Jenni 17 v. kateissa Espoossa

[MissHolmes]

Piileekö tähän edelleen riski, että tuo poikaystävän ilmoittama puhelu onkin ''keksitty''?

Tuntuu, että ei isä, eikä poliisi ole luottavaisena, kun etsintöjä edelleen jatketaan...

Menehän nyt tyttö pieni kotiin, ettei meidän muidenkaan tarvitse kantaa huolta!!!!!

[LauraPalmer]

Uskon ettei kukaan varsinkaan teini-ikäinen tyttö viihdy nuorisokodissa, joten pyhien jälkeen hän on päättänyt häipyä paikalta vähäksi aikaa ja ehkä palata vahoihin piireihin juhlimaan? Olisiko ainakin iltalehdessä mainittu että Jennin kaveripiirissä on ollut päihteidenkäyttöä. Kuitennkin huomattuuaan että lööpit ovat täynnä katoamisilmoituksia, on Jenni tullut järkiinsä ja ilmoittanut itsestään.

[Sassy]

Rekisteröidyin vastatakseni ketjussa esitettyyn kysymykseen, miksi näihin aina liittyy nuorisokoti tjsp. Toivottavasti vastaukseni pysyy sääntöjen rajoissa.

En tunne tapausta, en kyseistä nuorta enkä kyseistä lastenkotia. Mutta olen entinen laitoskasvatti itsekin (ja tätä myöden iso osa lapsuuden aikaisista ystävästänikin on), joten uskoisin jotain aiheesta tietäväni. Sillon kun olin nuori saattoi ottaa hatkat ilman pelkoa että pärstä päätyy iltapäivälehdistön sivuille, nyt kun aiheesta luen jään usein aihetta pohtimaan. Usein ihmettelen miksei joku jo pikkuhiljaa tajua että mistä näissä voisi olla kyse.

Taas kerran painotan että kyseistä tapausta en tunne, enkä kyseisen nuoren motiiveja. Joten vastaukseni on yleisellä tasolla omakohtainen avautuminen vastaavista tapauksista.

Syy miksi painotan tuota kovin on se etten tahdo kyseistä tyttöä tai laitosta leimata, en niistä tiedä mitään. Mutta itse olen onnistunut kiertämään 5 eri lastensuojelulaitosta, ja ystäviäni on ollut sijoitettuna yhteen jos toiseenkin. Siinä tuli nähtyä ja kuultua yhtä ja toista, kaikkea henkisestä -ja fyysisestäväkivallata seksualiiseen häirintään ja väkivaltaan. Ihan riittävästi syitä lähteä hatkoille siis, vaikkakin myönnettäköön että osa lähti hatkoille ihan silkkaa kyllästymistään.

Me laitosnuoret emme näistä kovin mielellään puhu, keskenämme voimme puhua mutta ulkopuolisille (etenkään omalla nimellä), ei tulisi mieleenkään. Syy siihen on hyvin yksinkertainen, ei meitä kukaan usko. Räikeänä esimerkki tapaus jonka taustoja en selvitä sen enempää kuin että työntekijältä räikeää asemansa väärinkäyttöä vuosia joista nuoret, mukaan lukien minäkin, yritimme kertoa muille työntekijöille ja sosiaalityöntekijöille vuosia. Lopputulos oli aina sama, olemme nuoria, valehtelemme. Lopulta löytyi yksi työntekijä joka joutui todistamaan sen mistä oli kyse ja tämä vääryyttä tehnyt työntekijä lähti vähin äänin. Asiasta ei ikinä tehty rikosilmoitusta, ollut poliisitutkintaa ja kyseinen ihminen huonolla tuurilla työskentelee tänäkin päivänä lasten kanssa. Asiasta siis vaiettiin ja pyyhkäistiin maton alle kun "ongelma" oli ratkennut.

Vaikka tapahtuneesta on jo vuosia tekee asian muistelu vieläkin niin kipeää etten lähden sen enempää sitä erittelemään. Paljon helpompi on kertoa ystävieni kokemuksista. Okei, he oli sillon nuorisoa ja kaikki tuntuu tietävän että nuoriso valehtelee, mutta sattuneesta syystä multa löytyy uskoa vieläkin näihin "tarinoihin". Ne on kertoneet pikkutyttöjä tirkistelevistä miestyöntekijöistä, alasti nippusiten köyttämisistä, lyömisestä jne jne.

