Matti Nykänen

[holmesin haamu]

Matti Nykänen tuli tunnetuksi urheilu-urastaan ja myöhemmistä julkisuustempauksistaan. Urheilu-uralla oli varmasti todella suosittu. Tuolloin ykköslaji ei ollut jääkiekko, vaan hiihtolajit ja mäkihyppy.

Matti eli julkisuudesta ja Seiska-lehti Matista. Julkisuustempaukset ja urheilulegendan maine säilyivät loppuun asti. Negatiivisena puolena voi mainita pahat rikokset, jotka kohdistuivat lähipiiriin. Yllättävän vähän ne vaikuttivat Matin imagoon eli pahimmatkaan kohut eivät tuhonneet imagoa, toisin kävi mm. dopinghiihtäjille.

[Lassie]

Mitenköhän sanoisi ymmärrettäväksi sellaista, jota ei voi täysin käsittää ja järkeistää.... .
Saan itseni kiinni katsomasta läpi sormien asioita, joita en katso läpi sormien. Havahdun ja ja sittenkin... Nykäseen liittyy jokin taso, joka pistää hieman ymmälle ja tätä on käynyt muillekin kuin minulle. Ja se ei ole se legendatasokaan.

Missään nimessä en henk koht elämiseen ottaisi väkivaltaista miestä, vaikka hän olisi selvin päin ihanaa, alko ei kaadu kurkusta alas itsekseen ja on samalla tietoista riskikäytökseen menemistä jos tietää kokemuksesta, miten silloin pakka hajoaa. Myöskään anteeksisanomiset eivät saisi minua jatkamaan väkivaltaan mennyttä suhdetta, olkoot vaikka mitä kyynelmeriä. Etäämpää kyllä kannustaisin muutoksen eteen tehtävää prosessia hoitoonmenemisineen jne, ja se olisi hienoa, mutta en lähtisi kokeilemaan miten käy romanttisessa suhteessa. Hatunnosto muuttumiselle.

Olen nyt lukenut useampia Nykäsuutisia. Perehtynyt ihmisten ja läheisten ja toimittajien näkemyksiin ja kertomisiin. Nykäsellä oli elinaikanaan kuuluisuuden hyväksikäyttäjien lisäksi oikeasti ystäviä, jotka olivat menneet poikkeuksellisen pitkällekin välittämisessä. "Juttua ei tule jos et jää yöksi," sanoi Nykänen asiatoimittajalle, joka myöhemmin muisteli Nykästä poikkeuksellisessa tunteessa.

Suomalaisilla on myös monilla mennyt tunteisiin. Jotenkin niin kävi mullekin ja ihmeellisyyden taso on "out there".

Ei tule toista Nykästä eikä välttämättä samaa ihmeellisyyden tasoa.

[CSI]

Valtiollisissa hautajaisissa olisi ollut varmasti suurin ongelma kaikenlaiset pihlaviitalat huutelemassa.

Luulempa, että p-mahlahuitola oppi läksynsä kerrasta ja tuskin tulee ainakaan Masan ruumiin äärelle tanssimaan.

[CSI]

Matti Nykäsen kohdalla oli kyseessä kiinnostava ennakkotapaus sikäli, että jos häneltä olisi evätty valtiolliset hautajaiset, se olisi tarkoittanut, ettei sellaisia voi enää kukaan muukaan urheilija käytännössä saada.

Ihmeellisiä oletuksia sääntöjen muuttamattomuudesta joillakin ihmisillä näemmä. Posmotetaan säännöistä ikäänkuin ne olisivat jotain Mooseksen taivaasta saamia kivitauluja.

Kriteereitä valtiollisille hautajaisille on muuteltu pitkin matkaa, mikään ei pitäisi estää niiden muutoksia jatkossakaan.

Eli kyllä aivan hyvin voidaan olla hautaamatta henkilö A vuonna 2019, kriteereitä muutellaan 2022 ja henkilö B haudataan valtiollisen menoin kuolinvuonnaan 2026 koska uudet kriteerit.

Henkilöt A ja B yhtä meritoituneita.

