*) Reilu vuosi tämän jälkeen 19.9.1987 Porvoon Näsintien ja Kokonniementien risteyksestä löydetyistä jäljistä, Marjon kengistä ja oikeasta hanskasta voidaan päätellä naisten päälle käydyn melkein täsmälleen samassa paikassa - rikospaikkojen etäisyys on alle 10m.Doctor Lecter kirjoitti:Pekka Kauton aiempi historia kertoo mm. seuraavaa:
Sen sijaan kesällä -86 hänet tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä. Tapahtumapaikka oli tuolloin sama kuin jalavan jutussa; Porvoonjoen länsirannalla olevan pysäköintialueen viereinen pöheikkö.* Uhria oli tuolloin kuristettu ja ilmeisesti yritetty tehdä seksuaalista väkivaltaa. Teko jäi kuitenkin kesken jostain syystä. Silloin uhri tunnisti tekijän Kautoksi.
Kuten yllä seisoo, noin vuotta aiemmin liki samalla paikalla tapahtui vakava kuristamisrikos. Tämä liittyy oleellisesti Marjon surmaan, sillä se käsiteltiin raastuvanoikeudessa samaan aikaan tämän henkirikoksen kanssa. Perusteena lie se, että oli vahvat perusteet olettaa tekijän olleen molemmissa nuorten naisten kuristamisrikoksissa sama, hovioikeus totesi mm näin: "kumpaankin rikoksen uhriin kohdistunut hyökkäys on tapahtunut samalla tekopaikalla ja väkivalta on molemmissa tapauksissa toteutettu kuristamalla, hovioikeus katsoo esitetyn näytön osoittavan, että A on myös B:hen kohdistuneen rikoksen tekijä.".
Onneksi kesän -86 törkeän pahoinpitelyn uhri jäi kuitenkin eloon ja saattoi antaa todistajanlausunnon, hovioikeuden papereista:
"On selvitetty, että 13.6.1986 Porvoon kaupungissa Kokonniementietä kulkenutta B:tä vastaan kävellyt mies on pyydettyään tulta käynyt B:hen käsiksi ja kuristanut häntä kurkusta niin, että B oli menettänyt tajuntansa.
Tajuihinsa tultuaan B oli havainnut miehen poistuneen paikalta. B ei ollut huomannut merkkejä siitä, että hän olisi joutunut varsinaisesti seksuaalisen väkivallan kohteeksi, mutta hän oli todennut jälkeenpäin vaatteidensa, muun muassa haalaripukunsa haaraosan, repeytyneen.
Poliisille ilmoituksen tehdessään 13.6.1986 ja poliisikuulustelussa 23.9.1987 B oli antanut tekijästä tuntomerkit, joiden mukaan tekijä oli ollut noin 40 vuotias, 175-185 senttimetriä pitkä, ruumiinrakenteeltaan tukevahko, tekijän hiukset olivat olleet vaaleanruskeat, taipuisat ja hiusraja oli ollut ylhäällä*."
*) Sopiikos nuo miten hyvin tuon ajan Kauton ulkonäköön, aika vahvasti viittaavat puolikomeaan keskikalja-&viinakäyttöiseen suomalaiskerberokseen?
Tutkinnassa käytetty tunnistamismenetelmä vaikuttaa "hieman" erikoiselle, toivon ettei kukaan syytön joudu moisen kohteeksi(siis yksin ja ilman verrokki-ihmisiä). Raastuvanoikeuden papereissa tunnistamismenettelystä kerrotaan näin:
"B on raastuvanoikeuden istunnossa 22.12.1987 tunnistanut A:n tekijäksi. B on ilmoittanut olevansa ehdottoman varma siitä, että kysymyksessä on ollut sama henkilö. Kun A pyynnöstä on kävellyt edestakaisin istuntosalissa B on todennut, että "nimenomaan noin" tekijä oli tullut vastaan. Kävelytyyli oli ollut hyvin samanlainen.
B on oikeudessa vaikuttanut asialliselta ja luotettavalta. Ei ole ilmennyt syytä, minkä vuoksi hänen kertomustaan olisi pidettävä epäluotettavana."
