Myyjä yksi on ihan tavallisen näköinen kotimies, semmoinen hieman nörtähtävä, vaimon tossun alla eleilevä toimistotyöläinen. Juuri näitä ihmisiä, jotka katoavat massaan ja unohtuvat minuutti sen jälkeen kun olet heidät tavannut. Tavallinen suomalainen mies, josta ei ole mitään erikoisempaa sanottavaa, hyvää tai huonoa. Esiintyminen on normaalia, esittelee auton, sanoo parista "pikkuviasta" ja ilmoittaa hinnan. Lupaat harkita asiaa ja siirryt kohteeseen kaksi.
Myyjä kaksi on hieman mahaa aikojen saatossa kerännyt, parrakas mies, joka on pukeutunut mustaan. Kaulassa roikkuu pari korua, toisessa suomileijona ja toisessa pääkallo. Paita näyttäisi olevan jotain, missä on liekkejä ja moottoripyörä. Hiuksia ei ole, paljas päälaki ei ole peitetty edes pipolla, vaikka on kylmähkö talvipäivä. Paidan kaula-aukosta pilkistää tatuointeja, samoin hihojen suusta. Mitä selkeimmin koko vartalo on täynnä niitä. Myös korvakorut ja muutama siisti lävistys löytyy. Myyjä esittelee autonsa edellistä "reilummin" (as in ronskimmin, ei niin että edellinen olisi valehdellut), potkii renkaita mennessään, kertoo vioista (jotka tosin eivät ole juurikaan maatakaatavampia kuin edellisenkään myyjän puheiden mukaan), istuu esittelyn päätteeksi puolittain konepellin päälle nojaamaan kevyesti ja kertoo hintansa; täysin sama kuin edellisessä autossa ja kuntokin tuntuu olevan pitkälti sama.
Lupaat palata asiaan ja lähdet paikalta. Illalla istut kotona koneen ääressä, katsot ilmoituksia ja viimein nostat puhelimen kouraasi ja näppäilet nron ilmoittaaksesi, että ostat auton. Kummalla soi pian puhelin, kotimiehellä vai hevimiehellä? (Vastausta voi myös perustella sitten, mitkä tekijät vaikuttivat ostopäätökseesi, mikä jommasta kummasta myyjästä teki enemmän mieluisesi jne jne. )
(Ja asiaan vihkiytymättömille tiedoksi; keskustelu lähti liikkeelle siitä, kun kotimaisissa henkirikoksissa eräässä topicissa alettiin päivittelemään sitä, miten tatuoidut ja parrakkaat hiuksettomat miehet ovat varma merkki murhaajasta ja rikoksenuusijasta.