Vaimo palasiksi, ruumis matkalaukuissa mereen

[ZakkFakk]

Juttelin tänään tuttuni kanssa joka muisti tämän tapauksen ja oli nuorempana "Amin", niin kuin itsekin miestä kutsui, sekatavarakaupan vakioasiakkaita. Hän mainitsi myös että Amin kauppa olisi ollut osoitteessa Kiljanderinkatu 11, ainakin siihen aikaan kun hän oli asiakkaana. Sanoi että Ami joskus antoi asiakkaiden juoda olutta kaupan sivu-/takahuoneessa, muutaman markan korvausta vastaan . Tuomion pituutta ei muistanut, mutta sanoi että Ami palasi asumaan yksin Jyvässeudulle ja että työkykyistä hänestä ei enää tullut, vaan että kärsi psyykkisestä oireilusta. Silloin tällöin kuitenkin näki kaupungilla. Tällaista.

[Jalmari1]

Miltähän noi laukut on näyttäneet läpivalaisussa?

Miks ne ois läpivalaistu ja kenen toimesta?

[mikko1979]

En tiedä, onko näistä monista paloittelutapauksista juuri tästä lainkaan juttua täällä, mutta kenties tämän ainakin muistatte? Tapahtui joskus vuonna 1986 tai 1987 Jyväskylän maalaiskunnassa, Palokassa. Sen muistan ainakin itse kuinka paikallisesta radio Jyväskylässä alettiin peräänkuulutta kadonneeksi palokkalaista perheenäitiä Anna-Liisa Vuohelaista. Nainen oli kadonnut kotoaan jälkiä jättämättä ja lapset häntä taisivat alkaa kaipailla. Pääepäiltyihin lukeutui alusta alkaen naisen oma aviomies, joka oli kauppias Aimo Vuohelainen. Oli kuulemma kyseessä varsin riitaisa pari muutenkin. En muista enää tarkemmin miten nopeasti asiat etenivät, mutta jäljet johtivat lihakauppias-aviomiehen omalle sylttytehtaalle ja lopulta näyttöä oli jo siinä määrin, että Aimo Vuohelainen tunnusti että oli murhannut vaimonsa. Hän oli pakastanut ruumiin, jonka jälkeen paloitellut sen kahteen tai kolmeen matkalaukkuun. Matkalaukut mies oli sitten pudotellut ruotsinlaivalta mereen ja varmistanut näin ettei ruumista tulla koskaan löytämään. Valtavan vaivan siis näki saadakseen ruumiin katoamaan kokonaan, mutta se ei estänyt häntä jäämästä kiinni.

Muistaako joku tarkemmin tai löytyykö dokumenttia mistään?

Muistelen nähneeni jossain lehdessä joskus 80-luvun loppupuolella Alibin mainoksen jossa luki muistaakseni näin Vaimo palasiksi ja pakkaseen.

[mikko1979]

Tilasin viime lauantaina Helsingin Sanomien HS Digin kolmeksi kuukaudeksi ja pääsin tutkimaan "arkiston aarteita", eli vanhoja Helsingin Sanomia. Ensin sieltä täältä ja nyt olen tutkimassa vuoden 1987 tammikuun lehtiä. Lauantain 17. tammikuuta 1987 lehdestä otti silmään uutinen otsikolla Nainen kateissa uuden vuoden aatosta Jyväskylässä. Heti alkuteksteistä selviää, että kyseessä on Anna-Liisa Vuojolainen.

[jekkumaisteri]

Eikä kukaan nähnyt saati hämmästellyt miestä, joka heitti mereen jotakin laivalta?

Samaa mietin. Lieneekö yön hämärissä hiipinyt kannelle
ja heittänyt laukut/laukun mereen

[Tutkijatohtori]

Itse olen jostain syystä aina yhdistänyt tämän paloittelusurman Muuramessa sijainneeseen Isolahden kyläkauppaan. Kauppa on lähellä Jyväskylän Taka-Keljoa. Olisikohan sama henkilö ollut aiemmin kauppiaana Isolahdessa? Vai onko siellä kenties tapahtunut toinen samantyyppinen rikos? Huh huh, kyllä Jyväskylä on vaarallista seutua!

