Knobster kirjoitti: Ma Syys 29, 2025 2:54 pm
En meinannut tuon sian teurastusta terroritekona vaan sitä mihin hän seuraajiaan jne. yllytti.
On yksi iso ero, kun ajatellaan oikeiston ja vasemmiston tapaa esittää asioita Internetissä. Vasemmistolle dehumanisoiva puhe on jonkinlainen rutiini. Siis että normaalia puhetta pitää aina vähän tai enemmänkin "maustaa" sillä. Tai osoitus siitä, että koko aihe saa heidät käymään ylikierroksilla. Ehkä osoitus myös siitä, että vasemmistolaisen toiminnan motiivi on puolet aikaa pelkästään se, että löytää itselleen jotain, mistä käydä ylikierroksilla.
Harvoin jos koskaan näkee sitä, että joku oikeistolainen puhuisi jostain etnisestä tai seksuaalisesta vähemmistöstä tai jonkin tietyn puolueen ehdokkaista tai jäsenistä vaikkapa torakoina, nilviäisinä tai saastana niin, että se on hänen ainoa asiansa. Oikeiston puheissa nimitykset useammin liittyvät johonkin keskustelussa viimeksi sanottuun. Esimerkiksi loisia ovat jotkut, joista 90 % elää yhteiskunnan kustannuksella. Tälle antaa tukea sanakirjakin. Kun taas vasemmiston puolella dehumanisoivan puheen sisältämä raivo tai kiihko nähdään jonkinlaisena ansiona sinänsä. Dehumanisoiva nimitys on asian keskipisteessä ja kiteyttää sen.
Vaikkapa homovastainen oikeistolainen tulee poliittisesta kokoontumisesta pää kuhisten argumentteja siitä, miten homot tilastollisesti ovat sitä ja tekevät tätä, ja sen vuoksi vapauteen se ja oikeuteen tää ei ole perusteita, se ei hyödytä yhteiskuntaa ja kustannuksiin nähden hyöty myös vähemmistölle on lopulta minimaalinen ja vaikutus lähinnä symbolinen. Mutta homovastainen vasemmistolainen, jos sellaisia olisi olemassa, tulisi kokoontumisesta ulos vieläkin syvään hengittäen ja viittä vaille toistaen "hirteen homppelit, hirteen homppelit!" Vasemmisto käsittääkseni suosii sloganeissa rytmiä "ta ta ta-ta-ta". Takkuryhmän kestosuosikki olisi video, jossa Seta ry:n feissari esittäytyy ja putoaa heti asfalttiin yhdestä iskusta keskelle naamaa.
Knobster kirjoitti: Ma Syys 29, 2025 2:54 pm
Vihaan ja väkivaltaan. Terroria siitä seuraa.
Aristoteelinen metafysiikka ja katolinen teologia erottavat yksitoista passiota sen mukaan, onko huomion kohteena nykyinen, mennyt, tuleva, myönteinen, kielteinen, aktiivisesti koettu vai passiivisesti koettu asia. Näistä menee nykyisessä poliittisessa keskustelussa selvästi sekaisin kaksi. Viha, englanniksi hate, latinaksi odium, on passiivinen tunne, joka koetaan jonkin vastenmielisen asian läsnäolosta. Hieman kärjistäen voi sanoa, että oikeistolainen ajattelu lähtee siitä, että ihmisille kerrotaan tosiasioita jostain ilmiöstä. Tämän perusteella heissä herää vastenmieli (tai myötämieli) kerrottua asiaa kohtaan.
Toki tietoa voidaan kertoa valikoivasti. Kerrottu tieto voi olla totta tai epätotta. Mutta jossain vaiheessa henkilölle on kerrottu tarpeeksi, jotta voidaan sanoa, että hänen vihansa (tai rakkautensa) on asian todelliseen olemukseen tai riittävän hyvään tietoon perustuvaa. Kun taas vasemmistolainen ajattelu lähtee siitä, että tosiasioita ei ole olemassa. Puhuminen luo tosiasioita. Puhuminen synnyttää sen, mihin kuulija reagoi. Sen sijaan, että viittaisi siihen tai kuvailisi sitä. Tällä tavalla kuulija ei vihaa jotain asiaa johonkin sen asian ominaisuuteen perustuen, vaan puhujat "synnyttävät vihaa" tai "puhuvat vihaa" olemaan taikomiensa tosiasioiden kautta.
Toinen passioista on suuttumus, englanniksi anger, latinaksi ira, joka on aktiivinen reaktio tapahtuneeseen negatiiviseen asiaan. Sen tavoite on estää koetun vääryyden toistuminen, esimerkiksi jotenkin vahingoittamalla tai rankaisemalla vääryyden tehnyttä tahoa. Koettu vääryys voi olla liioiteltu tai vähätelty, väärin tai oikein käsitetty, luultu tai todellisuudessa tapahtunut.
