"The Toy Box Killer"

Ulkomailla tapahtuneet selvitetyt tai vielä selvittämättömät henkirikokset
Howler
Axel Foley
Viestit: 2291
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

"The Toy Box Killer"

Viesti Kirjoittaja Howler »

David Parker Ray (6. marraskuuta 1939 – 28. toukokuuta 2002) oli eräs amerikkalainen, jota epäiltiin 60 ihmisen murhista New Mexicossa, Truth or Consequences nimisessä kaupungissa. (Täytyy myöntää, kun tästä tapauksesta kuulin, repesin tuolle nimelle)

David Parker Ray kidutti ja tappoi uhrejaan 100 000 dollarin kotitekoisessa kidutuskammiossaan. Hän itse kutsui sitä ”lelulaatikoksi” (tästä syystä hän sai lempinimen ”The Toy Box Killer”), joka oli varustettu tavaroita, joita mies kutsui ystävikseen: ruoskilla, ketjuilla, väkipyörillä, hihnoilla, pihdeillä, jalkojen levitykseen tarvittavia tankoja sekä kirurgisia teriä ja sahoja. Näillä tarvikkeilla Ray terrorisoi Truth or Consequencesia useiden vuosien ajan apulaisineen.

Ray oli sadismin, seksiorjien ja murhien verkon keskipisteessä. Hänen oppilaansa, kulkuri Dennis Roy Yancy, tunnusti kuristaneensa kuoliaaksi Marie Parkerin, 22, samalla kun Ray otti kuvia. Rayn tytär, Glenda Jean ”Jessy” tuomittiin avunannosta Kelli Van Cleven kaappaukseen ja kidutukseen. Cynthia Hendy, Rayn tyttöystävä, oli uhreille ”emäntä”. Henry kertoi tutkijoille myöhemmin, että Ray oli tappanut 13 naista. Hendy tunnusti ja todisti Raytä vastaan saadakseen itse lievemmän tuomion. 14 rikoksesta hän sai 5 syytettä.

Lelulaatikon sisällä oli gynekologin tutkimuspöytä. Lelulaatikkoon oli myös viritetty televisio ja kamera, jotta uhrit voitiin pakottaa katsomaan omaa kidutustaan. Monien seksilelujen ja kidutusvälineiden lisäksi kidutuksessa käytettiin myös sähköisiä laitteita, kuten esimerkiksi 12 volttista motorisoitua rintalaajentajaa. Rayllä oli usein nauhoitettuja audionauhoja itsestään, joita hän soitti uhreille kun he palailivat tajuihinsa. Ray on sanonut tappaneensa ainakin yhden ihmisen vuodessa yhteensä 40 vuoden ajan.

22. maaliskuuta 1999 Cindy Vigil pakeni puukotettuaan Rayn apuria Cynthia Hendyä tuuralla. Vigilillä ei ollut päällään muuta kuin orjapanta ja riippulukolla kiinnityt ketjut. Hänen pakonsa jälkeen Ray pidätettiin.

Ray tuomittiin 224 vuodeksi vankilaan sen jälkeen, kun hänet oli tuomittu useista rikoksista, esim. kolmen nuoren naisen kaappauksesta ja seksuaalisesta kidutuksesta hänen kotonaan Elephant Butte Lakella. Ray kuoli 8 kuukauden jälkeen tuomiosta, yhteensä hän istui siis vain 3 vuotta.

Kuvia:
Kuva Kartta, jossa Elephant Butte Lake
Kuva David Parker Ray

Suomentelen myöhemmin lisää, jos jotakuta tämä tyyppi kiinnostaa enemmän?

//Muokattu puukotusesine oikeaksi, suomentajan moka, ice pick on tuura eikä jääpuikko :lol:
Viimeksi muokannut Howler, La Huhti 26, 2008 4:08 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3334
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Hienoa työtä. Lisää vaan ihmeessä.
Kalessin
Adrian Monk
Viestit: 2942
Liittynyt: Ke Touko 30, 2007 3:26 pm
Paikkakunta: Maameri, läntiset rajavedet

Viesti Kirjoittaja Kalessin »

todella mielenkiintoinen mies, missä viipyy jatkot Howl???pakahdun kiinnostuksesta! :D
"Ei ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää välillä puolukoita". -Kummeli, Kultakuume-
Howler
Axel Foley
Viestit: 2291
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

Viesti Kirjoittaja Howler »

Topicin aloitustekstin lähde unohtui, se oli siis Wikipediasta tuo artikkeli. Nyt laitetaan Crimelibrarya kehiin, voi olla vähän saman toistoa, mutta myös lisää yksityiskohtia. Huomasin myös, että Crimelibraryn tekstissä joidenkin ihmisten nimet ovat eri nimiä kuin Wikipedian artikkelissa. Itse asiassa hämmentävää, että Wikipediassa puhutaan uhrista nimellä Cindy Vigil, mutta Crimelibraryn tekstissä uhri on Cynthia V. Sama juttu on myös Rayn tyttöystävän kohdalla, Wikipediassa hänet on nimetty Cynthia Hendyksi, mutta Crimelibraryssä taas Cindy Hendyksi. Kun googlettaa Hendyn kummallakin nimellä, Cynthialla ja Cindyllä, löytyy paljon tekstejä. Vaikea siis sanoa kumpi on oikea nimi, valitan. Toivottavasti kuitenkaan ette sekoitu tekstiä lukiessanne. Kuitenkin, olkaapa hyvät!

Nuori nainen, joka juoksi hiekkatietä pitkin, oli täysin alasti ja liikkui niin nopeasti kuin pystyi. Tien kivet satuttivat varmasti hänen paljaita jalkojaan, mutta hän uskoi juoksevansa henkensä edestä. Ei väliä, mitä se otti, Cynthia V. oli päättänyt paeta.

Se oli myöhäinen iltapäivä 22. maaliskuuta vuonna 1999, muttei kovin kylmä, kun hän pakeni New Mexicon autiomaassa lähellä Sierra Caballon vuoria. Ohiajava nainen näki Cynthian kirkuvan. Hän lukitsi autonsa ovet ja häipyi paikalta. Cynthia ei tajunnut miltä hän näytti, veri valui päässä olevasta haavasta, metallinen panta kiinnitettynä munalukolla hänen kaulassaan, ketju riippui takaata. Mies toisessa autossa autossa väisti välttääkseen pakenevan naisen ja ajoi myös pois. Cynthian ahdinkonsa tuntui toivottomalta. Kun hän tuli pienten talojen ja asuntovaunujen luo pitkin tietä, asukkaat näyttivät lukitsevan ovet. Cynthia ajatteli, ettei uskalla tuhlata aikaa pysähtymiseen ja koputtamiseen, sen varalta jos HE olivat hänen takanaan.

Sitten hän näki hyväkuntoisen asuntovaunun ja hänen suureksi helpotuksekseen ovi oli avoinna. Hän syöksyi sisään, iski oven kiinni ja rukoili yllättynyttä tv:tä katsonutta naista auttamaan häntä.
Asuntovaunun omistaja kiirehti auttamaan, kun hän näki miten vakavasti Cynthia oli vahingoittunut. Veri oli takertunut Cynthian hiuksiin, veripisaroita oli hänen kasvoillaan ja kamalia mustelmia ympäri kehoa. Kun Cynthia lukitsi ovea, omistaja soitti hätänumeroon ja antoi alastomalle tytölle vaatetta päälleen. Cynthia, vain 22 vuotta vanha, oli hämmentynyt tiedosta, että hän oli vain 150 mailin päässä etelässä sieltä, missä han asui Albuquerquessa. Nyt hän oli Elephan Buttessa, suositussa virkistyspaikassa, jossa oli arviolta 2 000 asukasta.

