Neuvostoliitto voitti sodan. Heillä Suomensodan tavoitteena oli varmaankin tuon Murmanskin radan auki pitäminen, eikä Suomen valtaaminen? Tuota rataa pitkin tuli paljon materiaalia liittoutuneilta, jota sitten käytettiin "suuressa isänmaallisessa sodassa" kolmatta valtakuntaa vastaan.
Sodan päätyttyä häviäjä eli Suomi maksoi korvauksia ja menetti alueita.
Itsenäisyyden säilyminen oli lähinnä maantieteellinen kuriositeetti. Neukuilla ei ollut tarvetta ottaa koko Suomea, koska täällä ei ollut puun ja viljan lisäksi kummoisia resursseja otettavaksi. Niinkuin yleensäkin, raha ratkaisee.
Uralin perhonen (Mannerheim korsettiin pukeutuvana homona)
^Katsotaan listaa Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tsekkoslovakia, Itävalta, Unkari, Romania. Kaikki ovat maina saaneet kansainvälisesti tunnustetun itsenäisyyden viime vuosisadalla (Romania kuitenkin jo 1877) ja kaikki, yhtä lukuunottamatta, on miehitetty sen jälkeen. Suomi on tuo poikkeus suuren Neuvostoliiton naapureista.
Suomi on niemi, jonka kautta ei päässyt helposti edemmäs. Se voi olla eräs syy siihen, ettei ole ollut isoja armeijoita tulossa, vaikka pienemmillä voimilla onkin yritetty. Kuitenkin, voisiko tuo yksi poikkeus listassa olla loppujen lopuksi kiinni niin vähästä, kuin yhdestä miehestä?
Tietenkään siihen ei ole varmaa vastausta. On hyväksi, että kriisiaikoina maalla on johtaja, jota katsoa. Meillä oli sellainen. Sodan lopputulokseen on sanottu vaikuttaneen, että Stalin piti arvossa sodassa osoitettua kykyä ja voimaa. Niiden osoittamisessa Mannerheimillä lienee ollut keskeinen roolinsa. Toisaalta, kun valinnan paikka oli, kansa halusi olla itsenäinen, Mannerheimin avulla. Myöhemmin kansa on halunnut liittyä Euroopan unioniin, ilman mitään tiettyä johtajaa. Tässä ollaan.
En usko, että kiinnostun varta vasten katsomaan tuota animaatiota, ellei satu kohdalle. Hyvät värit siinä kuitenkin on, still-kuvien perusteella. Joidenkin tekstien perusteella siinä toisaalta on liikaa ideologiaa takana, ja liian vähän osoitettua asiaa. Animaatio ehkä kertoo aidommin työväenpuolen omasta historiasta, naisnäkökulman kannalta, kuin päähenkilöstä. Siinä mielessä se voi olla valaiseva.
Suomi on niemi, jonka kautta ei päässyt helposti edemmäs. Se voi olla eräs syy siihen, ettei ole ollut isoja armeijoita tulossa, vaikka pienemmillä voimilla onkin yritetty. Kuitenkin, voisiko tuo yksi poikkeus listassa olla loppujen lopuksi kiinni niin vähästä, kuin yhdestä miehestä?
Tietenkään siihen ei ole varmaa vastausta. On hyväksi, että kriisiaikoina maalla on johtaja, jota katsoa. Meillä oli sellainen. Sodan lopputulokseen on sanottu vaikuttaneen, että Stalin piti arvossa sodassa osoitettua kykyä ja voimaa. Niiden osoittamisessa Mannerheimillä lienee ollut keskeinen roolinsa. Toisaalta, kun valinnan paikka oli, kansa halusi olla itsenäinen, Mannerheimin avulla. Myöhemmin kansa on halunnut liittyä Euroopan unioniin, ilman mitään tiettyä johtajaa. Tässä ollaan.
En usko, että kiinnostun varta vasten katsomaan tuota animaatiota, ellei satu kohdalle. Hyvät värit siinä kuitenkin on, still-kuvien perusteella. Joidenkin tekstien perusteella siinä toisaalta on liikaa ideologiaa takana, ja liian vähän osoitettua asiaa. Animaatio ehkä kertoo aidommin työväenpuolen omasta historiasta, naisnäkökulman kannalta, kuin päähenkilöstä. Siinä mielessä se voi olla valaiseva.