[maxi]

Vaikka miten asioita kaunistelisi, niin niitä virheitä oli hiukan enemmänkin kuin pari pientä, pienistä virheistä ei pauku koppihoitoa tiilitalossa tiskiin, eikä Matin päihde asiatkaan oikein mallillaan olleet. Tästä huomimatta Matti oli suuri persoona ja ansiokas huippu-urheilija.
On kuitenkin täysin eri asia arvostaa jotakin henkilöä, kuten Mattia tämän saavutusten ja muiden positiivisten asioiden perusteella, kuin ryhtyä leipomaan tästä lähes pyhimystä vähätellen niitä vähemmän kunnioitettavia tekoja.

Tapon/murhan yritys. Törkeitä pahoinpitelyitä.

Langenneen mäkikotkan pimeä puoli: Matti Nykänen tuomittiin useasti, istui kahdesti vankilassa – puukotti ex-vaimoaan, iski tuttavaa lihaveitsellä
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lan ... s.nlmSlm8x

Ei noita tarvitse kenenkään kaunistella. Kyse on myös siitä, että Matti eli edellisen puolison kanssa väkivaltaisessa parisuhteessa ja hän jätti puolisonsa väkivaltaisuuksista tekemättä rikosilmoituksia. Sekään ei ole puolustuspuhe Matin puolesta, mutta olisiko puoliso istunut myös häkissä mikäli olisi tehnyt ilmoitukset?
Viimeiseksi jäänyt puoliso oli Matin elämän käännekohta joka kesti kuudetta vuotta ennenkin tuli äkkilähtö.

[Gladys]

Matti hyppäsi nuorena miehenä itsensä niin vahvasti kansakunnan sydämiin, että myöhempien aikojensa kännisekoilut, väkivaltaisuudet, rikokset ja muut toilailut eivät koskaan onnistuneet sitä asemaa horjuttamaan. Tässä varmaankin taustalla se, että hänestä ei koskaan saanut ns. pahan henkilön/ persoonan kuvaa. Kansa osasi sympatiseerata, eikä koskaan jättänyt kaveria.

[disposal]

Matti Nykänen tuli tunnetuksi urheilu-urastaan ja myöhemmistä julkisuustempauksistaan. Urheilu-uralla oli varmasti todella suosittu. Tuolloin ykköslaji ei ollut jääkiekko, vaan hiihtolajit ja mäkihyppy.

Matti eli julkisuudesta ja Seiska-lehti Matista. Julkisuustempaukset ja urheilulegendan maine säilyivät loppuun asti. Negatiivisena puolena voi mainita pahat rikokset, jotka kohdistuivat lähipiiriin. Yllättävän vähän ne vaikuttivat Matin imagoon eli pahimmatkaan kohut eivät tuhonneet imagoa, toisin kävi mm. dopinghiihtäjille.

Ehkä Matin kohdalla kävi vielä pahemmin. Imago ei tuhoutunut, vaan syntyi tuon kaiken pahan keskellä, se seiska-lehden Matti. Kun ihmiset muistellessaan tuo esille sitä pienessä porukassa viihtynyttä sympaattista Mattia, niin väkisinkin miettii että jäikö se todellinen Matti sen kännissä riehuneen väkivaltaisen Matin varjoon. Niin sanotusti jäi rooli päälle.

Valtiolliset hautajaiset olisivat sinänsä olleet ongelma, koska urheilijan kohdalla niiden saavutuksien arvo on vaikea mitata ja kuka ne mittaa? Kiistatta Matti Nykänen on edelleen ansioituinen yksittäinen urheilija lajissaan ja verrattaen lyhyeen uraansa saavutukset ovat komeat.

Mutta olisiko se sitten oikein että valtiollisten hautajaisten myötä aletaan tarkasti perkaamaan ihmisten saavutuksia? Olen kuullut kommentteja kuinka Paavo Nurmen aikaan kestävyysjuoksu oli niin pienimuotoinen laji, 50-luvun hiihtäjillä mitaleja olisi enemmän, mutta ei koska silloin kilpamatkoja oli vähemmän. Tai sekin että oliko mäkihyppy jossain murroksessa tai aallonpohjassa 80-luvulla, jolloin Matin tyylinen hyppääjä menestyi uskomattoman hyvin. Tästä saisi aikaan niin loputtoman riitelyn missä ei olisi voittajia. Ehkä vaan helpompi että valtiolliset hautajaiset pidetään vain kapean sektorin kunnianosoituksena.

