Oletko tavaroiden hamstraaja?

[Michelangela]

Onko täällä muita, joilla keräilyharrastus, shoppailu tai muu syy on johtanut siihen, että koti alkaa yksinkertaisesti olla liian täynnä kamaa? Tai onko jollakin läheiselläsi tämä ongelma?

Etenkin englanninkielellä löytyy netistä aika paljon tietoa tästä ilmiöstä, kun laittaa hakusanaksi "hoarder". Youtubesta löytyy myös erilaissa englanninkielisiä TV-sarjoja aiheesta. Näistä voi saada ideoita siihen, mitä ongelmalle voisi tehdä, ja mistä se omalla kohdalla saattaa johtua. On olemassa myös suomenkielisiäkin kirjoja liittyen ainakin tavaroiden järjestelemiseen. KonMari-menetelmästä voi olla myös apua tavaramäärän karsimisessa ja tavaroiden järjestämisestä paikoilleen.

Tavaroiden hamstraajat häpeävät ja salailevat yleensä ongelmaansa, ja usein myös läheiset peittelevät, välttelevät ja salailevat tilannetta hamsterin kotona. Läheiset saattavat olla turhautuneita ja kiukkuisia, ja hamsteri häpeissään ja voimaton, turvautuen entistä enemmän tavaramäärän kasvattamisen tuomaan tuttuun lohtuun ja huumaan.

Kiinnostaisi lukea muiden kokemuksia, ja vinkkejä ja ratkaisuja ongelmaan.

Meillä koti on sentään vielä ihan käyttökelpoinen, mutta siivoaminen ja tavaroiden löytyminen on hankalaa, koska kamaa on niin paljon, ja se on kaaoksessa. Varsinaista sotkua ja likaa ei ole, sitä me ei kestettäisi. Tavaroiden hamstraaminen, ja innostuminen jostakin uudesta keräily-harrastuksesta, ovat olleet ongelmani ihan lapsesta saakka. On vaikeaa luopua tavaroista. Välillä saan vietyä hyväntekeväisyys-kirpparille erän, liian harvoin laitettua nettiin myyntiin.

http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2 ... 76405.html
http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/ar ... lla/129128
http://www.onneksi.fi/apua-pakko-oireis ... traukseen/
http://yle.fi/uutiset/3-6789016
http://www.iltalehti.fi/asuminen/201509 ... 9_an.shtml
http://yle.fi/uutiset/3-7598876

[Maura Isles]

En ajattele, että olisin varsinaisesti hamstraaja saati sellainen hoarder, joita jenkkisarjoissa näkyy.

Mä olen miettinyt tätä paljon, että miksi en vain kykene luopumaan tietyistä tavaroista. Syy on se, että tavara edustaa mulle muistoa tietystä hetkestä, tilanteesta, asuinpaikasta, elämänvaiheesta, tunteesta jne. Toisin sanoen, luopumalla tavarasta, pelkään unohtavani jonkun muiston. Ja muistot on mulle jotenkin todella tärkeitä.

Joskus tää menee tosi pitkälle. Säästän ostoskuitteja, varsinkin ulkomaanmatkoilta. Typerää, tiedän. Mutta kun siihen paperilappuseen tiivistyy kaupunkiloma Lontoossa ja ihana illallinen siinä ravintolassa vuonna 2006.

Aiemmin ostin valokuva-albumeita, joihin sitten ihan vapaasti tussilla, lyijykynällä jne. kirjoittamalla tein matkapäiväkirjan. Liimasin valokuvia, kuitteja, pääsylippuja, lentolippuja jne. (lippulappuja säästän vieläkin, mutta en ole vain jaksanut siirtää niitä albumiin asti..saati teetättää valokuvia).

Kirjoja keräilen ja vaikka koluankin kirpparit ja kirjastojen poistomyynnit, niin mulla on tietyt kirjailijat, joiden kirjat ostan aina uutena, jos vaan mahdollista.
Villasukkalankoja ostelen vain siksi että "ihana uusi väri" tai että "tästä tulisi tosi pirteät villasukat". Ehkä joskus sitten kun alan taas neulomaan.

[Michelangela]

Juu, minäkin olen jossain määrin hamstrannut villalankoja, etenkin jos sattuvat olemaan tarjouksessa, tai sitten vaan harvinaisen miellyttäviä. Värivalikoima kun tuppaa vaihtelemaan, niin tulee tunne, että jos en nyt osta, en myöhemmin välttämättä enää löydäkään. Pitäisi vaan useammin kanssa tehdä niistä jotakin. Sama koskee muutakin haalimaani käsityö- ja askartelu-kamaa. Olen aina ollut kova ideoimaan mutta huono toteuttamaan.

