Jokelan koulusurmat (ketju 3)

[VoDKa]

Tänään on kulunut viisi vuotta tästäkin. En tiedä onko koululle tuotu vuosipäivän kunniaksi jälleen kynttilöitä, mutta jos vaikuttaisin yhtään lähempänä, harkitsisin sinne sellaisen viemistä.

Aika rientää hämmästyttävää vauhtia, koska tuntuu, että tästä on kulunut vasta pari, maksimissaan kolme vuotta. Yksikään lehti ei näytä uutisoineen mitään, vaikka olisin voinut kuvitella, että keltainen lehdistö vähintään jonkinlaista juttua tänään olisi vaikka sitten väkisellä keksinyt.

[Aurora]

Totta nuo kirjoitukset ainakin on mitä tuossa artikkelissa oli.

Muistan kun Jokelassa ammuskeltiin. Kiinnosti erityisesti koska olen itse, kaikki ystäväni ja sukulaisetkin, käynyt Jokelassa yläasteen. Oli siis suuri shokki. Muistan kun lehdissä puhuttiin "lintukoto" Jokelasta. No sitä se nyt ei kyllä ollut edes 90-luvulla....

Eniveis, kävin itse noihin aikoihin lukemassa noita Youtube-keskusteluja, olivat tallessa silloin. Ihan samoilta kuulostavat.... Ja tuo nettikolmiodraama, se oli pinnalla silloin. Muistaakseni tämä "rakastettu" oli vielä kovin suruissaan tapahtuman jälkeen.

Muoks. Mikä kuva tuossa pitäisi olla????

[XTORT]

http://iltasanomat.fi/kotimaa/art-12887 ... os=section

Alviina piiloutui Jokelan koulusurmaajan luodeilta: ”Olen antanut anteeksi”
Jokelan koulusurmasta on kulunut seitsemän vuotta. Luodeilta piiloutunut Alviina Alametsä muistaa yhä selvästi oudon paukkeen, josta kaikki alkoi, huudot ja kauhun.Ensin omituinen pauke hämmästytti. Pian huoli peitti puhelimeen puhuvan opettajan kasvot. Luokkaan säntäävien lukiolaisten järkytys paljasti, että jotain hirveää oli tapahtunut.

Joku ampuu. Ovi lukkoon. Kaikki luokan perälle. Hiljaa, ettei ampuja kuule.

Nyt se tulee tänne. Me kuollaan kaikki. Paniikkia, hätää. Pakko olla hiljaa.

Käytävältä ja viereisestä luokasta kuuluneet huudot eivät unohdu koskaan. Eikä se, kun poliisi parin tunnin kuluttua jyskytti oveen. Piti juosta läpi koulun käytävien. Jokaisen kulman kohdalla kauhu kasvoi.

Onko ampuja siellä? Keskellä käytävää oli kaatunut pyörätuoli. Kuka vei tuolin tytön turvaan? Alametsä pohti ja jatkoi juoksemista. Paljain jaloin lasinsiruissa.

Juoksu päättyi läheiseen alakouluun. Illalla Alametsä pääsi kotiin, perheen luokse turvaan. Vai oliko turvaa enää missään

Näin painajaisia. Kovat äänet säikyttivät. Pelkäsin, että kulman takana vaanii vaara.

Menetin pitkäksi aikaa luottamukseni ihmisiin. Ajattelin, että kenestä vain voi tulla tappaja. Näin painajaisia. Kovat äänet säikyttivät. Pelkäsin, että kulman takana vaanii vaara.

Puoli vuotta kului usvassa. Muistot ajalta ovat hatarat. Surua tapahtuneesta ja menetetyistä ystävistä purettiin koulukavereiden ja ammattilaisten kanssa.

Alametsä tarrasi arkeen kiinni. Hiljalleen suurin suru väistyi.

-Muistan elävästi, miten eräänä kevätaamuna huomasin, että aurinko paistaa. Tunsin onnellisuutta ensimmäistä kertaa tapahtuman jälkeen.

Dokumentti pian ensi-iltaan

Vuosia myöhemmin Alametsä alkoi purkaa tuntojaan paperille. Hän haki ja sai apurahan kirjan kirjoittamiseen. Hän halusi ymmärtää, miksi hiljainen Auvinen tarttui aseeseen.

Hän haastatteli tutkijoita, mielenterveysalan asiantuntijoita, Auvisen läheisiä, opettajia ja oppilaita. Hän kuunteli samaa musiikkia kuin Auvinen, luki tämän ihailemia Nietzscheä ja Platonia. Hän otti yhteyttä tämän nettituttuihin.

Ne jotka halusivat vastata, maalasivat nuorukaisesta toisen kuvan: herkän kuuntelijan ja todellisen ystävän.

-Meissä kaikissa on monta puolta. Ei kukaan ole pelkästään hirviö.

Eräs haastateltu tutkija vinkkasi Alametsästä tapahtumasta dokumenttia tekevälle hollantilaiselle ohjaajalle.

Alexander Oye otti Alametsään yhteyttä ja halusi tämän dokumentin tutkimuskonsultiksi. Dokumentissa hyödynnettiin Alametsän vielä julkaisemattoman kirjan aineistoa. Lisäksi hän hoiti käytännön asioita ja järjesti haastatteluita.

Inside the Mind of a School Shooter -dokumentti saa ensi-iltansa Amsterdamin dokumenttifestivaaleilla kahden viikon kuluttua. Suomen televisioon se tulee keväällä.

-Dokumentti ei keskity vain kertomaan tapahtuneesta. Se pyrkii selvittämään, miksi koulusurmia tapahtuu, Alametsä sanoo.

Alametsä uskoo nyt tuntevansa Auvisen hieman paremmin. Vihaa hän ei enää tunne. Hän ajattelee, että Auvinen ei saanut apua, jota olisi tarvinnut.

Alametsä on antanut anteeksi. Jokaisena vuosipäivänä hän hiljentyy. Kirjan ja dokumentin myötä menneeseen on helpompi katsoa. Usko siihen, että asioihin voi vaikuttaa, lohduttaa.

"Ei apua tarvitseva voi odottaa kuukautta"

Kirjan kirjoittaminen ja dokumentti ovat vakuuttaneet Alviina Alametsän siitä, että koulusurmat voivat olla estettävissä. Hän toteaa, että yhteistä tapauksille on ollut se, että kaikki kouluampujat ovat antaneet vihjeitä tulevasta, eräänlaisia avunpyyntöjä.

-Mikäli meillä on rohkeutta tarttua näihin vihjeisiin ja kuunnella, saamme ehkäistyä väkivaltaa, hän sanoo.

Se vaatii avointa ja toimivaa tiedonkulkua koulun, vanhempien ja viranomaisten välillä. Alametsä uskoo, että uusi tapaus on vain ajan kysymys. Helsingin yliopistossa maailmanpolitiikkaa ja kirjallisuutta opiskeleva vihreiden eduskuntavaaliehdokas kritisoi sitä, että Jokelan surmien jälkeisistä suurista puheista ja massiivisesta jälkihoidosta huolimatta ennaltaehkäisy edelleen takkuaa. Hän myös moittii käytäntöä, jossa nuori apua hakiessaan saa ehkä 15 minuutin lääkäriajan ja pillerit kouraan. Alametsä muistuttaa, että psyykkisesti oireileva tarvitsee oikeaa psykiatrista apua. Nykypäivän tehokkuuden maksimoinnissa se halutaan korvata lääkkeillä.

-Me tarvitsemme matalan kynnyksen paikkoja, joihin voi soittaa koska vain tai kävellä suoraan sisään. Ei apua tarvitseva voi odottaa kuukautta lääkärille pääsyä.

Alametsä ymmärtää, että resurssit ovat rajalliset ja sanoo, että siksi valintoja on uskallettava tehdä. Hän myös toteaa, että vaikka yhteiskunnan vastuu on suuri, ei kaikkea voi ulkoistaa pois yksilön harteilta.

-Meidän ihmisten pitää välittää toisistamme. Jos huomaamme epäkohdan tai sen, että joku tarvitsee apua, siihen pitää puuttua. Näin ehkäistiin tänä vuonna Helsingin yliopiston ampuminenkin, Alametsä sanoo.

[VoDKa]

Dokumentti pureutuu koulusurmaajan maailmaan

Tiistai 27.1.2015 klo 20.31

Hollantilaisen ohjaajan dokumentti Jokelan koulusurmaajasta Pekka-Eric Auvisesta saa ensi-iltansa Suomessa

Hollantilaisen Alexander Oyen ohjaama Pekka - Inside the mind of a school shooter näytetään ensimmäistä kertaa tiistaina Docpoint-elokuvafestivaaleilla. Ensi-iltanäytös myytiin nopeasti loppuun.