Hovissa kirjattiin asiasta näin:
"Esitutkintavaiheessa on käytetty B:hen kohdistuneen rikoksen selvittämiseksi tunnistamismenettelyä, jossa B:lle ei ole esitetty vaihtoehtoisina tunnistamiskohteina muita miehiä kuin A. Tunnistamista suorittaessaan marraskuussa 1987 B:llä on ollut mielessään se ajatus, että tunnistettavaksi esitettyä miestä epäiltiin G:n surmaajaksi.* Nämä seikat heikentävät B:n tunnistamisen todistusarvoa. Toisaalta B on antanut jo välittömästi rikoksen tapahduttua tekijästä A:han sopivat tuntomerkit. Kun kumpaankin rikoksen uhriin kohdistunut hyökkäys on tapahtunut samalla tekopaikalla ja väkivalta on molemmissa tapauksissa toteutettu kuristamalla, hovioikeus katsoo esitetyn näytön osoittavan, että A on myös B:hen kohdistuneen rikoksen tekijä."
*) Luotettavuutta heikensi oletettavasti myös se, että pienehköllä paikkakunnalla ensimmäisen rikoksen uhri ehti varmasti kuulla monenlaisia huhuja ja tositarinoita miehistä, kuviakin nähdä. Poliisin "avuliaan opastava" toiminta tunnistamisessa ei ole myöskään poissuljettua.
Myös tapahtumien aikajana on erikoinen näin vakavassa, pelkoa ja tunteita aiheuttaneessa erikoisessa rikoksessa. Rikos tapahtui ja siitä ilmoitettiin samana päivänä 13.6.1986, mutta tuomiolauselmien mukaan nainen kertoi tuntomerkit poliisille vasta reilun 1v 3kk:n päästä. ("Poliisille ilmoituksen tehdessään 13.6.1986 ja poliisikuulustelussa 23.9.1987 B oli antanut tekijästä tuntomerkit, joiden mukaan tekijä oli ollut noin 40 vuotias, 175-185 senttimetriä pitkä, ruumiinrakenteeltaan tukevahko, tekijän hiukset olivat olleet vaaleanruskeat, taipuisat ja hiusraja oli ollut ylhäällä.")
Kuitunäytteet
Se, että tuomittu olisi lavastettu tekijäksi olisi vaatinut mm sen, että hänen autoa olisi lainattu tekoa varten, lisäksi vuotta aiemmin kuristetun luotettavaksi arvioidun naisen olisi täytynyt valehdella tekijästä. On kyllä vedetty kuitu edellä tätä juttua:
"G:stä ja hänen vaatteistaan on välittömästi ruumiin löytymisen jälkeen otettu tutkittavaksi kuituja, joiden alkuperää on ryhdytty selvittämään ottamalla vertailukuituja niiden lähteiksi epäillyistä mahdollisista kohteista. Tässä tarkoituksessa on otettu näytteet muun muassa G:n ja hänen äitinsä asunnoista sekä ennen A:n autoa useiden syyllisiksi epäiltyjen henkilöiden autoista. Mistään näistä kohteista ei ole löydetty samanlaisia kuituja kuin G:stä ja hänen vaatteistaan tutkittavaksi otetut kuidut olivat.
A:n autosta ja hänen kotoaan otetuista näytteistä on löydetty suoritetuissa tutkimuksissa kuutta eri kuitua, jotka kriminaalilaboratorion lausuntojen mukaan olivat samanlaisia kuin G:stä ja hänen vaatteistaan tutkittavaksi otetut kuidut. Näitä olivat A:n auton istuinpäällisten ruskeat akryylikuidut, A:n asunnon olohuoneessa olleen tyynyn päälliskankaan viskoosikuidut, olohuoneessa olleen shaalin punaiset villakuidut, makuuhuoneen sängyllä olleen villapuseron vaaleanpunaiset akryylikuidut, olohuoneen sohvakaluston kellanruskeat kuidut ja pesukoneen päällä olleiden housujen siniset puuvillakuidut. Mainitunlaisista kuiduista oli G:ssä tai hänen vaatteissaan ruskeita akryylikuituja yli 200 kappaletta, viskoosikuituja 33 kappaletta, oranssinpunaisia villakuituja 14 kappaletta, vaaleanpunaisia akryylikuituja 3 kappaletta, kellanruskeita kuituja samoin 3 kappaletta ja sinisiä puuvillakuituja 14 kappaletta, joista 13 oli ollut hiuksissa ja yksi kynnen alla.
Jutussa todistajana kuullun, kuitututkimukset suorittaneen rikoskemistin mukaan yli 20 kuidun löydöstä pidettiin runsaana ja yli 200 kuidun löydöstä erittäin runsaana löydöksenä. Hänen mukaansa näin usean, osin harvinaisen kuidun samanaikaisen esiintymisen ja kuitujen runsauden perusteella oli varmaa, että joko G tai hänen ruumiinsa oli ollut A:n autossa.