Kaksi poliisia vastasivat puheluun, minkä takia Cynthia itki hysteerisesti, ”Olen elossa! olen elossa!”. Hän yritti rauhoittaa itseään, vaikka se oli vaikeaa. Hän kertoi poliiseille, että hänet oli kaapannut mies, joka naisen kanssa piti häntä vankina asuntovaunussa lähistöllä. Kolmen päivän ajan he olivat kiduttaneet häntä oudolla kokoelmalla, johon sisältyi seksuaalisia ja lääketieteellisiä välineitä. Hän pääsi pakenemaan juuri ja juuri.

Mieskaappaaja oli lähtenyt hetki sitten asuntovaunusta, määräten naisen vahtimaan Cynthiaa, mutta kun nainen oli mennyt toiseen huoneeseen, Cynthia oli napannut kasan avaimia, jotka roikkuivat juuri käden ulottuvilla. Avaimilla hän laittoi pois lukosta ketjun, jonka avulla hänet oli sidottu pylvääseen. Sitten hän huomasi puhelimen ja aikoi soittaa hätänumeroon, mutta nainen palasi ja heitti lampun Cynthiaa päin osuen tätä päähän. Cynthia kaatui samalla kun nainen sulki puhelimen, mutta Cynthia toipui nopeasti. Laatikollinen tavaraa oli kaatunut ja tavaroiden joukossa oli tuura, jota pari oli käyttänyt Cynthiaan, joten hän nappasi sen puolustaakseen itseään. Nainen perääntyi, antaen Cynthialle hetkellisen mahdollisuuden syöksyä ovesta. Hän pakeni ilman vaatteitaan varmana siitä, että jos hän jäisi vielä hetkeksikään, hän ei koskaan pelastuisi.
Cynthia kertoi poliiseille asuntovaunun paikan, mutta itse asiassa toinen tiimi oli jo saapunut sinne. Hätäpuhelu oli juuri tullut siitä osoitteesta, 513 Bass Roadilta, mutta se oli keskeytetty. Hätäpuheluun vastannut virkailija uskoi, että paikalla oli ollut kamppailu, joten poliisit menivät tarkistamaan asian.

Cynthia vietiin sairaalaan ja hän raportoi, että hänen kaappaajansa olivat käyttäneet häntä seksiorjana ja oletettavasti aikoivat tappaa hänet. Hänellä oli todisteena kehossaan mustelmia ja polttojälkiä sähköisestä kidutuksesta, jotka sairaalan henkilökunta dokumentoivat kuvien kera. Yksityiskohdat, joita Cynthia kertoi, olivat melkein liian karmeita uskottaviksi, mutta oli vain yksi tapa selvittää asia: tekemällä etsintä. Paikallisella poliisilla ei ollut vielä mitään tietoa siitä, kuinka suuresta tutkimuksesta tulisi, miten häiritsevä ja turhauttava.

Cynthia tiesi, että jotkut hänen paljastamansa yksityiskohdat saattoivat vaikuttaa liian vaikeilta uskottaviksi. Silti hän pystyi näyttämään heille pieksemisen jäljet selässään, lävistykset rinnoissaan, haavat, mustelmat ja tuoreen kuhmun päässään. Hän myönsi tavanneensa kaappaajansa työskennellessään prostituoituna Albaquerquessa. Mies, David Parker Ray, oli tarjonnut hänelle 20 dollaria suuseksistä autossaan Toyota RV:ssä. Cynthia oli noussut autoon, jossa hän oli kohdannut Cindy Hendyn, Rayn tyttöystävän. Cynthia aisti ansan, mutta sitten Ray näytti arvomerkkiä (tai kai sellaista mitä poliisi vilauttaa) ja kertoi hänelle, että hänet oli pidätetty pyynnöstä.

Kun he sitoivat ja suukapuloivat hänet, hän tajusi ettei kyseessä olleetkaan poliisit, mutta he tahtoivat kaapata hänet. He laittoivat ilmastointiteippiä hänen suullensa ja lukitsivat metallisen pannan hänen kaulansa ympärille. Tämän jälkeen he ajoivat useita tunteja Cynthian ollessa takana. Cynthia ei voinut millään tavalla vastustaa. Kun he pysähtyivät, he veivät Cynthian asuntovaunuun ja kahlitsivat hänet pylvääseen sängyn viereen. Selvästi se oli paikka, jossa he asuivat. Pian, Cynthia kertoi, he soittivat hänelle 20 minuuttisen nauhan, jossa hänelle kerrottiin mitä seuraisi: hän oli nyt heidän seksiorjansa ja hän voisi odottaa paljon hyväksikäyttöä. Näiden asioiden lisäksi hän joutuisi harrastamaan seksiä eläinten kanssa, nauhoitettu ääni kertoi hänelle, hänet pakolla raiskattaisiin dildoilla, hänen nänninsä venytettäisiin niin pitkälle kuin ne vain venyisivät ja hänen tulisi antaa Raylle suuseksiä milloin vain hän sitä vaati. Cynthialle kerrottiin myös, että muut naiset ennen häntä olivat kuolleet.

He käyttivät monia sähköisiä ja lääketieteellisiä välineitä eri osiin Cynthian ruumiista, välittämättä hänen kivun aiheuttamia vaimeita voihkimisiaan ja anomuksia päästä vapaaksi. Cynthia oli varma, että he aikoivat käyttää häntä niin pitkään kuin mahdollista ja sitten tappaa hänet. He ripustivat hänet kattoon, ruoskivat häntä ja uhkailivat häntä aseella. Ray myös raiskasi hänet toistuvasti ja teki muita asioita nöyryyttääkseen häntä. Ray kertoi Cynthialle. että hänellä oli turvattu huone, jossa hänellä oli kaikkein äärimmäiset välineensä ja jonne Cynthia pian vietäisiin. Cynthia etsi joitain mahdollisia tapoja paeta ennen kuin hänet pakotettiin tähän: hänen mielessään se turvattu huone olisi hänen hautansa.

Poliisit, jotka vastasivat keskeytyneeseen hätäpuheluun, pidättivät David Parker Rayn, 59, ja hänen tyttöystävänsä, Cindy Lea Hendyn, 39, heidän Toyota RV:stään kun he olivat lähdössä asuntovaunulta. Kummatkin vietiin poliisiasemalle, jossa he antoivat yhteensopivat lausunnot: he olivat koittaneet auttaa Cynthiaa pääsemään eroon kamalasta heroiinitavasta. Vaikka tapaus täten oli nyt suurimmaksi osaksi ”hän-sanoi”, viranomaiset eivät olleet halukkaita päästämään näitä kahta potentiaalista syyllistä vapaaksi ennen kuin he selvittäisivät faktat. Taustatutkimukset osoittivat, että Ray oli mekaanikko osavaltion puisto-osasto, joka antoi hänelle vapaan pääsyn laajalle alueelle osavaltion maille. Tämä itsessään ei ollut ongelma, ellei hän todellakin tappanut ihmisiä.

