Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Suomessa

[Siru83]

Julkisuudessa puhutaan usein tuntemattomien tekemästä lasten seksuaalisesta hyväksikäyttäjistä kuten itsensäpaljastelijoista ja teinejä raiskanneista. Kuitenkin valtaosa tapauksista sattuu uhrien kotona ja tekijä on lähiomainen. Teuvo Peltoniemen kirja Yhteinen salaisuus Seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset kertovat (1988) käsittelee lasten seksuaalista hyväksikäyttöä Suomessa.

Kirjan tapauksista 28%:ssa hyväksikäyttäjä oli lapsen isä, 16%:ssa isäpuoli, 14%:ssa muu miespuolinen lähisukulainen, 12%:ssa veli, 5%:ssa isoisä ja 2%:ssa velipuoli. Vain 4%:ssa tekijä oli täysin tuntematon. Hyväksikäytettyjen lasten kertomukset heijastavat sitä, kuinka tällaista tapahtuu koko ajan suomalaisissa kodeissa, ja kuinka ongelma on piilossa. Vaikka laki teoriassa suojelee lasta, käytännössä yhteiskunta epäonnistuu monien näiden lasten suojelemisessa. Koska lähiomaisten tekemästä hyväksikäytöstä ei julkisesti keskustella juuri lainkaan, joutuvat nämä lapset kokemaan häpeän ja syyllisyyden tunteita mikä vaikeuttaa asiasta kertomista muille.

Otan tässä esille neljä kirjan esimerkkitapausta, joista yksi on isän, yksi isäpuolen ja yksi veljen harjoittaman hyväksikäytön uhri ja yksi tekijä. Kaikki ovat siis oikeasti Suomessa sattuneita tapauksia, joiden uhrit tai tekijä kertovat niistä.

VAROITUS: osa esimerkkitapauksista sisältää graafista kuvailua. Ei kannata lukea, jos on herkkä.

Esimerkkitapaus 1: Isäpuoli

"Marika". Hyväksikäyttö alkoi Marikan ollessa 14-vuotias ja kesti kolme vuotta.

Isäpuoleni ei koskaan tullut toimeen sukulaisieni kanssa. Kukaan ei pitänyt hänestä. Äitini puolusteli häntä aina ja asettui joka asiassa hänen kannalleen. Muutenkin isäpuoleni käyttäytyi sikamaisesti, syljeskeli lattialle, heitti tupakan tumpit lattialle, eikä muutenkaan arvostanut mitenkään siivoustyötä. Isäpuoleni puheet olivat aina rivoja. Suhtautuminen naispuolisiin vieraisiin ja erityisesti tuttuihin oli mielestäni inhottavaa. Aina jotain taputtelua tai läpsyttelyä. Se kohdistui myös myöhemmin ikätovereihini.

Isäpuolen ja äidin välillä oli usein riitaa. Mustelmia, itkua. Hellyys? Jäi taputteluun, rutisteluun, kourimisen asteelle. Päätökset teki isäpuoleni. Niiden mukaan äitini yritti elää. Alistettu. Alistunut. Siinä sanat, jotka ovat mielessäni. Olen miettinyt, miksi äitini meni isäpuoleni kanssa naimisiin. Olimme veljeni kanssa aviottomia lapsia. Ehkä se oli syy, mikä ajoi äidin huolimaan melkeinpä kenet tahansa. Lasten kanssa leikkimiseen äidin aika ei juurikaan riittänyt ja niinpä minusta tulikin melkein sijaisäiti nuoremmille.

Isäpuoli kysyi, saisiko hän laittaa kätensä housuihini, niin saisin vitosen. Lupa tuli. Muistaisin, etten sitä en enempää kummastellut ja ihmettelin, miksi hän niin ankarasti kielsi kertomasta kenellekään. Vitonen oli minulle silloin suuri raha ja meninkin sitä esittelemään tädilleni, joka silloin vielä asui samassa pihassa. Hän kysyi, mistä olin sen saanut. Kerroin tapahtumat. Hän kauhistui ja aloinkin siinä itkeä. Muistaakseni juttu jäi siihen. Sitten tätini havaitsi kaulallani fritsuja. Hän oli epäillyt niitä isäpuoleni tekeleiksi ja miettinyt mihin ryhtyisi, mutta ei sitten ollut tehnyt mitään.

