Espanjan kadonneet nuoret

[EuroJR]

Suomennan tässä mielenkiintoisen jutun Sur-lehden viikkoliitteestä, XL Semanal No.1.015. Vapaasti lyhennettynä.
--------------------------------------------------------
Espanjan sisäministeriö arvioi maan "ei vapaaehtoisten" katoamisten lukumäärän tällä hetkellä n. 3.500 kappaleeksi. Todellisuudessa luku on paljon korkeampi. Asian tutkimista vaikeuttavat hajallaan olevat eri osastot, eri hallinnollisine koneistoineen. Yhteistyö ei suju saumattomasti vuonna 2007 maassa joka on elänyt voimakkaan murroksen kautta viime vuosikymmenet. Lisäksi maan sijainti eräänlaisena askelmana Eurooppaan on aiheuttanut osin hallitsemattoman maahan pyrkijöiden joukon. Tämän joukon tahi epämääräisten turistien katoamisia ei välttämättä kukaan koskaan ilmoitakaan.

Vajaa 1200 näistä kadonneista on alle 18-vuotiaita, heistä 36 alle kymmenen. Joidenkin uskotaan olevan perheen sisäisen väkivallan uhreja, tämän ei kuitenkaan uskota selittävän kuin osan näistä avoimista tapauksista.

Maalla on oma katoamisiin erikoistunut poliisiyksikkönsä. Vuodessa tapauksia kertyy (selvitetyt, turhat sekä nämä avoimet) noin 1000 kpl per tutkija. On selvää, että työtaakka on liikaa. Tulevaisuudelta odotetaan eri yksiköiden parempaa yhteistyötä, maakuntien, poliisiyksiköiden sekä viime kädessä Euroopan kanssa.
-----------------------------------------


5 Kadonneen nuoren tapausta:

Tapaus1/5

Motrilin tyttö

Teresa Fernandez katosi Motrilissa elokuun 18. 2000, 17-vuotiaana. Viimeiset sanansa:"Kyllä on tosi kivaa ferialla, kaiken lisäksi sain vanhemmiltani lahjaksi tietokoneen, internetyhteyden ja kaikki."

Vanhemmat kertovat:
"Seitsemän vuotta sitten Tere katosi. Jos emme itse jatkuvasti painostaisi poliisia, ei siellä tehtäisi yhtään mitään. Kadonneet eivät itse puhu tai järjestä etsintäänsä joten meidän se on tehtävä.

Etsivät ovat vielä optimistisia tapauksen selviämisestä mutta sanottava on, että möhlivät homman perin pohjin. Alussa uskoivat vain tuon ikäisen tytön lähteneen omille matkoilleen eivätkä tehneet mitään. Koko kylän piti kerätä kaksi kuukautta nimiä adressiin jotta saivat Madridista agentin tänne asiaa selvittämään. Koirista tai helikopterista ei ollut puhettakaan. Silloin kun tapaus olisi ollut selvitettävissä, kukaan ei tehnyt mitään lukuunottamatta vapaaehtoisia kyläläisiä.

Katoamispäivänään hän oli lähettänyt ystävälleen kirjeen johon oli kertonut kaiken olevan niin hyvin. Kotona tietokone sekä nettiyhteys, juhlissa (feria-aika) kivaa.... Kirjeessä ei ollut mitään vapaaehtoiseen katoamiseen viittaavaa. Korunsakin oli jättänyt kotiin. Pankkitilinsä on koskematon yhä tuon tapauksen jälkeen.

Ei se ole mitään elämää jota nyt elämme vaimoni kanssa. Hengitämme, syömme ja yritämme nukkua. Elämänilo sekä hymy on kaikonnut. Haluamme vain löytää Teren. Olkoon missä on, kunnossa missä hyvänsä.

Tyttäremme on avoin, vaatimaton ja toiset aina huomioonottava. Hän syntyi Sveitsissä, jonne olimme tuolloin asettuneet. Päätimme kuitenkin palata takaisin Espanjaan tyttäremme täytettyä 16 vuotta. Hän haluaa tulevaisuudessa ranskan kielen opettajaksi. Hän soittaa pianoa ja rakastaa kaikkea mikä liittyy hevosiin, tai moottoripyöriin. Hän on hyvin vastuuntuntoinen, aina pitää kypärän olla päässä.