Tuo esineisiin kiintyminen, niiden tunnearvo... Tuttua on. Etenkin jos esineellä on naama, on siitä luopuminen ihmeen vaikeaa! Olen välillä miettinyt, että hitsi kun vaan ottaisi mahdollisimman kauniita valokuvia sellaisista tavaroista, joille ei enää oikein ole tilaa ja käyttöä, mutta joista ei ihan raaskisi luopua... Ne valokuvat voisi järjestellä nätisti ihan omaan kuva-albumiinsa, ja ne kauniit ja muistorikkaat esineet tavallaan säilyisivät siellä, viemättä niin paljoa tilaa. Kuitit, liput ja sen sellaiset, niitähän voi käyttää vaikka Scrap Book-tapaisen kirjan luomiseen, mihin kokoaa just kaikenlaisia muistoja, joita kirjan sivuille saa liimattua ja liitettyä. Niillä voi myös päällystää vaikka pahvilaatikoita, joissa säilyttää jotakin tavaraa.

Olen yrittänyt vähän kerrallaan pienentää kamamäärääni. Olen punninnut tavarat, jotka heitän pois tai lahjoitan pois. Täten tämä on vähän kuin laihdutus-urakka, kun välillä katson kirjanpidostani, paljonko tavaraa olen laihduttanut pois päivän aikana. Tietty tavaroiden tilavuus olisi se merkittävämpi seikka kuin paino, mutta sen määrittäminen menisi mulle jo liian monimutkaiseksi.

Ainakin semmoisen vinkin olen nyt poiminut KonMari-menetelmästä, että kannattaa aloittaa sellaisista tavaroista, joista on helpompi luopua, ja lopuksi vasta perataan niitä rakkaimpia. Eli ekana aloitin mm. vanhentuneista asiapapereista ja lukemista odottelevista lukemattomista (!) lehdistä. Sellaiset painavat aika mukavasti, eli tavaran laihdutus-urakka sai ihan komean alun. Vielä on ihan hurjasti tekemistä. Mutta edes pikkuhiljaa...

Ainakin noissa hoarder-TV-sarjoissa on tullut usein esiin, että sellaisella henkilöllä, joka ei raaski luopua tavaroistaan, voi olla taustalla jokin menetys, jonka on kokenut elämänsä varrella. Joidenkin vanhemmat esimerkiksi surutta heittivät menemään lastensa tavaroita, vaikka muuton yhteydessä, puhumatta mitään lapsensa kanssa. Tai sitten on menettänyt jotakin muuta, läheisen ihmisen tms. Se, jos pääsee jotenkin käsittelemään tuota menetystään, voi auttaa nykytilanteeseen.

[Tiina]

Joidenkin vanhemmat esimerkiksi surutta heittivät menemään lastensa tavaroita, vaikka muuton yhteydessä, puhumatta mitään lapsensa kanssa. Tai sitten on menettänyt jotakin muuta, läheisen ihmisen tms. Se, jos pääsee jotenkin käsittelemään tuota menetystään, voi auttaa nykytilanteeseen.

Tämä on kyllä varmasti totta. Hamstraaminen voi tosin olla myös opittu/peritty ominaisuus.

Itse olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä älyttömämmältä tavaroiden säilöminen tuntuu. Koska tännehän ne tulee aikanaan jäämään kuitenkin.

Silti en halua luopua esim.kirjoistani. Ne kun vaan jotenkin kuuluvat kotiin.
Koti ilman kirjoja on kuin ihminen vailla sielua. Niin joku viisas on joskus sanonut.

Mutta muusta tavarasta ei ole ollut koskaan vaikeaa luopua. Annan ylimääräiset tai itselle tarpeettomat tavarat mielelläni eteenpäin...(mutta kirjat saa hävittää vasta kuolemani jälkeen )

[Sikkis]

Halsterointiin tuli eräässä ohjelmassa avuksi tälläinen niksi, pakkaa useampi laatikko täyteen tavaraa. Erittele laatikot keittiö, paperit, pienesineet, vaatteet, kirjat ymsyms tyyliin teippaa kiinni ja vie vinttiin, varastoon. Kerran vuodessa käyt katsomassa onko laatikoista tarvittu mitään,jos ei niin hävitykseen.

Itellä keittiöremontin yhteydessä tuli lisä tilaa runsaasti, koska kävimme joka ikisen ainoan kihvelin ja kahvelin läpi mitä löytyi. Poistoon lähti suuri määrä kantta, kippoo, veistä, ja peistä.

Lasten pieneksi käyneitä vaatteita olemme pussi tolkulla kantaneet paikalliseen kristilliseen kirpputoriin, joka ottaa KAIKEN vastaan. Itse emme ole lähteneet myymään mitn vaan lahjoittaneet tavarat tuonne samaiseen paikkaan.