En usko. Kyllä tunnustus täytyy antaa koko Suomen kansalle, Marskille ja hänen eteville esikuntaupseereilleen ja ennekaikkea suomalaiselle sotilaalle, joka tuskin olisi lähetenyt ilman omaa tahtoaan "lahtarikenraalin" sotaa sotimaan. Punnikien ja lahtarien kersat, rinta rinnan.teemu kirjoitti: Kuitenkin, voisiko tuo yksi poikkeus listassa olla loppujen lopuksi kiinni niin vähästä, kuin yhdestä miehestä?
.
Suomen erotti selvästi näistä Teemun mainitsemista kansoista tietty valmius ja erityinen yhtenäinen tahto pysyä itsenäisenä. Talvisodan väärä motiivi ja harjoitus, jossa Neuvostoliitto aliarvioi Suomen tahdon ja kyvyn, lopultakin yhdisti kansan. Sitten ei enää miehitys ollutkaan helppoa, suurellakaan voimalla.
Nyt Elias Mannerheimin muistelmat hetkeksi syrjään ja silmät auki. Neuvostoliitto voitti sodan, ja onneksi niin. Muutenkin sä taidat olla vähän liian syvällä tässä suomalaisten sotahehkutuksissa kyetäksesi tarkastelemaan ja tutkimaan historiaa kovinkaan objektiivisesti. Sotavuosina ja välittömästi sotien jälkeen perustettiin useita valtion propagandajärjestöjä suojelemaan valtaapitäneiden valheita sodan syistä ja saavutuksista. Nämä järjestöt, vaikkakin lakkautettuja jo, kantavat yhä hedelmää suomalaisten keskuudessa.Elias kirjoitti: Neuvostoliitto olisi muka voittanut jos vaan olisi sitä halunnut-my ass.
Ja Konstalle sen verran, että punaiset taikka heidän jälkeläiset eivät todellakaan lähteneet innosta täristen sotaan lahtari-Mannerheimin johdolla. Toi väite on yksi monista valheista joilla pyrittiin ja pyritään antamaan kuva siitä kuinka tämä pohjoinen kansa yhtenä miehenä lähti ylivoimaista vihollista vastaan. Moni suomalainen vapaana ollut kommunisti (sanoin vapaana, koska moni kommunisti heitettiin vankilaan heti sodan sytyttyä) ryhtyikin sabotoimaan natsien sotaponnisteluja Suomen maaperällä. Lisäksi sotaan lähtö muutenkaan ei aina ollut mitenkään vapaaehtoinen päätös. Aseista ei saanut kieltäytyä tai teloitettiin. Jos rintamalla ei totellut käskyjä joutui myös teloitetuksi.
Tarkennetaans vielä väärinkäsitysten välttämiseksi, että kyllähän punaisia soti Suomen riveissä, mutta ei se tosiaankaan mitenkään itsestäänselvää ollut. Lisäksi punaisia sijoitettiin huomattavan paljon eturintamaan vaarallisimpiin tehtäviin. Tähän oon kuullut/lukenut kaksi selitystä: kommunistit tiedettiin koviksi taistelijoiksi tai, että heistä haluttiin päästä eroon. Täytyy muistaa, että tohon aikaan kommunisteja todellakin pidettiin uhkana oman maan turvallisuudelle.
Ja lisäksi vieläpä yksi kokonainen pataljoona miehiähän loikkasi Neuvostoliiton puolelle. Joten ainakin mun mielestä puheet kuin yhtenä miehenä sotimisesta ovat helvetisti liioiteltuja sekä tarkoituksella harhaanjohtavia ja valheellisia.
Ei kait nyt sentään innosta täristen, mutta enin osa omasta tahdostaan. Ja olihan siellä Mustan nuolen pataljoonassakin kommunistivankeja ja vain pieni osa karkasi.katupoika kirjoitti: Ja Konstalle sen verran, että punaiset taikka heidän jälkeläiset eivät todellakaan lähteneet innosta täristen sotaan lahtari-Mannerheimin johdolla. Toi väite on yksi monista valheista joilla pyrittiin ja pyritään antamaan kuva siitä kuinka tämä pohjoinen kansa yhtenä miehenä lähti ylivoimaista vihollista vastaan.
