Vankilassa oloa ja kulttuuria
-
- Jack Bauer
- Viestit: 967
- Liittynyt: To Kesä 21, 2018 1:57 pm
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Juu sama itteekin nauratti ja naurattaa edelleen,et monet "kovat"jätkät narisee ja kitisee just jostain safkasta/yms. asiasta.kuitenkin ollaan niin vitun rajuja rikollisia ja tehdään typeriä rikoksia ja sitten kun kolahtaa kopin ovi selän takana kiinni,nii sitten ruvetaan poruaan kaikesta mahdollisesta.kun ei vissiin ymmärretä sitä et linnaan pitäs mennä lusiin eikä mihkään täyshoitolaan kaikilla herkuilla.jos on niin kova jätkä että hommaa ittensä linnaan,nii pitäs sit olla myös sen verran kova jätkä että lusis tuomionsa itkemättä,kun kuitenkin Suomen vankilat ovat nykypäivänä kun hotelleita.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Suurimmat valittajat ovat usein sivilissä puliukkona tai muuten surkeassa tilassa. En tarkoita tällä vankilan johdon taholta tulevan mielivallan kertomista toisille. Usein on vangilla niin paljon pelissä, ettei mukavuussyistä viitsi tehdä jotain. Lievin lie suullinen huomautus, seuraava iltatoimintakielto, sitten rundi ja ei pääse lomille.
Mietin tarkemmin noita omana aikana rundissa maanneita. Tulin tulokseen: Vapaaehtoisesti rundissa jumittaneissa suurimmalla osalla oli joku mielenterveydenhäiriö. Joku pelkäsi jotain, joku oli sekaisin. Oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa ym ym. Noita ei nuorempana vaan tajunnut. Joku makasi rundissa kun halusi talon vaihtoa. Usein vastaus oli; mikään muu vaihtoehto ei käy kuin yksi, ja se oli Kakola.
Mietin tarkemmin noita omana aikana rundissa maanneita. Tulin tulokseen: Vapaaehtoisesti rundissa jumittaneissa suurimmalla osalla oli joku mielenterveydenhäiriö. Joku pelkäsi jotain, joku oli sekaisin. Oli sosiaalisten tilanteiden pelkoa ym ym. Noita ei nuorempana vaan tajunnut. Joku makasi rundissa kun halusi talon vaihtoa. Usein vastaus oli; mikään muu vaihtoehto ei käy kuin yksi, ja se oli Kakola.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Yhdessä 80- luvulla vankilassa henkilökunta huomasi vaaratilanteen. Usein he kertoivat asiansa johtajalle, että eräs vanki tulee tappamaan toisen vangin. Toistuviin vartioiden sanomisiin johtaja ei reagoinut mitenkään. Vanki tappoi toisen vangin, kuten vaaran merkit olivat näyttäneet. Henkirikoksen jälkeen vartijat sanoivat johtajalle, emmekö varoittaneet. Johtaja vastasi: Jälkiviisautta!
-
- Lauri Hanhivaara
- Viestit: 142
- Liittynyt: To Maalis 01, 2018 12:51 am
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Tapasitko vankilassa ollessasi koskaan homoja? Millaista heillä oli vankilassa?Clarence kirjoitti:Yhdessä 80- luvulla vankilassa henkilökunta huomasi vaaratilanteen. Usein he kertoivat asiansa johtajalle, että eräs vanki tulee tappamaan toisen vangin. Toistuviin vartioiden sanomisiin johtaja ei reagoinut mitenkään. Vanki tappoi toisen vangin, kuten vaaran merkit olivat näyttäneet. Henkirikoksen jälkeen vartijat sanoivat johtajalle, emmekö varoittaneet. Johtaja vastasi: Jälkiviisautta!
