Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'

[Susku London]

Minulla ei Annelin kuulusteluja ole, eli onko 26.09.2009 se päivä

26.09 Anneli kertoo yksityiskohtaisesti kuinka hän surmasi miehensä. Nämä luettelot eivät sano mitään jos ei mennä kuulustelujen sisältöön. Ne lähetän kaikki, jos ilmoitat mihin osoitteeseen 17Mb.

Ei tullut selville koska Manner tuli asianajajaksi. Sen jälkeen jokainen kerta kun hän salli Anneli kuulustelun yksin on paha virhe. Vertaan TQ tapausta, josta kaikki tieto on käytössä. Siellä asianajajat olivat aina paikalla ja saivat paljon pahaa aikaan.

Kiitos tarjouksesta, mutta en ota sitä nyt kuitenkaan vastaan. Saan kuulustelut muita teitä, mikäli katson tarpeelliseksi lukea Annelin mielikuvitustarinoita. Miksi et sinä tuo niistä esille tärkeinä pitämiäsi seikkoja?

Jälkiviisaus on paras viisaus. Varmasti Mannerkin jälkikäteen tajusi, että poliisi uunotti neljän lapsen leskiäitiä, eikä olisi pitänyt antaa poliisin kuulustella Aueria ilman avustajaa enää kertaakaan sen jälkeen, kun hänet oli otettu mukaan avustajaksi. Tämä tapahtui vasta maanantaina 21.9.2009 jälkeen, kun Ari Auer oli sanonut poliisin äänittämässä puhelussa hommaavansa avustajan sisarelleen. Vai muistanko asian aivan väärin?

Tuona samana päivänä;

"iltapäivällä 21.9.2009 jatkuneessa kuulustelussa Anneli Auerille on tuotu esiin, että keskusrikospoliisin tutkimuksen mukaan hätäkeskuspuhelutallenteen taustalta ei kuulu ulkopuolisen tekijän ääniä, minkä seikan hän on kertonut kuulostavan "oudolta ja pelottavalta"."

Mannerkin taisi aluksi luottaa poliisiin, ja hän saattoi jopa alkuun olla siinä uskossa, että asiakas on syyllinen miehensä tappoon. Sattuuhan sitä semmoistakin. Auerhan oli Mannerin kanssa ensimmäista kertaa (puhelimitse?) puhuessaan - mikä tapahtui kaikesta päätellen vasta keskiviikkona 23.09.2009 - jo niin sekaisin päästään, että kuvitteli itsekin olevansa syyllinen. Lisäksi Mannerilla oli jo aiemmin sovittuja velvollisuuksia, - ja asiakas oli sanonut, ettei tarvitse avustajaa. Asiakashan oli omien sanojensa mukaan halukas kantamaan vastuunsa.

Vasta tavattuaan tyttärensä 06.10.2009, joka oli nähnyt ulkopuolisen murhaajan poistuvan ikkunasta, Auer alkoi kyseenalaistaa omat fantasiansa, ja tajusi tarvitsevansa psykologia. Tyttären tyrmistynyt tokaisu äidille "Miks mä sit näin väärin", sai Auerin heräämään ja tajuamaan, että poliisi oli syöttänyt hänelle pajunköyttä. 16.10.2009 Auer palasi alkuperäiseen kertomukseensa illan tapahtumista ja ulkopuolisesta tekijästä.

Minä olen tästä tapauksesta oppinut sen, etten kuulusteluissa (ei ole tosin osunut kohdalle koskaan) pukahtaisi muuta, kuin Aarniomaiset "Ei kommentoitavaa". Ilman avustajaa en missään tapauksessa sano yhtään mitään, tai ikimaailmassa rupeasi tarjoamaan poliisille spekulaatioita siitä miten joku tapahtuma on voinut mennä.

[sisotalo]

Kiitos tarjouksesta, mutta en ota sitä nyt kuitenkaan vastaan. Saan kuulustelut muita teitä, mikäli katson tarpeelliseksi lukea Annelin mielikuvitustarinoita. Miksi et sinä tuo niistä esille tärkeinä pitämiäsi seikkoja?

Olen selvittänyt lukuisia kertoja täällä mikä on tärkeää siinä, että oikeusjuttu ylipäätään meni raastupaan, eikä pysähtynyt syyttäjän harkintaan. Siinä asiassa ei pääse alkuunkan jos ei lue mitä kuulusteluissa sanottiin. Tämä pitää ottaa litteroinneista - ei niistä luetteloista, joita täällä esitetään.