Voidaan kait puhua melkoisesta yhtenäisyydestä, vaikka punakaartikin miehiä keräsi. Eikä sinne sotaan todellakaan Mannerheimin vuoksi lähdetty, vaan Mannerheimista huolimatta.
-
Musta Nuoli
- Frank Drebin
- Viestit: 387
- Liittynyt: Su Elo 05, 2007 1:17 am
- Paikkakunta: Turku
Kyllä Mustaan Nuoleen alun perin kootuista kommareista suurin osa lähti tai yritti lähteä livohkaan, mm. valtiopetoksesta petoksesta vangittuna ollut tuleva sisäministeri Yrjö Leino (http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Leino) otti ja karkasi lähes saman tien.konsta kirjoitti:Ei kait nyt sentään innosta täristen, mutta enin osa omasta tahdostaan. Ja olihan siellä Mustan nuolen pataljoonassakin kommunistivankeja ja vain pieni osa karkasi.katupoika kirjoitti: Ja Konstalle sen verran, että punaiset taikka heidän jälkeläiset eivät todellakaan lähteneet innosta täristen sotaan lahtari-Mannerheimin johdolla. Toi väite on yksi monista valheista joilla pyrittiin ja pyritään antamaan kuva siitä kuinka tämä pohjoinen kansa yhtenä miehenä lähti ylivoimaista vihollista vastaan.
Voidaan kait puhua melkoisesta yhtenäisyydestä, vaikka punakaartikin miehiä keräsi. Eikä sinne sotaan todellakaan Mannerheimin vuoksi lähdetty, vaan Mannerheimista huolimatta.
Mustaan Nuoleen otettiin 550 vapaaehtoista vankia, ja aluksi myös 288 poliittisista syistä vangittua tapausta. Näistä seitsemän, joukossa siis myös Leino, häipyi heti, ja ensimmäisen rintamaviikon aikana peräti 80 neuvostomielistä loikkasi. Tämän jälkeen suurin osa potentiaalisista maanpettureista palautettiin takaisin sinne mistä olivat tulleetkin, ja pataljoonaa täydennettiin laadukkaammilla miehillä: mukaan tuli tappajia, väkivaltarikollisia ja ja taparikollisia - muttei maanpettureita.
Jäihän pataljoonaan toki sentään jokunen kommunistikin joka tajusi, että yhteisellä asiallahan sodassa oltiin, itsenäisyydelle uhkaa muodostanutta Neuvostoliittoa vastaan. Rintamalla toki piti tehdä niin kuin käsketään, mutta ei Suomessa teloitettu kuin muutama harva rintamakarkuri, todella vähän verrattuna vaikkapa vastapuoleen, jonka neuvostoparatiisin edustajia tapettiin kuin kärpäsiä. Stalininkin vainoissa oli Puna-armeijaa puhdistettu kovalla kädellä, ja Suomenkin rintamilla politrukit ampuivat poistahtovia neuvostosotilaita takaapäin. Suomessa suurin osa karkureista palasi vähän levättyään takaisin rintamalle, ja osa päätyi vankilaan - vain satunnaisia tapauksia ammuttiin.
Eikä tietysti reilusta kahdestasadasta äärilinjan aktivistista voi vetää mitään johtopäätöksiä, että kansa ei olisi ollut yhtenäinen - ei yhtenäisyys ikinä ole tarkoittanut mitään sataprosenttista peittoa, vaan kansan valtaosan tukea. Ja kansan valtaosa oli lopultakin sitä mieltä, että ennemmin sitä kärsii omien "herranperkeleiden" touhuista kuin katselee yhtään ainutta ulkomaalaista tyrannia tai alistajaa. Jos Suomen kansa ei olisi lähtenyt yhtenä miehenä rintamalle, maatamme ei enää nykymuodossaan olisi.
