Taksialaakin koskevaa liikennepalvelulakia on ajettu Suomessa kuin se olisi elämän ja kuoleman kysymys taloudelle ja nyt kun "taksilaki" on 1.7. alkaen voimassa, sen toteutumista on seurattu oikein livenä (mm. iltapäivälehdet) yötä myöten kuin suurtakin jännitysnäytelmää. Mitään isoa uutista ja klikkiotsikkokliimaksia ei tainnut tulla.
Taksit ovat ihmisille ilmeisesti jollakin tavalla tärkeitä ja kiinnostavia. Taksit ovat ikään kuin oman autoilun tai muun yksityisen liikkumisen ja julkisen liikenteen välissä. Onhan Suomessa myös järkyttävästi kuollut taksinkuljettajia työssään (10) enemmän kuin esim. poliiseja (Lähde: murha.infon ansiokas juttu aiheesta). Kuolonuhreja ei onneksi ole tosin enää kertynyt viime aikoina, mm. alan omien turvallisuustoimien (mm. kamerat) ansiosta.
Tässä asiassa mm. bussiliikenteeseen on saatu turvakamerat vasta aivan viime aikoina, vaikka bussinkuljettajienkin työ on osin samanlaista kuin taksinkuljettajien työ: eri kuntoisia ja erilaisissa mielentiloissa olevia, vaihtuvia asiakkaita on palveltava laadukkaasti heidän ollessaan niin parhaimmillaan kuin pahimmillaan.
Sinänsä taksialasta riippumattoman sääntelyn, valtioneuvoston päättämin enimmäishinnoin toimineen, varsin hyvin velvoitteensa (verot, vakuutukset, palkat) hoitaneen ja pitkäaikaisia kuljettajia työllistäneen taksialan oletetaan nyt räjähtävän jonkinlaiseen uuteen kukoistukseen. Jonkun ison jakamattoman kakun oletetaan olevan vielä jossakin niin, että sillä kaikki voisivat tehdä rahaa (mitään sellaista potentiaalia ei alalla työskentelevien mielestä ole). Alan hurjat satsaukset tuntuvat järjettömiltä kun alalle työntyy valtavasti uusia toimijoita, vaikka kaikki tietävät, että mitään hyödyntämätöntä kultakaivosta ja siten jaettavaa ei juuri ole.
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi totesi 29.6., että "ilmassa on ollut turhaa pelottelua ja muutosvastarintaa. Vastaavissa uudistuksissa eri sektoreilla palvelu on parantunut ja hinnat laskeneet tai molempia".
Romakkaniemi tai oikein kukaan muukaan taksilakia kiitelleistä ei kiinnitä sanallakaan huomiota siihen, miten muutos vaikuttaa alalla työskenteleviin kuljettajiin - tai edes siihen, millaisia ihmisiä he ovat. Taksin kuljettamiseenhan tarvitaan silti vielä toistaiseksi ihmistä. Hehän ne sen tuloksen tekevät, jos tekevät, kun autot eivät vielä toistaiseksi itsestään aja.
Tämä ylempää ja etäältä, ihmisten arjesta erkaantuneilta poliittisilta päättäjiltä ja virkamiehiltä rehvasteltu "palvelulupaus" on vailla kokemuspohjaa taksialan arkitodellisuuteen nähden eikä yritäkään sisällyttää tai osallistaa pidempään alalla toimineita taksinkuljettajia muutokseen. Taksialan työntekijät eivät kuitenkaan ole mitään massaa, pelinappuloita, saati idiootteja, vaan fiksuja, kouluttautuneita ja perheellisiäkin suomalaisia työntekijöitä.
Taksinkuljettajan työ on vaativaa asiakaspalvelutyötä ja toisin kuin mm. Tuomas Enbuske (liikenyt)ja Antero Vartia (vihr.) ovat arvelleet, työssä joutuu tekemään paljon muutakin kuin "kääntämään rattia". Taksinkuljettajalla täytyy olla tarkka psykologinen "silmä" jo omankin turvallisuutensa vuoksi. Vuorotyö on rankkaa psyykkisesti ja fyysisesti, mutta myös palkitsevaa ja ihmisläheistä työtä, jossa kokee onnistumisia. Työssä näkee ja joutuu sietämään kuitenkin päivittäin paljon asioita, joita kaikki eivät joudu kohtaamaan koko elämänsä aikana koskaan.
