Pohjolan kielipoliisi kertoo

[annaanna]

Viestintä on haasteellista, kirjallisenakin. Lähetä -nappulan painamisen jälkeen sitä toivoo, että vaivalla naputeltu viesti ymmärrettäisiin. Tai edes luettaisiin. Sitten huomaa sen luetun. "Kielipoliisi" kertoo, että sulla oli pilkku muuten väärässä paikassa. Ihan aiheellinen huomautus. Ihan väärässä paikassa. Tuskin meni pilkunpaikkaviesti sisältöineen aivojen sopukoihin vastaanottajalla. Syntyisikö tänne Vapaa keskustelu -alueelle ketju, jossa näistä asioista voitaisiin käydä keskustelua.

Olen havainnut palstalla olevan nikkejä, jotka omaavat vähintääkin perustiedot kieliopista. Joukossa saattaa olla viestintäänkin perehtyneitä, jopa äidinkielenopettajia, noita kaikkien rakastamia kielenhuollon kullannuppuja. Kun ärsytyskynnys ylittyy, niin tämä ketju voisi olla paikka, jonne tulla kertomaan muutamia valittuja faktoja suomenkielen kirjoittamisesta. Voisi tämän kautta yrittää kysellä neuvojakin tai tietolähteitä. Arvostella ja kritisoida. Mitä tahansa mieleentulevaa. Jopa postittaa omia mokiaan. Kantava idea voisi mielestäni olla se, että ei mentäisi henkilökohtaisesti jonkun yksittäisen nikin teksteissään tai tekstissään tekemiiin virheisiin, vaan puhuttaisiin yleisellä tasolla tai käytettäisiin esimerkkejä, joita ei heti voisi kenenkään yhdistää.

Onneksi joku minulle kertoi tunkea verbin taivutuksesta. Etten tulevaisuudessa hölmöltä vaikuta, jos sanaa käytän. Tosiystävä noin toista avittaa elontiellä, auttaa elämän karikoiden ohi itseään nolaamatta. Jos siis toivon jonkun jotakin jonnekin tunkeavan/tunkeevan . Opin minä muutakin uutta tänään. Mun laskut lihoo. Siis eivät lihoa. Vai miten se nyt oli.

Asiallisempaakin minulla olisi. Luulin, että pilkkusäännöt ovat ikuisia kuten kertotaulut, mutta näyttää siltä, että näin ei ole. Kaikkien muttien ja ettien edessä ei enää ole pilkkua. Onko se oikein vai väärin, onko säännöt muuttuneet. (ja miten näitten sulkumerkkien väliin kuuluu kirjoittaa, mistä sellaisen tiedon löytää). Vai onko kyseessä vain ylimielisyys pilkkusääntöjä kohtaan.

(?) on minun oma merkkini, jota käytän kun haluan kummastella ja hämmästellä jotakin asiaa. Huutomerkki ja kysymysmerkki kun eivät riitä minun viestintätarpeisiini, niin paljon on maailmassa kummasteltavaa. Nykyään. Ennen oli toisin. Saisikohan adressilla suomenkieleen kummastelumerkin. Tai direktiivillä koko EU-alueelle.

[maija turjukka]

Leikkimielisesti (mutta kuitenkin puoliksi tosissaan) ihan pakko tarttua tähän:

Opin minä muutakin uutta tänään. Mun laskut lihoo. Siis eivät lihoa. Vai miten se nyt oli.

Laskut eivät lihoo/lihoa, ne lihovat

Ihan jokaista pilkkusääntöä ei tarvitsekaan osata, mutta kaltaiseni kielipoliisi olisi onnellinen jo siitä, että virkkeiden alkukirjaimet kirjoitettaisiin isolla...

[Kylli]

Jösses mikä ketju. Enivei, tässäpä vinkiksi:

http://www.nic.fi/~rsuonio/oikeinkirjoitus/


P.S. Sanaa "kongreettinen" ei ole olemassa.