Silitin vaatteita ja hän tuli taakseni ja alkoi kopeloida. En muista, mitä sanoin, en oikeastaan muuta kuin sen, että hän suoritti homman. Hänen housuihinsa tuli verta, ja hän sanoi, että jos äiti kysyi, mistä se oli peräisin, sanoisin hänen saaneen sormeensa haavan. (Miksei hän vaihtanut housujaan miksi minun piti selitellä?)

Isäpuoleni ei käyttänyt fyysistä väkivaltaa. Kylläkin lauseita: ´Ei se miltään tunnu, oles nyt, siihen niin´. Jos olin menemättä sovittuun paikkaan (pannuhuone alakerrassa muodostui vakiopaikaksi, hän nukkui usein siellä yksinään), hän seuraavana päivänä tarttui minuun kiinni ja kysyi, miksen tullut.

Isäpuoleni yritti saada minusta yleisurheilijaa ja kuulantyöntäjää. Harjoitusohjelmiini kuului punttien nostoa ja lenkkejä (jotka suoritettiin usein metsässä, missä hän usein kähmi).

Kuukautisten aikana mitään ei tapahtunut ja kuljin usein kaksikin viikkoa side housuissa, sillä isäpuolellani oli tapana kokeilla, oliko kuukautiset ohi. Näin sain pitkitettyä rauhassa oloaikaa viikolla. 16-17-vuotiaana kysyin mitä, jos tulen raskaaksi, koska hän ei käyttänyt mitään ehkäisyä (keskeytetty yhdyntä). Hän sanoi: ´Sanot, että se oli joku kundi tuolta.´ Hyväksyin!

Tilanteissa, joissa mieheni käyttäytyy muiden mielestä normaalisti (esim. taputtelu), minä näen sen inhottavana. Tulee muistoja mieleen aivan aiheettomasti. Tästä on seurauksena haluttomuus, inho. En ymmärrä, miksi nämä tulevat aina mieleeni tilanteissa, missä en haluaisi ja toivoisi. En halua teeskennellä halukasta, jos en sitä ole. Olen puhunut tästä miehelleni, hän kyllä sanoo ymmärtävänsä, mutta ei se siltä tunnu.

Esimerkkitapaus 2: Veli

"Nina" Ninan hyväksikäyttö alkoi hänen ollessaan 8-vuotias ja jatkui viisi vuotta.

Ninan tapauksessa näkyy hyvin tilanteen kehittyminen vakavampaan suuntaan useita vuosia kestäneen hyväksikäytön aikana. Aluksi Nina ei kiinnittänyt asiaan huomiota, vaan piti hipelöintejä veljellisinä, kunnes veli alkoi "masturboida minua vasten ja vastusteluni vain kiihotti hänet. Itse en pystynyt taistelemaan häntä vastaan, koska hän oli poikkeuksellisen suuri ikäisekseen.

Eräs kerta jäi todella mieleeni. Vanhempani läksivät johonkin kylään ja jostain syystä en voinut lähteä mukaan. Jäin kahden veljeni kanssa ja hän alkoi ahdistella minua. Tämä oli rajuimpia yhteenottojamme. Se oli hirveää. Siihen kun se olisi loppunutkin. Hän ilmeisesti aikuistui taasen. Olin ehkä jotain kymmenen vanha, veljeni neljätoista ja hän alkoi vaatia minulta täydellistä antautumista, masturboiminen ei enää riittänyt. Hän rakasteli minua joka mahdollisessa vaiheessa kun vain voi. Yritin juosta ympäri taloa karkuun, huusin suoraa kurkkua hänelle, että etkö tajua, olen sisaresi, olen sisaresi! Hän ei tajunnut sitä, hän vain juoksi perässäni ja hoki koko ajan ´anna vähäsen´, ´anna vähäsen´ aivan koko ajan. Paiskoin ovia hänen nenälleen ja sormilleen, mutta mikään ei auttanut, se oli kuin piru minun perässä. Lopulta hän sai tahtonsa läpi, minä olin täysin ajettu.

Tätä jatkui kauan ja olin kuin viritettu lanka koko ajan. Me nimittäin nukuimme samassa huoneessa, ja hän hiipi luokseni heti nukkumaanmenon jälkeen.

En ollut enää ihminen, vain kuori jossa on reikä ja jota vain rakastellaan. Hän osasi tulla hiljaa. Siinä oli jotain semmoista vaanivan eläimen eleitä, minä tietysti puolustauduin raivokkaasti, mutta monien taistelujen jälkeen opin, että mitä passiivisempi olen sitä nopeammin hän lähtee. Lopulta se meni jo niin koomiseksi, että minä saatoin kaikessa rauhassa lukea kirjaa kun hän masturboi minua vasten. Olin tullut niin väsyneeksi ja passiiviseksi koko touhuun.