Hän halusi ostaa uudet vaatteet Motrilin juhlaviikolle. Hiukset laittoi kampaajalla, eikä tästä syystä viitsinyt katoamispäivän aamuna käydä jokapäiväisellä uima-allaspyrähdyksellään. Sanoi syövänsäkin sitten juhla-alueella uuniperunaa coca-kolan kanssa. Annoimme hänelle 2000 pesetaa käyttörahoiksi mukaan (noin. 12 euroa, vuonna 2000 ihan hyvä raha Espanjassa).

Kadonnut ei pidä meteliä. Tälläkin hetkellä kateissa on noin. 14 000 ihmistä ja ruumishuoneilla n. 3000 tunnistamista odottavaa ruumista. Kadonneita tutkitaan kuten henkirikoksia. Teren tapauksessa tutkijoita asteittain vähennettiin. Sitten vaihtui tutkijat ja osastot vuoronperää. Aina esittivät samat kysymykset uudelleen ja uudelleen. Nyt on sitten hiljaista. Tyttäremme on kuin kadonnut maan sisään, aivan kuten ei koskaan olisi ollutkaan olemassa. Peräänkuulutamme vähemmän byrokratiaa ja enemmän inhimillisyyttä.

Jos Terelle olisi sattunut onnettomuus, hänet olisi tähän mennessä varmasti jo löydetty. Tony King, nyt vankilassa oleva tyttöjen sarjamurhaaja, kertoi ystävänsä Robert Grahamin surmanneen Teren. Pyysimme lupaa tavata hänet jo pari vuotta sitten mutta mitään ei ole kuulunut. Nyt Tony on vetänyt puheitansa jo takaisin. Hänet on muutenkin saatu kiinni perättömistä ilmiannoista.

Luovuimme puhelinlinjastamme kun häirikkösoittoja tuli aamuin illoin. Sairasta huumoria viljelleet soittajat tekeytyivät Tereksi huudellen äitiä. Tällä hetkellä olemme molemmat vanhemmat lääkäreiden ja lääkityksen armoilla. Ainut lohtumme on kaksi muuta tytärtä jotka ovat jo naimisissa. Tämä auttaa. Kaikki kolme tytärtämme ovat olleet ainutlaatuisia."
-----------------------------

Jatkuu lähiaikoina....

[Tampereen Tyttö]

Kovasti kieltämättä tulee Raisan tapaus tästä mieleen...
Taitaa olla kovasti "universaalia" tämä katoaminen?
Jotenkin on mietityttänyt tässä(kin) tapauksessa (Raisan siis) , että kun poliisi kokee jonkun tutkintalinjan vahvimmaksi, muita ei paljon tutkailla. Siten aikaa kuluu, ehkä ratkaisevasti liikaa.

[EuroJR]

10 vuotta ilman Cristinaa

Cristina Bergua Vera, 16, katosi Cornellassa, Barcelonassa maaliskuun 9. 1997. Viimeiset sanansa:"Isä, meidän pitäisi jo alkaa suunnitella seuraavia lomamatkoja. Minä haluaisin, että menenmme tällä kertaa San Sebastianiin. Tuun tänään ennen kymmentä kotiin, soitan jos myöhästyn."

Vanhemmat Juan Bergua Vera ja Luisa Vera kertovat.
"Nyt on vierähtänyt jo kymmenen vuotta ja tiedämme suurin piirtein saman kuin ensimmäisenä päivänä katoamisesta. Ei yhtään johtolankaa. Olemme levittäneet 200.000 valokopioita tyttäremme kuvasta ja jatkamme yhä. Meille hän on elossa kunnes todistettavasti näytetään olevan kuollut.

Hänellä ei ole enää voimassa olevia henkilöpapereita. Säästöjä sisältäneeseen pankkitiliinsä ei katoamisen jälkeen ole koskettu. Emme kuitenkaan ole heittäneet pyyhettä kehään. Ei häntä maakaan ole niellyt, vaikka niin sanonta menee. Mielessämme hän on elossa, olinpaikkansa tuntematon.

