Sotarikokset

[Knuspriger Totschlag]

Selvitys suomalaisten SS-miesten osallisuudesta juutalaisten ja siviilien surmaamiseen vuosina 1941–1943 luovutetaan tänään perjantaina valtioneuvoston kanslialle.

Perjantaina julkaistava historiantutkimus on valtioneuvoston kanslian tilaama työ.

Epäily suomalaisten osallisuudesta juutalaisten kansanmurhaan heräsi, kun tutkija Andre Swanström syytti suomalaisia SS-miehiä juutalaisten ja vankien teloituksista ja kidutuksesta sekä niiden hyväksymisestä toisessa maailmansodassa. Valtioneuvosto tilasi selvityksen sen jälkeen, kun kansainvälinen Simon Wiesentahl -keskus oli pyytänyt vuosi sitten tammikuussa presidentti Sauli Niinistöltä selvitystä asiasta.

Selvitys julkaistaan kello 13.

Andre Swanström on avannut tutkimuksiaan muun muassa syksyllä julkaistussa kirjassaan. Andre Swanströmin uutuuskirja Hakaristin ritarit, Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset (Atena 2018) kertoo suomalaissotilaista natsi-Saksan SS-joukoissa. Tutkija on löytänyt SS-mies Olavi Karpalon kirjeen suomalaisten sotilaspastorille. Siinä huoltojoukkoihin joutunut mies purkaa turhautumistaan, kun ei ole päässyt rintamalle. Hän kirjoittaa muun muassa: ”Lisäksi juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito kuin omaamamme.”

Kaikkiaan Suomesta lähti Saksaan 1400 SS-miestä. Talvisodan kokeneet miehet, noin parisataa, siirrettiin pikimmiten itärintamalle. Muut joutuivat ensin koulutukseen. Koulutus oli kovaa ja suomalaisten saksankielen taito erittäin puutteellista. Kouluttajat tuntuivat pitävän suomalaisia ”vähempiarvoisina.”

Naisilta vatsat auki

Nuori suomalainen SS-mies Ensio Pihkala on kuvannut saksalaisten tekemiä julmuuksia Lembergissä raakuuksia peittelemättä:

– Puolalaiset etsivät juutalaisia kodeista, raahasivat kellareihin, löivät ja pieksivät.

– Naisilta vatsat auki, tukka irti revitty, pääkallot murskattu. Ja tämä teurastus tapahtui vielä elävien juutalaisten silmäin edessä. Eräässä kellarissa n. 200 kuollutta.

– Kävin GBU:n vankilassa (neuvostoliiton salainen poliisi), jossa 7000 bolsevikkien murhaamaa lojui sikin sokin pihalla. Hirveä haju, saksalaisilla sotilailla kaasunaamarit. Murhatut oli kauheasti raadeltu, nyljettyjä, silvottuja, naisia ja lapsia myöten.

Tädilleen Suomeen hän kirjoitti hirvittävät yksityiskohdat piilotellen:

– Nyt olen nähnyt sellaista, mitä Suomessa ei ole voinut aivan todeksi uskoa.

Saksalaisten juutalaismurhista tädilleen hän ei kertonut, vain bolsevikkien rikoksista, sanoo Swanström.

Siviilit ammutaan

Kun Westland-rykmentin komentaja kuoli sala-ampujan luotiin, järjesti SS-johto julman koston: Yksi komppania määrättiin tuhomaan siviilien asuttama kylä ihmisineen, juutalaisia ja muita siviilejä. Siviilit ammuttiin ja talot poltettiin. Tähän komppaniaan sattui kuulumaan myös yhdeksän suomalaista SS-miestä.

Mitään todisteita heidän tarkemmasta osallistumisestaan ampumisiin ei ole. Tutkija Swanströn oikaisee mutkia ja kirjoittaa: ”Kuuluminen komppaniaan, jonka tehtäväksi annettiin kylän polttaminen ja siviilien surmaaminen, langettaa epäilyksen varjon kaikkien komppanian miesten, myös suomalaisten ylle.” Kuitenkin tutkija muistuttaa, että SS-joukoissa vallitsi erittäin kova kuri. Alemman täytyi ehdottomasti totella ylemmän antamaa käskyä - oli se sitten millainen tahansa.

Suomalaiset holokaustissa?

Keskitysleirien olemassaolo kävi kirjan mukaan ainakin osalle suomalaisista selvästi ilmi. Swanströn kertoo, että kaksi suomalaista määrättiin parinkymmenen tanskalaisen kanssa Lauenburgiin ”poliittiselle kurssille”. Koulun rakentamiseen, ylläpitoon ja huoltoon käytettiin myös läheisen keskitysleirin vankeja.