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Kari Kulo oli vapautumassa vankilasta. Hän oli Kanaali-Koskiselle velkaa ja rundissa, samoin Koskinen. Kumpikin päästettiin yhtäaikaa aamupesulle. Pesun aikana Koskinen näki Kulon. Voi vain ajatella mitä Kari Kulon päässä liikkui tuona hetkenä. Koskinen pätkäisi Kuloa päähän niin, että taju veks. Kari Kulo ei polttanut Koskista ja Koskinen katsoi velan kuitatuksi.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Ennen sai valittaa hoviin olipa tuomio millainen tahansa. Itse valiton aina. Kaksi kertaa tuli eri hovioikeuksista välipäätös; päästettävä välittömästi vapaaksi aiheettomasta tutkintovankeudesta. Korkeimpaan piti olla 10 kk vankeutta minimi, tai ennakkotapauslaatuinen asia. Henkirikokset menivät ennen aina hoviin. Kauemman aikaa sitten kun valitti hoviin, eikä juttu muuttunut, tutkintolaisaika meni hukkaan. Usein hovi teki kosmeettisia muutoksia, ettei mennyt hukkaan. Vankilassa oli kuitenkin miehiä, kenellä valittaessa tuomio ei muuttunut ja tuomion istuminen alkoi alusta. Tanskassa ei ennen laskettu tutkintolaisaikaa ollenkaan hyväksi.
Palstaa seuraavista on asioista tietäviä, niin voisiko selventää kuinka nykyään valitetaan hoviin? Täytyykö anoa jotain lupaa valitukselle?
Ennen monimutkaisetkin yhdistyskaavat meni itsellä ja monilla muilla kuin vettä valaen, eipä mene nykyään.
Palstaa seuraavista on asioista tietäviä, niin voisiko selventää kuinka nykyään valitetaan hoviin? Täytyykö anoa jotain lupaa valitukselle?
Ennen monimutkaisetkin yhdistyskaavat meni itsellä ja monilla muilla kuin vettä valaen, eipä mene nykyään.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Jos tuomio on yli 8kk, niin jatkokäsittelylupaa ei tarvita. Vaikka kuuluu se jatkokäsittelylupa heltiävän usein todella helposti sakkorangaistuksiinkin.Clarence kirjoitti: Palstaa seuraavista on asioista tietäviä, niin voisiko selventää kuinka nykyään valitetaan hoviin? Täytyykö anoa jotain lupaa valitukselle?
Mitä enemmän vihreitä hymiöitä, sitä heikommat argumentit.
Eräässä entisessä hallituspuolueessa oltiin erittäin kiinnostuneita uusista pilvipalveluista. Sitten joku kertoi heille, ettei pilvipalveluilla ole mitään tekemistä kannabiksen kanssa...
Eräässä entisessä hallituspuolueessa oltiin erittäin kiinnostuneita uusista pilvipalveluista. Sitten joku kertoi heille, ettei pilvipalveluilla ole mitään tekemistä kannabiksen kanssa...
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Kahden jo edesmenneen vangin lomamatka Kakolasta ja Keravalta alkoi kovin odotuksin. Sanotaan, että vakka kantensa valitsee päti tässäkin tapauksessa. Ennen junissa oli sellaisia osastoja, joihin mahtui neljä kummallekin puolelle ja liukuovi. Samassa vaunuosastossa ei ollut muita, niin Keravan poika ja Kakolan mies alkoivat kaataa kuppia. Kumpikin humaltui ja Kakolan mies kävi poikaa kahvasta kiinni. Poika sai lyötyä ukkoa hyvin, mutta jäi ihailemaan iskuaan. Kakolan ennen niin pelätty mies, kokenyt tappelija ei mennyt tyrmään vaan alkoi hakata poikaa. Siinä ei mustia silmiä pahempaa tullut ja tappelu raukesi. Poika kertoi asian minulle. Kakolan mies oli näkötuttu, mies jota ennen pelättiin.
