PPK 2003
Ruokahalu kasvaa syödessä
Kari Hohkuri, komisario, Eura.
Maskusta Euraan muuttaneen veljessarjan rikollinen toiminta alkoi Maskussa omenavarkauksista. Isä ei ohjannut ja äiti salli varastamisen nälän torjumiseksi.
Poikien isän mielenterveys järkkyi ja syveni vähitellen jo 1970-luvulla poikien ollessa vielä puolustuskyvyttömiä lapsia. Isä kielsi koulunkäynnin lapsiltaan uskonnollisin perustein. Äiti oli alistettu ja vailla omaa tahtoa, hänkin uskonnollisin perustein. Uskonto salli isän juopottelun ja vieraat naiset Turun hotelleissa. Isän huvituksiin meni perheen ja lasten rahat, jopa poikien omat pienet tienestit. Poikien henkinen kehittyminen jäi sattuman varaan. Isän jyrkät määräykset ja yhteiskunnanvastaisuus tekivät perheestä viranomaisten kannalta vaikean.
Poikien tiedot ja taidot karttuivat kaatopaikoilla, kun koulunkäyntiin ei ollut sanottavasti mahdollisuuksia isän asenteiden vuoksi. Tekninen näppäryys pojilla oli ilmeisesti synnyinlahjana. Niin kuin kokeilijan, erehtyjän ja seikkailijan luonnekin.
Turun seudun laajat kaatopaikat tuottivat pojille seikkailua, löytöjä, välillä ruokaa, välillä rahaksi muutettavaa romua. Samalla pojat oppivat näkemään, mitä kaikkea hyvinvoivat ihmiset käyttävät ja hylkäävät. Pojille alkoi kehittyä käsitys muiden ihmisten tarpeista. Omat tarpeet kehittyivät myöhemmin. Kun poikien isä viihtyi mieluimmin Turun huvituksissa ja laskut jäivät maksamatta, edessä oli muun muassa sähkövirran katkaisu. Seikkailijat eivät sellaiseen tyytyneet. Pojat itse kertoivat, kuinka sähkötolppaan kiipeämällä vietiin uudet syöttöjohdot sähkölinjaan. Kaikki ei mennyt niin kuin piti, yksi seikkailijoista sai sähköiskun ja putosi tolpasta. Henki säilyi ja vammat paranivat aikanaan.
Jo Maskussa asuessaan veljekset olivat kiinnostuneita myös räjähdysaineista ja ”paukuttelusta”. Lukemaan oppimisessa pojilla oli vaikeuksia, mutta räjähdysaineiden käsittelyyn he harjaantuivat jo nuorina. Ilmeisesti yrityksen ja onnistumisen kautta. Pojilla on näkö, kuulo, sormet ja varpaat tallella kokeiluistaan huolimatta. ”Paukutteluun” oppimisessa oli apuna naapurissa asuneen panostajan pojat, jotka hommasivat myös tarvittavan materiaalin isänsä varastoista luvattomasti. Myöhemmin räjähdysaineet varastettiin lain edellyttämällä tavalla rakennetuista varastoista. Määrät kasvoivat ja käyttötarkoitukset muuttuivat.
Kivinen koulutie
Monien vaiheiden jälkeen veljesten vanhemmat erosivat. Äiti ja lapset muuttivat Euraan äidin veljen omistamaan taloon vuonna 1991. Tapahtui suuri muutos perheen tilanteessa. Maskuun asumaan jää nyt, jo silloin syvästi mieleltään sairas isä pysyi poissa Euran kunnan Auvaisten kylässä sijaitsevasta talosta.
Lasten olot paranivat, ruokaa riitti joka päiväksi. Vieläkään kaikki asiat eivät olleet hyvin eikä poikia tyydyttävällä tavalla. Poikien mielestä eno määräsi liiaksi, mitä saa tehdä ja mitä ei. Syvästi uskonnollinen eno piti muille tavanomaisia, arkisiakin asioita syntinä. Eno rajoitti poikien mielestä monella tavalla heidän elämäänsä. Vapaaseen ja villiin elämään tottuneet pojat eivät uudessa tilanteessakaan viihtyneet koulussa. Poissaolot olivat lähes jokapäiväisiä. Joutilaat pojat jatkoivat vanhoja harrastuksia kaatopaikoilla. Eno ei hyväksynyt "syntistä” elämänmenoa. Jälleen oli muutto edessä.
Koistisen perheelle, jossa yksinhuoltajaäidillä oli yksitoista lasta, osoitettiin sosiaalitoimen ratkaisuna kunnan omistama pientila rakennuksineen Mestilän kylästä. Muutto Mestilään tapahtui vuonna 1996. Poikien isän vaikutusmahdollisuudet paranivat, vaikka avioeron jälkeen isällä ei ollut asumisoikeutta Mestilän kylässä olevaan taloon. Isä kuitenkin vieraili toistuvasti perheensä luona ja välillä hänet oli poliisin toimesta poistettava. Äidin ja lasten oli vaikeaa hyväksyä sairaan isän sekavaa käyttäytymistä.
Sosiaali- ja koulutoimenhaltijat tekivät voitavansa saattaakseen perheen järjestäytyneeseen yhteiskuntaan. Poikien koulunkäynti oli edelleenkin vaihtelevaa ja sattumanvaraista. Poliisi antoi toistuvasti virka-apua poikien saattamiseksi suorittamaan oppivelvollisuuttaan. Myöhemmin tilannetta yritettiin parantaa niin, että pojat saivat kotiopettajan. Tälläkään mallilla ei saavutettu merkittäviä tuloksia.
Mestilän kylään muuton jälkeen poliisille alkoi tulla vihjetietoja poikien käyttäytymisestä ja elämisestä omien väljien sääntöjen mukaisesti. Vihjeiden mukaan pojilla oli käytössään omalaatuista ajoneuvokalustoa ja hyvin omavaltaista liikkumista teillä, kujilla ja maastossa.