Se, että G:n kynnen alta oli löytynyt yksi edellä mainituista sinisistä puuvillakuiduista, viittasi välittömään, kuitujen lähteestä G:n eläessä tapahtuneeseen siirtymään. Muiden kuitujen osalta kyse oli todennäköisesti välillisestä siirtymästä eli että kuidut ensin olivat kulkeutuneet A:n autoon ja sieltä edelleen G:hen ja hänen vaatteisiinsa.
Keskusrikospoliisin rikoslaboratorin lausunnosta no B 2524/II/87 ja B 3209/II/87 ilmenee, että G:n rintaliiveistä löytynyt lasinsiru on vastannut taitekertoimeltaan sekä röntgenmikroanalyysaattorilla suoritettujen alkuainemääritysten perusteella kemialliselta rakenteeltaan henkilöauton UAT-172 vasemmasta etujalkatilasta löytyneistä 11 lasinsirusta yhtä ja on siten ollut samaa lasilaatua kuin kyseisen auton vasemmasta etujalkatilasta löytynyt kyseinen lasinsiru. Keskusrikospoliisin rikoslaboratorion lausunnosta no:sta B 3226/I/87 ilmenee, että G:n häpykarvoista, hiuksista ja vaatteista löytyneet 33 punaista, katkonaisesti värjäytynyttä viskoosikuitua, jollaisia on löytynyt kymmeniä henkilöauton 172 istuimista teipeille otetuista näytteistä, ovat mikroskooppisen tutkimuksen perusteella samanlaisia kuin A:n olohuoneen sohvalla olleen punaisen tyynynpäälliskankaan kuidut."
Mahdolliset jäljet - epäillyn keho ja vaatteet
Kautto otettiin ensimmäistä kertaa kiinni vasta 16.11.1987 ja tiedämme uhrin löytyneen 19.9.1987. Kautolla on ollut parisen kuukautta aikaa laittaa trombosolia tai hirudoid fortea mahdollisiin verenpurkaumiinsa ym ja parannella naarmut. Vaatteistakin pääsee eroon heplosti tuossa ajassa. Auto olisi kannattanut varmasti "varastuttaa" ja saattaa pyromaanin kanssa yhteen, mutta se viina.
Puolustusstrategia
Sen verran ahtaalla oltiin, että Kautto asianajajineen päätti turvautua ns kännipuolustukseen, se on siilipuolustuksen pohjoinen muunnelma. Myös todistajat oli helppo valmentaa tähän, itseasiassa he valmensivat itseään siihen harva se päivä.
Epäilty ei muistanut tapahtuma-ajan ympäristöstä muuta kuin sen, että sattui tuolloin olemaan päissään niin napakasti, ettei muista mitään. Toki hän muistaa olleensa niin kekkulissa, ettei olisi kyennyt naimaan pippelillään(uhriin oli tunkeuduttu molempiin ala-aukkoihin ns loppuun asti ilman kondoomin suojavaikutusta) ketään. Näin oikeuden paperissa:
"A on selittänyt nauttineensa tapahtumaa edeltäneenä iltana ja tapahtumayönä siinä määrin alkoholia, että hän olisi ollut kykenemätön kuljettamaan autoa ja myös kykenemätön seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tämän osoittamiseksi on A:n puolelta hovioikeudessa kuultu kolmea todistajaa, jotka ovat kertoneet, että A:n asunnolla oli yleensä viikonloppuisin ja nimenomaan perjantaisin pidetty juhlia, joissa oli nautittu runsaasti alkoholia.
Mainitut todistajat ovat arvelleet, että näin olisi tapahtunut myös perjantaina 18.9.1987, ja heistä kaksi on arvellut yöpyneensä seuranneen yön A:n asunnolla kummankaan olematta kuitenkaan varma siitä, oliko kyseessä ollut juuri tuo viikonloppu ja kyseinen yö. Kyseisellä kerralla toinen mainituista kahdesta todistajasta oli kertomansa mukaan ollut siinä määrin juovuksissa, ettei hän muistanut tuloaan A:n asunnolle, jossa hän oli seuranneena aamuna herännyt. Toinen todistajista oli kertomansa mukaan "sammunut" jossain vaiheessa iltaa ja herännyt vasta aamulla. Kolmas todistajista oli puolestaan kertomansa mukaan poistunut puolenyön jälkeen ja seuranneena aamuna palannut A:n asunnolle. Kukaan mainituista todistajista ei kuitenkaan ole kyennyt yhdistämään kertomiaan mainittuja tapahtumia nimenomaan 18.-19.9.1987 väliseen aikaan tai, mikäli kysymys olisi ollut juuri kyseisestä illasta ja yöstä, kertomaan mitään sellaista, joka osoittaisi A:n silloin olleen aamuyön kotonaan, eikä myöskään lähemmin kertomaan A:n senkertaisesta alkoholin nauttimisesta ja humalatilasta lukuun ottamatta viimeksi mainittua todistajaa, joka on ajankohtaa lähemmin täsmentämättä arvioinut A:n tuolloin olleen vahvasti humalassa."