Poika istui Keravalla tuomion loppuun, eikä siitä tullut viimeinen tuomio, eikä toiseksi viimeinen. Kumpikin mainittu ovat jo kuolleet, mutta nimet jääkööt sanomatta. Poika istui kilikalijutuista pankkiryötöön ja vaikka mitä sen välillä. Ei vuosissa kuitenkaan niin hirveästi, ja oli pitkiä aikoja sivilissä. Keravan poika joutui myöhempinä vuosina välillä tappeluun. Tappeli kaikki ikävät katutappelijan keinot osaavan juipin kanssa. Osaava voitti, mutta poika piti alla vaatteista kiinni. Kun nousivat ylös uusi tappelu ja uusi kiinni pitäminen. Katutappelija joutui sanomaan kavereilleen; pitäkää kiinni tuota, että hän pääsee pois ja juoksi karkuun. Juipin viimeisistä vaiheista ei ole tietoa, mutta sekakäyttäjänä sisukset sökönä hän kuoli Helsingin kaduille.
Poika istui Keravalla tuomion loppuun, eikä siitä tullut viimeinen tuomio, eikä toiseksi viimeinen. Kumpikin mainittu ovat jo kuolleet, mutta nimet jääkööt sanomatta. Poika istui kilikalijutuista pankkiryötöön ja vaikka mitä sen välillä. Ei vuosissa kuitenkaan niin hirveästi, ja oli pitkiä aikoja sivilissä. Keravan poika joutui myöhempinä vuosina välillä tappeluun. Tappeli kaikki ikävät katutappelijan keinot osaavan juipin kanssa. Osaava voitti, mutta poika piti alla vaatteista kiinni. Kun nousivat ylös uusi tappelu ja uusi kiinni pitäminen. Katutappelija joutui sanomaan kavereilleen; pitäkää kiinni tuota, että hän pääsee pois ja juoksi karkuun. Juipin viimeisistä vaiheista ei ole tietoa, mutta sekakäyttäjänä sisukset sökönä hän kuoli Helsingin kaduille.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Tässä on tullut pakinoitua jo aikalailla, mutta jaan jotain vanhaa mitä mieleen tuli. Nykyään on rangaistuksen istuminen päivästä päivään, johon tarpeeksi väkivaltaa tehnyt joutuu. Usein hyvinkin aiheesta, kuten sarjahukuttaja Seppänen, kolme viatonta Porvoossa ampunut Åkerlund ja sarjaraiskaaja Pentholm, Lindholm vai mikä nykyään on. Ennen pytty mutta nyt elinkautinen. Tietääkseni Seppänen ei ole aikasemmin ollut vankilassa, ja siksi harvinaisempi tämä pytty, mutta oikein. Ennen kun alioikeus teki mielentilatutkimuksen jälkeen pakkolaitosesityksen, sen vahvisti vielä hovioikeus ja joskus korkein oikeus. Sekään ei taannut vielä pyttyyn joutumista, vaan vankilaoikeus ratkaisi asian. Noin puolet sinne esitetyistä joutui pyttyyn. Yksi mies odotti Sörkassa pari päivää vankilaoikeuden päätöstä, ei joutunut. Sanoi; kova paikka, mutta pakko kestää. Mainittakoon, että vuosia monia myöhemmin joutui pyttyyn ja istui niin, että tuntui.
Jalo Eetu Seppänen joutui pyttyyn. Hän oli ensikertalainen, mutta vajaa 2 vuoden tuomio väkivallasta ehdollisena. Taisi olla raiskauksesta. Tämä paloi ja liitettiin uuteen rangaistukseen. Tätä palstaa lukevista on joku voinut nähdä livenä Seppäsen. Itse olen nähnyt ja jutellutkin hänen kanssaan. Eräs jo eläkkeellä oleva psykologi, kuka teki Lapinlahdessa mielentilatutkimuksia luki myös Seppäsen sarjamurhaajiin. Enpä sano tähän vastalausetta. Mies on tietääkseni kuollut, mutta kukaan ei tiedä mitä vei omana tietomaan hautaan. Seppänen oli katkera pyttyyn joutumisestaan. Noihin aikoihin Seppäsen kaltaiset saivat olla suhteellisen vapaasti muiden vankien seurassa. Kukaan ei kuitenkaan halunnut kaveerata Seppäsen kanssa. Vangeista paistoi syvä inho häntä kohtaan. Jos joku on katsonut kotimaisen elokuvan: Kaasua komisaario Palmu, niin siinä oli lipevä huijaripappi, jota Raimo Mäkelä näytteli. Itse en voi tuota mainiota tyyppiä katsoa nauramatta. Seppänen oli juuri samanlainen, yhtä dramaattinen ja lipevä.