Operaatio ”rauha Mestilään”
Ensimmäinen Euran poliisin tutkittavana ollut teko koski bensiinivarkautta Porin Tahkoluodossa sijaitsevasta suursäiliöstä. Teon selvittämisen jälkeen oli rauhallisempi kausi.
Vihjeitä tuli myös oudoista räjähdyksistä, joita Mestilässä kuultiin Koistisen perheen sinne muuton jälkeen. Vuoden vaihteessa 1998 Mestilän kylässä räjähti pian puolenyön jälkeen poikkeuksellisen voimakas uudenvuodenpommi. Pommin vaikutukset tuntuivat 300 metrin päässä räjähdyspaikalta. Pieniä vahinkoja tuli muutamien kylän asukkaiden rakennuksille. Räjähdyksen ääni kuului poliisin partioautoonkin, mutta tapahtumapaikkaa ei pystytty määrittelemään välittömästi yleisesti jatkuvan paukuttelun vuoksi. Vahinkoja kärsineet kyläläiset eivät tehneet rikosilmoitusta poliisille, mutta joitakin vihjeitä tapahtumapaikasta saatiin.
Huhtikuun 26. päivänä vuonna 1998 tuli Euran poliisiasemalle Mestilän kylän miesten lähetystö tapaamaan komisario Kari Hohkuria. Miehet kertoivat laajasti Mestilässä tapahtuvista laittomuuksista ja häiriöistä, joita veljekset olivat aiheuttaneet vuoden 1997 alusta alkaen ilmoituspäivään asti.
Lähetystön miesten selostuksen pääsisältönä oli toistuva kaahailu ja koheltaminen autoilla ja maastomoottoripyörillä yleisillä ja yksityisillä teillä. Poikien kaahailu oli aiheuttanut vaaratilanteita, vahinkoja yksityisteille ja yksityishenkilöiden metsille. Tieltä suistumisen seurauksena pojat olivat myös vaurioittaneet omaa ajoneuvokalustoaan. Heille lienee tapahtunut myös vammautumisia.
Lähetystön pyyntö kiteytettynä oli rauhan palauttaminen Mestilään.
Poliisin operaatio ”rauha Mestilään” käynnistyi vappuaaton aattona eli 29. huhtikuuta 1998. Poliisin ensimmäinen toimenpide oli takavarikoida maastomoottoripyörät, joilla vaaratilanteet ja vahingot aiheutettiin.
Kaahailua ja paukuttelua
Poliisin suorittaman laajan selvityksen mukaisesti veljekset olivat vuodesta 1997 ajelleet kilpa- tai harjoituskäyttöön tarkoitetuilla maastomoottoripyörillä kotinsa ympäristössä melko laajalla alueella. Vuoden 1998 puolella veljeksillä oli kolme 500-kuutioista maastomoottoripyörää, joilla he keskenään ajoivat kilpaa yleiseen käyttöön tarkoitetulla tiestöllä. Viritetyt, kilpailukäyttöön tarkoitetut moottoripyörät saavuttivat jopa 150 kilometrin tuntinopeuden. Pyörät kiihtyivät hyvin. Ne aiheuttivat paljon vahinkoa sorapintaisilla teillä poikien harrastaessa kiihdytyskokeita.
Tutkinnassa kävi ilmi, että moottoripyörät olivat rekisteröimättömiä, katsastamattomia, vajaasti varusteltuja ja vakuuttamattomia. Ne sopivat pelkästään suljetuilla radoilla käytettäväksi omalla vastuulla. Veljekset kertoivat hankkineensa pyörät palkkatuloillaan "Keltaisen pörssin” ilmoitusten kautta. Myyjät olivat jäänet tuntemattomiksi, eikä pyöristä ollut laadittu luovutustodistuksia. Pyöriä ei alun perinkään ollut tarkoitus rekisteröidä. Niiden todellista alkuperää ei tutkinnassa saatu selvitetyksi, koska niitä ei ollut maahantuonnin yhteydessä tyyppikatsastettu. Yleisellä tiestöllä tapahtunut kilpa-ajo aiheutti vaaratilanteita muille liikkujille, mutta toistaiseksi vain veljeksille itselleen oli tullut vahinkoja.
Poikien ajoneuvojen joukossa oli erikoisuutena yhdessä isän kanssa rakenneltu kolmipyöräinen auto. Autossa oli ”Volkkarin” alusta, moottori ja perä. Edessä oli yksi pyörä. Alustan lisäksi muuta korirakennetta ei ollut yksinkertaista istuinta lukuun ottamatta. Tämäkin kulkuneuvo oli mukana monessa seikkailussa. Veljistä toiseksi vanhimmalla, Leevillä oli vuoden 1997 lopusta alkaen myös käytetty, halpa henkilöauto, jonka hän oli rekisteröinyt omistukseensa. Tämä auto ruttaantui joulunpyhinä 1977, kun nuorin veli, Lasse - silloin vielä 13-vuotiaana - ajoi sen katolleen syvään ojaan Mestilän kylässä. Lasse loukkasi päänsä, mutta toipui ilman lääkärin apua.
Tutkinnan yhteydessä selvitettiin myös uudenvuodenpommin räjäyttäminen 1. tammikuuta 1998 kello 00.30. Leevi kertoi yksityiskohtaisesti pommin valmistamisen ja sen räjäyttämisen läheisessä kalliolouhoksessa aivan yleisen maantien vieressä. Isä oli veljesten mukana räjäytyksessä.
Leevi selosti valheellisesti, kuinka pommi oli rakennettu vahvaan teräsputkeen, jossa räjähdysaineena oli käytetty ilotulitusvälineistä purettua ruutia. Valheellisen selostuksen mukaan veljet olisivat ostaneet paalikaupalla isoja ”kiinalaisia”, joista ruuti oli otettu.
