Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (ketju 2)

[Xerxes]

Nuotion tarkoituksena oli saada tieto, että Amanda, aloittaessaan isän surmaamiseen puukolla, kuten poika väittää, tahrinut vaatteensa ja vaihtanut niitä. Hän olisi aivan hyvin voinut kysyä vihtoiko Amanda vaatteita. Ei tämä ole johdattelua. Nuotion kuuntelemisesta puuttuu johdonmukaisuuden hakeminen, joka on poliisikuulustelussa on se kekseinen.

Arvioin tässä rinnakkain psykologien menetelmää contra poliisin mentelmää. Tällaisessa murhajutussa poliisi on ylivoimainen. Polisimenetteyä pitää ehdottomasti käyttää kun nyt aloitetaan tutkimus siitä miksi poika valehteli

Onko tuo "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö" tosiaan noin heiveröisten todistusten varassa. Että mitä sen ikäinen poika sanoo vuosia myöhemmin, kun siirtynyt sinne vastustajan leiriin. Eihän tuollaista pitäisi sellaisenaan uskoa. On suuri vaara, että se on "ajan kanssa muuntunutta totuutta". Lisäksi se voi olla tahallistakin. Ainakaan minä en hyväksyisi tuollaista perustelua. Aivan tulee mieleen "Andersenin kauneimmat sadut" ja vastaavaa. Kyllä se siihen taitaa mennä, että myös tämä toinen tuomio joudutaan purkamaan. Mikä ihme sitä Porin seutua vaivaa? Kun lukee huolellisesti ja ajan kanssa läpi tämän Vaasan hovioikeuden tuomion, tulee kyllä vakuuttuneeksi, että siellä oli paikalla huppumies, joka surmasi Jukka Lahden. Ainakin Vaasan hovioikeus näyttää tulleen siihen tulokseen ja perustelut kyseisessä asiakirjassa ovat vahvat.

ILTALUKEMISEKSI. Lue ajatuksella Vaasan Hovioikeuden Tuomio kokonaan ja hitaasti!
... ...

[Mikisu]

Lsh-aineisto on salaista, joten tässä puhumme edelleen väärän otsikon alla surmaa koskevista haastatteluista. Toisaalta aineiston puuttuessa, ja kun tiedetään, että sama haastattelija on toiminut lsh-jutussa, voidaan vähän tarkastella kuulemistekniikkaa.

Nuotiolla on ilmeisesti lupa vähän "auttaa" haastateltavaansa, eikä se ole vielä johdattelua, kun kysymys on lapsen kuulemisesta. Tietysti itse näen asian toisin, kun pidän kertomusta sepittelynä, ja kysyisin enemmän avoimia kysymyksiä, joissa haastateltava harhautuu, ellei puhu totta (en myöskään toistaisi lapsen vastauksia). Poika ei tietenkään ole syytetty, joten ehkä niin ei saa toimia.

Poikahan on kuullut supinat ("Nyt!") ja veitsenviuhahdukset, vaan ei sitä, mitä äiti sanoo hätäkeskukseen. Hän ei ole liioin kuullut sitä, että puhelin on soinut hätäkeskuspuhelun jälkeen. Poika tietää, että äiti joutui sairaalaan surmayönä, koska tämän rinnassa oli haava. Kun pojalta kysytään, miten haava on tullut, poika sanoo, ettei siitä yhtään tiedä. "Ei oo kukaan kertonu, enkä oo kuullu että miten se tuli."

Jo haastattelu itsessään on sisäisesti epälooginen, ja kun sitä verrataan vielä rikospaikalta tiedettyihin tosiasioihin, on oikeuden ollut helppo olla antamatta tälle kertomukselle painoarvoa. Lsh-tapauksessa ei ilmeisesti ole sellaisia konkreettisia (ja riidattomia) seikkoja, joihin tarinoita voisi verrata, joten epäuskottavuus ja epäloogisuus täytyisi löytää tarinoista itsestään ja keskenään. Olisi mielenkiintoista kuulla, toistavatko niissäkin haastatteluissa haastattelijat (Ari Auerista lähtien) lapsen halutut vastaukset.

