Jarmo Janis
Jarmo Janis
Menee kohta hermo siihen, kun postauksissasi on paikoin asiaakin, mutta se peittyy kerta toisensa jäkkeen jonkun mies-nais-kilpailun taa.
Onko sulla joku raskas ero takana, minkä takia vihaat nyt koko naissukupolvea ja kuvittelet, että kaikki naiset ovat samanlaisia? Vai onko sun ongelmasi se, että sä olet aivan paska kumppani ja sun naisesi sen takia oovat käyttäytyneet samalla tavalla ja vierität nyt kaiken elinikänäsi keräämäsi katkeruuden niiden ja kaikkien muidenkin naisten päälle joka ikisessä puheenvuorossasi ja kaikissa keskusteluissa?
Ikävä kyllä, nyt on sanottava, ettei toi ole ihan normaalia: nähdä joka ikistä aihetta jonain miesten ja naisten välisenä kamppailuna. Jos puhutaan miesten harjoittamasta väkivallasta, silloin puhutaan siitä, eikä aiheeseen kuulu kuin korkeintaan tilastollisessa mielessä ottaa puheeksi naisten harjoittama vastaava. Naisten harjoittamasta väkivallasta keskulteltaessa, puhutaan taas siitä itsestään. Ei silloin puhuta miesten väkivaltaisuudesta.
Tosiasia on se, ikävä kyllä, että valtaosa rikollisista on miehiä. Minä en ainakaan näe tätä sinänsä minään sukupuolikysymyksenä, mutta tällä foorumilla on kerta toisensa jälkeen ärsyttänyt se, että sinä väännät kaikesta sellaisia. Kiinnostu nyt hyvä mies tuolla tarmollasi vaikka siitä, että miksi näin on ja mitä sille voisi tehdä, sen sijaan että ikuisesti jaksat muistuttaa että kyllä ne naisetkin pahoinpitelevät jonkun kuoliaaksi joskus...
Onko sulla joku raskas ero takana, minkä takia vihaat nyt koko naissukupolvea ja kuvittelet, että kaikki naiset ovat samanlaisia? Vai onko sun ongelmasi se, että sä olet aivan paska kumppani ja sun naisesi sen takia oovat käyttäytyneet samalla tavalla ja vierität nyt kaiken elinikänäsi keräämäsi katkeruuden niiden ja kaikkien muidenkin naisten päälle joka ikisessä puheenvuorossasi ja kaikissa keskusteluissa?
Ikävä kyllä, nyt on sanottava, ettei toi ole ihan normaalia: nähdä joka ikistä aihetta jonain miesten ja naisten välisenä kamppailuna. Jos puhutaan miesten harjoittamasta väkivallasta, silloin puhutaan siitä, eikä aiheeseen kuulu kuin korkeintaan tilastollisessa mielessä ottaa puheeksi naisten harjoittama vastaava. Naisten harjoittamasta väkivallasta keskulteltaessa, puhutaan taas siitä itsestään. Ei silloin puhuta miesten väkivaltaisuudesta.
Tosiasia on se, ikävä kyllä, että valtaosa rikollisista on miehiä. Minä en ainakaan näe tätä sinänsä minään sukupuolikysymyksenä, mutta tällä foorumilla on kerta toisensa jälkeen ärsyttänyt se, että sinä väännät kaikesta sellaisia. Kiinnostu nyt hyvä mies tuolla tarmollasi vaikka siitä, että miksi näin on ja mitä sille voisi tehdä, sen sijaan että ikuisesti jaksat muistuttaa että kyllä ne naisetkin pahoinpitelevät jonkun kuoliaaksi joskus...
-
jarmo.janis
- Vic Mackey
- Viestit: 1982
- Liittynyt: Su Heinä 29, 2012 6:25 pm
- Paikkakunta: kaakkois suomi
Re: Jarmo Janis
Mun tarina on lyhyesti sanottuna se että.
Käytännössä koko kouluhistorian peruskoulun 4 luokalta asti olin eri tavoin koulukiusattu. Sama meno jatkui kauppaopistossa, silloin se oli ystävyys ja rakkaus asioihin kohdistuvaa järjestelmällisesti organisoitunutta ensisijaisesti tyttö/naisoppilaiden harjoittamaa toimintaa sisältäen perättömiä ilmiantoja oppilasasuntolan sääntöjen rikkomisesta, sekä perättömien huhujen ja juorujen levittämistä, virallisten asiakirjojen sotkekemista (jos asiakirjojen minulle toimittaja oli hutiloinut papereiden toimittamisessa), toisen nimissä tapahtunutta perättömien rakkaudentunnustusten lähettämistä minulle ja niin edelleen. Yhteen aikaan mulla kuulemma joidenkin väitteiden mukaan oli 6 tyttöystävää, vaikka oikeesti ei ollut sitä ensimmäistäkään.
