Eli mina en ainakaan vaittanyt, etta lapset olisivat olleet tilakuuntelun aikaan terapiassa. Sen sijaan kaytin terapian (mahdollista) puuttumista Annelin vangitsemisen jalkeen mahdollisena osoituksena siita, etta lasten tuskaa/hataa ei siina vaiheessa viela tunnistettu. Mitan tietoa ei ole esim. mistaan ulkopuolisten asiantuntijoiden lausunnoista noilta vuosilta -- siis Annelin vangitsemisen jalkeen ja ennen taman veljen yhteydenottoa syyttajaan elokuussa 2011. Kuten ma sanoin, pahoinpideltyjen lapsien tunnistaminen ei ole aina helppoa. Viimeksi tanaan on lehdessa siita kuinka tuo kuoliaaksi pahoinpidelty 8-vuotias ei uskoutunut kenellekaan ulkopuoliselle.Missaan terapioissa lapset eivat ilmeisesti myoskaan (ainakaan taalla tiedetysti) kayneet tuossa 2009-2011 valissa kun Anneli oli vangittuna ja istui oikeuksissa.
Valhalla -- ma ilmiselvasti muotoilin sen mun itse-aitina kommentin vaarin.
Tassa se alkuperainen kommentti uusiksi:
Ma aitina lahinna peilaan siihen miten mun muksut olisivat reagoineet jos yhtakkia olisi tultu kotoa varottamatta hakemaan juuri kun aiti on poissa--niin ettei aidille saa edes ilmoittaa, mita on tapahtunut. Oletan, etta omat (taysin viattomat) muksuni olisivat olleet paitsi kauhuissaan niin harvinaisen yhteistyohaluttomia.
Taman tarkoitus oli siis yksinomaan tuoda ilmi mun kokemuspohjainen (aitina lapsista) tieto/oletus/uskomus siita miten tuo suht. pelottava nouto mahdollisesti vaikuttaisi lapseen ja sitakautta haastattelun/taktiikan onnistumiseen. Puhuin vain itsestani aitina ja omista lapsistani kun en halunnut vaittaa yleispatevaksi.
Annelin/aidin omia tunteita en tuota kirjoittaessani kuitenkaan ajatellut yhtaan.