[Satinique]

Tuo on juuri pojan kertomuksen ratkaiseva, paljastava kohta. Se että kukaan ei ole kertonu, eikä ole kuullut mitä tästä on puhuttu. Poika on valehdellut, ja ilmiselvästi uskoo omiin valheisiinsa. Ei mitenkään outo juttu, näitä elämäntapa valehtelijoita on aikuisissa myös.
Pojan ja kahden nuoremman lasten kertomusten syntyhistoriaa on pohdittu, ja niistä on tehty hypoteesit mahdollisista syistä. Ne kohdat löytyy hovin tuomiossa, osioissa missä näiden lasten kertomuksia esitetään.
Sepitykset ovat lsh salaiset, ja itse uskon että ovat samaa luokkaa kuin murhacasessa. Syyttäjä ei itsekkään usko, ja siksi ne pitää salata. Kuinka syyttäjät ja aikuiset ilkeävät.
Annelin lapset saivat jutuillaan huomiota, vaikka näille jutuille olisi voinut kyseenalaistamalla saada lopetetuksi. Aikuisten usko AA pahuuteen on tässä mielestäni alku ja juuri. Niin kehittyi valtakunnan suurin valehtelijoidenklubi.

[Nicht schuldig]

Sisotalo kirjoitti:

Minulle on käsittämätöntä, että omaa äitiään ja sisartaan syyttävä poika ja häntä seuraavat tytöt pitäisi nostaa uhreiksi. He ovat yrittäneet saada aikaan hyvin pahoja asioita ja epäonnistuneet siinä. Täkein hoitokeino on nyt eristää lapset toisistaan, jotta saadaan mahdollisuus kuulla heitä erikseen. Miten on keksitty valheet isän murhaajasta ja mitä jää jälelle lsh-syytöksistä kun kuulustellaan erikseen asuvia lapsia? Eristys on tähän asti suuntautunut valheiden suojelemiseen. Nyt on toimittava totuuden paljastamiseksi.


Pieni Liekki kirjoitti:

Sisotalo, suonet anteeksi, että olemme tässä kohtaa hieman eri mieltä asioista, mutta ymmärrän myös sinun katsantokantasi asioihin. AA:n lapset ovat joutuneet tietyssä mielessä tuuliajolle siinä vaiheessa, kun AA:sta on alettu leipoa syyllistä miehensä surmaan. Lapsilta on kaadettu elämän tukipilarit ulkopuolisen tappajan ja viranomaismenettelyjen toimesta. Olen pahoillani, että joudun arvostelemaan viranomaisia, koska suurin osa suomalaisista virkamiehistä toimii vastuullisesti. Eräillä aloilla, kuten poliisissa, toimitaan liian niukoilla resursseilla.
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Tässä on oikeastaan kysymys siitä, että kuka on uhri ja kuka on tekijä?

Jos ajatellaan tätä asiaa Sisotalon kirjoittaman mukaan, niin hänen ajattelunsa mukaan uhri ei voi olla sellainen, jonka voi olettaa olevan samalla myös tekijä. Pienen Liekin teoria siitä, että olosuhteet ja ympäröimä maailma voisivat olla ne, jotka vaikuttavat siihen, miten tekijästä tuli on tekijä, sisältää oletuksen siitä, että on olemassa kolmas persoona eli syyllinen.

Jos ajatellaan, että tekijä ja syyllinen ovat sama persoona, silloin täytyy kysyä mikä on se teko, johon jonkun väitettään syyllistyneen.


Länsimaisen oikeuskäytännön mukaan 16- vuotias on vastuussa teoistaan. Jos joku on vastuussa teoistaan, on hänen myös oltava henkilö, jolla on tietoisuus tekemästään asiasta.

Mikä siis on se teko, jonka jonkun teoistaan vastuussa olevan, väitetään tehneen?
Onko väitetty teko se, että hän olisi 11 vuoden isässä valehdellut kuulusteluissa siten, että kuulusteleva taho on voinut vetää johtopäätöksen, että joku on syyllistynyt rikokseen?
Mikäli näin olisi, täytyisi tämän kuulusteltavan olla tai olla ollut tietoinen siitä, että hän on vahingoittanut jotakin toista henkilöä, hänen täytyisi siis olla tietoinen syyllisyydestään, silloin hänestä voisi hänen omassa tietoisuudessaan tulla tekijä uhrin sijaan.