Poliisi tutki tekoa tuhotyönä. Oikeus näki teon lievempänä ja tuomitsi veljekset vaaran aiheuttamisesta. Myöhemmin suoritetussa tutkinnassa on selvinnyt, että kyseessä oli 10 kilon dynamiittipanos, joka oli pakattu muovipussiin ja räjäytettiin sähkönallilla. Dynamiitti oli aikanaan varastettu Uudenkaupungin varastolta tai laitilalaisen rautakaupan varastolta, mistä oli samalla kerralla varastettu myös sähkönalleja. Pojat selostivat räjäytelleensä pienempiä pommeja uudenvuoden aattoiltana. Nämäkin pikkupommit oli selostuksen mukaan ladattu ilotulitusvälineistä pure tulla ruudilla. Selostukseen kuului, että kyseessä oli pahvikotelo, joka oli tiivistetty ilmastointiteipillä. Nämä pommit olivat kyllä pahvikotelossa, mutta tosiasiassa ne olivat tehdasvalmisteisia dynamiittipötköjä.
Poikien oli kerrottava uskottavan tuntuinen peitetarina, sillä laajempi rikossarja oli jo meneillään. Isän mukanaolo lisäsi tarinan uskottavuutta.
Poliisilla yhä lisää asiaa veljeksille
Kevään aikana poikien moottoripyörät vapautettiin takavarikosta ja luovutettiin heille. Samalla sovittiin, että osa kilpailukäyttöön tarkoitetuista moottoripyöristä myydään. Edelleen tehtiin poikien ja poliisin välillä sopimus liikenteeseen sopivien kulkuneuvojen rekisteröinnistä ja sääntöjen mukaisesta käyttämisestä. Kevään ja kesän mittaan poliisilla oli tarvetta puuttua veljesten toimintaan. Sopimusta ei tarkasti noudatettu. Uusia vihjeitä holtittomasta ajelusta moottoripyörillä tuli jälleen poliisien tietoon.
Tietojen mukaan osa kalustosta oli myyty, mutta tilalle oli hankittu vielä suurempi ja tehokkaampi moottoripyörä.
Vihjeiden mukaan veljekset liikkuivat myös läheisellä Pyhäjärvellä ja sen välittömässä läheisyydessä olevalla Vähäjärvellä. Sielläkin veljesten käyttäytyminen oli omavaltaista ja säännöistä piittaamatonta. Poikien käyttäytymisestä huomauttaminen johti veljesten tekemään omaperäiseen vahingontekosarjaan. Voimaharjoittelua harrastaneet veljekset vierittivät järven rantaan johtavalle yksityistielle huomattavan suuria kivenjärkäleitä kulkemisen vaikeuttamiseksi. Lisäkiusaa aikaansaatiin tunkemalla huvilan savupiippuun paperia, jolla veto saatiin estetyksi. Kiusantekovaikutuksen varmistamiseksi veljekset kuorivat huvilan pihanpiirissä kasvavia puita.
Syvästi harmistunut asianomistaja edellytti poliisilta toimenpiteitä vahingontekojen lopettamiseksi. Rangaistuksen vaatimista loukattu asianomistaja ei pitänyt tarpeellisena. Jälleen tehtiin sopimus veljesten ja poliisin välillä. Sopimus syntyi vakavien neuvottelujen jälkeen ja se piti tarkasti. Sopimus valmisteltiin ja tehtiin veljesten kodin pihamaalla, jolloin poliisilla oli tilaisuus tutustua veljesten ajoneuvoihin. Yleisesti vaikutelmaksi jäi, että veljesten varallisuus on kasvamassa, vaikka vain osa kävi palkkatyössä.
Kevättalvella 1999 Mestilän kylästä tuli poliisille jälleen vihjesoittoja. Koistisen pojilla oli käytössään nyt moottorikelkka. Tälläkin kulkuneuvolla liikkuminen oli säännöistä piittaamatonta toisten maiden käyttöä ilman lupaa. Jälleen kalusto oli kasvamassa, vaikkakin käytetyllä ja ilmeisen halvallakin kulkuneuvolla, mutta varaa tällaisiin hankintoihin ei elävän elämän kokemuksen mukaan voinut olla. Veljekset vähättelivät moottorikelkan arvoa, jonka väittivät epäkuntoisena hankkineensa. Omaa liikkumistaan pojat puolustelivat kertomalla käyttäneensä toisten ajamia uria.
Todistajiksi halukkaita ei löytynyt. Moottorikelkalla liikkuminen käsiteltiin huomautusmenettelyllä. Seuranta jatkui.
Kevään kallistuessa kesään poliisilla oli jälleen asiaa Mestilään, Koistisen veljeksille. Pyhäjärven rannasta katosi perämoottoreita. Yleisövihjeen mukaisesti veljeksistä oli havaintoja Pyhäjärven rannasta ja edelleen siitä, että veljesten varastossa on iso kokoinen perämoottori. Koististen asunnolla suoritetussa tarkastuksessa vajasta löytyi 75-hevosvoimainen perämoottori. Se ei sopinut varastetuiksi ilmoitettuihin. Veljesten kertomusten mukaisesti perämoottori oli tuotu kaatopaikalta, minne se poikien selvityksen mukaan oli epäkuntoisena hylätty. Poliisin suorittamien tarkistusten jälkeen perämoottori osoittautui hylätyksi ja sellaisenaan isännättömäksi. Kaatopaikan taholta ei esitetty vaatimuksia.
Tämänkin tarkastustoimituksen yhteydessä todettiin, että Koististen asunnon piha oli ”täynnä” autoja. Veljekset tuntuivat haluttomilta selvittämään autojen omistajia ja viittasivat vain sisartensa puolisoihin tai seurustelukumppaneihin. Poliisin epäilevä käsitys jäi kuitenkin voimaan.
Seteliautomaattikeikat alkavat
Vuodesta 1998 alkaen Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella tehtiin huoltoasemille seteliautomaatteihin kohdistuneita varkauksia. Useimmat jäivät aluksi selvittämättä. Vuoden 1999 puolella alue laa jeni entisestään ja seteliautomaattivarkauksia tapahtui edellistä vuotta useammin.
