Ruotsinsuomalaisen Yvonne Wirneksen ja hänen poikansa Samuelin murhayrityksestä polttamalla on ollut juttuja mm. Suomenkin lehdissä, tässä nyt yksi juttu ruotsalaisesta lehdestä. En löytänyt netistä suomenkielistä juttua. Yvonne on aktiivisesti tullut julkisuuteen Ruotsissa puhumaan perheväkivallasta.
Tässä nyt yksi juttu Aftonbladetista:
http://www.aftonbladet.se/kvinna/article441092.ab
Mies siis poltti ex-avovaimonsa ja pienen poikansa Samuelin, koska Yvonne oli jättänyt miehen ja mies ei pystynyt hyväksymään tätä. Yvonnella oli myös vanhempi poika edellisestä avioliitosta, joka selvisi vammoitta, sen sijaan 1,5-vuotias Samuel-poika paloi pahoin, ei tosin niin pahasti kuin Yvonne.
Voin tänään myöhemmin yrittää suomentaa koko jutun, mutta nyt ei ole siihen aikaan, mutta ehkä illemmalla.
Täällä myös ruotsinsuomalaisen Sisu-radion haastattelu Yvonnesta.
http://www.sr.se/cgi-bin/Sisuradio/prog ... ramID=2512
Olen parhaillaan kuuntelemassa kyseistä radiojuttua, aluksi tulee jotain maahanmuuttojuttua, sen jälkeen pitäisi tulla Yvonnen juttu.
Ex-mies poltti Yvonnen ja Samuelin Ruotsissa
Suomensin nyt tuon Aftonbladetin jutun. Ruotsintaitoni ei ole kovin hyvä, joten virheitä voi jutussa olla, mutta pitäisi kuitenkin pääasiat olla oikein.
Aftonbladet 26.9.2006:
Ruumiini rätisi. Ajattelin, että nyt kuolen.
Yvonnen avomies sytytti hänet tuleen.
Yvonne oli tavallinen kahden lapsen äiti, joka harrasti liikuntaa ja huolehti ulkonäöstään. Muutama minuutti muutti tämän kaiken. Kun Yvonne jätti avomiehensä, mies ei pystynyt hyväksymään tätä ratkaisua. Mies tuli bensiinikanisterin kanssa Yvonnea ja heidän 1,5-vuotiasta poikaa kohti ja sytytti tulen. Yvonne säilyi hengissä kuin ihmeen kaupalla ja nyt on tarpeeksi vahva kertoakseen kauhusta ja pelosta. Tämä on hänen tarinansa.
Yvonnen vammat näkyvät ulkoisesti. Hän sanoo, että hän haluaa kertoa auttaakseen muita. Hän tekee tämän ilman kyyneleitä.
- Tämä voi ehkä auttaa jotain toista naista hakemaan apua jos nainen näkee mitä minulle on tapahtunut, Yvonne kertoo.
Yvonne, nyt 34, tapasi vuotta nuoremman Paavo Heiskasen omissa tupaantulijaisissaan vuoden 2002 alussa.
- Se oli rakkautta heti. Hän oli todella mukava. Kaikki pitivät hänestä. - Paavo sanoi, ettei ole yhtään mustasukkainen ja että hänellä ei ole yhtään ennakkoluuloja. Hän kertoi myös, että oli aiemmin ollut huumeidenkäyttäjä, mutta käyttö oli nyt jo loppunut. Paavo vaikutti täydelliseltä.
Suhde kehitty pidemmälle. Muutaman kuukauden jälkeen Paavo muutti Yvonnen luokse.
- Sitten tulin raskaaksi. Me olimme molemmat onnellisia raskaudesta.
Alkoi polttaa hasista
Paavo tuli hyvin toimeen Yvonnen pojan Jessen kanssa, jonka Yvonne oli saanut edellisestä suhteestaan. Kun pariskunnan yhteinen poika Samuel syntyi vuonna 2004, Paavon mielenkiinto Jesseä kohtaan väheni. Paavo alkoi polttaa uudestaan hasista. Aluksi Yvonne ei tiennyt asiasta.
- Hän alkoi tuijottaa, huutaa ja syyttää minua asioista. Lopulta minun ystäväni eivät enää halunneet tulla luokseni silloin kun Paavo oli kotona.
Paavon väärinkäyttö paheni. Hän alkoi käyttää amfetamiinia ja hänen kontrollitarve suureni koko ajan.