Valitettavasti näistä dokumenteista on tullut henkilökohtainen kysymys.Tähän asti olen toimittanut dokumentteja kuten Hätäpuhelun kun pyysit sitä. Minun tutkimukseni perustuu ammattimaiseen arkistojen käyttöön. Olen varma, että vain sillä tavalla voidaan edetä. Ratkaisua ei löydy jos dokumenttien hankintaa estävät henkilökohtaiset ristiriidat.

[Pieni liekki]

Jälkiviisaus on paras viisaus. Varmasti Mannerkin jälkikäteen tajusi, että poliisi uunotti neljän lapsen leskiäitiä, eikä olisi pitänyt antaa poliisin kuulustella Aueria ilman avustajaa enää kertaakaan sen jälkeen, kun hänet oli otettu mukaan avustajaksi. Tämä tapahtui vasta maanantaina 21.9.2009 jälkeen, kun Ari Auer oli sanonut poliisin äänittämässä puhelussa hommaavansa avustajan sisarelleen. Vai muistanko asian aivan väärin?

Luulen, että jos Manner pystyisi vääntämään aikaa taaksepäin, niin hän olisi ollut läsnä Annelin tukena kaikissa tälle epäilyksenalaisena suoritetuissa kuulusteluissa.

Suurin munaus Anneli Auerin tapauksessa on tehty käsittääkseni siinä, että Anneli otettiin uudelleen epäilyksenalaiseksi tutkinnanjohtajan vaihduttua 1.8.2008, vaikka mm. erittäin kokeneet ja ammattitaitoiset tutkijat Juha Joutsenlahti, Matti Mäkinen ja Kare Koskinen olivat sulkeneet Annelin epäiltyjen joukon ulkopuolelle ja olivat vakuuttuneita ulkopuolisesta tekijästä.

Olen ihmetellyt, miksi Tapio Santaojan todistajalausuntoja ei ole koskaan kyseenalaistettu, vaikka hän on puhunut ristiin vähintään kymmenen muun Ulvilan murhatapauksessa todistajana olleen kanssa. Auerin Santaojasta tekemän tutkintapyynnönkin syyttäjä hautasi vähin äänin, koska syyttäjän mielestä asiassa ei ollut tapahtunut rikosta. Kai nyt joku on syyllistynyt vähintään perättömään ilmiantoon, jos syytöntä ihmistä lähdetään syyttämään murhasta.

[Susku London]

[
Olen selvittänyt lukuisia kertoja täällä mikä on tärkeää siinä, että oikeusjuttu ylipäätään meni raastupaan, eikä pysähtynyt syyttäjän harkintaan. Siinä asiassa ei pääse alkuunkan jos ei lue mitä kuulusteluissa sanottiin. Tämä pitää ottaa litteroinneista - ei niistä luetteloista, joita täällä esitetään.

Valitettavasti näistä dokumenteista on tullut henkilökohtainen kysymys.Tähän asti olen toimittanut dokumentteja kuten Hätäpuhelun kun pyysit sitä. Minun tutkimukseni perustuu ammattimaiseen arkistojen käyttöön. Olen varma, että vain sillä tavalla voidaan edetä. Ratkaisua ei löydy jos dokumenttien hankintaa estävät henkilökohtaiset ristiriidat.

Arkistojen jakamisen lisäksi pitäisi osata myös analysoida niiden sisältöä. Laitatko minulle linkin johonkin kirjoitukseesi, jossa olet omasta mielestäsi erityisen erinomaisesti niin tehnyt? Minulta sellaiset kirjoituksesi ovat menneet ohi. Voimme olla yhtämieltä siitä, että olemme eri mieltä hyvinkin monista asioista. Se ei minua haittaa mitenkään tutkimuksissani, eikä sen pitäisi olla ongelma myöskään sinulle. Mitä jos lopettaisit asiasta marisemisen, sillä tilanne ei miksikään muutu. Voit jatkaa tutkimuksia omalla tahollasi, ja minä jatkan omallani. Kumpikin käyttää omia metodejaan, ja valitsee vapaasti mitä milloinkin haluaa tutkia. Toivon myös, että kirjoittaisit jokaisessa kommentissasi edes jotakin mikä liittyy ketjun aiheeseen.

