/¤/¤/¤/¤/¤/¤/¤/
Viime perjantaina pyöräilin kauppaan illalla hämärän, mutta ei pimeän aikoihin. Matkalla näin keskellä pyörätietä ruusun. Se oli todellakin elämäni kaunein ruusu jonka olen nähnyt ja joka oli leikattu n. 20cm pituiseksi varrestaan. Ihan kun se olisi odottanut ottajaansa. Hiljensin vauhtia ja hetken ajattelin jo poimia, kunnes niin hyvä vaistoni käski olla pysähtymättä ja lisätä vauhtia. Ihan kun olisin kuullut pusikosta ääntä. Lisäsin vauhtia ja kun tulin kaupasta, eli ruusua enään näkynyt siinä kohden tai muuallakaan. Se oli harvinaisen kaunis se ruusu ja verenpunainen. Muuten olisin sen varmaan poiminut pieneen maljakkooni, mutta tuo intuitio - joka minulla on harvinaisen hyvä- kehotti jatkamaan nopeasti matkaa. Liian kaunis ruusu, liian keskellä tietä, juuri siinä asennossa, että se toi sen ruusun kauneuden parhaiten esille. Voihan olla että siellä pusikossa oli vaikka esim. kissa, mutta tuo intuitioni...
&&&
Kun luin seuraavan jutun iltiksestä niin se laittoi mut mietiskelemään:
http://www.iltalehti.fi/viihde/200709216619748_vi.shtml
"Raiskaaja kertoi vaateputiikissa käydessään ihailevansa kaikista eniten juuri Madeleinea ja jätti myyjille neljä A4:sta pitkän kirjeen ja punaisen ruusun. Aftonbladetin mukaan kirjeessä todettiin, että jonkun päästä on luvattu palkkio ja viitattiin muslimien ramadaniin. Lisäksi se sisälsi yksityiskohtaisen piirroksen oikeussalista."
/¤/¤/¤/¤/¤/¤/¤/
Tuskin asioilla on mitään muuta yhteistä kun ruusu, mutta laittaa mietityttämään.