Tässä keskustelussa on puhuttu noista kulttien jäsenten joukko(itse)murhista. Mielenkiintoisia olivat myös Auringon Temppelin jäsenten joukkokuolemat jotka ajoittuivat useammalle vuodelle.
Auringon Temppeli (
l’Ordre du Temple Solaire) oli muinaisia Temppeliherroja ja salatieteitä ihannoinut kultti joka alkoi muodostua 1970-luvulla Ranskassa kelloseppä Joseph Di Mambron ympärille. Aluksi kyseessä oli lähinnä yhteiskunnan eliittiä kuten poliitikkoja ja pankkiireja houkutellut seura, jota markkinoitiin kulttuuria, taidetta ja luontoa ihannoivana yhteisönä. Erilaiset okkultistiset rituaalit ja luennot tulivat mukaan vasta myöhemmin. Uutta vauhtia saatiin kun mukaan liittyi astrologiaan ja vaihtoehtohoitoihin hurahtanut, menestynyt homeopaatti Luc Jouret. Karismaattinen Jouret järjesti konferensseja, kirjoitti kirjoja ja alkoi koota uskollisimmista (ja varakkaimmista) potilaistaan seurakuntaa perustaen lopulta Di Mambron kanssa Auringon Temppelin. Vuonna 1986 ryhmä perusti Kanadan Quebeciin maatilan ja Auringon Temppelin Quebecin osaston.
Sitten alkoivat ongelmat. 1980-luvun lopulla useat jäsenet alkoivat suhtautua skeptisesti Di Mambroon. Vuonna 1990 hänen oma poikansa paljasti, että seuran kokouksissa todistetut "yliluonnolliset" ilmestykset olivat erikoisefekteillä lavastettuja näytöksiä. Lukuisat korkea-arvoisetkin jäsenet lähtivät ja vaativat lahjoittamiaan rahoja takaisin. Jäljelle jäi vain uskollisin ydinryhmä. Myös Jouret alkoi olla epäsuosiossa. Häntä syytettiin muun muassa varojen väärinkäytöstä ja naisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kenties näiden ongelmien vuoksi Di Mambro ja Jouret alkoivat pohtia seuraavaa siirtoa: joukko(itse)murhaa. Alkoi saarnaus tulevasta maailmanlopusta ja ympäristökatastrofista, sodista ja nälänhädistä. Jäsenille kerrottiin, että he voisivat saavuttaa korkeamman tietoisuuden ja muuttua kuollessaan valo-olennoiksi jotka sitten jatkaisivat elämäänsä avaruudessa Sirius-tähdellä.
Ensimmäiset kuolemat
Ensin piti hoidella petturit. Sveitsiläinen Antonio (Tony) Dutoit oli aiemmin ollut Di Mambrolle hyvin läheinen ja seuran tärkeä jäsen. Hän oli muun muassa vastannut okkultististen seremonioiden salaisista erikoistehosteista. Vuonna 1991 hän kuitenkin etääntyi yhteisöstä ja uhkasi "paljastaa kaiken". Kun Tony ja hänen vaimonsa Nicky saivat lapsen jonka nimesivät Emmanueliksi, Di Mambro sydämistyi. Di Mambron tytär oli nimeltään Emmanuelle ja siksi hän koki nimien samankaltaisuuden loukkaavana. Vaikka Dutoitit kysyivät Di Mambroa lapsensa kummisedäksi, Di Mambro ei leppynyt. Päinvastoin. Hän määräsi kaksi ryhmän jäsentä, Jerry Genoudin ja Joel Eggerin, tappamaan koko perheen. 30. syyskuuta vuonna 1994 Dutoitit kutsuttiin illalliselle jonka aikana heidät rituaalimaisesti surmattiin. Vastaan rimpuillut Tony hakattiin pesäpallomailalla tajuttomaksi ja sitten puukotettiin kuoliaaksi. Nickyäkin puukotettiin kymmeniä kertoja, mutta hän ei tehnyt vastarintaa. Kolmen kuukauden ikäistä Emmanuelia puukotettiin kuusi kertaa ja sydämen läpi iskettiin puinen vaarna. Neljä päivää myöhemmin surmatöiden jälkiä siivoamaan jäänyt Genoud teki itsemurhan syömällä unilääkkeitä, sytyttämällä talon tuleen ja lopulta tukehtumalla savukaasuihin. Tapetut uhrit löydettiin huopiin ja mattoihin ja vauva muovipussiin käärittyinä. Lisäksi Tonyn päähän oli sidottu muovipussi.