[Tutkijatohtori]

Löytyipä selitys tuolle mielikuvalleni surman liittymisestä Isolahteen. Ilmeisesti sama kauppias on tosiaan aiemmin vaikuttanut Muuramessa. Isolahden kyläyhdistyksen sivuilta (https://www.muuramenisolahti.fi/historia/) poimittua:

Isolahti oli ilman kauppaa sotien jälkeiseen aikaan asti. Muuramen Maanviljelijäin Kauppa Oy avasi Isolahteen myymälän vuonna 1947. Kauppa toimi aluksi Heikkilän talon aitan päässä olevassa pienessä kamarissa. Maanviljelijäin kauppa osti Heikkilän Severiltä tontin ja rakennutti siihen jo oikein kunnon kaupan. Myöhemmin Maanviljelijöiden kauppa sulautui Keskimaahan. Kaupasta ostettiin pääasiassa kahvia, suolaa, sokeria, lamppuöljyä ja karjan rehua. Keskimaan luovuttua kauppakiinteistöstä Muuramen kunta osti kaupan kiinteistöineen. Kauppatoimintaa on sen jälkeen harjoittanut usea yrittäjä mm. Vuohelainen, Väisänen, Jokela ja Peuranen. Jokelalla oli myös myymäläauto, joka kiersi Muuramessa ja muissa ympäristökunnissa. Viimeisimmät kauppiaat olivat Päivi Eräjärvi ja Eeva Kupari. Eeva avasi myös Heinäpubin kaupan varastoon. Ympyrä on sulkeutunut ja Isolahti on jälleen ilman kauppaa. Isojen kauppaketjujen automarketit ovat liian lähellä.

[Tume]

Heippahei,

Luinkin täältä jo jotain vuosia takaperin käytyjä keskusteluja tästä jyväskyläläisestä Aimo Vuohelaisesta: kauppiaasta, joka ensin kuristi vaimonsa auton perässä hinaten, jonka jälkeen paloitteli lihaveitsellä, pakasti ja hävitti ruumiin myöhemmin matkalaukuissa laivalta mereen.

Luin myös, että hän olisi lusinut sitten tapahtuman jälkeen vankimielisairaalassa, mutta loppuelämäkseen "palannut Jyvässeudulle asumaan".

Noh, käytiin tässä parisen päivää sitten poikaystävän kanssa autolla seikkailemassa Petäjäveden pikkuteitä ja mielenkiintoinen, hylätty talo oli aivan hiekkatien vieressä. Mentiin ihmetelemään ja ovet oli auki. Kämppä oli myllätty ja paha energia virtasi, mutta uteliaisuus sai menemään syvemmälle kämppää. Kaljatölkkejä oli siellä täällä eli varmaan on nuoret sittemmin juopotellut pihapiirissä.

Talon postit oli pääosin 80-luvulta ja ajoittuu noille murha-ajoille. Ränsistyneessä talossa oli paljon roinaa ja nimi Aimo Vuohelainen toistui useasti, mm. Liiketyöntekijäin ammattiliiton kortti löytyi Aimon nimellä sekä paljon lehtiä. Myös muuta roinaa entiseen ammattiinsa liittyen oli. Kuumottavaa kyllä, niin myös massiivinen arkkupakastin komeili tuvan perällä. Myös katosta ullakolta oli joku tullut läpi todennäköisesti.

Kun mentiin pihalle ja tutkittiin pihapiiriä niin löytyi "hauska pränkki", kun joku oli kiinnittänyt semmoisen roikkuvan lyhtypurkin "oveen" veitsen kiinni ja punaista maalia valeltu veren näköiseksi.

Googlettelin siis vasta jälkeen päin talossa esiintyneen miehen nimen.. Osoite oli Kaistinmäentie 73 ja tosiaan Petäjäveden, Kintauksen/Kuohun suunnilla. Google Earthissa näkyy hyvin, kuva on vanha tosin ja oletettua koirankoppia ei enää ole. Punainen okt ja metsittynyt piha, jossa myös joku kioskin näköinen pikku rakennus.

Onko kukaan käynyt talossa tai selvittänyt tätä Vuohelaisen viimeistä olinpaikkaa?

[finnbar87]

Mielenkiintoista juttua nimimerkki "Tume"lta. Osaat varmaan kertoa enemmänkin herrasta, tokko päädyit mökin pihapiiriin ihan sattumalta?

