Joka viides hyväksyy lapsen laittoman kurituksen

[kattila]

13.11.2012 klo 0:00 | päivitetty 13.11.2012 klo 9:29

Poliisiammattikorkeakoulun laajan kyselytutkimuksen mukaan vakava väkivalta, kuten lapsen lyöminen, on harvinaista, mutta lievempää väkivaltaa joutuu kokemaan yllättävän moni lapsi.

Joka viidennen vanhemman mielestä lasta voi kasvattaa myös tukistamalla tai luunapin voimin, vaikka kuritus on lailla kiellettyä. Lapsia kuritetaan yleisesti kaikenlaisissa perheissä vanhempien tulo- tai koulutustasosta riippumatta.

- Joka toista alle 13-vuotiasta lasta on tutkimuksemme mukaan kuritettu fyysisesti viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kyselyyn vastasi yli 3 000 vanhempaa, kertoo erikoistutkija Noora Ellonen Poliisiammattikorkeakoulusta.

- Joka viidennen vanhemman mielestä on ihan sopivaa, että lasta ristiriitatilanteissa tukistetaan tai läimäytetään, vaikka kaikki tietävät, että ne ovat lailla kiellettyjä.

Leikki-ikäisten kaltoinkohtelu tavallisinta

Noora Ellosen mielestä on huolestuttavaa, että eniten kuritusväkivaltaa kohdistuu 3–6-vuotiaisiin lapsiin.

- Vaikka vanhemmista saattaa tuntua, ettei pieni tukistus ole mitään, niin siitä voi tulla särö lapsen kehitykseen.

- Alle koulu-ikäisen persoonallisuus kehittyy voimakkaasti ja kaikenlainen kaltoinkohtelu on riski lapsen kehitykselle, sanoo Ellonen.

Laki kieltää kaiken lapseen kohdistuvan fyysisen väkivallan. Lapsella on lain mukaan oikeus samanlaiseen koskemattomuuteen kuin aikuisillakin.

- Lapsen kurittaminen tuottamalla hänelle kipua esimerkiksi luunapilla täyttää lähtökohtaisesti pahoinpitelyrikoksen tunnusmerkit.

Ydinperheissä kuritetaan uusperheitä yleisemmin

Kuritusväkivaltaa käytetään kaikenlaisissa perheissä vanhempien tulotasosta tai koulutuksesta riippumatta.

- On yllättävää, että niin sanotuissa ydinperheissä lapsia näytetään kuritettavan jopa useammin kuin uus- tai yksinhuoltajaperheissä.

- Osasyy tähän saattaa olla vanhempien väsymys ja stressi. Uhmaikäisen lapsen kanssa ei aina ole helppoa olla kärsivällinen.

Noora Ellosta harmittaa, että esimerksi kodinhoitoapu näyttää karkaavan lapsiperheiltä aina vain kauemmas. Myös jonot perheneuvoloihin ovat tuskastuttavan pitkiä.

- Tällä hetkellä pienten lasten vanhemmilla ei juurikaan ole mahdollisuuksia saada kunnalta kotiapua, vaikka esimerkiksi sairastelun takia akuutti apu olisi tarpeen.

Yhteiskunta asettaa Ellosen mielestä vanhemmuudelle ja kasvatukselle yhä kovempia paineita.

- Vanhempia pitäisi tukea arjessa ja perhekriiseissä, jotta paineet eivät purkaudu lasten kaltoinkohteluna.

http://yle.fi/uutiset/joka_viides_hyvak ... en/6373085

[INES 7]

Näissä kysymyksissä aina pohdin, miten muut nisäkkäät kasvattavat poikasiaan, jotka riehuvat omiaan. Toisaalta ihmis(laps)en kyky kestää kipua ja yleistä fyysistä pahaa sekä ikävää kohtelua on moninkertaisesti heikentynyt verrattuna eläimiin. Siis syynä monimutkaisempi äly ja sosiaalisuus ja tunne-elämä yleensä myös.

Mutta silti siis. Onko pieni näpäytys joskus paikallaan herättämään sekoilevan ihmisen alun, kun pitäisi kasvaa maailmaan, jossa ennen pitkää tulee turpaan, jos ei kunnioita sääntöjä?

[Valoviikate]

Mutta silti siis. Onko pieni näpäytys joskus paikallaan herättämään sekoilevan ihmisen alun, kun pitäisi kasvaa maailmaan, jossa ennen pitkää tulee turpaan, jos ei kunnioita sääntöjä?

Ei.

[INES 7]

Mutta silti siis. Onko pieni näpäytys joskus paikallaan herättämään sekoilevan ihmisen alun, kun pitäisi kasvaa maailmaan, jossa ennen pitkää tulee turpaan, jos ei kunnioita sääntöjä?

Ei.

Näinhän se on.