- Hän alkoi tarkkailla minua ja kontrolloida puhelintani, postiani ja kuittejani. Hän oli myös valtavan epävarma itsestään. Hän uskoi, että puhuin ystävieni kanssa paskaa hänestä ja että me nauroimme hänelle.
Kun Yvonne huomasi Paavon huumeidenkäytön, hän yritti ensin auttaa miestä. Paavo lupasi, että aikoo lopettaa, mutta se jäi aina lupaukseksi.
Lopulta Yvonne sai tarpeekseen ja 1. elokuuta 2005 Paavo muutti pois.
- Minulle se oli valtava helpotus.
Mutta mies jatkoi Yvonnen häiriköintiä tekstiviestein ja puhelinsoitoin. Yhden kerran Paavo seisoi Yvonnen työpaikan ulkopuolella.
Amfetaniimin takia Paavo oli psykoosissa.
- Hän soitti ja sanoi, että oli TV4:ssä. Hän uskoi myös, että jostain ulkopuolelta tuli ihmisiä? (Han trodde också att det kom ut människor genom eluttagen.)
Kun Yvonne alkaa kertoa elokuun 26. päivän tapahtumista vuonna 2005, on hän hetken hiljaa. Muistot tulevat ja on vaikeaa kertoa asiasta.
- Olin juuri herännyt aamulla kun joku soitti ovikelloa. Se oli Paavo. Hän oli rauhallinen ja sanoi haluavansa puhua. Hän halusi tietää olisiko hänellä vielä mahdollisuus.
Kun Yvonne sanoi ei, vastasi Paavo: - Mitä minä teen täällä?
Yllättäen hän otti kanisterin pussista, joka hänellä oli mukanaan.
- Mies alkoi heittää kanisterin sisältöä minua ja Samuelia kohti, joka seisoi vieressäni. Huusin, oletko hullu? Tunsin heti, että se oli bensiiniä.
En halunnut kuolla
Seuraavaksi Paavo sytytti tulen poikaansa ja Yvonneen. Asunto syttyi hetkessä tuleen.
- Otin Samuelin lähemmäksi minua. Muistan, että me paloimme. Ajattelin, että nyt kuolen. Miksi minä kuolen tällä tavalla? Ajattelin lapsia, Jesseä, joka oli makuuhuoneessa.
Jotenkin ihmeellisesti Yvonnen onnistui pelastaa poikansa Samuelin henki. Hän ei halunnut itsensä eikä lasten kuolevan.
- (Det hade regnat och gräsmattan var fuktig. Jag rullade oss i gräset) Tätä en oikein osannut suomentaa, puhutaan, että oli satanut ja ruohikko oli kosteaa, joten kierivät ruohikossa, menivät siis ilmeisesti ulos, ehkä kyseessä oli alin kerros kerrostalossa?
- Samuelin pää paloi. Minä yritin sammuttaa tulta käsilläni. Tämän takia minulta on amputoitu sormia.
Jesse-poika, 7, oli vielä asunnossa.
- Minä huusin apua. Olin aivan varma, että Jesse oli kuollut.
Samaan aikaan Paavo paloi itsekin. Palo levisi ja paksu savu ja kuumuus nousivat talon yläosiin asti. Naapuri 7. kerroksessa meni paniikkiin yritti pelastaa itsensä, pakeni parvekkeelle ja yritti kiivetä viereiselle parvekkeelle. Naapuri putosi ja kuoli.
Lopulta palomiehet saapuivat. Yksi heistä meni sisään ja löysi Jessen, joka oli piiloutunut makuuhuoneeseen. Jesse oli välttynyt liekeiltä, mutta hänellä oli vaikeat savuvammat.
- Oli kyse minuuteista, muuten Jesse olisi kuollut, Yvonne sanoo.
Yvonne oli koko ajan tietoinen tapahtumista, häneltä ei siis mennyt tajunta.
- En tuntenut kipua, vaikka olin palanut mutta tuntui, että olin sulanut yhteen, minun oli vaikea hengittää.
Nersövd tre månader ( Nersövd? 3 kuukautta)
Hengenvaarallisesti loukkaantunut perhe kuljetettiin sairaalaan. Yvonne ja Samuel kävivät läpi useita leikkauksia. Yvonnella oli 69 % ruumiista palanut ja Samuelilla 53 %. Jesse selvisi ilman palovammoja, mutta hänellä oli vaikeat savuvammat.