Voi olla, ettei tämä poika ole mitään näistä ei uhri, ei tekijä eikä syyllinen.

[sisotalo]

Asia on helposti ratkaistavissa niin, että poliisi uudista pojan ja nuorempien tyttöjen kuulustelut omilla menetelmillään. Psykologin kuulustelut on sekä KO että HO hylännyt.

Tilannetta on syytä rinnasta Koiviston todistukseen. Hänet haastettiin oikeuteen ja kuulusteltiin moneen kertaan. Mitään oikeuden päätöstä ei ole, jossa todettaisiin, että Koivisto on nimittänyt väärän ihmisen Ulvila murhaajaksi.

Auerin poika on osoittanut aivan väärän henkilön ja panetellut hävyttömästi omaa sisartaan. Kyllä tätä 16 vuotiasta voidaan kuulla kun hän äitiään koskevassa jutussa jätti todistamatta.

[Satinique]

Olisiko käytännössä Amandan haastettava veljensä ? Onhan veli väittänyt kaikenmaailman sukupuoliyhteyksiä tapahtuneen. Onhan siinä riski että poika kieltäytyy puhumasta mitään. Pojan voisi myös alanhuippu haastatella, oli tämä tutkimuksen takia varsin mielenkiintoinen kohde
Selviäisi myöskin tuo asemansa. Tietoinen mieli voi muistaa myös valeen. Totuus pitäisi selvitä jo pelkän omantunnon kautta, raskas on valetta kertojankin kantaa sydämmellään.
Kävisikö haastajaksi myös ne muut naapurin lapset jotka olivat pojan mukaan osallisina
. Kun heillä ei ole tälläisistä tietoa, heillä voisi olla mahdollisuus vaatia poikaa tilille puheistaan???

[Nicht schuldig]

https://www.youtube.com/watch?v=yigqBJNSoko

Kertoja:

Tapaus Worms vuosina 1993-1995 Saksa. Lapsen isä Uwe Fischer menetti lapsensa. 13.12.1993 Uwen anoppi soitti hänelle ja pyysi käymään. Uwe Fischer ajoi Wormsiin anopin luokse ja kysyi anopilta missä ovat vaimo ja lapsi. Anoppi kertoi, että vaimo on pidätetty ja lapsi on lastenkodissa. Hetkeä myöhemmin myös Uwe pidätetään. Hän istuu tutkintavankeudessa lähes kaksi vuotta. Hän saa tietää vasta kuukausien kuluttua, että häntä syytetään oman poikansa hyväksikäytöstä. Fischer saa tietää olevansa ollut osallinen Wormsin massahyväksikäyttö tapaukseen.
Vähän myöhemmin hän istuu oikeuden edessä 24 muun syytetyn kanssa. He ovat yhdessä ja yksitellen käyttäneet hyväksi 15 lasta. Kuitenkin yksittäisissä prosesseissa yksi toisensa jälkeen epäilykset eivät vahvistu oikeudessa. Lopuksi kaikki syytetyt vapautetaan.

Gabriela Haas on silloin ollut yksi viidestäkymmenestä puolustusasianajajasta. Näillä prosesseilla silloin on ollut dramaattisia seurauksia osallisille aina tähän päivään saakka.

Puolustusasianaja Gabriela Haas:
Nämä Wormsin prosessit ovat huolimatta vapautuksesta syytteistä aiheuttaneet syytetyille seuraamuksia ja tuhonneet perheitä. Vanhemmat on revitty irti perheestä ja tutkintavankeus on erottanut heidät työstään ja muusta yhteisöstä. Tämä on jättänyt kaikkiin jälkensä eikä kukaan ole siellä mistä on aloittanut.
Palataan alkuun. Syy tähän on ollut yhden avioparin eroprosessi. Kyseessä on katkera kamppailu lapsen huoltooikeudesta, jossa toinen vanhempi väittää toisen vanhemman käyttäneen lasta hyväkseen. Syytettyjen määrä lisääntyy. Ensimmäiset lapset otetaan huostaan. Silloinen pädagogi Wildwasser vahvistaa tämän.