Parempi konsti olisi se, että joku vieras aikuinen havahduttaisi lapsen sanomalla: "Rauhoitu, ole hyvä!" Toisaalta sekään ei nykyään oikein aina toimi, koska se vieras ihminen olisi usein välittömästi hullunleimainen. Paitsi, jos on ammatin tai muun tehtävän nojalla jotenkin jopa velvoitettu siihen, Siltikin, arviolta, noin puolessa tapauksista silti hullu äijä/ämmä/kusipää/mulkku.

Ehkä sellainen puolituttu; sukulainen, naapuri tai vastaava olisi paras opastamaan ja kertomaan, miten tuollaisesta remuamistamisesta ei tykätä.

Lääkintähuollon koulutuksen tai sosiaalitoimentekijän apuhan olisi usein myös hyvä ja jopa paras keino saada pimahteleva tai muuten kuriton lapsi ns. aisoihin ja terveeseen kasvuun. Mutta se taas ei useinkaan käy. Koska "meidän lapsi mikään hullu ole".

[Antsah]

Mutta silti siis. Onko pieni näpäytys joskus paikallaan herättämään sekoilevan ihmisen alun, kun pitäisi kasvaa maailmaan, jossa ennen pitkää tulee turpaan, jos ei kunnioita sääntöjä?

Ehdottomasti on. Kouluissakin on niin karu meininki nykyään opettajia kohtaan, että ei paljon "rauhoitu ole hyvä" pyynnöt auta. Itsekkin saanut lapsena tukkapöllyä ja ihan AIHEESTA. Eli vissiin olen sitten kieroon kasvanut.

[Maura Isles]

Olen lapseton, eikä minulla ole minkäänlaisia kokemuksia kakaroiden kanssa, joten vastaan ihan mutu -tuntumalla.
Olin aikaisemmin sitä mieltä, ettei pieni tukistus tai näpäytys tai muu vastaava "vähäinen teko" aiheuta mitään peruuttamatonta lapsen kehitykselle. Minua on lapsuudessa ja nuoruudessa tukistettu ja käsitelty kovakouraisesti. Mustelmat ovat parantuneet ja kipu unohtunut. Mutta loukkaavat sanat ja lauseet kummittelevat edelleen mielessä, jos on oikein huono päivä. On haukuttu idiootiksi ja tyhmäksi ja ei-toivotuksi. On tehty naurunalaiseksi, solvattu ja ilkuttu päin naamaa.

Olin siis ollut sitä mieltä, että lasta saa kyllä tarvittaessa ojentaa fyysisesti.
Mutta viime aikoina olen alkanut kyseenalaistamaan tätä ajatusta. Enhän minä käy läimäisemässä miestäni, kun se on jälleen kerran jättänyt vaatteensa / tavaransa / paperinsa / viikon ruokalistansa ympäri huushollia, vaikka nimenomaisesti olen pyytänyt siivoamaan jälkensä. Enkä mene kurittamaan kissaa, kun se on mielenosoituksellisesti paskonut laatikon viereen. En mene nipistelemään miestäni, kun se ei ymmärtänyt / hoksannut / muistanut tehdä jotain asiaa, jonka pyysin hänen tekevän. Joten miksi ihmeessä menisin tekemään sellaista omalle lapselle?

Minun vanhempani eivät ymmärtäneet sitä, että lapsi ei ole aikuinen eikä lapsi ajattele kuin aikuinen. Lapselta ei voida vaatia sellaisia asioita, joita lapsen kehitys ja ymmärrys ei vielä mahdollista. Jossain iässä lapsen muisti on tasan 60 sekuntia. Se ei siitä muutu, vaikka kuinka lujaa huutaisi tai kurittaisi tai tukistaisi. Myöskin syy-seuraus -käsitys muodostuu jossain tietyssä iässä.

Kirjoitin tästä eilen mielestäni paremman tekstin eilen, joka sitten lähti jonnekin bittiavaruuteen... mutta kanta tuli nyt varmasti selville..

[INES 7]

Tosiaan, harvoin puututaan henkiseen lapsen kiusaamiseen, jota perustellaan (muka) kurilla. Vähättelyyn, pilkkaan, vittuiluun, kaiken kivan kieltämiseen, vapausrangaistuksiin, oman tilan rajoituksiin, terveellisen elämän ja hygienian rajoittamisiin jne.

Saattaa olla tekosyinä myös ns. käytännön syyt harjoittaa sadismia, kuitenkin ilman tukistuksia yms.

Vanhempia on joka metroon, itään ja länteen.

[vandt]

Mutta silti siis. Onko pieni näpäytys joskus paikallaan herättämään sekoilevan ihmisen alun, kun pitäisi kasvaa maailmaan, jossa ennen pitkää tulee turpaan, jos ei kunnioita sääntöjä?