Ja koulun henkilökunnan asenne oli se, etä sä olet mies ja sun kuuluu itse selviä ongelmasi. Harmitonkin juttelu tyttöjen/naisten kanssa johti sivullisilta tulevaan suunsoittoon. Eräskin mimmi kysyi (kun ei huomannut että mä oon aika lähellä) minua kiusanneelta mimmiltä kerran että "mikä tuota vaivaa" niin se kiusaaja mimmi kirkkain silmin väitti "ettei tiedä".
Koulun vaihtaminen johti siihen, että eka vuosi meni hyvin. Jälkimmäisenä vuonna oli ryhmätyöprojekti, jossa jouduin samaan ryhmään kolmen perheellisen naisen (niillä oli lapsia) kanssa. Mä en ihan tarkkaan hahmota mistä se oikein lähti, mutta jossain vaiheessa huomasin että niiden asenne oli "sähän et osaa mitään". Joka asiasta tuli valittamista ja sanomista.
Sairaalassakin (on mimittäin melko mittava sairaalahistoria sairauden perusdiagnoosin ja lisäongelmien tähden) on pariin kertaan tullut hoitajilta nälvimistä sellaisista asioista joille ei ole mitään tehtävissä. Kaikki hoitajatkaan ei aina ole ihan sisäistäneet asiakkaan intimiteetttisuojaa sairaaloissa (herkkää asiaa on kovaan ääneen kälkätetty ylimääräisten läsnäollessa).
No okei nuorempana mä olin sellainen iloinen vilkas ja touhukas ihminen, enkä antanut sairauteni haitata kun menin,tein ja touhusin. Ylilyöntejähän siinä tuli mullekin (ei se mikän salaisuus ole), mutta kenenkään mieltä en tahallaan ja tarkoitushakuisesti muista pahoittaneeni. Ne tällä hetkellä mieleeni tulleet tilanteet, joissa olen pahoittanut jonkun mielen, on päättyneet siihen että olen ymmärtänyt pyytää anteeksi. Jos joku tilanne on selvittämättä niin se on kyllä mennyt niin etten itse ole edes huomannut pahoittaneeni jonkun mieltä.
Oleellinen pointti on se että, Ilman meininkiäkään anteeksipyytämisen suntaan, minua on kiusanneet simputtaneet ja pompottaneet sellaiset naiset ja tytöt, joilta sekä koulutus että ikä huomioiden voidaan jo vaatia asioiden ymmärtämistä. Sitten kun vielä asioita on koulun toimesta yritetty lakaista maton alle. Jotenkin vaan joku onnistui sotkemaan asiat niin että kauppaopiston henkilökunta, siellä ekassa kauppaopistossa, luuli uskoi ja kuvitteli että suurin osa siitä paskasta mitä minusta puhuttin on totta. Mulle sitten selvisi ettei paljo apua henkilökunnalta kannata hakea.
Käytännössä koko kouluhistorian peruskoulun 4 luokalta asti olin eri tavoin koulukiusattu. Sama meno jatkui kauppaopistossa, silloin se oli ystävyys ja rakkaus asioihin kohdistuvaa järjestelmällisesti organisoitunutta ensisijaisesti tyttö/naisoppilaiden harjoittamaa toimintaa sisältäen perättömiä ilmiantoja oppilasasuntolan sääntöjen rikkomisesta, sekä perättömien huhujen ja juorujen levittämistä, virallisten asiakirjojen sotkekemista (jos asiakirjojen minulle toimittaja oli hutiloinut papereiden toimittamisessa), toisen nimissä tapahtunutta perättömien rakkaudentunnustusten lähettämistä minulle ja niin edelleen. Yhteen aikaan mulla kuulemma joidenkin väitteiden mukaan oli 6 tyttöystävää, vaikka oikeesti ei ollut sitä ensimmäistäkään.
Ja koulun henkilökunnan asenne oli se, etä sä olet mies ja sun kuuluu itse selviä ongelmasi. Harmitonkin juttelu tyttöjen/naisten kanssa johti sivullisilta tulevaan suunsoittoon. Eräskin mimmi kysyi (kun ei huomannut että mä oon aika lähellä) minua kiusanneelta mimmiltä kerran että "mikä tuota vaivaa" niin se kiusaaja mimmi kirkkain silmin väitti "ettei tiedä".
Koulun vaihtaminen johti siihen, että eka vuosi meni hyvin. Jälkimmäisenä vuonna oli ryhmätyöprojekti, jossa jouduin samaan ryhmään kolmen perheellisen naisen (niillä oli lapsia) kanssa. Mä en ihan tarkkaan hahmota mistä se oikein lähti, mutta jossain vaiheessa huomasin että niiden asenne oli "sähän et osaa mitään". Joka asiasta tuli valittamista ja sanomista.