Tuottaja Janne Niskala Vaski Filmistä kertoo, että dokumentissa näytetään kaksi tarinaa: ensimmäinen on tarina Jokelan koulusurmasta, joka kerrotaan silminnäkijöiden kautta.

- Toinen on sitten Pekan tarina. Tavallaan pohditaan niitä syitä, että minkä takia nämä surmat tapahtuivat ja pyritään valaisemaan sitä Pekan mielenmaisemaa, millainen se oli, Niskala kuvailee.

Niskala auttoi kuvausten järjestelyissä ja rahoituksen hankkimisessa. Pääosa rahoituksesta on tullut Hollannista, mutta myös Yle on antanut dokumentille taloudellista tukea.

- Tunsin elokuvan hollantilaisen päätuottajan Femke Woltingin entuudestaan ja hän kysyi, lähtisinkö mukaan elokuvaan. Ajattelin aluksi, että dokumentin aihe on aika hurja, eikä sitä ole oikeastaan käsitelty mediassa aiemmin, Niskala kuvailee.

Tästä huolimatta Niskala kuitenkin päätti suostua projektiin.

- Tuntui, että aikaa oli jo kulunut tarpeeksi, jotta aihetta pystyy käsittelemään elokuvallisesti. Jotenkin helpommalta tuntui myös se, että ohjaajana on ulkomaalainen, Niskala kertoo.

Kolmen viikon kuvaukset

Elokuva kuvattiin kokonaan Suomessa, kuvaukset kestivät yhteensä noin kolme viikkoa. Hollantilainen ohjaaja ja kuvaaja kävivät Suomessa kahteen otteeseen.

Niskalan mukaan suurimman työn kuvausjärjestelyistä hoiti Alviina Alametsä, joka on itsekin kokenut Jokelan koulusurman ja kirjoittanut myös kirjan tapahtumista.

- Ilman tällaista paikallista henkilöä, joka jakaa nämä samat kokemukset, ei elokuvaa varmaan olisi pystytty tekemään, Niskala kiittelee.

Lopputulos säväytti tuottajan itsensäkin.

- Tuntui, että ne asiat heräsivät uudelleen eloon. Muistan sen hetken, kun ensimmäisen kerran kuulin asiasta autoradion kautta. Ne ihan samat, järkyttävät tunteet tulivat elävästi takaisin.

Niskala myöntää, ettei voi kuvitellakaan, kuinka hurjalta elokuvan katsominen Jokelan uhrien omaisille voi tuntua. Hän silti toivoo, että elokuva herättää keskustelua.

- Koulukiusaaminen ja syrjäytyminen ovat olleet paljon esillä viime aikoina, ja nämä ovat ihan avainasioita siinä elokuvassakin. Siinä mielessä tämä on ajankohtainen, Niskala sanoo.

Kansainvälisesti palkittu

Tällä viikolla elokuva palkittiin kansainvälisillä FIPA-filmifestivaaleilla (Festival International de Programmes Audiovisuels) Ranskassa parhaasta dokumenttielokuvasta.

Suomessa elokuvasta on sovittu toistaiseksi vasta kaksi näytöstä Docpoint-festivaaleilla.

Elokuva tullaan esittämään aikanaan myös Ylellä, mutta sitä ennen dokumenttia yritetään saada laajempaan teatterilevitykseen.

- Sitä selvitellään parhaillaan. Kiinnostus näyttää ainakin olevan kova, Niskala sanoo.

Linkistä löytyy trailerikin:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015012 ... 0_uu.shtml

[Samppalainen]

Tapaus Jokelan koulutappaja on saavuttanut kulttimaineen joidenkin erityisihmisten keskuudessa:
Nuori nainen vangittu koulusurman valmistelusta

Itse joukkomurhaa käsiteltiin aikanaan laajasti kansainvälisessä lehdistössä. Internet oli vielä tuolloin huomattavasti vaimeampi tiedonvälityskanava kuin tänä päivänä ja paperilehdet olivat vielä jollain tasolla "niskan päällä".
UM käytti resurssiaan ja teki asiasta aikanaan kattavan mediakatsauksen tapahtuman uutisoinnista maailman eri kolkissa. Kirjoitus on niin pitkä, etten "uskaltanut" poimia sitä tänne kokonaisuudessaan. Vaikka eipä muutamasta faktasanasta taitaisi murha.info täyttyä, kun tänne niin paljon täyttä höpönlöpöäkin on mahtunut?

Ulkoministeriön sivustolta poimittu lainaus aiheesta:
Mediakatsaukset, 14.11.2007
Jokelan koulusurmat herättivät suurta huomiota maailman mediassa

Tuusulan Jokelassa 7. marraskuuta sattuneet koulusurmat ovat suhteutettuna Suomen yleiseen medianäkyvyyteen saaneet paljon julkisuutta kansainvälisessä mediassa. Oheinen kooste perustuu Suomen ulkomaanedustustojen mediakatsauksiin. Edustustojen käyttämä pohja-aineisto ei ole kattanut asemamaiden koko mediakenttää.

Alankomaat
Jokelan koulusurma nousi Alankomaissa 8. marraskuuta aamulehtien etusivun uutiseksi. Tuusulan draaman odotettiin aiheuttavan keskustelua Suomen aselaista. Koulusurma kytkettiin yleisemmin internetin vaikutukseen nuorten elämässä.

Suurin osa aamulehtien 8. marraskuuta artikkeleista oli uutistoimistojen uutisia. De Volkskrantin ulkomaantoimittajan artikkelissa "'Sturmgeist89' oli hulluna väkivaltaan" käsiteltiin tapahtumien taustaa ja todettiin surmaajan jättäneen Suomen pohtimaan kysymystä, "kuinka 'normaali' poika, joka asui vielä vanhempiensa luona siskonsa ja veljensä kanssa, pystyi sellaisiin ajatuksiin ja tekoihin".

Suurimmassa osassa artikkeleita odotettiin Tuusulan draaman aiheuttavan keskustelua Suomen aselaista.

AD/Haagsche Courant julkaisi 9. marraskuuta lähes sivun kokoisen artikkelin "Internetin ja väkivallan välistä suhdetta ei ole koskaan todistettu", jossa Leidenin yliopiston journalistiikan ja median professori Mark Deuze totesi, että voimme olla iloisia siitä, että tekijä selosti internetissä laajasti tekonsa syitä. "Nyt ymmärrämme, mitä hänen mielessään liikkui." Deuzen mukaan ei ole olemassa tilastotietoja siitä, että internet, väkivaltaelokuvat tai videopelit tekisivät ihmisistä väkivaltaisempia.

De Volkskrant julkaisi surmasta 9. marraskuuta artikkelin, jossa todettiin Suomessa tapahtuvan vähemmän aseellisia väkivaltarikoksia kuin suurimmassa osassa Euroopan maita, "vaikka 56:lla 100 suomalaisesta on ase". Artikkelin mukaan vähäisen aseellisten rikosten määrän johdosta Suomessa ei ole ollut koskaan tarvetta aselain tiukentamista koskevaan keskusteluun. Artikkelissa todettiin pääministeri Vanhasen ilmoittaneen suunnitelmastaan tarkistaa aselait.

Koulusurma oli 7. marraskuuta esillä kaikissa tv-uutisissa. Uutisissa käytiin neutraalisti läpi tapahtumien kulkua ja haastateltiin muutamaa oppilasta. Ajankohtaisohjelmassa Eén vandaag 8. marraskuuta asiaa käsiteltiin ensimmäisenä aiheena, ja se kytkettiin yleisemmin internetin vaikutukseen nuorten elämässä.

Netwerk-ajankohtaisohjelmassa 12. marraskuuta koulusurma sai jälleen huomiota osakseen. Ohjelmassa rekonstruoitiin tapahtuma, haastateltiin muutamaa koulun oppilasta, ampujan ystävää ja poliisia. Alankomaalaisasiantuntijoina ohjelmassa kuultiin oikeuspsykiatriaan erikoistunutta professori Corina de Ruiteria ja internet-asiantuntija Arjan Dasselaaria. De Ruiterin tekemän profiilin mukaan tekijä oli erittäin häiriintynyt. Hänen mukaansa ulkopuolisten olisi pitänyt auttaa tekijää jo aikaisessa vaiheessa. Hän ei halunnut kuitenkaan syyllistää ketään vaan totesi, että kaikkien oli varmaan vaikeaa arvata, mitä ampujan mielessä liikkui. Dasselaar oli tutkinut kaikki ampujan internetissä julkaisemat dokumentit ja veti niistä johtopäätöksen, että tekijä oli täysin tiensä päässä.