Yvonne oli 3 kuukautta tajuttomana.
- Aluksi minulla oli paljon hallusinaatioita. Såg djur och bebisar i taket. Aloin kysyä miltä näytän nyt?
Kun Yvonne sai nähdä itsensä ensimmäistä kertaa peilistä hän oli peloissaan? (livrädd)
- En tiennyt mitä voisin odottaa. Tarkistin niin nopeasti kuin voin ja kaikki mitä näin oli hirviö. En halunnut nähdä enempää.
Kaikki peilit hänen läheisyydessään peitettiin. Vähän kerrallaan hän aina uskaltautui katsomaan enemmän.
- Nykyisin voin katsoa itseäni peilistä. Minä voin mennä ulos kaupungille. Ihmiset katsovat, mutta se ei haittaa minua enää niin paljon nykyään.
Mutta eniten Yvonnea kauhistutti nähdä Samuel.
- Se oli kauheinta nähdä hänet. Oma lapsi, niin loukkaantuneena.
Kun Jesse sai nähdä äitinsä ensimmäisen kerran sairaalassa, Yvonne ei pystynyt puhumaan ilman laitteen apua.
- Hän tuskin tunnisti minua. Hän kysyi, oletko sinä minun äitini vai robotti?
"Suuret liekit"
Huhtikuussa 2006, yhdeksän kuukauden sairaalassa olon jälkeen Yvonne pääsi kotiin. Hänen hyvät ystävänsä huolehtivat lapsista kun Yvonne oli sairaalassa.
- Ilman heitä en olisi selvinnyt.
Kotona hän kohtaa useita hinder? Jesse-pojalla, nyt 9 vuotta, on vaikeuksia nukkua. Samuel, nyt 2,5 vuotta, voi sanoa "iso tuli" ja tulee elämään aina arpiensa kanssa.
- On kauheaa, että lapsen turvallisuus katoaa näin. Nähdä oman lapsen kärsivän on kamalinta mitä voi olla.
Heinäkuussa (2006) alkoi oikeudenkäynti. Yvonne ja Paavo pidettiin erillään oikeudenkäynnin ajan, mutta yhtenä päivänä Yvonne näki vilahduksen Paavosta. Myös Paavo oli pahasti palanut.
- Oli hienoa nähdä hänet. Muuten olisin aina miettinyt miltä hän näyttää.
Hovioikeus korotti tuomion 12 vuoteen vankeutta.
- Se on liian vähän, hänen olisi täytynyt saada elinkautinen tuomio.
- Paavo sanoo, että hän aikoi vain tappaa itsensä. En usko sitä. Miksi hänen olisi tarvinnut levittää bensiiniä myös meidän päälle?
Yvonne sanoo, ettei hän ei koskaan pelännyt Paavoa ennen murhayritystä.
- Hän ei ollut koskaan väkivaltainen. Ja en koskaan pelännyt häntä enkä uskonut, että hän voisi tehdä jotain tällaista.
Tuntee vain vihaa
Pelkäätkö nyt Paavoa?
- Nyt istuu hän siellä missä istuu. Mutta kymmenen vuoden kuluttua on hän ehkä vapaana. Silloin tulen tuntemaan itseni turvattomaksi jälleen. En usko, että hän voi muuttua.
Mitä tunnet häntä kohtaan?
- Vihaa. Olen ajatellut, että voisin haluta puhua hänen kanssaan ja saada selityksen miksi hän teki näin. Mutta uskon, että saisin vain valheita vastaukseksi.
Yvonnella on viisi vuotta leikkauksia edessä. Hänellä ja lapsilla on monta haavaa parannettavana. Mutta hänen tulevaisuudenusko on vahva.
- Tiedän, että tulee olemaan rankkaa, mutta haluan työskennellä taas. Ehkä opiskella. Haluan saada niin normaalin elämän kuin mahdollista.
Hän miettii joskus ulkonäköään.
- Olin melko tarkka ulkonäöstäni ennen tätä. Treenasin ja hoidin itseäni.
- Toivon, että leikkaukset voivat tehdä minusta jollain tapaa normaalinnäköisen. Olisi hienoa saada överläpp? taas, sanoo Yvonne ja nauraa.
Haluaa auttaa muita
Yvonne kertoo, että hän toivoo voivansa auttaa muita naisia ennen kuin on liian myöhäistä.