"Kun kuukautiset alkoivat ja aloin muutenkin kehittyä hän jätti minut rauhaan. Huokasin helpotuksesta, nyt se kaikki on ohi, ajattelin." Tosin Ninan koettelemukset eivät loppuneet tähän.

Nina lähti 14-vuotiaana kesken koulupäivän itkien kouluterveydenhoitajan luo, joka "passitti minut mielenterevystoimistoon ja ajattelin, että nyt minä pääsen siitä paskasta irti. Keskustelimme psykologin, vai mikä se lie, kanssa ja hän päätyi siihen, että minun täytyy kertoa asiasta vanhemmille. Kerroin ja äiti oli saada sykäyksen. Käskin hänen selvittää asia veljeni kanssa. En tiedä kävikö näin, asiasta ei ole keskusteltu sen jälkeen.

Minuun tuo kaikki on jättänyt kamalat arvet. En ole vieläkään täysin normaalitasapainossa. Tunnen välillä itseni täysin pimeeksi. Rakastan miehiä ja himoitsen mutta minulle on tullut tärkeäksi nöyryyttää niitä, kostaa. Tiedän, että tällä tavalla vain vahingoitan itseäni, muista puhumattakaan, mutta en pääse irti vaikka kuinka yritän.

Henkisesti olen aina kantamassa kaunaa veljelleni. En anna anteeksi, vaikka olen hänelle antanut anteeksi sanoin. Mutta mitä sanat täällä merkitsee, ei mitään. Nyt hän on kihlautunut ja menee ensi kesänä naimisiin todella napakkaotteisin tytön kanssa. Minusta tuntuu aivan kuin olisin kääntänyt uuden sivun elämään. Olen ainoa uhri tähän mennessä hänelle, mutta kuka on seuraava? Hänen vielä olematon tyttärensä? Ehkä, mutta toivon, ettei näin tapahtuisi.

Esimerkkitapaus 3: Isä

"Mika" Mika oli 12-vuotias hyväksikäytön alkaessa, ja hyväksikäyttö kesti viisi vuotta (kertomuksen aikaan hyväksikäyttö ei ollut loppunut).

17-vuotiaan Mikan äiti on kuollut ja hän asuu isänsä kanssa: "On sillä joskus jotain muijiakin, mutta silti se koko ajan on mun kanssa. Ensimmäisen kerran jälkeen se ei ole enää hakannut mua niin kovasti, mutta se nyt on oikeastaan ihan yks lysti siihen verrattuna, että äijä on milloin hyvänsä perseessä kiinni.

Yöllä se tuli ihan jurrissa himaan. Se tuli mun luo ja rupes tunkemaan kättä joka paikkaan, sanoi, että saat sitä (äh) mitä halusitkin. Huusin, mutta kun se tempas muutaman kerran nyrkillä niin ei enää huvittanut ja eipä kukaan varmaan edes kuullut mitään. En mä voinut mennä moneen päivään kouluunkaan kun oli naama sinisenä ja paikat niin kipeenä, ettei meinannut istua kärsiä.

Se kuvittelee, että mä jotenkin ilahdun kun se ostelee mulle kaikenlaisia huulipunia ja sukkahousuja! En kai mä poika naiseks meinaa ruveta.

Kai tässä on mullakin päässä vikaa, kun en ole ampunut sitä! Joskus olen miettinyt, että menisin juttelemaan jonkun sellaisen ammattiauttajan kanssa, mutta en vain ole mennyt. Mihin mä joutuisin jos faija sais tietää, että mä olen kertonut siitä. Enkä mä tiedä sitten, mä alkaisin tietysti itkee siellä, kun mun on vaikee ruveta puhumaan koko asiasta.

Kerran sen (tyttöystävä) käsi tuli mun polvelle ja melkeesti menin tuulilasista läpi. Mutta en millään keksi sellaista hyvää alotusta, että mä saisin kerrotuksi sille. Tyttö kysyi, että mikä mua oikeen vaivaa, että onko mulle sattunut jotain kun mä olen niin hiljanen. Mitähän sekin olis ajatellut jos olisin kertonut, että no mun pitää nykyään meikata itteeni ja sit istua oman isän sylissä kun se vetää käteen. Ajattelin että jos menis suoraan asiaan ja kertois - mutta en mä pysty. En ole saanut ulos kuin sen verran, että mä en tule toimeen isäni kanssa.