Lähtökohta oli todellakin se, että tämä yksi nainen tulkitsi, että jos joku sanoi jotakin tai se joku ei sanonut jotakin, kaiken hän tulkitsi sellaiseksi, että seksuaalinen hyväksikäyttö on asian takana. Toinen asia oli se, että kaikki nämä lapset vietiin tämän avioeroprosessissa olleen naisen hyvin tunteman lääkärin tutkittaviksi. Hän on lastenlääkäri, joka löysi näyttöä hyväksikäytöstä kaikista mahdollisista asioista, joten syntyi molemminpuolinen (naisen ja lääkärin välinen) itsensä toteuttava ennustus.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki asiaa selvittelevät henkilöt kyselevät niin kauan kuin he kuulevat sen, minkä he haluavat kuulla ja nukeilla leikkivät lapset matkivat hyväksikäyttö tilanteita. Kyseltäessä lapsilta he keksivät aina enemmän nimiä, joita olisi myös käytetty hyväksi.

Näissä eri lasten kyselyissä esille tulivat myös nimet Uwe Fischer ja poika Kevin. Poika ja viisi muuta lasta sijoitetaan hoitokotiin nimeltä ”Varpuspesä”. Kodin johtaja ja myöhemmin syyttäjän todistaja on Stefan S niminen mies. Hän sai lasten huolto-oikeuden ja hänellä oli myös välittäjäominaisuus tutkinnassa, vaikka hän itse sitä mielellään nyt enää kuulisikaan.
Hän kirjoitti ylös sitä mitä lapset olivat kertoneet ja kyseli lisää nimiä. Hän antoi ne tiedot eteenpäin poliisille tai syyttäjälle ja uusien nimien kautta tuli lisää uusia lapsia ja jälleen pidätettiin lisää vanhempia.

Kertoja:
Tämän hoitokodin johtajan Stefan S 18 vuotta sitten kertomat asiat näyttäytyvät nyt toisessa valossa, kun hän itse on oikeuden edessä syytettynä lapsien hyväksikäytöstä. Hän käytti niitä lapsiaan itse hyväksi, jotka otettiin pois vanhemmiltaan.

Helmut Blech pääsyyttäjä:
Kerron kamalan ajatuksen julki. Ne lapset, joita silloin otettiin Wormsin prosessin aikana pois vanhemmiltaan, jotka vapautettiin kaikista syytteistä heidän lapset vietiin miehen luo, joka syyttäjän näkemyksen mukaan on itse käyttänyt näitä lapsia hyväkseen.

Kertoja:
Syyttäjän näkemys näyttää ylittävän kaiken mielikuvituksen rajat.
Mitä varten lapset ovat ylipäätään hoitokodissa, kun vanhemmat on vapautettu? Sitä on miettinyt asiantuntija psykologian professori Uwe Jopt.

Psykologi puhuu:
Tästä alkaa Wormsin sosiaaliviraston kammottava osuus. Puhun siksi, että tämä on kammottavaa, koska en tiedä tässä maassa mitään tähän verrattavaa. Vanhemmat ovat menettäneet lapsensa lopullisesti ja lapset ovat menettäneet vanhempansa ja lapsuutensa. Mitään pahempaa en voi kuvitella.

Kertoja:
Syyttömiä vanhempia pidetään irrallaan lapsistaan; lapset eivät halua kontaktia vanhempiinsa. Uwe Fischer sai vain valokuvan käteensä poikansa ensimmäisestä koulupäivästä. Psykologi Jopt alkoi kolme vuotta vanhempien vapauttamisen jälkeen tutkia, miksi lapset eivät halua tavata vanhempiaan. Hän näyttää videoimiaan videoita ja kasetteja.
(Videolla pieni poika istuu sängyllä.)

Psykologi kysyy:
Mitä minun pitäisi sanoa äidillesi?
Poika vastaa:
En halua enää koskaan hänen luokseen.