Cristina katosi yhtenä tavallisimmista sunnuntaista. Mikään ei antanut osviittaa tulevasta tragediasta. Söimme päivällistä kaikki kotona. Iltapäivällä, viiden maissa lähdimme (vanhemmat) kävelylle. Tuolloin Cristina laittautui uloslähtöä varten. Palasimme kahdeksaksi kotiin ja odotimme tyttäremme myös niin tekevän ennen kello kymmentä. Hän ei koskaan jättänyt soittamatta jos myöhästyi.

Tuona iltana jo kellon ollessa 5 minuutin verran yli kymmenen tiesimme jonkin asian olevan vinossa. Ensiksi kyselimme turhaan kavereiltaan, tämän jälkeen lähdimme poliisiasemalle. Siellä ei pantu tikkua ristiin saatika otettu vastaan katoamisilmoitusta. Sanoivat, että pitää odottaa ensin 24 tuntia.

Etsimme itse tytärtämme pitkin katuja. Saimme kuulla hänen olleen yhden pojan seurassa. Cristinan isoveli tunsi tämän ja meni jututtelemaan häntä. Poika kertoi nähneensä Cristinan. Olivat kertomansa mukaan eronneet yhdeksän maissa jotta Cristina ehtisi kotiin ajoissa illalliselle. Muuta ei osannut kertoa.

Alussa pidimme poikaa syyllisenä, hänhän oli viimeinen esiintullut Cristinan nähnyt henkilö. Poikaa kuulusteltiin lukuisia kertoja eikä hän koskaan muuttanut tarinaansa. Eikä hän kertaakaan kiistänyt nähneensä Cristinaa. Poika vaikuttaa syyttömältä ja on aidosti kovin suruissaan ja maassa tapahtuneesta.

Neljä kuukautta katoamisesta poliisi vastaanotti nimettömän kirjeen. "Etsikää Cristinan ruumista Cornelian kaatopaikan konteista". Poliisi päätti näin toimiakin. Kesti kuitenkin yhdeksän kuukautta ennen kuin toimiin päästiin. Syynä byrokratia joka vaati oikeanlaisia suojavälineitä joita saatiin vaan Saksasta tilaamalla. Mitään ei etsinnän jälkeen löydetty. Itsekin kävimme siellä tekemässä voitavamme mutta tuloksetta. Kirje todennäköisesti oli häiriintyneen ihmisen tuotoksia.

Vuosien varrella olemme tavanneet lunnaiden pyytäjiä, tekoetsiviä ja muita huijareita. Omassa epätoivossaan sitä helposti tarttuu oljenkorsiin. Kokemaamme helvettiä ei toivo pahimmalle vihamiehellekään.

Kadonneita tutkivan yksikön johtajaa kävimme tapaamassa Madridissa. Vastaanotto oli välinpitämätön ja suorastaan röyhkeä. "Yli kolme vuotta sitten tapahtunut katoaminen haaskaa turhaan tämän yksikön voimavaroja.", kertoi hän. Emme näköjään ole kaikki lain edessä tasa-arvoisia. Kuusi kuukautta sitten kadonnutta etsitään kyllä mutta me jotka olemme käyttäneet jo kymmenen vuotta etsimiseen saamme jatkaa omin nokkinemme. Muutenkin olemme jo kuulleet aivan tarpeeksi tekosyitä ja selityksiä. Kun nuori katoaa, sanotaan roudan ajavan porsaan kohtapuolin takaisin. Kun nelikymppinen katoaa, kerrotaan hänen ottavan vain hieman vapaata stressaavasta elämästänsä.

Olemme kirjoittaneet kirjeen tuomarille pyytäen häntä aloittamaan tapauksen uudelleenkäsittelyn. Nyt kun Cristinan kaverit ovat 16 vuoden sijaan 26-vuotiaita, saattaisivat kertoakin enemmän. Silloin saattoi suuta pitää supussa pelko, vanhempien käskyt olla sekaantumatta, kokemattomuus, ujous tms. Pitivät ehkä parempana vaieta. Eipä paljon haittaisi käydä uusi kuulustelukierros nyt.

Lapsen kuolema on valtava järkytys josta on vaikea toipua. Silti hautajaisten jälkeen pala palalta, hitaasti prosessi käynnistyy. Entäs kadonneiden omaiset? Me emme voi koskaan levätä tai käynnistää toipumisprosessia niin kauan kun ei ole tietoa missä tyttö tai tytön ruumis on.