Sairaalassakin (on mimittäin melko mittava sairaalahistoria sairauden perusdiagnoosin ja lisäongelmien tähden) on pariin kertaan tullut hoitajilta nälvimistä sellaisista asioista joille ei ole mitään tehtävissä. Kaikki hoitajatkaan ei aina ole ihan sisäistäneet asiakkaan intimiteetttisuojaa sairaaloissa (herkkää asiaa on kovaan ääneen kälkätetty ylimääräisten läsnäollessa).
No okei nuorempana mä olin sellainen iloinen vilkas ja touhukas ihminen, enkä antanut sairauteni haitata kun menin,tein ja touhusin. Ylilyöntejähän siinä tuli mullekin (ei se mikän salaisuus ole), mutta kenenkään mieltä en tahallaan ja tarkoitushakuisesti muista pahoittaneeni. Ne tällä hetkellä mieleeni tulleet tilanteet, joissa olen pahoittanut jonkun mielen, on päättyneet siihen että olen ymmärtänyt pyytää anteeksi. Jos joku tilanne on selvittämättä niin se on kyllä mennyt niin etten itse ole edes huomannut pahoittaneeni jonkun mieltä.
Oleellinen pointti on se että, Ilman meininkiäkään anteeksipyytämisen suntaan, minua on kiusanneet simputtaneet ja pompottaneet sellaiset naiset ja tytöt, joilta sekä koulutus että ikä huomioiden voidaan jo vaatia asioiden ymmärtämistä. Sitten kun vielä asioita on koulun toimesta yritetty lakaista maton alle. Jotenkin vaan joku onnistui sotkemaan asiat niin että kauppaopiston henkilökunta, siellä ekassa kauppaopistossa, luuli uskoi ja kuvitteli että suurin osa siitä paskasta mitä minusta puhuttin on totta. Mulle sitten selvisi ettei paljo apua henkilökunnalta kannata hakea.
Re: Jarmo Janis
Ei Jarmo niin paha ole. Itseäni hieman ärsytti aluksi Jarmon haihattelu eri rikostapauksissa (epätodennäköisten skenaarioiden pohtiminen) mutta harmittoman ja hyväntahtoisen oloinen kaveri.
Re: Jarmo Janis
Olipa ylimielisesti esitetty kehu. Mutta toki Siru tietää mistä puhuu (outo asioiden vatvominen).Ei Jarmo niin paha ole. Itseäni hieman ärsytti aluksi Jarmon haihattelu eri rikostapauksissa (epätodennäköisten skenaarioiden pohtiminen) mutta harmittoman ja hyväntahtoisen oloinen kaveri.
Acta est fabula
Re: Jarmo Janis
Alkuun mullakin oli mennä hermo Jarmon ehdottomaan ja paikoin musta-valkoiseen ajatteluun. Välillä hänellä oli hieman ongelmia keskustelutaidon kanssa, tai sanotaanko näin, että hänen keskustelutyylinsä oli raskaan jyräävä. Sitten luin muutaman oikeasti todella hyvän tekstin häneltä, joita kävin Kehumis-ketjussakin kehumassa, ja käänsin kelkkani. Nyt luen aina Jarmon postaukset mikäli samoissa ketjuissa mekkaloimme ja enää en useinkaan huomaa noita ennen itseäni ärsyttäneitä seikkoja.
- Ja tietenkin Jarmo, meidän muiden tapaan, on kehittynyt kirjoittajana.
Jumalauta kakarat me ollaan televisiossa!
-
hannu hanhi
- Axel Foley
- Viestit: 2247
- Liittynyt: Ma Kesä 14, 2010 6:01 pm
Re: Jarmo Janis
Jarmo on minunkin mielestäni hyväntahtoinen kirjoittaja, joka yrittää parhaansa mukaan keskustella aiheista. Jarmon ongelma on lähinnä siinä, että teksti on välillä vähän liian rönsyilevää, minkä vuoksi hyvä ajatus saattaa hukkua. Mutta kuten Nooruska kirjoitti, Jarmon kirjoitukset ovat paljon selkeämpiä kuin alussa.
-
Kainonsorttinen
- Frank Drebin
- Viestit: 386
- Liittynyt: Ke Elo 10, 2011 12:22 pm
Re: Jarmo Janis
Olen huomannut saman kuin janita, ja tuo asia on kyllä ärsyttänyt minuakin (tämä enkelimyytin esiin nostaminen vähän joka paikassa..), mutta nyt lähti pisteet jarmolle: uskalsit kertoa suoraan (ja jopa tiedostat) "ongelman" ja syyt moiseen! Vau! Minfon tyyliin olisi pitänyt alkaa vittuilemaan takaisin että "itsepä olet semmoinen telaketjufemakko.."
