Rangaistuksenmääräämispäivä/tuomionlukupäivä : tuomari Hipplerin aloitus ja Bethany Funken lausunto
Ada County Courthouse, Idaho, 23.7.2025
Aloitus
Tuomari Hippler, syyttäjä Thompson & Co, puolustusasianajaja Taylor & Co, syytetty Bryan Kohberger ja yleisö ovat paikalla Ada Countyn oikeustalon salissa. Kohbergerilla on yllään oranssi vankila-asu ja hän näyttää ajaneen/nyppineen tuuheat kulmakarvansa.
Tuomari Hippler aloittaa tuomionlukupäivän rykäisemällä pari kertaa vaimeasti kurkkuaan ja sanoen "No niin (allright) tämä on (tapausnro) 00124665 Idahon osavaltio vs Bryan Kohberger " ja jatkaa luettelemalla syyttäjän & puolustuksen tahojen nimet. Syyttäjä edustaa Idahon osalvaltiota, puolustus edustaa syytettyä.
Tuomari Hippler jatkaa, että nyt tapauksessa on kyse rangaistukseen määräämisestä. Kohberger on myöntänyt syyllisyytensä 4 murhaan ja 1 murtoon ja niistä on plea dealissa sovittu suositelluksi rangaistukseksi murhien osalta 4 elinkautista ilman ehdonalaiseen pääsyä ja 10 vuotta murron osalta.
Tuomari Hippler toteaa, että puolustus ja syyttäjä jättivät hänen ymmäryksensä mukaan käyttämättä "ennen-tuomionlukua tehtävän tutkimuksen" (pre sentence investigation, raportti haastatteluiden ja selvitysten kautta syytetyn taustasta jne oikeasuhtaisen rangaistuksen määräämiseksi) eikä kumpikaan osapuoli ole antanut oikeudelle rangaistuksenmääräämiseen liittyvää muistiota/mietintöä tai muuta materiaalia rang.määräämispäivää varten. Hippler jatkaa että aiempi tapausmateriaali on oikeudelle tuttua.
Tuomari Hippler kysyy, "Onko mitään laillista syytä, miksi tuomiota ei tulisi antaa tänään." Syyttäjä Thompson vastaa "Ei, arvoisa tuomari."
Seuraavaksi tuomari kysyy, aikooko syyttäjä esittää todistusaineistoa ennen uhrien omaisten/läheisten lausuntoja (victim impact statements) ja perusteluja - syyttäjä vastaa, että he eivät aio tehdä niin, koska syyttäjä aikoo esittää valokuvamateriaalia rang.määräämiseen liittyvien perusteluiden aikana. Tuomari selventää, että ei siis ole muita todistajanlausuntoja luvassa? Juuri näin, vastaa syyttäjä.
"Aloitetaanpa sitten omaisten/läheisten lausunnoilla (victim impact statements) ", julistaa tuomari Hippler. Niitä ennen tuomari kysyy vielä, että oliko niin että kuvaaminen (ei pelkkä audio, vaan myös kamerat ok) käy kaikille omaisille/läheisille? Asia on niin, vastaa syyttäjä.
Omaisten/läheisten lausunnot /Victim impact statements - Bethany Funken lausunto
Tuomari sanoo "Aloitetaan omaisten/läheisten lausunnoilla...", ja tämän lauseen aikana Kohberger nyökyttelee päätään moneen kertaan tyyliin, näinhän tämä prosessi menee.
Ensimmäisen omaisten/läheisten lausunnon antaa Bethany Funke - hän ei ole oikeudessa itse paikalla, vaan lausunnon lukee hänen puolestaan hänen ystävänsä Emily Alandt, joka joutuu lausuntoa lukiessa välillä nyyhkyttämään ääneen.
Bethany (Alandt lukee papereista) kertoo olleensa uhrien kämppätoveri ja menettäneensä "ei vain joitain parhaimmista ystävistään vaan myös siskon. " Bethany jatkaa : "En olisi ikinä, miljoonassa vuodessakaan, voinut kuvitellakaan tällaista tapahtuvan läheisimmille ystävilleni."