[EuroJR]

Sara katosi Kanarialla

Sara Morales, 14, katosi Gran Canarialla heinäkuun 30. 2006. Viimeiset sanansa: "Uuden kännykän kanssa piti saada 100 eurolla puheaikaa, mutta ei ole annettu. Eikös meidän pitäisi mennä valittamaan asiasta?"

Äiti Nieves Hernandez kertoo:
"Mieheni Sebastian sai sairaslomaa työstään sekä tarvitsi rauhoittavia lääkkeitä saadakseen unta, katoamisen jälkeen. Aina välillä tarvitsemme niitä vieläkin. Joskus ei vaan kerta kaikkiaan saa unta. Tuohon aikaan mieheni oli kuin hullu, hän etsi Saraa kaikkialta kysellen yhä uudelleen ja uudelleen samoja asioita samoilta ihmisiltä.

Psykologia tapaamme pari kertaa kuussa. Toinen tyttäreni Alba, 7, kyselee koska isosiskonsa palaa kotiin. Vastaan aina etsiväni Saraa kuolinpäivääni asti sillä vaikka kuolisin huomenna, en voi tehdä sitä rauhassa tietämättä totuutta tapahtuneesta. Onneksi Alba voi hyvin. Koskaan en itke hänen nähden.

Olemme varmoja, että jotain ikävää Saralle tuolloin tapahtui. Katoamispäivänään hän käytti koiran ulkona, osti leipää kaupasta ja söi kotona aterian. Tämän jälkeen valmistautui lähtemään kauppakeskukseen La Ballenaan. Kello 17 häntä odotti tapaamispaikalle Johnny. Naapurin poikia, 14 -vuotias tytön ihastuksen kohde. He eivät kuitenkaan seurustelleet. Ei Saralla vielä ollut poikaystäviä.

Edellisenä lauantaina olimme jutelleet Saran isänsä lahjoittamasta uudesta kännykästä. Siihen piti tulla mukaan 100 euroa puheaikaa, mutta niitä ei näkynyt. Tästä puhuimme vielä sunnuntaina ja päätimme mennä yhdessä seuraavana päivänä tekemään valituksen asiasta. Keskiviikoksi Saran piti mennä isän ja hänen uuden naisystävänsä kanssa viettämään jälkimmäisen syntymäpäiväjuhlia pikkusaarelle.

Tuona sunnuntaina Sara lähti kotoa kello 16.30. Otti mukaansa avaimet ja puhelimensa. Tuntia myöhemmin minulle soitti Johnny kotinumerooni ja ihmetteli missä Sara viipyy. Puhelimeensa ei vastattu. Yritin itsekin soittaa, eikä vastausta tullut. Kello 18:30 puhelin ei ollut enää verkossa. Nyt on sitten kulunutkin jo yhdeksän kuukautta eikä muuta ole kuulunutkaan.

Aluksi ei poliisi halunnut oikein ottaa ilmoitusta uskoakseen. Sanoivat, että tuossa iässä sitä nuoret karkaavat muutamiksi päiviksi ja palaavat sitten häntä koipien välissä kotiin oltuaan muutaman illan diskoissa jatkoilla uuden poikaystävän kanssa. Sara ei olisi sellaista tehnyt. Ottivat sitten ilmoituksen tosissaan ja seuraavan päivän iltana oli etsintä täydellä höyryllä käynnissä. Tämä etsintä jatkuu yhä, tosin kolmannen kuun jälkeen vähemmällä intensiteetillä.

La Ballenan ostoskeskus laittoi tyttärestäni ilmoituksia kuvineen joka seinälle. Jouluksi kuitenkin ottivat ne pois ja vaikka lupasivat laittaa takaisin, eivät näin tehneet. Noh, täytyyhän elämän jatkua. Ymmärrän kyllä heitä.

Olisiko joku hänet siepannut? Sara tykkäsi chateista. Johnnyynkin tutustui tätä kautta. Suutuin kun sain tietää asiasta. Sara kuitenkin puolustautui "Johnny on tästä läheltä ja tunnen hänet. Tietysti olisi voinut olla joku tuntematon 20-vuotias hämärähemmo. Oikeassa olet, äiti. En chattaile enää."

Oli miten oli. Minun tarvitsee löytää tyttäreni. Olkoon kunnossa missä hyvänsä. Jos hän nyt lukee tätä lehteä niin viestini on - sinua odottaa aina rakastava ja ymmärtävä koti täällä. Oli sitten tapahtunut ihan mitä tahansa."