Samaan aikaan, 2.-3. lokakuuta 1994, Sveitsin Cheiryssä kuoli 23 Auringon Temppelin jäsentä joista kolme oli lapsia. 21 uhria oli ammuttu, osaa useamman kerran, kahdeksalla oli päässään muovipussi, osan kädet oli sidottu ja moni oli tehnyt vastarintaa. Aidosti itsemurhan valinneita oli luultavasti vain kaksi joista molemmat kuolivat tukehtumalla muovipussi päässään. Kaikki uhrit olivat nauttineet unilääkkeitä ennen kuolemaansa ja kaikilla oli yllään silkkiviitta. Kahdeksan ruumista oli järjestetty ympyrän muotoon (kantapäät yhdessä, ruumiit säteittäin kuin pyörän pinnat). Ruumiit sijaitsivat huonessa jonne pääsi vain salaoven kautta. Huone oli täynnä esoteerista ja uskonnollista esineistöä kuten miekka, ristejä ja ehtoollismaljoja. Huoneen takana oli pienempi huone jonka seinät olivat peilien peitossa. Siellä oli kolme ruumista. Tämän pienemmän huoneen takana oli vielä yksi huone jossa oli yksi ruumis.
Aamulla 3. lokakuuta 1994 Jouret soitti Di Mambrolle, ilmeisesti ilmoittaakseen operaation onnistuneen. Tuolloin Di Mambro oli noin 100 kilometrin päässä sijainneessa Salvanin kaupungissa. Sinne myös Jouret lähti. Tuona päivänä Di Mambro nähtiin muutaman uskollisimman seuraajansa kanssa ravintolassa. Heidän kuvailtiin olleen "poissaolevia" ja syöneen tuskin mitään. On mahdollista, että tässä vaiheessa Di Mambro oli jo surmauttanut poikansa Elien jota piti petturina. Jos näin on, Elie oli Salvanin verilöylyn ensimmäinen uhri. Jossain vaiheessa Salvanissa olleet temppelin jäsenet nauhoittivat videonauhan, jolla esiintyvät myös Jouret, Di Mambro ja Joel Egger. Nauhalla noin 12 temppeliläistä aterioi, laulaa ja eräs heistä yrittää epäonnisesti ottaa yhteyttä muinaisiin Temppeliherroihin. Sitten he juovat ilmeisesti unilääkkeillä terästettyä juomaa ja nukahtavat. Nauhan lopussa näkyvät kahden lapsen ja Di Mambron vaimon ruumiit. Aikavälillä 23.42-00.12 Di Mambro soitti Cheiryn maatilalle sekä kahteen loma-asuntoonsa Salvanissa laukaisten niihin viritetyt monimutkaiset sytytysjärjestelmät joihin kuului ajastimia, bensiinillä täytettyjä muovipusseja, bentseeniä sisältäviä kemikaaleja ja sähkövastuksia. Salvanissa kuoli 25 ihmistä. joista neljä oli lapsia. Heihin kaikkiin oli injektoitu kurare- , opioidi- ja bentsodiatsepiinipohjaista myrkkyä ja kaikkien päässä oli muovipussi. Ruumiit sijaitsivat kahdessa lomamökissä jotka oli sytytetty palamaan. Suurin osa kuolleista oli seuran uskollisia, pitkäaikaisia jäseniä. Heidän joukossaan olivat myös Di Mambro, Jouret sekä Di Mambron vaimo, rakastajattaret ja tytär Emmanuelle. Lisäksi siellä kuoli Dutoitin perheen tapoissa mukana ollut Joel Eggert vaimoineen.