Argentiina ja Uruguay
Jokelan koulusurmia käsiteltiin Argentiinan ja Uruguayn tiedostusvälineissä maltillisesti. Argentiinan lehdet antoivat murhenäytelmälle Botnian sellutehtaaseen liittyviä uutisia vähemmän palstatilaa.

Ensimmäiset uutiset Jokelan koulusurmista nähtiin Argentiinassa maan kansainvälisillä uutiskanavilla CNN:llä ja BBC:llä vain muutamaa tuntia Suomen tiedotusvälineitä myöhemmin. Seuraavaksi asiasta tiedottivat maan suurimpien päivälehtien verkkojulkaisut. Tapahtumapäivänä uutiset keskittyivät tapahtumien kuvaamiseen eikä analyysia juurikaan tehty. Useissa uutisissa ampumavälikohtaus yhdistettiin Yhdysvalloissa tapahtuneisiin vastaaviin murhenäytelmiin.

Tapahtumia seuranneena päivänä, torstaina 9. marraskuuta, asiasta uutisoivat puolen sivun jutulla kaksi Argentiinan suurinta päivälehteä, La Nación ja Clarín. La Nación kytki uutisessaan tapahtumat Suomeen kirjoittaen - virheellisesti: "Tapahtuma on ensimmäinen suomalaisessa koulussa tapahtunut ammuskelu, joka on johtanut kuolemiin", vaikka "Suomessa on maailman kolmanneksi eniten siviileitä, joilla on aseenkantolupa". Jälkimmäisessä lainauksessa La Nación viittaa englantilaisen The Guardianin julkaisemiin tietoihin. Clarín tyytyi uutisessaan kirjoittamaan vain tapahtumien kulusta ilman viittauksia Suomeen. Myös maassa julkaistava englanninkielinen Buenos Aires Herald kirjoitti asiasta pienen uutisen, jossa sanottiin "mellakan ravistelleen maata, jossa rikokset ovat harvinaisia".

Uruguayn suurin päivälehti El País uutisoi Jokelan tapahtumista keskiviikkona verkkojulkaisussaan. Kirjoituksessa Suomea luonnehdittiin rauhanomaiseksi maaksi. Torstaina El País uutisoi asiasta etusivullaan. Kirjoituksessaan lehti mainitsi useaan otteeseen ampujan kärsineen mielenterveysongelmista, olleen koulukiusauksen uhri ja syöneen masennuslääkkeitä "voittaakseen ongelmansa". Uutisessa arvellaan "ampumavälikohtauksen saattavan muuttaa hallituksen suunnitelmia vastustaa eurooppalaista lakia, joka tiukentaisi nuorten aseenkantolupien myöntämisvaatimuksia". Lähteeksi lehti mainitsee kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen. Uutisen lopussa todetaan Suomessa olevan paljon aseita väkilukuun nähden, mutta aseellisten välikohtausten määrän olevan pieni.

Australia ja Uusi-Seelanti
Jokelan koulusurmat saivat Australian lehdistössä runsaasti huomiota. Aihetta käsittelivät niin The Canberra Times, The Australian kuin Northern Territory News. Jokelan tapahtumat pääsivät The Sydney Morning Heraldin etusivulle perjantaina 9. marraskuuta. Muutamien televisiokanavien uutiset käsittelivät myös aihetta. Uudessa-Seelannissa koulusurmia käsitteli ainakin The New Zealand Herald.

Yhtä lukuunottamatta kaikki Australian ja Uuden-Seelannin lehdistössä julkaistut artikkelit olivat kansainvälisten uutistoimistojen AP:n, AFP:n ja Reutersin materiaalia. Ainoastaan The Australian käsitteli aihetta pääkirjoituksessaan 10.-11. marraskuuta.

Ensimmäiset artikkelit aiheesta ilmestyivät perjantaina ja käsittelivät itse tapahtumaa, sen jälkeen niiden sisältö keskittyi muun muassa YouTuben kaltaisten internetsivustojen merkitykseen. Tiiistain 13. marraskuuta The Canberra Times ja The Australian noteerasivat myös Maaningalla tapahtuneen koulua joukkosurmalla leikillään netissä uhanneen nuoren pidätyksen.

Lehdistössä julkaistuista kuvista yleisimmät olivat YouTube-kuvat, joissa tekijä osoittaa aseellaan suoraan kameraan sekä kuvat koululaisten evakuoinnista, koulua vartioivista poliiseista, surevista kynttilöitä sytyttävistä naisista ja koululla rikkoutuneesta lasiovesta.
...
jatkuu täällä:
http://www.formin.fi/public/default.asp ... ture=fi-FI

[Doctor Lecter]

Jokelan kauhuista kohta 10 vuotta - monilla painajainen jatkuu yhä

Kymmenen vuotta sitten Alviina Alametsä pakeni murhaajaa koulussa.

Kymmenen vuotta sitten Alviina Alametsä juoksi tätä käytävää pitkin niin lujaa kuin pystyi. Kuva: Lauri Rotko

alviina.jpg (20.74 KiB) Katsottu 15618 kertaa

Alviina Alametsä, 24, on hymyileväinen nuori nainen. Elämä on mallillaan: on uusi mielenkiintoinen työ, harrastuksia ja paljon ystäviä.

Maaliskuisena sunnuntaina hän saapuu entiselle koululleen. Hän kävelee koulun käytäviä ja vakavoituu. Puhe kuulostaa varautuneelta, kertoo Sunnuntaisuomalainen.

Astumme luokkaan, jossa Alametsä istui yhteiskuntaopin tunnilla vajaat kymmenen vuotta sitten. Silloin, marraskuussa 2007, koulun käytävältä alkoi kuulua outoja ääniä.
- Istuin tässä. Tuolla takana oli yksi luokan pojista tuoli kädessään. Hän oli valmiina rikkomaan ikkunan pakoreitiksi, Alametsä kertoo.

Tuusulan Jokelan koulun käytävältä kuuluneet äänet tulivat koulumurhaajan aseesta.
- Luokkaamme ryntäsi paniikissa olevia, itkeviä lukiolaisia, jotka olivat kohdanneet ampujan, opiskelukaverinsa. Hetken kuluttua laukauksia ja huutoa kuului ihan läheltä, viereisestä luokasta.

Sitten murhaaja tuli Alametsän luokan oven taakse. Hän ampui lukkoa. Päästäkää sisään tai ammun kaikki, hän huusi.

Lopulta äänet kaikkosivat ja alkoi piinaava epätietoisuus. Hiljaa, ettei ampuja kuulisi. Alametsä lähetti tekstiviestejä läheisilleen. Viestejä oli vaikea saada läpi, koska sadat tekivät samaa.

Muutamassa minuutissa paniikki valtasi koko koulun.

Kesti pari tuntia ennen kuin poliisi tuli luokan oven taakse. Luokka empi hetken mutta uskalsi avata oven. Raskaasti varustautunut poliisi sanoi, että pitää juosta niin lujaa kuin jaloista lähtee.
- Pakoreittimme meni kahden käytävän läpi. Jokaisen kulman kohdalla jännitti hirveästi, mitä sen takana odottaisi. Ja tässä keskellä pitkää käytävää oli pyörätuoli kumollaan, Alametsä muistelee.

Vielä ulkonakin piti juosta. Alametsä heitti korkeakorkoiset kenkänsä pois, jotta pääsisi lujempaa. Jalkapohjiin upposi lasinsirpaleita, mutta ne tyttö huomasi vasta iltapäivällä - shokissa hän ei tuntenut kipua. Oppilaat pääsivät kotiin läheiseltä alakoululta vasta illalla, kun ampuja oli löytynyt ison koulukeskuksen vessasta.

Saman päivän iltana uutiset kertoivat, että koulun abiturientti ehti surmata rehtorin, terveydenhoitajan ja kuusi opiskelijaa ennen kuin ampui itseään vessassa. Murhaaja kuoli vammoihinsa sairaalassa.

Murhaaja ampui rehtorin koulun ulkopuolella.

Hyvä ystävä kuoli

Alametsä tiesi kaikki kuolleet, ja yksi heistä oli hänen hyvä ystävänsä. Aluksi hänen oli vaikea ymmärtää, että he olivat poissa. Oli myös vaikea käsittää, että oman koulun abiturientti pystyi tekemään jotain niin kamalaa.
- Olin hyvin vihainen.