Osavaltion poliisi pikaisesti varmisti etsintäluvan niiden esineiden etsimiseen, joista uhri oli heille kertonut, kuten myös todisteisiin siitä, että hän oli siellä. Jos he löytäisivät nauhoja, ruoskia tai muita välineitä, tämä ei todellakaan olisi parin ystävyksen avunantoa huumeongelmaiselle. Siltikään se mitä Cynthian oli kuvaillut, ei valmistanut tutkijoita siihen mitä he löysivät.

Asuntovaunun sisällä tutkijat huomasivat aseen ja rikkinäisen lampun, joka sopi Cynthian kuvaukseen siitä jolla hänen kimppuunsa oli hyökätty sekä selviä jälkiä kamppailusta. He myös löysivät väärennetyn poliisimerkin, jota Ray oli käyttänyt sekä Rayn ohjeet Hendylle uhrin vahtimisesta kun hän oli poissa. Vaatteet, jotka Cynthialla oli ollut päällään kun Ray ja Hendy kaappasivat hänet, olivat siellä myös. Lisäksi löytyi useita lääketieteellisiä laitteita, kuten Cynthia oli kuvaillut, sekä esineitä joilla annettiin sähköshokkeja. Vielä näidenkin lisäksi poliisit löysivät pylvään, johon Cynthia oli kahlittu, tuuran, jota hän oli käyttänyt puolustaakseen, audionauhan, jolla Cynthiaa oli peloteltu. Nauhan sisältö, nauhoitettu 1993, oli juuri niin armoton ja kauhistuttava kuten Cynthia oli kuvaillut.

Asuntovaunun vieressä oli pienempi samanlainen, jollaista normaalisti käytettiin lastin siirtelyyn. Tämä oli selvästi ”turvattu huone”, jossa Cynthia pelkäsi kuolevansa. Tuo turvattu huone oli se, jota Ray kutsui ”lelulaatikokseen”. Kyseisestä huoneesta löytyy kuvia paristakin kirjasta, tässä yksi Crimelibraryn kuva, jossa näkyy ”lelulaatikon” leluja. Koko tila (15*25 jalkaa) oli täysin omistettu seksuaaliselle kidutukselle. Ray oli piirtänyt piirustuksia siitä, mitä hän aikoi tehdä uhreille ja tavoittaakseen unelmansa hän keräili kirurgisia välineitä aiheuttaakseen erityyppisiä piinoja. Hän käytti myös lääketieteellisiä oppaita, erityisesti naisen anatomialle omistettuja. Hän myös teki kotitekoisen sähköisen laitteen, jolla selvästi aiottiin aiheuttaa kipua, ja ruiskuja sekä välineitä, joilla henkilö pidettäisiin hallinnassa. ”Lelulaatikosta” löytyi myös selviä seksuaalisia välineitä, kuten suuria dildoja, vöitä ja ruoskia. Siellä oli myös kotivideo parista, jotka ”lisäsivät” näitä välineitä naiseen joka näytti kauhistuneelta. Oli erittäin vaikeaa katsoa hänen kiljumistaan kun Ray suunnitelmallisesti uhkaili ja satutti häntä.

Ray asetti asuntovaunun oikeanpuoleiseen kulmaan tv:n, jotta hänen uhrinsa, jotka oli sidottu tuoliin kun hän kidutti heitä, näkisivät monitorista mitä hän teki. Raylla oli myös videokamera, joka oli tarkennettu gynekologin tuoliin, jotta hän pystyisi katsomaan ”operaatioitaan”. Ray oli täyttänyt koko asuntovaunun ketjuilla ja hihnoilla. Hän oli myös piirustuksia asioita, joita hän haluaisi tehdä sekä valokuvia kidutuksista, joita hän oli tehnyt muille naisille. Lisäksi hänellä oli joukko nukkeja, jotka oli asetettu tiettyihin asentoihin orjuuteen ja kidutukseen. Rayn tekstien joukossa oli kopio Amerikan Psykosta, novellista, jossa kuvaillaan väkivaltaisia hyökkäyksiä, joita mies tekee uhreilleen aina kun hänen ”tarvitsee päästellä höyryjä”. Kuten tämä hahmo, Ray näki itsensä päällikkönä ja ajatteli, että uhrit olivat uhrattavissa olevia sotilaita hänen pelissään; hän kutsui heitä ”paketeiksi”.

Muiden mielenkiintoisten esineiden joukossa oli sivu ohjeita, joita Ray selvästi oli kirjoittanut. Niissä kerrottiin kuinka käsitellä seksiorjaa. Sidonta oli pakollista, tietenkin, ja kaulapanta oli harkittu ja pysyvä. Ray lisäsi tekniikoita psykologiseen kidutukseen, esimerkiksi silmien sitomisen ja hitaan, verkkaisen lähestymisen. Verbaalinen hyväksikäyttö oli osa jokaista liikettä, esimerkiksi laittaessa orjan tiettyyn asentoon Ray kertoi orjalle mitä hän tekisi. Tämä oli tärkeää, ettei orja ajatellut liikaa. ”Pidä hänet poissa tasapainosta” luki listassa, jossa myös korostettiin sen tärkeyttä, että orjan ruumista ja mieltä piti pitää stressissä. Pointti oli tehdä orjasta säyseä ja halukas tekemään mitä tahansa häneltä pyydettiin. Ray oli myös listannut 16 tekniikkaa miten aivopestä joku. Noihin tekniikoihin sisältyi eristys, pelkotaktiikat, hyväksikäyttö ja satunnaiset pienet palvelukset – paras tapa tehdä orjasta mukautuvainen. Orja ei koskaan tiennyt mitä odottaa.

~ Jatkoa myöhemmin.

/Edit 7.12.2008, suomennoskorjauksia
Viimeksi muokannut Howler, Su Joulu 07, 2008 11:35 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
esmes-
Javier Pena
Viestit: 1817
Liittynyt: Ke Tammi 23, 2008 10:28 am

Viesti Kirjoittaja esmes- »

huhhuh.. löytyisköhän noita kuvia tapahtumapaikalta enempikin? tarkotan siis kuvia tuolta asuntovaunun sisältä? :shock: ja tekstiä lisää heti kun kerkiät! mielenkiintoinen ja karmiva juttu..
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
Howler
Axel Foley
Viestit: 2291
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

Viesti Kirjoittaja Howler »

esmes- kirjoitti:huhhuh.. löytyisköhän noita kuvia tapahtumapaikalta enempikin? tarkotan siis kuvia tuolta asuntovaunun sisältä? :shock: ja tekstiä lisää heti kun kerkiät! mielenkiintoinen ja karmiva juttu..
Kuvia löytyy yllättävän vähän, ainakin minä olen löytänyt... Mutta täällä on kasa kuvia David Parker Raysta sekä kumppaneista sekä vähän aiheesta muutenkin. Mukavaa, että jotkut muutkin ovat kiinnostuneet tästä tapauksesta kuin minä. :)

Ja lisää suomennosta, olkaa hyvät:

Rayn Toyota RV otettiin myös todistusaineistoksi sen jälkeen, kun selvisi, että Cynthian kertomat siteet olivat kiinnitettynä autoon pysyvästi. Poliisit löysivät myös ilmastointiteipin ja tavaroita, joilla RV saatiin näyttämään viralliselta poliisiautolta.

Ray ja Hendy saivat kummatkin 12 syytettä, sisältäen kaappauksen, törkeästä pahoinpitelystä ja salaliitosta. Heidän takuusummansa oli miljoona dollaria per nuppi. Vaikka todisteita olikin paljon, ei olisi helppoa saada rikollisia kiinni. Media sai vihiä tapauksesta ja toimittajat saapuisivat pian kertomaan yksityiskohtaisesti kaiken mitä he pystyisivät seksuaalisesta kidutuksesta.