Seuraajien ryhmä
Vaikka Di Mambro ja Jouret kuolivat, Auringon Temppeli jäi elämään. Vuonna 1989 temppeliin liittynyt sveitsiläinen psykoterapeutti Christiane Bonet jatkoi salassa sen toimintaa. Hän väitti pystyvänsä kommunikoimaan Jouret'n ja Di Mambron kanssa ja kokosi yhteen muita henkiin jääneitä temppelin jäseniä. Osa suhtautui Bonet'n väitteisiin skeptisesti, mutta noin 20 temppeliläistä uskoi häntä. Tämä joukko kokoontui säännöllisesti joka tiistai ja perjantai Bonet'n työpaikalla, joka sijaitsi Genevessä. He kokoontuivat myös tiistaina 12. joulukuuta 1995. Eloonjääneiden mukaan kokouksessa ei tapahtunut mitään erikoista. Perjantaina 15. joulukuuta osalle jäsenistä ilmoitettiin, että illan sovittu tapaaminen oli peruttu. Osan jäsenistä Bonet sen sijaan kutsui tapaamiseen pieneen Saint-Pierre-de-Cherennesin vuoristokylään lähellä Grenoblea. Heistä suurin osa ei luultavasti tiennyt kuolevansa. Sen sijaan on arveltu, että he uskoivat kokevansa vuoristossa jotain yliluonnollista kuten saavansa itse yhteyden Di Mambroon.
Noin kello 22 kaikki kutsun saaneet olivat paikalla. He poistuivat autoistaan ja lähtivät kohti määränpäätä. Alkoi 1,5 kilometrin vaellus erittäin jyrkässä vuoristomaastossa erittäin kylmässä säässä. Seurueeseen kuului 13 aikuista sekä 6-, 4-, ja 2-vuotiaat lapset. Lopulta he laskeutuivat vaikeapääsyiseen notkelmaan, istuutuivat piiriin nuotion ympärille ja nauttivat rauhoittavia lääkkeitä. Heidän menetettyään tajuntansa Jean-Pierre Lardanchet ja Andre Friedli ampuivat heitä päähän ja sydämeen. Lapset luultavasti ammuttiin ensin, sillä heidän äitiensä ruumiissa oli merkkejä kamppailusta ja kalloissaan merkkejä murtumista. Ruumiit aseteltiin ympyrän ja sen sisällä olevan tähden muotoon ja kaikkien päähän sidottiin muovipussit. Ruumiiden joukossa olivat Lardanchetin vaimo ja kaksi lasta. Lardanchet ja Friedli valelivat ruumiit bensalla ja sytyttivät ne tuleen ennen kuin ampuivat itsensä.
Ei kahta ilman kolmatta
Toistaiseksi viimeinen Auringon Temppeliin yhdistetty joukko(itse)murha tapahtui maaliskuun 22. päivänä vuonna 1997 Quebecissä, Kanadassa. Kuolleet olivat Didier ja Chantal Quèze, Chantalin äiti Suzanne Druau sekä Bruno Klaus ja Pauline Riou. Temppelille uskollinen Quezen opettajapariskunta oli muuttanut ensin Ranskasta Sveitsiin ja sitten Kanadaan jonne Suzanne Druau oli leskeksi jäätyään seurannut perässä ollakseen lähempänä tytärtään. Druau ei ollut virallisesti temppelin jäsen, mutta eli sen opetusten mukaisesti. Bruno Klaus oli Jouret'n omistautunut seuraaja ja muutti Kanadaan alunperin vaimonsa Rose-Marien kanssa. Rose-Marie jätti yhteisön, mutta yritti useiden vuosien ajan saada miehensä takaisin. Lopulta hän otti avioeron ja palasi Sveitsiin pariskunnan lasten kanssa. Myöhemmin Bruno Klaus alkoi seurustella niin ikään Jouret'sta lumoutuneen Pauline Rioun kanssa. Koska Auringon Temppelin toiminta oli virallisesti kielletty, ystävykset jatkoivat rituaaleja ja ideologian harjoittamista salaa. He olivat ryhmälle uskollisia vaikka kokivat Jouret'n hylänneen heidät vuoden 1994 itsemurhissa.