Mutta elämä jatkui. Opiskelijat ja henkilökunta palasivat koulurakennukseen parin viikon kuluttua murhista - heti kun tilat oli remontoitu. Aluksi Alametsää hermostutti, mutta pian hän huomasi, että koulussa oleminen oli hänelle helpompaa kuin monille muille. Alametsä päätti käydä myös lukion Jokelassa.

Jotkut eivät pystyneet palaamaan kouluun enää koskaan.

Kävelemme koulun ruokasaliin. Edessä ovat Suomen tunnetuimmat koulun lasiovet. Murhaaja ampui ovien läpi useita kertoja, ja poliisin kuvat luodinrei’istä levisivät kaikkialle. Ruokasalin vieressä on miesten vessa, josta ampuja löytyi.

Yhtäkkiä vierestämme kuuluu naisen ääni.
- Voisitteko mennä pois mahdollisimman nopeasti.

Pyytäjä kuuluu teatteriryhmään, joka valmistautuu esitykseen koululla. Nainen sanoo, ettei pysty keskittymään, jos mieleen tulvii järkyttäviä asioita. Itku ei ole kaukana.

Olemme olleet koululla vasta hetken, emmekä ole kysyneet teatteriryhmäläisiltä mitään kymmenen vuoden takaisista tapahtumista.

Kenties pelkkä Alametsän näkeminen kertoi sen, että olemme täällä koulumurhien takia. Jokelassa moni tuntee vieläkin Alametsän, sillä hän on haastatellut alueen ihmisiä kirjaa ja televisiodokumenttia varten.

Masennus iski moniin

Ihmiset toipuvat traumoista eri tahdissa. Aluksi voi mennä kuukausia kuin sumussa, päivästä toiseen sinnitellen. Monet työntävät järkyttäviä tapahtumia pois mielestään. Näin kävi Alametsällekin. Hän kävi kerran psykologin luona ryhmätapaamisessa ja kerran yksin.
- Niissä tuntui kuitenkin siltä, että ammattilaisetkin olivat aika ymmällään tapahtuneesta. En tiedä, oliko niistä mitään apua.

Jokelan koululaisille järjestettiin myös kaikenlaista viihdykettä, kuten konsertteja ja vierailu Sea Life -akvaarioon. Nekään eivät innostaneet Alametsää. Hän olisi surrut mieluummin ilman piristystempauksia.

Lukiota aloitellessaan Alametsä seurasi, kun monet nuoret synkistyivät ja vajosivat masennukseen. Nyt Alametsä ajattelee, että edes yhden terapiakäynnin olisi pitänyt olla pakollinen kaikille.
- Eiväthän teinit vapaaehtoisesti halua sellaisiin osallistua.

Alametsä tuntee useita ihmisiä, jotka eivät toipuneet traumasta koskaan. Toiset syrjäytyivät, jotkut tekivät itsemurhan.
- En koskaan unohda hetkeä juuri ennen englannin ylioppilaskirjoituksia: saimme tietää yhden oppilaan itsemurhasta.

Jokelassa moni tietää jonkun itsemurhan tehneen, mutta Alametsän mukaan itsemurhista ei ole haluttu puhua.

Itsemurhia tapahtui myös jokelalaisen Kaisan perheen lähipiirissä. Itsemurhat tuntuivat erityisen raskailta, kun perhe ei ollut muutenkaan ehtinyt toipua järkyttävistä tapahtumista.

Kaisa kertoo olevansa edelleen hämmentynyt. Vuosien jälkeenkin hänen on vaikea puhua tunteistaan, eikä hän siksi esiinny haastattelussa oikealla nimellään. Toisaalta hän myöntää, että asioista on tarve keskustella.

Kaisan lapset kävivät kymmenen vuotta sitten koulua Jokelassa.
- Koulusurmien jälkeen lapsilta meni usko maailmaan turvallisena paikkana. Luottamus ihmisiin katosi.

Kaisan lapset näkivät öisin painajaisia, jossa he juoksivat murhaajaa pakoon. Yksinolo oli mahdotonta. Vuosiin lapset eivät esimerkiksi uskaltaneet matkustaa yksin junalla, koska ”jokuhan voi tulla ja ampua”.

Kaisa haki pahimmin oireilevalle lapselleen apua. Silloin ampumisesta oli kulunut puoli vuotta.
- Kriisiapu oli jo päättynyt, eikä määrärahoja enää kuulemma ollut. Saimme sentään viisi keskustelukertaa mielenterveyshoitajalle.

Lapsi ei uskaltanut mennä keskustelemaan yksin vieraan ihmisen kanssa, joten äiti meni mukaan. Lapsi ei myöskään uskaltanut puhua mitään.

Kaisasta tuntuu, että myös hän itse sai apua terapiaistunnoista, joissa oli lapsensa mukana.
- Niistä oli apua meille molemmille, mutta viiden kerran jälkeen ei ollut enää mahdollisuutta jatkoon. Yhden kerran kävimme perheterapiassa, mutta aika oli niin myöhään illalla, että lapset nukahtivat kesken tapaamisen.

Kaisa uskoo, että perhe olisi tarvinnut apua pidempään, mutta hän ei jaksanut vaatia riittävän jämäkästi.
- Keskustelun tarvetta olisi vielä nytkin.

Murhaaja ampui itseään koulun vessassa ja kuoli myöhemmin sairaalassa.

Kriisiryhmän pitkät päivät

Psykoterapeutti Marja Sieranoja oli ruokatunnilla, kun hän kuuli Jokelan ampumisista. Kriisiryhmä organisoitiin heti. Ryhmä oli paikalla kaksitoista päivää. Puhelinpäivystys toimi vajaan viikon ajan vuorokauden ympäri.
- Tilastoihin on kirjattu, että autoimme akuutissa vaiheessa 750:tä ihmistä, joista suurin osa oli nuoria, Sieranoja kertoo.

Akuutin vaiheen jälkeen alkoi jälkihoito. Myöhemmin Sieranoja työskenteli myös Kauhajoella, kun siellä tehtiin koulumurha vuosi Jokelan jälkeen.
- Kun turvallisuudentunne saa näin valtavan kolauksen, monet oireilevat pitkään. Tulee esimerkiksi unettomuutta ja pelkoreaktioita.

Jos on aiemmin kokenut trauman, uusi trauma yleensä aktivoi sen. Kauhajoen koulumurhat toivatkin monelle Jokelassa olleelle uudelleen tukalan olon.

Sieranojan mukaan työnnämme usein traumaattisen kokemuksen pois mielestämme. Trauma voi olla kuin pakastimeen heitetty leipä: kun traumaa käsitellään terapiassa, täytyy edetä sopivassa tahdissa - leipää ei kannata sulattaa mikrossa.
- Traumatisoitunut voi saada apua vaikkapa kognitiivisesta terapiasta, jossa voidaan vähitellen ja turvallisesti altistaa esimerkiksi traumatisoivalle paikalle.

Sieranojan mukaan ihmisten kyky selviytyä yllättävistä ja järkyttävistä kokemuksista vaihtelee. Jos traumatisoitunut tarvitsee terapiaa koulusurmien kaltaisten tapahtumien jälkeen, muutama kerta ei riitä.
- Yleensä terapia jatkuu ainakin kolme vuotta.

Psykoterapeutti on hämmästynyt tiedosta, että joku Jokelassa olisi jäänyt ilman tarpeellista apua. Hän muistelee, että valtion varoja jälkihoitoon oli runsaasti.

Kelan tilastojen mukaan Jokelassa traumatisoituneiden psykoterapiaan käytettiin vuosina 2008-13 yhteensä lähes 180 000 euroa. Eniten kävijöitä oli vuonna 2010, 39 ihmistä.

Tuusulan kunnan terveydenhuollossa ei ole enää töissä ihmisiä, jotka olivat tekemisissä jälkihoidon kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi kolme vuotta sitten raportin, jossa selvitettiin opiskelijoiden tukea Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen.

Raportin mukaan suurimmalle osalle riitti välitön kriisityö. Noin kymmenellä sadasta traumasta johtuvia oireita oli vielä kahden vuoden kuluttua tapahtuneesta. Raportissa arveltiin, että näiden ihmisten psykoterapian ja muiden hoitojen tarve jatkuu vielä vuosia.

Raportissa myös huomautettiin, ettei Jokelan yläkouluikäisillä nuorilla ehkä ollut samanlaisia valmiuksia käsitellä tapahtumia kuin kymmenen vuotta vanhemmilla Kauhajoen ammattikorkeakouluopiskelijoilla.