(Seuraavan "Luulin.."- lauseen aikana syyttäjä Thompson asettaa kätensä rukousasentoon, jossa hän pysyy useiden minuuttien ajan B:n lausunnon aikana. )
Bethany jatkaa : " Luulin meidän heräävän (uuteen aamuun) ja menevämme yläkertaan ja näkevämme heidät ja kertovamme heille heidän säikäyttäneen meidät ja heidän sitten kiusoittelevan meitä säikähdyksemme takia ja pilailevan meidän kanssamme siitä samalla kun olisimme menneet Taco Belliin, kuten yleensä. Mutta näin ei nyt, surullista kyllä, käynyt, vaan pahin painajainen kävikin toteen.
Ensimmäiseksi kun heräsin minulla ei ollut mitään aavistusta siitä, mitä oli tapahtunut. Heräsin klo 7 aikaan kaameaan hammassärkyyn, joten soitin isälleni, joka oli hammaslääkäri, ja hän sanoi, mitä tehdä (hammassäryn suhteen). Isä neuvoi minua ottamaan Advilia (ibuprofeiinia, kipulääke) ja tein niin, sitten menin takaisin nukkumaan. Olin yhä pihalla kaikesta enkä tiennyt mitä oli tapahtunut, jos olisin tiennyt, olisin tietenkin soittanut heti hätänumeroon 911. Kannan yhä paljon syyllisyyttä ja katumusta siitä, etten tiennyt mitä oli tapahtunut ja siitä, etten soittanut heti hätänumeroon, vaikka ymmärränkin, ettei se olisi muuttanut mitään, ei vaikka ensiapuhoitajat olisivat olleet aivan oven takana. Olin niin peloissani, ihan kauhusta jäykkänä tuona aamuna enkä tiennyt mitä oli tapahtunut, ja kun soitin hätäpuhelun, en edes saanut sanoja tulemaan ulos itsestäni, ja sen jälkeen en enää muista mitään. Oli kuin aivoni olisivat pyyhkäisseet sen muiston kokonaan pois. Se oli elämäni huonoin päivä. Ja tiedän, että se tulee aina olemaan (elämäni huonoin päivä).
Samalla kun olin vielä kuin puulla päähän lyötynä/shokissa ja yritin prosessoida, että ystäväni olivat oikeasti poissa, niin yleisö/kansa hyökkäili minua kohtaan ja olin suremassa, olin turta, epävarma siitä, mitä oli tapahtunut ja oliko se edes totta, ja samaan aikaan minulle syydettiin tappouhkauksia ja vihaisia viestejä ihmisiltä, jotka eivät tunteneet minua ollenkaan tai tienneet ystävyytemme dynamiikkaa. Sosiaalinen media teki kaikesta vaikeampaa ja vieraat ihmiset keksivät tarinoita päästään viihdyttääkseen itsejään. Media häiritsi ei vain minua, vaan myös perhettäni; ihmisiä ilmaantui talollemme, he soittelivat puhelimeeni ja vanhempieni puhelimiin ja muiden perheenjäsenten puhelimiin, ja meitä jahdattiin samaan aikaan, kun yritin emotionaalisesti selviytyä ja surra ystävieni menetystä. Vihasin ja yhä vihaan sitä, että he ovat poissa mutta jostakin syystä minä olen yhä täällä ja saan elää. Ajattelen yhä tätä joka päivä.
Miksi minä? Miksi minä sain elää? Ja he eivät? Pitkään aikaan en voinut edes katsoa heidän perheitään tuntematta oloani sairaaksi syyllisyydestä. En tiennyt mitä sanoa tai tehdä (uhrien perheille), olin kauhuissani että läsnäoloni tekisi heidän tuskansa pahemmaksi. Ja minä olin yhä täällä siinä missä heidän lapsensa, sisaruksensa, ystävänsä ja rakkaimpansa olisi pitänyt (minun sijastani) olla täällä. Kaiken tapahtuneen jälkeen pelkäsin mennä omalle takapihalleni tai olla yksin kotona, pelkäsin että tekijä tulisi seuraavaksi minun perääni.