[maxi]

Mielestäni asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Keskustelua on käyty ja tullaan käymään presidenttejä lukuun ottamatta. Linja valtiollisten hautajaisten suhteen kiristyi v. 1989, ja sen jälkeen valtiollisesti on haudattu esim. kirjailija Väinö Linna ja ex-pääministerit Ahti Karjalainen ja Johannes Virolainen. Kaikkien kolme suhde alkoholiin oli samanlainen tai pahempi kuin Nykäselläkin. Karjalainen oli jopa näkyvästi kännissä virantoimituksessaan, ja moni oli sitä mieltä, että hänessä menivät valtiolliset hautajaiset hukkaan.

Väino Linna ei ymmärtääkseni käyttänyt alkoholia mitenkään kohtuuttomasti ja Johannes Virolainen oli tunnettu juomattomuudestaan. Karjalaisen uran loppupuoli oli täysi farssi, mutta kuitenkin aikakautensa merkittävimpiä poliitikkoja.

Entäpä Kalevi Sorsan poliittiset töppäykset? Jos pitää olla nuhteeton niinkuin joku aiemmin mainitsi niin luulisin, että harvalle noita valtiollisia hautajaisia myönnettäisiin.

[Lassie]

.... Tässä varmaankin taustalla se, että hänestä ei koskaan saanut ns. pahan henkilön/ persoonan kuvaa. Kansa osasi sympatiseerata, eikä koskaan jättänyt kaveria.

Niinpä.

Tulee mieleen myös, että kaikessa epätäydellisyydessään, johon ei näkynyt kuuluvan pahuutta, häntä sympatiseerattiin. Hän oli vähän kuin Aku Ankka, siinä mielessä. Akuhan ei myöskään ole pahis vaan mokailija, joka yrittää sitkeästi eteenpäin. Mutta Aku ei toki koskaan ollut maailman paras mäkihyppääjä.
En nyt mene enempää vertaamaan, tai no, Akuhan huiski mattopiiskalla veljenpoikia että väkivaltaakin oli, mutta Iineksen suhteen hän oli hempeää eikä ikinä varma, olisiko Iines hänen.

Suomessa ei yleensä ole pidetty hannuhanheilusta, jos on liian nokka pystyssä menevää, aina menestyvää ja täydellistä. Nykyisen yhä keinotekoisemmaksi käyvän Instagram- yms somemaailman kautta on aitous kortilla ja siihen liittyy epätäydellisyys.

[disposal]

Mielestäni asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Keskustelua on käyty ja tullaan käymään presidenttejä lukuun ottamatta. Linja valtiollisten hautajaisten suhteen kiristyi v. 1989, ja sen jälkeen valtiollisesti on haudattu esim. kirjailija Väinö Linna ja ex-pääministerit Ahti Karjalainen ja Johannes Virolainen. Kaikkien kolme suhde alkoholiin oli samanlainen tai pahempi kuin Nykäselläkin. Karjalainen oli jopa näkyvästi kännissä virantoimituksessaan, ja moni oli sitä mieltä, että hänessä menivät valtiolliset hautajaiset hukkaan.

Väino Linna ei ymmärtääkseni käyttänyt alkoholia mitenkään kohtuuttomasti ja Johannes Virolainen oli tunnettu juomattomuudestaan. Karjalaisen uran loppupuoli oli täysi farssi, mutta kuitenkin aikakautensa merkittävimpiä poliitikkoja.

Entäpä Kalevi Sorsan poliittiset töppäykset? Jos pitää olla nuhteeton niinkuin joku aiemmin mainitsi niin luulisin, että harvalle noita valtiollisia hautajaisia myönnettäisiin.