[EuroJR]

Näkymätön Angustia

Angustia Roldan Fernandez, 13, katosi El Carmelin lähiössä Barcelonassa 6. heinäkuuta 1986. Viimeiset sanansa: "Ei vielä kello yhdeksän, mielummin tulen kotiin puoli kymmeneltä, käykö, äiti? Hyvä kiitos!"

Äidin sisko Carmen kertoo:
"Täällä on ollut onnettomuutta kerrakseen. Tytön katoamisen jälkeen täytyy sanoa, että jos en olisi ollut täällä, olisi siskoni tullut täysin alkoholistiksi ja tuskin enää eläisi. Hän lähti joka aamu kävelykaduille tyttöään etsimään eikä välittänyt mistään muusta."

Äiti kertoo:
"Kiertelin aamut katuja. Illat menin bordelleihin joissa jouduin ostamaan törkyhintaisia paukkuja, vain saadakseni oikeuden etsiä sieltä tytärtäni, jonka ajattelin olevan kidnapattuna huumattuna jossain bordellisssa.

Angustia katosi vain 200 metrin päässä kodista. Keskellä päivää. Siskontyttäreni pyysivät häntä ulos mukaan ja annoin luvan. Sopivat odottavansa "alakadulla" kello viideltä. Tuohon aikaan sitten saatoin tytärtäni osan matkaa tuonne. Kadun kulmaan saakka, josta oli vain 100 metriä tapaamispaikalle. Annoin hänelle 400 pesetaa ja tupakka-askin (oli meidän yhteinen vitsi, että hän muka tupakoisi). Suutelin tytärtäni poskille tietämättä ettemme tulisi enää tapaamaan. Hän katosi tuon 100 metrin matkalla.

Poliisi ei ole kyennyt mihinkään. Ei nyt, eikä aiemmin. Eivät edes läpikäyneet lyhyen matkan varrella sijaitsevia asutuksia.

Angustia oli hyvin läheinen veljelleen Manuelille. Hän sortui pian huumeisiin tapahtuneen jälkeen ja kolme vuotta siitä sai vankilatuomion. Hänestä tuli heroinisti. Lukuisista omaisuusrikoksista sai sitten pitkän tuomion. Nyt hän on ollut muutaman vuoden kuivilla ja metadonikuurilla. Hän on nyt 38-vuotias ja jos Jumala suo, saamme hänet luoksemme asumaan."

Carmen-sisko jatkaa:
"Suvullamme on ollut huonoa onnea rutkasti. Minun kolmesta lapsestani kaksi on kuollut. Toinen koki kätkytkuoleman ja toinen työskenteli niin raskaissa olosuhteissa, että kuoli nuorena infarktiin. Angustian isä taas kuoli ikävään hyvin pian Angustian katoamisen jälkeen. Hän turhaan rukoili ääneen joka ilta itkun kerta Jumalaa palauttamaan hänelle tyttärensä."

[EuroJR]

Maalaripojan tapaus

David Guerrero, 13, katosi Malagassa 6. huhtikuuta 1987. Viimeiset sanansa: "Voinko lintsata koulusta tämän päivän? Minua halutaan haastatella radiossa."

Äiti kertoo:
"Kaksikymmentä vuotta sitten poikani katosi. Kaksikymmentä vuotta! Tämän jälkeen kaikki on ollut enemmän tai vähemmän yhdentekevää.

Pitkään aikaan ei ole tapaukseen tullut uutta linjaa tai johtolankaa. Mieheni kävi kolmen vuoden ajan joka vapaapäivänään poliisiasemalla kyselelemässä kuulumisia tapauksesta. Aina hänelle vakuutettiin tutkimusten käyvän kovalla teholla. Nyt ei kuitenkaan ole enää vuosikausiin puhelin soinut. Ei poliisin eikä auttajan taholta.

Monia vuosia saimme vastaanottaa puheluita, joissa kerrottiin havainnoista pojastani. Silmästä silmään ei kukaan vaivautunut näitä kertomaan. Miesparkani etsi sieltä täältä vihjeiden mukaan ja aina palasi kotiin murtuneena. Ihan viimeisin vinkki saatiin sveitsiläisestä pedofiilista, jolla oli valtava kokoelma videoita ja kuvia. Kuitenkaan poikaani ei sieltä joukosta löytynyt.