Itse aion nyt lopettaa 18 vuoden jälkeen koska näen selvästi, että alasta on tarkoituskin tehdä matalapalkka-ala ja sivutoiminen suharointimahdollisuus kenelle tahansa "rookielle". Mikäpä siinä, ei siinä mitään, siitä vain kokeilemaan, mutta itse en näe enää järkeä tai varsinkaan taloudellisesti syytä jatkaa enää tuhoaan kohti menevän alan töissä. Uskon, että minulle on parempaakin tekemistä vähemmän stressaavassa ammatissa, johon minulla onneksi on koulutus (tosin vaatii päivittämistä, mutta onnistuu).
Romakkaniemi (kok.) väitti myös, että palvelu on vastaavissa uudistuksissa eri sektoreilla parantunut ja hinnat laskeneet tai molempia". Siinäpä on täysin vaikka taksialan tai muidenkin suomalaisten työntekijöiden arjesta ja reaalitodellisuudesta irrallaan oleva lausunto. Kaikki info esimerkiksi esim. Ruotsista osoittaa, että palvelu ei ole parantunut ja hinnat eivät ole laskeneet. Maaseutu on tyhjentynyt takseista.
En usko, että kuluttajakaan hyötyy taksialan ulkomaalaisten ja kotimaisten toimijoiden polkuhinnoista kun mm. Helsingin hyvillä julkisilla tai vaikka kaupunkipyörillä liikkuu nopeammin ja silti edullisemmin (tai jotkut, 23 % pummilla).
Suurin osa taksiasiakkaista alan omien tutkimusten mukaan haluaa, että palveluntarjoaja on turvallinen, on hoitanut velvollisuutensa ja että kuljettaja saa työstään palkan, jolla hän tulee toimeen.
Alalta lähtee kaikenikäisiä, mutta myös parhaassa työiässä olevia pitkän työkokemuksen omaavia kuljettajia. Kaikki tietämäni taksinkuljettajat aikovat lopettaa ja hakeutua paremman työllisyyden vallitessa muihin, parempipalkkaisiin ja arvostetumpiinkin duuneihin. Ihmiset eivät lähde hyvästä työpaikasta, varsinkin jos takana on jopa 20 vuotta työuraa samalle työnantajalle. Mutta nyt lähtevät, joukoittain.
Pitkän linjan ammattikuljettajien ja autoilijoiden lähdön myötä taksialalta poistuu pysyvästi osaamista ja "know-howta". Ehkä se on menetys, ehkä ei, sitähän ei kukaan vielä tiedä. Alan kokeneilta ammattilaisilta ja osaajilta ei ole oikeastaan kyselty mielipiteitä tai näkemyksiä taksilaista ja sen toimeenpanosta. App -teknologiaan on neuvottu tiivillä pommituksella sähköpostiin ilman päivänkään "livenä" tapahtuvaa koulutusta, annettuja ohjeita on korjattu "virheiden korjausten korjauksilla", käyttökatkokset ja laitteiden reistailu on yhä jatkuvaa, ja itse opiskelu on jäänyt työntekijän omalle vastuulle vapaa-aikana tehtäväksi.
Laatutyössäkin kuljettajat ovat saattaneet olla enemmänkin ainaisen arvostelun, niuhottamisen, mielivallan ja jopa simputtamisen ja hupailujen kohteena kuin aktiivinen osapuoli, jonka mielipidettä kysyttäisiin tai saatika arvostettaisiin.
Muutos on aina mahdollisuus, joten jos avainhenkilöt kuten kuljettajat = asiakaspalvelijat on jätetty kuulematta ja he vetävät siitä johtopäätökset, poistuvat alalta vieden mukanaan kaiken tieto-taidon, pettyneinä alaan ja ilman aikomustakaan koskaan palata, niin eikö tällainen ole taksiyrityksiltä typerää ja huonoa henkilöstöpolitiikkaa ja johtamista ja lainsäätäjiltäkin huonoa hallintoa.
Tunnen helpotusta, kun en joudu jäämään katsomaan perinteikkään, arvostamani suomalaisen taksialan häpeällistä näivettymistä, nöyryytystä ja tuhoutumista.
Nimim. "Pitäkää tunkkinne"