Alla on Vaasan hovioikeuden upea tyylinäyte "arkistojen" analysoinnista:

Anneli Auerin väitetty tunnustaminen esitutkinnassa

25. Anneli Auer on esitutkinnassa 23.9., 24.9., 26.9., 27.9., 30.9., 1.10., 5.10. ja 8.10.2009 kertonut Jukka Lahden kuolemaan johtaneista tapahtumista ja osallisuudestaan niihin niin kuin käräjäoikeuden tuomion sivuilla 15–18 on selostettu. Lisäksi Anneli Auer on videotallenteelle tallennetussa keskustelussa 6.10.2009 kertonut tyttärelleen A:lle uskovansa poliisin hänelle kertomien seikkojen johdosta syyllistyneensä Jukka Lahden surmaamiseen (ks. tarkemmin perustelujen kohdat 51–55). Anneli Auer on esitutkinnassa 20.10.2009 jälleen toistanut kertomuksensa terassin oven ikkunan kautta taloon tunkeutuneesta ulkopuolisesta tekijästä. Anneli Auer on hovioikeudessa selittänyt tunnustukseen viittaavien esitutkintalausumiensa johtuneen siitä, että poliisi oli esittänyt hänelle tosiasioina virheellisiä väitteitä, joiden mukaan talossa ei ollut voinut olla ketään muita tekoon liittyneitä henkilöitä kuin Anneli Auer. Lisäksi Anneli Auer on viitannut kuulustelujen aikaisiin univaikeuksiinsa ja sekavaan mielentilaansa.

26. Laissa ei ole säännöksiä syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antaman tunnustuslausuman näyttöarvosta häntä vastaan ajetussa rikosasiassa. Korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2000:35 ja 2013:25 ilmenevän kannan mukaan peruutettukin tunnustus voidaan ottaa näytön arvioinnissa huomioon. On kuitenkin selvää, että tuomiota ei voida perustaa yksin tai pääasiassa syylliseksi epäillyn esitutkinnassa antamiin, sittemmin peruutettuihin lausumiin.

27. Puheena olevien Anneli Auerin esitutkintalausumien merkitystä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota paitsi siihen, miten lausumat on annettu ja miten ne ovat syntyneet, myös erityisesti niiden asiasisältöön. Viime kädessä olennaista on arvioida, missä määrin Anneli Auerin tunnustukseen viittaavien lausumien mukainen tapahtumainkulku saa tukea muusta asiassa esitetystä todistelusta.

---

Syyttäjien esittämä tapahtumainkulku ei saanut tukea oikein mistään. Hätäpuhelun aikana Anneli Auerilla ei ollut aikaa tappaa miestään muutamassa sekunnissa, ja palata puhelimeen. Syyttäjien uusi yritys oli väittää murhan olleen etukäteen nauhoitetun. Sillekään väitteelle ei löytynyt muuta tukea, kuin traumatisoituneen pojan keksitty tarina. Toisekseen, etukäteen nauhoitettu murha olisi mitätöinyt syyttäjien teorian käsistä riistäytyneestä perheriidasta. Kolmannekseen, missään maailmassa ei kukaan ole äänittänyt murhaa etukäteen, kuin Batmanin vuoden 1970 maaliskuun numerossa .

[sisotalo]

[
Arkistojen jakamisen lisäksi pitäisi osata myös analysoida niiden sisältöä. Laitatko minulle linkin johonkin kirjoitukseesi, jossa olet omasta mielestäsi erityisen erinomaisesti niin tehnyt?

Olen kirjoittanut yli 3000 analyysia viiden vuoden aikana. Eikä niihin ole puututtu kuin poikkeustapauksissa. Ne olivat tarpeen silloin kun oikeutta käytiin.

Minä olen ammatiltani yhteiskuntatieteen tukija ja noudatan meidän säätöjämme. Esimerkiksi, en näe mitään mieltä siinä, että nyt toistellaan kuinka Anneli on itseään oikeudessa puolustanut. Oikeudenkäynnit ovat nyt ohi. Minä selvitän miksi kävi niin, että kymmenvuotiseen tarpeettomaan oikeudenkäyntiin jouduttiin.