Keravalla jo alkoi postimerkkipeli. Kirjoitimme kirjeen ja postimerkin päälle laitettiin saippuaa, niin siihen painetun leiman sai pyyhkimällä helposti pois. Samalla merkillä sitten kirje postiin ja usein eri vankilaan. Tätä pikku hupia pyöritimme niin kauan kuin merkki kesti. Kyse ei ollut rahapulasta, vaan enemmän huvista. Noihin aikoihin radiosta tuli nuorten suosima Nuorten sävellahja, vai mikä se nyt olikaan. Kanavia oli kaksi, Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma. Joku talon valopää oli säätänyt keskusradion niin, että tuon ohjelman aikana oli väärä kanava. Kertonee jotain, ettei radiomankkoja ollut läheskään kaikilla. Aloimme potkia olivia ja huutaa, vaihtakaa kanavaa. Muutama meitä oli, ja yllytettiin muitakin. Pamppu tuli kongille huutamaan uhkauksia, ja koko juttu tyrehtyi siihen. Helpompi oli olla omassa sellissä kuuntelematta kuin rundissa kuuntelematta. Tämä oli vanhan talon itäpäässä, jossa ovet olivat paljon kiinni. Kesän itse odottelin siellä Nupikseen pääsyä, joka ei tuntunut alkuun edes vankilalta kun sinne pääsyn aika koitti. Noihin aikoihin tuli yli puolet nuorista rikoksentekijöistä poikakodin jälkeen. Hyvin monet Keravalla olleista tapasi tai näki eri vankiloissa, samalla tavalla kuin sitä ennen meistä koulupinnareista suurin osa tuli myös vastaan jossain vankilassa.
Jalo Eetu Seppänen joutui pyttyyn. Hän oli ensikertalainen, mutta vajaa 2 vuoden tuomio väkivallasta ehdollisena. Taisi olla raiskauksesta. Tämä paloi ja liitettiin uuteen rangaistukseen. Tätä palstaa lukevista on joku voinut nähdä livenä Seppäsen. Itse olen nähnyt ja jutellutkin hänen kanssaan. Eräs jo eläkkeellä oleva psykologi, kuka teki Lapinlahdessa mielentilatutkimuksia luki myös Seppäsen sarjamurhaajiin. Enpä sano tähän vastalausetta. Mies on tietääkseni kuollut, mutta kukaan ei tiedä mitä vei omana tietomaan hautaan. Seppänen oli katkera pyttyyn joutumisestaan. Noihin aikoihin Seppäsen kaltaiset saivat olla suhteellisen vapaasti muiden vankien seurassa. Kukaan ei kuitenkaan halunnut kaveerata Seppäsen kanssa. Vangeista paistoi syvä inho häntä kohtaan. Jos joku on katsonut kotimaisen elokuvan: Kaasua komisaario Palmu, niin siinä oli lipevä huijaripappi, jota Raimo Mäkelä näytteli. Itse en voi tuota mainiota tyyppiä katsoa nauramatta. Seppänen oli juuri samanlainen, yhtä dramaattinen ja lipevä.