Tekotavat vaihtelivat, yleisin tapa oli repäistä automaatti irti kiinnikkeistään autolla. Tähän teko tapaan kuului automaatin kuljettaminen metsäteiden varteen tai sorakuopille, missä ne väkivaltaisesti avattiin. Myöhemmin, vuoden 1999 puolella seteliautomaatteja ryhdyttiin tyhjentämään poraamalla niiden rakenteet auki. Uusi tekotapa oli selvästi edellistä ammattimaisempaa.
Eurassa tapahtui vuoden 1999 loppusyksyyn mennessä hyvin tavanomainen määrä omaisuusrikoksia, ja niiden aiheuttamat vahingot eivät olleet erityisen suuria. Omaisuusrikoksista selvitettiin tuolloin lähes 45 prosenttia.
Vuoden 1999 aikana Varsinais-Suomen alueella tehtiin kaksi tekotavaltaan poikkeavaa törkeää varkautta. Ensin tunkeuduttiin Maskun postiin, mistä varastettiin suurikokoinen, murtovarmaksi luokiteltu kassakaappi ja sen mukana huomattava määrä rahaa. Erikoisuutena oli tekijöiden käyttämä, tekoa varten varastettu kauhakuormaaja. Kauhakuormaajalla kassakaappi vedettiin pois paikaltaan ja nostettiin kuljetusta varten varastettuun kuorma-autoon.
Myöhemmin syksyllä samaa tekotapaa käytettiin Turussa, kun postista yritettiin varastaa kassakaappi. Teko epäonnistui, kun kauhakuormaajan vetovaijeri katkesi ja automaattihälytyksen saanut poliisi kiirehti paikalle.
Molemmat tapaukset tekotapansa vuoksi olivat näyttävästi esillä päivälehdistössä ja niistä puhuttiin paljon myös poliisin keskuudessa. Näytti siltä, että teot jäävät selvittämättä.
Tekoihin liittyen epäluulon alaisten joukossa vilahti myös Koististen nimi. Mitään näytöksi kelpaavaa ei kuitenkaan silloin tullut esiin. Epäluulot kuitenkin vahvistuivat, kun edelleen oli todettavissa, että veljesten irtain omaisuus ja erityisesti ajoneuvot paranivat. Huhuina saatiin kuulla, että pojat ovat ryhtyneet harrastamaan sukellusta. Vihjeiden mukaan heillä oli myös tukialukseksi sopiva vene kuljetustrailereineen.
Veljesten seuranta
Rauman kihlakunnan poliisin yöpartioille tuli tehtäväksi tiedustella Koistiisen veljesten öisin tapahtuvaa liikkumista. Syksyllä 1999 tiedustelun tuloksena tiedettiin, että Leevi, Erkki, Pekka ja Lasse Koistinen liikkuvat välillä autojaan ja kokoonpanoakin vaihtaen Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueella. Liikkeellelähdön todettiin tapahtuvan kotoa Mestilästä noin kello 22:n aikaan. Paluuajoista saatiin niukemmin tietoa, mutta ne vaihtelivat kello 03.30–05.30. Tiedustelutietona ei saatu selvitystä veljesten yöllisistä tekemisistä eikä täsmällisemmin selvitystä paikkakunnista. Vanhastaan tiedettiin, että veljekset pysyvät iltaan asti kotona nukkumassa.
Marraskuun 17.–18. välisenä yönä 1999 Koistisen veljesten käyttämä auto tallentui valvontakameran nauhalle Vammalassa. Veljeksistä nauhalla oli huonosti tunnistettavia hahmoja.
Tekopaikalta talletettujen jälkien mukaisesti veljekset olivat Vammalassa Shell-huoltamolla poraamassa seteliautomaattia auki. Tämä teko epäonnistui ja automaatti piti rahansa.
Vammalan poliisi selosti Euran poliisille havaintonsa, jonka jälkeen tiedustelutoimintaa jatkettiin ja tehostettiin. Huoltoasemat tulivat erityisesti valvonnan piiriin. Seteliautomaattikeikat jatkuivat harvakseltaan ja paikat vaihtelivat laajalla alueella.
Keskusrikospoliisi oli jo syksystä alkaen koonnut omaa aineistoaan ja tiedustelutietoaan seteliautomaattikeikoista. Euran poliisi ja keskusrikospoliisi tiivistivät yhteistyötään, mutta vielä ei tärpännyt. Varsinais-Suomen puolella oli selvittämättömiä räjähdysainevarkauksia, viimeisimmät marraskuulta 1999. Kateissa oli huomattavat määrät aniittia ja dynamiittia, nalleja, tavallista ja räjähtävää sytytyslankaa. Poliisi osasi pelätä merkittävää kassakaappikeikkaa.
Alamaailmassa oli hiljaista, ”vasikat” eivät osanneet antaa edes vihjeitä tekijöistä.
Tahti kiihtyy
Joulukuussa Eurassa ja naapurikunnissa tapahtui. Ensin oli ravintolaan murtautuminen ja sieltä ”Potti” -peliautomaatin varastaminen ja kuljettaminen tietymättömiin. Pian sen jälkeen Säkylän varuskunta-alueella oli murtauduttu puolustusvoimien varastoon, mistä ei ollut kuitenkaan mitään varastettu. Saman viikon aikana oli taas Laitilassa räjähdysainevarkaus.
Joulukuun 20. päivänä 1999 Euran poliisi sai ilmoituksen yöllä tapahtuneesta murtautumisesta Kauttuan kylän liikekeskuksessa sijaitsevaan Merita-pankkiin. Pankkiin oli tunkeuduttu katon kautta. Välikatolle oli kuljettu savutuuletusluukun kautta. Välikatolla melko matalassa tilassa oli Siporex-laatoista valmistettuun välikattoon hakattu miehen mentävä aukko. Laatan vahvuus on 30 senttimetriä ja siinä on raudoitus. Tekijöillä oli ollut riittävästi käsikäyttöisiä työkaluja. Murtautujien ilmeisenä tarkoituksena oli päästä pankin kassaholviin. Tekijöille oli kuitenkin tullut mittavirhe ja heidän tekemänsä aukon kautta pääsi pankin arkistona ja lomakevarastona käytettyyn huoneeseen. Tästä huoneesta ei ollut hävinnyt mitään.