Vertaistuki oli monille tärkeä keino toipumisessa.
- Juttelusta saman kokeneiden kanssa on yleensä apua. Ja kun on riittävästi toipunut, asiasta voi keskustella myös julkisuudessa. Tarinat selviytymisestä voivat auttaa monia, Sieranoja sanoo.

Tapasi ampujan vanhemmat

Kun pahin viha oli väistynyt, Alviina Alametsä halusi pohtia tapahtumia uudelleen. Hän halusi tietää, mistä tragedia johtui. Lukion viimeisellä luokalla Alametsä alkoi kirjoittaa tapahtumiin perustuvaa romaania. Sitä varten hän haastatteli oppilaita, opettajia, tutkijoita ja psykologeja. Monilla oli tarve puhua.
- Tuntui siltä, että trauma oli vielä silloinkin hoitamatta. Oli vain pantu laastareita haavoihin.

Alametsä huomasi, että monet kokivat syyllisyyttä. He kysyivät itseltään, miksi juuri he jäivät henkiin, kun toiset kuolivat. Monet opettajat pohtivat, olisivatko voineet estää tapahtumat.

Romaanissaan Alametsä lainaa murhaajan päiväkirjoja. Hän tutustui samoihin kirjoihin, levyihin ja ideologioihin kuin murhaaja ja tapasi tämän vanhemmat.

Vanhemmat olivat yrittäneet saada kiusatulle ja ahdistuneelle pojalleen apua. Hänelle oli määrätty psyykenlääkitys, mutta muuta hoitoa hän ei ollut saanut. Koulumurhien jälkeen esimerkiksi kriisipsykologi Salli Saari arvioi, että ampumiset kertoivat nuoren miehen patoutuneesta vihasta.

Pari vuotta sitten Alametsää pyydettiin mukaan tekemään dokumenttielokuvaa koulumurhaajasta. Hollantilainen Alexander Oey oli ohjaamassa filmiä Pekka - Inside the Mind of a School Shooter.

Alametsää epäilytti lähteä mukaan. Lopulta tiedonjano voitti. Hän halusi tietää lisää aiheesta ja uskoi, että dokumentista tulisi hyödyllinen. Hän halusi myös, ettei murhaajasta syntyisi henkilökulttia vaan dokumentissa kerrottaisiin myös hänen heikkouksistaan.

Alametsä haastatteli taas oppilaita, opettajia, kuraattoria ja murhaajan läheisiä. Vähitellen syntyi kuva pojasta, jolle oli tapahtunut paljon pahaa.
- Aloin ymmärtää, että tragedia olisi ehkä voitu estää. Kukaan ei vain yhdistänyt hajallaan olevia palasia. Opettajat olivat huomanneet, ettei hän enää käynyt tunneilla, kuraattori tiesi kiusaamisesta ja terveydenhuolto psyykkisistä ongelmista.

Abiturientti aloitti koulumurhien suunnittelun maaliskuussa ja toteutti tekonsa marraskuussa. Dokumenttielokuvassa lähes kaikki sanovat, etteivät olisi voineet estää tapahtunutta. Alametsästä se tuntuu ymmärrettävältä psykologiselta suojautumiskeinolta.
- Mutta tietysti lähes kaikki voivat tehdä jotain. Minäkin olisin voinut vaikka mennä juttelemaan hänelle.

Jokelassa toimii edelleen kauppa, josta murhaaja osti aseensa. Samasta kaupasta hankki aseensa myös Kauhajoen koulumurhaaja.

asekeskus.jpg (109.67 KiB) Katsottu 15618 kertaa

Oppilashuollossa yhä suuria puutteita

Murhaaja osti aseensa jokelalaisesta asekaupasta. Kauppa toimii yhä samassa paikassa, vain muutaman sadan metrin päässä koulusta. Tragedian jälkeen aselakia tiukennettiin nopeasti. Poliisi on tehostanut toimintaansa ja kertoo saavansa jatkuvasti kiinni koulumurhia suunnittelevia ihmisiä.

Mutta mitä tehtiin sille, ettei kukaan edes alkaisi suunnitella murhia? Saavatko lapset ja nuoret nykyisin apua?

Tilastojen mukaan koulujen terveydenhoitajat, lääkärit, psykologit ja kuraattorit tekevät nyt hieman enemmän työtunteja kuin kymmenen vuotta sitten, mutta aluei­den ja koulujen välillä on suuria eroja. Asuinpaikka voi siis ratkaista paljon.

Monet kunnat eivät noudata sosiaali- ja terveysministeriön suosituksia henkilöstömitoituksista. Esimerkiksi yhden kouluterveydenhoitajan vastuulla tulisi suosituksen mukaan olla enintään 600 oppilasta ja yhden lääkärin vastuulla 2 100.

Ennen kirjoituksia saimme tietää yhden oppilaan itsemurhasta.
THL:n asiantuntijan Kirsi Wissin mukaan lähes neljässäkymmenessä prosentissa kouluista ei lukuvuonna 2014-15 päästy suositeltuun terveydenhoita­jien määrään. Lääkäreiden oppilasmääriä koskeviin suosituksiin ylsi vain neljätoista sadasta koulusta. Myös psykologien ja kuraattorien palveluita tarjottiin puutteellisesti. Wissin tiedot perustuvat hänen kollegoidensa kanssa tekemään tutkimukseen, joka julkaistiin Lääkärilehdessä.

Suomessa on paljon kouluja, joista koulupsykologi puuttuu kokonaan. Peruskouluista seitsemän sadasta, lukioista seitsemäntoista sadasta ja ammattikouluista neljäkymmentä sadasta on vailla psykologia.

Myös oikeusministeriön Jokelaa käsitelleessä loppuraportissa muistutettiin sosiaali- ja terveysministeriön suosituksista: kun henkilöstöä on liian vähän, syrjäytymisvaarassa oleva nuori ei välttämättä saa tarvitsemaansa varhaista, moniammatillista tukea.

KiVa Koulu -hanke hyytyy

Koulukiusaamisen torjuntaan aloitettiin KiVa Koulu -hanke vuonna 2006. Sitä hehkutettiin uutisissa myös silloin, kun Jokelan koulumurhien loppuraportti valmistui.

KiVa Koulu -hankkeeseen osallistuivat lähes kaikki Suomen koulut, kunnes osallistumisesta alettiin viime syksynä periä maksuja. Yli puolet kouluista jättäytyi pois. Nyt mukana on enää neljä koulua kymmenestä.

Alametsä on huolissaan. Koulujen oppilashuollossa ei hänen mielestään ole tarpeeksi väkeä, ja nuoret joutuvat jonojen jatkoksi, jos tarvitsevat mielenterveyspalveluja.
- Pitäisi ymmärtää, että nuorten on saatava apua heti. Pitkällä odotusajalla voi olla tuhoisat seuraukset.

Samaa mieltä on psykoterapeutti Sairanoja. Nuoret eivät hänen mukaansa jaksa odottaa apua kauan.

Tämän vuoden alussa Suomen Mielenterveysseura aloitti nuorille suunnatun Sekasin-chatin. Verkkopalvelu on hyvin ruuhkainen, vaikka se on auki aamuseitsemästä puoleenyöhön. Tähän mennessä yhteydenottoyrityksiä on tullut jo 26 000.
- Nuorilla on kova tarve keskustella, sanoo Mielenterveysseuran verkkokriisityön päällikkö Satu Raappana.

Chatin työntekijät, ammattilaiset ja vapaaehtoiset, ovat ehtineet keskustella 3 000 nuoren kanssa. Tärkeimmät aiheet ovat ahdistus, itsetuhoisuus, masennus, ihmissuhdeongelmat ja yksinäisyys.

Raappana uskoo, että chatissa on helppo avautua, koska nuoret ovat verkossa kotonaan eikä henkilöllisyyttään tarvitse kertoa.
- On myös tullut esiin, etteivät nuoret aina kerro kaikista asioistaan esimerkiksi koulukuraattorille, vaikka he olisivat käyneet hänen luonaan.

Raappana toivoo, että kouluissa olisi enemmän oppilashuollon henkilöstöä. Jos esimerkiksi terveydenhoitaja tai koulukuraattori on edes jotenkin tuttu aikuinen, hänelle uskaltaa kertoa helpommin myös ikävistä asioista.
- Oppilashuollon resurssien pitäisi olla paljon suuremmat kuin ne nykyisin ovat. Jos nuorella on hätä, ei hän jaksa toivoa jutteluaikaa vaikkapa seuraavan viikon tiistaille kello 12-14. Ammattilaiset ovat kouluilla usein hyvin rajoitetun ajan.

