Alppilan surma ja tulipalo -89
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5424
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Alppilan surma ja tulipalo -89
13.3.1989 Helsingin Alppilassa oli tuhoisa asuntopalo. Kerrostalon 8.kerroksessa sijaitsevassa yksiössä oli ensin ollut voimakas räjähdys ja sen jälkeen raju tulipalo.
Olohuoneesta löytyi mies, joka vielä vähän liikkui, mutta todettiin porraskäytävässä elvytysyrityksistä huolimatta kuolleeksi.
Elvyttäjät saivat tiedon, että heti räjähdyksen jälkeen oli asunnosta juossut ulos palava mies, joka oli huutanut:”Se räjähti, hullu mies!”
Tulta pakoon juossut mies oli löydetty vastapäisen talon pihasta, jossa ihmiset olivat sammuttaneet hänet vaatteilla peittelemällä.
Miehellä oli ollut yllään vain toisen jalan kenkä ja toisessa kädessä hansikas. Muut vaatteet olivat palaneet ja tippuneet miehen juostessa. Ensiavun antamisen ja sairaalaan kuljetuksen aikana mies oli ollut tajuissaan ja lääkäri oli puhuttanut häntä. Mies oli kertonut henkilötietonsa ja että oli mennyt asuntoon vaaleatukkaisen miehen kutsusta. Hän sanoi myös ettei tiennyt mistä palo oli alkanut. Paloa edeltäneistä tapahtumista kysyttäessä mies ei vastannut mitään.
Huoneistoa sammutettaessa löytyi olohuoneesta lattialta sohvan vierestä vielä miespuolinen vainaja.
Huoneistossa oli vahva bensan haju ja sohvalla sekä kylpyhuoneessa oli verta.
Asunnosta löytynyt vainaja todettiin oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa pahoin palaneeksi, mutta ruumiista löytyi 11 pistohaavaa rinnan alueella ja 6 pistohaavaa lapaluiden välissä. Mies oli asunnon omistaja, tässä jutussa Pekka.
Porraskäytävässä kuolleessa miehessä ei löytynyt palovammoja kummempia vammoja. Hänellä oli hengitysaukoissa nokea, josta voitiin päätellä että hän tosiaan oli ollut elossa vielä palon alkaessa.
Palovammoista on tutkijoilla ns. nyrkkisääntö:
_Jos puolet ihosta palaa 1 tai 2 asteen palovammoille, tai
-kolmasosa 3 tai 4 asteen palovammoille, uhri todennäköisesti kuolee ennemmin tai myöhemmin vammoihinsa tai komplikaatioihin. Jos henkilö on hengittänyt palokaasuja ja hengitystiet ovat turvonneet ja tulehtuvat, ihminen pystyy puhumaan vain pienen hetken tulipalon jälkeen.
-Toisaalta on huomattu, että jos ihminen on tajuissaan , vaikka olisikin pahasti palanut, hän pystyy kommunikoimaan aivan järkevästi.
Poliisit menivät siis nopeasti sairaalaan puhuttamaan sairaalaan vietyä miestä. (Tässä Markku.)
Markun ihosta oli palanut noin 90% 2. tai 3.asteen palovammoille ja lisäksi hän oli hengittänyt palokaasuja. Ennuste oli siis toivoton. Vielä kaksi tuntia palon jälkeen Markku oli tajuissaan, tosin voimakkaiden kipulääkkeiden vaikutuksessa. Hän ei pystynyt puhumaan, mutta nyökkäämällä ja pudistamalla päätään hän vastasi esitettyihin kysymyksiin.
Näin suoritetussa kuulustelussa hän kertoi , että oli ollut asunnossa kahden muun miehen kanssa, joista toinen oli hänelle tuttu. Asuntoon oli menty ryypiskelemään ja riitaa tai tappelua ei ollut ollut. Palon syttymissyystä tai Pekan surmaamisesta kysyttäessä Markku ei vastannut.
Asunnon tarkastuksessa todettiin, että olohuoneen kalusteet oli ikään kuin kasattu keskelle lattiaa ja laatikoita, sekä kaappeja pengottu. Sohvantäytteisiin oli imeytynyt verta. Olohuoneen lattialla oli 10litran muovikanisteri, jonka pohjalla oli vielä puoli litraa bensaa. Kanisterin vieressä oli sytytin.
Kylpyammeessa oli verta, pesupulveria, shampoota, sekä ruokailuveitsi.
Seuraavana päivänä Markku kuoli sairaalassa. Tapausta olisi voinut muuten pitää selvitettynä, mutta poliisille alkoi tulla vihjeitä, etteivät miehet olleet olleet ainoastaan kolmistaan asunnolla.
Vihjeiden perusteella otettiin kiinni Heli, jonka tuttavaa haastateltiin samanaikaisesti.
Selvisi, että Heli oli kertonut olleensa ryyppäämässä yhdessä poikaystävänsä Markun, tämän kaverin Arton, sekä heille ennestään tuntemattoman Pekan kanssa. He olivat olleet Pekan asunnolla. Pekka oli alkanut lähennellä Heliä. Heli oli kertomansa mukaan yhdessä Markun kanssa vienyt Pekan kylpyhuoneeseen, jossa tämä oli surmattu puukolla. Myöhemmin asunto oli sytytetty tuleen.
Kun poliisit kertoivat Helille, että myös Markku oli kuollut, Heli paljasti että paikalla oli ollut vielä yksi nainen,Arton tyttöystävä, mutta hänen nimeään ei Heli suostunut kertomaan.