Olin aina peloissani, että media/lehdistö yrittäisi bongata minut hetkenä minä hyvänsä minä päivänä tahansa, vaikka olisin vain ollut kävelemässä ympäri taloa, laitoin vanhempani sulkemaan kaikki kaihtimet päiväsaikaan, jotta kukaan ei näkisi minua vahingossakaan. Tuskin edes poistuin talosta ja kun poistuin, pidin huolen siitä, etten ollut koskaan yksin. Nukuin vanhempieni huoneessa melkein vuoden ajan. Laitoin heidät tuplalukitsemaan jokaisen oven ja laittamaan turvahälytyksen päälle ja silti tarkistamaan joka huoneen siltä varalta, että joku olisi siellä piilossa.
Tarkistan yhä huoneeni joka ilta ja tuplalukitsen sen. En ole nukkunut yhtäkään yötä putkeen sen jälkeen, mitä tapahtui ja herään jatkuvasti paniikissa, peläten että joku on murtautumassa sisään tai on täällä satuttaakseen minua tai että olen menettämässä jonkun rakkaan. Pelko ei oikeastaan koske lähde. Pitkän aikaa oli niin, että pystyin hädin nousemaan ylös vuoteesta, mutta yhtenä päivänä tajusin, että minun oli elettävä heidän takiaan. Heillä ei ollut mahdollisuutta jatkaa elämistä mutta minulla on se mahdollisuus, ja en ota sitä itsestäänselvyytenä. Joka päivä muistutan itseäni elämään heidän vuoksensa ja kaiken mitä teen, teen pitäen heidät mielessäni. Minua pelottaa yhä mennä ns ihmisten ilmoille mutta pakotan itseni tekemään asioita, koska he haluaisivat minun jatkavan elämistä ihan täysillä. Olen enemmän kuin siunattu, kun saan olla täällä, ja kieltäydyn ottamasta sitä itsestäänselvyytenä, kun he eivät saaneet sitä mahdollisuutta."
Bethany jatkaa: " Meidän talomme ei ollut vain talo vaan koti.
. Se oli paikka, jossa me nauroimme, kunnes emme saaneet enää henkeä vedetyksi. Me kokkasimme aterioita, askartelimme/teimme käsitöitä ja katsoimme putkessa tosi-tv-ohjelmia, pelasimme pelejä ja vietimme laiskoja päiviä sohvalla oleillen. Siellä oli elokuvailtoja, viini-iltoja, aamuisia jälkipuinteja, pränkkejä, kuumaa kaakaota, pipareita ja lämpöä. Tulen aina vaalimaan noita muistoja ja en anna sen, mitä tapahtui pyyhkäistä pois sitä, kuinka ainutlaatuinen kotimme oli tai kuinka paljon nuo muistot merkitsivät minulle.
Nyt haluaisin jakaa joitain murusia ja palasia siitä, keitä he olivat ihmisinä ja joistain jakamistamme muistoista. Yksi lempimuistoni liittyi Halloweeniin ja kuinka me menimme Sigma Chi:hiin, mutta sen sijaan että olisimme bilettäneet, me vain istuimme kämpillä jutustellen ja nauraen läpi koko yön. En usko että olen koskaan nauranut niin paljon elämäni aikana. Me emme välittäneet bileistä, me olimme vain onnellisia saadessamme olla toistemme kanssa.
Xana oli yksi miljoonasta. Hän oli bileiden hengetär.
Mutta hän oli myös ystävällisin ja hauskin persoona, jonka tiedän. Kaikki rakastivat häntä, koska hän sai kaikki tuntemaan itsensä niin rakastetuiksi. Hän oli vain sellainen, jonka halusit olevan läsnä olosuhteista huolimatta.
Yksi lempipäivistäni Xanan kanssa oli se, kun me makasimme sohvalla yhdessä koko päivän katsellen elokuvia ja napostellen ruokaa. (Ja) Kun hän, Maddie ja minä menimme hakemaan margaritoja, sipsejä ja salsaa. Hän (Xana) valaisi huoneen pelkällä läsnäolollaan.
Kayleella oli mitä kaunein ja valovoimaisin hymy
, ja hän oli niin ystävällinen/kiltti ja myös yksi hauskimmista ihmisistä, joita olen tuntenut. Hän rakasti pikku pilojen tekemisiä. Ja hän sai aina meidät nauramaan niin kovin, että emme kyenneet hengittämään. Hän oli niin täynnä energiaa ja elämää, kaikki uskoivat että hän kykenisi hallitsemaan maailmaa niin halutessaan ja hän olisi ollut Amerikan kullanmuru.