Samantyyppinen jakohan oli toki sotien jälkeenkin. Melko suuri osa suomalaisista kommunisteista ei kuitenkaan kannattanut neuvostokommunismia tai haikaillut mitään stalinistista terroria Suomeen - sen sijaan tietty osa tätä haikaili ja jätti mm. 1968 Prahan keväänkin tapahtumat tuomitsematta. Ehkäpä jonkinnäköisenä nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että perusduunari-kommunisti ei ollut maanpetoksista ja itsenäisyydestä luopumisesta koskaan niin innostunut kuin mitä "älykkökommunistit" olivat ja ovat. Samoin tavallinen "punaisempi" työläinen ei todellakaan ollut innostunut mistään maanpetturuudesta tai oman maansa sotatoimien sabotoimisesta. Purnauksen ja maanpetturuuden välillä on kuitenkin suuri ero, mikä on normaalille kansalaiselle itsestäänselvä, mutta äärilinjan kiihkoilijoille näköjään ei.
Ja on ylipäätään harhaluulo, että sisällissodassakaan punaiset olisivat olleet mitenkään ideologisesti yhtenäisiä tai ideologian ajamia. Vain pieni osa punaisista agitaattoreista oli äärilinjan kommunisteja, paljon suurempi osa lähti hakemaan itselleen parempia elinoloja, turvaamaan ruokansa (mm. Turun voikapina johtui nälänhädästä, ei niinkään aatteesta) sekä ehkä myös kostamaan kokemansa vääryydet. Ylipäätään sisällissotien aatteellisia syitä ylikorostetaan aivan liikaa -erittäin harva sota tässä maailmassa syttyy puhtaasti ideologisista syistä, yleensä taustavaikuttajina ovat raadolliset, maalliset asiat ja taloudelliset kysymykset.
No, onneksi tuli torjuntavoitto sekä Talvisodasta että Jatkosodasta, jotta NL tajusi Suomen olevan parempi rauhallisena naapurina. Ja voittojahan nuo olivat (tai vähintään tasapelejä), sillä maata ei miehitetty eikä itsenäisyyttä menetetty, eikä NL saanut alkuperäisiä tavoitteitaan läpi. Taitavat Suomi ja Afganistan olla ne ainoat maat, jotka pystyivät Neuvostoliiton sotilasmahdille kampoihin sodissa pistämään.
"Let each note I now play
be a black arrow of death
sent straight to the hearts
of all those who play false metal"
be a black arrow of death
sent straight to the hearts
of all those who play false metal"
markjan kanssa samoilla linjoilla. Veteraanien - täysin ymmärrettävän - "vaahtoamisen" lisäksi en oikein näe vaahtoamista ympärilläni. Olen kysellyt aiheesta hieman tutuiltani ja kyllä kaikkia tuo loukkaa tai ärsyttää, muttei niin paljon että antaisivat taiteilijalle tämän haluaman reaktion.markja kirjoitti:Aijaa.rimma kirjoitti:Hirvee vaahtoaminen tästä aiheesta.
Munsta koko juttu on kyllä ihan mitätön pikkuasia, joku laiska taivaanrannanmaalari on verovaroilla kulttuuria pukaten koettanut tehdä jotain "järisyttävää" jotta saisi seuraavankin apurahan itselleen. No, eipä oikein toiminut. EVVK. Loukkaako Mannerheimin leimaaminen tuolla tapaa minua? Kyllä. Entä sitten? No ei mitään.
edit: Lisään vielä, että minua ei siis loukkaa se, että Mannerheimia väitetään homoksi. Se on aivan yksi ja sama, onko ollut homo vai eikö ole, onko käyttänyt korsetteja ja ovatko ne olleet miesten vaiko naisten malleja. Se, että tikusta yritetään saada asiaa ja taas aiheiden loppuessa yritetään repiä puheenaiheita väkisin tällaisin keinoin, loukkaa. Koen, että arviointikykyäni aliarvoidaan ja minua pidetään pystymetsästä nousseena idioottina, joka provosoituisi moisesta. Vanhoillisille, maan hyväksi työnsä tehneille veteraaneille toki sallin mielipiteensä. Ymmärrän muutenkin sen, että tähän aihealueeseen liittyvät asiat ovat monelle kovin arkoja. Kuitenkin minusta parasta Mannerheimin kunnioittamista on se, että heittää kylmän rätin ko. taiteilijan kasvoille: ihan sama, oliko Mannerheim homo.