Pahinta on tämä epätietoisuus. En toivoisi kenellekään tätä kohtaloa. Mitä hänelle oikein tapahtui? Kerran kävi poliisi kotonamme ottamassa dna-näytteet. Oli löytynyt nuoren pojan tunnistamaton ruumis. Näytteet eivät kuitenkaan täsmänneet.

Minä uskon kaikesta huolimatta, että poikani on elossa. Hän olisi tällöin jo 33-vuotias. Kenties hänellä on oma perheensä. Ehkä olen jo isoäiti... Kuitenkin muistan hänet aina tuona 13-vuotiaana. Otsatukka siististi kammattuna. Persoonallinen katseensa ja viisaat silmänsä. Näen hänet hotkimassa ruokaansa tai uppoutuneena maalaamisharrastuksiinsa. Hän ei juuri toisten lasten kanssa kadulla palloa pelannut. Sen sijaan saattoi päiväkausia jatkaa maalauksensa parissa. Hän oli tunteellinen ja erittäin älykäs nuori poika.

David katosi maanantaina pääsiäisviikolla. Paikallinen radio halusi hänestä haastattelun, koska taulunsa oli voittanut ensimmäisen palkinnon pääsiäisviikon kilpailusta. Tuon taulun hän maalasi yhdessä päivässä jättäen ihailijat suu auki hämmästyksestä.

Haastattelupäivän aamuna hän sai isältää kartan, jonka mukaan löytää helposti asemalle. Poika kyllä väitti kartan olevan aivan turhaa, tiesi kyllä reitin. Aamiaisella olin huomaavinani Davidissa hermostuneisuutta, tämä oli kuitenkin varmaan ujoutta tulevasta haastattelusta.

Kun mieheni palasi töistä, olin keittiössä valmistamassa illallista. Pojasta ei ollut kuulunut mitään. Ei ollut tavallista jäädä noin pitkään reissulle ilmoittamatta. Menimme kaikki kaduille huhuilemaan ja etsimään häntä. Tuolla etsintäreissulla olemme yhä.

Nyt kun näen ilmoituksia muista kadonneista lapsista, ajattelen automaattisesti vanhempia. Kuinka he oikein jaksavat? Minun täytyy esittää vahvaa, koska minulla on muitakin lapsia. Heidän edessään en koskaan itke. Naapurien edessä on myös pidettävä pää pystyssä. Jäljelle jäänyt perhe tuntuu pitävän vielä enemmän huolta toisistaan kuin ennen.

Davidin kaksi veljeä ovat mahtavia. Nuorempi elää taiteilijana Lontoossa ja menimme sinne häntä tapaamaankin parisen vuotta sitten. Se onkin ainut matka jonka olemme tehneet jos ei etsintämatkoja lasketa. Katoamisen jälkeen emme ole häihin, hautajaisiin, tai mihinkään muuhun sukujuhlaan. Näihin ei ole ollut voimia."

---------------------------------------
LOPPU
Laitan tapausten päivityksiä jos eteen sattuu.

[Varattu]

kyllähän niitä katoaa kun myyvät pimeille markkinoille nuoria. eka raiskaavat useasti ja sen jälkeen myyvät ruumin osat rikkaille vanhuksille.

[EuroJR]

Itse asissa useat espanjalaiset uskovat nuoria kidnapattavan laitonta elinkauppaa varten. Minun mielestäni vaikuttaa kaupunkitarinalta tuo. Miksi nappaisivat täältä Euroopan sisältä kun kivenheiton päässä on Afrikka, missä tuollainen olisi helppo järjestää ja huomattavasti riskittömämpää?

Eiköhän vastaus löydy siitä mistä niin usein ennenkin (valitettavasti). Osa tietenkin onnettomuuksien uhreja (esim. päälleajo ja jemmaus, putoaminen veteen tms.), mutta veikkaanpa, että syy lienee perinteisessä seksuaalirikoksen puolessa. Juuri Manner-Espanjassahan paljastui tuo Kingin porukan sarjamurhat. Luoja tietää paljonko siellä oikein niitä uhreja oli, syyttelevät toisiaan nyt kaikki.

