja Lasse Aapio.

– Esitutkinnan perusteella on mm. syytä epäillä, että Helsingin poliisilaitoksessa on vuosien 2008–2013 aikana laiminlyöty tietolähteinä toimineiden henkilöiden asianmukainen rekisteröinti poliisin ylläpitämään henkilörekisteriin, tiedotteessa kerrotaan.

Huumerikosyksikön entisistä työntekijöistä rikoksista epäillään Aarnion lisäksi yhtä rikostarkastajaa ja rikosylitarkastajaa.

Aarnion epäillään tietolähteiden poistamisen lisäksi määränneen, ettei uusia tietolähteitä enää rekisteröidä.

– Asiassa on myös syytä epäillä, että tietolähdetoiminnan toteuttamisesta vastuussa olleiden poliisimiesten esimiehet ovat virkavelvollisuutensa vastaisesti laiminlyöneet tietolähdetoiminnan valvonnan, tiedotteessa kerrotaan.

Kaikki epäillyt ovat kiistäneet syyllistyneensä rikoksiin.

Noin 6 000 sivua sisältävä esitutkintapöytäkijra on lähtenyt loppulausunnoille eli se on päättymässä. Esitutkinta alkoi marraskuussa 2013, kun silloinen sisäministeri Päivi Räsänen teki tutkintapyynnön valtakunnansyyttäjänvirastoon.

https://yle.fi/uutiset/3-9805281

30.8.2017

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen pitää perusteltuna, että Helsingin poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt selvitetään perin pohjin.

– Kaikkien oikeusturvan kannalta on perusteltua, että asia selvitetään pohjamutia myöten ja kaikki kivet käännetään. Sitten katsotaan, että millaiseen arvioon tässä ensin syyttäjä, ja sitten jos asia menee tuomoistuimeen, niin tuomioistuin päätyy.

Kolehmaisen mukaan Helsingin poliisin entiseen ja nykyiseen johtoon kohdistuvat rikosepäilyt kertovat suomalaisen oikeusjärjestelmän toimivuudesta.

Hänen mielestään poliisiin voi luottaa historiallisesta rikosepäilystä huolimatta.

– En muista itse vastaavaa tapausta.

– Kaikkien kohdalla on laki sama ja kaikkien kohdalla toimitaan samalla tavalla. Korostan, että tässä vaiheessa on kyse epäilystä ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kolehmaisen mukaan rikosepäilyt eivät voi laajentua häneen, sillä hän ei ole ollut tapaukseen osallinen.

Saako Aapio jatkaa virassaan?

Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion epäillään poistaneen Helsingin poliisin tietolähderekisteristä tietolähteiden nimet useamman vuoden ajalta.

Esitutkinnan perusteella entistä poliisiylijohtajaa Mikko Paateroa, Helsingin poliisilaitoksen entistä komentajaa Jukka Riikosta sekä entistä apulaispoliisipäällikköä, nykyistä komentajaa Lasse Aapiota epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta. Lisäksi epäiltynä ovat Jari Aarnio sekä yksi rikostarkastaja ja rikosylitarkastaja.

Kaikki epäillyt ovat kiistäneet syyllistyneensä rikoksiin.

Kolehmainen ei halua ottaa kantaa siihen, voiko virkavelvollisuuden rikkomisesta epäilty Helsingin poliisin komentaja Lasse Aapio jatkaa virassaan.

– Tämän asian harkinta kuuluu nimittäjälle eli tässä tapauksessa sisäministeriö tekee harkinnan, sillä Aapio on sisäministeriön nimittämä virkamies.

Tietolähdetutkinta käynnistyi vuonna 2013 ja esitutkinta on nyt valmistumassa. Kolehmainen toivoo nopeaa syyteharkintaa, mutta antaa syytäjälle työrauhan.

– Syyttäjä on tietysti riippumaton viranomainen ja tekee työtään perusteellisesti. Jos saa toivomuksen esittää, tietenkin toivon nopeaa syyteharkintaa. Se on kaikille osapuolille parempi.

https://yle.fi/uutiset/3-9805471

30.8.2017

Virkarikoksista epäilty Helsingin poliisilaitoksen päälllikkö Lasse Aapio ei halua kommentoida keskeneräistä tutkintaa.

Yle pyysi haastattelua Aapiolta noin kello 11 keskiviikkona. Hän lupaili kommentoida tuolloin asiaa.

Myöhemmin Yle sai Helsingin poliisilaitoksen viestinnän kautta tiedon, että Aapio ei halua tulla antamaan kommenttia.

– Tapauksen esitutkinnan ollessa kesken en voi poliisin edustajana kommentoida asiaa, Aapio kertoi viestinnän kautta Ylelle.