Ethan oli herttaisin, kaikkein vilpittömin tyyppi/jätkä.
Hän oli aina hymyilemässä ja saamassa muitakin ihmisiä hymyilemään. Ethan oli sellainen persoona, jonka haluaa ympyröihinsä. Hän oli niin ystävällinen/kiltti ja hänelle oli helppo puhua ja hän vain oli niin hauska. Ja miten hän välitti Xanasta, se oli todellakin jotakin, mitä ihailla. Ja se oli todellakin todistetta satukirjatyyppisestä rakkaudesta: aitoja rakkaussuhteita on olemassa. Ei ollut vain minulle selvää vaan myös kaikille muillekin, että Ethan ja Xana olivat ehdottomasti sielunkumppaneita. (Tuomari Hippler rapsuttaa korvantaustaansa tässä tosi rakkauden sanomisvaiheessa.)
Maddie ei ollut vain yksi parhaimmista ystävistäni vaan vanhempi sisko, jollaista olisin aina halunnut. Ei ollut ketään muuta, jota olisin katsonut ylöspäin tai ihaillut enemmän kuin Maddieta. Hän oli todellakin auringonsäde
, ja hän veti kaikkia puoleensa. Hän oli niin kiltti, rakastava, hauska, hassu ja intohimoinen. Hänellä oli suloisin sielu ja hän ei halunnut muuta kuin parasta kaikille ja hän halusi rakastaa ja osoittaa rakkautta kaikille. Hän otti minut siipensä suojiin ja sai minut aina tuntemaan oloni niin turvalliseksi ja mukaanotetuksi ja mikä tärkeintä, hän sai minut tuntemaan oloni rakastetuksi ja arvostetuksi. Hän ei koskaan epäonnistunut naurattamaan minua tai saamaan hymyä aikaiseksi kasvoilleni.
Yhä tähän päivään asti, olen enemmän kuin kiitollinen että hän (Maddie) valitsi minut sisarkunnan siskoksi, ja kiitän Jumalaa joka päivä siitä, että sain sekä tuntea hänet että hän oli myös yksi parhaista ystävistäni.
En voi valita yhtä lempimuistoa Maddien kanssa, koska minulla on niitä niin monia ja tästä tulisi todella pitkä luenta jos tekisin niin. Mainitsen joistain vaalimistani pienistä muistoista hänen kanssaan sen, kun valmistimme hyvää illallista ja läikytimme jotain viiniä tai kun me katsoimme putkeen Jersey Shorea taikka Summer Housea. Ja kun me loimme kokonaisen tanssirutiinin Halloweenina ja tanssimme ja lauloimme koko yön, kuin kukaan ei katsoisi meitä. Kaikki myöhäisen yön kävelyt kotiin oltuamme ulkona ja pienet ostosreissut ja niin monet muut jutut.
Olen enemmän kuin siunattu, että sain mahdollisuuden tavata jokaisen heistä. He muuttivat minun elämäni tavoin, joita en pysty koskaan laittamaan sanoiksi. Toivon että heitä muistetaan siitä, keitä he ovat eikä sen perusteella, mitä heille tapahtui. Koska se keitä he ovat, oli niin kaunista, koska he ansaitsevat tulla muistetuiksi parhaimmalla tapaa.
Sydämeni särkyy joka kerran, kun menen tekstaamaan yhdelle heistä, ja kuinka kovin toivoisin voivani nähdä heitä tai hengailla heidän kanssaan. Sitten muistan, että en voi enkä koskaan voikaan, enää.
Mutta puhun yhä heille rukouksissani joka ikinen yö ja tulen tekemään näin aina
. Kaikista eniten toivon että voisin halata heitä viimeisen kerran. Ja toivon että voisin kertoa heille, kuinka paljon rakastan heitä. Ja vaikka en voikaan tehdä niin, kerron heille silti tämän joka yö.
Tulen elämään heitä varten niin kauan kuin olen tarpeeksi onnekas ollakseni yhä täällä. He ovat kaikki todellakin ainutlaatuisia ja he tulevat olemaan sydämissämme aina ja ikuisesti. " ♡
Lausunnon lukeminen loppuu ja tuomari Hippler pyytää lausujaa välittämään toivotuksensa Bethanyn paranemisesta ja arvostuksensa tämän rohkeudesta.