Poliisit saivat henkilöllisyyden selville ja pidättivät myös Marjan.
Suoritetuissa kuulusteluissa poliiseille tuli tapahtumista seuraavanlainen kuva:
Kaksi paria, Heli ja Markku,sekä Marja ja arto, olivat ryypiskelleet alppilassa ravintoloissa, sekä ulkosalla. Rahojen ja juotavan loputtua he olivat sattumalta tavanneet Pekan, jota eivät ennestään tunteneet. Oli lauantai-ilta, kaksi vuorokautta ennen tulipaloa.
Pekka oli pyytänyt seuruetta luokseen ryyppäämään. Markku ei ollut lähtenyt muiden mukaan.
Pekan asunnolla oli juotu olutta. Marja oli nukahtanut sohvalle.
Tässä vaiheessa Pekka oli alkanut lähennellä Heliä, mutta oli lopettanut heti Helin kiellettyä.
Arto oli kuitenkin käynyt hakemassa paikalle Markun. Kaikki jatkui kuitenkin rauhallisesti.
Riitaa tuli vasta, kun Heli oli varastanut Pekan lompakon ja löytänyt sieltä pankkikortin. Pekalta oli alettu kovistella tunnuslukua. (Marja ei herännyt.)
Pekka ei ollut halukas kertomaan tunnuslukua, joten häntä alettiin lyömään nyrkeillä ja potkimaan. Lopulta Pekka kertoi tunnusluvun ja että tilillä oli rahaa vähän yli tuhat markkaa.
Heli ja Arto lähtivät rahaa nostamaan. Markku jäi Pekkaa vahtimaan asunnolle.
Ilmeni, että tilillä olikin vain 900 markkaa.
Nyt seurue suuttui (tottakai…) Pekalle toden teolla ja päättivät tappaa tämän.
Heli ja Markku raahasivat humalaisen Pekan väkisin kylpyhuoneeseen., jossa Heli oli laskenut ammeen täyteen vettä. Ensin Pekkaa yritettiin hukuttaa, mutta tämä rimpuili liikaa.
Sillä välin Arto ahkeroi tosissaan ja yritti löytää jotakin varastettavaa, Marja vain nukkui.
Heli nouti keittiöstä ruokailuveitsen, jolla he Markun kanssa löivät Pekkaa vatsan ja rinnan seutuville. Veitsi (peijakas) oli niin tylsä, ettei tahtonut upota. Avuksi otettiin Mora-puukko. Heli pisti ensin rintaan ja oikeaan kainaloon, Markun pitäessä Pekkaa paikallaan. Tämän jälkeen Markku oli lyönyt Pekkaa rintaan ja selkään, sitten Pekka meni elottomaksi.
Surman jälkeen vaihdettiin vesi puhtaaseen. Heli sirotteli ammeeseen pesujauhetta ja shampoota, sekä pesi vainajasta veren pois., jottei asuntoon tulisi hajua vainajasta.
Tässä vaiheessa myös Marja heräsi. Hän olisi halunnut tehdä poliisille ilmoituksen, mutta muille se ei sopinut. Pekan rahat, 900mk, jaettiin seurueen kesken ja lähdettiin ravintolaan ryyppäämään.
Seuraavana aamuna seurue tutki asuntoa ja varastivat sieltä vaatteita, levyjä, vanhoja rahoja, sekä lasten leluja.
sunnuntai kului ryypätessä. Alettiin suunnitella, miten ruumis hävitettäisiin. Kehitettiin suunnitelma polttaa asunto ja vainaja bensiinillä. Marja varoitti, että bensa voi räjähtää. Hänen isänsä oli kuollut aikoinaan tulipalossa. Bensaa kuitenkin hankittiin.
Sovittiin, että tytöt jäävät kadulle vartioon. Hetken kuluttua Arto kävi asunnon parvekkeella, ilmeisesti katsoen, että kaikki on kunnossa.
Tämän jälkeen ilmeisesti miehet nostivat vainajan sohvalle. Lattialle kasattiin tavaroita ja Arto roiski kanisterista bensiiniä ympäri huoneistoa. Kun hän sytytti sytyttimen tuli valtava pamaus. Huoneiston ikkunat rikkuivat ja lensivät aina naapuritontille asti. Samalla ikkunasta purkautui taivaalle iso tulipallo.
Heti räjähdyksen jälkeen Markku oli juossut ulos talosta palavana ja tuupertunut naisten lähettyville. Ennen sivullisten paikalle tuloa Markku kehotti tyttöjä äkkiä poistumaan paikalta.
Oikeudessa Heli yritti vierittää tappamisesta koko syyn Markun niskoille.
Marjan puolustus taas kertoi, että Marja ei ollut tehnyt mitään, vaan oli uhattuna joutunut olemaan seurueessa mukana.
Heli tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta ja murhapoltosta 11vuodeksi ja 2kuukaudeksi vankeuteen, sekä Marjan mm. murhapoltosta 2vuodeksi 5kuukaudeksi vankeuteen.
Molemmat tuomitut valittivat (tietenkin) hovioikeuteen, jonka tuomioista minulla ei ole tietoa.
Kirjoitus on melko vapaa lainaus Poliisi Kertoo -1991 –kirjasta. (Jota ei saa lainata osittainkaan
Olohuoneesta löytyi mies, joka vielä vähän liikkui, mutta todettiin porraskäytävässä elvytysyrityksistä huolimatta kuolleeksi.