Jos seksuaaliset ja etniset vähemmistöt ovat hyvä asia, niin Charlie Kirk ei kykene "yllyttämään vihaa" heitä kohtaan enempää kuin suklaata ja mansikoita kohtaan. Jos tosiasiat näistä ryhmistä ovat negatiivisia, niin järjellä ajatellen on kolme mahdollista tapaa reagoida. Joko kertoa, että siinä ei ole kaikki tosiasiat. Tai kertoa, että kyseessä eivät ole tosiasiat ollenkaan. Tai kertoa, että kyllä, sanotut kielteiset asiat ovat totta, mutta niiden kanssa on elettävä, koska oikeiston itsensä tunnustamat arvot ja yhteinen etu toteutuvat sillä tavalla. Tai sitten neljäntenä vaihtoehtona tunnustaa vaan, että kaikessa tässä oikeuksien myöntämisessä on tehty virhe ja kaikkia on vedetty nenästä.
Uskon, että kaikista vasemmiston suosimista asioista levitetään systemaattisesti ja valheellisesti liioitellun optimistista kuvaa. Sen jälkeen käsketään, että "ole hiljaa" tai "näpit irti" jos ei liioiteltu optimismi tai fantastinen maalailu mennyt täydestä.
Haluaisin nähdä jotain todisteita siitä, että Charlie Kirk on yllyttänyt yhtään ketään yhtään mistään asiasta väkivaltaan. Vasemmistolainen ajattelu näyttää toimivan niin simppelisti, että vaikkapa ainoa mahdollinen tapa ottaa kantaa homojen oikeuksiin on valita kaiken kattavan vihan tai kaiken kattavan ihailun välillä. Ei esimerkiksi niin, että homoista ja heidän oikeuksistaan on valehdeltu kaikenlaista. Joten kuka tahansa, joka on rehellinen, näkee siinä ongelman. Jos ne valheet oikaistaisi, niin homot toki menettäisivät vapauksia ja oikeuksia, joita heille ei koskaan olisi tosiasioiden ja yhteisen edun nimessä pitänyt myöntääkään. Mutta vasemmistolaiseen ajatteluun ei mahdu ero perustellun ja rajoitetun negatiivisen suhtautumisen ja kaasuttamisen ja uunittamisen välillä.
Mitä väkivaltaisuuteen tulee, niin en ole huomannut missään mitään meemejä, että pitäisi lyödä hippiä, homoa tai etnistä henkilöä siksi vain, että hän on hippi, homo tai etninen henkilö. Vasemmiston ajattelussa taas oikeistolaisen lyöminen pelkästään oikeistolaisuuden vuoksi on yksiselitteisesti hyvä, oikea ja kannatettava asia.
Jotenkin vasemmisto haluaa keskustella tai kokee keskustelevansa vain hurmoksellisten, kadulla tappelevien kiljuskinien kanssa. Sanoi kuka tahansa mitä tahansa missä parlamentaarisessa elimessä tahansa, se sanottu asia on vain kommentaari siihen, mikä viime kädessä pitää selvittää ja tullaan selvittämään kaduilla rautaputkia heiluttaen. Jostain kumman syystä vaan vasemmisto on ylpeä hurjistuneiden väkijoukkojen suomista mahdollisuuksista, mutta oikeiston pitäisi olla niistä häpeissään.
Ehkä ero onkin siinä, että oikeisto uskoo sivistyksen olevan jotain enemmän kuin mielihaluja. Kun taas vasemmisto uskoo kaiken olevan mielihaluja, ja sivistyksen olevan vain tapa verhota ja paketoida mielihaluja. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, jos Li Andersson on hengessä mukana jonkun laittomiin keinoihin turvautuvan aktivistiporukan kanssa. Suhtautuminen on vähän että "entäs sitten? Antakaa meille laillisesti mitä haluamme, niin ei tarvitse kamppailla sen eteen laittomasti." Mutta kaikki "tietävät", että Halla-aho on, Charlie Kirkin tavoin, pohjimmiltaan kiljuskinien henkinen johtaja, keskitysleirien ja kaasukammioiden hengessä, joka on vaan onnistunut pukemaan heidän ideologiansa akateemisen sivistyksen ja demokraattisen vaikuttamisen kaapuun.
Koko keskustelu pysyy käynnissä sillä, että ylläpidetään sekaannusta toisaalta symbolien ja todellisuuden välillä, toisaalta ihmisten ja ideoiden välillä. Charlie Kirkin sanomiset, hänen kannattajiensa sanomiset ja hänen vastustajiensa sanomiset ovat kaikki yhtä savujen ja peilien sokkeloa. Tässä keskustelussa on pari hassua osallistujaa, jotka haluaisivat puhaltaa savut pois ja koota peilit kasaan ja sen jälkeen selvittää alusta alkaen, mistä asiassa olikaan kyse. Nyt näyttää helposti siltä, että 90 % sanotuista asioista ei pidä paikkaansa ja 90 %:lla sanotuista asioista ei ole mitään lopullista merkitystä, ja nämä eivät ole edes sama 90 %.