Tässä "vankilassa oloa ja kannibalismia" Briteistä:
"Mies käveli tyynen rauhallisena vartijan toimistoon ja tunnusti tehneensä jotain hirveää.
Niin hirveää, että viranomaiset tulivat vakuuttuneiksi siitä, ettei häntä voisi enää koskaan päästää lähellekään muita ihmisiä.
He päätyivät täysin poikkeukselliseen ratkaisuun.
Tarina kertoo, että saavuttuaan vartijan toimistoon brittiläinen sarjamurhaaja Robert John Maudsley laski pöydälle sahalaitaisen teräaseen, jonka hän oli onnistunut jotenkin valmistamaan itse – huolimatta siitä, että hän suoritti parhaillaan vankeustuomiota.
Seuraava vankien nimenhuuto jäisi tavanomaista lyhyemmäksi, Maudsley ilmoitti. Kaksi puuttuisi joukosta. Yksi heistä makasi miehen sellissä punkan alla, toinen omassa pedissään. Kumpikin oli kuollut.
Henkirikokset, jotka Maudsley tunnusti, olivat järjestyksessään miehen kolmas ja neljäs. Hän oli tappanut kerran vapaana ja nyt jo peräti kolmesti lukkojen takana.
Kenties mies tappaisi jälleen, jos saisi siihen mahdollisuuden. Miten se voitaisiin estää?
Robert Maudsley syntyi Britannian Liverpoolissa vuonna 1953. Hän oli nelihenkisen sisaruskatraan nuorin, kun vanhemmat antoivat lapsensa nunnien huostaan. Äiti ja isä vierailivat lasten luona aika ajoin, mutta läheistä sidettä ei koskaan syntynyt.
Maudsley ja sisarukset ehtivät viettää vuosia orpokodissa, kunnes vanhemmat tulivat hakemaan heidät takaisin.
– Sitten vanhempamme veivät meidät kotiin, jossa jouduimme fyysisen väkivallan kohteeksi. Se oli jotain, mitä emme olleet ikinä aikaisemmin kokeneet. He vain kiusasivat meitä yksi kerrallaan, antoivat meille selkäsaunan ja lähettivät meidät huoneeseemme, yksi Maudsleyn veljistä kuvaili The Guardianille vuonna 2003.
Jälkeenpäin on arvioitu, että Robert Maudsleyn oma väkivaltaisuuden siemen kylvettiin juuri näihin aikoihin. Kun häntä vuosia myöhemmin syytettiin kahden vankitoverin henkirikoksista, puolustusasianajajat vetosivat aggressioon, jota mies oli joutunut patoamaan väkivaltaisessa lapsuudessaan.
Maudsley vetosi itsekin siihen, että hän ajatteli tappaessaan vanhempiaan. Hän on kertonut muistavansa lapsuudestaan ainoastaan ”hakkaamisen”.
Maudsley oli 16-vuotias, kun hän lähti ja aloitti itsenäisen elämän Lontoossa. Tätä ennen poika oli ehditty ottaa jälleen huostaan ja häntä oli kierrätetty useammassa sijaiskodissa. Pojan isä oli väittänyt muille sisaruksille, että Maudsley olisi kuollut.
Päihteet tulivat osaksi teinipojan arkea hyvin nopeasti. Maudsleyta hoidettiin mielenterveysongelmien ja itsetuhoisen käytöksen vuoksi.
Rahoittaakseen alati pahenevaa päihderiippuvuuttaan nuori Maudsley turvautui seksityöhön. Eräänä iltana vuonna 1974 hän tapasi miesasiakkaan, josta tuli hänen ensimmäinen uhrinsa.
Tapaamisen aikana asiakas väitetysti näytti Maudsleylle kuvia lapsista, joita hän oli kertomansa mukaan aiemmin hyväksikäyttänyt.
Silloin Maudsleyn päässä napsahti. Hän joutui raivon valtaan, kävi asiakkaansa kimppuun ja kuristi tämän hengiltä. Vankilan sijaan Maudsley passitettiin teon jälkeen Broadmoorin psykiatriseen sairaalaan, jossa hoidettiin mielenterveysongelmaisia rikollisia.
Maudsley oli viettänyt Broadmoorin sairaalassa noin kolme vuotta, kun hän tappoi taas. Toinen henkirikos tapahtui sairaalassa vuonna 1977.
Uhri oli niin ikään potilas. Hänellä, kuten väitetysti ensimmäiselläkin uhrilla, oli taustaa lasten hyväksikäytöstä. Maudsley ja eräs toinen Broadmoorissa hoidettavana ollut potilas ottivat uhrin panttivangiksi, lukittautuivat tuntikausiksi selliin ja kiduttivat tämän kuoliaaksi.
Sairaalan vartija on väitetysti kertonut, että kuollut uhri löytyi pää halkaistuna – ”kuin keitetty kananmuna”. Päässä oli kertomusten mukaan löytöhetkellä lusikka ja osa tämän aivoista puuttui.
Legenda lähti lentoon. Maudsley sai liudan karmivia lempinimiä, jotka ovat jääneet elämään vielä tänäkin päivänä. Miestä alettiin kutsua nimityksillä ”Spoons”, ”aivojensyöjä” ja ”Hannibal the Cannibal”.
Sitkeistä huhuista huolimatta Maudsley ei todellisuudessa syönyt uhrinsa aivoja. Sen sijaan hän oli tiettävästi tehnyt muovilusikasta kotikutoisen teräaseen ja tunkenut sen uhrin korvan kautta aivoihin.
Nyt jo täysi-ikäinen Robert Maudsley joutui vastaamaan teoistaan rikosoikeudenkäynnissä. Mies tuomittiin vankilaan, jonne tämän hyytävä maine oli ehtinyt kiiriä.