Ray kuvaili itseään eräällä löytyneellä audionauhalla ”dungeon masteriksi”, jolla oli yhteyksiä Saatanan kirkkoon (Church of Satan). Hänen seksiorjansa eivät olleet vain hänen käytettävissään, hän kertoi, vaan myös muiden hänen seurakuntansa jäsenten. Toisin sanoen, nainen pakotettiin kuuntelemaan nauhaa, jolla saatiin hänet uskomaan, että hänet raiskattaisiin toistuvasti ja hyväksikäytettäisiin monien ihmisten toimesta. Jokaiselle Rayn tekemälle nauhalla olevalle uhkaukselle oli takeena jokin väline, jolla mies voisi uhkauksensa toteuttaa – samaa tapaa oli käyttänyt Cameron Hooker, joka oli pitänyt seksiorjaa vuosien ajan Oregonissa.

Uhrin kertomuksesta tutkijat oppivat, että hänet oli sidottu sillä tapaa, että jalat olivat niin paljon ”levällään” kuin mahdollista ja sitten hänet oli altistettu sarjalle nöyryytyksiä. Lisäksi uhri altistettiin myös sähköshokeille. Hänet myös pakotettiin alistumaan ylisuurien dildojen ”lisäämiseen” ja asetettiin ajoittain arkun kaltaiseen laatikkoon. Kaiken aikaa Hendy oli katsellut, tekemättä yhtään elettäkään auttaakseen. Päinvastoin, Hendy näytti nauttivan esityksestä. Ray myös valokuvasi tekemiään asioita arkistoihinsa ja oletettavasti myöhempää mielihyvänhakuista käyttöä varten.

Etsintätiimillä oli suuri tehtävä edessään kerätessään jokaisen esineen ja nimeämällä sen. Todisteita täytyi käsitellä varoen ja niin, ettei mitään voitaisi oikeudessa hylätä. He uskoivat, että Ray oli sarjasyyllinen, mahdollisesti jopa sarjamurhaaja, ja tutkijat halusivat olla varmoja ettei mies pääse karkuun. New Mexicon julkisenturvallisuuden johtaja Darren White kertoi reporttereille, että ”Tämä on hyvin häiritsevää tavaraa”. Se, mitä hän näki lelulaatikon sisällä sai hänen ”mahansa kirjaimellisesti kääntymään”. Vaikka viranomaiset olivat vastahakoisia antamaan yksityiskohtia, White vakuutti huolestuneille kansalaisille, että painajainen oli telkien takana.

Rayn ja Hendyn asianajajat ilmoittivat, etteivät he esittäisi ”syytön” vetoomusta oikeudenkäynnissä, jossa heidän päämiehensä vastaisivat syytteisiin.

Yksityiskohtia kärttäen toimittajat levittäytyivät ympäri aluetta kuullen Rayn tunteneilta ihmisiltä, että hän vaikutti normaalilta kaverilta. Kukaan ei kertonut, että hänellä olisi ollut ongelmia Rayn kanssa. Raylla ei ollut rikosrekisteriä, eikä koskaan ollut edes epäilyksiä mitä hän mahdollisesti maillaan teki. Mutta pimeät vinkit poliisilta osoittivat, että hän oli paljon pahempi kuin mitä luultiin.

Lelulaatikosta löytyneet kuvat ja videot näyttivät uhrin, sitomisen ja kidutuksen. Ne vahvistivat Cynthian kertomusta samankaltaisista asioista, joita hänelle tehtiin, mutta vielä ei oltu todistettu, että se oli tehty vastoin hänen tahtoaan. Syyttäjät tiesivät, että Cynthian työskentely prostituoituna vähensi hänen uskottavuuttaan. He toivoivat löytävänsä videoissa ja kuvissa olleen toisen naisen ja saamaan hänen kertomuksensa, jos hän oli vielä elossa.

Pian tapaus Rayta vastaan sai lisävoimaa. Kun tapaus julkaistiin uutisissa, Angelica M. läheltä Truth or Consequencesia tuli esiin kertomaan, että hän oli kärsinyt samanlaisista oloista pariskunnan ”hoidossa” vain kuukautta aiemmin. Hän ei ollut videolla ollut nainen, joten hän saattoi olla kolmas uhri. Hän kertoi olleensa syytettyjen tuttava ja menneensä heidän luokseen 17. helmikuuta etsien kakkusekoitusta (siis sitä jauhesekoitusta, oletan). Ray oli lähtenyt ja tullut takaisin veitsen kanssa, kertoen Angelicalle että hänet oli kaapattu. Angelica katsoi Hendyyn päin ja näki hänen pitelevän asetta. Angelica tiesi, että pari oli tosissaan.
He tarttuivat häneen, sitoivat hänet ja riisuivat hänet. Ahdistellen hänet pöydälle he asettivat sitten metallipannan hänen kaulaansa, lisäsivät elektrodit hänen rintoihinsa ja täräyttivät häntä rajuilla sähköshokeilla ja hyväksikäyttivät häntä erilaisilla seksuaalivälineillä. Sitten Ray pakotti hänet antamaan itselleen suuseksiä. Tämä koettelemus jatkui 3 päivää, Angelica väitti, jonka jälkeen hänet vietiin pääasuntovaunusta pienempään ja sidottiin tuoliin. Pari juoksutti sähkövirtaa läpi Angelican kehon, sähköshokittaen häntä toistuvasti herkimmille alueille. Hän anoi paria vapauttamaan hänet.

Viimeinkin, koettelemuksen 4. päivänä Angelica onnistui suostuttelemaan parin päästämään hänet. He veivät hänet mailien päähän ja jättivät hänet paikalliselle päätielle, keskelle aavikkoa, missä poliisit noukkivat hänet mukaansa. Angelica kyllä teki ilmoituksen siitä, mitä hänelle oli tehty, mutta ilmoitus oli ilmeisesti arkistoitu ilman seurantaa. Nyt, kun Ray ja Hendy olivat saaneet syytteet rikollisesta toiminnasta samankaltaisessa tapauksessa, Angelica oli päättänyt ajaa tapaustaan. Ray ja Hendy saivat lisää syytteitä, nyt niitä oli yhteensä 25. Viranomaiset eivät kyenneet selittämään, miksei Hendyä ja Rayta ollut tutkittu tai pidätetty jo silloin, kun Angelica oli tehnyt ilmoituksensa. Nyt tutkijat kuitenkin ottivat sen erittäin vakavasti.

Asuntovaunun tutkimisen jälkeen poliisit kiinnittivät huomiota puolen eekkerin alueeseen, jossa asuntovaunu seisoi. He löysivät luiden palasia, mutta todistivat niiden olevan eläinten, ei ihmisten luita. Toukokuun 1. päivänä FBI laittoi 100 agenttia töihin, levittäen heidät Arizonaan ja Teksasiin etsimään potentiaalisia uhreja ja todistajia. Johtolangat johtivat agentit Phoenxiin, Tucsoniin, El Pasoon ja jopa Juareziin, Meksikoon. Turistikaupunki Truth or Consequences, joka oli 7 mailin päässä Rayn asuntovaunulta, muodostui lain täytäntöönpanon ja median tukikohdaksi.