[Tume]

Täysin sattumalta, kyllä! Ajeltiin ihan intuitiolla teitä kun etittiin sienipaikkoja ja tämä sattui olemaan siinä pikkutien varrella ja meitä molempia kiinnosti mennä ottamaan selvää.

Ja just nuo linkittämäsi keskustelut tulikin ekana vastaan, kun aloin googletella nimeä.

Melkoinen tuuri päätyä palottelumurhaajan asuntoon

[L'amourha]

Surmatapa on täsmennetty iltiksessä. Ei ole hinattu auton perässä, vaan toimittu hiukka kierommin:

”Köyden toinen pää oli sidottu kadun varren valotolppaan ja toinen pää pujoteltu auton sisätilaan takaluukun kautta. Kun vaimo oli istunut etupenkille, oli aviomies kietonut köyden vaimonsa kaulan ympärille ja nostanut kytkimen. Lopputulos tiedetään.”

Sari Autiolta on tullut paljon hyviä juttuja, mutta nyt on kyllä jäänyt vähän vajaaksi. Viking Sallyn tapahtumista on unohtunut Eljaalan tapaus ja Schelkle/Taxis on muuttunut kaksoissurmaksi.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011914879.html

[mikko1979]

Viimeinen risteily
Kun jyväskyläläinen mies käveli kahden painavan matkalaukun kanssa risteilylle Viking Linen alukselle, kukaan ei tiennyt, mitä laukuissa oli sisällä. Yöllä hän viskasi laukut tyynesti laidan yli mereen. Jopa kokenutta poliisia kylmäsi, mitä hän oli tehnyt.

”Tämä laiva on kirottu”, laivan kapteeni lausui. Hän ei tuolloin tiennyt, kuinka oikeaan saattoikaan osua.

Jyväskyläläinen mies osti kirpputorilta kaksi suurehkoa matkalaukkua. Kukaan ei voinut aavistaa, mitä hän aikoi laukuilla tehdä.

Pian ne katosivat ikuisiksi ajoiksi meren syvyyksiin, mukanaan nelikymppinen perheenäiti.

Jälkikäteen parkkipaikalta löytynyt selkänikaman pala riitti avaintodisteeksi aviomiehen tekemästä murhasta.

Uudenvuodenyönä 1986 kadonneen 41-vuotiaan jyväskyläläisen perheenäidin julma kohtalo puhuttaa yhä rikosaiheisella Murha.info -keskustelupalstalla. Aikalaiset muistavat, kuinka paikallisradiossa alettiin peräänkuuluttaa Palokan lähiössä asunutta perheenäitiä. Vanhainkodissa työskennellyt nainen oli kadonnut kotoaan jälkiä jättämättä.

Myöhemmin paljastui, että katoamisilmoituksen tehnyt 44-vuotias kauppias oli surmannut vaimonsa tämän työpaikan läheisyydessä.

Henkirikoksen syynä oli miehen sairaalloinen mustasukkaisuus. Katoamisen jälkeen lavastaminen paljastui nopeasti. Noin kolme viikkoa katoamisen jälkeen ilmoittaja pidätettiin epäiltynä henkirikoksesta.

Katoamislavastuksen nopeaa paljastumista auttoi se, että muutama kuukausi ennen henkirikosta uhri oli ottanut yhteyttä poliisipäivystykseen ja pyytänyt poliisia paikalle rauhoittamaan miestään.

Paloittelu parkkipaikalla
Jo murhan tekotapa oli erikoinen ja raaka. Mustasukkainen aviomies oli surmannut vaimonsa auton hinausköydellä kuristamalla. Köyden toinen pää oli sidottu kadun varren valotolppaan ja toinen pää pujoteltu auton sisätilaan takaluukun kautta. Kun vaimo oli istunut etupenkille, oli aviomies kietonut köyden vaimonsa kaulan ympärille ja nostanut kytkimen.

Kun vaimo oli saatu hengiltä, aviomies heitti hänet lumihankeen tienposkessa. Surmaamisen jälkeen hän oli käynyt vaimon työpaikalla vanhainkodissa ja tiedustellut vaimoaan saadakseen alibin. Sen jälkeen hän teki katoamisilmoituksen.