Esimerkkitapaus 4: Tekijä

"Timo"

Tuntuu pahalta ja vaikealta kirjoittaa paperille totuus itsestäni. Haluan omalta osaltani auttaa tutkimustanne. Olen tekijä, syyllinen, rikollinen ja myös tuntuu siltä. Olen käyttänyt lapsia seksuaalisesti hyväkseni. Seksuaalisuus on minulle ollut jo alle kymmenen ikäisestä voimakasta, mitään kaihtamatonta itsekästä toimintaa. Olen 21-vuotias ja seurustelen vakituisesti muutaman vuoden itseäni nuoremman tytön kanssa. Olemme olleet sukupuoliyhteydessä kaksi vuotta.

18-vuotiaana olen tyydyttänyt itseäni vasten nukkuvaa nuorta tyttöä, vain muutaman vuoden ikäistä. Olin paljastanut hänen sukuelimensä ja yritin yhtyä häneen. Olen myös yrittänyt houkutella noin 10 vuoden ikäistä tyttöä ja sain hänet riisuutumaan. En tehnyt mitän hänelle. Nautin ollessamme alasti ja tytön katsellessa minua ja jäykistynyttä siitintäni. 20-vuotiaana viettelin 11-vuotiasta poikaa ja hänen kanssaan kolme vuotta kiihotimme ja tyydytimme toisiamme. Pojasta olen päässyt eroon.

Suurin himoni kohdistuu noin 12-15-vuotiaisiin tyttöihin ja sairas toiveeni on vietellä sen ikäinen sukupuoliyhteyteen. Tyttöystäväni seurassa minulla on välillä vaikeuksia saada itseäni kiihoittuneeksi, koska haluan seksuaalisesti nuoria tyttöjä, lapsia. En voi sanoa tämän enempää, koska toimin lapsityössä, johon en kylläkään itse hakeutunut. Tarkoitus on lopettaa työ, joka on vapaaehtoista. Minulla on valtavia tuskia ja masennustiloja asian vuoksi. Olen seksuaalisesti käyttäytynyt sairaasti ja kaipaan asiantuntevaa hoitoa. Asun pienessä kaupungissa. En voi hakeutua täällä hoitoon, täällähän kaikki tietää toisensa.

Olen hakemassa työtä muualtaja aikomus on väärällä nimellä mennä psykologin vastaanotolle. Haluaisin mennä naimisiin tyttöystäväni kanssa ja tulla terveeksi, jos se yleensä on mahdollista. Mahdollinen rangaistus toiminnastani ajaisi minut itsemurhaan. Tai jo pelkkä epäily. Tyttöystävälleni olen tunnustanut haluavani nuoria tyttöjä, en muuta. Hänen rakkautensa kesti minuun ja muuten olemme onnellisia.

Lähde: Teuvo Peltoniemi Yhteinen salaisuus Seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset kertovat (1988)

[BloodSucker]

Aika rankkaa luettavaa kun perehtyy tuohon.

[VPY]

Aika rankkaa luettavaa kun perehtyy tuohon.

Poliittisia vankeja, suojarajat ovat kultturisidonnaisia, Afrikassa ja arabimaissa on ihan normaalia yhtyä 9-vuotiaisiin naikkosiin.
Ja noissa raiskausjutuissa pennut keksivät noita "jänniä" juttuja saadakseen huomiota ja ehkä korvausrahojakin . Parilla sadalla saa paljon karkkia

[Ilpo Larha]

Sieltä täältä lueskelin, mutta huomauttaisin, että tekstit ovat siis YLI 20-vuotta vanhoja ja otsikko Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Suomessa.

Nykyään varmasti erityisesti korostuvat tapaukset, jossa internet on jollain tapaa näissä hyväksikäyttötapauksissa mukana. Vaikea muuten kuvitella miksi lainsäätäjä olisi oikein erityisillä lailla yrittänyt nettihyväksikäyttöön puuttua.

[Siru83]

Sieltä täältä lueskelin, mutta huomauttaisin, että tekstit ovat siis YLI 20-vuotta vanhoja ja otsikko Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Suomessa.