Elvyttäjät saivat tiedon, että heti räjähdyksen jälkeen oli asunnosta juossut ulos palava mies, joka oli huutanut:”Se räjähti, hullu mies!”
Tulta pakoon juossut mies oli löydetty vastapäisen talon pihasta, jossa ihmiset olivat sammuttaneet hänet vaatteilla peittelemällä.
Miehellä oli ollut yllään vain toisen jalan kenkä ja toisessa kädessä hansikas. Muut vaatteet olivat palaneet ja tippuneet miehen juostessa. Ensiavun antamisen ja sairaalaan kuljetuksen aikana mies oli ollut tajuissaan ja lääkäri oli puhuttanut häntä. Mies oli kertonut henkilötietonsa ja että oli mennyt asuntoon vaaleatukkaisen miehen kutsusta. Hän sanoi myös ettei tiennyt mistä palo oli alkanut. Paloa edeltäneistä tapahtumista kysyttäessä mies ei vastannut mitään.
Huoneistoa sammutettaessa löytyi olohuoneesta lattialta sohvan vierestä vielä miespuolinen vainaja.
Huoneistossa oli vahva bensan haju ja sohvalla sekä kylpyhuoneessa oli verta.
Asunnosta löytynyt vainaja todettiin oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa pahoin palaneeksi, mutta ruumiista löytyi 11 pistohaavaa rinnan alueella ja 6 pistohaavaa lapaluiden välissä. Mies oli asunnon omistaja, tässä jutussa Pekka.
Porraskäytävässä kuolleessa miehessä ei löytynyt palovammoja kummempia vammoja. Hänellä oli hengitysaukoissa nokea, josta voitiin päätellä että hän tosiaan oli ollut elossa vielä palon alkaessa.
Palovammoista on tutkijoilla ns. nyrkkisääntö:
_Jos puolet ihosta palaa 1 tai 2 asteen palovammoille, tai
-kolmasosa 3 tai 4 asteen palovammoille, uhri todennäköisesti kuolee ennemmin tai myöhemmin vammoihinsa tai komplikaatioihin. Jos henkilö on hengittänyt palokaasuja ja hengitystiet ovat turvonneet ja tulehtuvat, ihminen pystyy puhumaan vain pienen hetken tulipalon jälkeen.
-Toisaalta on huomattu, että jos ihminen on tajuissaan , vaikka olisikin pahasti palanut, hän pystyy kommunikoimaan aivan järkevästi.
Poliisit menivät siis nopeasti sairaalaan puhuttamaan sairaalaan vietyä miestä. (Tässä Markku.)
Markun ihosta oli palanut noin 90% 2. tai 3.asteen palovammoille ja lisäksi hän oli hengittänyt palokaasuja. Ennuste oli siis toivoton. Vielä kaksi tuntia palon jälkeen Markku oli tajuissaan, tosin voimakkaiden kipulääkkeiden vaikutuksessa. Hän ei pystynyt puhumaan, mutta nyökkäämällä ja pudistamalla päätään hän vastasi esitettyihin kysymyksiin.
Näin suoritetussa kuulustelussa hän kertoi , että oli ollut asunnossa kahden muun miehen kanssa, joista toinen oli hänelle tuttu. Asuntoon oli menty ryypiskelemään ja riitaa tai tappelua ei ollut ollut. Palon syttymissyystä tai Pekan surmaamisesta kysyttäessä Markku ei vastannut.
Asunnon tarkastuksessa todettiin, että olohuoneen kalusteet oli ikään kuin kasattu keskelle lattiaa ja laatikoita, sekä kaappeja pengottu. Sohvantäytteisiin oli imeytynyt verta. Olohuoneen lattialla oli 10litran muovikanisteri, jonka pohjalla oli vielä puoli litraa bensaa. Kanisterin vieressä oli sytytin.
Kylpyammeessa oli verta, pesupulveria, shampoota, sekä ruokailuveitsi.
Seuraavana päivänä Markku kuoli sairaalassa. Tapausta olisi voinut muuten pitää selvitettynä, mutta poliisille alkoi tulla vihjeitä, etteivät miehet olleet olleet ainoastaan kolmistaan asunnolla.
Vihjeiden perusteella otettiin kiinni Heli, jonka tuttavaa haastateltiin samanaikaisesti.
Selvisi, että Heli oli kertonut olleensa ryyppäämässä yhdessä poikaystävänsä Markun, tämän kaverin Arton, sekä heille ennestään tuntemattoman Pekan kanssa. He olivat olleet Pekan asunnolla. Pekka oli alkanut lähennellä Heliä. Heli oli kertomansa mukaan yhdessä Markun kanssa vienyt Pekan kylpyhuoneeseen, jossa tämä oli surmattu puukolla. Myöhemmin asunto oli sytytetty tuleen.
Kun poliisit kertoivat Helille, että myös Markku oli kuollut, Heli paljasti että paikalla oli ollut vielä yksi nainen,Arton tyttöystävä, mutta hänen nimeään ei Heli suostunut kertomaan.
Poliisit saivat henkilöllisyyden selville ja pidättivät myös Marjan.
Suoritetuissa kuulusteluissa poliiseille tuli tapahtumista seuraavanlainen kuva:
Kaksi paria, Heli ja Markku,sekä Marja ja arto, olivat ryypiskelleet alppilassa ravintoloissa, sekä ulkosalla. Rahojen ja juotavan loputtua he olivat sattumalta tavanneet Pekan, jota eivät ennestään tunteneet. Oli lauantai-ilta, kaksi vuorokautta ennen tulipaloa.
