Aizerbaidzan kirjoitti:Tapahtui Helsingin Torpparinmäessä 11.7.2000.
Surmaaja oli vuonna 1977 syntynyt myyjä Tomi Hyttinen ja tekoväline oli sorkkarauta.
Toukokuussa 2001 Hyttinen tuomittiin Helsingin käräjillä 10.5 vuodeksi vankeuteen täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä murhasta.
Heinäkuussa 2002 hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja passitti Hyttisen psykiatriseen pakkohoitoon.
Enni Koskisen äidin tekemä kirja on lukematta.
Eräs episodi ko. tapauksen oikeuskäsittelystä (uutisoitiin muistaakseni jopa joissakin päivälehdissäkin):
Tomi Hyttinen oli saanut mielentilatutkimuksesta ymmärrystä vailla olevan eli syyntakeettoman paperit, eikä häntä pidetty erityisen vaarallisena muille kuin henkilölle, jonka oli surmannut. Tämän vuoksi hän sai odotella oikeudenkäyntiä mm. oikeuden aulassa, josta surmatun omaiset nostivat äläkän. Sen seurauksena hänet muistaakseni sitten siirrettiin jonnekin sivummalle.
Joissakin tapauksissa on nimittäin käynyt myös niin, että syyntakeettoman surmaajan, jota ei ole pidetty vaarallisena enää muille on sallittu jäädä tuomitsematta, ja päästä kriminaalisairaalan sijasta avohoitoon siviiliin. Tätä vaihtoehtoa ajatellen ilmeisesti surmatun omaiset nostivat äläkän.
Tämän surmatun naisen äiti oli muistaakseni erään surmatun pojan isän kanssa Punainen lanka ohjelman vieraana, ja molemmat vanhemmat tunsivat myös lastensa surmaajan. Surmatun naisen äidin näkemyksestä häneltä anteeksiantoa kysyttäessa paistoi läpi se, että hän haluaisi tyttärensä surmaajan olevan eristettynä loppuelämäkseen laitokseen (muistaakseni ei tosin aivan suoraan sitä ilmaissut vaan vähän kierteli kysymystä), kun puolestaan muistaakseni Keravan Saviolla puukotetun pojan isä toivoi poikansa surmaajalle vapautumisen jälkeen kaikkea hyvää, että siviiliin päästyään tämä saisi vaimon ja lapsia sekä pääsisi siviilissä normaalielämään käsiksi.
Tunnustettakoon tässä kuitenkin se, että ymmärrän paremmin tätä surmatun tytön äitiä kuin surmatun pojan isää näitä heidän esittämiään näkemyksiään koskien.
)