Niin kirja on siis vuodelta 1988. Vastaavaa teosta ei ole tehty sen jälkeen. On ainoastaan kirjoja, jossa esitellään tilastotietoa asiasta, tutkimuksia pedofilian olemuksesta jne. Nämä teokset ovat kaukana konkreettisista tapahtumista. 80-luvulla asia otettiin esille ja siitä puhuttiin enemmän. Sittemmin perhepiirissä tai muuten tuttujen tekemästä hyväksikäytöstä on enimmäkseen vaiettu mediassa. Ainoastaan räikeimmät tapaukset ovat uutisissa. Sinänsä näitä tapauksia ei nykyään ole tietääkseni yhtään vähemmän, joten en näe että miten se että kyse on vanhemmista tapauksista, tarkoittaisi etteivät kertomukset olisi nyt relevantteja eikä varsinkaan sitä etteikö samaa tapahtuisi nytkin, vain eri ihmisille.

Jotkut internetissä olevat teinejä metsästävät pervot ja heidän rikoksensa ovat vain pieni murto-osa nykyajan lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista. Tilastollisesti valtaosa hyväksikäytöstä tapahtuu lasten sukulaisten tai tuttavien toimesta, eikä siihen siis tarvita nettiä. Hyväksikäytön luonne sinänsä ei ole muuttunut juuri lainkaan. Jos kirjeenvaihtopalstoilta teinien metsästäminen on siirtynyt nettiin, niin en näe sillä juuri merkitystä.

[MarkusV]

Luin koko jutun ja aika karua luettavaa.

[Seea]

seurustelin joskus seksuaalisen hyväksikäytön kokeneen naisen kanssa. Olimme hyvin nuoria seurusteluaikaan ja hän oli pari vuotta aiemmin pääsyt muuttamaan pois kotoa ja hyväksikäyttö oli siihen tietysti loppunut. Tekijänä oli isäpuoli.

Uhrin kertomissa tarinoissa järkyttävintä minulle oli se, kuinka tässä(kin) tapauksessa koko lähipiiri oli antanut hyväksikäytön vain jatkua vaikka isäpuoli oli jäänyt asiasta kiinni. Uhrin äiti sulki silmänsä asialta ihan kokonaan, vaikka hänellä oli nuorempiakin lapsia ja oli oikeudenkäyntienkin aikana aivan täysin tekijän puolella asioissa, tekijää käytiin tapaamassa vankilassa mutta uhria lastenkodissa ei.. Tietyllä tapaa uhri tässä kohtaa hiljaa erotettiin perheestä, koska hän oli mennyt tosiasiat kertomaan perheen ulkopuolelle. En koskaan kykene ymmärtämään, kuinka äiti voi omaa lastaan kohtaan toimia näin..

Suomen oikeuskäytännössäkin turhautti silloin ja turhauttaa edelleen se, että tekijälle tuleva rangaistus ei välttämättä ole ajallisesti lähelläkään sitä aikaa, jonka uhri on pelkästään tekoaikaa kärsinyt, puhumattakaan sitten siitä, kuinka teot seuraavat uhria koko loppuelämän ja vaikuttavat kaikkiin hänen ihmissuhteisiinsa. Ensikertalaiselle tekijälle lankeaa monesti 18 kuukautta, josta kärsitään loppujen lopuksi 9 kk, mikä ei tietysti vastaa teon aiheuttamia kärsimyksiä lainkaan.

Kyseinen uhri on nyt 10 vuotta tapahtumien jälkeen jotenkuten jaloillaan, onneksi.

[taavetti]

Tänään on uutisoitu tutkimuksesta, jonka mukaan lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Suomessa on vähenemässä. Mm. Yleltä:

Tutkimus: Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö vähenemässä
julkaistu tänään klo 09:31, päivitetty tänään klo 11:37

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on vähenemässä Suomessa, selviää Åbo Akademin psykologian laitoksella tehdystä tutkimuksesta. Kyselytutkimukseen osallistuneet 18–23-vuotiaat olivat kokeneet lapsena vähemmän hyväksikäyttöä kuin kaikki vanhemmat ikäryhmät.

18–23-vuotiaista vastaajista 2,5 prosenttia kertoi kokeneensa seksuaalista hyväksikäyttöä, kun taas vanhemmista ikäryhmistä 3,7 - 5,1 prosenttia.

Tutkimuksesta käy ilmi myös, että naiset olivat lapsena kokeneet enemmän seksuaalista hyväksikäyttöä kuin miehet.