On toki lastensuojelulaitoksia joissa ei tapahdu väärinkäytöksiä joista silti otetaan. Ja päinvastoin, kaikki nuoret ei edes ota hatkoja vaikka ns kodista löytyisi mikä tahansa raiskari. Nopein tapa päästä pois on olla kiltisti ja yrittää sopeutua. Ja sulla on asenne ongelma etkä sopeudu jos valehtelet saaneesi mustansilmän työntekijältä.

Siinä miettimistä kun taas ensi kerralla luette otsikoista jonkun laitosnuoren katoamisesta. Ehkä se laitostausta ei kerro mitään, ehkä se kertoo liikakin.

[MissHolmes]

Sassy kiltti.

Kerro, jos haluat, minulle minkä sinä näet syyksi siihen, että nuori yleensäkin joutuu laitokseen?

Minusta ongelman ratkaisua ei ole etsiä suurin otsikoin kadonnutta, vaan löytää se piste mistä alunperin alkoi ''tie kadoksiin''.


Vaikutat siltä, että olet jo aika aikuinen. Minusta sinun kannattaisi ottaa edelleen asia esille.
Kyllä pahantekijä rangaistuksensa ansaitsee vielä myöhemminkin.

[Blues]

Tuo Stopparihan on A-klinikkatoimen kuntoutuskoti, jossa nuoret pyritään vieroittamaan päihteistä ja huumeista. Eli lienee aika nopeasti arvattavissa miksi siellä joku asuu?

[Sassy]

Sassy kiltti.

Kerro, jos haluat, minulle minkä sinä näet syyksi siihen, että nuori yleensäkin joutuu laitokseen?

Minusta ongelman ratkaisua ei ole etsiä suurin otsikoin kadonnutta, vaan löytää se piste mistä alunperin alkoi ''tie kadoksiin''.


Vaikutat siltä, että olet jo aika aikuinen. Minusta sinun kannattaisi ottaa edelleen asia esille.
Kyllä pahantekijä rangaistuksensa ansaitsee vielä myöhemminkin.

Syitä on niin paljon miksi erillaisiin laitoksiin voi päätyä. "Todellisia" eli orpoja, väkivaltaa tai alkoholismia kotona. Sitten on niitäkin joilla "ei ole mitään syytä", siis kaikki puitteet kunnossa mutta jokin silti pielessä (yleensä joko auktoriteetti ongelma nuorella tai sitten vanhemmat on yrittänyt istuttaa muottiin joka ei ole sopinut). Mitään yhtenäistä linjaa en keksi, toiset on huostaanotettu aika hepposin perustein, toiset taas palautettiin kotiin vain palatakseen pian uudelleen huostaanotettuna takaisin.

Se oma pahin kokemus on kyllä lopullisesti haudattu, taitaa olla rikoksenakin vanhentunut (lähentelen itse kolmeakymmentä, eli aikaa on kulunut). Muista asianosaista on osa kuollut, loput ei asiaa kaivele. Se on ollut helpompi unohtaa kun leimautua taas uudelleen valehtelevaksi nuorisoksi.

Toki ymmärrän ongelman, osa valehtelee oikeasti tai on pitkä historia valehtelusta, mutta siinä sivussa sitten leimautuu loputkin.

[raiha]

Joku sanoi ettei ole tämä palsta siihen miksi lapsi joutui nuorisokotiin tai miksi karkasi sieltä, hmmm no mitäs tässäkin ketjussa sitten pohditaan
Eli kokoajan samaa pohdintaa.
Sanon vain sen verran että rakkaus lapseen täytyy säilyä vaikka lapsi/nuori tekisi mitä tahansa. Toisaalta myös terve järki mikä vanhemmalla mikä on oikein ja väärin. Niin nyt kukaan ei ymmärrä eihän, näin se vaan on. Nuori on niin vitun yksin siellä nuorisokodissa jos kukaan perheestä ei ole tukena. Tuki ei tarkoita sitä että vois lähtee ryyppäämään........ no niin antaapa olla

[raiha]

Ja muuten se että kaikissa hoitolaitoksissa on hoitajia on ihmisiä ja on kusipäitä

[markja]

Siinä tuli nähtyä ja kuultua yhtä ja toista, kaikkea henkisestä -ja fyysisestäväkivallata seksualiiseen häirintään ja väkivaltaan. Ihan riittävästi syitä lähteä hatkoille siis, vaikkakin myönnettäköön että osa lähti hatkoille ihan silkkaa kyllästymistään.