Jotain lähteitä näille mainitsemillesi voitoille? Neukut halusivat kaivoksia ja laivastotukikohtia. Saivat haluamansa, sekä sotakorvauksia. Yleensä se joka menettää maitaan ja rahojaan on häviäjä?Musta Nuoli kirjoitti:No, onneksi tuli torjuntavoitto sekä Talvisodasta että Jatkosodasta, jotta NL tajusi Suomen olevan parempi rauhallisena naapurina. Ja voittojahan nuo olivat (tai vähintään tasapelejä), sillä maata ei miehitetty eikä itsenäisyyttä menetetty, eikä NL saanut alkuperäisiä tavoitteitaan läpi.
Maiden ja rahojen menettämistä voi pitää myös osana kaupankäyntiä, jossa on ollut myytävänä itsemääräämisoikeus.Gumshoe kirjoitti:Jotain lähteitä näille mainitsemillesi voitoille? Neukut halusivat kaivoksia ja laivastotukikohtia. Saivat haluamansa, sekä sotakorvauksia. Yleensä se joka menettää maitaan ja rahojaan on häviäjä?Musta Nuoli kirjoitti:No, onneksi tuli torjuntavoitto sekä Talvisodasta että Jatkosodasta, jotta NL tajusi Suomen olevan parempi rauhallisena naapurina. Ja voittojahan nuo olivat (tai vähintään tasapelejä), sillä maata ei miehitetty eikä itsenäisyyttä menetetty, eikä NL saanut alkuperäisiä tavoitteitaan läpi.
No juuri tätä ajoin takaa.Musta Nuoli kirjoitti: Eikä tietysti reilusta kahdestasadasta äärilinjan aktivistista voi vetää mitään johtopäätöksiä, että kansa ei olisi ollut yhtenäinen - ei yhtenäisyys ikinä ole tarkoittanut mitään sataprosenttista peittoa, vaan kansan valtaosan tukea. Ja kansan valtaosa oli lopultakin sitä mieltä, että ennemmin sitä kärsii omien "herranperkeleiden" touhuista kuin katselee yhtään ainutta ulkomaalaista tyrannia tai alistajaa. Jos Suomen kansa ei olisi lähtenyt yhtenä miehenä rintamalle, maatamme ei enää nykymuodossaan olisi.
Seuraavat tosiasiat tiedoksi myös katupojalle.
Suomi säilytti itsenäisyytensä ja maata ei miehitetty.
Suomi on edelleen olemassa.
Sensijaan Neuvostoliittoa ei enää ole, ja onneksi niin.
Rautaesirippu on murtunut eikä kommunistista Neuvostoliittoa/itäblokkia enää ole.
Itä-Saksan kaltaiset sairaat kommunistidiktatuurivaltiot kaatuivat omaan järjettömyyteensä.
Nämä sairaat diktatuurivaltiot murhasivat järjetömyydessään omia maasta pois pyrkiviä kansalaisaan(esim Berliinin muurille).
Totaalisen käsittämätöntä murhata täysin viattomia ihmisiä, omia kansalaisiaan joiden ainoa rikos on se, että he haluavat pois kommunistisesta pakkovallasta.
No niinhän siinä sitten luonnollisesti kävi, että kansalaisten mitta kommunistista murhaajajengiä vastaan tuli täyteen.
Tämän ideologioiden välisen kamppailun onnellisen lopun voisi kiteytää vaikka näin:Pahan imperiumi hävisi ja Länsimainen Demokratia ja Vapaus voitti.
Suomi säilytti itsenäisyytensä ja maata ei miehitetty.
Suomi on edelleen olemassa.
Sensijaan Neuvostoliittoa ei enää ole, ja onneksi niin.
Rautaesirippu on murtunut eikä kommunistista Neuvostoliittoa/itäblokkia enää ole.
Itä-Saksan kaltaiset sairaat kommunistidiktatuurivaltiot kaatuivat omaan järjettömyyteensä.