Tutkimuksen mukaan hyväksikäytön riskiä lisää se, jos asuu ilman biologista äitiä tai isää. Lisäksi seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneet vastaajat olivat kokeneet muita lapsia useammin muutakin kaltoin kohtelua.

Kyselytutkimukseen osallistui noin 4 560 suomalaismiestä ja noin 8 360 suomalaisnaista. Vastaajat olivat keskimäärin 29-vuotiaita. Tutkimus toteutettiin vuosina 2005 ja 2006. Se on hyväksytty julkaistavaksi kansainvälisessä tiedelehdessä Child Abuse and Neglect.

YLE Uutiset

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/08/t ... 99817.html

Lähes päivittäin näistä epäilyistä/tuomioista kuitenkin uutisoidaan. Oheisessa linkissä koontia tapauksista:

http://www.nettipoliisi.eu/?tag=lapsen-hyvaksikaytto

[Dunnit]

Ekasta viestistä selviää se hyvin tunnettu fakta, että todennäköisyys joutua oman isän hyväksi käyttämäksi on todella pieni suhteessa toisiin hyväksikäyttäjiin, kun taas isäpuoli on todennäköisempi vaikkakaan ei todennäköinen syyllinen ("kirjan tapauksista 28%:ssa hyväksikäyttäjä oli lapsen isä, 16%:ssa isäpuoli, 14%:ssa muu miespuolinen lähisukulainen, 12%:ssa veli, 5%:ssa isoisä ja 2%:ssa velipuoli"). Tosin ns. pedofiliahysterian aikana kirjoitettuihin kirjoihin kannattaa suhtautua kaiken kaikkiaan epäillen. Voi hyvin olla, että suuri osa väitteistä on puutaheinää.

Ihan viime vuosina on alettu kiinnittää huomiota naispuolisiin pedofiileihin. Jotkut tilastot ovat todella hämmentäviä, jos on ajatellut, että pedofilia on vain miesten rikos. Näihin tilastoihin kuuluu mm. sijaisperheisiin sijoitettujen lasten kokema hyväksikäyttö, joka näyttää jenkkitilastojen valossa olevan yllättäen selvästi useammin naisten kuin miesten rikos. Samoin pedofilia länsimaiden ulkopuolella ja menneisyydessä on usein ollut nimenomaan naisten "rikos" (lainausmerkit siksi, että pedofiliaahan ei ole kriminalisoitu yleisesti historiassa tai länsimaiden ulkopuolella kuin vasta viime vuosikymmeninä).

[Mariacka]

Samoin pedofilia länsimaiden ulkopuolella ja menneisyydessä on usein ollut nimenomaan naisten "rikos" (lainausmerkit siksi, että pedofiliaahan ei ole kriminalisoitu yleisesti historiassa tai länsimaiden ulkopuolella kuin vasta viime vuosikymmeninä).

Pedofilia ei ole kriminalisoitu. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on. Nämä eivät (silti) ole synonyymejä.

[Flammable]

Tänään on uutisoitu tutkimuksesta, jonka mukaan lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Suomessa on vähenemässä.
...
Tutkimus toteutettiin vuosina 2005 ja 2006.

Tuo tutkimus ja nuo otsikot ihmetyttivät jo kesällä. Minkä takia media otsikoi vanhasta tutkimuksesta, että se on vähenemässä, kun Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on tutkinut paljon tuoreemmin ja ehdottomasti täsmällisin tiedoin. Ville Hinkkasen tutkimuksessa poliisille ilmoitetut tapaukset ovat kasvaneet vuoden 2000 400:sta vuoden 2007 noin 1000:een. Tuomioita samoina vuosina tullut n. 80 ja n. 250.

http://www.optula.om.fi/1247666992081
Kasvukäyrä löytyy sivulta 11

[taavetti]

Myös rikosjuttujen määrä kasvussa
Yhä useampi pedofiili hakeutuu hoitoon itse

Turun Sanomat 24.10.2011 05:00:18

Osa Suomen sadoista pedofiileistä hakeutuu vapaaehtoisesti seksuaali- ja psykoterapeuttien vastaanotolle ongelmiensa kanssa. Sexpo-säätiön toiminnanjohtajan, psykoterapeutti Jussi Nissisen hoidossa on parhaillaan kymmenkunta pedofiiliä. Vuosittain hänelle tulee muutama uusi potilas.