Asian eteenpäin meno vaatii aivan toista otetta kuin Auerin tukijoukoksi itseään esittelevät ovat valinneet. Viranomaisten haukkumisen

[Pieni liekki]

Millaisia ajatuksia teillä herää oheisesta artikkelista, kun mietitte sen kirjoittamisen/julkaisemisen ajankohtaa suhteessa Annelin kuulusteluihin? Millaisia ajatuksia teillä on kyseisen artikkelin kirjoittaneesta toimittajasta ja hänen mahdollisista kytköksistään Ulvilan murhan toiseen tutkinnanjohtajaan ja uskovaisten piireihin? Mitä mieltä olette ylipäänsä artikkelin sisällöstä?

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000114691.html

Julkaistu: 5.10.2009 10:32

Ulvilan surmaan tutkiva poliisi olisi voinut ratkaista rikoksen jo liki kolme vuotta sitten.
Ulvilan kuohuttava surma ratkesi viime viikolla. Se paljastui lopulta huomattavasti poliisin teorioita tavallisemmaksi tragediaksi: perheen sisäiseksi riidaksi, joka päättyi kohtalokkaaseen veritekoon.

Poliisi ajautui tutkinnassa harhateille, koska se ei heti tutkinnan alussa havainnut perinteiseen kotiväkivaltaan liittyviä vihjeitä.

Viranomaiset uskoivat pitkään surmatun Jukka S. Lahden aviovaimon olleen vain uhri. Sitä Anneli Auer ei ollut. Hän tunnusti tällä viikolla miehensä surman. Poliisi etsikin edellisen tutkinnanjohtajan aikana turhaan ulkopuolista tappajaa kissojen, koirien ja dna-putkien kanssa.
Tuolloinen tutkinnanjohtaja jopa kiitteli ja kehui Anneli Auerin avuliaisuutta tutkinnan alkuvaiheessa. Nopeammin surma olisi ratkennut, jos poliisi olisi keskittynyt ulkopuolisen tekijän sijasta jo alussa etsimään surmaajaa talon sisältä.

Surman tutkinnanjohtaja vaihtui noin vuosi sitten, ja sen jälkeen strategiat menivät uusiksi - hyvin tuloksin.

IS esittelee, millaisiin virheisiin Auerin tarinaan uskominen poliisin johti:

1. Punainen Volvo

Tutkinnan alkuvaiheessa poliisi etsi kiivaasti Tähtisentiellä ennen surmaa liikkunutta punaista Volvo -merkkistä henkilöautoa. Volvo tunnistettiin 340 tai 460 sarjan henkilöautoksi ja sen epäiltiin kuuluvan tappajalle.

Poliisin mukaan auto oli nähty ajamassa useaan otteeseen hitaasti surmapaikan lähistöllä. Vaikka poliisi sai autosta runsaasti vihjeitä, sitä ei koskaan löytynyt.

2. Kengät

Vuoden 2007 maaliskuussa poliisi julkisti valokuvia kengistä, joiden se uskoi kuuluvan tappajalle. Kyseessä olivat hyvin tavalliset varsikengät, joita marketit myyvät eri puolilla Suomea. Poliisi korosti tuolloin myös sitä, että kengät olivat olleet käytössä jo pidemmän aikaa. Kenkien jäljille päästiin niiden pohjakuvion perusteella: kenkien pohjakuvio näkyi lattialle jääneessä veressä. Poliisi löysi samat kengänjäljet myös talon takapihalta ja päätteli niiden avulla tappajan pakoreitin.

Nyt on paljastunut, että kengät kuuluivat mitä ilmeisimmin uhrille. Jos tieto pitää paikkansa uhrilla on ollut kengät jalassa vielä useita tunteja kotiintulon jälkeen. Vai onko vaimo laittanut rikoksen jälkeen miehensä kengät jalkaan harhauttaakseen poliiseja?

Outoa on myös kenkien katoaminen. Miten tekijäksi osoittautunut vaimo onnistui kätkemään kengät niin, että niitä ei ole vieläkään löydetty?

3. Veitsi

Vuoden 2007 toukokuussa poliisi paljasti että toinen surma-ase oli veitsi. Elokuussa poliisi julkaisi kuvia veitsestä. Se osoittautui Fiskarsin "keittiöveitseksi", jossa oli nähtävissä pitkän käytön jäljet.

Nyt on käynyt ilmi, että kyseinen veitsi olikin peräisin perheen keittiön laatikosta. Veitsi löytyi teon jälkeen takkahuoneesta takaoven läheltä. Samoin kuin kenkien kohdalla tuntuu oudolta, että kukaan perheen tuttavista tai omaisista ei tunnistanut veistä, joka oli kuitenkin ollut perheen jokapäiväisessä käytössä vuosia.