Lasse Aapiota epäillään kuuden muun poliisin ohella virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Pian valmistuvan esitutkinnan perusteella on muun muassa syytä epäillä, että vuosien 2008–2013 aikana Helsingin poliisilaitoksella on laiminlyöty tietolähteiden toimineiden ihmisten asianmukainen rekisteröinti poliisin henkilörekisteriin.

Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion epäillään poistaneen Helsingin poliisin tietolähderekisteristä tietolähteiden nimet useamman vuoden ajalta.

[Schumi]

Aapio toimi Aarnion lähiesimiehenä ja hänen alainen sai 13 vuoden tuomion mm. huumerikoksista.

Mitä Aapiolle tapahtuu? - Sisäministeriö nimittää hänet Helsingin poliisikomentajaksi, eli eteni urallaan alaisen sekoiluista huolimatta.

Sitten poliisilaitoksella sanoo alaisilleen, että heidän pitää päättää onko Aarnion puolella vai vastaan. Käytännössä ohjaili todistajia ja osa koko sen jopa uhkailuna.

Nyt epäiltynä virkarikoksista tietolähdeasiassa ja poliisiylijohtaja ei vielä arvioi Aapion asemaa, vasta kun mahdollinen tuomio tullut.

[Mikko]

Aarnio pelaa kovaa media peliä ja yrittää kaikin keinoin vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen.. ihmisiähän tuomaritkin on niin aika nerollinen taktiikka, ja tuomareilla on ystäviä jotka saattavat heitä alkaa painostaa ettei aarniota saa tuomita yms.

olemalla nimetön lähde itseään koskeviin uutisiin, teettämällä kirjoja, tv-sarjoja ja elokuvia julkisen mielikuvan muuttamiseen

ja sitten ne maksulliset aarnio-trollit vielä jotka vääristelevät aarnio tapauksen käänteitä julkisuudessa foorumeilla ja uutisten kommentti osioista, kyllä jokainen tietää että vain yhdellä taholla on niiden maksamiseen motiivi, sitä voi jokainen miettiä että mikä se taho on

todistusaineisto on niin murskaava aarniota vastaan että hän näyttää yrittävän kaikella voimallaan panostaa siihen, että tutkinta oli puolueellinen, vaikka siitäkään ei ole todisteita. näyttää siltä että yrittää kaikki häntä tutkineet tahot määritellä puolueellisiksi, vaikka osa ei ole koskaan aarniota ennen tavannutkaan

on varmasti ollut mukavaa eristyksissä viime vuodet viettää, sitä saa mitä tilaa

[Ghost hunting]

Sitä saapi mitä tilaapi On ilmeisesti tarkasteltava eri kantilta vuosien 1997- 2006 -2011 rikokset, joissa on ollut huumepoliisien (poliittinen tutkintaan vaikuttamien) maan tapa kyseessä. Joissakin tapauksissa se näkyy todella hyvin. Ketä muistaa Rekonstruktio sarjan jossa käsiteltiin huumekauppaa, lieneekö kohteen, henkilön lavastus, Aarnion heiniä?

[Pieni liekki]

Kävin ostamassa Myrkky-kirjan. Aika erilaisissa ympyröissä huumepoliisit joutuvat liikkumaan kuin missä tavallinen kansalainen, jonka lähipiirissä ei ole päihteiden- tai huumeidenkäyttäjiä. Vaikea kuvitella, millainen on huumepoliisin normaali työpäivä.

[123mmm]

Jari se jaksaa juosta valheen kanssa hamaan loppuun asti...Maunulan Jartsalle ja siipijoukolle terveisiä...sitä saa mitä ei koskaan tilattu, eihän.

[Schumi]

Jos ja kun, Aarnio saa hovista lainvoimasen + KKO päättäny jatkuuko vai jääkö lainvoimaseks, sanotaan, että päättyy tämä keissi Aarnion maksimiin.

Niin, mikähän siinä on, että viimeseen asti, hautaan asti viedään vaikka se oikea tieto tapahtumista.

Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, kun Aarnio päättäisi paljastaa kaiken, ihan kaiken.

Toki ei sellaista, mistä joutuu itse vielä uudestaan kiven sisään, mutta anyway.

Olisi hauskaa joskus kun tuomiot on annettu ja mikään ei enään auta, niin tuomittu kertoisi kaiken miten oikeesti meni.

Sievälä oli niin syvällä tossa tynnyrikeississä, että pakostakin sai tuomion, "KRPn ryssittyä kaiken", eli luotti siihen, että RHU saa puhuttua tämän vaan tietolähdetoiminnaksi.