Nämä sairaat diktatuurivaltiot murhasivat järjetömyydessään omia maasta pois pyrkiviä kansalaisaan(esim Berliinin muurille).
Totaalisen käsittämätöntä murhata täysin viattomia ihmisiä, omia kansalaisiaan joiden ainoa rikos on se, että he haluavat pois kommunistisesta pakkovallasta.
No niinhän siinä sitten luonnollisesti kävi, että kansalaisten mitta kommunistista murhaajajengiä vastaan tuli täyteen.
Tämän ideologioiden välisen kamppailun onnellisen lopun voisi kiteytää vaikka näin:Pahan imperiumi hävisi ja Länsimainen Demokratia ja Vapaus voitti.
No enpä ihan allekirjoittaisi tätä. Venäjän hajoamisen jälkeen tuli Suomeen valtatyhjiö ja kahtiajakutuminen kyllä oli mielstäni ideologisesti niin suuri eriytyminen, että se oli yhteensovittamaton. Osa tosin oli pelkoa, että valkoisten ajama kuningaskunta tulisi jatkamaan tsaarinvallan perinteitä ja orastavan demokratian tilalle tulisi taas puhdas sääty-yhteiskunta. Valkoinen Suomi taas ei ollut vielä valmis puhtaaseen demokratiaan ja tasa-arvoon. Molemmat osapuolet olivat kuitenkin yhtä mieltä, että Suomen pitää itsenäistyä. Siinä mielessä tilanne oli kait aika traaginen, koska molemilla puolilla oli toisaan vastaan enemmän pelkoja kuin tosiasioita ja lopputuloskin olisi kait ollut molempia tyydyttävä, pitkässä juoksussa. Vanha valta pani vielä kerran kansan kuriin, vaikka uusi valta oli jo nurkan takana. Turha sota.Musta Nuoli kirjoitti: Ja on ylipäätään harhaluulo, että sisällissodassakaan punaiset olisivat olleet mitenkään ideologisesti yhtenäisiä tai ideologian ajamia. Vain pieni osa punaisista agitaattoreista oli äärilinjan kommunisteja, paljon suurempi osa lähti hakemaan itselleen parempia elinoloja, turvaamaan ruokansa (mm. Turun voikapina johtui nälänhädästä, ei niinkään aatteesta) sekä ehkä myös kostamaan kokemansa vääryydet. Ylipäätään sisällissotien aatteellisia syitä ylikorostetaan aivan liikaa -erittäin harva sota tässä maailmassa syttyy puhtaasti ideologisista syistä, yleensä taustavaikuttajina ovat raadolliset, maalliset asiat ja taloudelliset kysymykset.
Mieleeni tuli hupaisa yksityiskohta littyen Neuvostoliiton(ja koko heidän järjestelmänsä) romahtamiseen.
Toivottavasti tällainen pieni OT-viesti sallitaan.
Silloin kun Ronald Reagan valittiin USA:n presidentiksi ensimmäisen kerran, siis heti sen jälkeen keväällä 1981 nauhoitin(varmaan jostain rockradiosta) piisin jossa oli seuraavanlainen kertosäe: "kuka kommunismin kukistaa - hän on tuo Ronald Reagan jnejne.
Reagan sitä ja Reagan tätä, mutta parhaiten jäi mieleen tuo äskenmainittu kertsari.
Oli ilmeisesti tarkoitettu jonkinlaiseksi Reagania irvailevaksi ironiaksi.
Eivätpä tainneet pojat tietää kuinka oikeaan loppupeleissä osuivat.
USA:han kiihdytti Ronald Reaganin aikana asevarustelun huippuunsa, ja Neuvostoliitto(tyhmien kommunistien johtamana) tietysti yritti vastata siihen.
Rahkeet vaan ei neukuilla tietenkään riittäneet, ja maan talous meni kuralle.
Näin kävi kun kaikki maan voimavarat meni asevarusteluun.
Siitä sitten alkoi se kierre, joka johti tuon kieroutuneen järjestelmän kaatumiseen.
Romahtivat yksi toisensa jälkeen niin Neukut kuin neukkujen satelliititkin.
Voi siis aivan oikeutetusti sanoa, että Ronald Reagan tosiaankin kukisti (reaali)kommunismin.