Suurin osa pedofiileista ei koskaan päästä viettejään valloilleen. Silti vankiloihin passitetaan vuosittain kymmeniä lapsiin sekaantuneita. Luku on jatkuvassa kasvussa, mitä osaltaan selittää lisääntynyt tietoisuus.

Vuonna 2010 poliisin tietoon tuli 1 100 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Tämän vuoden syyskuuhun mennessä tapauksia on tullut ilmi jo noin 950.

Tutkimusprofessori Hannu Lauerman mukaan useimmiten pedofiili on mies, mutta Suomessa on myös muutamia tuomittuja naispedofiileja.

Lapsiin sekaantumiseen syyllistyvät usein monilapsisten perheiden miehet, joilla on useampia isoveljiä.

Terapian ja lääkehoidon lisäksi pedofiilejä hoidetaan myös sukupuolivietin vievällä lääkekastraatiolla. Sen käyttö on kuitenkin Suomessa harvinaista. Lääkekuureja määrätään harvemmin kuin kerran vuodessa.

Hoitoon hakeutuvat potilaat ovat tietoisia siitä, että terapeutit ovat ilmoitusvelvollisia mahdollisissa lapsiin sekaantumistapauksissa. Jos terapeutin korviin tulee hoitotilanteessa jo tehtyjä lapsiin sekaantumistapauksia, joista eivät muut vielä tiedä, on heidän kerrottava asiasta eteenpäin.

– Jos tapaus tulee ilmi hoidon aikana, lähden mieluiten potilaan kanssa yhdessä poliisilaitokselle asiaa selvittelemään, kertoo Nissinen.

http://www.ts.fi/online/kotimaa/269671.html

[MissHolmes]

Hyväksikäytön rangaistuksia halutaan korottaa
"Se on lapselle aina elinkautinen"

Sunnuntai 6.11.2011 klo 03.03 (päivitetty klo 11.10)

Tiukennukset lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa ovat olleet voimassa alle puoli vuotta, kun eduskunnassa viriää jo into koventaa rangaistuksia.


Tuoreella lakialoitteella on jo melkein eduskunnan enemmistö takanaan. (JENNI GÄSTGIVAR)

FAKTA

Kansanedustajien lakialoitteet harvoin läpi

Lakiehdotukset päätyvät eduskunnan käsiteltäväksi joko hallituksen esityksenä tai kansanedustajan tekemän lakialoitteen pohjalta.

Yksittäisen kansanedustajan ehdotus menee vain harvoin läpi. Jos lakialoitteen on allekirjoittanut yli sata kansanedustajaa, läpimeno on paljon todennäköisempää.

Kansanedustajien lakialoitteista hyväksyttiin reilu yksi prosentti vuosina 2007-2010 eli kuusi kappaletta 549:stä.

Ensi maaliskuussa on tulossa voimaan perustuslain muutos, joka koskee kansalaisaloitetta. Ideana on, että kansalaiset voivat esittää uutta lakia, jos sen taakse saadaan vähintään 50 000 äänioikeutettua.

Lähde: Eduskunta ja oikeusministeriö
LUE MYÖS

Tällainen on lakialoite lasten hyväksikäytön rangaistuksista
Poliisi-kansanedustaja Kari Tolvanen teki lakialoitteen rangaistusten kiristämisestä.
Poliisi-kansanedustaja Kari Tolvanen teki lakialoitteen rangaistusten kiristämisestä. (JENNI GÄSTGIVAR)

Liki 90 kansanedustajaa on allekirjoittanut lakialoitteen, jossa esitetään lasten hyväksikäyttäjille samansuuruisia vähimmäistuomioita kuin raiskaajille.

- Allekirjoittaneiden määrä kertoo siitä, että lainsäädäntö on liian lepsua ja lasten suojeleminen huonolla mallilla, tulkitsee lakialoitteen laatinut kansanedustaja Kari Tolvanen (kok). Ennen Arkadianmäelle nousua hän toimi Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön päällikkönä.

Tolvanen korostaa lasten erityistä herkkyyttä ja haavoittuvuutta. Lapsilla ei ole missään tilanteessa mahdollisuutta puolustautua aikuisen tavoin.

- Se on aina lapselle elinkautinen, jos häntä käytetään seksuaalisesti hyväksi.