Kanarialla vaikuttaa hiippailevan jonkinlainen sarjamurhaaja. Paljon kohua on herättänyt ns. Yeremilin tapaus. Ongin siitä tietoa lähiaikoina ja postaan tänne.

[EuroJR]

Monen sadan ihmisen etsintäjoukko etsi lähellä Vecindariota, Gran Canarialla kadonnutta seitsemänvuotiasta poikaa, Yeremi Vargasia. Hän katosi ollessaan leikkimässä serkkujensa kanssa.

Yeremin katoaminen on pysynyt täydellisenä mysteeriona ja saanut suuria otsikoita Espanjassa. Laitan lisätietoa asiasta tuonnenpana.

[Lennox]

Erityiskiitos tästä topicista. Mielenkiinnolla olen tutustunut tapauksiin.

[EuroJR]

Yeremin mysteerio

Poikaa ei ole etsinnöistä huolimatta löydetty. Mitään johtolankoja ei ole. Eri puolilla Espanjaa on järjestetty mielenilmaisuja pojan puolesta. Ihmiset ovat pukeutuneet keltaisiin paitoihin ja osoittaneet myötätuntoa. Tapaus on saanut valtavaa julkisuutta Espanjassa.

Mitä sitten oikein tapahtui?

Kanarian Saarilla pieni poika leikki kadulla. Ruoka-aika lähestyy. Perhe kokoontuu syömään ja joku pyytää kutsumaan Yeremiä myös. Poikaa huudetaan, mutta mitään ei kuulu. Ulos mennään hakemaan, mutta vain hylätty leikkimuoviämpäri sieltä löytyy. Vain muutamia minuutteja pikkupoika, 7 , nähtiin paikalla leikkimässä. Vain muutamia minuutteja aikaisemmin oli kadulla isoisänsä korjannut mopoa. Oli lauantai ja kello 13:30. Yeremi oli leikkinyt serkkujensa kanssa. Hän oli jäänyt perään, kun serkut menivät jo syömään. Sinne jäi Yeremi. Minkäännäköistä vihjettä tai osviittaa ei ole, mitä hänelle tapahtui. Voidaan vain arvailla.

Koko alue on tarkkaan haravoitu viranomaisten, sukulaisten ja tuhansien vapaaehtoisten voimin. Katseet ovatkin nyt kohdistettu sieppaukseen. Epäillään jonkun autolla pysähtyneen ja siepanneen pojan. Miksi? Kosto? Kaikkia läheisiä on tutkittu suurennuslasin avulla, eikä mikään anna aihetta kostoteoriaan. Yeremillä on astma. Apteekkien kautta on yritetty löytää yhteyksiä, jos mahdollinen sieppaaja olisi ostanut lääkkeitä pojalle.

Autoteoriaan viitaa myös se, että poliisikoirien vainu loppui kuin seinään tuon hylätyn leikkiämpärin viereen.

Äiti Ithaisa, 23, kertoo:

"Uskon pojan joutuneen siepatuksi. Hänet on napattu nopeasti ja suunsa tukittu, koska mitään ääniä ei kuultu. Hän on varmaan vankina jonkun talon kellarissa ja peloissaan.

Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä. Nyt on mennyt jo pitkä aika ilman poikaa. Hän ei ole koskaan ollut poissa kotoa yksin. Tuona lauantaina hänellä oli orranssi villapaita, harmaat housut ja urheilutossut. Hän käyttää laseja, silmät ovat ruskeat ja tukka vaalea.

Hän tarvitsee lääkkeitä astmaan. Olen epätoivoinen ja pelkään, että hänen terveytensä on vaarassa."

Vanhemmat Ithaisa & Juan ovat palanneet toistaiseksi yhteen, eronsa jälkeen. Pojan katoaminen on saanut muut erimielisyydet taka-alalle. Yksi poliisin tutkintalinoista oli ex-puolison suorittama teko, mutta tämä on nyt unohdettu. (toim.huom. hmmm... tekohan sai heidät taas yhteen...hmmm...)

Asuinalue on hyvämaineista, eikä siellä ole juurikaan huumeidenkäyttäjiä nähty. Mitään vihamiehiä ei perheellä ole.

Perhe, ystävät, opettajat... kaikki ovat epäiltyjä. Ollaan varmoja, ettei poikaa saarelta ole pois kyetty viemään.