- Haluan sanoa muille naisille, että ottavat yhteyttä johonkin, ehkä naisjärjestöön (kvinnojour) jos erotilanne on vaikea. En olisi koskaan voinut aavistaa, että se voi mennä niin sairaaksi, en ollut koskaan ajatellut näin.
Kuinka olet muuttunut?
- Olen saanut toisen perspektiivin. Olen kiitollinen lapsistani, perheestäni ja ihanista ystävistäni. Nautin elämästäni ja tunnen itseni positiiviseksi.
- Se on kummallista, mutta kaikesta tapahtuneesta huolimatta voin paremmin tänään kuin silloin kun olin yhdessä Paavon kanssa.
Yvonne ennen tapausta:
Yvonne murhayrityksen jälkeen:
http://www.aftonbladet.se/kvinna/article441092.ab
Aftonbladet 26.9.2006:
Ruumiini rätisi. Ajattelin, että nyt kuolen.
Yvonnen avomies sytytti hänet tuleen.
Yvonne oli tavallinen kahden lapsen äiti, joka harrasti liikuntaa ja huolehti ulkonäöstään. Muutama minuutti muutti tämän kaiken. Kun Yvonne jätti avomiehensä, mies ei pystynyt hyväksymään tätä ratkaisua. Mies tuli bensiinikanisterin kanssa Yvonnea ja heidän 1,5-vuotiasta poikaa kohti ja sytytti tulen. Yvonne säilyi hengissä kuin ihmeen kaupalla ja nyt on tarpeeksi vahva kertoakseen kauhusta ja pelosta. Tämä on hänen tarinansa.
Yvonnen vammat näkyvät ulkoisesti. Hän sanoo, että hän haluaa kertoa auttaakseen muita. Hän tekee tämän ilman kyyneleitä.
- Tämä voi ehkä auttaa jotain toista naista hakemaan apua jos nainen näkee mitä minulle on tapahtunut, Yvonne kertoo.
Yvonne, nyt 34, tapasi vuotta nuoremman Paavo Heiskasen omissa tupaantulijaisissaan vuoden 2002 alussa.
- Se oli rakkautta heti. Hän oli todella mukava. Kaikki pitivät hänestä. - Paavo sanoi, ettei ole yhtään mustasukkainen ja että hänellä ei ole yhtään ennakkoluuloja. Hän kertoi myös, että oli aiemmin ollut huumeidenkäyttäjä, mutta käyttö oli nyt jo loppunut. Paavo vaikutti täydelliseltä.
Suhde kehitty pidemmälle. Muutaman kuukauden jälkeen Paavo muutti Yvonnen luokse.
- Sitten tulin raskaaksi. Me olimme molemmat onnellisia raskaudesta.
Alkoi polttaa hasista
Paavo tuli hyvin toimeen Yvonnen pojan Jessen kanssa, jonka Yvonne oli saanut edellisestä suhteestaan. Kun pariskunnan yhteinen poika Samuel syntyi vuonna 2004, Paavon mielenkiinto Jesseä kohtaan väheni. Paavo alkoi polttaa uudestaan hasista. Aluksi Yvonne ei tiennyt asiasta.
- Hän alkoi tuijottaa, huutaa ja syyttää minua asioista. Lopulta minun ystäväni eivät enää halunneet tulla luokseni silloin kun Paavo oli kotona.
Paavon väärinkäyttö paheni. Hän alkoi käyttää amfetamiinia ja hänen kontrollitarve suureni koko ajan.
- Hän alkoi tarkkailla minua ja kontrolloida puhelintani, postiani ja kuittejani. Hän oli myös valtavan epävarma itsestään. Hän uskoi, että puhuin ystävieni kanssa paskaa hänestä ja että me nauroimme hänelle.
Kun Yvonne huomasi Paavon huumeidenkäytön, hän yritti ensin auttaa miestä. Paavo lupasi, että aikoo lopettaa, mutta se jäi aina lupaukseksi.
Lopulta Yvonne sai tarpeekseen ja 1. elokuuta 2005 Paavo muutti pois.
- Minulle se oli valtava helpotus.
Mutta mies jatkoi Yvonnen häiriköintiä tekstiviestein ja puhelinsoitoin. Yhden kerran Paavo seisoi Yvonnen työpaikan ulkopuolella.
Amfetaniimin takia Paavo oli psykoosissa.
- Hän soitti ja sanoi, että oli TV4:ssä. Hän uskoi myös, että jostain ulkopuolelta tuli ihmisiä? (Han trodde också att det kom ut människor genom eluttagen.)