Nuorten auttaminen on Suomessa yksilöiden auttamista. Yhteisöllisyyteen ei juuri panosteta koulujen oppilashuollossakaan, vaikka sillä voitaisiin vaikuttaa koulun ilmapiiriin ja kiusaamiseen.

Jokelalainen Kaisa on monesti ajatellut, että koululaisten ja heidän vanhempiensa olisi hyvä viettää enemmän aikaa yhdessä varsinaisen koulutyön ulkopuolella. Tilaisuuksissa kaikki lapset olisivat läsnä samanarvoisina.

Kaisan pahimmat painajaiset ovat nyt takana, ja hänen lapsensa ovat nuoria aikuisia ja opiskelijoita.

Alviina Alametsän mielestä Jokelasta selviäminen on tuonut hänelle roh­keutta, mutta kaikkeen hän ei ole vielä valmis. Ei esimerkiksi julkaisemaan kirjoittamaansa kirjaa.

Alametsä on lähtenyt myös mukaan politiikkaan. Hän haluaa vaikuttaa muun muassa mielenterveyspalveluihin.
- En halua, että kukaan joutuu kokemaan mitään sellaista, mitä tapahtui Jokelassa.

Jokelan koulumurhat
Yhdeksän kuolonuhria
*18-vuotias abiturientti hyökkäsi 7.11.2007 Jokelan koulukeskukseen Tuusulassa Keski-Uudellamaalla.
*Murhaaja ampui pienoispistoolilla useita ihmisiä kohti, yhdeksän kuoli ja kaksitoista haavoittui.
*Yksi kuolleista oli murhaaja itse. Hän ampui itseään koulun vessassa ja kuoli myöhemmin sairaalassa.
*Jokelan koulukeskuksessa on yläkoulu ja lukio. Murhien aikaan keskuksessa oli noin 500 opiskelijaa.[/i]
ess.fi
KOTIMAA 05:00

[VoDKa]

10 vuotta jo. Niin se aika lentää.

Olen tavannut muutamia henkilöitä joita myös tuo Alametsä on haastatellut juttuunsa ja olen samaa mieltä siinä, että Pekan kohdalla ongelmaksi koitui ihan puhtaasti puutteellinen mielenterveystyö. "Ota tästä pilleri ja piristy"-tyyppinen hoito mitä silloin (ja varmaan edelleenkin turhan usein) tarjottiin ei ollut todellakaan riittävää ja yhdessä näiden kaikkien ongelmien kanssa lopputulos oli mitä oli. Joskus olen myös miettinyt sitä, että jos Pekka ei olisi päätynyt ampumaan luokkatovereitaan, olisiko Kauhajokeakaan koskaan tapahtunut? Luulen että ei olisi. Vaikka Matti ei suoraan koskaan kai viitannutkaan siihen että inspiroitui Pekan tekemisistä, niin uskon silti vahvasti että kyllä siinä on sellaisena voimakkaana ponnikkeena nämä Jokelan asiat olleet kuitenkin. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että jotenkin Jokelan tekijän omaisten pitäisi tuntea syyllisyyttä myös Kauhajoesta. Eivät he olisi voineet mitenkään Kauhajokea estää Pekan tekojen jälkeen, vaan kyseessä oli toisen nuoren miehen oma itsenäinen päätös toistaa tapahtumia.

Kiitos Lecter jutun tänne laittamisesta. Mitään uuttahan tuossa ei sikäli tullut ainakaan minulle, tiesin jo vuosi Jokelan tapahtumien jälkeen jälkihoidon pettäneen pahasti esimerkiksi useimpien omaisten kohdalla, eikä ollut kauhean suuret luulot siitä että tapahtuman keskipisteessä olleetkaan välttämättä olisivat saaneet kovin hyvää hoitoa. Silminnäkijöiden ja paikalla olleiden määrä oli kuitenkin niin suuri, että kun yhtäkkiä pitäisi saada useammalle sadalle järkevästi keskusteluapua pienellä paikkakunnalla sellaisen tapahtuman jälkeen mitä ei Suomessa ole aiemmin nähty, niin eihän se voi onnistua täydellisesti. Eräällä tapaa Jokelan todistajat ja omaiset ovatkin siis olleet ikään kuin koekaniineja sen suhteen miten tälläisen tragedian jälkeen voidaan yrittää jälkihoitoa ja kriisiapua antaa.

[On Anoi Kaa]

Sota ryssää vastaan ja Saksan kanssa&vastaan se vasta synnyttikin luontaisen koelabran. Mielestäni on turhaa edes kuvitella, että joku epävakaa psykologi voisi auttaa traumatisoitunutta. Kyllä meillä on ihan dna:ssa kirjoitettu keinot, kuinka päästä yli vittumaisista tilanteista. Niissä roikkuminen, päinvastoin, pahentaa tilannetta. Mutta tuohan se toki leipää terapeuteille, kun joku heikkopeikko pakotetaan heistä riippuvaiseksi.

Jos psykologit&terapeutit kaikenlaiset oikeasti auttavat näitä pääsemään yli, niin pitäisi olla miljoonia psykologeja auttamaan meitä, jotka olivat New Yorkissa tuolloin ja niitä, jotka sitä telkkarista katsoivat. Johtuukohan epäilyni muslimiutta kohtaan siitä, etten saanut terapiaa, kun tuplafallokset tippuivat ja sen vuoksi ajattelen "väärin"? Hmmmm?

Ei ne mitään terapiaa kaipaa, joukkosurmia tulee ja menee. Se on arki vuonna 2017.

[aumari]

Nuoret ei kokemukseni mukaan todellakaan halua puhua aikuisen ammattilaisen kanssa, mieluummin he puivat asioita porukassa keskenään. Siinäkin on ongelmansa kun toiset ovat nähneet ja toiset olleet muuten lähellä, toiset ovat herkempiä ja toiset erilaisia avautumisessaan.

[tj_eme]

Ansiokas juttu entiseltä oppilaalta ja myös lehdeltä. Olen itsekin käynyt keskikoulun ja lukion Jokelassa 1970-80 luvuilla. Oman tyttäreni luokkatoverin veli kuoli tuossa ammuskelussa ja monen tutun lapset olivat koulussa tuolla ampumisen tapahtuma-aikaan.

Muuten tuossa jutussa ollaan aika lailla asian ytimessä, mutta itsemurha-alttius oli alueella melkoisen kovaa jo aikaisemmin. Omista koulukavereista Jokelasta teki jo 1980-luvun alkupuolella itsemurhan kaksi ja rikosten uhriksi on joutunut muutama. Prosentti on aika kova yhteen kouluun ja arvelen syytekijöiden olevan ennallaan monella tapaa. Olihan se PEAnkin teko omalla tavallaan laajennettu itsemurha.

[Valoviikate]

Linkissä myös video.

Rehtorin poikkeuksellisesta kuulutuksesta repesi hysteria – Joni, 26, kertoo tv:ssä nyt tarkasti, mitä Jokelassa tapahtui

Julkaistu: 19.4. 17:18

Jokelan koulusurmaaja kohotti aseen Joni Aaltosta kohti ja laukaisi. Joni ehti väistää ja selvisi. Samalla penkillä englannintunnin alkua odottanut Aaltosen ystävä kuoli.

– Pekka tuli yläkertaan, käveli vessaan, katsoin vaan, et okei, ei siinä mitään. Pekka tulee tänne näin ihan täysin rauhallisin askelin, täysin ilmeettömänä kävelee vaan kohti ja jää siihen parin metrin päähän seisoskelemaan. Odottelee sit vaan, katsoo silleen, aha okei ja sit vaan pamahtaa silmien väliin. Saman tien kun ase pamahti mä juoksin palo-ovesta ulos ja rappusista alas ja ulos rakennuksesta, 26-vuotias Joni Aaltonen kertoo liki 10 vuoden takaisesta koko Suomea koskettaneesta tragediasta, Jokelan koulusurmasta, Katastrofin anatomia -ohjelmassa.

”Ilmeisesti väistin hänen ampumalinjaansa alitajuntaisesti, koska luoti ei osunut minuun. Laukaus oli selvästi osoitettu minuun. Pekka Auvinen ei sanonut meille mitään käytävässä ollessaan, emmekä mekään puhuneet hänelle mitään”, Joni Aaltonen kertoi esitutkinnassa tapahtumista.

Oman koulun oppilas 18-vuotias Pekka-Eric Auvinen murhasi kuusi oppilasta sekä koulun terveydenhoitajan ja rehtorin Jokelan koulukeskuksessa Tuusulassa 7. marraskuuta 2007. Jokaiseen uhriin osui enemmän kuin yksi laukaus.