Sievälä ja Vilhunen ei tiennyt toisistaan, ainakaan Myrkky kirjan mukaan, joten onko Aarniolla ollut käytännössä kaksi organisaatiota hoitamassa tynnyreitä suomeen, jos on tosiaan syyllinen.

Noi Vilhusen; "Aarnion käskystä toimin tietämättä" jutut nyt on ihan puuta heinää, he ovat tunteneet 25 vuotta ja olivat tiiviisti yhteydessä.

Iltalehti uutisoi tiistaina, kuinka kirjassa kovimman arvostelun kohteeksi joutunut Aarnio-vyyhdin tutkinnanjohtaja, kihlakunnansyyttäjä Jukka Haavisto oli noin kuukausi sitten vaatinut WSOY:ltä kirjaa etukäteen nähtäväkseen. Myös Keskusrikospoliisi olisi halunnut kirjan ennen sen julkistamista.

Haavisto kokeneena virkamiehenä ja lain tuntijana tietää varmasti, ettei suomessa ole ennakkosensuuria, silti vähän pelotti etukäteen krp:n kanssa mitä kirjassa on.

Ei noi kirjan paljastukset johda ja vaikuta mihinkään, ainakaan tuomion antaville tuomareille.

Mielenkiintoista on nyt nähdä, saako puolustus Aarnion puolelta tuotua sitä tietolähdetoimintaa esille niin hyvin, että tuomarit rupeaisivat ajattelemaan, että on tuo mahdollista.

Mutta se 65 000e löytyminen ja käteisen käyttäminen koitui lopulta kohtaloksi.

Tuomiot muuttuu vähän, mutta iso paukku jos Aarnio vapautettaisiin. Se vaatisi puolustukselta kyllä jonkun yllätyskortin melkeen hoviin.

Teletietojutuissa, Aarnion kannalta on huonoa se, että jokin tietty puhelin on ollut hänellä hallussaan, jota epäillään huumepuhelimeksi, vaikka sitäkään ei olla pystytty näyttämään.

Kertoo paljon siitä myös kuinka ohut näyttö lopulta syyttäjälläkin on, kun tälläsillä asioilla ajaa 13v maksimia.

Vilhunen on kyllä yks pässi jos se luulee selviänsä tosta 10v kakusta sillä, että muuttaa taas kertomustaan "Aarniolle haitalliseksi".

Voikohan tossa olla jotain takana, miksi näin.

Malmin nainenkin vaihtoi AA ja yrittää saada kuulustelujansa hyödyntämiskieltoon.

Hoviin ilmeisesti karsittu "turhia" todistajia yms, että saatais nopeemmin käsiteltyä.

Ketkähän näihin karsittuihin kuuluu sitte.

Mielenkiintoista seurata syksyllä taas.

Veikkaanpa, että jos KRP:n pääosaston tietyt ihmiset joutuisivat yhtä kovan etsinnän kohteeksi kuin Aarnio, voisi paljastua jotain hyvin hyvin haitallista syyttäjälle.

Mutta niin ei käy niin turha siitä jauhaa.

[sikakoira]

Olen itse satavarma että Aarnion keissi ei tule menemään niinkuin Auerin lavastus yritys.

[Schumi]

Olen itse satavarma että Aarnion keissi ei tule menemään niinkuin Auerin lavastus yritys.

Mitä tarkoitat?

[sikakoira]

^
Tuomiota on tiedossa lisää.Nyt on tosigangsteri kyseessä.

[PiikkiSika]

Olen itse satavarma että Aarnion keissi ei tule menemään niinkuin Auerin lavastus yritys.

Mitä tarkoitat?

Anneli on syytön ja täysin viaton. Lapsiinsa kohdistuneen insesti/pedofilian peittely ei ole motiivi mihinkään ja lisäksi kertoo siitä, että henkilö on empaattinen ja rehellinen, eikä mikään hirmutekoihin kykenevä patologinen valehtelija. Jep.

[Kuolemannaakka]

Olen itse satavarma että Aarnion keissi ei tule menemään niinkuin Auerin lavastus yritys.

Mitä tarkoitat?

Anneli on syytön ja täysin viaton. Lapsiinsa kohdistuneen insesti/pedofilian peittely ei ole motiivi mihinkään ja lisäksi kertoo siitä, että henkilö on empaattinen ja rehellinen, eikä mikään hirmutekoihin kykenevä patologinen valehtelija. Jep.

Höpöhöpö. Ei kannata ilmaista kantoja asioihin, joista ei tiedä mitään. Antaa vaan itsestään yksinkertaisen kuvan.