Kun Yvonne alkaa kertoa elokuun 26. päivän tapahtumista vuonna 2005, on hän hetken hiljaa. Muistot tulevat ja on vaikeaa kertoa asiasta.
- Olin juuri herännyt aamulla kun joku soitti ovikelloa. Se oli Paavo. Hän oli rauhallinen ja sanoi haluavansa puhua. Hän halusi tietää olisiko hänellä vielä mahdollisuus.
Kun Yvonne sanoi ei, vastasi Paavo: - Mitä minä teen täällä?
Yllättäen hän otti kanisterin pussista, joka hänellä oli mukanaan.
- Mies alkoi heittää kanisterin sisältöä minua ja Samuelia kohti, joka seisoi vieressäni. Huusin, oletko hullu? Tunsin heti, että se oli bensiiniä.
En halunnut kuolla
Seuraavaksi Paavo sytytti tulen poikaansa ja Yvonneen. Asunto syttyi hetkessä tuleen.
- Otin Samuelin lähemmäksi minua. Muistan, että me paloimme. Ajattelin, että nyt kuolen. Miksi minä kuolen tällä tavalla? Ajattelin lapsia, Jesseä, joka oli makuuhuoneessa.
Jotenkin ihmeellisesti Yvonnen onnistui pelastaa poikansa Samuelin henki. Hän ei halunnut itsensä eikä lasten kuolevan.
- (Det hade regnat och gräsmattan var fuktig. Jag rullade oss i gräset) Tätä en oikein osannut suomentaa, puhutaan, että oli satanut ja ruohikko oli kosteaa, joten kierivät ruohikossa, menivät siis ilmeisesti ulos, ehkä kyseessä oli alin kerros kerrostalossa?
- Samuelin pää paloi. Minä yritin sammuttaa tulta käsilläni. Tämän takia minulta on amputoitu sormia.
Jesse-poika, 7, oli vielä asunnossa.
- Minä huusin apua. Olin aivan varma, että Jesse oli kuollut.
Samaan aikaan Paavo paloi itsekin. Palo levisi ja paksu savu ja kuumuus nousivat talon yläosiin asti. Naapuri 7. kerroksessa meni paniikkiin yritti pelastaa itsensä, pakeni parvekkeelle ja yritti kiivetä viereiselle parvekkeelle. Naapuri putosi ja kuoli.
Lopulta palomiehet saapuivat. Yksi heistä meni sisään ja löysi Jessen, joka oli piiloutunut makuuhuoneeseen. Jesse oli välttynyt liekeiltä, mutta hänellä oli vaikeat savuvammat.
- Oli kyse minuuteista, muuten Jesse olisi kuollut, Yvonne sanoo.
Yvonne oli koko ajan tietoinen tapahtumista, häneltä ei siis mennyt tajunta.
- En tuntenut kipua, vaikka olin palanut mutta tuntui, että olin sulanut yhteen, minun oli vaikea hengittää.
Nersövd tre månader ( Nersövd? 3 kuukautta)
Hengenvaarallisesti loukkaantunut perhe kuljetettiin sairaalaan. Yvonne ja Samuel kävivät läpi useita leikkauksia. Yvonnella oli 69 % ruumiista palanut ja Samuelilla 53 %. Jesse selvisi ilman palovammoja, mutta hänellä oli vaikeat savuvammat.
Yvonne oli 3 kuukautta tajuttomana.
- Aluksi minulla oli paljon hallusinaatioita. Såg djur och bebisar i taket. Aloin kysyä miltä näytän nyt?
Kun Yvonne sai nähdä itsensä ensimmäistä kertaa peilistä hän oli peloissaan? (livrädd)
- En tiennyt mitä voisin odottaa. Tarkistin niin nopeasti kuin voin ja kaikki mitä näin oli hirviö. En halunnut nähdä enempää.
Kaikki peilit hänen läheisyydessään peitettiin. Vähän kerrallaan hän aina uskaltautui katsomaan enemmän.
- Nykyisin voin katsoa itseäni peilistä. Minä voin mennä ulos kaupungille. Ihmiset katsovat, mutta se ei haittaa minua enää niin paljon nykyään.
Mutta eniten Yvonnea kauhistutti nähdä Samuel.
- Se oli kauheinta nähdä hänet. Oma lapsi, niin loukkaantuneena.
Kun Jesse sai nähdä äitinsä ensimmäisen kerran sairaalassa, Yvonne ei pystynyt puhumaan ilman laitteen apua.