Ex-oikeusministeri kiistää epäonnistumisen

Perjantaina jätettyä lakialoitetta on asettunut tukemaan kansanedustajia kaikista eduskuntapuolueista. Paperiin on laittanut nimensä myös useampi sellainen edustaja, joka oli ennen kevään vaalitaukoa hyväksymässä tuoreimpia, kesäkuussa voimaan tulleita lakimuutoksia lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Kansanedustaja Tuija Brax (vihr) kiistää, että hänen oikeusministerikaudellaan sorvatussa lakiuudistuksessa olisi epäonnistuttu. Braxin mukaan minimirangaistustasoja nostettiin juuri siksi, koska hän oli tyytymätön tilanteeseen. Rangaistukset olivat liian usein ehdollisia.

- Laki on tehty huolellisesti ja hyvän lainsäädännön kriteerit täyttäen. Lakiehdotuksen vastaanotto eduskunnassa oli poikkeuksellisen kiittävää ja yksimielistä. Lakia valmistelleessa työryhmässä oli edustettuna alan eri asiantuntijat, myös poliisista, ja sitä edelsi poikkeuksellisen kattava ja suoraan sanoen kalliskin selvitystyö, johon muutokset pohjautuvat, Brax sanoo.

Hän lisää, että uuden lain vaikutuksista on tullut kentältä, erityisesti uhreja edustaneilta asianajajilta, paljon kiitosta.

Brax arvioi, että suurin osa lakialoitteen allekirjoittaneista on paitsi perehtynyt puutteellisesti asiaan, myös aidosti huolissaan lasten puolesta.

Siitä Brax ja Tolvanen näyttävät olevan samaa mieltä, että lapsiin kohdistuva väkivalta on aina erittäin tuomittavaa.

STT

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011110 ... 7_uu.shtml

[MissHolmes]

Häh!
Mä olen kyllä ottanut lastenhyväksikäyttö -aiheisiin kantaa, mutten ole todellakaan tiennyt, että raiskauksesta saa kovemman rangaistuksen! Olen pöyristynyt!

Olen ehdottomasti Tolvasen aloitteen kannalla ja mietinkin, pitäisikö eduskuntaan laittaa meiliä, että loputkin pölkkypäät tajuaisi allekirjoittaa aloitteen.
Olisiko täällä halukkaita lähtemään mukaan? Adressi asian puolesta?

Jos on tarvetta, voin vaikka kerätä ensin lisätietoa tämän otsikon alle, niin ettei kenenkään tarvitse lähteä mukaan ilman kunnon faktaa.

[Hannaaaa]

Sieltä täältä lueskelin, mutta huomauttaisin, että tekstit ovat siis YLI 20-vuotta vanhoja ja otsikko Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö Suomessa.

Nykyään varmasti erityisesti korostuvat tapaukset, jossa internet on jollain tapaa näissä hyväksikäyttötapauksissa mukana. Vaikea muuten kuvitella miksi lainsäätäjä olisi oikein erityisillä lailla yrittänyt nettihyväksikäyttöön puuttua.

Eipä sillä ole väliä, onko teksti yli -20 tahi -50 vuotta vanhaa. Samalla tavalla lasten seksuaalinen hyväksikäyttö koskettaa tänäkin päivänä.

Varmaan tuolloin -20v sitten asioista ei vain yksinkertaisesti saanut puhua, koska se oli liian noloa(?).

Tällälaisia tapauksia on varmasti tuhansia suomessa, joita ei koskaan tulla edes selvittämään, koska asiat tulevat julki yleensä liian myöhään.
Kuinka moni uskaltautuu avautumaan hyväksiköytöstä tarpeeksi ajoissa?...ei varmasti kovinkaan moni.

On kamalaa todeta sellainen asia, jos omassa perheessä tällaista taphtuu, se yritetään vain pyyhkiä pois ja elää normaalia elämään. Siitä jää lapsen koko loppu elämäksi jälki, jota ei poisteta millään konstein. Asioista voi puhua, mutta todellisuudessa se ei korjaa mitään.

Netti on paha lapsille. Ei voi koskaan tietää, onko uusi Random ystävä todellisuudessa 14 vai 45 vuotias. Teini ikäiset ovat kyllä todella uhmakkaita, ja esittävät yleensä "Ei kiinnosta/Ei kuulu sulle" asennetta, kun koittaa ottaa seurustelu asiat esille. Tulee vain olla kova näiden asioiden suhteen, ja jaksaa jankuttaa.
Lasten netin käyttöä tulisi valvoa entistäkin kovemmin,... asettaa lapselle oikeat rajat ja kertoa sen vaaroista tarpeeksi useesti.