Amnestia kirjoitti: La Helmi 21, 2026 2:18 pm
Kovasti on MAGA-agendalla tämä trans-asia. Demokraattien kannattaisi jättää siitä puhuminen ja öyhöttäminen MAGAlle. Eihän 99.999% demokraateista ole mitään tekemistä koko asian kanssa. Ja sitä tuo Suomessakin esille vain persut. Se on selkeästi vain MAGAn ja persujen esillä pitämä vaaliase, ja se pitää sellaisena ampua mahdollisimman nopeasti alas.
Kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluva on aina politiikanteon kohteena.
Kyse on kuitenkin laajemmasta ilmiöstä, tästä terapia-aikakaudesta jonka seurauksena yksilö ei enää edes etsi resilienssiä, ratkaisua tai pyri tervehtymään vahvaksi toimijaksi yhteiskunnassa. Sen sijaan hän hakee oikeutusta omalle erityisyydelleen, vahvistusta tunteidensa aitoudelle, ainutlaatuisuudelle ja ikään kuin legitimiteettiä sille, että minä olen erityinen.
se, että ihmiset ovat valveutuneempia omien erityispiirteidensä, tunteidensa ja tarpeidensa suhteen kuulostaa äkkiseltään ihan hyvältä suuntaukselta. Mutta yksilökeskeinen terapia ja palvelujärjestelmä sekä sairaalloinen somekuplautuminen (aggressiivinen markkinointi nuorille) näiden asioiden suhteen on ajanut meidät hullujen narsistien ja ahdistuneiden vetäytyjien maailmaan. Minkään valtakunnan sietokykyä ei enää ole, eikä sitä edes enää haluta saavuttaa. Sen sijaan kaiken lähtökohdalksi on muodostunut minä itse, minun tunteeni, minun erityisherkkyyteni, minun tarpeeni ja sitä kautta luonnollisesti harhainen vaatimus siitä, että koko ympäröivän maailman tulee tunnustaa, hyväksyä ja nähdä minut oikeassa valossa, puhua minulle oikein, kohdella minua oikein ja myöntää, että minä minä minä. Koska terapiassakin sanottiin, että on hyvä laittaa itsensä etusijalle, miettiä omia tunteitaan ja pitää rajoistaan kiinni. Jep.
Ja koska olen transu edellytän, että kun menen jääkiekkopeliin, miehet avaavat minulle oven, tarjoavat juotavaa ja kehuvat kauniiksi. Rintakarvojani en kuitenkaan aja, koska minulla on oikeus. Otan silti aseen varmuuden vuoksi mukaani, koska minulla on oikeus puolustaa itseäni jos koen, että tunteitani loukataan, joku katsoo väärin tai ei ota erityisyyttäni huomioon.
Tämä on sairasta. Kelkka pitäisi kääntää ja nopeasti. Focus takaisin siihen, miten yksilöstä saadaan parhaiten yhteisöä hyödyttävä ja täysivaltainen jäsen puutteistaan ja erityisyyksistään huolimatta. Etsiä kompansaatiokeinoja, kasvattaa resilienssiä. Sen sijaan tänä päivänä vaikuttaa siltä, että yksilön tunteesta on tullut totuus.
Tästä syystä politikoinnin kohteena ovat niin seksuaalivähemmistöt, mutta myös "ei ole pakko jos ei vaan huvita" -ihmiset (joille on opetettu että sinä olet tärkeä ja saat levätä jos siltä tuntuu), "mua ahdistaa" -ihmiset (joille on sanottu, että kyllä on ihan oikea tunne tuo ahdistus ja kotoa ei ole pakko poistua jos ei pysty) sekä kaikki ne helvetin lumihiutaleet, joiden ei omasta mielestään tarvitse tehdä muuta kuin tuntea aitoja tunteita ja velloa työkseen niiden parissa yhteiskunnan piikkiin. Jokaista taloustieteilijää, oikeistopoliitikkoa ja ihan maltillistakin järjen ihmistä huolestuttaa se, että puolet työikäisistä nuorista on masentuneita tai käyvät läpi jotain kriisiä. Siksi yhteiskunnan tehtävänä pitäisi olla sellaisen viestin antaminen, että elämä on toisinaan rankkaa, kaikille. Se, että on paha mieli ei siis ole riittävä peruste sairauseläkkeen myöntämiselle.
Iltasanomissa oli juttu, jossa haastateltiin Kallion lukion oppilaita liittyen puhelimeen vastaamiseen. Heistä kukaan ei pitänyt puhelimeen vastaamisesta, ja yhtä lukuun ottamatta kaikilla oli äänet pois puhelimesta. Kuulemma on ahdistavaa jos joku soittaa. eräs nuori kertoi, että hänen sisaruksensa eivät pysty edes tilaamaan pizzaa puhelimella, koska on niinn ahdistavaa jutella vieraiden ihmisten kanssa. työnantajat kertovat, että on lähes mahdotonta saada työtä hakenut nuori puhelimella kiinni ilmoittaakseen, että työ on sinun. Tätä suuntausta me tuemme ja vahvistamme jatkuvasti sitä, että "voi voi, ei ole pakko jos tuntuu pahalta". Mitä helvettiä näsitä kakaroista tulee?