Nyt suomennokseen tulee tauko, en ole koneella tämän päivän illasta mahdollisesti torstai-iltaan asti, pidän teistä kaikista hermoloman. Toivottavasti jaksatte odottaa lisäsuomennosta.
netzach
Aloitteleva Besserwisser
Viestit: 13
Liittynyt: Ke Touko 16, 2007 12:35 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja netzach »

Tuli luettua kirja ko. herrasta eli Slow death. Aika tylyjä nauhotuksia se tytöille soitteli. Ja joku FBI nainen (?) tappoi itsensä nähtyään Parkerin kuvaamia torture-videoita.

Tässä vaan jäi hämäräksi että tappoiko se loppupeleissä ketään?
Howler
Axel Foley
Viestit: 2291
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

Viesti Kirjoittaja Howler »

netzach kirjoitti:Tuli luettua kirja ko. herrasta eli Slow death. Aika tylyjä nauhotuksia se tytöille soitteli. Ja joku FBI nainen (?) tappoi itsensä nähtyään Parkerin kuvaamia torture-videoita.

Tässä vaan jäi hämäräksi että tappoiko se loppupeleissä ketään?
FBI-naisen itsemurhasta en ole ainakaan vielä löytänyt muuta materiaalia kuin juuri mainitsemasi kirjan ja erään toisen Raystä kertovan kirjan arvosteluista. En siis yhtään uutista/muuta faktatietoa. Ray tuomittiin kaappauksista ja kolmen nuoren naisen seksuaalisesta kidutuksesta, tietääkseni häntä ei tarkalleen ottaen tuomittu murhasta. Jos minulta kysytään, niin kyse on ollut vain todisteiden puutteesta...

Ja iloksenne, lisää suomennosta nyt vähän pidemmän tauon jälkeen, olkaa hyvä!

”Tässä tapauksessa on paljon enemmän kuin julkisesti tiedetään”, sanoi erikoisagentti Doug Beldon The Washington Postille, ”tai muuten heillä ei olisi tämänkaltaista miesvoimaa sijoitettuna siihen.” FBI oli antanut tapaukselle suurimman prioriteetin arvon, jopa lähettäen profiloijia käytännönanalysointiyksiköstä. Oletuksena oli, että Rayllä oli pitkä historia hyväksikäytöstä ja oli harjoitellut sitä paljon, sekä että tapaus voisi olla kamalampi kuin kukaan vielä tiesi. Lisäksi Raylla oli ollut avunantaja oudolla tiellään.

Saatiin selville, että Cindy Hendy oli kotoisin Seattlesta, jossa asui kolme hänen lastaan. Cindy oli muuttanut New Mexicoon välttääkseen pidätyksen väärennöksestä, varkaudesta ja huumeiden hallussapidosta. Toimittajat kaivoivat esiin oikeudenasiakirjan aiemmalta vuodelta, jossa kerrottiin, että Hendy oli syyttänyt nykyistä poikaystäväänsä (eli Rayta) hyväksikäytöstä, mutta oikeudessa sitten perunut puheensa. ”Olen pahoillani, että valehtelin”, hän oli sanonut, ”olen ollut neuvonnassa (eli kai mielenterveydellisessä) maanis-depressiivisyyden takia”.

Selvisi myös, että Hendy oli kertonut ystävälleen alkoholin vaikutuksen alaisena, että hän oli osallistunut Rayn hyökkäyksiin, koska ne antoivat hänelle ”adrenaliini ryöpyn”. Hän uskoutui tälle samaiselle ihmiselle, että oli 4-6 ihmistä, jotka oli tapettu, paloiteltu ja heitetty Elephant Butte Lakeen. Tämä ystävä ei meinannut uskoa Hendyä, mutta kertoi myöhemmin asiasta poliisille ja antoi myös toimittajille useita lausuntoja.

Hendy halusi tehdä sopimuksen. Huomattavaa tuomion lyhennystä vastaan hän kertoisi yksityiskohtia Rayn väitetyistä murhista, yhteensä 14 (ei 40, kuten joissain lähteissä mainitaan). Hendy kertoi Rayn kertoneen, että hän oli kerran tappanut yrityskumppaninsa Phoenixissa, miehen nimi oli Billy Bowers. Ray oli heittänyt ruumiin järveen, mutta se oli noussut pintaan (murha, jota ei ollut selvitetty vielä Rayn pidätyksen aikaan). Täten Ray oppi avaamaan tappamiensa ihmisten vatsat, jotta he pysyisivät järven pohjassa.

Hendy väitti, että Ray oli hävittänyt monia ruumiita järveen ja kuiluihin New Mexicon alueelle. FBI oli kysellyt Rayltä joistain tapauksista, mutta Ray oli aina ollut tarpeeksi ovela harhaanjohtaakseen heitä (Hendyn mukaan). Viranomaiset seurasivat johtolankoja kymmeneen eri osavaltioon, käyttäen maan läpi käytettävää tutkaa ja ruumiskoiria, mutteivät löytäneet yhtään ruumista.

Hendy paljasti myös, että Rayn tytär, Glenda “Jesse” Ray, oli avustanut Rayta ja miestä nimeltä Dennis Roy Yancy nuoren naisen murhassa. Uhrin nimi oli Marie B. Parker ja kun hän katosi, hän oli 22. Hän myös oli kahden nuoren lapsen äiti. Tutkijat löysivät pian Yancyn, 27, ja hakivat hänet kuulusteltavaksi.

Epävirallisesti Yancy tarjosi informaatiota sadomasokistisista teoista, joita hän todisti, ja joihin hän oli joskus osallistunut Rayn asuntovaunussa. Hän yhdisti Rayn tyttären tähän ”aktiviteettiin” ja kuvaili piirroksia, jotka hän oli nähnyt Rayn entisestä vaimosta sidotuissa asennoissa. Hän oli myös katsonut Rayn kiduttavan tyttöä lelulaatikon sisällä, mutta vakuutti, että tyttö oli suostunut siihen. Joka tapauksessa, Jesse Ray oli väitetysti kertonut Yancylle, että Jessen isä oli kidnapannut naisen S&M seksiä varten.

Toisessa kuulustelussa Yancyn mielipide vaihtui. Hän väitti, ettei tiennyt Marie Parkeria, joka oli tapettu. Todellisuudessa Marie oli Yancyn entinen tyttöystävä. 5. heinäkuuta 1997 Yancy oli mennyt Rayn ja Jessen kanssa salonkiin, luullen että siellä olisi huumesopimus. Isä ja tytär menivät sisään ja palasivat Marien kanssa. He laittoivat hänelle käsiraudat ja varoittivat, että jos Marie inahtaakaan, he tappaisivat hänet. Yancyn käskettiin pysyä Marien kanssa auton peräpäässä. Sitten he veivät Marien lelulaatikkon ja Yancy aikoi soittaa poliisille, muttei lopulta soittanut. Hän pelkäsi Raytä.