Parin päivän päästä mies päätti kuljettaa vaimonsa ”risteilylle” Turusta Tukholmaan. Turkulaiselta kirpputorilta hän osti kaksi matkalaukkua, joihin hän sulloi raisiolaisella parkkipaikalla paloittelemansa ruumiin.

Laukkujen kanssa hän asteli Viking Sally -risteilylaivalle ja heitti laukut yön pimeydessä takakannelta mereen. Laukkuja ei koskaan löydetty. Rikoksen ainoa löydös oli surmatun vaimon selkänivelen pieni kappale, joka löytyi ruumiin paloittelupaikalta.

”Kirottu laiva”
Rikoskomisario ja Suomen tunnetuin uhrintunnistaja Ismo Kopra, 74, muistelee tapausta tuoreessa Mykkä todistaja -kirjassaan. Tapaus oli yksi hänen ensimmäisistä ja mieleen jäävimmistä tutkinnoistaan. Tapahtuma-aikaan vuonna 1986 Kopra työskenteli Jyväskylän poliisilaitoksella teknisenä rikospaikkatutkijana.

Kun Kopra tunnisti Estonia-laivan turman uhreja vuonna 1994, laiva oli tullut hänelle jo tutuksi. Historiansa aikana sama laiva oli liikennöinyt eri nimillä. M/S Estoniaksi Viking Sally muutti nimensä omistajan vaihduttua vuonna 1993.

Mieleen palasivat laivan kapteenin sanat vuodelta 1986: ”Tämä laiva on kirottu”.

Kun jyväskyläläinen kauppias heitti laivan takakannelta matkalaukkuihin paloittelemansa vaimon meren syvyyksiin talvella 1986, laivan nimi oli vielä Viking Sally. Puoli vuotta myöhemmin kesällä 1986 tunnettu murhamies Reka Hammar tappoi Viking Sallyllä tamperelaisen liikemiehen Antti Eljaalan.

Kesällä 1987 Viking Sallyn helikopterikannella saksalaisnuoret Klaus Schelkle ja Bettina Taxis joutuivat silmittömän väkivallan uhreiksi. 20-vuotias Schelkle kuoli vammoihinsa jo matkalla sairaalaan. Taxis jäi henkiin, mutta hyökkäys jätti häneen ikuiset arvet.

Murhaaja illallisseurana
Mustasukkaisuudesta henkirikoksia oli tehty ennenkin, mutta Jyväskylän murhatragedia vuonna 1986 oli kaikin tavoin erikoinen. Paitsi että kauppias oli surmannut vaimonsa auton perässä köydellä vetämällä, hän oli nähnyt vaivaa ajaakseen ruumiin autollaan Jyväskylästä Turun satamaan: matkaa on yli 300 kilometriä.

Poikkeuksellista oli myös matkalaukkujen ostaminen turkulaiselta kirpputorilta ja ruumiin paloitteleminen raisiolaisella parkkipaikalla.

– Mies oli alusta asti epäiltynä. Hänen tehdessä vaimostaan katoamisilmoitusta rikososaston päivystäjänä toiminut poliisi oli kiinnittänyt heti huomiota miehen kertomiin yksityiskohtiin, jotka olivat epäilyttävän tarkkoja, Kopra kertoo.

Myöhemmin Kopra matkusti tutkijaryhmän kanssa saman reitin yhdessä murhaepäillyn kanssa. Mies kertoi auliisti yksityiskohdat matkastaan. Palanen vaimon selkänikamaa löytyi raisiolaiselta parkkipaikalta, mutta mereen heitettyjä matkalaukkuja ei löytynyt koskaan.

Murhan rekonstruktiomatkaan kuului myös illallinen kapteenin pöydässä. Illalliselle osallistui myös vaimonsa surmannut mies. Kopran hyytävin muisto onkin juuri tuo illallinen. Lievästi järkyttyneenä Kopra katsoi vierestä, kuinka mies sahalaitaisella veitsellä innolla palasteli puolikypsää pihviä.

– Veren roiskuessa mielessä kävi elävästi, että näin hän varmasti teki myös vaimolleen paloitellessaan tämän kahteen matkalaukkuun, Kopra muistelee.