Kävikö veitselle samalla tavalla kuin kengille: kyselikö poliisi koskaan veitsestä Lahden perheen tuttavilta tai omaisilta?

4. DNA-tunniste

Poliisi antoi ymmärtää, että taloon tunkeutuja oli tapahtumien yhteydessä loukannut itseään, ja että poliisilla oli tätä kautta hallussaan tekijän dna. Alkoi massiivinen näytteiden otto, jonka lopputuloksena poliisi sai haltuunsa 700 ihmisen dna-näytteet. Julkisuudessa on paljon arvailtu, mistä aineesta tai eritteestä poliisi eristi ulkopuolisen tekijän jättämäksi luulemansa dna:n.

Tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Pauli Kuusiranta vahvisti alkuviikosta IS:lle, että tekijän jättämäksi luultu dna eristettiin ihmisen jättämästä verijäljestä. Kuusirannan mukaan tähän päivään mennessä ei kuitenkaan ole saatu selville, milloin ja miten kyseinen veri on taloon tullut.

5. Äänitallenne

Vuoden 2007 maaliskuussa poliisi kertoi hätäpuhelusta ja sen sisällöstä. Neljä minuuttia ja 20 sekuntia kestävän hätäpuhelutallenteen laatu oli poliisin mukaan erinomainen, ja tallenteelta kuului poliisin mukaan myös tappajan ääni. Poliisin mukaan tallenteesta "selviää hyvin yksityiskohtaisesti tapahtumien kulku talon sisällä".

Erinomaisesta äänenlaadusta huolimatta poliisi kuuli tallenteelta äänen, joka sen mukaan ei kuulunut kenellekään perheen jäsenistä. Äänitallenne on analysoitu useaan kertaan keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa, mutta vasta viimeisin, tänä vuonna tehty analyysi, johti lopulta oikeaan johtopäätökseen.

6. Rikottu lasi

Alusta lähtien poliisi kertoi, miten tappaja oli tunkeutunut taloon takaoven ikkunasta. Ovessa oli kolminkertainen lämpölasi, jotka tappaja oli poliisin mukaan rikkonut. Lasinpaloja oli sekä oven sisä- että ulkopuolella. Poliisi jopa rekonstruoi sisään tunkeutumisen valmistamalla itselleen täsmälleen samanlaisen oven.

Poliisin käsitys oli, että tappaja oli ponnistanut sisälle taloon muovisen puutarhatuolin päältä. "Suoritus vaati hieman ketteryyttä, mutta ei kuitenkaan kymmenottelijan kuntoa", poliisi arveli. Nyt on selvinnyt, että oven lasi rikkoutui puolisoiden riidan ja sitä seuranneen pahoinpitelytapahtuman aikana.

Tutkinnanjohtaja, rikosylikomisario Pauli Kuusiranta ei alkuviikosta osannut sanoa, rikkoiko oven uhri vai hänen puolisonsa.

7. Tekotapa

Heti tutkinnan alkuvaiheessa poliisi korosti, että kyseessä oli poikkeuksellisen rikos, johon sekoittui henkilökohtaista vihaa ja kostoa. Toinen tekovälineistä oli keittiöveitsi. Toista välinettä, jolla vaimo ilmeisesti lopullisesti varmisti miehensä kuoleman, poliisi ei ole tähän päivään mennessä paljastanut.

Tekotavassa olivat kaikki suomalaisesta parisuhdeväkivallasta tutut elementit: kaoottisuus ja kömpelyys, valtava riskinotto ja henkilökohtainen motiivi. Poliisi korosti myös, että uhri ja tekijä tunsivat toisensa ja että kyse oli hyvin henkilökohtaisesta kostosta. Poliisi kertoi myös, että tappaja iski uhriaan useamman kerran kuin olisi ollut tarpeellista.

Markku Uotila

[sisotalo]

Artikkeli on huolellista työtä. Näillä argumenteilla tuli elinkautinen, ne ovat aika tarkkaan syyttäjän.Kukaan tähän aikaan yrittänytkään esittää muuta tapahtumakokonaisuutta. Anneli tunnustus käänsi asian näiden todistusten puolelle. sitä vahvisti tietenkin Manenrin ajatus, että murha olisi tapahtunut itsepuolustuksena vaikka ei se voinut minnekään edetä. Anneli itse tällaista hahmotteli, mutta onneksi se jäi pois oikeuskäsittelystä.