[MissHolmes]

Minun on pakko myöntää, että henkilökohtaisesti olen ajan puutteen ja mielenkiinnon löyhistymisen myötä laiskistunut. Tekstini ovat nykyään täynnä kirjoitusvirheitä.
Otan tästä vaarin ja koitan oikaista tapani. Olen nimittäin samaa mieltä siitä, että ''puoliksikirjoitettua'' sössöä ilman kielioppia ja ajatusta on pirun vaikea lukea.

Sitäpaitsi tämän otsikko oli mitä mainioin!

[joey]

Lienee on yksi olla-verbin muoto. Sitä ei siis käytetä lauseessa olla-verbin kanssa tyyliin:
"...lienee on".

Lieneellä ei myöskään korvata verbin aktiivin potentiaalin taivutusmuotoa.

Ei siis:
"Aurinko lienee paistaa."
Vaan:
"Aurinko paistanee."

[Kylli]

Asiallisempaakin minulla olisi. Luulin, että pilkkusäännöt ovat ikuisia kuten kertotaulut, mutta näyttää siltä, että näin ei ole. Kaikkien muttien ja ettien edessä ei enää ole pilkkua. Onko se oikein vai väärin, onko säännöt muuttuneet. (ja miten näitten sulkumerkkien väliin kuuluu kirjoittaa, mistä sellaisen tiedon löytää). Vai onko kyseessä vain ylimielisyys pilkkusääntöjä kohtaan.

Hyviä kysymyksiä. Mitenkäs on kysymysmerkkien kanssa? (Kertaathan myös maija turjukan kommentin).

Huutomerkki ja kysymysmerkki kun eivät riitä minun viestintätarpeisiini, niin paljon on maailmassa kummasteltavaa.

[annaanna]

Leikkimielisesti (mutta kuitenkin puoliksi tosissaan) ihan pakko tarttua tähän:

Opin minä muutakin uutta tänään. Mun laskut lihoo. Siis eivät lihoa. Vai miten se nyt oli.

Laskut eivät lihoo/lihoa, ne lihovat

Ihan jokaista pilkkusääntöä ei tarvitsekaan osata, mutta kaltaiseni kielipoliisi olisi onnellinen jo siitä, että virkkeiden alkukirjaimet kirjoitettaisiin isolla...

Syöttiin tartuit. .
Väärään lausumaan vissiinkin olisin syyllistynyt, jos olisin kirjoittanut:

Opin minä muutakin uutta tänään. Mun lasku lihoo. Siis ei lihoa. Vai miten se nyt oli.

Todellisuudessa nyt vaan on niin, että minulla on housut jalassa, sakset kädessä ja laskut maksamatta. Voisi luulla, että kokoajan suurenevat housut lihoo, mutta minä se lihoan. Periaatteessa varmaan laskut lihovat, mutta käytännössä taloudessa ei ole koskaan törmätty yksittäiseen sakseen, housuun tai laskuun.
Kömpölösti tässä näsäviisastelen. Väärässäollen.

Temppuja tekstin hahmottamisen helpottamiseksi.

Otsikot. Väliotsikot. Lihavoinnit. Pisteet. Pilkut. Isolla aloittaminen. Kappalejako. Välilyönnit. Alleviivaukset. Lainausmerkit.

Ei Sinulla suuret vaatimukset ole maija turjukka. Minimivaatimus hahmottamisen kannalta on tuo virkkeen isolla kirjaimella aloittaminen. Ja virkettä ei voi aloittaa ilman edeltävää pistettä. ....................................... nää pisteet ei lopu ikinä, näitä riittää jokaisen tekstiin. Ei ole mitään syytä pisteitänsä säästellä. Joskus väkerrän järkyttävän pitkiä ja monimutkaisia lauseita, jälkeenpäin niitä saa itsekin kummastella. Tuskin ne aikoinaan on kenellekään muullekaan auenneet.

Kappalejako on ihana keksintö, melkein yhtä hyvä kuin kapula ostosten välissä. Kalliiksi tulisi jonon viimeiselle, jos kassamyyjä vähät välittäisi kapuloista, yhteen ja samaan laskuun piippaisi vaan kaikki ostokset. Helppoa kuin entterinpainallus tuo kappalejaon teko. Ei yhtään ämmämäistä. Vai onko sittenkin. Osa nikeistä kirjoittaa vaan kappaleenmittaisia viestejä. Pistää miettimään.