Pekka oli pyytänyt seuruetta luokseen ryyppäämään. Markku ei ollut lähtenyt muiden mukaan.
Pekan asunnolla oli juotu olutta. Marja oli nukahtanut sohvalle.
Tässä vaiheessa Pekka oli alkanut lähennellä Heliä, mutta oli lopettanut heti Helin kiellettyä.
Arto oli kuitenkin käynyt hakemassa paikalle Markun. Kaikki jatkui kuitenkin rauhallisesti.
Riitaa tuli vasta, kun Heli oli varastanut Pekan lompakon ja löytänyt sieltä pankkikortin. Pekalta oli alettu kovistella tunnuslukua. (Marja ei herännyt.)
Pekka ei ollut halukas kertomaan tunnuslukua, joten häntä alettiin lyömään nyrkeillä ja potkimaan. Lopulta Pekka kertoi tunnusluvun ja että tilillä oli rahaa vähän yli tuhat markkaa.
Heli ja Arto lähtivät rahaa nostamaan. Markku jäi Pekkaa vahtimaan asunnolle.
Ilmeni, että tilillä olikin vain 900 markkaa.
Nyt seurue suuttui (tottakai…) Pekalle toden teolla ja päättivät tappaa tämän.
Heli ja Markku raahasivat humalaisen Pekan väkisin kylpyhuoneeseen., jossa Heli oli laskenut ammeen täyteen vettä. Ensin Pekkaa yritettiin hukuttaa, mutta tämä rimpuili liikaa.
Sillä välin Arto ahkeroi tosissaan ja yritti löytää jotakin varastettavaa, Marja vain nukkui.
Heli nouti keittiöstä ruokailuveitsen, jolla he Markun kanssa löivät Pekkaa vatsan ja rinnan seutuville. Veitsi (peijakas) oli niin tylsä, ettei tahtonut upota. Avuksi otettiin Mora-puukko. Heli pisti ensin rintaan ja oikeaan kainaloon, Markun pitäessä Pekkaa paikallaan. Tämän jälkeen Markku oli lyönyt Pekkaa rintaan ja selkään, sitten Pekka meni elottomaksi.
Surman jälkeen vaihdettiin vesi puhtaaseen. Heli sirotteli ammeeseen pesujauhetta ja shampoota, sekä pesi vainajasta veren pois., jottei asuntoon tulisi hajua vainajasta.
Tässä vaiheessa myös Marja heräsi. Hän olisi halunnut tehdä poliisille ilmoituksen, mutta muille se ei sopinut. Pekan rahat, 900mk, jaettiin seurueen kesken ja lähdettiin ravintolaan ryyppäämään.
Seuraavana aamuna seurue tutki asuntoa ja varastivat sieltä vaatteita, levyjä, vanhoja rahoja, sekä lasten leluja.
sunnuntai kului ryypätessä. Alettiin suunnitella, miten ruumis hävitettäisiin. Kehitettiin suunnitelma polttaa asunto ja vainaja bensiinillä. Marja varoitti, että bensa voi räjähtää. Hänen isänsä oli kuollut aikoinaan tulipalossa. Bensaa kuitenkin hankittiin.
Sovittiin, että tytöt jäävät kadulle vartioon. Hetken kuluttua Arto kävi asunnon parvekkeella, ilmeisesti katsoen, että kaikki on kunnossa.
Tämän jälkeen ilmeisesti miehet nostivat vainajan sohvalle. Lattialle kasattiin tavaroita ja Arto roiski kanisterista bensiiniä ympäri huoneistoa. Kun hän sytytti sytyttimen tuli valtava pamaus. Huoneiston ikkunat rikkuivat ja lensivät aina naapuritontille asti. Samalla ikkunasta purkautui taivaalle iso tulipallo.
Heti räjähdyksen jälkeen Markku oli juossut ulos talosta palavana ja tuupertunut naisten lähettyville. Ennen sivullisten paikalle tuloa Markku kehotti tyttöjä äkkiä poistumaan paikalta.
Oikeudessa Heli yritti vierittää tappamisesta koko syyn Markun niskoille.
Marjan puolustus taas kertoi, että Marja ei ollut tehnyt mitään, vaan oli uhattuna joutunut olemaan seurueessa mukana.
Heli tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta ja murhapoltosta 11vuodeksi ja 2kuukaudeksi vankeuteen, sekä Marjan mm. murhapoltosta 2vuodeksi 5kuukaudeksi vankeuteen.
Molemmat tuomitut valittivat (tietenkin) hovioikeuteen, jonka tuomioista minulla ei ole tietoa.
Kirjoitus on melko vapaa lainaus Poliisi Kertoo -1991 –kirjasta. (Jota ei saa lainata osittainkaan
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Alibin numerossa 8/89 on tapauksesta pitkä artikkeli ss. 23-27 otsikolla "Murha vailla mieltä" sisältäen lukuisia mieltä ylentäviä valokuvia uhrista ja asunnossa tehdystä tuhotyöstä. Jos lehtiartikkelista ilmenee jotain uutta tai lisättävää Tampereen Tytön referaattiin, niin yritän siitä kertoa -toki joku muukin voisi, jos ennättää.
Tapausta ei vielä oltu käsitelty oikeudessa, joten epäiltyjen nimiä ei mainittu. Ne voisivat löytyä myöhemmistä Alibeista tai sanomalehtien arkistoista.
