Ei auta muuta kun aloittaa alustus
Olen alla olevassa referoinut vapaasti Poliisi kertoo 1998-kirjaa, jossa kyseinen tapaus oli saanut raflaavan otsikon "Harjoitus tekee murhaajan". Nyt kun tekijän oikea henkilöllisyys on selvinnyt, en näe syytä siihen miksei hänen oikeaa nimeään voisi käyttää. Uhrien nimet sen sijaan on mainittu tässäkin muutettuina.
Alkusysäys 1991
Ben Rickhard Wiberg oli jo nuorena kiivas voimamies, jolle ongelmat lain kanssa olivat lähes joka päiväisiä. Kiteeläiset oppivat tuntemaan hänet herkästi hermostuvana ja varsin väkivaltaisena henkilönä. Oppineet ovat sivistyneesti ilmoittaneet hänen kärsivän "vaikeasta impulssikontrollin häiriöstä".
Ja missä Wiberg liikkui, siellä liikkui myös Jukka Kauhanen. Miehillä oli nimittäin yhteinen harrastus: voimallinen viinan juonti. Tämä yleensä johti erinäisiin kahnauksiin herrojen välillä. Kerran jopa niin vakavaan, että voimiltaan heikompi Jukka löi Beniä puukolla käteen.
Wiberg antoi teon anteeksi, muttei kauaksi aikaa. Jonkin ajan kuluttua Wiberg tuikkasi Kauhasta puukolla yli kaksikymmentä kertaa. Kauhanen kuitenkin selviytyi ihmeen kaupalla tästä, mutta toista kertaa onnetar ei ollut hänen puolellaan.
Pyttytuomiosta
Eri oikeusasteiden hyvin kummallisista päätöksistä kertoo Wibergin saama tuomio Kauhasen puukotuksesta. Syyttäjä nimittäin vaati Wibergin eristämistä vaarallisena rikoksenuusijana pakkolaitokseen, koska selvää oli että Wiberg oli hyvin vaarallinen. Kihlakunnanoikeus kääntyi syyttäjän esittämän näkokannan puolelle, kuten teki myös Itä-Suomen hovioikeus 1991. Varsinaisen pommin pudotti kuitenkin Korkein oikeus, jonka mukaan Wiberg kärsii aivojen epänormaalista serotoniiniaineenvaihdunnasta, joka taas lienee lisännyt hänen hyökkäävää käytöstään. Korkein oikeus katsoi myös, toisin kun alemmat oikeusasteet, ettei Wibergin teko ollut sen kummemmin törkeä tai raaka, jotta hänet voitaisiin näin syin eristää pakkolaitokseen. Tuomio muuttui murhan yrityksestä tapon yritykseksi ja tuomio lyheni näin yli kahdella vuodella 5 vuoteen.
Vankila ei muuttanut Wibergiä, ei ainakaan parempaan suuntaan. Vapautumisen jälkeen Wiberg palasi takaisin kotikonnuilleen ja Kiteeläiset alkoivat taas henkittää raskaammin.
Lauantai 23.9.1995
Lauantaina 23.9.1995 istui taas tuttu ryyppyremmi iltaa Wibergin asunnolla. Seurueeseen kuuluivat "Apassina" tunnettu Kaija Lipponen, joka oli kovasti mieltynyt Wibergin miehisyyteen. Jopa niin paljon, että pari oli aloittanut seurustelun. Tähän seurustelusuhteeseen eivät kuitenkaan kuuluneet romanttiset kynttiläillalliset, vaan hyvin pian Kaijalle selvisi se, mikä mies Wiberg oli. Kaija oli saanut useita kertoja nyrkistä ja hänestä todellakin tuntui siltä, ettei Wiberg luopuisi hänestä koskaan, ei ainakaan vapaaehtoisesti. Mukana remmissä oli myös harmiton tapajuoppo "Tane" sekä Tanen naapuri Mikko. Tarjoilusta vastasi Wiberg. Tarjolla ei ollut Chablista hanasta, vaan Wibergin ammattitaidolla valmistamaa kiljua ämpäristä. Johonkin aikaa illasta Kaija ja Tane humaltuivat voimakkaasti, jopa niin, että heillä oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Wiberg istui tuolissaan hiljaa ja katseli muita arvioiden. Mikko sai kiljusta tarpeekseen ja poistui asunnosta illan kuluessa. Mitä asunnossa sen jälkeen oikeastaan tapahtui, on pelkästään Wibergin tiedossa.