Kuvalinkki: ABC News. Muu materiaali Court TV Youtube.
Mahdollisesti näin.
. Se oli paikka, jossa me nauroimme, kunnes emme saaneet enää henkeä vedetyksi. Me kokkasimme aterioita, askartelimme/teimme käsitöitä ja katsoimme putkessa tosi-tv-ohjelmia, pelasimme pelejä ja vietimme laiskoja päiviä sohvalla oleillen. Siellä oli elokuvailtoja, viini-iltoja, aamuisia jälkipuinteja, pränkkejä, kuumaa kaakaota, pipareita ja lämpöä. Tulen aina vaalimaan noita muistoja ja en anna sen, mitä tapahtui pyyhkäistä pois sitä, kuinka ainutlaatuinen kotimme oli tai kuinka paljon nuo muistot merkitsivät minulle. 
Mutta hän oli myös ystävällisin ja hauskin persoona, jonka tiedän. Kaikki rakastivat häntä, koska hän sai kaikki tuntemaan itsensä niin rakastetuiksi. Hän oli vain sellainen, jonka halusit olevan läsnä olosuhteista huolimatta. 
, ja hän oli niin ystävällinen/kiltti ja myös yksi hauskimmista ihmisistä, joita olen tuntenut. Hän rakasti pikku pilojen tekemisiä. Ja hän sai aina meidät nauramaan niin kovin, että emme kyenneet hengittämään. Hän oli niin täynnä energiaa ja elämää, kaikki uskoivat että hän kykenisi hallitsemaan maailmaa niin halutessaan ja hän olisi ollut Amerikan kullanmuru.
Hän oli aina hymyilemässä ja saamassa muitakin ihmisiä hymyilemään. Ethan oli sellainen persoona, jonka haluaa ympyröihinsä. Hän oli niin ystävällinen/kiltti ja hänelle oli helppo puhua ja hän vain oli niin hauska. Ja miten hän välitti Xanasta, se oli todellakin jotakin, mitä ihailla. Ja se oli todellakin todistetta satukirjatyyppisestä rakkaudesta: aitoja rakkaussuhteita on olemassa. Ei ollut vain minulle selvää vaan myös kaikille muillekin, että Ethan ja Xana olivat ehdottomasti sielunkumppaneita. (Tuomari Hippler rapsuttaa korvantaustaansa tässä tosi rakkauden sanomisvaiheessa.)
, ja hän veti kaikkia puoleensa. Hän oli niin kiltti, rakastava, hauska, hassu ja intohimoinen. Hänellä oli suloisin sielu ja hän ei halunnut muuta kuin parasta kaikille ja hän halusi rakastaa ja osoittaa rakkautta kaikille. Hän otti minut siipensä suojiin ja sai minut aina tuntemaan oloni niin turvalliseksi ja mukaanotetuksi ja mikä tärkeintä, hän sai minut tuntemaan oloni rakastetuksi ja arvostetuksi. Hän ei koskaan epäonnistunut naurattamaan minua tai saamaan hymyä aikaiseksi kasvoilleni. 
. Kaikista eniten toivon että voisin halata heitä viimeisen kerran. Ja toivon että voisin kertoa heille, kuinka paljon rakastan heitä. Ja vaikka en voikaan tehdä niin, kerron heille silti tämän joka yö.
Noista vaihtoehdoista menee ihan sekaisin, joten laitan niiden aprikoinnin sijaan kuvia Murphysta:
🏖 
. 
- kuu on silloin enemmän kuin puolikuu mutta vähemmän kuin täysikuu. 8.11.2022 oli täysikuu. Tutkimuksen
Idahon neloismurha ei osunut ns. kuuteorian 3 päivän akselille.
Maddien tähden, me emme aio antaa surumme kuluttaa meitä puhki. Maddien tähden, me jatkamme perheemme ja ystäviemme rakastamista, mukaan lukien Kayleen, Xanan ja Ethanin perheet. Me pysymme heidän kanssaan yhdistettyinä/yhtenä rintamana. (Kohberger lievästi nyökyttelee.)