Harmittaa kun taannoin niin nurjamielisesti värillisen fontin käyttöön suhtauduttiin, sellainen mahdollisuus hahmottamisen helpottamiseksi ja viestittelijöiden erottelemiseksi olisi olemassa, mutta ymmärtäähän sen. Kirjoituskoneaikakaudella ei tuollaisesta värikylläisyydestä ollut tietoakaan.

[fangs]

Minua ei haittaa omat kielioppivirheeni tai kielelliset vajavaisuuteni keskustelupalstakontekstissa. Aion siis jatkossakin harrastaa niitä pituudessaan epäsujuvia lauserakenteita ja jäsentelemättömyydessään kömpelöitä sivulauserimpsuja, joita näppikseltäni niin luontevasti näyttää syntyvän. En myöskään aina edes viitsi (oh horror!) laittaa pilkkua alistuskonjunktion tai vaikka relatiivipronominin eteen, jos virkkeen rytmi(!) ei sitä omasta mielestäni vaadi, kun taas toisaalta mielestäni on ihan OK suvereenisti lisäillä niitä pilkkuja tauottamaan tekstiä vaikka se ei kaikkien sääntöjen mukaista olisikaan. Toisin sanoen voi kai ajatella, että niiden luultavasti lukuisten tahattomien virheiden lisäksi teen myös tahallisia "virheitä". Kielioppianarkiaa, välimerkkiterrorismia! Muiden virheet (tällaisessa vapaamuotoisessa kontekstissa) häiritsevät vielä vähemmän kuin omani, olettaen siis että teksti on kuitenkin luettavaa.

Kielioppikeskusteluissa olisi hyvä ottaa huomioon erilaiset tekstilajit ja tekstien funktiot. Keskustelupalstalla oikeasti ainoa vaatimus on, että tekstistä käy ilmi mitä kirjoittaja yrittää sanoa, oikeakielisyys on toissijaista jos pointti tulee selväksi (muu on tottakai plussaa, mutta tuo riittää). Toimittajan, kirjailijan, kääntäjän jne. taas on kohtuullista odottaa tuottavan tekstiä, joka noudattelee kieliopillisia normeja. Uutisessa tärkeintä on sisältö ja ainoa vaatimus muodolle on, että se on siistissä ja neutraalissa paketissa, kun taas kieltä taiteentekovälineenä käytettäessä muoto on usein vähintään yhtä tärkeää kuin sisältö. Jne.

Jokainen kirjoittaa omien kykyjensä mukaan eikä kaikki vaan voi osata kaikkea. Punainen vaate mulle on ihmiset, jotka maskeeraavat kielioppisnobisminsa johonkin tekopyhään huolestuneisuuteen yhteiskunnan tilasta. Kotuksen tulisi reagoida nopeammin kielen elämiseen vaikka jo ihan siksi, että mainitunlaiset pikkumaiset pätijät eivät saisi tehtyä kielestä jotain luokanjakajaa tai oman egonsa jatketta, mutta ennen kaikkea siksi, että kielen tulisi palvella meitä, ei päinvastoin. En missään nimessä vähättele äidinkielen osaamisen tärkeyttä, en vaan ole sitä mieltä, että kielioppi olisi joku itsetarkoitus kuten se joillekin tuntuu olevan. En tietenkään myöskään yritä ajaa ideaa, että kielen normeja ihan joka trendin perässä olisi muutettava, mutta sekään ääripää, että kieli luonnolliseen tapaansa elää omaa elämäänsä ja normitettu yleiskieli jää niin kauas että se on jo joiltain osin kuin vierasta kieltä isolle osalle väestöstä, ei varmasti palvele mitään tarkoitusta.