Tapausta ei vielä oltu käsitelty oikeudessa, joten epäiltyjen nimiä ei mainittu. Ne voisivat löytyä myöhemmistä Alibeista tai sanomalehtien arkistoista.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
- maija turjukka
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4939
- Liittynyt: Ke Heinä 25, 2007 8:58 pm
Tässäpä taas oiva esimerkki siitä, miten "halpa" ihmishenki on, kun aletaan ryyppyporukassa touhuamaan
Itsekin sillointällöin kuppia kallistan, mutta (onneksi) ei vielä ole tullut mieleen ketään puukottaa
-onkohan noitten tyttöjen uudet miehet minkälaisia?-
-onkohan noitten tyttöjen uudet miehet minkälaisia?-
-Suru on hinta, jonka maksamme rakkaudesta.-
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5424
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Tämän tapauksen "Pekan" sisar on ollut joskus samassa työpaikassa meikäläisen kanssa. Tuon tapauksen jälkeen.
Asiasta kertoi minulle joku toinen työtoveri. Jutulla ei mitenkään retosteltu, ymmärrettiin vain, että tapaus aiheutti lisäpaineita muutenkin stressaantuneelle ihmiselle.
Asiasta kertoi minulle joku toinen työtoveri. Jutulla ei mitenkään retosteltu, ymmärrettiin vain, että tapaus aiheutti lisäpaineita muutenkin stressaantuneelle ihmiselle.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Tämä tapaus menee klassiseen repa-kake-pena -akseliin. Kyllä se päivittäinen kuningas alkomahoolin kanssa läträily tylsyttää mielen ja harvemmin siellä tehdään uusia suuria ihmiskuntaa auttavia keksintöjä. Joskus kiinnostaisi olla kärpäsenä katossa tällaisessa huushollissa ja kuunnella vuorokauden pari noita jorinoita. Onko niissä päätä tai häntää?
Tuskinpa PPK-kustantaja näistä lainauksista suuttuu. Olen varma, että kirjojen menekki on kääntynyt meidän juttujen ansiosta nousukiitoon. Ilmasta mainosta saavat. Muistetaan vaan laittaa oikea lähde sinne.
Tuskinpa PPK-kustantaja näistä lainauksista suuttuu. Olen varma, että kirjojen menekki on kääntynyt meidän juttujen ansiosta nousukiitoon. Ilmasta mainosta saavat. Muistetaan vaan laittaa oikea lähde sinne.
Alppikatu 5(kuten koko Alppikatukin) on kyllä Kalliossa eikä Alppilassa.Katjushka kirjoitti:Hesarin arkiston mukaan osoite oli Alppikatu 5Kylli kirjoitti:Löytyisiköhän lähteistä tietoa tarkemmasta osoitteesta?
http://www.kaupunginosat.net/kallio/ind ... Itemid=130
mmm, niinhän se on....Tässä juttu:Elias kirjoitti:Alppikatu 5(kuten koko Alppikatukin) on kyllä Kalliossa eikä Alppilassa.
HS - Kotimaa - 27.3.1990 - 1570 merkkiä - 1. painos
Kallion murhasta ja murhapoltosta yli 11 vuoden tuomio
Nuori helsinkiläisnainen tuomittiin maanantaina 11 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen Kalliossa sattuneesta miehen murhasta sekä murhapoltosta.
Helsingin raastuvanoikeus katsoi, että 23-vuotias Heli Annikka Koski oli teot tehdessään täyttä ymmärrystä vailla.
Hänen 21-vuotias naistuttavansa tuomittiin 2 vuodeksi 5 kuukaudeksi vankeuteen murhapoltosta.
Alppikatu 5:n asunnossa maaliskuussa 1989 tapahtunut rikossarja vaati kolmen ihmisen hengen, sillä kaksi rikoksiin osallistunutta miestä kuoli surman peittelemiseksi sytytetyssä tulipalossa.
Tapahtumat alkoivat Kosken varastettua kahden miestuttavansa kanssa helsinkiläiseltä kirjanpitäjältä pankkikortin.
Koski oli saanut pankkikortin tunnusluvun tietoonsa pahoinpitelemällä kahden miestuttavansa kanssa kirjanpitäjää. Tämän asunnosta varastettiin kaikenlaista irtainta ja pankkikortilla saatiin rahaa automaatista 900 markkaa.
Salatakseen varkauden Koski oli 29-vuotiaan miestuttavansa kanssa surmannut kirjanpitäjän tämän asunnon kylpyhuoneessa puukolla.
Pari päivää myöhemmin seurue päätti polttaa kirjanpitäjän asunnon, jotta surma ei paljastuisi.
Naiset jäivät ulos vartioon, kun miehet menivät asuntoon. Miehet valelivat asunnon ja kirjanpitäjän ruumiin bensiinillä ja sytyttivät ne tuleen. Bensiinin kaasuuntuminen aiheutti kuitenkin räjähdyksen, ja molemmat miehet kuolivat palossa saamiinsa vammoihin.
Naiset pidätettiin pari päivää murhapolton jälkeen.
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Nooh! Säästyi valtiolta jokunen veromarkka nuiden ukkojen vältettyä vankilan. Joutuvat sitten aikanaan siihen toisenlaiseen tuomioon. Siihen, jota ei voi paeta.Bombay kirjoitti:Aikamoinen stoori, huh. Ei kyllä menny tosiaan putkeen jälkien peittely, saivat ainakin kunnon tuomion ilman oikeudenkäyntiä..
Mikä piru on aikoinaan riivannut nuo tuomitut naiset viihtymään näiden nyt tulipalon/räjähdyksen yhteydessä kuolleiden miesten seurassa? Olivatkohan jo etukäteen iloinneet siitä 900 markasta ja mitä kaikkea kivaa sillä voi itselleen hankkia.