Kertoja:
Psykologi Jopt kysyy myös Keviniltä hänen vanhemmistaan.

Psykologi:
Oletko vihainen heille?
Kevin vastaa:
Minä en voi sietää heitä.

Psykologi kysyy:
Etkö voi sietää heitä?
Kevin vastaa:
He ovat tehneet pahoja asioita.

Kertoja:
Lasten lausumat kuulostavat hyvin samanlaisilta. Psykologi Joptin mielestä se herättää epäilyksiä.

Psykologi Jopt:
Meidän mielestämme tämä kuulosti aivopesulta. Aivan kuin nämä lapset eläisivät mielettömässä maailmassa, jossa heille on iskostettu, että heidän vanhempansa ovat syyllisiä ja nyt lapsia suojellaan täällä. Näin käyttäytyvät lapset lahkoissa, joihin he ovat varhain tulleet.

Kertoja:
Epäilys on herännyt, että hoitokodin johtaja Stefan S on uskotellut lapsille, että heidän vanhempansa ovat hirviöitä yrittäessään pitää lapset itsellään. Kaikki yritykset saada lapset täältä hoitokodista ulos valuvat hiekkaan, koska lastenhuolto viranomaiset ja sosiaaliviranomaiset eivät anna tietoa eivätkä halua itseään televisioon tai mediaan.

Psykologi:
Kun tein ehdotuksen viedä lapset pois tästä, se ei onnistunut.
Kun tahto puuttui käsittää, mitä olemme saaneet aikaan ja pyytää viranpuolesta anteeksi, kun se puuttui, ei tähän päivään mennessä minkäänlaista anteeksipyyntöä näille vanhemmille ole tullut.

Kertoja:
Vuonna 2008 Stefan S on syytettynä yhden huostaan otetun lapsen hyväksikäytöstä, hän saa ammatinharjoittamiskiellon ja ehdonalaisen ”Varpuspesä-koti suljetaan.
Kun koti on suljettu, Kevin palaa 16 vuotiaana muutamaksi päiväksi isänsä luokse takaisin, mutta on liian myöhäistä. He eivät kykene rakentamaan isän ja pojan välille suhdetta. Kevin katosi lähes kolmeksi vuodeksi jättämättä mitään jälkiä.

Pojan isä Uwe Fischer:
Se on kovaa, kun ei ole lapseensa mitään suhdetta.

[sisotalo]

Lasten seksuaalinen hyväksi käyttö on hyvin samanlainen ilmiö kuin noitavainot 1700-luvulla. Olennaista on molemmissa se, että onko mitään tapahtunut vai puhutaanko pelkästään kuvitelmia. Ruotsissa ovat sekä Jan Guillou, että historian professori Bengt Ankarloo (Boken: Satans raseri) yrittäneet selvittää mistä johtuu, että tällaiset mielettömät tarinat johtavat rangaistuksiin, suhteettomiin, vaikka teosta ei ole todisteita.

Tässä suhteessa Ulvilan surma on tutkimuskohde. Ulkopuolisesta on käsittämätöntä, että tutkimus sai käänteen, että uhrin vaimo olisi, Hätäpuhelun aikana onnistunut surmaamaan miehensä ja lavastamaan huolellsiesti murhaajan jäljet. Tyttären katsellessa päälle.

Asian jatko 2011 on ymmärrettävä sitä tausta vasten, että yleinen mielipide oli saatu tuomitsemaan vaimo niin, että hovioikeuden vapauttava tuomio oli yllätys kaikille. Siitä lähti liikkeelle noitavaino

On aina kaksi elementtiä, jotka ehkäisevät järkevän ajattelun, lapset ja seksi. Lapsiin täytyy aina uskoa, he ovat viattomia vaikka tekisivät mitä pahaa tahansa. Seksi on aina tuomittavaa, ei siitä tarvita näyttöä. 1700 Saatanan pahuus oli samalla lailla kiistatonta, siihen kuului aina seksi. Suomessa on ilmeisesti lsh-jutut menneet läpi niin kuin 1700 luvulla noitavainot. Kun on väite lapsista ja seksistä ei kukaan voi vastustaa joutumatta itse syytteeseen.