Keravalla jo alkoi postimerkkipeli. Kirjoitimme kirjeen ja postimerkin päälle laitettiin saippuaa, niin siihen painetun leiman sai pyyhkimällä helposti pois. Samalla merkillä sitten kirje postiin ja usein eri vankilaan. Tätä pikku hupia pyöritimme niin kauan kuin merkki kesti. Kyse ei ollut rahapulasta, vaan enemmän huvista. Noihin aikoihin radiosta tuli nuorten suosima Nuorten sävellahja, vai mikä se nyt olikaan. Kanavia oli kaksi, Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma. Joku talon valopää oli säätänyt keskusradion niin, että tuon ohjelman aikana oli väärä kanava. Kertonee jotain, ettei radiomankkoja ollut läheskään kaikilla. Aloimme potkia olivia ja huutaa, vaihtakaa kanavaa. Muutama meitä oli, ja yllytettiin muitakin. Pamppu tuli kongille huutamaan uhkauksia, ja koko juttu tyrehtyi siihen. Helpompi oli olla omassa sellissä kuuntelematta kuin rundissa kuuntelematta. Tämä oli vanhan talon itäpäässä, jossa ovet olivat paljon kiinni. Kesän itse odottelin siellä Nupikseen pääsyä, joka ei tuntunut alkuun edes vankilalta kun sinne pääsyn aika koitti. Noihin aikoihin tuli yli puolet nuorista rikoksentekijöistä poikakodin jälkeen. Hyvin monet Keravalla olleista tapasi tai näki eri vankiloissa, samalla tavalla kuin sitä ennen meistä koulupinnareista suurin osa tuli myös vastaan jossain vankilassa.
-
- Adrian Monk
- Viestit: 2655
- Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Kuulin vuosia sitten mielenkiintoisen yksityiskohdan vankeinhoidon historiasta. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä sakkovangeille ja muille lyhyitä tuomioita istuville tarjottiin "vettä ja leipää"-vaihtoehto. Vanki saattoi vapaaehtoisesti istua eristyksessä ravintonaan vain vesi ja leipä. Jokaista tällaista päivää kohti laskettiin rangaistusta lusitun 3-5 päivää sopimuksesta riippuen. Varsinkin raskaana oleville naisvangeille mahdollisuutta tarjottiin jotta synnytyksen ajankohdan koittaessa vanki olisi jo vapaalla jalalla, kätevää sekä valtiolle että raskautuneelle naiselle. Ei ole varmaan ollut kovin terveellistä kasvavaa sikiötä ajatellen.
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Mun ymmärtääkseni raskaana olleet naiset olivat ainakin aluksi rajattuja tuon rangaistusmuodon ulkopuolelle.
Alun pitäen päätarkoituksena tuolla oli vankimäärien pudottaminen tilanahtauden vuoksi.
Tänä päivänä kun ajattelee moista rangaistusta, sitä pitää kovinkin ankarana. Toisin oli ennen wanhaan, tuo oli lähinnä riemuvoitto vangille.
Alun pitäen päätarkoituksena tuolla oli vankimäärien pudottaminen tilanahtauden vuoksi.
Tänä päivänä kun ajattelee moista rangaistusta, sitä pitää kovinkin ankarana. Toisin oli ennen wanhaan, tuo oli lähinnä riemuvoitto vangille.
Surfin' USA - Parasta waterboarding-musaa ikinä
-
- Lauri Hanhivaara
- Viestit: 129
- Liittynyt: Ma Huhti 04, 2016 12:07 pm
- Paikkakunta: uusimaa
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Olen kuullut, että joku voi vankilassa ollessaan olla luottomies. Miten sen aseman saavuttaa, ja onko se hyvä juttu? Ovatko he ikäänkuin vartoiden erityissuosiossa hyvän käytöksen tms takia.. Clarence, kirjoitatko taas, niitä sinun tekstejä on ikävä koska niistä hehkuu kokemus, myös rehellisyys- ja kirjoitat niin elävästi.