Entä nuo asunnolta pöllityt lasten lelut? Lahjaksi, kirppikselle, vai mahdollisesti joskus sille omalle...?
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
No huh! Ei voi sanoa muuta kuin että pieni on maailma.Katjushka kirjoitti:Hesarin arkiston mukaan osoite oli Alppikatu 5Kylli kirjoitti:Löytyisiköhän lähteistä tietoa tarkemmasta osoitteesta?
Sillä minä asun tällähetkellä JUURI TUOSSA SAMASSA TALOSSA!
Vanhimmat tuntemani asukkaat täällä ovat mainitteet jossain yhteydessä että "Tässä talossa tapahtuu kummallisia asioita, on ennenkin tapahtunut..." mutta eivät ole sen laajemmin halunneet kertoa.
Niin on pieni. Aika monta yötä tullut joskus vietettyä samassa talossaYökiitäjä kirjoitti:No huh! Ei voi sanoa muuta kuin että pieni on maailma.Katjushka kirjoitti:Hesarin arkiston mukaan osoite oli Alppikatu 5Kylli kirjoitti:Löytyisiköhän lähteistä tietoa tarkemmasta osoitteesta?
Sillä minä asun tällähetkellä JUURI TUOSSA SAMASSA TALOSSA!
Vanhimmat tuntemani asukkaat täällä ovat mainitteet jossain yhteydessä että "Tässä talossa tapahtuu kummallisia asioita, on ennenkin tapahtunut..." mutta eivät ole sen laajemmin halunneet kertoa.
No, tekijöille kävi oikein. Mutta on kyllä käsittämättömiä syitä tappaa. Mietin vaan että jos olisivat vaan jättäneet sen tyypin sinne asuntoon, koska olisi joku kaivannut? ja olisiko tekijöitä osattu enää yhdistää uhriin?
Born to raise hell!!
-
Doctor Lecter
- James Bond (Daniel Graig)
- Viestit: 18206
- Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am
Re: Alppilan surma ja tulipalo -89
Tämä(kin) minfon alkuaikoina esille tuotu törkeä henkirikos on jäänyt muiden tapausten varjoon - ja lukukertojakin vain toista tuhatta... Tapaus on hyvin mielenkiintoinen ja TT:n avaus on sen verran kattava että ei siihen juurikaan lisättävää ole.
Jos nyt jotain täsmennystä ja päivitystä kuitenkin.
Kautta aikojen on varoiteltu tuntemattomien kanssa jatkoille lähtemisestä tai heidän päästämisestään omaan kotiinsa. Ryyppyporukoissa tulee riitaa ihan mitättömistäkin seikoista - jotka toki ovat asianosaisten mielestä tuiki tärkeitä, kuten mm. liian pitkä ryyppy, jonkun muijan katsominen liian pitkään, 10 euron velka, toisen makkarasta haukkaaminen tms. Tai syy voidaan keksiä jopa ihan itse. Esimerkiksi naisilla on tapana syyttää jotakuta porukan jäsentä ahdistelusta - olkoot syytä tai ei - ja saada tällä tapaa porukan miehisimmät tuon onnettoman kimppuun.
- Onkin sitten ihan eri asia, että miten joku voi ikuna käpälöidä jotain susirumaa ja alkoholisoitunutta akkaa...
Tässä ns. Alppilan surmassa, vaikka Alppikatu 5 onkin Kalliossa, on koossa kaikki klassisen henkirikoksen ainekset; alkkoholia, alkoholisteja, tuntemattomien kutsuminen kotiin ja se - kuten veikkaan - tekaistu syy...
Toki teosta kovemman tuomion saanut nainen syytti asunnon haltijaa ahdistelusta; oli mukamas käpälöinyt tissejä - ja siitä saatiinkin oivallinen syy hakata ja lopulta tappaa uhri. Varastaa hänen omaisuuttaan - jopa uhrin lapsen nukke! ja polttaa asunto henkirikoksen peittelemiseksi.
- Nythän tuo talon ja sen henkilökunnan pääasiallinen tehtävä on hyysätä romanialaisia rikollisia.
Holmström kuoli 14.3.1989 kello 12.14. Tuolloin hänen rikollinen elämänsä saavutti ansaitun päätepisteensä.

Uhri oli surmattu kaksi päivää ennen asunnon polttamista. Kuvassa koetinpuikoilla osoitettu kolmen pistohaavan suunnat. Kuva poliisin arkisto.
Tekijöiden oli tarkoitus paloitella uhri ja viedä hänet jätesäkeissä kaatopaikalle. Lopulta päätyivät asunnon polttamiseen.

Olohuone palon jäljiltä. Takana eteistilat. Kuva poliisin arkisto.
Tuomiot menivät hovioikeuden käsiteltäviksi. Raastuvanoikeuden tuomion aikoihin Helsingin Ala-Malmilla asunut keittiöapulainen Marja Kristiina E sai alennusta tuomioonsa. Hänet oli vapautettu raastuvanoikeuden päätöksellä 17. toukokuuta 1989 ja vapaalta hän vastasi myös hovissa. Tuomionsa avunannosta murhapolttoon ja varastetun tavaran kätkemisestä muuttui ehdolliseksi ja sitä alennettiin. Tuomion pituus oli 1 vuosi 10 kuukautta 20 päivää. Alioikeudessa tuomio tuli murhapoltosta.