Noitavainoista päästiin eroon tarkemman oikeuskäytännön avulla. Ei kiistetty Saatanan olemassa oloa ja että hänelle voidaan viedä lapsia raiskattavaksi, vaan vaadittiin näyttöä, jota ei koskaan ollut.

Suomessa ollaan kaukana siitä, että lsh-jutut saataisiin kuriin. Oikeuspsykologit ovat kahdessa leirissä, joiden tieteellistä eroa en ole ymmärtänyt. Molemmille rymille on yhteistä, että kiistetään poliisin kuulustelu, jossa loogisesti kysytään epäillyltä, kuten nyt Annelilta, miten selität sen tai tämän tapahtuman. Oikeuspsykologien pitää vain kuunnella, johdattelua on kaikki kysely. Ratkaisevaksi oikeudessa muodostuu psykologin tulkinta siitä mitä lapsi on kertonut. Ulvilan surmassa psykologiryhmät iskevät yhteen.

Ratkaisevaksi lsh-osastossa tulee siten Duodekimin, lääkäriyhdistyksen takaama monopoli Minna Joki-Erkkilälle. Häntä arvostelevia mielipiteitä ei suomalainen lääkäri voi esittää, se olisi uran loppu ja pedofiilin leima.

Yleisellä tasolla ollaan ilmeisesti pahassa loukussa. Kenet tahansa voidaan tuomita lsh-jutussa.

Ulvilan surmassa on pelastus. Lasten väitteet, että äiti olisi surmannut isän - yhdessä ison siskon kanssa . ovat sekä KO että HO hylänneet. KKO teki virheen kun käynnisti uuden oikeudenkäynnin uusien todistusten varassa, joita ei voitu käyttää.

Täsät on nyt edettävä niin, että Ulvilan surmasta mennään oikeudenkäyntiin, joka koskee näiden väärien tietojen aikaan saajia. Nyt ei ole kysymys kunnian loukkauksesta kuten edesmenneen Pirjo Koiviston kohdalla vaan kahdesta syytteestä; tietoisesti väärä todistus, jonka antaa 16 vuotias poika ja lasten luvattomasta haltuun otosta, johon ovat syyllistyneet Minna ja Ari Auer. Tarvitaan vain yksi kuulustelu kummankin kanssa.

Näin Ulvilan surman onnettoman sivuraiteen avulla voidaan päästä kiinni siihen oikeudettomaan tilanteeseen, joka Suomessa vallitse lsh-jutuissa.

[Marsii]

Tässä vielä muutama miete koskien Auerin ja Kukan tuomioita.

Sinänsä en ihmettele että heidät tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Teonkuvaukset olivat niin törkeitä - niiden tietojen perusteella mitä internetissä on ollut - että rangaistusten pituudet olivat varmaankin kohdillaan. Mitä tulee todisteisiin väitetyistä teoista, niin seksuaalirikoksissa yleensäkin osapuolten kertomukset ovat keskeinen osa näyttöä. On yleistä että uhrit eivät kerro rikoksista heti niiden tapahduttua - varsinkaan kun on kyse lapsista - ja siksi fyysistä näyttöä ei ole juurikaan saatavilla. Tässä tapauksessa fyysistä näyttöä olivat arvet, jotka ainakin Lehdon dokumentin mukaan oli löydetty uv-valolla ja jotka olivat sellaisia, mitä ei paljaalla silmällä näkisi. Toisaalta tämä on ymmärrettävää jos teot tapahtuivat 2007-09 ja tutkimukset alkoivat vasta 2011.

Mutta fyysinen näyttö ei ole se pääasia. Turun hovioikeus toteaa selkeästi (tuomareista muuten yksi on jo jäänyt eläkkeelle ja kaksi muuta jäävät luultavasti pian) että syyksilukeminen perustui lasten kertomuksiin. Tuomarit pitivät epätodennäköisenä, että lapset olisivat kyenneet keksimään sellaisia tarinoita päästään. Tosin tässä on ristiriitaa, sillä he totesivat myös että kertomukset sisälsivät epärealistisuuksia, mutta kykenivät kuitenkin erottelemaan oikeat tapahtumat valheiden joukosta (vaikka asiantuntijatkaan eivät siihen pystyneet!).