Netissä on paljon romusivuja, ainakin facen joissa lahjoitetaan tai myydään pientä korvausta vastaan mitä vaan. Ja jos oikeasti haluaa päästä eroon tuosta hyllystä kirjoineen niin hinta ei ole silloin 200e vaan vaan kahvipaketilla saa hakea. ☺

Viksut ja viisaammat sanoo että sullon kun kannat uuden tavaran kotiisi niin kanna samalla kaksi tavaraa toiseen suuntaan eli ulos.
Ehkä minäkin vielä jokupäivä opin, syvä huokaus.

[Michelangela]

Tiina, kuulostaa järkevältä nuo toimintatapasi. Jonkun riesaksihan ne keräilijän kamat lopulta jää, kun keräilijästäkin aika jättää. Se on ihan tarpeeksi raskasta läheisille käydä läpi ns. normaalimpaakin tavaramäärää kuolinpesässä, saatikka jos joutuu perkamaan ihan älytöntä kamamäärää, ja jopa ihan suoranaisia jätteitä. Minulla on tästä pikkasen kokemusta, ja täytyy sanoa, että se herätti.

Sikkis, tuo laatikoihin ja varastoon pakkaaminen voi olla ihan hyvä idea halsteroijille. Olen kuullut ja lukenut tuosta, että saattaa toimia. Minulle ei ole oikein auttanut, ainakaan vielä. Samoin tuo on hyvä, että jos ja kun jotakin uutta kotiinsa tuo, niin jotakin pitää myös lähteä. Tuota olen yrittänytkin toteuttaa, liian huonolla menestyksellä, tosin. Jää liian usein aikomukseksi. On oma vaivansa yrittää saada myydyksi romppeitaan, etenkin jos siitä touhusta ei erityisemmin nauti. Olen yrittänyt pitää sen mielessä, että ensinnäkin tavaran kuin tavaran rahallinen arvo yleensä romahtaa heti, kun sen on kantanut kotiinsa, vaikka ei edes avaisi pakkausta. Kukaan ei enää suostu maksamaan sinulle siitä täyttä hintaa. Ja koska makuja on niin valtavan monenlaisia, niin se mikä sinusta on aivan upea ja uniikki, on monen mielestä roskaa jota he eivät ottaisi ilmaiseksikaan. Eli mitä kotiin kannat, siitä et niin vain eroon pääsekään, ellet ole valmis antamaan ilmaiseksi, tai viemään roskiin. Lähipiiristä voi löytyä joku toinen hamsteri, joka ilolla ottaa vastaan tavaraa, mutta onko se sitten ihan fiksu ratkaisu sekään, laittaa vahinko kiertoon.

Olen työpaikalle vienyt taukotiloihin tyrkylle ilmaista tavaraa, ja aina ovat kadonneet, usein sukkelaankin. Lappu vaan päälle, että saa ottaa. Muutkin ovat välillä näemmä tehneet siellä samoin.

Olen myös miettinyt tätä netti-kirppistä. Siinä saisi kamat nurkista heti pois, ja joutuisi käsittääkseni maksamaan (postikulut tms?), jos tahtoo saada takaisin ne kamat, jotka eivät menneet siellä kaupaksi. Muuten ne lahjoitetaan sieltä suoraan hyväntekeväisyyteen. Voisi olla aika hyvä systeemi. Itse ei joudu siinä hoitelemaan mitään myymiseen, ostajan kanssa viestittelemisiin, tai postittelemiseen liittyviä juttuja. Pitää vielä vähän tutkailla, en ole vielä kunnolla tutustunut noiden systeemeihin.

http://vahankaytetty.fi/aloita-myyminen

[Maura Isles]

Meidän kylän Facebook -roskalavaryhmässä menee kyllä ihan kaikki kaupaksi
No, toisen romu on toisen aarre. Sitten on vaihtolava -ryhmä ("nämä kipot saa hakea suklaalevyä/kahvipakettia/Saint Pauliaa vastaan")

[Michelangela]

Kätevä tuollainen Facebook-ryhmä. Minä en käytä FB:tä, kun ei vaan yhtään kiinnosta. Mulle on ollut apua siitä, jos saan luotua sellaisen tomeran ja objektiivisen asenteen, ikään kuin olisin auttamassa jotakin toista romumäärän karsimisessa. Yritän toimia rivakasti ja määrätietoisesti, mahdollisimman paljon järkiperusteita käyttäen. Saatan höpöttää samalla tyyliin että "onhan tämä laukku kaunis ja kaikkea, mutta tämän kokoisessa pitäisi olla olkahihna, että tulisi kanssa käytettyä, eli pois. Tätä en ole putsannut/korjannut vieläkään, roskiin vaan, löydän varmasti tilalle kivemman, jos huomaan tarvitsevani", jne...