Suurimmalle osalle nuorista "laitoshoito" yksinkertaisesti VITUTTAA, koska kukaan ei ole kotona asettanut rajoja, eikä ole ollut mitään rutiineita, eikä vastuuta esimerkiksi koulunkäynnin suhteen. On voinut haistatella paskat ja karata kaverien kanssa kaupungille hölmöilemään. Viinaa ja huumeitakin luultavasti voinut vedellä miten vaan sattuu. "Pitää kivaa".

Kun sitten joutuukin "laitoshoitoon", jossa, kas kummaa, onkin kuri ja järjestys ja asetetaan ne rajat, on rutiinit (hei, oikeasti, on syötävä tiettyinä aikoina, tehtävä läksyt ja vietettävä vapaa-aikaa järkevään aikaan ja ihan totta, arvaas mitä - mentävä nukkumaankin ajoissa jotta jaksaa aamulla mennä kouluun) ja ennen kaikkea, pitää käydä koulua...tietysti se vituttaa nuorta, joka on tottunut elämään "vapaasti". Kun vitutus nousee liiaksi, alkaa tappelu hoitopaikassa tai lähdetään hatkaan, jotta voidaan edes vähän aikaa viettää "hyvää vanhaa elämää".

Vähitellen osa näistä nuorista tajuaa, että siihen on syynsä, miksi pitää olla rytmiä ja järjestystä ja käydä koulunsa ja että ehkäpä omassa käytöksessä ja asenteessakin on ollut melkoisesti pielessä. Silloin alkaa järkiintyminen ja vastuun kantaminen omasta käytöksestä ja tulevaisuudesta ja homma nytkähtää eteenpäin.

Varmasti väärinkäytöksiä hoitopaikoissakin on, eikä varmasti tilanne ole helppo nuorelle, jonka perhetausta on ns. perseestä. Eihän se nuoren vika ole, ettei kotona ole ollut turvaa ja huolenpitoa ja nuori on kasvanut sellaiseksi kuin on. Tämä ei kuitenkaan mitenkään muuta sitä tilannetta, että jos hoitopaikkaa ei ole, niin nuoren tulevaisuus on aika helvetin synkkä. Harvoin se laitospaikka on hyvä ratkaisu, se on yleensä vain viimeinen keino ja vähiten huono ratkaisu. Siihen pitää tyytyä, koska parempaa vaihtoehtoa ei ole kukaan vielä kehittänyt.

Lopputulos oli aina sama, olemme nuoria, valehtelemme.

Tähän pitää kommentoida, että kun luottamus on mennyt, se on mennyt. Minun on vaikea ottaa tosissaan sellaisen henkilön sanomisia, joka n. joka toisella kertaa minulle puhuessaan valehtelee ja satuilee. Kannattaisi varmaan vilkaista peiliin vähän ja miettiä, miksi arvellaan, että valehtelette. Siihen on syynsä ja nekin löytyvät sieltä peilistä.

Vakavat syytökset ovat tietysti asia erikseen ja voin taata, että ainakin, jos minulle nuori kuin nuori olisi alkanut tuollaisia kertomaan, niin olisin suhtautunut siihen erittäin vakavasti. Tai vaikkei olisi tullut sanomaankaan, jos vain olisi jostain tullut vihjettä. Eikä se tarkoita, että samantien olisi rynnätty asian kimppuun, vaan ennen kaikkea tapauksissa, joita on vaikea todistaa, olisi asia tietysti otettu huomioon ja seurattu ennen kuin olisi lähdetty hutkimaan suuntaan tai toiseen.

Ne on kertoneet pikkutyttöjä tirkistelevistä miestyöntekijöistä, alasti nippusiten köyttämisistä, lyömisestä jne jne.

Voihan tuollaistakin toki olla, mutta sitten kannattaa taas muistaa yksi asia: Kaikkein tehokkain keino halventaa, loukata tai vain saada aikaan ongelmia miestyöntekijälle on syyttää seksuaalisesta ahdistelusta. Oli sitten tarkoitus halventaa tätä muiden nuorten, työntekijöiden tai kenen tahansa suhteen. Käytännössä sellaisia tilanteita, joissa yksittäinen työntekijä on yksittäisen lapsen/nuoren kanssa kahdestaan, on todella vähän.

[MissHolmes]

Kiitos Markja ja muut!

Toivotaan, että Jenni palaa kotiin ja tapahtuma pistää kaikki osapuolet miettimään asioita kirkkaamin.