Ja nyt siirrymme murhaa koskeviin kertomuksiin. Lapset ovat todistettavasti kertoneet valheita koskien surmayötä ja sitä edeltäviä ja sen jälkeisiä tapahtumia (tämän ovat todenneet kuusi tuomaria Satakunnan käräjäoikeudessa ja Vaasan hovioikeudessa - edes ne tuomarit, jotka olivat muuten Auerin syyllisyyden kannalla eivät pitäneet lasten kertomuksia luotettavina). Tämähän asettaa lsh-kertomukset aivan uuteen asemaan. Lapset ovat satuilleet murhasta aivan järkyttäviä asioita, kuten että tekoaikaan 9-vuotias lapsi olisi vasaralla tappanut isänsä. Tämä todistaa, että lapsilla on taipumusta satuiluun. Lisäksi Vaasan hovi totesi, että nuorempien sisarusten kertomukset olivat saaneet vaikutteita toiseksi vanhimmalta pojalta. Mitenhän on väitettyjen seksuaalirikosten kanssa? Onko mahdollista että nekin olivat saaneet vaikutteita pojalta ja siksi kertomukset olivat yhdensuuntaisia?

[peltirumpu]

Olisiko käytännössä Amandan haastettava veljensä ? Onhan veli väittänyt kaikenmaailman sukupuoliyhteyksiä tapahtuneen. Onhan siinä riski että poika kieltäytyy puhumasta mitään. Pojan voisi myös alanhuippu haastatella, oli tämä tutkimuksen takia varsin mielenkiintoinen kohde
Selviäisi myöskin tuo asemansa. Tietoinen mieli voi muistaa myös valeen. Totuus pitäisi selvitä jo pelkän omantunnon kautta, raskas on valetta kertojankin kantaa sydämmellään.
Kävisikö haastajaksi myös ne muut naapurin lapset jotka olivat pojan mukaan osallisina
. Kun heillä ei ole tälläisistä tietoa, heillä voisi olla mahdollisuus vaatia poikaa tilille puheistaan???

Haastamisessa olisi kyllä ajatusta. Mutta käsittääkseni sitä ei voi tehdä Amanda, koska hänen kohdaltaan oikeus on todennut syytteet tosiksi.

Mutta ne naapurin lapset, samoin kuin Jensin omat lapset, joiden myös väitettiin joutuneen rikoksien uhreiksi, voisivat periaatteessa pojan haastaa vastaamaan puheistaan. Heidän kohdaltaanhan syytteet hylättiin ja ainakin periaatteessa he olisivat oikeutettuja hakemaan hyvitystä. Periaatteessa riittäisi, jos edellä mainitut tekisivät tutkintapyynnön poliisille, jolloin poliisi joutuisi tutkimaan onko rikosta tapahtunut. Ja tutkinta tarkoittaa myös pojan kuulustelua. Olisikohan tässä tie totuuteen?

[Satinique]

Amanda kyllä mielestäni pystyy haastamaan, hänen tarvitsee vain täyttää 18v. Sitten hän pystyy taitavan lakimiehen kanssa toimeen väärien syytösten kumoamiseen. Nyt hänellä on huoltajat, jotka eivät toimi, vaikka sen kuuluisi olla heidän vastuullaan. Amandan oikeuksia pitäisi huoltajien ajaa.
Ne muut asiaan vedetyt lapset, ja heidän vanhempansa voivat olla myös asialla. Joukkokanne, jos porukalla ajaisivat totuuden esiin.
Kyllä tämä tekaistu tuomio tulee puretuksi, mutta viranomaisten saamattomuuden takia sitä ei ole saatu etenemään. Tai mistäs minä tietäisin vaikka asiat onkin jo vireillä, tätä ainakin toivoisin.
Ja onhan Annelilla tekijä selvillä aika suurella varmuudella. Se on mannaa se !!
Sellainen tuntuma on että hyvin menee, hovin tuomio auttaa nyt raiskaus tuomion kaatamisessa.