Ilmeisen harkittu tekoaika, kohde, tekotapa ja käytetyt työmenetelmät osoittivat poliisille, että kyseessä on porukka, joka on päättänyt hankkia vaivannäöstä ja tekoon liittyvistä riskeistä huolimatta suuren määrän rahaa. Poliisi suoritti paikalla tarkan teknisen tutkinnan. Tiedustelutoiminta tuotti lähes nollatuloksen. Pankin henkilökunnalla ei ollut havaintoja, jotka voisivat liittyä teon valmisteluun ja paikkaa koskevaan tekijöiden tiedusteluun. Tekotapa ei suoraan viitannut tekijään tai tekijäporukkaan. Taktisen tutkinnan keinot näyttivät hyvin vähäisiltä.
Tutkijoiden työvuorolistoissa oli joulusta johtuvat aukot. Asiat eivät välittömästi edenneet.
Osuuspankin vuoro
Varhain jouluaattoaamuna poliisi sai automaattihälytyksen Kauttuan liikekeskuksen Osuuspankkiin.
Paikalla käynyt järjestyspoliisin partio yritti selvittää hälytyksen aiheuttajaa ensin omin voimin ja jatkaen henkilökunnan avulla. Ympäristössä todettiin jälkiä lumessa, jotka jatkuivat savupiipun kyljessä oleville tikkaille. Lumessa oli nähtävissä kulkureitti katolla savutuuletusluukulle. Välikatolla ei todettu mitään erityistä eikä pankissa ollut nähtävissä mitään hälytyksen aiheuttajaa. Pankkiholvia ei sisäpuolelta tarkistettu. Hälytys kuitattiin henkilökunnan toimesta ja poliisi poistui paikalta ilman erityisiä toimenpiteitä. Tutkijoille välitettiin tieto automaattihälytyksestä. Tekninen paikkatutkinta käynnistyi vielä jouluaattona. Seuraava hälytys Kauttuan liikekeskukseen tuli automaattisena palohälytyksenä tapaninpäivänä. Paloilmoitinlaitteiston näyttöruudussa oli hälyttävä silmukka valokuvaamossa. Osuuspankin ja valokuvaamon välissä on kaksi liikehuoneistoa. Palokunnat etsivät hälytyksen aiheuttajaa pitkään tuloksetta. Tarkistuksia suoritettiin myös välikatolla. Poliisin partiokin teki varmistuskäynnin paikalla. Hälytyksen mukaisesti etsinnän kohteena oli palohälytyksen aiheuttaja, mikä jäi epäselväksi.
Maanantaina 27. joulukuuta 1999 henkilökunnan tultua Osuuspankkiin suoritettiin kassaholvin oven avaus, jolloin todettiin, että holviin oli murtauduttu katon kautta. Holvissa olleet rahat olivat hävinneet ja tallelokeroita oli väkivaltaisesti avattu.
Poliisi sai välittömästi tämän jälkeen ilmoituksen ja saman tien tutkinta käynnistettiin. Tekniseen tutkintaan hälytettiin Satakunnan alueellisen tutkimuskeskuksen tutkijat. Ympäristötiedustelu käynnistettiin koko Euran poliisihenkilöstön toimin. Alustavan tiedon mukaisesti varkaat olivat saaneet saaliina noin 700000 markkaa käteistä rahaa.
Epäiltyjen piiri pienenee
Tiedustelu suunnattiin ympäristön lisäksi laajennettuna alueen muihin poliisipiireihin ja keskusrikospoliisiin. Epäluulonalaisten tekijöiden kartoitus käynnistyi. Tutkinnan johtopaikka perustettiin Euran poliisiasemalle. Paikkatutkinnasta tulleiden esitietojen mukaisesti pankin kassaholviin oli murtauduttu vahvan betonikaton kautta. Kattoon oli saatu noin 60x60 sentti metrin suuruinen aukko. Välittömästi teknisen tutkinnan käynnistymisen jälkeen saatiin varma tieto siitä, että kassaholvin katon murtamiseen oli käytetty räjähdyspanoksia. Edelleen nopeasti saatiin johto paikassa tietää, että tekijöillä oli ollut käytössään sähkötyökaluja.
Johtopaikassa käynnistyi muun muassa tekovälineiden perusteella epäluulonalaisten kartoitus. Joulukuun 27. päivän iltaan mennessä tutkintaa johtavalla komisariolla oli käytössään riittävästi tekotapaan ja tekoaikaan liittyviä tietoja. Epäluulonalaisten tekijöiden tai tekijäryhmien joukko oli laaja, ja sitä oli ripeästi ryhdyttävä supistamaan. Tiedustelutietoja kertyi niukasti. Tutkintaryhmään saatiin iltaan mennessä lisävoimaa keskusrikospoliisista. Myöhäisiltä rauhoitettiin pohdiskelua varten.
Joulukuun 28. päivä käynnistyi kaikkien tutkintaa ja tiedustelua suorittavien yhteiskokouksella. Tavoitteena oli saada aineistoa poissuljentamenetelmän tarpeisiin. Työ edistyikin ja kokouksen jälkeen tutkinnanjohtajan pöydällä oli merkittävästi supistunut epäluulonalaisten joukko. Kaikkien tutkijoiden tiedossa oli, että aika tekee työtä tekijöiden eduksi. Jokainen hetki voi vähentää kiinnijoutumisriskiä ja varastetun rahamäärän takaisinsaantia. Työ tiivistyi, ”rönsyjä leikattiin” ja tulevaan iskuun kerättiin tarvittavat resurssit. Joulukuun 28. päivän iltana tutkinnanjohtajalla oli pöydällään enää kolme epäluulon alaisten ryhmää. Seuraavaksi aamuksi johtopaikkaan kutsuttiin mahdollista käskynjakoa varten riittävästi tehtävään sopivia poliisimiehiä Rauman ja parin naapurikihlakunnan sekä keskusrikospoliisin yksiköistä. Illalla kertynyt tieto analysoitiin vielä kerran. Tutkinnanjohtajan tehtäväksi jäi oikean valinnan ja ratkaisujen tekeminen.