Hän tiesi, että tyttöä oli pidetty kolme päivää, kidutettu toistuvasti ja sitten Ray ja Jesse olivat tulleet Yancyn luo kertoen, että he olivat saaneet tytöstä tarpeekseen. He antoivat Yancylle köyden ja ohjeet tytön kuristamiseen. Yancy myönsi tehneensä sen. Sitten he menivät yhdessä viemään ruumiin etäiselle alueelle. Tämän jälkeen Ray uhkasi Yancyä, todeten että jos Yancy kertoisi, häntä odottaisi sama kohtalo kuin Marieta.
Kun Yancy koitti näyttää viranomaisille ruumiin olinpaikan, hän ei pystynyt näyttämään tarkkaa paikkaa. (On tietenkin mahdollista, että Ray siirsi ruumista peläten Yancyn murtumista). 10. huhtikuuta 1999 Yancy listattiin murhasta epäillyksi. Häntä myös syytettiin kaappauksesta, todisteiden peukaloimisesta ja salaliitosta. Hänen tapauksensa päättyi kahteen 15 vuoden tuomioon yhdestä toisen asteen murhasta ja yhdestä salaliitosta ensimmäisen asteen murhaan. Tuomiot Yancy suorittaisi peräkkäin.

Kun Hendy oli auttanut tapauksessa niin paljon, syytteet häntä vastaan vähenivät 25:stä viiteen, salaliitosta ja avunannosta. Hän ei kiistänyt niitä vaihtokauppana kolmellekymmenelle kuudelle vuodelle.
Howler
Axel Foley
Viestit: 2291
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

Viesti Kirjoittaja Howler »

Luettuaan jatkuvia uutisia tapauksesta, erään naisen anoppi tuli puhumaan poliisille. Tämä nainen oli mennyt vain pari päivää aiemmin naimisiin nykyisen anopin pojan kanssa ja nyt anoppi kertoi, että miniä oli ollut kateissa kolme päivää. Nainen oli tullut takaisin epäsiistinä ja ei kyennyt selittämään mitä oli tapahtunut. Perhe oli olettanut, että hän oli huumeissa, joten he pyysivät häntä lähtemään. Niin nainen tekikin, päätyen Coloradoon.

Poliisit etsivät kyseisen naisen ja tunnistivat hänet naiseksi nauhoilta, joissa häntä oli kidutettu ja pahoinpidelty, näennäisesti vastoin hänen tahtoaan. Nauhan naisen ja löytyneen naisen tatuoinnit täsmäsivät. Kuitenkin, nainen muisti vain osittain mitä oli tapahtunut. Hän muisti Jesse Rayn ja asuntovaunuun viemisen. Ray oli uhannut häntä veitsellä, nainen kertoi, samalla kun Jesse oli sitonut hänet. Hänet oli riisuttu ja sidottu penkkiin pienessä huoneessa, hän kuvaili tarkasti muistamiaan esineitä lelulaatikosta. Hän myös muisti useilla tavoilla suoritettuja seksuaalisia pahoinpitelyitä. Hänet oli sitten viety ulos ja jätetty lähelle hänen aviomiehensä vanhempien kotia, hämmentyneenä. Nainen pystyi vain vaivoin muistamaan, mitä oli tapahtunut.

Huhtikuun 26. päivänä Glenda Jean ”Jesse” Ray pidätettiin ja hän joutui syytteeseen naisen kaappauksesta seksuaaliseen kidutukseen. Lisäksi Ray sai lisää syytteitä, nyt yhteensä 37. Jesse Rayn asianajajan, Billy Blackburyn, kautta Jesse vetosi ”syytön”. Asianajaja totesi, että Jesse ”kieltää tulisesti, järkkymättömästi”, että hän olisi sotkeutunut isänsä toimintaan, ja ennusti, että monia ihmisiä tultaisiin pidättämään ennen kuin tapaus olisi selvitetty. Yksi sanomalehti raportoi, että Jesse oli kertonut poliisille jo kolmetoista vuotta aiemmin, että hänen isänsä oli kaapannut ja myynyt naisia Mexicoon, mutta yhtään uhria ei tunnistettu ja ilmeisesti kyseisestä ilmoituksesta ei ollut selontekoa.

Riippumatta siitä, kuinka monta apuria Rayllä oli tai ei ollut, FBI:n profiloijat diagnostisoivat hänet pian rikolliseksi seksuaalisadistiksi.

“Aktiviteetit”, joista sadistit nauttivat sisältävät ruoskimisen, ihmisten käsiraudoittamisen, käsittelyn, uhrien kuristamisen tiedottomaksi ja sitten elvyttämisen (niin että voi tehdä saman uudelleen ja uudelleen), tallomisen, tiettyjen aineiden käytön aikaansaadakseen muuttuneen tajunnantason, sähköistämisen, lävistämisen, raiskauksen, leikkaamisen/viiltämisen ja vankina pitämisen. He saattavat myös nauttia tuottamastaan nöyryytyksestä, kuten peittämällä uhrit ulosteella. Jotkut sadistit vuokraavat itseään masokisteille aiheuttaakseen kontrolloidun, koreograafisen skenaarion.

Raytä ei oltu vielä tuomittu, mutta yksi FBI agentti, joka oli nähnyt lelulaatikon sisällön, kommentoi, että aika, raha ja ponnistelu koko lelulaatikon rakentamiseen vahvisti näkemystä siitä, että Ray oli yksi äärimmäisimmistä seksuaalisadisteista. Oli aika viedä hänet oikeuteen.

Valtion piirikunnan tuomari Neil Mertz teki päätöksen siitä, että Ray kävisi oikeudessa erikseen jokaisen kolmen uhrin tapauksessa. Ensimmäinen oikeudenkäynti alkoi 28. maaliskuuta 2000 Tierra Amarillassa ja se käsitteli Cynthia V:n kaappausta ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Tuomari Mertz oli tehnyt kaikkien todisteiden käytön vaikeaksi, kun hän oli pidätyttänyt Rayn varhaiset FBI:n ja New Mexicon poliisin haastattelut. Hän myös kielsi mediaa osallistumasta voir direen, jossa valamiehistön jäsenet valittiin. Mertz tulisi myös pian ”lyömään enemmän reikiä” tapaukseen.

Valamiehistön valitsemisen jälkeen, Ray ilmeisesti sai sydänkohtauksen ja hänet kiidätettiin sairaalaan Las Crucesiin. Hänellä ei ollut historiaa sydänongelmista, kertoi hänen asianajajansa Jeff Rein, mutta syyttäjä epäili, että Ray saattaisi yrittää myöhästyttää tapauksen käsittelyä oikeudessa. Jos näin, hän onnistui siinä, koska tuomari siirsi oikeudenkäyntiä viikolla. Se johti muihin oikeudellisiin myöhästymisiin ja monta eksperttitodistajaa FBI:stä suljettiin pois. Sitten, odottamattomasti, tuomari Mertz päätti aloittaa toisen oikeudenkäynnin, sen jossa oli syyte Coloradon naisen kaappauksessa ja kidutuksesta vuonna 1996. Vaikka tässä tapauksessa todisteet olivat heikoimpia, Mertz ajoitti oikeudekäynnin toukokuun loppuun.

Ray oli tyytyväinen näihin myöhästelyihin, kuin hän olisi se, joka manipuloi systeemiä. Se sai hänet tuntemaan itsensä voimakkaaksi, erityisesti silloin kun Mertz pidätytti Rayn vankien kanssa menettelytapapaperit ja kaikki välineet, jotka oli löydetty asuntovaunusta, kun kukaan ei voinut todistaa, että ne olivat siellä jo vuonna 1996. Vaikka syyttäjällä oli uhrin todistus siitä mitä hänelle oli tehty, ja lisäksi videonauha, se ei tarkoittanut, että välineet olivat samoja kuin uhrin näkemät.