20. maaliskuuta vuonna 1997 Quezen pariskunta huumasi teini-ikäiset lapsensa juottamalla heille rauhoittavilla lääkkeillä terästettyä mehua ja joivat sitä myös itse. Aiemmin pariskunta oli rakentanut propaanisäiliöistä, bensakanistereista, sähköuunista ja ajastimesta viritelmän jonka tarkoitus oli räjäyttää talo. Ajastin ei kuitenkaan lauennut. Varhain aamulla yksi perheen lapsista heräsi ja löysi viritelmän. Hän herätti sisaruksensa ja aikuisten nukkuessa he tuulettivat taloa, sulkivat propaanisäiliöt ja purkivat ajastimen. Kun vanhemmat heräsivät, he kertoivat tekevänsä itsemurhan joka tapauksessa, mutta antavansa lasten päättää haluavatko tulla mukaan. Tästä lupauksesta huolimatta he lisäsivät illalla lastensa ruokiin jälleen rauhoittavia lääkkeitä. Seuraavana yönä Quezet tukehduttivat Druaun muovipussilla ja yrittivät sitten käynnistää sytytysjärjestelmän uudelleen. Varhain aamulla heränneet lapset löysivät isänsä talon alakerrasta kokoamassa sytytysjärjestelmää ja isoäitinsä kuolleena. Jälleen lapset yrittivät purkaa järjestelmän, tuulettivat taloa ja anelivat vanhempiaan lopettamaan itsemurhayritykset.
22. maaliskuuta lapset jatkoivat väittelyä perheen aikuisten kanssa. Lopulta vanhemmat huumasivat lapsensa ja lähettivät heidät puutarhavajaan. Tunteja myöhemmin lapset palasivat taloon, auttoivat Klausin ja Rioun talon yläkertaan ja yrittivät auttaa isäänsä sytytysjärjestelmän kanssa kunnes palasivat vajaan. Huomattuaan sytytysjärjestelmän jälleen pettäneen, he palasivat taloon vielä viimeisen kerran. He keräsivät mukaansa joitain henkilökohtaisia tavaroitaan ja käynnistivät sytytysjärjestelmän. Noin puolen tunnin kuluttua talo oli tulessa ja naapuri soitti palokunnan. Talon toisen kerroksen päämakuuhuoneesta löytyi neljä hiiltynyttä ruumista ja Druaun ruumis löytyi alakerran sohvalta. Perheen lapset vietiin lääkärintarkastukseen. Poliisi kuulusteli heitä, mutta heillä ei ollut tarkkoja muistikuvia tapahtumista. Heidän katsottiin olleen tapahtumissa aktiivisessa roolissa, mutta syytteitä murhista tai tuhopoltosta ei nostettu. Rikosoikeudellista vastuuta lievensi se, että lapset oli huumattu ja he olivat kasvaneet kultissa jossa kriittinen ajattelu oli tukahdutettu. He palasivat Ranskaan asumaan isänsä vanhempien luo noin kaksi kuukautta tapahtumien jälkeen.
Sattumalta samaisen 22. päivän iltana quebeciläinen televisiokanava lähetti Auringon Temppeliä käsitelleen dokumentin
Aller simple pour Sirius (Menolippu Siriukselle). Dokumentissa haastatellaan ihmisiä jotka menettivät vanhempansa kultin aiemmissa joukko(itse)murhissa. Myös
Heaven's Gate -ryhmän 39 jäsentä aloittivat oman joukkoitsemurhansa Kalifornian Santa Fessä juuri 22. maaliskuuta 1997. Heavens Gate -ryhmän jäsenet uskoivat hekin kuoleman mahdollistavan siirtymän avaruuteen, heidän tapauksessaan Hale-Bopp-komeetan takana matkustavan avaruusaluksen kyytiin. Auringon Temppelin ja Heaven's Gaten välille ei kuitenkaan löydetty ainakaan ilmeistä yhteyttä.