Ehdottomasti on. Kouluissakin on niin karu meininki nykyään opettajia kohtaan, että ei paljon "rauhoitu ole hyvä" pyynnöt auta. Itsekkin saanut lapsena tukkapöllyä ja ihan AIHEESTA. Eli vissiin olen sitten kieroon kasvanut.

No sen verran olet kieroon kasvanut, että ajattelet saaneesi tukkapöllyjä aiheesta. Toivottavasti puolisosikin kurittaa sinua aiheesta. Ja pomo töissä. Ja asiakaspalvelijat virastoissa, jos alat jotain vinkua vastaan.

[Antsah]

Kyllä nyt kukkahattu alkoi kiristämään päätä ilmeisesti. Meitä kieroon kasvaneita on näköjään muitakin Iltalehden kyselyn tuloksen mukaan (81%) http://www.iltalehti.fi/perhe/2012111316321102_pr.shtml

Entä jos enemmistö siis onkin oikeassa?

[Willow]

Entä jos enemmistö siis onkin oikeassa?

Minä olen mielellään sitten väärässä, mutta minä en aio kasvattaa lasta fyysisellä kurittamisella. Minua on kaksi kertaa tukistettu, molemmat kerrat muistan, molemmat kerrat olivat mielestäni nöyryyttäviä ja kivuliaita, enkä edelleenkään näe että rangaistus olisi missään suhteessa siihen, minkä takia tukkapöllyä sain. En ole joutunut 6vuotiaan uhmakon kanssa vielä tilanteeseen, jossa olisi pitänyt kajota lapseni fyysiseen koskemattomuuteen. Meillä noudatetaan lyömättömyyden periaatetta; meillä ei lyödä lapsia eikä aikuisia. Lyöminen, tukistaminen, läpsiminen, luunapit, korvasta repimiset - ne eivät vain kuulu meidän perheen tapoihin tai kasvatuskulttuuriin.

Kerran julkaistiin jonkinlainen väkivaltatutkimus jossain Iltalehdessä. Sen mukaan yli 80 prosenttia vanhemmista hyväksyi lapsen fyysisen kurittamisen joissakin tilanteissa. Ykkössyy oli, että jos lapsi on lyönyt jotakin en oikein näe järkevää yhtälöä? "Tuuhan pentu tänne niin mä vähän hakkaan sua, koska menit lyömään naapurin muksua ja lyöminenhän on väärin, senhän nyt tietää kuka tahansa"?

Ah joo, tää on yks mun lempiaiheista, toisaalta tää on aihe joka saa aina harmaita hiuksia ja näppylöitä aikaiseksi. En vaan tajua, että on ok kasvattaa lasta lyömällä mutta jos kasvatat puolisoas samalla tekniikalla, puhutaan (aiheellisesti!) perheväkivallasta. Tätä yhtälöä ei vaan saa taottua mun päähän.

Se, ettei lasta lyö, ei tarkoita että lapset kasvaa kuritta ja rakkaudetta - vaikka näinhän tämä yleensä näissä keskusteluissa menee. Jos et kurita lastas, et rakasta sitä. "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa"...

[Tuomion Pasuuna]

Kyllä nyt kukkahattu alkoi kiristämään päätä ilmeisesti. Meitä kieroon kasvaneita on näköjään muitakin Iltalehden kyselyn tuloksen mukaan (81%) http://www.iltalehti.fi/perhe/2012111316321102_pr.shtml

Entä jos enemmistö siis onkin oikeassa?

Iltalehden kysely ei ole millään tavoin satunnaistettu. Siksi se ei kuvaa suomalaisten asenteita, mikä ilmeneekin siitä, että tulos on päinvastainen Poliisiammattikorkeakoulun tutkimukseen verrattuna. Enemmistö siis nimenomaan ei hyväksy väkivaltaa kasvatuksessa.

Iltalehden "tutkimus"tulos johtuu tietenkin siitä, että lastaan laittomasti pahoinpitelevät ovat herkemmin puolustamassa rikollista toimintaansa ja äänestävät useammin.

[Belker]

Tutkimus olisi pitänyt otsikoida:

JOKA VIIDES ÄITI SALLII VÄKIVALLAN KASVATUKSESSA

Vastanneista äitejä oli 90%.

IMO lastaan väkivallalla kasvattava on lähinnä kävelevä perereikä, mitä kasvatustaitoihin tulee. Lasta kasvatetaan pitkäjänteisesti, joten äkillisiin ojenteleuihin ei tule tarvetta.

Vinkujat voivat mennä verbaaliulostamaan sanansa sosiaalitoimelle ja poliisille, jos ovat niin varmoja oikeellisuudestaan. Noista paikoista saa hyvää palautetta, koska tokihan oikein tekevinä voitte julkisesti kertoa oikeista menetelmistänne.