Toukokuun 7. päivänä, Angelica M., Rayn toinen uhri, kuoli keuhkokuumeeseen 25-vuotiaana. Hänestä oli tullut huume addikti, ilmeisesti koska ei kyennyt pääsemään yli kauheasta tapahtumasta. Ilman Angelican todistusta se kyseinen oikeudenkäynti oli mahdollisesti poissa listalta.

Pari päivää myöhemmin Cindy Hendy (tuolloin 40-vuotias), sai tuomionsa. Cynthia V. oli paikalla oikeudenkäynnissä ja hän nousi sanomaan naiselle, joka oli auttanut kiduttamaan hanta, “Mätäne helvetissä”. Hendy lähetettiin naisten kasvatuskeskukseen Grantsiin, New Mexicoon.

23. toukokuuta alkoi viimein Rayn ensimmäinen oikeudenkäynti. Tässä oikeudenkäynnissä hän kohtasi 12 syytettä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kaappauksesta ja salaliitosta.

Uhri, jonka nimeä ei löydy papereista, todisti oikeudessa mitä Ray hänelle oli tehnyt. Hän oli ollut tuolloin 22-vuotias. Hän väitti, että Ray oli sitonut hänet ja pitänyt häntä alastomana koko sen ajan, jonka hän oli viettänyt Rayn asuntovaunussa. Kuitenkin hänen muistinsa oli hatara ja hän ei pystynyt ilmaisemaan hyvin, että häntä oli pidetty siellä selvästi vastoin tahtoaan. Hänet oli mahdollisesti huumattu, mutta sitä ei pystytty koskaan todistamaan. Vaikka videonauha näytettiin valamiehistölle ja vaikka uhri painotti, ettei hän ikinä suostuisi tämäntapaiseen kohteluun, hän ei ollut kovin hyvä todistaja.

14. heinäkuuta uutisissa kerrottiin, että tuomari Mertz oli julistanut uusintakäsittelyn. Vaikka valamiehistö oli miettinyt yli 8 tuntia, he väittivät, etteivät he pystyneet olemaan yksimielisiä kahdestatoista syytteestä. Kaksi heistä ei pystynyt sanomaan, että Ray olisi syyllinen rikolliseen pahoinpitelyyn. Valamiehet, jotka olivat äänestäneet syytteistä vapautuneita, olivat päättäneet, ettei uhri ollut vakuuttanut heitä siitä, että Ray oli pitänyt uhria vastoin hänen tahtoaan. ”En ollut varma, että Ray oli kiduttanut häntä”, yksi kertoi New York Daily News:ille. ”On olemassa monia ihmisiä, jotka nauttivat kovasta seksistä.”

Kun kyseinen uhri kuuli nämä uutiset, hän purskahti itkuun, epävarmana miksi valamiehistö ei ollut uskonut häntä. Mitä tarvittaisiin ihmisten vakuuttamiseen siitä, että hän ei ollut pyytänyt tai edes halunnut sellaista kohtaloa? Hän ei pystynyt ymmärtämään.

Rayssä ei näkynyt näkyviä reaktioita, mutta Rein ajatteli, että se oli merkki siitä, että valamiehistö oli kiinnittänyt huomiota todisteisiin, tai niiden puutteeseen. Ray joutuisi oikeuteen uudelleen, mikä tarkoitti että uhri joutuisi uudelleen elämään uudelleen läpi kamalat tapahtumat.
esmes-
Javier Pena
Viestit: 1817
Liittynyt: Ke Tammi 23, 2008 10:28 am

Viesti Kirjoittaja esmes- »

ihme jengiä ollu valamiehistössä, vai onko nimetön uhri selittänyt asiansa oikeasti niin huonosti? jos on raakaa videopätkää ja mies syytettynä muistakin tällaisista kaappauksista, ni miksei valamiehistö uskoisi uhria? jos sanoo ettei ole omasta tahdostaan ollut mukana ni mikä siinä voi olla epäselvää?
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
Howler
Axel Foley
Viestit: 2291
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

Viesti Kirjoittaja Howler »

esmes- kirjoitti:ihme jengiä ollu valamiehistössä, vai onko nimetön uhri selittänyt asiansa oikeasti niin huonosti? jos on raakaa videopätkää ja mies syytettynä muistakin tällaisista kaappauksista, ni miksei valamiehistö uskoisi uhria? jos sanoo ettei ole omasta tahdostaan ollut mukana ni mikä siinä voi olla epäselvää?
Jos minulta henk. koht. kysytään, niin valamiehistö oli täysin läpimätä. Samoin tuomari Mertz. Mutta nyt viimeinen osa, kiitos kärsivällisyydestänne.

Piirikunnan asianajaja Ron Lopez antoi lausuntonsa pettymyksestään, mutta hän ei välttämättä ollut yllättynyt. Alusta alkaen hän oli tiennyt, että tämä oli heidän heikoin tapauksensa ja että uhri itse olisi oikeudessa. Nuoret juovat tytöt katsottiin yleisesti paheksuvasti. Joka tapauksessa Lopez ja hänen tiiminsä julistivat koettavansa saada oikeutta seuraavana päivämääränä. ”Tämä ei ole vielä ohi”, Lopez sanoi. New Mexicon valtio ei aikonut päästää tätä syytettyä karkuun.

Uuden oikeudenkäynnin valamiesten valinta alkoi marraskuussa 2000, jolloin Jim Yontz toimi syyttäjänä, mutta pari päivää ennen käsittelyä tuomari Mertz kuoli. Tämä sai oikeudenkäynnin ajan kohdan myöhästymään, kuten myös kahden seuraavan tuomarin esteellisyys. Viimein 9. huhtikuuta 2001 Los Lunasin asianajaja Kevin Sweazean vain osoitti tuomarin, joka alkaisi tuomaroimaan tapausta. The Court of Appeals (en uskaltanut lähteä tätä suomentamaan) ylläpiti Mertzin määräämät välineisiin liittyvät päätelmät, joten Yontzilla oli jälleen kerran vaikea tapaus käsissään. Mutta hän oli valmistautunut paremmin korostamaan tämän uhrin koettelemuksen luontoa.

Samat ihmiset todistivat, mukaan lukien myös uhri. Hän todisti sieppaustaan baarista hieman sen jälkeen, kun hänen avioliittonsa oli romuttunut. Hän kuvaili kuljetuksesta isommasta asuntovaunusta pienempään, hihnassa kuin koira. Hänen jalkansa oli asetettu jalustimelle ja hänet oli kiinnitetty paikalleen, jonka jälkeen Ray oli alkanut asettaa häneen erikokoisia dildoja. Hän oli tahtonut lähteä ja hän oli kuullut Rayn avaavan ja lukitsevan oven monia kertoja. Hänelle ei oltu annettu mitään syötävää tai juotavaa.

Rayn uusi asianajaja, Lee McMillian, kysyi naiselta miksi häneltä oli mennyt kolme vuotta, ennen kuin hän oli kertonut tarinansa. Hän myös kyseli naiselta hänen kertomustensa eroista, hänhän oli kertonut hieman eri tavalla edellisessä oikeudenkäynnissä. Nainen pystyi vain selittämään, että hänen muistinsa oli hämärä. McMillian ehdotti, että se oli vain fantasiaa, jonka hän oli kehittänyt. Psykoterapeutti David Spencer todisti, kuten edellisessäkin oikeudenkäynnissä, että hän oli hoitanut uhria ja että uhrin univaikeudet olivat kytköksissä post-traumaattiseen stressiin.