- Hän tuskin tunnisti minua. Hän kysyi, oletko sinä minun äitini vai robotti?
"Suuret liekit"
Huhtikuussa 2006, yhdeksän kuukauden sairaalassa olon jälkeen Yvonne pääsi kotiin. Hänen hyvät ystävänsä huolehtivat lapsista kun Yvonne oli sairaalassa.
- Ilman heitä en olisi selvinnyt.
Kotona hän kohtaa useita hinder? Jesse-pojalla, nyt 9 vuotta, on vaikeuksia nukkua. Samuel, nyt 2,5 vuotta, voi sanoa "iso tuli" ja tulee elämään aina arpiensa kanssa.
- On kauheaa, että lapsen turvallisuus katoaa näin. Nähdä oman lapsen kärsivän on kamalinta mitä voi olla.
Heinäkuussa (2006) alkoi oikeudenkäynti. Yvonne ja Paavo pidettiin erillään oikeudenkäynnin ajan, mutta yhtenä päivänä Yvonne näki vilahduksen Paavosta. Myös Paavo oli pahasti palanut.
- Oli hienoa nähdä hänet. Muuten olisin aina miettinyt miltä hän näyttää.
Hovioikeus korotti tuomion 12 vuoteen vankeutta.
- Se on liian vähän, hänen olisi täytynyt saada elinkautinen tuomio.
- Paavo sanoo, että hän aikoi vain tappaa itsensä. En usko sitä. Miksi hänen olisi tarvinnut levittää bensiiniä myös meidän päälle?
Yvonne sanoo, ettei hän ei koskaan pelännyt Paavoa ennen murhayritystä.
- Hän ei ollut koskaan väkivaltainen. Ja en koskaan pelännyt häntä enkä uskonut, että hän voisi tehdä jotain tällaista.
Tuntee vain vihaa
Pelkäätkö nyt Paavoa?
- Nyt istuu hän siellä missä istuu. Mutta kymmenen vuoden kuluttua on hän ehkä vapaana. Silloin tulen tuntemaan itseni turvattomaksi jälleen. En usko, että hän voi muuttua.
Mitä tunnet häntä kohtaan?
- Vihaa. Olen ajatellut, että voisin haluta puhua hänen kanssaan ja saada selityksen miksi hän teki näin. Mutta uskon, että saisin vain valheita vastaukseksi.
Yvonnella on viisi vuotta leikkauksia edessä. Hänellä ja lapsilla on monta haavaa parannettavana. Mutta hänen tulevaisuudenusko on vahva.
- Tiedän, että tulee olemaan rankkaa, mutta haluan työskennellä taas. Ehkä opiskella. Haluan saada niin normaalin elämän kuin mahdollista.
Hän miettii joskus ulkonäköään.
- Olin melko tarkka ulkonäöstäni ennen tätä. Treenasin ja hoidin itseäni.
- Toivon, että leikkaukset voivat tehdä minusta jollain tapaa normaalinnäköisen. Olisi hienoa saada överläpp? taas, sanoo Yvonne ja nauraa.
Haluaa auttaa muita
Yvonne kertoo, että hän toivoo voivansa auttaa muita naisia ennen kuin on liian myöhäistä.
- Haluan sanoa muille naisille, että ottavat yhteyttä johonkin, ehkä naisjärjestöön (kvinnojour) jos erotilanne on vaikea. En olisi koskaan voinut aavistaa, että se voi mennä niin sairaaksi, en ollut koskaan ajatellut näin.
Kuinka olet muuttunut?
- Olen saanut toisen perspektiivin. Olen kiitollinen lapsistani, perheestäni ja ihanista ystävistäni. Nautin elämästäni ja tunnen itseni positiiviseksi.
- Se on kummallista, mutta kaikesta tapahtuneesta huolimatta voin paremmin tänään kuin silloin kun olin yhdessä Paavon kanssa.
Yvonne ennen tapausta:
Yvonne murhayrityksen jälkeen:
http://www.aftonbladet.se/kvinna/article441092.ab
-
minttusuklaa
- Remington Steele
- Viestit: 200
- Liittynyt: To Huhti 19, 2007 4:43 pm
Suomennoskahvitar kirjoitti:
Hän uskoi myös, että jostain ulkopuolelta tuli ihmisiä? (Han trodde också att det kom ut människor genom eluttagen.)