[joey]

Suurin osa lapsista on mahdollista kasvattaa täysin ilman väkivaltaa, mutta ilmeisesti suurin osa kyselyyn vastanneista vanhemmista on sellaista auktoriteetiltään heikkoa porukkaa, joka ei pysty hallitsemaan mitään muuten kuin pelolla tai fyysisellä ylivoimalla.

Uskon kyllä, että on sellaisia lapsia ja tilanteita, joissa kurittamisen käyttäminen on väistämätöntä. Esimerkiksi: jos oma lapseni jäisi kiinni naapurin kissan rääkkäämisestä tai jostain muusta vastaavan tason sikailusta, saisi aivan varmasti tuta tekosensa nahoissaan. Mutta eläimiä rääkkäävä lapsi onkin sen tason kasvatettava, johon järkipuhe ei uppoa. Ja niitä lapsia ei tuohon kyselyyn vastanneista ole tilastollisesti kuin ehkä yhdellä prosentilla.

[Antsah]

Entä jos enemmistö siis onkin oikeassa?

Minä olen mielellään sitten väärässä, mutta minä en aio kasvattaa lasta fyysisellä kurittamisella. Minua on kaksi kertaa tukistettu, molemmat kerrat muistan, molemmat kerrat olivat mielestäni nöyryyttäviä ja kivuliaita, enkä edelleenkään näe että rangaistus olisi missään suhteessa siihen, minkä takia tukkapöllyä sain.

Ah joo, tää on yks mun lempiaiheista, toisaalta tää on aihe joka saa aina harmaita hiuksia ja näppylöitä aikaiseksi. En vaan tajua, että on ok kasvattaa lasta lyömällä mutta jos kasvatat puolisoas samalla tekniikalla, puhutaan (aiheellisesti!) perheväkivallasta. Tätä yhtälöä ei vaan saa taottua mun päähän.

Ai nytkö keskustellaan jo lyömisestä? Kuitenkin jotain teillä vanhemmilla menee metsään tällä hetkellä lasten kasvatuksessa kun kouluissakin on koko ajan enemmän oppilasainesta joka ei kunnioita opettajaa eikä ketään muutakaan.

Minulla taas on päinvastainen kokemus jälkikäteen tukistamisesta. Enemmän olisi tullut traumoja jos olisi henkisesti haukuttu tai muuta vastaavaa mikä ilmeisesti olisi sitten parempi?

Joey sanoi aika hyvin asian, että joissakin tilanteissa se puhe ei vaan ehkä riitä. Eihän se nyt sitä tarkoita, että se on ainut kasvatuskeino. Kaikkea ei aina pidä ajatella sieltä toisesta ääripäästä.

[zikzak]

Ai nytkö keskustellaan jo lyömisestä? Kuitenkin jotain teillä vanhemmilla menee metsään tällä hetkellä lasten kasvatuksessa kun kouluissakin on koko ajan enemmän oppilasainesta joka ei kunnioita opettajaa eikä ketään muutakaan.

Ehdottomasti on. Kouluissakin on niin karu meininki nykyään opettajia kohtaan, että ei paljon "rauhoitu ole hyvä" pyynnöt auta. Itsekkin saanut lapsena tukkapöllyä ja ihan AIHEESTA. Eli vissiin olen sitten kieroon kasvanut.

Onko sinulla esittää jotain tutkimustulosta tämän väitteesi tueksi? Vai onko kyse pelkästä mutuilusta ja tyypillisestä asenteesta, että ennen kaikki oli toisin ja paremmin? Eihän se, että jokin aihe on esillä (iltapäivälehdissä) ja siitä keskustellaan aiempaa enemmän, peilaa todellisuutta välttämättä millään lailla. Eiköhän tuollaista "oppilasainesta" ole ollut aina.

Mistä muuten päättelet, että tämä "oppilasaines" olisi juuri niitä lapsia ja nuoria, joita ei ole fyysisesti kuritettu? Eiköhän asia voi olla myös toisin päin: kuritetut lapset voivat pahoin ja purkavat pahanolonsa koulussa muihin oppilaisiin ja opettajiin. Ainakin omana kouluaikanani kiusaajia tuli ihan kaikenlaisista perhetaustoista.

Kyllä nyt kukkahattu alkoi kiristämään päätä ilmeisesti. Meitä kieroon kasvaneita on näköjään muitakin Iltalehden kyselyn tuloksen mukaan (81%) http://www.iltalehti.fi/perhe/2012111316321102_pr.shtml
Entä jos enemmistö siis onkin oikeassa?

Huvittavaa, että laitat linkin juttuun, jossa on TUTKIMUStulos, joka on nimen omaan päinvastainen omille näkemyksillesi. Niin, ehkä se enemmistö tosiaan on oikeassa (lue se tutkimustulos, älä jotain täysin epävalidia nettikyselyä.)