[sisotalo]

Amanda voi nostaa samanlaisen oikeusjutun kunnialoukkauksesta, johon Pirjo Koivisto haastettiin. Tässä on nyt kyse paljon vakavammasta asiasta, väärästä todistuksesta oikeudessa Ulvilan surmassa. Se pitää ensin purkaa ja vasta sitten nostaa esiin tuomion purkaminen KKO:ssa koskien lsh-juttua

Marsii esittää asian temperamenttinsa mukaisesti varovaisen asiallisesti. Juuri tästä on kysymys, että kuinka saadaan oikeudelliseen käsittelyyn Auerin pojan valheet, miksi ne on todettu kaikkialla muualla paitsi korkeimmassa oikeudessa. Uusi kierros käynnistyi kun KKO uskoi poikaan.

Tässä on tie avautuu syyttäjälle. Hän voisi perustaa valituksensa siihen, että KKO tämän toisen kierroksen käynnisti, nyt se käyty ja KKO:n pitää päästä perustelemaan miksi näin tehtiin. KKO tarkistaisi syyttäjän toimittamat lähteet. Ei KKO tätä omasta päästään keksinyt.

Kysyn kuitenkin Marsii'lta eikö ole mahdollista jatkaa siitä mihin hovioikeuden päätös johti, että ainakin kolme todistajaa on hylätty. Eikö yleensä ole vakavat seuraukset väärästä todistuksesta, varsinkin kun niiden ansiosta todistajat ovat tavoitelleet huomattavaa taloudellista etua. Ainakin tämä taloudellinen hyöty pitäisi heti poistaa, siis 9.000€/kk lasten hoidosta

[peltirumpu]

^Amanda voi tietysti nostaa jutun niin halutessaan. Minun ajatus oli kuitenkin se, että poika pitäisi kuulustella uudestaan kaikista sanomisistaan, jolloin olisi mahdollista saada hänet kiinni valehtelusta myös niistä kertomuksista, joita oikeus piti uskottavina.


Nyt oikeus on osan tarinoista hylännyt ja osaa pitänyt uskottavasti tapahtuneina. Hylättyjen tarinoiden osalta voidaan hyvitystä hakea, mutta muihinhan on jo oikeuden päätös olemassa.

En ole asiantuntija, mutta tuntuma on sellainen, ettei poliisi ala uudestaan tutkimaan sellaisia väitteitä, joista on annettu kaikissa oikeusasteissa tuomio. Mielestäni Amandan haasteella ei poikaa saataisi uudestaan kuulusteluihin.

Asia on toinen naapurin ja Jensin lasten osalta. Heidän osaltaan oikeus hylkäsi kaikki väitteet ja sen takia heillä olisi mahdollisuus haastaa poika ja vaatia hyvitystä vaikkapa kunnianloukkauksesta. Tai pyytää poliisia tutkimaan, onko poika syyllistynyt rikokseen valheellisilla väitteillään. Tämä johtaisi siihen, että poikaa pitäisi kuulustella ja totuus saattaisi tulla tuota kautta esille.

Edellä kertomani on vain minun mielipide. En tunne lakia niin paljon, että voisin sanoa olevani tässä edes osittain oikeassa.

[Schumi]

Mulla olis sellanen kysymys teille jotka asioista jotain tietävät.

Miten etenen ja mihkä tahoihin otan yhteyttä tässä LSH-jutussa, koska tuomio on laiton ja väärä ja aijon viedä asiaa eteenpäin asioiden korjaamiseksi hyvin voimakkaasti?

[sisotalo]

Oikeuskansleri tai sitten eduskunnan oikeusasiamies. En tiedä työnjakoa, mutta parasta kirjoittaa molempiin. Ole vaan tarkkana mistä syytät. Manner on jo kahteen kertaan tutkituttanut poliisin toiminnan ja saanut kieltävän vastauksen. Yksi mahdollisuus on Valtakunnan syyttäjän toimisto. Kaikilla näillä on kotisivut. Helpointa on nyt käydä Ulvilan surman kimppuun koska siellä anettiin valehtoisesti vääriä todistuksia ja tuomarit katsoivat videoita, joilla ei ollut mitään tekemistä totuuden kanssa