Vierailu Kiteen poliisiasemalla sunnuntaina
Wiberg oli tuttu näky Kiteen poliisiasemalla. Hänellä vaikutti olevan kova hinku retostella tehdyistä ja tekemättömistä rikoksistaan. Tälläkään kertaa poliisit eivät osanneet ottaa hänen puheitaan todesta, kun hän varhain sunnuntaina 24.9 ilmestyi asemalle ja alkoi puhua kolmesta haudasta, jotka syntyisivät seuraavan yön aikana. Niin ovela mies Wiberg kuitenkin vaikutti olevan, että alkoi melkein välittömästi perua puheitaan. Poliisit päättivät, että sekava Wiberg voidaan päästää kotiinsa lepäämään sen kummemmin asiaa selvittelemättä. Yksi poliiseista oli jopa niin höveli, että antoi Wibergille savukkeen sekä kaikki ylimääräiset kolikkonsa.
Pian Wibergin poistuttua, soitti hätääntynyt naishenkilö asemalle kertoen, että hänen naapurinsa Jukka Kauhanen oli löydetty asunnosta makaamasta verilammikossa. Poliisipartio ampaisi välittömästi liikkeelle, mutta asunnolla selvisi, ettei Kauhasen auttamiseksi ollut enää mitään tehtävissä. Poliisi oli hyvin selvillä Wibergin ja Kauhasen erimielisyyksistä, joten Wibergiä alettiin etsiä nyt kaikella tarmolla ja päättäväisyydellä.
Poliisit tekivät ylläkön Wibergin asuntoon, ovikelloa ei soiteltu, vaan päätettiin mennä sisään yleisavaimella. Wibergia ei asunnosta löytynyt, mutta jotain muuta, joka sai kokeneenkin poliisin haukkomaan henkeään. Tane makasi olohuoneen seinän vierellä kurkku auki viillettynä. Vieressä oli lyhytvartinen kirves, jota oli mitä ilmeisemmin käytetty yhtenä aseena verityössä. Kaija "Apassi" Lipposen ruumis löytyi kylpyhuoneesta puolialastomana. Myös hänen kurkkunsa oli viilletty auki korvasta korvaan ja rinnasta löytyi pistohaavoja. Myöhemmin tehdyssä ruumiinavauksessa Kaijan sydämestä löydettiin viisi syvää puukonpistoa.
Wibergin kiinniotto tapahtui nopeasti Kiteen keskustassa. Wiberg ei pyrkinytkään vastustelemaan pidättämistä, vaan ilmoitti suoraan, että "vittuilivat minulle. Vedin niiltä letkut auki. Eivät vittuile enää". Kuulusteluissa Wiberg ei varsinaisesti kiistänyt tekemisiään. Muisti oli vain kovin hatara illan tapahtumista. Wiberg kertoi hermostuneensa siitä, että Tane oli lähennellyt hänen naistaan. Tästä suivaantuneena hän oli omien sanojensa mukaan "reijittänyt äijän". Samassa raivonpuuskassa Kaija oli saanut kokea väkivaltaisen lopun.
Jukka Kauhasen surmaaminen oli taas tapahtunut Wibergin mukaan itsepuolustukseksi. Kauhanen oli Wibergin ilmestyttyä asunnolleen ottanut käsiinsä veitsen, jonka Wiberg oli kuitenkin saannut riistettyä pois. Veitsellä tehty epämääräinen huitaisu oli pudottanut Jukan lattialle.
Tähän itsepuolustatumis teoriaan ei monikaan kiteeläinen usko. Wibergille oli jopa naljailtu, ettei mies ollut saanut henkeä pois Kauhasesta vuonna 1991 vaikka kuinka yritti.
Juttua käsiteltiin Joensuun käräjäoikeudessa aina vuoden 1996 kevääseen asti. Kolmen henkirikoksen lisäksi Wibergiä syytettiin entiseen tyttöystävään kohdistuneista törkeistä pahoinpitelyistä. Syytelistalla oli näiden lisäksi vielä juopuneen naapurin puukotus. Korkein oikeus yllätti taas. Alemmat oikeusasteet olivat sitä mieltä, että kaikki henkirikokset täyttivät murhan tunnusmerkistön. Tekojen raakuus ja niiden kohdistuminen Tanen tapauksessa humaltuneeseen, täysin puolustuskyvyttömään henkilöön puolsivat murhatuomioita. Korkein oikeus ei kuitenkaan nähnyt Jukka Kauhasen surmaamista vakaasti harkittuna tai törkeänä, toisin kuin alemmat oikeusasteet, vaan tuomitsi Wibergin Jukka Kauhasen kohdalta vain taposta. Tehdyssä mielentilatutkimuksessa selvisi, että Wiberg oli teot tehdessään täydessä ymmärryksessä.
Ben Richard Wiberg tuomittiin kahdesta murhasta, yhdestä taposta ja muista pienemmistä rikoksista elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