Hätäkeskus sai ilmoituksen asiasta kello 11:43.

Poliiseja odotti lohduton näky

Vain 15 minuuttia aikaisemmin Auvinen oli sulkenut kotitietokoneensa. Sen jälkeen hän oli ajanut polkupyörällä koulun pihaan ja mennyt E-siivestä sisään rakennukseen. Ensimmäisen uhrinsa hän ampui kello 11:42 ja viimeisen kello 11:55-11:57. Uhrit valikoituivat poliisin mukaan sattumalta.

Katastrofin anatomia -ohjelmassa kuullaan Joni Aaltosen lisäksi kahta opettajaa sekä paikalle menneitä poliiseja.

Noin kaksi tuntia hälytyksestä tuli ilmoitus yhdestä vessasta, että tekijä oli löytynyt. Auvinen oli ampunut itseään päähän. Hän kuoli Töölön sairaalassa kello 22:14 samana iltana.

Poliisi yritti kaikin tavoin varmistaa, voidaanko ammuttuja vielä pelastaa. Näky koulurakennuksessa oli kuitenkin lohduton.

– Valitettavasti koulusurmissa tilanne on sen laatuista, että se on teloitusta. Tässä tapauksessa kenellekään uhreista ei ollut mitään tehtävissä. Kun kävelin siihen aulaan, missä oli useita ammuttuja lapsia, opiskelijoita, siinä oli kännykkä yhdelläkin henkilöllä vieressä. Siinä äiti soitti ja jouduin itse katsomaan ja toteamaan, tuohon puheluun ei enää kukaan vastaa. Tämä ehkä kuvaa parhaiten sitä tunnelmaa, mikä siellä koulussa sisällä oli. Siellä huokui, täällä on taisteltu, täältä on yritetty paeta, on päästy pakenemaan. Osa ei valitettavasti päässyt, ylikomisario Timo Leppälä kertoo ohjelmassa.

Joni Aaltonen pakeni koululta monitoimitalolle. Hänellä oli kova huoli kaveristaan.

– Yritin soittaa pari kertaa monitoimitalolta, josko se vastaisi kuitenkin, mutta ei se vastannut ikinä. Kaveri siellä käytävällä menehtyi sitten kuitenkin. Hän istui mun vieressä piilossa sen tilanteen aikana. Hän ei nähnyt Pekkaa ollenkaan, hän luki lehteä vaan siinä eikä tajunnut sitä tilannetta ollenkaan. Semmoinen päivä oli 7.11.2007, Joni Aaltonen kertoo ohjelmassa silmät kyynelissä.

Ei kuullut rehtorin kuulutusta

Rehtori oli ehtinyt kuuluttaa, että jokaisen pitää pysyä luokassa eikä luokasta saa poistua ja ovet pitäisi pitää lukossa. Joni Aaltonen ei kuullut kuulutusta, koska hän oli vessassa. Hänen kaverinsa ei saanut kuulutuksesta selvää, kun se oli niin ”hätäinen”.

Kuulutus aiheutti hämmennystä poikkeuksellisen pyynnön takia. Rehtori pyysi pysymään luokissa, kun yleensä poistumisharjoituksissa luokista poistuttiin hallitusti. Opettaja Kim Kiuru törmäsi käytävällä hysteerisiin oppilaisiin, joista yksi sanoi, siellä ammutaan.

– Eräs toinen kollega, joka oli ollut rakennuksen toisessa päässä juoksi sisäpihan kautta C-siivestä sisään. Juoksi käytävää pitkin meidän luokse ja sanoi sitten, että kuka ampuu ja missä on ammuttu ja siellä on uhreja. Siinä vaiheessa mä vasta sitten käsitin, että kyseessä on koulun oma oppilas, abiturientti, Kiuru kertoo.

– Se oli aika ehdoton kaveri mielipiteissään ja kun mä tiesin, jos tämmöinen tapahtumasarja on käynnistänyt, niin hän ei välttämättä lopeta siitä ennen kuin hän päätynyt johonkin päämäärään tai itse kuollut, Kiuru kertoo Auvisesta ohjelmassa.

”Pani vihaksi, että oli koulun oma oppilas”

Hänelle samoin kuin koulussa tuolloin kieltenopettajana toimineelle Elina Kortekalliolle on ollut vaikea hyväksyä sitä, että ampuja oli oman koulun oppilas.

– Pani vihaksi, oli kaiken kaikkiaan epämiellyttävää, että koulun oma oppilas. Olisi ollut helpompi hyväksyä, jos olisi ollut joku muu kuin koulun oma oppilas, Kiuru sanoo.

Ohjelmassa haastatellaan myös Pekka-Eric Auvisesta psykologisen profiilin tehnyttä kriminaalipsykologian dosenttia Helinä-Häkkänen-Nyholmia. Hän kuvailee Auvista tekohetkellä patologiseksi narsistiksi, joka oli viehtynyt väkivaltaan ja samaistunut koulumassamurhaajiin.

Poliisitutkinnassa selvisi, että Auvinen oli suunnitellut joukkomurhaa pitkään, maaliskuusta 2007 alkaen. Auvinen oli käynyt harjoittelemassa ammuntaa noin kuukautta aikaisemmin Helsingissä.

Auvisen ensimmäinen ampuma-aselupa hylättiin. Auvinen teki uuden lupahakemuksen 18.10.2007 heikkotehoisemmalle aseelle. Lupa myönnettiin seuraavana päivänä.

Jokelan koulusurmaa käsittelevä Katastrofin anatomia -ohjelma esitetään Nelosella maanantaina 24. huhtikuuta. Lähteenä käytetty myös poliisin esitutkintapöytäkirjoja.
Sari Autio

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005176915.html

[peimari]

poistettu sekava teksti.
-NILS-

[dazu]

Olen tavannut muutamia henkilöitä joita myös tuo Alametsä on haastatellut juttuunsa ja olen samaa mieltä siinä, että Pekan kohdalla ongelmaksi koitui ihan puhtaasti puutteellinen mielenterveystyö. "Ota tästä pilleri ja piristy"-tyyppinen hoito mitä silloin (ja varmaan edelleenkin turhan usein) tarjottiin ei ollut todellakaan riittävää ja yhdessä näiden kaikkien ongelmien kanssa lopputulos oli mitä oli. Joskus olen myös miettinyt sitä, että jos Pekka ei olisi päätynyt ampumaan luokkatovereitaan, olisiko Kauhajokeakaan koskaan tapahtunut? Luulen että ei olisi. Vaikka Matti ei suoraan koskaan kai viitannutkaan siihen että inspiroitui Pekan tekemisistä, niin uskon silti vahvasti että kyllä siinä on sellaisena voimakkaana ponnikkeena nämä Jokelan asiat olleet kuitenkin. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että jotenkin Jokelan tekijän omaisten pitäisi tuntea syyllisyyttä myös Kauhajoesta. Eivät he olisi voineet mitenkään Kauhajokea estää Pekan tekojen jälkeen, vaan kyseessä oli toisen nuoren miehen oma itsenäinen päätös toistaa tapahtumia.

Mielestäni psykologi Pertti Luukkonen kommentoi tätä Pekan hoidon "puutteellisuutta" hyvin, myös tänne Murha.infoon kirjoittamissaan kirjoituksissa.
PL kirjoitti, että jos Pekka olisi kertonut lääkärille aikomuksistaan joukkomurhan suhteen, olisi hän varmasti päässyt mielenterveyshoitoon. Mitään tällaista Pekka-Eric ei tälle lääkärille kuitenkaan kertonut.
Media otti välittömästi teon jälkeen kiinni mielenterveyshoidon puutteellisuuteen Pekka-Eric Auvisen tapauksessa, mutta on ansiokkaasti sivuuttanut ja peitellyt tämän Luukkosen esiin tuoman faktan.
Kylmä fakta on, että Pekan saaman hoidon puutteellisuus ei ainakaan pelkästään johtunut hoitavan tahon puutteellisesta toiminnasta, vaan kyse oli myös Pekan oman toiminnan puutteellisuudesta. Mielestäni voidaan sanoa, että Pekka ei itseasiassa halunnut mielenterveyshoitoon.