Markku Uotilaa ei ole mitään syytä osoitella joidenkin Satakunnan piirien kätyriksi. Tapasin hänet kerran kun olimme Turun käräjäoikeudessa hakemassa tuomiota, muut olivat vankilan portilla odottamassa Annelin vapautumista lsh-asiassa. Meitä oli vain kaksi jotka otimme realisesti sen jutun oikeuskäsittelyyn. Tätä realismia on kautta linjan Uotilan kirjoituksissa vaikka hän ei koskaan ole lähtenyt keskusteluun siitä onko hänen linjansa oikea. Hän oli aivan omalla kynällään tuominnut Annelin molemmista rikoksista.

[Pieni liekki]

Naakan Ulvilan aikajanasta innostuneena olen palautellut mieliin vanhoja vuoden 2009 aikaisia tapahtumia, jotka ovat välillisesti johtaneet syyttömän ihmisen tuomitsemiseen tekemättömistä lsh-rikoksista. Löysin mielenkiintoisen Hesarin 29.9.2009 julkaiseman artikkelin, jossa toimittajana on ollut Minna Passi. Lehtijutun perusteella Juha Manner on ollut hyvin selkeä sanoissaan jo tuolloin:

Ulvilassa kolme vuotta sitten surmatun henkilöstövalmentajan puoliso on vangittu epäiltynä miehensä murhasta. Vangitsemisistunto käytiin maanantaina Porin käräjäoikeudessa suljetuin ovin.

Vuonna 1965 syntynyt nainen on poliisin mukaan ollut kuulusteluissa yhteistyöhaluinen. Naisen asianajaja Juha Manner kuitenkin kertoo, että nainen kiistää syyllistyneensä rikokseen.

Erikoista lehtiartikkelissa oli se, että poliisi piti yhtenä johtolankanaan vanhimman lapsen kertomuksen muuttumista tutkinnan aikana. Tosiasiassa vanhimman lapsen kertomus on ainakin minusta säilynyt kaikkien näiden vuosien aikana olennaisilta osiltaan muuttumattomana. Hän on nähnyt ulkopuolisen ihmisen poistumisen murhapaikalta ja hän on kiistänyt johdonmukaisesti itseensä väitetyiksi kohdistuneet seksuaalirikokset.

[Pieni liekki]

Löysin mielenkiintoisen Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyön, johon en ole kyllä vielä ehtinyt perehtyä tarkemmin:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sequence=1

VALEMUISTOT ESITUTKINNASSA

Huomioita ja pohdintaa Jussi Ruokonen

03/2017

Opinnäytetyön Johdanto-osassa on mainittu mm. seuraavaa:

"Yksi Suomea suurestikin kuohuttanut oikeusjuttu oli Anneli Auerin tapaus, jossa myös epäiltiin Auerin lapsilla valemuistoa tapahtuneesta."

Valitettavasti Anneli Auerin tapaukseen ei opinnäytetyössä perehdytä sen enempää. Annelin nuorempien lasten valemuistot lienevät vielä liian kuuma aihe keskusteltavaksi poliisien keskuudessa.

[MEG]

Kun lukee Auerin keskustelusta tyttären kanssa, jossa hän selostaa mahdollista syyllisyyttään surmaan. Niin ihmettelee, että puhelevatko tässä tosiaan samat henkilöt jotka vuotta aiemmin harjoittivat ryhmäseksiä Jens Kukan kanssa- tuomion mukaan.

[Pieni liekki]

Kun lukee Auerin keskustelusta tyttären kanssa, jossa hän selostaa mahdollista syyllisyyttään surmaan. Niin ihmettelee, että puhelevatko tässä tosiaan samat henkilöt jotka vuotta aiemmin harjoittivat ryhmäseksiä Jens Kukan kanssa- tuomion mukaan.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että mitään omien lasten ja naapurin lasten kanssa harrastettua ryhmäseksiä taloyhtiön kuntosalissa tai ylipäänsä missään muuallakaan ei ole Auerin tai Kukan toimesta koskaan tehty. Voi vaan ihmetellä, millaisia juttuja lapset, jotka ovat olleet järkyttyneitä äidin murhaepäilyistä ja jotka ovat joutuneet ennakkoasenteellisten aikuisten johdattelemiksi, voivat yhdessä eristettyinä kehitellä.