Alentuneesti syyntakeinen siivooja Heli Annikka Koski oli ehtinyt olla monessa mukana, mm. petoksia Espoossa, pahoinpitelyjä sekä varkauksia Hangossa. Näistä teoista hän suoritti vankilatuomiota 27.9.1989 - 1.7.1990.
Alppikadun tapauksesta tulikin sitten enemmän eikä raastuvanoikeuden tuomio juurikaan muuttunut - aleni jonkin verran, mutta 10 vuotta 9 kuukautta 10 päivää oli sen "huvin" hinta, että saatiin 900 markkaa rahaa, tapettua pienen lapsen isä sekä poltettua tämän asunto. Koski oli itse vailla vakituista asuntoa, joten valtio tarjosi hänelle muutamaksi vuodeksi sellaisen.
- Tämä naikkonen on nyt 45-vuotias ja elää yhä omaten jopa osoitteen. Että eteenpäin on noista vuosista menty. Kaarakaista se ei toki tuo takaisin.
Hovioikeus antoi asiassa päätöksen 13. heinäkuuta 1990.
Vaikka se vuonna 1994 kuopattu Rikosposti olikin hyvä lehti
niin elokuun 1993 numerossa jossa muisteltiin Kallion kaupunginosassa tehtyä "Alppilan surmaa & tuhopolttoa" oli joitain virheitä, mutta myös mielenkiintoinen ajatelma vangituilta naisilta: "Eihän tästä saa kuin 25 vuotta!" On todettu neitosten sanoneen. Kuin 25 vuotta!! Ehkä se parikymppisistä ei tunnu juur miltään, mutta reilusti yläkanttiin arvioivat Suomen oikeuslaitoksen rangaistusasteikon.
- Tulee mieleen Jenna Lepomäen murhasta syytetyt pikkugangsterit, jotka kehua retostivat jotta ei tästä tule kuin ek ja se on vain 10 vuotta...
Lisäksi Rikosposti mainitsee artikkelin lopussa että; "Sekä Minna että Leena joutuivat aikoinaan Helsingin raastuvanoikeuden tuomittaviksi. Molemmat tytöt saivat elinkautisen vankeusrangaistuksen. Minna murhasta ja murhapoltosta, Leena jälkimmäisestä rikoksesta".
- Artikkelin oli kirjoittanut Mika Lahtonen. Jostain syystä käytettiin tekaistuja nimiä ja tuomiot olivat kaikkea muuta kuin elinkautisia ja kun hovioikeuden päätös oli sekin saatavilla, niin ei voi kuin ihmetellä miten puolivillaisen artikkelin on päätoimittaja päästänyt julkaisuun.
Jos nyt jotain täsmennystä ja päivitystä kuitenkin.
Kautta aikojen on varoiteltu tuntemattomien kanssa jatkoille lähtemisestä tai heidän päästämisestään omaan kotiinsa. Ryyppyporukoissa tulee riitaa ihan mitättömistäkin seikoista - jotka toki ovat asianosaisten mielestä tuiki tärkeitä, kuten mm. liian pitkä ryyppy, jonkun muijan katsominen liian pitkään, 10 euron velka, toisen makkarasta haukkaaminen tms. Tai syy voidaan keksiä jopa ihan itse. Esimerkiksi naisilla on tapana syyttää jotakuta porukan jäsentä ahdistelusta - olkoot syytä tai ei - ja saada tällä tapaa porukan miehisimmät tuon onnettoman kimppuun.
- Onkin sitten ihan eri asia, että miten joku voi ikuna käpälöidä jotain susirumaa ja alkoholisoitunutta akkaa...
Tässä ns. Alppilan surmassa, vaikka Alppikatu 5 onkin Kalliossa, on koossa kaikki klassisen henkirikoksen ainekset; alkkoholia, alkoholisteja, tuntemattomien kutsuminen kotiin ja se - kuten veikkaan - tekaistu syy...
Toki teosta kovemman tuomion saanut nainen syytti asunnon haltijaa ahdistelusta; oli mukamas käpälöinyt tissejä - ja siitä saatiinkin oivallinen syy hakata ja lopulta tappaa uhri. Varastaa hänen omaisuuttaan - jopa uhrin lapsen nukke! ja polttaa asunto henkirikoksen peittelemiseksi.
Hän oli palon sytyttäjäksi epäilty mies ja nimeltään Arto Leinonen.Tampereen Tyttö kirjoitti: Olohuoneesta löytyi mies, joka vielä vähän liikkui, mutta todettiin porraskäytävässä elvytysyrityksistä huolimatta kuolleeksi.
Hän puolestaan oli tuomitun Heli Annikka Kosken miesystävä Markku Holmström. Tuo vastapäinen talo oli diakonissalaitos ja pihalle apuun kiirehtineet henkilöt olivat diakoniopiskeljoita.Tampereen Tyttö kirjoitti:Elvyttäjät saivat tiedon, että heti räjähdyksen jälkeen oli asunnosta juossut ulos palava mies, joka oli huutanut:”Se räjähti, hullu mies!”
Tulta pakoon juossut mies oli löydetty vastapäisen talon pihasta, jossa ihmiset olivat sammuttaneet hänet vaatteilla peittelemällä.
- Nythän tuo talon ja sen henkilökunnan pääasiallinen tehtävä on hyysätä romanialaisia rikollisia.
Holmström kuoli 14.3.1989 kello 12.14. Tuolloin hänen rikollinen elämänsä saavutti ansaitun päätepisteensä.