No tässä päästään taas siihen että onko valtiolliset hautajaiset enää tarkoituksenmukaiset jos samalla kunnioituksen kohde nostetaan tikunnokkaan ja arvioidaan paikoin rankalla kädellä hänen tekojaan. Kun kuollutta hyvien tapojen mukaan tulisi kunnioittaa ja muistella hyvällä. Joidenkin kohdalla tämä on täysi mahdottomuus. Hieman kaksijakoinen tämä nykyinen käytäntö missä Valtiolliset hautajaiset ovat valtion kustannuksella järjestettävät hautajaiset tärkeälle henkilölle, joissa noudatetaan tarkkaa protokollaa ja joihin usein liittyy tavallisista hautajaisista poikkeavia seremonioita, kuten kunnialaukausten ampuminen tai yleinen suruliputus. Kuitenkaan nyt ei koko kavalkaadia tarvitse suorittaa, riittää arvokas tilaisuus. Kun katsoo listaa ennen vuotta 1989 valtiolliset hautajaiset saaneita,niin listalla on Palo, Wirkkala, Laine, Pakarinen, Kolehmainen, Aho, Gallen-Kallela, Leino. Listalla on 71 nimeä joista jokainen kiistatta ovat kunnianosoituksen ansainneet. Toisaalta olisi hyvä miettiä että pitäisikö palata vanhaan käytäntöön? Tällöin olisi täysin riidatonta myös antaa automaattisesti valtiolliset hautajaiset jopa Matin kaltaisille urheilijoille, eikä se olisi lainkaan huono asia.

[Unhola]

No joo, ei Mannerheiminkaan maallinen vaellus ihan nuhteeton ollut.

[maxi]

Listalla on viisi olympiavoittajaa joille on järjestetty valtiolliset hautajaiset. Historia ei kerro kuinka nuhteetonta elämää he ovat viettäneet.
Listalla on myös Oskari Tokoi henkilö joka eli maanpaossa. Mutta vaikutti myöhemmin ulkomailta Suomen valtion hyväksi toimillaan.

[Terra]

Nappisuoritus omaisilta, että laittoivat pisteen Terhon haikailuille. Ja tällä teollaan omaiset kunnioittavat Mattia parhaiten. Mitäpä sitä maailma Terhoine sun muine nyt on Mattia nostamaan framille ja suitsuttamaan glorifiointia, kun eivät sitä tehneet Matin eläessä. Se tiedetään, että Matti olisi eläessään halunnut sen arvostuksen, mutta uran aikana alkaneen ja uran jälkeen jatkuneen yksityiselämänsä vuoksi jäi sitä vaille. Mattia eivät urheilupiirit eivätkä mitkään suomalaiset tahot hyväksyneet mihinkään ns. asiantuntijarooliin uran loputtua eikä media mukaan lukien edes mitenkään nostaneet Matin suorituksia omaan luokkaansa. Kuvottavinta, että käyttivät vain hyväksi. Ja vielä ne lajitoveri Kojonkoskenkin kuviot. Maistuu sanonko mille tämä Matin kuoleman jälkeinen glorifiointi urheilupiireissä ja mediassa.

[URSA]

Enbuskella on Iltalehdessä ihan hyvä kolumni otsikolla "Minä murhasin Matti Nykäsen":

Matti Nykänen valittiin kolme kertaa Suomen turhimmaksi julkkikseksi. Ei ole olemassa sellaista kuin ”turha julkkis”. Me, jotka nostamme itseämme heidän avullaan, olemme paljon turhempia, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Tuomas Enbuske. ---

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b8d2 ... fbaf410172

En pidä tarpeellisena kopioida kolumnia tähän, mutta yllä on linkki sivulle.

Enbuske tunnustaa kolumnissa olleensa innoissaan katsojaluvuista, kun Nykänen saapui talk showhun suoraan lähetykseen humalassa vuonna 2013.

[ReissuLasse]

Hyvin samanlaisia ovat kohtalot muillakin oman alansa huipuilla.
Ei taida kovin montaa alansa huippua olla, joka olisi muussa elämän osa-alueilla ihan tavallinen keskiverto ja harmiton läheisilleen tai itselleen.