Lavastettu syyntakeettomuus?
Pieni pala selkäniveltä olikin ainoa, mitä surmatusta perheenäidistä jäi jäljelle. Tämä riitti avaintodisteeksi miehen tunnustuksen rinnalla.

– Sitä selkänivelen palaa säilytimme sitten Jyväskylässä jääkaapissa jonkin aikaa muiden eväiden joukossa ennen kuin oikeuslääkäri antoi siitä lausunnon, Kopra kertoo.

Pariskunnan taustoista paljastui riitoja jo ennen murhailtaakin. Ennen katoamistaan vaimo oli pyytänyt poliisia kotiinsa rauhoittamaan miestään.

– Myös rouva tiedettiin äkkipikaiseksi. Jos oli sovittu, että ruoka on pöydässä kello 17, aviomiehen piti olla juuri silloin myös paikalla. Jos mies myöhästyi viisikin minuuttia, ruuat lensivät roskiin. Mies taas oli sairaalloisen mustasukkainen. Ennen murhaa hän vaati vaimoaan tunnustamaan, koska ja kenen kanssa tämä oli käynyt vieraissa. Kun mies ei saanut mieleistä vastausta, hän nosti auton kytkintä vähän reippaammin, Kopra kertoo.

Vitsaili mielentilatutkimuksesta
Lopulta mies vältti vankilatuomion, koska hänet todettiin syyntakeettomaksi mielentilatutkimuksessa. Vankilan sijasta hänet määrättiin pakkohoitoon vankimielisairaalaan.

– Tämäkin oli erikoinen tapaus. Mies kävi naureskelemassa alkuperäisen katoamisilmoituksen vastaanottaneelle päivystäjälle, kuinka helppoa oli huijata mielentilatutkimuksen tehnyttä psykologia tai psykiatria. Hän kertoi laittaneensa lippalakin päähänsä ja kengät jalkaansa nurinpäin ja puhuneensa pehmoisia todistaakseen syyntakeettomuutensa, Kopra kertoo.

Kun jyväskyläläinen kauppias murhasi vaimonsa ja heitti tämän kahteen matkalaukkuun paloiteltuna mereen, DNA-tutkimus oli vuonna 1986 vielä tutkimus- ja kokeiluvaiheessa ulkomailla.

Jyväskylän murhatragedia on jäänyt erityisenä Kopran mieleen myös tämän takia.

– Tapauksen selviäminen todisti, kuinka tarkkaa oikeuslääketiede oli jo vuonna 1986. Oikeuslääkärin kokemuksella ja tietämyksellä pystyttiin yhdestä pienestä selkänivelen palasesta tekemään melko pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tänä päivänähän DNA-näyte on avaintekijöitä, kun puhutaan uhrintunnistamisesta, Kopra sanoo.

LUE MYÖS
Kuolleet kertojina
Suuren yleisön tietoisuuteen Ismo Kopra tuli tunnistaessaan suuronnettomuuksien uhreja vuoden 1994 Estonian turmassa ja Thaimaan vuoden 2004 tsunamissa.

Uhreja hän oli tunnistamassa myös kolmessa operaatiossa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Bosnian ja Kosovon alueella.

Toisin kuin Estonian ja Tsunamin kaltaisissa luonnonkatastrofeissa, väkivallan kautta tuleva kuolema ei koskaan ole sattumanvaraista. Siksi Kopra kertoo kirjassaan myös työurallaan kohtaamista henkirikoksista.

Kopra sanoo oppineensa työurallaan, että kuolleella uhrilla on paljon kerrottavaa, kun sitä osaa oikeasti kysyä. Siitä juontaa nimensä hänen muistelmiensa nimikin: ”Mykkä todistaja”. Jyväskyläläisestä perheenäidistä mykäksi todistajaksi riitti pala selkäniveltä.

– Ihmisen mielikuvituksella ei ole rajaa, kun hän haluaa ottaa hengen toiselta pois, Kopra tiivistää.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ad99 ... 61b7923e94

[Huutaja Jaana]

Vittu mikä murhatapa.

[Helmie]

Edit. Ei enää mitään. En näköjään jostain syystä huomannut tässä keskustelussa olevaa sivua 4, ja kerroin Iltalehden artikkelista josta täällä olikin tekstiä.