Vapaaehtoiset etsivät Piia Ristikankareen jäänteitä vesistöistä – kiinnostavin löytö paljastui Harvaluodon kupeesta
Vapaaehtoiset suorittivat etsintöjä muun muassa Valkojannummen entisillä hiekkakuopilla Paimiossa.
Vapaehtoisten etsinnöissä luodattiin niin Piikkiön- kuin Paimionjokea ja pientä aluetta mereltä.
Miika Tiainen
TS Kaarina/Paimio
13.10.2024 6.00
Piikkiöstä vuonna 1988 kadonneen Piia Ristikankareen ruumista tai jäänteitä etsittiin vapaaehtoisvoimin kesän aikana Piikkiön ja Paimion alueilta. Asialla oli Pääkaupunkiseudun Etsijät ry, joka on osallistunut aiemmin useiden tunnettujen katoamistapausten etsintöihin.
Ristikankare katosi kotoaan Piikkiön keskustasta 7. lokakuuta 1988. Tutkittavat paikat valikoituivat Sundellin mukaan lähialueelta sen perusteella, mitkä olisivat etsijöiden mielestä olleet mahdollisia ja otollisia ruumin hävittämispaikkoja katoamisen aikaan.
JENNI SUNDELL / PÄÄKAUPUNKISEUDUN ETSINTÄ RY
Etsintöjä tehtiin kaikuluotaimella varustetulla kumiveneellä ja radio-ohjattavalla pienoisveneellä. Kuvassa etsijät ovat lähdössä matkaan eräälle Valkojannummen lammista Paimiossa.
Yhdistyksen puheenjohtaja Jenni Sundellin mukaan etsintöjä tehtiin viidessä paikassa neljänä eri päivänä heinäkuussa. Mukana oli kolme etsijää.
Etsijät kävivät läpi Piikkiönjokea Piikkiön keskustassa vanhan valtatiesillan eli nykyisen seututie 110:n kohdilta. Myös Paimionjokea tutkittiin 110-tien kohdilta. Lisäksi etsintöjä tehtiin Paimionjoessa Paimion keskustan jokipuiston kohdilla ja Valkojannummen lammilla kaupungin eteläpuolella.
Merialueilla etsintöjä tehtiin Hiirsalmessa Harvaluodon sillan kohdilla. Ristikankareen katoamisen aikaan saareen kuljettiin lossilla.
Yle kertoi keväällä poliisin suorittaneen etsintöjä sillan lähellä olevan Jauhosaaren toisella puolella, jossa kalastaja oli Ristikankareen katoamista seuraavana aamulla kuullut jotakin heitettävän mereen.
Näistä paikoista vapaaehtoiset etsivät jälkiä Piia Ristikankareesta.
Suurelle yleisölle vesistöetsinnät ovat tulleet viime vuosina tutuiksi etenkin Turusta vuonna 1994 kadonneen Ilpo Härmäläisen tapauksesta. Murhatun Härmäläisen ruumis löydettiin poliisin ja puolustusvoimien suorittamissa etsinnöissä Airistolta maaliskuussa 2022. Härmäläisen tapauksessa poliisilla tosin oli epäily siitä, minne ruumis olisi hävitetty.
Sundellin mukaan Ristikankareen etsinnöissä on toimittu samoilla periaatteilla kuin Härmäläisen etsinnöissä. Vapaaehtoiset etsivät tutkittavilta alueilta kaikuluotaimella tarkasteluun kohteita, jotka eivät luodatessa ole suoraan tunnistettavissa esimerkiksi kiviksi tai uppotukeiksi.
– Merkitsemme ylös, jos pohjassa näkyy esimerkiksi metrin tai kahden metrin kokoinen outo esine. Niitä voidaan jälkikäteen käydä tarkastelemassa sukeltamalla tai vedenalaisella robottikameralla. Ilmoitamme myös eteenpäin poliisille, jos jotakin outoa ilmenee, Sundell valottaa.
Piia Ristikankareen tapausta käsiteltiin pitkään katoamisena. Murhana sitä ryhdyttiin tutkimaan vasta 2000-luvun alussa poliisin saatua vihjekirjeen.
Etsinnöissä ei löytynyt mitään Ristikankareeseen viittaavaa, Sundell kertoo. Harvaluodon ja mantereen väliin jäävästä Hiirsalmesta etsijät löysivät veneen hylyn, joka on vinkattu poliisille. Muuten etsinnöissä löytyi lähinnä roskaa ja veteen kertyneitä esineitä, kuten autonrenkaita.
Neljän päivän etsinnät jättivät vielä paljon pimentoon. Esimerkiksi Valkojannummen hiekkakuopat saatiin luodattua vain osittain. Myös jokialueista jäi kiintoisia kohteita tutkimatta, Sundell miettii.
– Mahdollisesti katsotaan, että jos ensi kesänä jatketaan, Sundell paljastaa.
Poliisin suhtautuminen etsintöihin on Sundellin mukaan ollut myönteinen. Sundellin mukaan yhdistyksen periaatteena on, että etsinnöistä ollaan aina oma-aloitteisesti yhteydessä poliisiin ja kysytään mahdollisista esteistä niiden tekoon. Mahdolliset löydöt välitetään poliisille tiedoksi.
JENNI SUNDELL / PÄÄKAUPUNKISEUDUN ETSINTÄ RY
Varsinais-Suomessa yhdistys on aiemmin ollut mukana etsimässä vuonna 2019 Somerolla murhatun Milla Arosen ruumista. Kuva on Valkojannummelta.
Etsintöihin Sundellia motivoi auttamisen halu. Hän luonnehtii monen kadonneen omaisten jäävän tyhjän päälle virallisten etsintöjen loppuessa. Vapaaehtoiset voivat omalla toiminnallaan vastata tuohon tarpeeseen ja toisaalta täydentää virallisia etsintöjä. Etenkin pienet ja hankalat vesistöt jäävät Sundellin mukaan usein vähälle huomiolle.
Tapauksen saama huomio elättää toivoa siitä, että Ristikankareen kohtalo vielä joskus selviäisi. Yksittäisen ihmisen löytäminen vesistöstä vuosikymmenien jälkeen on kuitenkin erittäin vaikeaa. Vuosien saatossa virtaukset hajottavat tehokkaasti vesistöön päätyneen ihmisen ruumiin ja jäänteet painuvat pohjamutiin, Sundell muistuttaa.
– Tietenkin jos on henkirikos, että on johonkin paketoitu tai muuten, niin se on eri juttu, mutta muuten se on erittäin hankalaa enää näin pitkän ajan jälkeen.
Seudulla liikkuvia ja kaikuluotainta käyttäviä kalastajia Sundell haluaa kannustaa tarkkavaisuuteen ja kertomaan havainnoistaan eteenpäin. Syyskuussa esimerkiksi Iltalehti kertoi tapauksesta, jossa kalastusopas löysi sattumalta merenpohjasta auton.
TS tavoitti Ristikankareen tapauksen tutkinnanjohtajan Matti Airaksisen KRP:stä lyhyesti perjantaina. Airaksisen mukaan vapaaehtoisetsijät ylipäänsä ovat poliisin näkökulmasta monesti kullanarvoinen apu kadonneiden etsinnöissä.
– Tietysti tämä on vähän erilaatuinen tapaus, kun puhutaan kauan aikaa sitten tapahtuneesta, Airaksinen sanoo.
Kiireidensä vuoksi Airaksinen ei ennättänyt kommentoida tutkinnan nykytilaa tai sitä, oliko vapaaehtoisten tekemistä etsinnöistä poliisille jotakin hyötyä.