Tapaus aloitti kuitenkin edelleen jatkuvan keskustelun mielenterveyshoidon puutteellisuudesta ja tarpeesta lisätä "psykiatrian" resursseja. Tässä on sekin huvittava seikka, että kun kritisoidaan Pekan saaman hoidon puutteellisuutta, niin kritiikin keskeinen osa on, että Pekka hoidettiin vain lääkkeillä, mutta samaan aikaan vaaditaan resursseja juuri psykiatrian puolelle, mikä on juuri tätä lääkehoitoa.
Seurauksena meillä on sitten hoidettu syöpäpotilaita jne. vaikeasti sairaita lähes loppuun asti pelkällä psyykenlääkehoidolla ja suomalaisissa lapsissa on ollut kolminkertainen määrä psyykenlääkkeitä syöviä henkilöitä siihen nähden, kuinka paljon esiintyy sellaisia tiloja, joita näillä lääkkeillä hoidetaan.
Vastuu "mielenterveys asioiden parantamisesta", kun annettiin puhtaasti yksityisten, kansainvälisten lääkefirmojen harteille.
Jari Sarasvuo, Björn Wahlroos ja Hjallis Harkimo mm. ovat järjestäneet kusetuskeräyksiä, joilla ollaan kerätty rahaa lasten psykiatriaan, kun "meillähän kaikki lapset ovat nykyään potentiaalisia kouluampujia". Ennen lapsille annettiin korvatulehdukseen antibioottia, nykyään annetaan psyykenlääkettä.

Jokelan kouluampuminen vei tavallaan uudelle tasolle tämän masennus kansantautina- kusetuksen.

Matti Saari oli mielestäni aika pitkälti Jokelan tapauksen kopioija. Eihän se nyt sattumaa ole, että kaksi tällaista tekoa tapahtuu peräjälkeen.
Pekka-Eric Auvinen sai idean koulusurman tekemisestä ajauduttuaan Columbinen high schoolin joukkomurhien tekijöitä ihaileviin nettiryhmiin. Columbinen tapaus oli synnyttänyt Yhdysvaltoihin kopiomurha-aallon, mikä laajeni myös ulkomaille. Kopiomurha-aallon keskiössä olivat nettiin syntyneet faniryhmät. Mieleltään järkkyneet henkilöt ihailivat Eric Harrisia ja Dylan Kleboldia ja jotkut halusivat olla, kuten he, samallalailla ihailtuja. Yksi näistä oli Pekka-Eric Auvinen. Pekka sai kuitenkin myös omia ihailijoita ja hänen tekonsa aiheutti Suomessa yhä vaikuttavan kopiointiefektin.
Pekan manifestin kirjoitukset oli tehty sellaisessa mielessä, että hän kopioi Columbinen ampujien ajattelua, Unabomber manifestoa, Pentti Linkolan filosofiaa ja väärinymmärrettyä Nietzschen filosofiaa, luodakseen itsestään kuvan myyttisenä ja älykkäänä hahmona, saadakseen mahdollisimman tehokkaasti teolleen ihailijoita. Auvinen halusi ehkä tavallaan olla parempi ja kovempi tekijä Harrisin ja Kleboldin alalla ja keskiössä oli nimenomaan tämän manifestin luominen.

[dazu]

Muutama kommentti myös tästä Katastrofin-anatomia ohjelman jaksosta, mikä käsitteli Jokelan koulusurmia.
Minun mielestäni Pekka-Eric Auvisen suhteen ollaan oltu naiiveja, tai ainakin on kommentoitu naiivisti. Helinä Häkkänen-Nyholm kommentoi ohjelmassa vähän siihen tyyliin, että Auvinen vaikuttui interneyhteisöistä ja muuttui tämän jälkeen ihmisenä ja lopullisena vaikuttimena koulusurmaan hän esittää ongelmat nettityttöystävän kanssa.
Mielestäni Auvinen ei mitenkään psyykkisesti muuttunut minkään internetin, tai muun tällaisen ulkoisen vaikuttimen seurauksena, vaan hän yksinkertaisesti oli valmiiksi ongelmainen henkilö, joka tavallaan yhdisti tähän negatiiviseen pakettiin sen internetin negatiivisen vaikutuksen.
Näitä nettityttöystävän kanssa tulleita ongelmia en pitäisi ratkaisevina tämän joukkomurhan kannalta. Pekka-Eric Auvinen oli sulatellut mielessään ajatusta joukkomurhasta jo puolen vuotta, tai pidempään, kun hän maaliskuun alussa 2007 alkoi suunnittelemaan tätä joukkomurhaa. Tuolloin maaliskuun alussa hän oli lyönyt lukkoon jo kaikki tähän tekoon liittyvät asiat, eikä hän sen jälkeen enää poikennut raiteilta, vaan kylmästi toteutti suunnitelmaansa ja eteni tähän tekoon. Asia on ehkä ennemminkin niin, että tämä juttu tuon nettityttöystävän kanssa olisi onnistuessaan voinut saada Auvisen luopumaan teostaan. Jutun epäonnistuminen sitten toimi hänelle eräänlaisena yllykkeenä tekoon.
Osana Auvisen suunnitelmaa jo maaliskuussa oli ollut, että hän tekee itsensä kansainvälisesti tunnetuksi youtuben avulla ennen, kuin toteuttaa joukkomurhan. Osana tätä itsensä tunnetuksi tekemistä hän sitten myös tutustui erinäisiin henkilöihin, kuten tähän nettityttöystäväänsä. Minun nähdäkseni Auvisen ja nettityttöystävän suhde ei ollut niin mustavalkoinen, että nainen toimi ikävästi ja Pekka oli uhri, vaan kyse oli myös siitä, että Pekka käytti tätä naista välineenä osana tätä itsensä tunnetuksitekemisprojektiaan.

http://www.ruutu.fi/ohjelmat/katastrofin-anatomia

[Dark Tetra]

Pekan manifestin kirjoitukset oli tehty sellaisessa mielessä, että hän kopioi Columbinen ampujien ajattelua, Unabomber manifestoa, Pentti Linkolan filosofiaa ja väärinymmärrettyä Nietzschen filosofiaa, luodakseen itsestään kuvan myyttisenä ja älykkäänä hahmona, saadakseen mahdollisimman tehokkaasti teolleen ihailijoita.

Olet jälleen kerran väärässä. Se, että sinä et ole kykeneväinen ymmärtämään, ei tarkoita sitä, että Pekan manifesti olisi kirjoitettu kopiointina kuten esitit. Sinä vain uskottelet itsellesi olevasi taitava asiantuntija, mutta tosiasiallisesti kotipsykologin "taitosi" ovat vain omia mielipiteitäsi. Ja jos sanoisit asiat omina mielipiteinäsi etkä esittäisi niitä "asiantuntijana", ei asiassa olisi mitään moitittavaa.

Pekkaan; Hän oli älyllisesti huippulahjakas ja sen tajuaa kun lukee hänen kirjoituksiaan. Hänen mieli oli todella kieroutunut. Aina puhutaan lapsuudesta kun haetaan syitä, niitä ei välttämättä ole, vaan henkilö on luonnollisesti kieroutunut. Pekalle syötytetyt lääkkeet ovat olleet ampumisille kickstartti. Esim. SSRI-lääkkeet on tarkoitettu muuttamaan persoonaa. CIA:n tiedetään antaneen kyseisiä lääkkeitä tappajilleen poistaakseen tunteet heiltä, että tappo- ja murhatyöt sujuisivat hyvin.

Noin yleisesti Jokelan ammuskelu oli vain osa luonnollista poistumaa. Ihminen on yli 200 000 vuotta tuhonnut lajitovereitaan mitä erilaisimmista syistä. Koulukiusaaminen on erittäin hyvä syy tappaa. Usein kuitenkin potentiaalinen tappaja tuntee jonkinlaista jumalan pelkoa tai ei jostain muusta syystä halua tappaa. Osa ei myöskään tunne saavansa mitään hyötyä tappamisesta. Todellisuudessa kouluampumiset ovat paras keino poistaa koulukiusaamista kun asiasta on tarpeeksi monta kertaa varoitettu ja keskusteltu luokkahuoneissa. Se hiljainen silmälasipäinen poika on yhtälailla kykeneväinen avaamaan tulen 22lr pistoolilla, jakaen vitaaliosumia kuin asiaan vihkiytynyt aikuinen yksilö. Lähtökohtaisesti jokainen laukaus on tappava. Kohteen vain pitää olla luodin tiellä. Ahtaassa koulukäytävässä tämä on ideaalinen tilanne.

Jeesustelijat tietysti kauhistelevat viestiäni ja rukoilevat, koska ovat niin paskoja ihmisiä, että heidän pitää turvautua "jumalaan". Joisivat vodkaa niin kuin rehelliset ihmiset tekevät