- jopas on laatuporukkaa ja luotettavia todistajia löytynyt. Olivatkohan oikeudessa päissään vai krapulassa?
Tuomiot DL kirjoitti oikein, eipä sitä faktoja kirjoittava yleensä muuta voikaan tehdä. Kirjoitan alle ne tarkemmin ja lisään korkeimman o:n sanktion:Doctor Lecter kirjoitti:Otaksun, että kyseessä oleva surmatyö on se mikä mainitaan mm. Alibissa 8/89. Surmattu ja raiskattu tyttö oli 18-vuotias Marjo Jalava. Hänet surmattiin Porvoossa syyskuussa -87. Teon tekijä, tuolloin 31-vuotias Tolkkisten Koitössä asunut autonkuljettaja Pekka Kautto tuomittiin raastuvanoikeudessa yksinteoin tehdystä taposta ja väkisinmakaamisesta 12 vuodeksi vankeuteen. Hovioikeus pudotti tuomion 10 vuoteen. Kautto valitti korkeimpaan oikeuteen, mutta kuinka siellä kävi, siitä minulla ei ole muistikuvia. Tuomittu kiisti teot loppuun saakka.
Raastuvanoikeus: Törkeästä pahoinpitelystä 3 vuodeksi vankeuteen sekä väkisinmakaamisesta ja taposta 12 vuodeksi vankeuteen yhdistäen mainitut rangaistukset 13 vuodeksi vankeutta,
(josta yhdistetystä vankeusrangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikoja 16.11.1987-15.6.1988 ja 24.6.15.8.1988 vastaavat 8 kuukautta 23 päivää.)
Hovioikeus: Surmaamisen tahallisuuden asteen huomioon ottaen tuomittua rangaistusta oli pidettävä liian ankarana.
Väkisinmakaamisesta ja taposta tuomittu rangaistus on alennettu 10 vuodeksi vankeutta. Mainittu rangaistus ja raastuvanoikeuden tuomitsema 3 vuoden vankeusrangaistus(vuotta aiemmin kuristamalla ym tehdystä törkeästä pahoinpitelystä) on yhdistetty 11 vuodeksi vankeutta,
(mistä yhdistetystä vankeusrangaistuksesta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikoja 16.11.1987-15.6.1988 ja 23.6.1988-16.2.1989 vastaavat 1 vuosi 2 kuukautta 25 päivää.)
Muutoksenhaku korkeimmassa oikeudessa ja ratkaisu: C:lle ja D:lle sekä A:lle on 5.5.1989 myönnetty valituslupa*. C ja D ovat aikaisemmin esittämänsä uudistaen vaatineet A:n tuomitsemista rangaistukseen tapon asemesta murhasta. A on vaatinut, että häntä vastaan ajetut syytteet ja korvausvaatimukset kokonaisuudessaan hylättäisiin.
*) C ja D ovat kuristussurman uhrin isä ja äiti. A on surmasta epäilty eli vastaaja.
Vankeuden osalta tuomio säilyi samana, ei murhasta elinkautista, mutta onneksi ei lievennystäkään. Suomen oikeusistuimille niin tyypillinen kevennys ja uhrin ruoskiminen tehtiin tällä kertaa hengissä säilyneelle kuristusuhrille: hänen ei katsottu ansainneen korvausta henkisestä kärsimyksestä lainkaan, vaikka rikollinen määrättiin hyvittämään uhrille 30 000mk sekä raastuvan- että hovioikeudessa.
Jutun merkitys tulevaisuuden oikeuskäytäntöihin
Jos täytyy surmata, kannattaa surmata kuristamalla. Mikään oikeusaste ei pitänyt kuristamalla suoritettua raiskaussurmaa siten erityisen raakana ja julmana, että tekoa voitaisiin pitää murhana. Tulevaisuuden sadistiset surmaajat voivat siis hengittää vapaammin ja suunnitella suurta kipua, pelkoa ja kärsimystä aiheuttavan surman tapahtuvan kuristamalla, sillä korkein oikeus on tässä linjannut varsin selkeästi, ettei kuristamalla tehty henkirikos ole raaka tai erityisen julma. Se on outoa.