Joulukuun 29. päivä 1999 oli tutkinnanjohtajan itselleen asettama takaraja päätöstenteolle ja tekijäehdokkaiden etsinnän ja kiinnioton käynnistämiselle.
Yön pimeinä ja kylminä tunteina ratkaisu varmistui ja toimenpiteiden edellytykset löytyivät. Tutkinnanjohtajan päätös oli suorittaa 29. joulukuuta 1999 aamulla pidettävän käskynjaon jälkeen riittävin poliisivoimin kotietsintä Euran kunnan Mestilän kylässä Mäntylä-nimisellä rakennetulla kiinteistöllä, missä Koistisen veljekset äitinsä ja sisarusten kanssa asuivat.
Kotietsintä
Käskynjako johtopaikassa alkoi 29. joulukuuta kello 09.00. Paikalla oli etsintään, tekniseen tutkintaan, kiinniottoon, kuljetuksiin ja kuulusteluihin valmistautuneet, edellisenä päivänä varatut poliisimiehet. Kenttäjohtajana toiminut ylikonstaapeli oli joukkoineen paikalla kello 10.00, jolloin kotietsintä käynnistyi. Koististen Mestilässä oli lähes tavanomainen tilan ne: pojat olivat vielä nukkumassa.
Puhuttelujen ja toimitusta koskevan selostuksen jälkeen työ käynnistyi asuinrakennuksessa.
Kello 11 kenttäjohtaja ilmoitti johtopaikkaan, että perusteita työn jatkamiselle on löytynyt. Siihen mennessä oli veljesten käyttämistä huoneista löytynyt huomattavia määriä kolikkorahoja kätkettyinä. Edelleen etsinnässä oli tullut esille joitakin tekovälineitä ja tekohetkellä käytössä olleita vaatteita.
Epäiltyjen kiinniotot ja kuljetukset Euran poliisi asemalle käynnistyivät.
Seuraavassa ilmoituksessa etsintäpaikalta oli tiedot useista rahakätköistä, joissa oli runsaasti setelirahoja, ulkomaanvaluuttaa ja postimerkkejä.
Nopea selvitys ulkomaanvaluutasta osoitti, että Osuuspankin Kauttuan konttoriin murtautuneiden saamaa saalista oli löydetty. Seuraava ilmoitus koski huomattavan räjähdysaine-erän kätköpaikan löytymistä. Paikalla tarvittiin räjähdysaineasiantuntijaa, koska kätköpaikassa oli johtoja, jotka saattoivat olla kytkettynä nalleihin tai sytyttimiin.
Johtopaikassa kertyneiden tietojen perusteella voitiin päätellä, että etsinnän tuloksena purkautuu laaja omaisuusrikosten sarja.
Kiinniottojen jälkeen ensimmäiset puhuttelut käynnistyivät. Ne kohdistettiin tiedustelutietojen perusteella Leevi, Erkki, Juha-Pekka ja Lasse Koistiseen. Puhutteluissa esiin tulleiden tietojen perusteella osalla veljeksistä oli vielä saman päivän aikana valmiutta kertoa joistakin omaisuusrikoksistaan. Kuulusteluihin ryhdyttiin iltapäivällä. Samalla puhutteluja jatkettiin tavoitteena selvittää vanhempien ja muiden sisarusten mahdollinen osuus tapahtumiin.
Ennen vuorokauden päättymistä kiinniotettuina olleet äiti, sisaret ja kaksi veljeä vapautettiin.
Kuulustelujen tuloksena 29. joulukuuta 1999 kello 21:een mennessä yhteenvetona todettiin, että Leevi, Erkki, Juha-Pekka ja Lasse Koistinen ovat yhteistyö haluisia ja valmiita kertomaan Eurassa, muualla Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja mahdollisesti sitäkin laajemmalla alueella viime vuosien aikana tekemistään omaisuusrikoksista.
Kuulustelujen jatkuessa veljeksistä oli aistittavissa halu kertoa ja vapautua taakasta, jonka toistuvat rikokset oli heille kasannut.
Kotietsintä Koististen asunnolla jatkui puolenyöhön asti. Etsinnän tuloksena voitiin todeta, että Osuuspankin Kauttuan konttorin kassaholvista varastetut rahat olivat pääosin löytyneet. Pankin asiakkaiden tallelokeroissa säilytettyjen rahojen ja muun omaisuuden määrästä oli vasta alustava ja puutteellinen tieto. Iltayön aikana veljesten kätköstä siirrettiin noin 200 kiloa erilaisia räjähdysaineita, nalleja ja sytytys lankoja turvalliseen varastoon Porin prikaatin säilytystiloihin.
Yön ajaksi kotietsintä ja kuulustelut keskeytettiin.
Joulukuun 30. päivän aamuna kuulustelutyöt käynnistyivät ja kotietsintä jatkui. Kotietsinnässä oli edelleen tekniset tutkijat mukana. Kiinniotetut epäillyt pidätettiin.
Päivän aikana tutkinnanjohtajalle hahmottui Koistisen veljesten tekemien omaisuusrikosten alueellinen, ajallinen ja lukumääräinen laajuus. Työhön tuli saada mukaan keskusrikospoliisin ja naapurikihlakuntien poliisimiehiä.
Tutkintaprojektille oli saatava myös lääninhallitukselta lisärahoitus.