- (Det hade regnat och gräsmattan var fuktig. Jag rullade oss i gräset) Tätä en oikein osannut suomentaa, puhutaan, että oli satanut ja ruohikko oli kosteaa, joten kierivät ruohikossa, menivät siis ilmeisesti ulos, ehkä kyseessä oli alin kerros kerrostalossa?
Nersövd tre månader ( Nersövd? 3 kuukautta)
Såg djur och bebisar i taket. Aloin kysyä miltä näytän nyt?
Kun Yvonne sai nähdä itsensä ensimmäistä kertaa peilistä hän oli peloissaan? (livrädd)
- Haluan sanoa muille naisille, että ottavat yhteyttä johonkin, ehkä naisjärjestöön (kvinnojour) jos erotilanne on vaikea. En olisi koskaan voinut aavistaa, että se voi mennä niin sairaaksi, en ollut koskaan ajatellut näin.
Hän uskoi myös että ihmisiä tuli ulos sähköpistorasioista.
Oli satanut ja ruohikko oli märkä, kierivät siis siinä.
Nersövd eli nukutettu, oli siis nukutettuna 3 kk.
Näin eläimiä ja vauvoja katolla.
livrädd = pelätä henkensä edestä
kvinnojour = naispäivystys joita on eri puolilla Ruotsia ja josta saa apua mm. perheväkivaltatapauksissa, nykyään on myös tjejjoureja eli tyttöpäivystyksiä sekä miespäivystyksiäkin
"En uskalla haaveilla rakkaudesta"
15.3.2008 1:43
Ex-mies poltti Yvonnen ja heidän yhteisen lapsensa bensiinillä.
UUSI ELÄMÄ Yvonne, 35, haaveilee työstä sosiaalialalla ja iloitsee seuratessaan lastensa kasvua. - Tahtoisin auttaa muita ihmisiä, elämänilonsa leikkauksista ja kivuista huolimatta säilyttänyt suomalaisäiti sanoo. (DAVID SICA / STELLA PICTURES)Lue myös
Tausta: Huumeista uhkailuun ja murhayritykseen
Kesäaamu kahden ja puolen vuoden takaa ei pyyhkiydy yksinhuoltajaäiti Yvonne Wirnesin, 35, mielestä kuin unissa.
- Näen usein unia, joissa kasvoni ovat entisellään. Herääminen on kauhea pettymys, suomalaisnainen kertoo kerrostalokotinsa keittiössä Tukholman esikaupunkialueella.
Entinen avomies saapui kotiovelle kesken lasten aamupalan ja pukemisen vaatimaan Yvonnea takaisin elokuun 26. päivänä vuonna 2005. Raivostuksissaan suomalaismies heitti Yvonnen ja tuolloin 1,5-vuotiaan Samuel-pojan päälle bensiiniä ja sytytti tulen.
Äiti, Samuel ja omassa huoneessaan piilotellut isoveli Jesse, 10, selvisivät ihmeen kaupalla hengissä.
Sairaalasta päästyään Yvonne piti pitkään lakanaa peilin edessä, vältteli kauppareissuja ja vanhoja valokuva-albumeja, mutta ei enää.
- Olen kahden vilkkaan pojan äiti. Heidän ansiostaan olen selvinnyt, hän sanoo.
KESÄLOMA Viimeinen kuva Yvonnesta, Samuelista ja Jessestä ennen tulipaloa. Se on otettu sukulaisvierailulla Suomessa kesällä 2005. - He ovat saaneet kärsiä tarpeeksi. Mitä siitä tulisi, jos äiti vaipuisi alakuloon! En halua olla katkera, vaan yritän tehdä hauskoja asioita. Lähdemme pian Jessen kanssa New Yorkiin ja kesällä käymme lasten kanssa eläinpuistoissa.
Rakastumiseen Yvonne ei usko - ainakaan vielä.
- Miehiä en ajattele ollenkaan! Kaikki energiani menee lapsiin. En pysty edes uskomaan, että kukaan voisi välittää minusta, kun olen tämän näköinen. En osaisi itse suhtautua siihen, että joku pitäisi minusta tällaisena, hän miettii ja keventää naurulla: - Pitäisi varmaan löytää sokea mies!
Lue koko Yvonnen koskettava tarina viikonvaihteen Iltalehdestä.
SANNI GRAHN
[email protected]
TUKHOLMA
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2008031 ... 5_uu.shtml
-Voi helvetti,että pistää niin vihaksi..miksi naiset ja lapset..uhrit helpoimmat ja läheisimmät..