Virheistä puheen ollen olen muuten vakuuttunut, että nykyään yksi yleisimmistä suomen kieltä käytettäessä rikotuista normeista on rakenteen "alkaa tekemään" käyttö. Siis esimerkiksi aloin tutkimaan, hän alkoi pahoinpitelemään, aloimme heiluttelemaan puukkoja, alettiin lahtaamaan. (Täysin keksittyjä esimerkkejä, joten jos joku on noista jotain käyttänyt niin se on sattumaa. Yritin vain keksiä palstan aihepiiriin sopivat esimerkit. ) Itse asiassa en olisi hämmästynyt, jos sitä käytettäisiin jopa kirjoitetussa (ei-ammattikirjoittajien tuottamassa) kielessä jo enemmän kuin oikeaa muotoa. Mielestäni nyt ollaan jo pisteessä, että Kielitoimiston on ennemmin tai myöhemmin taivuttava sen suhteen. Jos yhä harvempi hallitsee kirjakielen normit, se ei välttämättä kerro ihmisten tyhmenemisestä vaan kirjakielen jumiutuneisuudesta ja suomalaisen kielenhuollon uudistuskyvyttömyydestä.

Huh, olipas mulla paljon asiaa. Kieliopista.

[fangs]

Kaikkien muttien ja ettien edessä ei enää ole pilkkua.

Jos tämä nyt sinua tai jotain muuta ihan aikuisten oikeesti kiinnostaa, niin kaikkien muttien edessä ei ole ikinä ollutkaan pilkkua. "Mutta" on rinnastuskonjunktio, joten lyhyesti sanottuna sen eteen tulee pilkku silloin kun se yhdistää kaksi päälausetta, mutta ei silloin kun se yhdistää samanarvoisia sivulauseita. Pilkkua ei tule mutan eteen myöskään silloin, kun se yhdistää sellaisia päälauseita, joilla on yhteisiä osia. Noinniinku lyhyesti sanottuna siis. Oikeastihan on olemassa vielä erikoispoikkeuksia kuten lyhyiden lauseiden yhdistämiset, jolloin pilkkua ei tule. "Että" on alistuskonjunktio, joten sen edessä se pilkku pitäisi olla aina (paitsi sellaisissa erikoistapauksissa, joissa se osuu lauseiden välissä olevaan useampien konjunktioiden rimpsuun). Mutta oikeastihan tämä nyt on jo pikkumaista pilkunviilausta eikä sillä ole suurimmalle osalle ihmisistä juurikaan väliä.

[Unhola]

En jaksa vahtia kielioppivirheitä tällaisella palstalla. Varsinkaan pilkkuvirheitä, koska pilkkujen puuttuminen on aika yleistä kaunokirjallisissa teksteissäkin ja se on enemmän tyylikysymys. "Alkaa tekemään" ei ole kirjakieltä, mutta sen voi hyvällä tahdolla tulkita murteen käytöksi.
Myönnän, että minua häiritsee kuten-sanan väärinkäyttö ja muuan-sanan taivuttamatta jättäminen. Ja annaannan tekstit ovat vain jotenkin raskaslukuisia.

[fangs]

Minä jatkan nyt omalta osaltani tähän ketjuun tuolla Lautamiehissä käytyä kieleen liittyvää keskustelua. Lainaukset ovat siis "Ärsyttää Murha.Infossa" -ketjusta.

Mielestäni puhekielen ja murteiden käyttäminen keskusteluissa on ihan mukavaakin vaihtelua [...] Mutta selkeät kielioppivirheet, kuten yhdyssanavirheet, verbien väärät muodot tai sanojen väärä taivutus ärsyttävät minua

Nuo ortografisista normeista poikkeavat verbimuodot ja "väärä" taivutus ovat usein juuri niitä murteellisia ja/tai puhekielimäisiä piirteitä, jotka on siirretty kirjoitettuun kieleen.

Kieliopin opettelemisessa ei mene paljon aikaa, ja siitä on paljon etuja. Kielioppivirheitä tekevä kirjoittaja antaa itsestään urpon kuvan, koska netissä ihmisen kirjoitustyyli pitkälti muodostaa hänen imagonsa.