Vangitseminen
Tuon päivän kuulusteluissa epäillyt myönsivät seikkaperäisesti Osuuspankin Kauttuan konttorin kassaholviin murtautumisen, Maskun postin kassakaapin varastamisen ja vastaavan yrityksen Turussa. Edelleen oli tiedossa, että veljekset kertovat laajan huoltoasemien seteliautomaatteihin kohdistuneen rikossarjan. Kertomusten sisältö oli riittävän yksityiskohtainen verrattavaksi poliisin eri tekopaikoilta tallettamiin jälkiin, tekotapaan jopa tekohetkeen. Veljesten kertomukset olivat yhdenmukaiset.
Vuodenvaihde läheni ja samalla pidätykseen käytettävä aika oli päättymässä.
Vangitsemisvaatimusten valmistelu käynnistyi.
Tutkinnanjohtaja teki ilmoituksen vangitsemisvaatimuksesta Turun seudun käräjäoikeudelle, jolla oli tulevan viikonlopun ja vuodenvaihteen päivystysvuoro.
Vangitsemisvaatimuksen säännöstön mukainen käsittelypäivä oli lauantai 1. tammikuuta 2000. Käsittely kaikkien neljän veljeksen yhteisenä toimituksena alkoi kello 10 Eurassa, Rauman käräjäoikeuden istuntosalissa. Päivystysvuorossa ollut käräjätuomari teki heti ilmoituksen saatuaan toimituksen kannalta hyvin joustavan ratkaisun tulla Euraan vangitsemisvaatimuksen käsittelyn ajaksi. Joustava menettely vähensi tuntuvasti kuljetusten ja vartioinnin tarvetta.
Käsittelyn aikana tutkinnanjohtajalla oli vahvat perusteet vangitsemisvaatimuksen tueksi. Veljesten avustajana toiminut asianajaja ei tässä käsittelyssä esittänyt erityisiä perusteita veljesten vapauttamiseksi, mutta pyysi oikeutta harkitsemaan nuorimman, vasta 16-vuotiaan pojan vangitsemista.
Käsittelyssä annettu päätös julisti kaikki neljä veljestä vangituiksi ja passitettavaksi toistaiseksi Rauman poliisilaitoksen poliisivankilaan.
Lisätutkintaa
Vangitsemisen jälkeen taktinen tutkinta jatkui hyvin tiiviinä ja veljesten halu selvittää tekonsa kesti, vaikka välillä näkyi merkkejä henkisestä väsymisestä.
Kuulusteluja suoritettiin päivittäin aluksi kolmen, neljän tutkijan voimin. Myöhemmin kuulusteluja suoritti täysipäiväisesti vanhempi konstaapeli Markku Viitanen, joka oli saavuttanut veljesten luottamuksen ja hyväksynnän.
Vangitsemispäätöksen jälkeen tutkinnanjohtaja teki päätöksen veljesten omaisuuden vakuustakavarikosta. Takavarikkoon otettiin autoja, moottoripyöriä, mopoja, moottorivene ja sen kuljetustraileri. Vangitsemisvaatimuksen jälkeen 5. tammikuuta 2000 Länsi-Suomen lääninhallitus teki päätöksen tutkintaprojektin rahoittamisesta.
Samana päivänä Euran Osuuspankin toimitusjohtaja allekirjoitti ilmoituksen, jossa vahvisti, että Kauttuan konttorin kassaholvista anastetut rahat olivat palautuneet pankille kokonaisuudessaan.
Kuulustelujen jatkuessa selvitettiin vuodesta 1997 alkaen pitkä omaisuusrikossarja, jossa kohteena olivat huoltoasemien seteliautomaatit, baarien pelilait teet, räjähdysainevarastot, puhelinautomaatit ja myöhemmin jo edellä kerrotut postikonttorit Maskussa ja Turussa.
Samalla selvisi myös veljesten tekovälineinä käyttämiensä erilaisten ajoneuvojen luvattomat käytöt.
Tekovälineinä postikonttoreiden murroissa oli kauhakuormaajat ja kuorma-autot. Henkilöautoja veljekset ottivat käyttöönsä Turun seudulla kaato paikkojen hylättyjen autojen varastoista.
Veljesten tekotavat muuttuivat erityisesti seteliautomaattien kohdalla. Veljekset totesivat, että öiseen aikaan seteliautomaattien kuljettaminen henkilöautojen takalaatikossa, osittain näkyvissä oli liian huomiota herättävää. Kiinnijoutumisen riski kasvoi joka ”keikalla”. Veljeksillä oli riittävästi kätköissään seteliautomaatteja materiaaliksi helpomman tyhjennystavan löytämiseksi.
Riskin muodosti myös seteliautomaattien sähkölaitteet. Kun niitä väkivaltaisesti revittiin irti kiinnikkeistään, veljekset olivat todenneet vaarallista kipinöintiä.
Teknisesti näppärät veljekset löysivät seteliautomaateista kohdat, joista poraamalla saivat rahasäilön lukitukset auki ja rahapussit haltuunsa. Uusi teko tapa oli nopea ja melko huomaamaton.
Valvontakamerat veljekset oppivat eliminoimaan samoin mahdolliset hälytyslaitteet. Tie melko nopeaan rahastukseen oli auki. Automaattien rahastusta olisi ilmeisesti jatkunut pidempään, mutta tulokset huonontuivat nopeasti. Seteliautomaattien hoitajat ryhtyivät suorittamaan rahastusta niin taajaan, että ”saaliit” putosivat muutamaan sataseen. Olipa sellainenkin kerta, että automaatissa oli vain se seteli, millä veljekset olivat ”keikka-autonsa” tankanneet.
Kun veljekset olivat päässeet makean elämän makuun, rahaa oli saatava. Siitä alkoi ensin aikaisemmin kerrottujen postikonttoreihin kohdistuneiden ”keikkojen ” suunnitteluja valmistelu.