[Yökiitäjä]

Eiköhän tuo useimmiten ala jo ihan ala-asteelta. Kun ei silloin aseteta kunnon rajoja, ei niitä myöhemmin enää pystykään. Tiedän vanhempia, jotka suorastaan pelkäävät lastaan/lapsiaan, jopa niin, että toivoisivat sossun tulevan hakemaan kun ei itse enää pystytä asialle mitään tekemään.

Näkisin että ongelmat alkavat jo varhaislapsuudessa, ennen kouluikää. Nykyinen kasvatuksellinen näkemys on että "lapsen pitää saada olla lapsi", mikä tarkoittaa lapsen mielihalujen täyttämistä ja lapselle annettua päätäntävaltaa siitä mitä haluaa tehdä ja mitä ei. Pieni lapsi on ihan luontaisesti itsekeskeinen ja itsekäs, joten kasvatuksen tehtävänä on opettaa hänet kunnioittamaan yhteiskunnan sääntöjä ja muita ihmisiä. Monet vanhemmat ajattelevat että antavat lapsen nauttia lapsuudestaan ja käytöstapoja opetetaan vasta kouluikäiselle. Se ei kuitenkaan toimi niin, rajoja ei pystytä asettamaan jälkeenpäin jos niitä ei koskaan ole ollutkaan. Vanhemmat sietävät lapsen omia oikkuja ja jopa agressiivisuutta, ajatellen että se on ohimenevä ilmiö. Todellisuudessa kuitenkin nuo piirteet muodostuvat osaksi lapsen persoonallisuutta, niitä on myöhemmin vaikea muuttaa.

Se miksi vanhemmat toimivat noin johtuu yhteiskunnallisesta arvomaailmasta. Määrätietoisuutta ja persoonallisuutta pidetään hyveenä, vaikka se todellisuudessa tarkoittaa että joku on "hankala ihminen" millä on suuria vaikeuksia vuorovaikutustaidoissa ja normaaliin elämään sopeutumisessa. Myös luovuutta korostetaan väärällä tavalla, ajatellaan että omapäisyys ja totuttujen kaavojen rikkominen olisi osoitus tavallista suuremmasta luovasta kyvystä.

[neitix]

Pakko vähän avautua. Kyllä esim 14-vuotias ihminen on ihan lapsi vielä. Ja mikäköhän ajaa siihen, että ihmisestä tulee "kovis", joka polttaa tupakkaa, juo ja varastelee 14-vuotiaana lapsena esim. No.. voin omasta kokemuksesta kertoa sen, että koulukiusaaminen ja vanhempien runsas hallitsematon alkoholinkäyttö. Ton ikänen lapsi tai nuori ei päätä tollasia asioita vaan niihin ajaudutaan. En mäkään voi sanoa, että olisin päättäny just sillon 14-vuotiaana, että nyt olen niin masentunut, että alan hakea huomiota ja apua itsetuhoisella päihdekäyttäytymisellä, käsien viiltelyllä ja muilla tollasilla teoilla. Ja mä puhun kyllä ihan sen nuorten pahoinvoinnin puolesta, kun olen itse sen kokenut. Syrjityistä ja itsensä huonommaksi tuntevista nuorista monesti tulee niitä "koviksia".

Ja se on vanhempien tehtävä laittaa aisoihin se 15-16-vuotias miehenalku, jos on vaarana että se vaikka omalla päihdekäyttäytymisellään vahingoittaa itseään. Se on vanhempien oikeus ja velvollisuus estää ovesta ulos astuminen. Vaikka sitten kääris sen lapsen maton sisälle ja istuis päällä sen aikaa, että toinen rauhottuu tms.

Ja se lapsen ja vanhemman molemminpuolinen kunnioitus lähtee ihan varhaislapsuudesta, se pohjatyö tehdään sillon. Ja se lähtee nimenomaan siitä, että vanhemmat kunnioittaa lastensa tarpeita ja laittaa ne omien tarpeidensa edelle. Ja se rajojen asettaminen alkaa jo leikki-iässä eikä millonkaan ala-asteella vasta. Nukkumaanmeno- ja ruoka-ajat, karkkipäivät sun muut "säännöt" on sitä rajojen asettamista. Tärkeintähän siinä on johdonmukaisuus, että lapset ei kävele vanhempien yli.

[qos1]

OT

OT

OT

[supre]

OT

OT

OT

Jos sinulla oli tarkoitus kertoa, että viimeiset kolme viestiä on Off Topiceja niin olisit pistänyt vielä neljännen perään.

[töpsy]

Mitään tietoa onko Jenni jo löytynyt?