Siis minkä kieliopin? Suomen kielen koko kieliopin vai? Mahtava juttu - nyt kun kaikesta säästetään muutenkin, yliopistoille tulee varmasti suurena helpotuksena uutinen, ettei suomen kielen laitoksia enää tarvita. Kieliopin oppimiseen menee ihan vähän aikaa, mitäpä sitä opiskelemaan tai tutkimaan. Tarkoitat varmaan, että ei mene paljon aikaa oppia kirjoittamaan normien mukaisesti.

Pahoittelen jos tuo tuntui saivartelulta, mutta jos vaatii muilta täydellistä kieliopin hallintaa, tai sun kohdalla kai oikeasti ortografian, kannattaa ehkä itsekin panostaa ilmaisun tarkkuuteen ettei antaisi ihan niin "urpoa kuvaa". (Ja lisäksi toki halusin tuoda esiin pointin, että se mitä peruskoulussa ja toisella asteella opetetaan, ei ole koko kielioppi. Sitä paitsi, yllätys yllätys, kielioppia on normatiivisen lisäksi myös deskriptiivistä.)

Väite tosin on edelleen älytön. Jos aikuinen ihminen ei ole kouluaikanaan oppinut vaikka nyt sitten niitä Elintärkeitä Urpovarmoja Yhdyssanoja, niin kyse on yleensä joko siitä, että ko. ihminen A. ei ole koulussa ollut kiinnostunut aiheesta/aineesta eikä hänellä ole ollut tarpeeksi kattavaa lukuharrastusta/-tapaa, joka olisi tältä osin "kielikorvaa" kehittämällä korvannut kiinnostuksenpuutteen opetusta kohtaan, tai B. ei yksinkertaisesti ole kielellisesti kovin lahjakas (mikä ei tarkoita samaa kuin tyhmä[!], sama ihminenhän voi olla vaikka kuinka lahjakas vaikkapa matemaattisesti. Tai voi olla olematta. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on hyviä ainakin jossain asiassa.)

Tapauksessa A niitä Hirmuisen Hyödyllisiä Yhdyssanoja ei todellakaan niin vain opita kielioppisääntöjä lukemalla tai ulkoa opettelemalla, koska ei yksinkertaisesti ole olemassa tarvittavaa pohjaa. Ne on kuitenkin oikeasti omaksuttava, että niitä osaisi käyttääkin oikein. Ja se omaksuminen melkeinpä vaatii sitä lukemista ja mielellään kirjoittamistakin (=käytännön harjoittelua). Se kognitiivinen prosessi voi olla paljon monimutkaisempi kuin ehkä tulee ajatelleeksikaan, jos itse on niin onnekas että on jo nuorena omaksunut tavan lukea tarpeeksi (kirjoja, lehtiä, mitä vaan) ja ehkä kirjoittaakin ja näin ollen saanut niin vakaan pohjan, että niiden kirjoitussääntöjen oppiminen on ollut helpompaa kuin jollekin toiselle.

Väärinkäsitysten välttämiseksi alleviivaan nyt vielä kerran, että mielestäni A. kieliopin olemassaolo on tärkeä asia lukemattomista eri syistä; B. oman äidinkielensä normien mahdollisimman hyvä (omien resurssien rajoissa!) hallitseminen on hyvä asia; C. oman äidinkielensä normien opettelu on kannattavaa; D. lingvistin utopiassa kaikki kirjoittaisivat kieltä, joka on sekä kielitoimiston normien mukaista että rajojarikkovan luovaa; E. keskustelupalstalla kirjoitus tulisi arvioida pääasiassa sen sisällön, ei muodon mukaan; F. vaikka kieliopista onkin kivaa/mielenkiintoista/tärkeää keskustella, kenenkään pikkuvirheistä huomauttelu, saati sitten toisen kirjoittelijan älyn/koulutustason/younameit ruotiminen kirjoitusvirheiden takia on moukkamaista; G. kirjoittajien virheiden osoittelu tai niille lällättely eivät edistä ko. kirjoittajan oppimista.
Ei ihan koko aakkosia sentään tullut.