[EuroJR]

Sara Moralesin tapauksesta

Sara on yhä kateissa. Kanarian Saarilla on sattunut kaksi todella mystistä alaikäisen katoamista 7 kuukauden välein.

Saran tapauksesta ei ole mitään johtolankaa vieläkään. Sara katosi, kuten Yeremikin, keskellä kirkasta päivää. Hän oli menossa tapaamaan ystäväänsä, aikoakseen elokuviin tämän kanssa. Tuohon tapaamiseen hän ei koskaan tullut.

Äiti on vakuuttunut, että tyttärensä on joutunut siepatuksi. Poliisi on ollut enemmänkin kiinnostunut Saran internet-yhteyksistä. Mitään ei ole kuitenkaan löytynyt.

Tyttöä on etsitty myös lähisaarilta. Turhaan.

[EuroJR]

Iltalehti:
"Kanarian poliisi pelkää:
Lasten ruumiit hävitettiin eläinkrematoriossa
11.1.2008 23:22

Kanarian poliisi liittää eläinkrematoriossa työskennelleen miehen lasten katoamisiin

Poliisi tutkii Gran Canarian Teldessä eläinkrematoriota, koska epäilee, että Yeremi Vargasin, 7, ja Sara Moralesin, 14, ruumiit on hävitetty siellä.

Etsinnät liittyvät miehen pidätykseen, joka työskenteli krematoriossa ennen kuin se suljettiin neljä vuotta sitten.

Sama mies yritti siepata viime viikolla 10-vuotiaan tytön, mutta lapsi pääsi karkuun.

Rikostutkijat kantoivat kymmenen muovipussin verran tutkittavaa materiaalia krematoriosta. Paikalliset asukkaat kertoivat, että olivat nähneen aiemmin savun nousevan rakennuksesta.

Poliisi kertoi espanjalaismedialle, että on liian aikaista kommentoida, liittyykö mies Vargasin ja Moralesin katoamisiin. Vargas katosi viime vuoden toukokuussa ja Morales vuoden 2006 heinäkuussa."

Sinälläänkin kiinnostavaa nähdä mitä krematoriosta löytyneistä jäänteistä voidaan saada selville? Pystyykö lasten tuhkia erottamaan perus- kanarianlinnun (huono,sori) jäänteistä??

Tokihan paikka on ollut käyttämättömänä, joten siellä ei pitäisi varmaankaan olla tuhkaa lainkaan. Eikö krematorio kuitenkin toimi niin että kaikki tuhka kerääntyy johonkin kätevään alustaan josta se voidaan uurnaan laittaa, jolloin aika huolimatonta toimintaa jos tekijä ei ole oletettuja uhrien tuhkia heittänyt pois, vaikka ei kai tuhkasta voi mitään todisteita edes löytyä. Todennäköisesti dna-jälkiä voi paremminkin jäädä autoon, kotiin tms. Sinällään kiinnostava seurata saadaanko mies nalkkiin ja millä perusteilla. Tunnustus tietenkin säästäisi paljolta, jos kyseessä edes on oikea mies.

Humanistinen puoleni toki toivoo nopeaa ratkaisua lasten kohtalon selviämiseksi, mutta rikosteknisesti jännä nähdä mitä muuta epäilty mahdollisesti on tehnyt jälkiensä peittämiseksi ja mitä on jäänyt huomioitta sekä etenkin mitä Kanarian poliisi osaa...

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200801 ... 8_ul.shtml

Ratkaisu häämöttää...?

[Patricia C. Itämaa]

Huh,onpa näitä tapauksia vain paljon.

Valittettavasti näissäkin kaikissa ratkaisee raha,köyhän on paha tuoda esille asioitaan ja nimenomaan sen köyhyyden varjolla ihmiskauppa rehottaakin.

Madeleinenkin ruumis epäiltiin näin hävitetyn jossain vaiheessa.

[EuroJR]

Hieman Ot, mutta lähetän ylläpidolle kohta ison "artikkelin", jossa on eräs uusi kohua herättänyt katoamistapaus. Linkitän yhteen myös nämä aiemmat jutut.

Tähän topikkiin tulen myös päivittelemään lisää, jahka tietoa saadaa. Suomeen asti kenties eivät nämä uutiset muuten ylläkään.