Kuolkaa kurjat väkivaltaiset narkkarit, Luotia kaikille heille..
15.3.2008 1:43
Ex-mies poltti Yvonnen ja heidän yhteisen lapsensa bensiinillä.
UUSI ELÄMÄ Yvonne, 35, haaveilee työstä sosiaalialalla ja iloitsee seuratessaan lastensa kasvua. - Tahtoisin auttaa muita ihmisiä, elämänilonsa leikkauksista ja kivuista huolimatta säilyttänyt suomalaisäiti sanoo. (DAVID SICA / STELLA PICTURES)Lue myös
Tausta: Huumeista uhkailuun ja murhayritykseen
Kesäaamu kahden ja puolen vuoden takaa ei pyyhkiydy yksinhuoltajaäiti Yvonne Wirnesin, 35, mielestä kuin unissa.
- Näen usein unia, joissa kasvoni ovat entisellään. Herääminen on kauhea pettymys, suomalaisnainen kertoo kerrostalokotinsa keittiössä Tukholman esikaupunkialueella.
Entinen avomies saapui kotiovelle kesken lasten aamupalan ja pukemisen vaatimaan Yvonnea takaisin elokuun 26. päivänä vuonna 2005. Raivostuksissaan suomalaismies heitti Yvonnen ja tuolloin 1,5-vuotiaan Samuel-pojan päälle bensiiniä ja sytytti tulen.
Äiti, Samuel ja omassa huoneessaan piilotellut isoveli Jesse, 10, selvisivät ihmeen kaupalla hengissä.
Sairaalasta päästyään Yvonne piti pitkään lakanaa peilin edessä, vältteli kauppareissuja ja vanhoja valokuva-albumeja, mutta ei enää.
- Olen kahden vilkkaan pojan äiti. Heidän ansiostaan olen selvinnyt, hän sanoo.
KESÄLOMA Viimeinen kuva Yvonnesta, Samuelista ja Jessestä ennen tulipaloa. Se on otettu sukulaisvierailulla Suomessa kesällä 2005. - He ovat saaneet kärsiä tarpeeksi. Mitä siitä tulisi, jos äiti vaipuisi alakuloon! En halua olla katkera, vaan yritän tehdä hauskoja asioita. Lähdemme pian Jessen kanssa New Yorkiin ja kesällä käymme lasten kanssa eläinpuistoissa.
Rakastumiseen Yvonne ei usko - ainakaan vielä.
- Miehiä en ajattele ollenkaan! Kaikki energiani menee lapsiin. En pysty edes uskomaan, että kukaan voisi välittää minusta, kun olen tämän näköinen. En osaisi itse suhtautua siihen, että joku pitäisi minusta tällaisena, hän miettii ja keventää naurulla: - Pitäisi varmaan löytää sokea mies!
Lue koko Yvonnen koskettava tarina viikonvaihteen Iltalehdestä.
SANNI GRAHN
[email protected]
TUKHOLMA
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2008031 ... 5_uu.shtml
-Voi helvetti,että pistää niin vihaksi..miksi naiset ja lapset..uhrit helpoimmat ja läheisimmät..
Kuolkaa kurjat väkivaltaiset narkkarit, Luotia kaikille heille..
Jos alkaa pännii, niin anna bannii..
Aika lyhyt tuomio tuolle Paavolle annettiin noin törkeistä rikoksista. En tunne ruotsalaista lainsäädäntöä, mutta todelliseen vaaraan siinä joutui myös koko taloyhteisön asujat, se ei ilmeisesti paljoa painanut tuomiota harkitessa.
Kyllä huumeiden käyttö muuttaa ihmistä, ja varsin usein huonoon suuntaan, sanokoot käyttäjät tai käytön sallivat henkilöt mitä tahansa.
Hienoa tän Yvonnen elämänusko noin hirvittävän kokemuksen kanssa, huomaa, että hänen psyykensä on vahva, kaikkea hyvää hänelle jatkossa!
Kyllä huumeiden käyttö muuttaa ihmistä, ja varsin usein huonoon suuntaan, sanokoot käyttäjät tai käytön sallivat henkilöt mitä tahansa.
Hienoa tän Yvonnen elämänusko noin hirvittävän kokemuksen kanssa, huomaa, että hänen psyykensä on vahva, kaikkea hyvää hänelle jatkossa!