Auerin perheen tapaus on julma osoitus pieleen menneestä viranomaistoiminnasta. Toivottavasti esimerkiksi sosiaaliviranomaiset ovat nykyään paremmin koulutettuja erottamaan, millaiset asiat todellisuudessa voivat aiheuttaa ahdistusta vanhemmistaan tahtomattaan eroon joutuneissa lapsissa. Kuuntelemisen taitoa voi jokainen tykönään opetella. Se on arvokas taito, jonka vaikutuksia ei pitäisi aliarvioida.

[Pieni liekki]

Palataan muistelemaan aikaa, jolloin Auer oli pidätettynä miehensä murhaepäilyn takia syksyllä 2009:

Kuulustelut jatkuivat seuraavana päivänä (20.9.2009) kello kaksitoista. JH kertoi minulle, että erään psykologin mielestä olin käyttäytynyt poikkeavasti. En ollut vienyt lapsia turvaan, vaikka talossa oli ollut murhaaja. Kerroin, että heti ensimmäinen ajatukseni oli kyllä ollut, että lapset pitää saada ulos talosta. He eivät kuitenkaan lähteneet, vaikka huusin. Jukka taisteli samaan aikaan hengestään takkahuoneessa. Mietin mitä tehdä ja päätin lopulta mennä soittamaan poliisit apuun. Minua pelotti mennä puhelimeen, koska ajattelin, että murhaaja voisi käydä kimppuuni, mutta en keksinyt, mitä muutakaan voisin tehdä. Kerroin, että viimeksi poliisit olivat ihmetelleet sitä, miksi en mennyt heti puhelimeen. Olin joutunut selittämään, että ensimmäinen ajatukseni ei ollut mennä puhelimeen vaan saada lapset ulos. Tein niin tai näin, tein jonkun mielestä jotain väärin.

[Pieni liekki]

Anneli Auerin muistoja pidätysajalta 21.9.2009:

Jossain vaiheessa JH (kuulustelija, rikosylikonstaapeli) poistui, ja jäimme TS:n (tutkija, rikosylikonstaapeli) kanssa kahden kesken. Hän kertoi lukeneensa päiväkirjani. "Sinulla on siellä paljon masentuneita päiviä", hän totesi ja jäi katselemaan minua odottavasti. Hänen katseensa henki myötätuntoa ja ymmärrystä.

Nyökyttelin vastaukseksi. Se oli totta.

TS oli sitä mieltä, että minulla oli jonkinlainen möykky sisälläni ja että minulle tulisi parempi olo, kunhan saisimme sen purettua. Hän auttaisi minua siinä. Kuin vakuuttaakseen minut hyvästä tahdostaan hän tuli vieläkin lähemmäs ja tarttui minua kädestä. TS kertoi tienneensä heti tavatessaan minut ensimmäisen kerran kesällä 2007, että olin murhannut Jukan tai ainakin olin osallisena siinä. Hän oli nähnyt sen minusta kokeneella poliisin katseellaan.

Tämän hän sanoi minulle hellästi ja pehmeällä äänellä.

TS tarjosi minulle vielä lisää todisteita, kun häilyin uskon ja epäuskon välillä. Yksi niistä kuulosti hyvin vakuuttavalta: TS:n kertoman mukaan koira ei ollut löytänyt pihaltamme minkäänlaista jälkeä, vaikka oli ollut hyvä ilma ja koira oli kokenut. Siispä kukaan ei ollut voinut poistua talosta. Mitään ulkopuolista henkilöä ei ollut koskaan ollutkaan.

[Corazzon]

Syyttömästi syytetty porilainen näyttelijä joutui jäämään sairauslomalle pariksi kuukaudeksi. Auerskan ja häntä komppaavien kumppaneiden syyttelyt erästä toista ihmistä kohtaan täyttävät kunnianloukkaussyytteen kriteerit. Toki se on asianomistaja-asia. Puolueellisia näyttävät olevan kaikki muutkin, onneksi vain muutama, lastenraiskauksia ja -pahoinpitelyjä puolustelevat, jostain kummallisesta syystä.

[CSI]

Minä olen ammatiltani yhteiskuntatieteen tukija

Ammattihan se on tuokin. Vähän OT, mutta mitäs tuossa ammattissa oikein tehdään? Laitetaan kakkosnelosia pystyyn tueksi vai onko järeämpiä kiila-ankkureita ja teräsvaarna revauksia käytössä?