Veljesten päätelmien mukaisesti pankeissa on vielä enemmän rahaa kuin postikonttoreissa. Seuraavaksi suunnitelmiin tuli ”pankkikeikat”.
Välillä veljesten mielessä kävi myös rikollisen toiminnan lopettaminen. Kuitenkin ensin piti tehdä sellainen "keikka”, että rahaa riittäisi pidemmäksi ajaksi.
Tuomiot
Kuulustelut jatkuivat ja vangitsemisvaatimus uudistettiin. Kuulustelujen valmistuttua veljekset vapautettiin, mutta määrättiin matkustuskieltoon.
Koska tekopaikkoja oli usealla eri paikkakunnalla, jutut jaettiin alueellisesti toimivaltaisille syyttäjille syyteharkintaa varten.
Vastaavasti syytteitä käsiteltiin, Turun, Turunseudun ja Rauman käräjäoikeudessa. Veljekset uudistivat oikeudenkäyntien yhteydessä esitutkinnassa annetut kertomukset. Veljesten avustajana toiminut asianajaja pyysi mahdollisimman lievää tuomiota vedoten veljesten vaikeaan lapsuuteen, puutteeseen jopa jatkuvaan nälkään.
Tuomioiden kokonaisuuteen oli osaltaan vaikutta massa veljesten halu omasta tahdostaan edistää te kojensa selvittämistä rikoslain 6. luvun 3. pykälän mukaisesti.
Oikeudenkäyntien jälkeen yhdistetyt tuomiot vaihtelivat kahden vuoden ja kuuden kuukauden sekä yhden vuoden ja kahden kuukauden välillä.
Turun hovioikeus on tuomiot pitänyt ennallaan ja parhaillaan veljekset nuorinta lukuun ottamatta ovat suorittamassa rangaistuksiaan.
Tuomioiden täytäntöönpanoa odotellessa
Lopettivatko veljekset rikollisen toiminnan vapauduttuaan tekojensa taakasta kertomalla asiat esitutkinnassa?
Poliisin vastaus on tällä hetkellä kyllä ja pieneltä osalta ei. Oikeudenkäyntejä odotellessaan veljekset olivat levottomia. Opiskeluun tai työhön ohjaaminen ei tuottanut hyviä tuloksia kaikkien kohdalla. Leevi kävi työssä ja vakiintui.
Odotellessa aika kävi pitkäksi. Veljekset kokosivat yhdestä romuautosta toimivan ja ajettavan kulkuneuvon, jolla "kohellettiin” läheisellä maantiellä ja kotipihalla. Epäkuntoisen, vuotavan jäähdyttimen ja vuotavan öljypohjan vuoksi ajoaika kerrallaan oli enintään puoli tuntia. Koheltaminen kohdistui yleisen maantien alueella sillan kaiteeseen ja levähdyspaikkaan. Kotipihassa auto lopullisesti romutettiin ajelemalla sillä päin puita. Tapausta seuranneessa esitutkinnassa veljekset jälleen myönsivät liikennerikkomukset ja tahalliset vahingonteot. Kyseessä lienee ollut paineen purkaminen ajattelemattomalla tavalla.
Levottomuutta jatkui kahden nuoremman veljen osalta. Vihjetietoja poliisille tuli öisistä liikkumisista. Veljeksillä on vanhastaan tiedossa menetelmä, jolla bensiinijakajasta saadaan maksutta bensiiniä muutama litra kerrallaan. Jakajan polttoaineletkun päällä hyppimällä oli mahdollista saada aikaan virtaus ja kerrallaan noin viisi-kymmenen litraa bensiiniä. Menetelmä on ollut myös omistajien tiedossa ja lähes kaikki jakajat on jo varustettu estäjillä.
Veljekset löysivät kokeilemalla huoltoaseman, jossa menetelmä toimi ja kävivät muutaman kerran tankkaamassa autonsa, kunnes jäivät tästäkin teosta kiinni.
Esitutkinnassa tämäkin asia selvitettiin pienen väännön jälkeen.
Asioista ei puhuttu ulkopuolisille
Miksi Koistisen veljekset onnistuivat jatkamaan pitkää omaisuusrikossarjaa kiinni joutumatta?
Tyhjentävää vastausta ei liene kenelläkään. Sattuma ja poikkeuksellisen onnekkaat tapahtumat olivat veljesten puolella. Turussa, postikonttorin kassakaapin varastamisyrityksen jälkeen kiinnijääminen oli hyvin lähellä. Nuori, vielä koulutettavana ollut poliisikoira saavutti Lassen ja pysäytti hänet. Kun koira ei saanut heti ohjaajaltaan uutta käskyä, se palasi ohjaajansa luo. Lasse käytti tilaisuuden hyväkseen ja jatkoi pakoa veljiensä perässä.
Vähältä piti tilanteita, oli myös huoltoasemilla veljesten valmistellessa seteliautomaattien varastamista. Merkitystä oli myös sillä, että veljekset käyttivät kaatopaikkojen romuautotarhoista varastamiaan autoja keikkamatkoilla. Tiedustelutiedot jäivät vähäisiksi. Veljekset varastivat lähes yksinomaan rahaa ja hylkäsivät nopeasti varastamansa seteliautomaatit tai pelilaitteet.
Kaikissa tilanteissa hälytyslaitteet eivät olleet toiminnassa sattumasta johtuneista syistä.
Koistisen veljekset eivät ryypiskelleet eivätkä rypeneet. Teot pidettiin oman porukan tietona.
- Koististen Mäntylä.jpg (286.06 KiB) Katsottu 2899 kertaa
- Merita-pankin arkistohuoneen välikattoon oli tehty aukko ja katkaistu Siporex-laatan vahvikkeena olleet hetoniraudat.jpg (322.37 KiB) Katsottu 2899 kertaa
- Kauttuan Merita-pankki ja seuraavana kohteena ollut Osuuspankki sijaitsevat samassa liikekeskuksessa.jpg (185.62 KiB) Katsottu 2899 kertaa