Kyllä se Ronnie vaan tiesi mitä teki ja sanoi.
Reganhan totesi Neuvostoliitosta mm. seuraavaa:" Olemme saaneet ahdistettua Neuvostoliitton nurkkaan, nyt se täytyy saada vikisemään"
Ja niinhän tuo sitten vikisi.
Toivottavasti tällainen pieni OT-viesti sallitaan.
Silloin kun Ronald Reagan valittiin USA:n presidentiksi ensimmäisen kerran, siis heti sen jälkeen keväällä 1981 nauhoitin(varmaan jostain rockradiosta) piisin jossa oli seuraavanlainen kertosäe: "kuka kommunismin kukistaa - hän on tuo Ronald Reagan jnejne.
Reagan sitä ja Reagan tätä, mutta parhaiten jäi mieleen tuo äskenmainittu kertsari.
Oli ilmeisesti tarkoitettu jonkinlaiseksi Reagania irvailevaksi ironiaksi.
Eivätpä tainneet pojat tietää kuinka oikeaan loppupeleissä osuivat.
USA:han kiihdytti Ronald Reaganin aikana asevarustelun huippuunsa, ja Neuvostoliitto(tyhmien kommunistien johtamana) tietysti yritti vastata siihen.
Rahkeet vaan ei neukuilla tietenkään riittäneet, ja maan talous meni kuralle.
Näin kävi kun kaikki maan voimavarat meni asevarusteluun.
Siitä sitten alkoi se kierre, joka johti tuon kieroutuneen järjestelmän kaatumiseen.
Romahtivat yksi toisensa jälkeen niin Neukut kuin neukkujen satelliititkin.
Voi siis aivan oikeutetusti sanoa, että Ronald Reagan tosiaankin kukisti (reaali)kommunismin.
Kyllä se Ronnie vaan tiesi mitä teki ja sanoi.
Reganhan totesi Neuvostoliitosta mm. seuraavaa:" Olemme saaneet ahdistettua Neuvostoliitton nurkkaan, nyt se täytyy saada vikisemään"
Ja niinhän tuo sitten vikisi.
Näistä teloituksien määristä tuskin tullaan koskaan saamaan minkäänlaista varmistusta. Nyt ollaan vain tyydytty siihen mielikuvaan, ettei niitä tapahtunut muutamaa enempää. Haluja perusteellisempiin tutkimuksiin ei luonnollisesti ole. Lisäksi aseistakieltäytyminen ei ollut sallittua. Eli vaikka et olisi halunnut sotia, jouduit sotimaan. Siinä rupeaa kansa kuin kansa näyttämään äkkiä varsin yhtenäiseltä...Musta Nuoli kirjoitti:Rintamalla toki piti tehdä niin kuin käsketään, mutta ei Suomessa teloitettu kuin muutama harva rintamakarkuri
Mistäs ton "reilut 200" repäisit? Pärmin pataljoonan miehistäkö? Ennen talvisotaa pelkästään laittomaksi julistetun SKP:n jäseniä vangittiin kertarysäyksellä lähes 300 (yhteensä jäseniä oli ilmeisesti parituhatta). Rytin mukaan Suomessa oli uhkaksi luokiteltuja kommunisteja 8000 ja hän lupasi Yhdysvalloille, että heitä vastaan käytetään kaikkia mahdollisia keinoja. Päälle vielä sekalainen joukko antifasisteja, pasifisteja ja muista syistä sotaa vastustavia.Eikä tietysti reilusta kahdestasadasta äärilinjan aktivistista voi vetää mitään johtopäätöksiä, että kansa ei olisi ollut yhtenäinen - ei yhtenäisyys ikinä ole tarkoittanut mitään sataprosenttista peittoa, vaan kansan valtaosan tukea.