Kului vain muutama viikko, kun Maudsleyn kerrotaan kävelleen vanginvartijan toimistoon ilmoittamaan kuolleista vankitovereista.
Ensimmäisenä surmansa oli saanut vaimonsa taposta tuomittu vanki, jonka Maudsley houkutteli selliinsä. Maudsley viilsi miehen kurkun auki ja piilotti tämän ruumiin punkkansa alle.
Myöhemmin samana päivänä vuorossa oli lapsen hyväksikäytöstä tuomittu miesvanki. Pahaa-aavistamaton uhri makasi vuoteessaan, kun itse valmistamallaan teräaseella varustautunut Maudsley hyökkäsi tämän kimppuun.
Tiettävästi Maudsleyn suunnitelmana oli ollut tappaa päivän aikana enemmän kuin kaksi ihmistä. ”Hulluus” oli paistanut miehen silmistä, eräs vankitoveri kuvaili The Guardianin mukaan.
Ensimmäistä uhria lukuun ottamatta kukaan ei kuitenkaan enää langennut samaan ansaan ja seurannut Maudsleyta tämän selliin.
Viimeisimmän tuomion jälkeen Maudsleylle päätettiin tehdä vankilassa erityisjärjestelyitä.
Sarjamurhaaja ei tule enää koskaan vapautumaan, mutta turvallisuuden takaamiseksi häntä ei vuoden 1978 kaksoismurhan jälkeen haluttu pitää samoissa tiloissa muiden vankien kanssa.
Monster Mansioniksi eli ”hirviöiden kartanoksi” kutsutun Wakefieldin vankilan erikoinen eristysselli rakennettiin 1980-luvulla nimenomaisesti Maudsleyta varten. Mediassa sitä on kutsuttu glass cageksi eli ”lasihäkiksi”.
Pohjakerroksessa sijaitsevan sellin seinässä on mediatietojen perusteella paksua pleksiä tai lasia, jonka kautta vartijat pystyivät jatkuvasti tarkkailemaan Maudsleyta. Vaatimattomaan sisustukseen kuuluivat pahvinen pöytä ja tuoli, lattiaan pultatut vessa ja pesuallas sekä betoninen punkka patjoineen.
Paikkaa on usein verrattu Uhrilampaat-elokuvassa nähtyyn fiktiiviseen Hannibal Lecterin selliin.
Tätä nykyä 72-vuotiasta Maudsleyta on tituleraattu Britannian pisimpään lusineeksi ja pisimpään eristettynä pidetyksi vangiksi. Takavuosina häntä on myös kuvailtu yhdeksi maan vaarallisimmista vangeista. Maudsleyn on raportoitu viettäneen valtaosan lähes 50 vuotta jatkuneesta vankeudestaan ”lasihäkissään” Wakefieldissa.
Tänä keväänä tilanne muuttui.
Viime keväänä Maudsley nousi jälleen otsikoihin, kun hän päätti aloittaa vankilassa nälkälakon. Protestin taustalla olivat takavarikoidut tavarat, joihin lukeutui ainakin sarjamurhaajan Playstation-pelikonsoli ja muita hänelle mieluisia ajanvietteitä.
Lakko on sittemmin päättynyt. Maudsley siirrettiin keväällä Wakefieldin vankilasta toiseen laitokseen – eivätkä hän tai hänen läheisensä ole muutokseen lainkaan tyytyväisiä.
Takavuosina Maudsley koki tulleensa ”elävältä haudatuksi” ja toivoi jopa kuolemaa, jos hänen eristyksensä jatkuisi.
Ajan kuluessa sarjamurhaaja kuitenkin mitä ilmeisimmin tottui äärimmäisen rajoitettuun elämäänsä ja oppi suorastaan pitämään vankila-arjestaan Wakefieldissa ja ”lasihäkissä”. Siirto toiseen vankilaan rikkoi hänelle tutun ja turvallisen.
Läheiset ovat kuvailleet Robert Maudsleyta poikkeuksellisen älykkääksi, lempeäksi, huumorintajuiseksi ja ystävälliseksi ihmiseksi. Hän kuulemma nauttii klassisesta musiikista, kirjallisuudesta ja taiteesta.
Läheiset ovat vuosien varrella kritisoineet vankilajärjestelmää siitä, ettei Maudsleyta edes yritettäisi auttaa tai kuntouttaa. Samoilla linjoilla on ollut sarjamurhaajan kanssa aikoinaan työskennellyt psykologi, jonka mukaan Maudsley oli edistynyt tapaamisissa merkittävästi.
Veljiensä lisäksi Robert Maudsley on tekemisissä veljenpoikansa kanssa, joka puhui sedästään Behind Bars TV -Youtube-kanavan haastattelussa kesäkuussa. Veljenpojan mukaan iäkäs sarjamurhaaja, jota hän kutsuu Bobiksi, ei ollut viihtynyt uudessa sijoituspaikassaan.
Haastattelussa veljenpoika myös kertoi haluavansa aikanaan tuoda Robert Maudsleyn koko tarinan julki, jotta tiedot hänen sedästään eivät perustuisi vain hajanaisiin lehtiartikkeleihin. Hän on avannut rahankeräyksen tekeillä olevan kirjaprojektin tueksi.
– Kukaan ei synny sarjamurhaajana. Ihmisen elämän varrella on tapahtunut tiettyjä asioita, joiden vuoksi on päädytty tähän pisteeseen, veljenpoika sanoi.
– Bobin kohdalla luovutettiin, eikä häntä koskaan rakastettu."
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011243147.html