Monet, jotka tietävät miten ja kuinka kauan kuristamalla tehty surma vaikuttaa elimistöön, ovat täysin eri mieltä. Kuristaminen on usealle erittäin raaka ja julma tapa surmata siksi jo, että se jättää paljon aikaa sekä murhaajalle että uhrille tajuta mitä on tapahtuu.
Hovi- ja korkeimman oikeuden kannan voi lukea tästä. Se on mielestäni ristiriitainen:
"voitiin päätellä, että A:n G:tä kuristaessaan oli täytynyt käsittää, että kuristamisesta varsin todennäköisesti seuraisi kuolema. A oli siis tahallaan surmannut G:n. Surmaamistapa tai muutkaan esiintulleet seikat eivät osoittaneet tekijässä sellaista vakaata harkintaa tahi erityistä raakuutta tai julmuutta, että tekoa voitaisiin pitää murhana. G:n kuoleman aiheuttamisen ei myöskään ollut näytetty olleen A:n suoranaisena tarkoituksena. Surmaamisen tahallisuuden asteen huomioon ottaen tuomittua rangaistusta oli pidettävä liian ankarana."
- Siis on täytynyt käsittää, että kuristaminen todnäk johtaa murhaan
- Kuitenkaan ei katsottu kuoleman aiheuttamisen olleen tarkoituksena
- Jos kuristaminen kerran oli ilmeisen pakko aloittaa(syystä että? Rakkauden kaipuu? Äitiä ikävä?), olisiko sitä kuristamista voinut lopettaa vähän aiemmin edes tai tehdä vähän kevyemmin, ettei olisi rikkonut uhrin paikkoja?
Kirjaan vielä ei raa'an eikä julman teon seuraukset:
1) ulkoisen väkivallan merkkeinä verenpurkaumia silmien sidekalvoilla, alahuulen limakalvolla, kaulan ihon verenpurkaumia, kaulan imusolmukkeiden ja lihasten veripurkaumia, 2 kieliluun murtumaa verenpurkaumineen ja kaulalaskimoiden kalvojen verenpurkaumia sekä äkilliseen hengityksen estymiseen viittaava keuhkojen äkillinen laajentuma,
2) muina ulkoisen väkivallan seurauksena syntyneinä vammoina päänkamaran verenvuotoa, ihon hankaumia, mustelmia ja naarmuja kasvoilla, alahuulessa, korvalehdessä, rintakehällä ja yläraajoissa, selässä ja alaraajoissa,
3) peräaukon limakalvolla tuore repeämä ja mikroskooppisessa tutkimuksessa peräaukon limakalvonäytteestä muoto-opillisesti tyypillisiä siittiöitä.
Ruumiinavauksen perusteella on todettu, että kaulan alueen vammat, suun limakalvon verenpurkaumat ja silmien sidekalvojen verenpurkaumat ovat todennäköisesti syntyneet kaulaan kohdistuneen kuristamisen seurauksena. Kasvojen ihohankauma on saattanut syntyä karkeaa alustaa vasten hankautuessa sekä yläraajojen tuoreet mustelmat käsivarsista pitelemisen seurauksena. Merkkinä todennäköisestä seksuaalisesta väkivallasta, jota tutkittavaan oli kohdistunut ennen kuolemaa on ollut tuore limakalvorepeämä peräaukon suulla ja muoto-opillisesti tyypilliset siittiöt, jotka havaittiin peräsuolen sivelyvalmisteessa.
LÄHDE: KKO141
(Kirjoitin tähän vain pääpiirteitä, säilyttääköhän nuo päätöksensä vai kannattaisiko ottaa talteen?
Yritin etsiä, mutta en löytänyt tietoa milloin Kautto otettiin eka krt kiinni tai jututettiin. Muista viiveistä päätellen ei kovinkaan nopeasti ja se ehkä selittää miksei mainita myöskään raapimisjälkiä tms. En kyllä lukenut myöskään katkenneista kynsistä tai verestä kynnen alla, kuidusta kyllä.
Oikein kuristaessa vastarinta olematon, koska valot sammuu todella nopeasti. En kyllä oleta Kauton tätä tekniikkaa osanneen käyttää, vaikuttaa mielenkiinnon kohteet olleen paljon kirkkaammat hänellä)
Mainittakoon vielä se, että todisteluissa ei käytetty DNA-analyysin tuloksia, eikä mahdollisista yrityksistä olisi toki mainittukaan. Kansainvälistä yhteistyötä kuituanalyysin varmistamiseksi tehtiin Saksan liittotasavallan poliisilabran kanssa.