[fangs]

"Alkaa tekemään" ei ole kirjakieltä

Ei vielä, mutta henkilökohtaisesti toivon ja uskonkin, että tulevaisuudessa on. Alunperinhän molemmat muodot elivät kielessä, mutta itämurteelle tyypillinen ilmaisu valittiin normiksi, varmaan ihan hyvää tarkoittavan logiikan mukaan. Alkaa tekemään -muoto vaan ei ikinä suostunut kitkeytymään kielestä pois, päinvastoin yleistyi vain. Yhdessä vaiheessa kyseisen rakenteen tärkeys kasvoi kielipoliisien käsissä täysin mahdottomiin mittoihin, siitähän melkein tuli kaiken oikeinkirjoituksen symboli, johon kulminoitui koko kielioppikeskustelu ja kielen osaaminen. Hirvittävän tunnepitoinen seikka se kielipoliiseille kuitenkin on, ehkä se sitten on heille yksi tärkeimmistä aidoista jolla erotellaan "oikein kirjoittavat" niistä "huonosti kirjoittavista". Uskon että Kotuksen hidastelu ko. normin muuttamisessa johtuu juuri tästä isosta metelistä ja näennäisarvosta, joka tälle kysymykselle on jostain syystä annettu, mitään järkiperäistä syytä sen muuttamista vastaan ei ole.

Myönnän, että minua häiritsee kuten-sanan väärinkäyttö ja muuan-sanan taivuttamatta jättäminen.

Muuan-sanan taivuttamatta jättäminen? Kuinka usein tuollaista voi esiintyä, kun ko. pronominilla on tasan kaksi muotoa? Ja totta puhuen "muuatta" kuulostaa jo niin vanhahtavalta, että tekstin tyylistä riippuen itse melkein mieluummin kiertäisin koko sanan käytön, jos se täytyisi partitiivissa taivuttaa.

Ja annaannan tekstit ovat vain jotenkin raskaslukuisia.

Täysin eri mieltä tästä.

[Unhola]

Myönnän, että minua häiritsee kuten-sanan väärinkäyttö ja muuan-sanan taivuttamatta jättäminen.

Muuan-sanan taivuttamatta jättäminen? Kuinka usein tuollaista voi esiintyä, kun ko. pronominilla on tasan kaksi muotoa? Ja totta puhuen "muuatta" kuulostaa jo niin vanhahtavalta, että tekstin tyylistä riippuen itse melkein mieluummin kiertäisin koko sanan käytön, jos se täytyisi partitiivissa taivuttaa.

Siihen aikaan, kun minä olin nuori, muuannella oli enemmän kuin kaksi muotoa.

[Moona]

Ja mistä on tullut kuullostaa?? (kuulostaa jltkin)

[Moona]

Minä jatkan nyt omalta osaltani tähän ketjuun tuolla Lautamiehissä käytyä kieleen liittyvää keskustelua. Lainaukset ovat siis "Ärsyttää Murha.Infossa" -ketjusta.

Mielestäni puhekielen ja murteiden käyttäminen keskusteluissa on ihan mukavaakin vaihtelua [...] Mutta selkeät kielioppivirheet, kuten yhdyssanavirheet, verbien väärät muodot tai sanojen väärä taivutus ärsyttävät minua

Nuo ortografisista normeista poikkeavat verbimuodot ja "väärä" taivutus ovat usein juuri niitä murteellisia ja/tai puhekielimäisiä piirteitä, jotka on siirretty kirjoitettuun kieleen.

Kieliopin opettelemisessa ei mene paljon aikaa, ja siitä on paljon etuja. Kielioppivirheitä tekevä kirjoittaja antaa itsestään urpon kuvan, koska netissä ihmisen kirjoitustyyli pitkälti muodostaa hänen imagonsa.

Siis minkä kieliopin? Suomen kielen koko kieliopin vai? Mahtava juttu - nyt kun kaikesta säästetään muutenkin, yliopistoille tulee varmasti suurena helpotuksena uutinen, ettei suomen kielen laitoksia enää tarvita. Kieliopin oppimiseen menee ihan vähän aikaa, mitäpä sitä opiskelemaan tai tutkimaan. Tarkoitat varmaan, että ei mene paljon aikaa oppia kirjoittamaan normien mukaisesti.