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Vasikoimalla siihen asemaan ilmeisesti pääsee, kuten moneen muuhunkin hommaan alamaailmassa.maksuton nainen kirjoitti:Miten sen aseman saavuttaa
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Ruoka tuotiin kerroksille, ja asetettiin perunat otettavaksi. Kastikkeen jakoi putsari. Perunoita ottaessa laskin jotain mielestäni harmitonta leikkiä. Siitä ei vanha jäärä tykännyt. Syönnin jälkeen hän huusi minulle; tule käymään täällä sellissä. Menin sellin ovelle ja sisään ja ukko istui jakkaralla kuin turvesuon kannon päällä. Narisevalla äänellä alkoi puhua minulle; jos olisi pidempi tuomio, niin pyöräyttäisi minua hiukan. Oli siviliin lähtö kuulemma viikon kuluttua. Vai niin ajattelin, taas yksi tosikko äänessä. Olisiko ukosta ollut pyöräyttäjäksi vai ei, ei selvinnyt, vaan jätin asian omaan arvoonsa. En puhunut ukolle yhtään mitään vaan lähdin pois.
Yksi jo iäkkäämpi venkula oli putsannut jonkun ja hänellä oli rahaa. Lähdimme parin kaverin kanssa seuraan, ettei tarvitse olla kuivin suin. Kaupungilta löytyi kyllä sopiva baari, jonne menimme. Tilasimme mitä tilasimme kuitenkin prosenttipitoista. Venkulan läsnäolo ei ollut portsarin mieleen. Portsari oli itsekin istunut vankilassa, ja ilkesi ajaa mukana olleen venkulan ulos. Tuolloin ei portsarit olleet bodareita eikä minkään vartiointiliikkeen listoilla, kuten nykyään. Tämä portsari alkoi viedä venkulaa ulos. Ovella venkula teki äkkikäännöksen ja huusi portsarille sormea osoittaen: Kuulehan sinä linnan kundi! Portsari luikki nolona baarin keittiöön.
Vankilassa ei vastoin yleistä luuloa istuta ja kaduta. Siellä ei kaikille opiskelu ole sen helpompaa kuin sivilissä. Itse opiskelin monessakin vankilassa. Mitä katumiseen tulee, moni asia olisi omallakin uralla saanut jäädä tekemättä. Tuon ajan rangaistukset olivat ankaria. Monista tekosista nykyään saisi vain korkeintaan yhdyskuntapalvelua, jos sitäkään. Se oli kuitenkin sitä aikaa, joka on historiaa. Vankilassa on suurin osa päivistä yksitoikkoista oloa. Erikoisempaa tapahtuessa siitä nautittiin täysin siemauksin.
Pojat olivat yhdellä sellikäytävällä juopotelleet. Humalainen ei osaa olla hiljaa ja toisen pamput veivät siitä sellistä rundiin. Toinen jäi selliin. Kohta alkoi kuulua huutoa; tuokaa Pena takaisin, tuokaa heti Pena takaisin. Kohta kuului avainnipun kilinää ja salpojen kolinaa, kun ovia auottiin ja pamppujen puhetta huutajalle. Sitten huutajan uhoa; ota silmälasit pois ota silmälasit pois. Sen jälkeen ähinää ja puhinaa, seka suihkutuksen ääntä. Selliin jäänyt sai kaasua ja matkan rundiin. Seuraavana päivänä johtokunta arvioi kohtauksen niin ja niin pitkän arvoiseksi. Vajaa viikko.
Mustalaispoika oli saanut Vespoja. Omassa sellissään hän niitä nautti ja jotenkin onnistui jäämään kiinni. Sai saman verran rundia kuin nämä juopotelleet. Kun pääsi rundista osti jälleen Vespoja. Jäi kiinni ja vietiin johtokuntaa uudelleen. Siellä asiaa käsitellessä huusi; imekää te toistenne pippeleitä. Tämä tiesi 10 päivää rundia. Pippeli sanan olen korvannut lievemmällä ilmaisulla miehen elimestä. Kun poika pääsi rundista, olipa nöyrää poikaa muutaman päivän.