– Suomalaisille vankien läsnäolo on pakostakin toiminut muistutuksena siitä, että keskitysleirijärjestelmä oli mittasuhteiltaan valtava. Vankien joukossa oli saksalaisia, puolalaisia ja tsekkejä, kirjassa pohditaan.

Swanström koettaa jatkuvasti todistella suomalaisten osuutta holokaustissa, juutalaisten joukkomurhaamisessa ja muissa julmuuksissa. Yhä uudelleen hän käyttää esimerkkeinä lähinnä hollantilaisia ja tanskalaisia SS-miehiä. Suomalaisen ”syyllistämiseen” riittää se, että joku tai jotkut ovat olleet lähellä jotain tapahtumapaikkaa.

Väärä tausta

Politiikan osuus tutkimuksessa on mielenkiintoinen. Millaisia suomalaiset SS-miehet olivat poliittiselta vakaumukseltaan? Suuri osa oli hyvin nuoria, vain 17-vuotiaita sota-ajan kasvatteja. Heidän päämotiivejaan lähteä Saksaan olivat seikkailunhalu, kouluttautuminen ja Suomen auttaminen - toisin sanoen sotiminen Neuvostoliittoa vastan.

Vanhemmilla miehillä löytyi enemmän poliittista taustaa. Erityisen haltioissaan Swanström tuntuu olevan, kun hän huomaa joidenkin miesten kuuluneen Akateemiseen Karjalaseuraan, Isänmaalliseen Kansan Liikkeeseen tai olleen muuten vain isänmaallisia. (IKL oli tuolloin sallittu, ja sillä oli Suomen eduskunnassa enimmillään jopa 14 kansanedustajaa.)

Edellä mainitut arvot tekivät tutkijan mielestä miehestä heti fasistin, kansallissosialismin intomielisen kannattajan ja useissa tapauksissa ainakin epäilyttävän sotarikollisen.

”Väärä” totuus

Swanströmin tutkimuksen yksi pääkohde on edesmenneen professori Mauno Jokipiin teos Panttipataljoona, suomalaisen SS-pataljoonan historia. Hänen mukaansa kirja on jo lähtökohtaisesti tehty väärin: mukaillen liikaa SS-miesten omia kertomuksia, vältellen ”totuutta” ja vaieten ”sotarikoksista, joihin suomalaiset syyllistyivät.” Panttipataljoona siis Swanströmin mielestä vahvistaa ja tukee vaikenemisen myyttiä.

Swanström arvioi omaa teostaan ylevästi sen lopussa: ”Tutkimus paljasti myös suomalaisten osallistuneen sotarikoksiin. Suomalaiset SS-miehet olivat kaiken kaikkiaan hyvin tietoisia keskitysleirien olemassaolosta ja toiminnasta.” Tarkemmin ottaen tutkimus ei tuo mitään uutta esille. Swanströmin ”löytämät” tapaukset on aikanaan huolella tutkittu Valpon toimesta, eikä mitään rikoksiin viittaavaa löytynyt. Näitä tapauksia on jo lehdistössäkin puitu vuosien varrella useita kertoja.

Simon Wiesenthal -järjestön pyynnöstä Suomi teettää vielä virallisen selvityksen suomalaisten SS- miesten toimista. 1400 suomalaisesta SS-miehestä elossa on enää yhdeksän, ja he kaikki ovat jo yli 90-vuotiaita.

Lähde: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9252 ... c0dea5b34a

[Knuspriger Totschlag]

Sodankäynnin rajoituksia säätelevän Geneven sopimuksen Neuvostoliitto hyväksyi vuonna 1943. "Ironista, että tuosta vuodesta lähtien neuvostopartisaanien tuhotyöt keskittyivät aikaisempaa useammin suomalaisiin siviilikyliin", huomauttaa toimittaja Veikko Erkkilä. Hän on kirjoittanut partisaanien hirmuteoista erinomaisen kirjan Vaiettu sota. Kuinkahan moni kommunisti tai sosialidemokraati on kirjan lukenut?

Olikohan tuo kirja jossa oli myös valokuvia. Eräs kuva teki lähtemättömän vaikutuksen. Siinä suomalaissotilas, alikersantti kantaa 2-3 vuotiaan tytön ruumista hirsisen talon ovesta ulos. Tytön jalka on irvokkaasti säärestä vääntynyt. Kuvatekstissä mainittiin muistaakseni että partisaanit olivat heittäneet tupaan käsikranaatin.

Kyllä se ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi. Olen edelleen sitä mieltä että Kolmas valtakunta olisi ansainnut voiton ja venäläiset olisi voitu hävittää maan päältä.

Harmittavasti Treblinkasta ei juuri jalkoja löytynyt vaikka haravalla etsittiin.