Uhri oli Kainuusta/Kajaanista kotoisin ollut Olli-Pekka Kaarakainen. Hän kuoli rintakehän seinämän lävistäneestä, keuhkoihin tunkeutuneesta ja sydämen oikean kammion ja väliseinän lävistäneestä pistohaavoista ja niistä aiheutuneista verenvuodoista.Tampereen Tyttö kirjoitti:Huoneistoa sammutettaessa löytyi olohuoneesta lattialta sohvan vierestä vielä miespuolinen vainaja.

Uhri oli surmattu kaksi päivää ennen asunnon polttamista. Kuvassa koetinpuikoilla osoitettu kolmen pistohaavan suunnat. Kuva poliisin arkisto.
Tekijöiden oli tarkoitus paloitella uhri ja viedä hänet jätesäkeissä kaatopaikalle. Lopulta päätyivät asunnon polttamiseen.

Olohuone palon jäljiltä. Takana eteistilat. Kuva poliisin arkisto.
Uhri oli ennen bensiinin valuttamista asuntoon siirretty kylpyhuoneesta olohuoneen lattialle. Räjähdyksessä hän oli paiskautunut seinän viereen.Tampereen Tyttö kirjoitti:Asunnon tarkastuksessa todettiin, että olohuoneen kalusteet oli ikään kuin kasattu keskelle lattiaa ja laatikoita, sekä kaappeja pengottu. Sohvantäytteisiin oli imeytynyt verta. Olohuoneen lattialla oli 10litran muovikanisteri, jonka pohjalla oli vielä puoli litraa bensaa. Kanisterin vieressä oli sytytin. Kylpyammeessa oli verta, pesupulveria, shampoota, sekä ruokailuveitsi.
Tämä onkin mielenkiintoista, sillä "hyvällä onnella" tapaus olisi voitu kirjata selvitettyihin sillä perusteella että tekijät kuolivat palossa. Toki tuota naisten osuutta oli helppo selvittää, sillä sen verran äänekkäästi ja edelleen yhdessä seurue oli kulkenut tapon jälkeen aina räjähdykseen saakka.Tampereen Tyttö kirjoitti:Seuraavana päivänä Markku kuoli sairaalassa. Tapausta olisi voinut muuten pitää selvitettynä, mutta poliisille alkoi tulla vihjeitä, etteivät miehet olleet olleet ainoastaan kolmistaan asunnolla.
Tampereen Tyttö kirjoitti:Heli tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta ja murhapoltosta 11vuodeksi ja 2kuukaudeksi vankeuteen, sekä Marjan mm. murhapoltosta 2vuodeksi 5kuukaudeksi vankeuteen. Molemmat tuomitut valittivat (tietenkin) hovioikeuteen, jonka tuomioista minulla ei ole tietoa.
Tuomiot menivät hovioikeuden käsiteltäviksi. Raastuvanoikeuden tuomion aikoihin Helsingin Ala-Malmilla asunut keittiöapulainen Marja Kristiina E sai alennusta tuomioonsa. Hänet oli vapautettu raastuvanoikeuden päätöksellä 17. toukokuuta 1989 ja vapaalta hän vastasi myös hovissa. Tuomionsa avunannosta murhapolttoon ja varastetun tavaran kätkemisestä muuttui ehdolliseksi ja sitä alennettiin. Tuomion pituus oli 1 vuosi 10 kuukautta 20 päivää. Alioikeudessa tuomio tuli murhapoltosta.
Alentuneesti syyntakeinen siivooja Heli Annikka Koski oli ehtinyt olla monessa mukana, mm. petoksia Espoossa, pahoinpitelyjä sekä varkauksia Hangossa. Näistä teoista hän suoritti vankilatuomiota 27.9.1989 - 1.7.1990.
Alppikadun tapauksesta tulikin sitten enemmän eikä raastuvanoikeuden tuomio juurikaan muuttunut - aleni jonkin verran, mutta 10 vuotta 9 kuukautta 10 päivää oli sen "huvin" hinta, että saatiin 900 markkaa rahaa, tapettua pienen lapsen isä sekä poltettua tämän asunto. Koski oli itse vailla vakituista asuntoa, joten valtio tarjosi hänelle muutamaksi vuodeksi sellaisen.
- Tämä naikkonen on nyt 45-vuotias ja elää yhä omaten jopa osoitteen. Että eteenpäin on noista vuosista menty. Kaarakaista se ei toki tuo takaisin.
Hovioikeus antoi asiassa päätöksen 13. heinäkuuta 1990.
Vaikka se vuonna 1994 kuopattu Rikosposti olikin hyvä lehti
- Tulee mieleen Jenna Lepomäen murhasta syytetyt pikkugangsterit, jotka kehua retostivat jotta ei tästä tule kuin ek ja se on vain 10 vuotta...
Lisäksi Rikosposti mainitsee artikkelin lopussa että; "Sekä Minna että Leena joutuivat aikoinaan Helsingin raastuvanoikeuden tuomittaviksi. Molemmat tytöt saivat elinkautisen vankeusrangaistuksen. Minna murhasta ja murhapoltosta, Leena jälkimmäisestä rikoksesta".
- Artikkelin oli kirjoittanut Mika Lahtonen. Jostain syystä käytettiin tekaistuja nimiä ja tuomiot olivat kaikkea muuta kuin elinkautisia ja kun hovioikeuden päätös oli sekin saatavilla, niin ei voi kuin ihmetellä miten puolivillaisen artikkelin on päätoimittaja päästänyt julkaisuun.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!