Pahoittelen jos tuo tuntui saivartelulta, mutta jos vaatii muilta täydellistä kieliopin hallintaa, tai sun kohdalla kai oikeasti ortografian, kannattaa ehkä itsekin panostaa ilmaisun tarkkuuteen ettei antaisi ihan niin "urpoa kuvaa". (Ja lisäksi toki halusin tuoda esiin pointin, että se mitä peruskoulussa ja toisella asteella opetetaan, ei ole koko kielioppi. Sitä paitsi, yllätys yllätys, kielioppia on normatiivisen lisäksi myös deskriptiivistä.)

Väite tosin on edelleen älytön. Jos aikuinen ihminen ei ole kouluaikanaan oppinut vaikka nyt sitten niitä Elintärkeitä Urpovarmoja Yhdyssanoja, niin kyse on yleensä joko siitä, että ko. ihminen A. ei ole koulussa ollut kiinnostunut aiheesta/aineesta eikä hänellä ole ollut tarpeeksi kattavaa lukuharrastusta/-tapaa, joka olisi tältä osin "kielikorvaa" kehittämällä korvannut kiinnostuksenpuutteen opetusta kohtaan, tai B. ei yksinkertaisesti ole kielellisesti kovin lahjakas (mikä ei tarkoita samaa kuin tyhmä[!], sama ihminenhän voi olla vaikka kuinka lahjakas vaikkapa matemaattisesti. Tai voi olla olematta. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on hyviä ainakin jossain asiassa.)

Tapauksessa A niitä Hirmuisen Hyödyllisiä Yhdyssanoja ei todellakaan niin vain opita kielioppisääntöjä lukemalla tai ulkoa opettelemalla, koska ei yksinkertaisesti ole olemassa tarvittavaa pohjaa. Ne on kuitenkin oikeasti omaksuttava, että niitä osaisi käyttääkin oikein. Ja se omaksuminen melkeinpä vaatii sitä lukemista ja mielellään kirjoittamistakin (=käytännön harjoittelua). Se kognitiivinen prosessi voi olla paljon monimutkaisempi kuin ehkä tulee ajatelleeksikaan, jos itse on niin onnekas että on jo nuorena omaksunut tavan lukea tarpeeksi (kirjoja, lehtiä, mitä vaan) ja ehkä kirjoittaakin ja näin ollen saanut niin vakaan pohjan, että niiden kirjoitussääntöjen oppiminen on ollut helpompaa kuin jollekin toiselle.

Väärinkäsitysten välttämiseksi alleviivaan nyt vielä kerran, että mielestäni A. kieliopin olemassaolo on tärkeä asia lukemattomista eri syistä; B. oman äidinkielensä normien mahdollisimman hyvä (omien resurssien rajoissa!) hallitseminen on hyvä asia; C. oman äidinkielensä normien opettelu on kannattavaa; D. lingvistin utopiassa kaikki kirjoittaisivat kieltä, joka on sekä kielitoimiston normien mukaista että rajojarikkovan luovaa; E. keskustelupalstalla kirjoitus tulisi arvioida pääasiassa sen sisällön, ei muodon mukaan; F. vaikka kieliopista onkin kivaa/mielenkiintoista/tärkeää keskustella, kenenkään pikkuvirheistä huomauttelu, saati sitten toisen kirjoittelijan älyn/koulutustason/younameit ruotiminen kirjoitusvirheiden takia on moukkamaista; G. kirjoittajien virheiden osoittelu tai niille lällättely eivät edistä ko. kirjoittajan oppimista.
Ei ihan koko aakkosia sentään tullut.

Tuleva palavasieluinen äidinkielen opettaja - luoja lapsia varjelkoon (ja sinua, ettet sorru elämään omassa näppäryydessäsi - toivottavasti olet nainen, koska moista miestä kukaan ei kestäisi kotona katsoa)