Yksi jo iäkkäämpi venkula oli putsannut jonkun ja hänellä oli rahaa. Lähdimme parin kaverin kanssa seuraan, ettei tarvitse olla kuivin suin. Kaupungilta löytyi kyllä sopiva baari, jonne menimme. Tilasimme mitä tilasimme kuitenkin prosenttipitoista. Venkulan läsnäolo ei ollut portsarin mieleen. Portsari oli itsekin istunut vankilassa, ja ilkesi ajaa mukana olleen venkulan ulos. Tuolloin ei portsarit olleet bodareita eikä minkään vartiointiliikkeen listoilla, kuten nykyään. Tämä portsari alkoi viedä venkulaa ulos. Ovella venkula teki äkkikäännöksen ja huusi portsarille sormea osoittaen: Kuulehan sinä linnan kundi! Portsari luikki nolona baarin keittiöön.
Vankilassa ei vastoin yleistä luuloa istuta ja kaduta. Siellä ei kaikille opiskelu ole sen helpompaa kuin sivilissä. Itse opiskelin monessakin vankilassa. Mitä katumiseen tulee, moni asia olisi omallakin uralla saanut jäädä tekemättä. Tuon ajan rangaistukset olivat ankaria. Monista tekosista nykyään saisi vain korkeintaan yhdyskuntapalvelua, jos sitäkään. Se oli kuitenkin sitä aikaa, joka on historiaa. Vankilassa on suurin osa päivistä yksitoikkoista oloa. Erikoisempaa tapahtuessa siitä nautittiin täysin siemauksin.
Pojat olivat yhdellä sellikäytävällä juopotelleet. Humalainen ei osaa olla hiljaa ja toisen pamput veivät siitä sellistä rundiin. Toinen jäi selliin. Kohta alkoi kuulua huutoa; tuokaa Pena takaisin, tuokaa heti Pena takaisin. Kohta kuului avainnipun kilinää ja salpojen kolinaa, kun ovia auottiin ja pamppujen puhetta huutajalle. Sitten huutajan uhoa; ota silmälasit pois ota silmälasit pois. Sen jälkeen ähinää ja puhinaa, seka suihkutuksen ääntä. Selliin jäänyt sai kaasua ja matkan rundiin. Seuraavana päivänä johtokunta arvioi kohtauksen niin ja niin pitkän arvoiseksi. Vajaa viikko.
Mustalaispoika oli saanut Vespoja. Omassa sellissään hän niitä nautti ja jotenkin onnistui jäämään kiinni. Sai saman verran rundia kuin nämä juopotelleet. Kun pääsi rundista osti jälleen Vespoja. Jäi kiinni ja vietiin johtokuntaa uudelleen. Siellä asiaa käsitellessä huusi; imekää te toistenne pippeleitä. Tämä tiesi 10 päivää rundia. Pippeli sanan olen korvannut lievemmällä ilmaisulla miehen elimestä. Kun poika pääsi rundista, olipa nöyrää poikaa muutaman päivän.
-
- Hetty Wainthropp
- Viestit: 487
- Liittynyt: Ti Maalis 05, 2019 3:39 pm
Re: Vankilassa oloa ja kulttuuria
Olinpa käräjillä muutama suvi sitten,syyttäjä vaati ehtoollista ja asianomistajakin oli luopunut vaateistaan. Kaljakopalla voitelin ja sanoin että...
Enivei, dumari oli ihmeissään että sakkoja tahot vaikka ilmaseks pääsisit, jep tai juttu menee hoviin.sakoilla meni se homma enkä itte ees maksanu niitä, kummia juttuja .
Enivei, dumari oli ihmeissään että sakkoja tahot vaikka ilmaseks pääsisit, jep tai juttu menee hoviin.sakoilla meni se homma enkä itte ees maksanu niitä, kummia juttuja .