Vankiloissa istui kommunisteja vaikka kuinka paljon, ja vapaana oli myös onnistunut pysyttelemään määrältään tuntematon joukko kommunisteja. Ja näitä vastarintamiesten hiljaisia tukijoita vieläkin enemmän. Lisäksi kansan "yhtenäisyys" varmistettiin kieltämällä kaikenlainen hallituksen toimien arvostelu sekä lakkautettiin hallitusta kritisoivat lehdet. Sitä ennen oli vankilaan/turvasäilöön passitettu jokainen jolla oli vähänkin taustaa joko kommunistisista liikkeistä tai jopa vain työväenliikkeistä. Valtion poliisi (Valpo) oli salassa koostanut tällaisia listoja aina luokkasodasta lähtien. Tuhansia ihmisiä vangittiin näillä perusteilla ilman oikeudenkäyntiä. Tämän mahdollisti vuonna 1939 voimaan saatettu ns. turvasäilöasetus. Sodan vastustus olisi ollut vielä huomattavasti kovempaa ellei Suomen porvarishallitus olisi jo hyvän aikaa pyrkinyt (ja onnistunutkin) hajoittamaan SKP:n ja eristämään sen ulkomaailmasta.
Lisäksi on merkillepantavaa, että vuonna 1940 perustettuun Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraan (SNS) liittyi nopeasti lähes 40000 jäsentä. Tämä luku on todella paljon, kun miettii millaisessa ilmapiirissä ja tilanteessa seura luotiin. Seuran jäsenyyttä käytettiin myöhemmin raskauttavana seikkana erilaisia maanpetostuomioita jaettaessa, ja itse seura lopetettiin valtion toimesta hyvin pikaisesti. Käytännössä hallitus pyrki kaikin tavoin hajoittamaan työväenliikkeet ja estämään heidän julkaisunsa, jotta hajaannus työväenluokan keskuudessa olisi riittävän suuri ja vastentahtoisetkin miehet saatiin ajettua rintamalle.
Sen sijaan Aseveliliitto ja lukemattomat muut avoimesti Natsi-Saksaa ihailleet järjestöt saivat toimia aivan vapaasti ja niitä tuettiin valtion taholta. Porvaristo sulki täysin silmänsä natsien tavoitteilta ja jopa ylisti niitä useaan otteeseen. Jo ennen sotavuosia Suomen Valpo toimi tiiviissä yhteistyössä Gestapon kanssa.
Tähän varmaan sopii kuvaava lainaus Mauri Röymän Väinö Tannerille lähettämästä kirjeestä:
"Suomen porvariston onneton politiikka on vienyt kansamme tilanteeseen, joka uhkaa vaatia raskaita uhreja. Käännyn juuri sinun puoleesi, koska sinä ymmärtääkseni olet siihen suurimpia syyllisiä. [...] Velvollisuuteni on ilmoittaa sinulle, että Suomen työväenluokka menee rintamalle vastoin tahtoaan, se menee pakosta ja toivoo rauhaa ja ystävällisiä suhteita Neuvostoliittoon."
Tämä kirje muuten vei Röymän myöhemmin vankilaan maanpetossyytteiden varjolla...
Miten sä voit nähdä erityisesti Jatkosodan voittona? Siinähän Suomella oli tavoitteena Suur-Suomi, sitä et varmasti voi kiistää. Raja piti viedä "aina Uralille saakka". Kävikin aikalailla päinvastoin... Ja mitkä olivat Neuvostoliiton alkuperäiset tavoitteet? Hehän pyysivät Suomelta lainaksi muutamaa saarta johon porvarishallituksemme ei suostunut, vaan piti parempana ajaa kansamme sotaan.No, onneksi tuli torjuntavoitto sekä Talvisodasta että Jatkosodasta, jotta NL tajusi Suomen olevan parempi rauhallisena naapurina. Ja voittojahan nuo olivat (tai vähintään tasapelejä), sillä maata ei miehitetty eikä itsenäisyyttä menetetty, eikä NL saanut alkuperäisiä tavoitteitaan läpi.
Viimeksi muokannut katupoika, Ma Maalis 03, 2008 4:33 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Turhaan sä, Elias, näitä mulle osoitat. Eiköhän se ole jo tullut riittävän selväksi, että sä et ihan tiedä mistä sä oot puhumassa. Säästä omaa aikaasi ja lue vaikka kirjoja sen sijaan, että postailet tänne täysin irrallisia ja omituisia julistuksiasi.Elias kirjoitti:Seuraavat tosiasiat tiedoksi myös katupojalle.