Mutta jarmo, kaino pyyntö kainolta: kirjoitat ihan asiaakin välillä, mutta viestisi ovat minusta hirveän vaikealukuisia kaikkine irrallisine huomautuksineen ja lauseenvastikkeineen. Kirjoita vähän yksinkertaisemmin, pliis. Monimutkaiset lauserakenteet eivät ole merkki älykkyydestä. Nyt kirjoitustyylisi saa aikaan paljon mm. Väärinkäsityksiä, kun ihmiset luulevat sinun sanovan kyllä vaikka sanot ei.
Mutta jarmo, kaino pyyntö kainolta: kirjoitat ihan asiaakin välillä, mutta viestisi ovat minusta hirveän vaikealukuisia kaikkine irrallisine huomautuksineen ja lauseenvastikkeineen. Kirjoita vähän yksinkertaisemmin, pliis. Monimutkaiset lauserakenteet eivät ole merkki älykkyydestä. Nyt kirjoitustyylisi saa aikaan paljon mm. Väärinkäsityksiä, kun ihmiset luulevat sinun sanovan kyllä vaikka sanot ei.
-
jarmo.janis
- Vic Mackey
- Viestit: 1982
- Liittynyt: Su Heinä 29, 2012 6:25 pm
- Paikkakunta: kaakkois suomi
Re: Jarmo Janis
OK.
Ihmisten hermostuminen kirjoitustyyliini on huomioitu. Mä en voi luvata täydellistä talttunmista, mutta ainakin tietoinen yritys pahempien ylilyöntien karsimiseksi alkaa. Toinen asia mihin lupaan ainakin yrittää kiinnittää huomiota on se, että annan pahimman tunnekuohun ekana mennä ennen kun kirjoitan mitään.
Ihmisten hermostuminen kirjoitustyyliini on huomioitu. Mä en voi luvata täydellistä talttunmista, mutta ainakin tietoinen yritys pahempien ylilyöntien karsimiseksi alkaa. Toinen asia mihin lupaan ainakin yrittää kiinnittää huomiota on se, että annan pahimman tunnekuohun ekana mennä ennen kun kirjoitan mitään.
Re: Jarmo Janis
Mä olen katkera jarmo.janikselle koska hänen mielestään mulla on sahajauhoja korvien välissä
.
The trust of the innocent is the liar's most useful tool.
-Stephen King-
-Stephen King-
-
Lumienkeli
- Martin Beck
- Viestit: 832
- Liittynyt: To Helmi 05, 2009 5:01 pm
- Paikkakunta: Hells Ladder
Re: Jarmo Janis
Kaikilla meillä on ns. ristimme kannettavana ja joskus saattaa vähän lipsahtaa varsinkin jos niissä tunnekuohuissa alkaapi kirjoittelemaan. Musta se on vain jännää jos se oma persoona tulee näkyviin kommentoidessa. Henkkoht en ehtinyt jarmon kirjoituksiin hermostua, päinvastoin. Tai ehkä oon onnellisesti missannut jotainjarmo.janis kirjoitti:OK.
Ihmisten hermostuminen kirjoitustyyliini on huomioitu. Mä en voi luvata täydellistä talttunmista, mutta ainakin tietoinen yritys pahempien ylilyöntien karsimiseksi alkaa. Toinen asia mihin lupaan ainakin yrittää kiinnittää huomiota on se, että annan pahimman tunnekuohun ekana mennä ennen kun kirjoitan mitään.
Re: Jarmo Janis
Ei ärsytä mua.
Mä en oo mikään sun henkilökohtainen poliisi. No, lopeta sitten se vitun partiointi.
Re: Jarmo Janis
Ei minuakaan. Ei millään tasolla.kiusausko kirjoitti:Ei ärsytä mua.
Prosentit Gustafssonin syyllisyyden puolesta alle 15 %.
"Thru the darkness of Future Past,
the magician longs to see,
one chants out between two worlds:
Fire - walk with me."
"Thru the darkness of Future Past,
the magician longs to see,
one chants out between two worlds:
Fire - walk with me."
Re: Jarmo Janis
Ehdotan, että kerätään kimpassa rahaa ja ostetaan Jarmolle joku pystistyyppinen.
Herrasmies kulkee aina portaissa edellä. Myös yksin ollessaan.
-
Lumienkeli
- Martin Beck
- Viestit: 832
- Liittynyt: To Helmi 05, 2009 5:01 pm
- Paikkakunta: Hells Ladder
Re: Jarmo Janis
Ja suklaata! Osallistuntaavetti kirjoitti:Ehdotan, että kerätään kimpassa rahaa ja ostetaan Jarmolle joku pystistyyppinen.