Rayn itse tallentamat audionauhat sekä videonauhat teoistaan tälle kyseiselle uhrille näytettiin oikeudessa. Uhri itki katsoessaan niitä, mutta valamiehistön jäsenet eivät näyttäneet minkäänlaisia reaktioita. Näytti mahdolliselta, että myös he saattaisivat äänestää, kuten ensimmäinen valamiehistö, syytteistä vapauttamista.

Puolustus ei kutsunut yhtään todistajia, koska sadomasokistisen psykologian ekspertin todistusta ei hyväksytty. Tämä ihminen olisi voinut kertoa yhteisymmärrykseen perustuvan seksuaalifantasian luonteesta, joka sisältäisi Rayn käyttämät rituaalit. Ray sanoi, että hän haluaisi puolustaa itseään, mutta hänen asianajajansa oli eri mieltä. Hän totesi, että jos hänet tuomittaisiin, hän jatkaisi taistelua korkeimmassa oikeudessa. ”Jos olet syytön, olet syytön”, hän sanoi. ”Minä olen syytön.”

Valamiehistö kuitenkin tuomitsi hänet kaikista kahdestatoista tapaukseen liittyvästä syytteestä, joten hän antoi haastattelun Albaquerquen televisioasemalle, KOB-TV:lle haastattelun.

“Minusta tuntuu, kuin minut olisi raiskattu”, hän sanoi lievän ironisesti. ”Sain nautintoa naisen nautinnonsaannista. Minä tein mitä he tahtoivat minun tekevän.” Selittääkseen tekemiään sadistisia nauhoja, hän sanoi, ”Se oli viihdyttämisen lähde minulle tehdä näitä nauhoja. Siksi niiden alussa oli vastuunvapautuslauseke kertomassa, että se oli vain aikuisviihdettä.”

Jo yhden tuomion saaneena Ray kohtasi nyt mahdollisesti vielä pahempaa ja hän saattaisi viettää koko loppu elämänsä vankilassa.

Kesäkuussa alkoi toinen oikeudenkäynti. Taas hän vakuutti syyttömyyttään, mutta viikossa hän koitti jo saada sovittelua. Hän sanoi voivansa myöntää syyllisyytensä, jos hänen tyttärensä saisi pienemmän tuomion: hän saisi viisi vuotta ehdollista. Rayn mielessä Jessen vapaus olisi suurin lahja jonka isä voisi tyttärelleen antaa.

Tässä sopimuksessa Ray sai 223 vuotta vankeutta. ”Voin vain olla pahoillani mitä tein”, hän sanoi. McMillian sanoi, että saattoi olla toinenkin syy, miksi Ray suostui sovitteluun: ”Jokainen sielu kaipaa pelastusta. Tämä tyyppi halusi tehdä jotain hyvää.” Ray jopa teki lauselman sellissään, että tämä oli hänen mahdollisuutensa pohtia ja saada asiat oikein Jumalan kanssa.

Glenda Ray kiisti kaappaussyytteen ja sai tuomiokseen yhdeksän vuotta toisen asteen kaappauksesta. Kuusi vuotta siitä pysäytettiin ja hän sai loppujen lopuksi viisi vuotta ehdollista.

Tarina ei kuitenkaan lopu tähän. Ray valitti tuomiostaan pian. Hän sanoi, ettei hänen vetoomuksensa ollut vapaaehtoinen ja että hänen ”väsynyt mielensä oli hämärtynyt sairauden, lääkityksen ja hänen oikeudellisen avustajansa painostuksen takia.” Kolmen tuomarin paneeli torjui tämän valituksen, ilmoittaen että Ray oli saanut vain normaalin annoksen lääkettä sopimuksen aikaan ja että hän ei ollut valittanut painostuksesta asianajajalleen. Hänellä ei ollut eksperttiä todistamassa lääkityksen vaikutuksesta. Täten sopimus pysyi voimassa, mutta hän ei istuisi tuomiostaan niin paljon.

Toukokuun 28. päivä vuonna 2002, juuri ennen siirtoa toiseen vankilaan, David Parker Ray sai aidon sydänkohtauksen ja kuoli. Hän oli tuolloin 62-vuotias.

Saman vuoden marraskuussa poliisi avasi virallisesti lelulaatikon yleisölle, toivoen sen nostattavan median huomion uudelleen löytääkseen toisia uhreja ja epäiltyjä. Lelulaatikon sisällä oli juliste, jossa luki ”Satan’s Den” ja merkki joka ilmoitti ”Bondage Room”. Pöytä oli edelleen siellä sekä lisäksi kaikki muut Rayn lelut. ”Ray oli suunnitellut kaksi terävää koukkua”, yksi toimittaja kirjoitti, ”joka ilmeisesti oli tehty estämään uhrin ylöspääsyn tai vastustelun.” Sisällä oli myös paljon kirurgin välineitä, ja lähellä niitä arkun muotoinen laatikko, jolla terrorisoitiin ja hallittiin uhreja. Rayn huolellinen päiväkirja oli myös saatavilla, näyttämässä kuinka hän piti tarkkaa lukua siitä mitä hän teki kullekin uhrilleen. Taatakseen, ettei kukaan pakene, hän oli takiloinut hälytysjärjestelmän ja kirjoittanut muistutuksia jokaisen pannan ja hihnan varmistamisesta ennen lähtöä.

Nyt kun Ray oli kuollut, tutkijat pihisivät. Yhtään ruumista ei oltu löydetty, mahdollisia uhreja ei oltu tunnistettu ja yksikään epäilyttävä kuolema, joka heikosti linkittyi Rayhyn ei selvinnyt. Kuitenkin, monet lähteet merkitsee hänet sarjamurhaajaksi – viisaaksi sellaiseksi.

Jim Fielderin kirjan Slow Deathin mukaan kummatkin selviytyneet uhrit perustivat lopulta perheen.
.....

Vaikka Rayta ei koskaan tuomittukaan murhista, voin rehellisesti sanoa, että tämä tapaus karmi minua todella paljon. Kai sen takia halusinkin suomentaa sen teidän muidenkin tietoon. Teot, joita uhrit kuvailivat, olivat niin eläviä silmissäni tapausta tutkiessani, että jo pelkästään se, etteivät valamiehet meinanneet nimetöntä uhria uskoa, oli hämmentävää ja sai minut raivoihini. Samoin koko oikeudenkäynnin melkein vesittänyt tuomari, joka kuitenkin (täytyy nyt sanoa suoraan, sori vain) onneksi kuoli ennen tärkeintä oikeudenkäyntiä. Jos ko. tuomari olisi ollut vieläkin tuomaroimassa tärkeimmässä oikeudenkäynnissä, voisi olla, että David Parker Ray ei olisi joutunut vankilaan ja hän saattaisi vieläkin olla elossa tekemässä kamalia tekojaan.
Miina
Martin Riggs
Viestit: 622
Liittynyt: Pe Heinä 13, 2007 8:32 am
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Miina »

Oh hoh... kyllä karmi minuakin. Kuvottavaa.
"Pohjimmiltaan hän oli lempeä, miellyttävä ja jopa älykäs. Taitavasti sen kätki hän kaikilta meiltä..." (Miksei täällä humppa soi? Eläkeläiset)
Howler
Axel Foley
Viestit: 2291
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

Viesti Kirjoittaja Howler »

Jo joskus aiemmin mainitsemissani Pahoista pahin tv-sarjan jaksoissa on myös Cindy Hendyn (David Parker Rayn rikoskumppanin) haastattelu. Voisin jossain välissä laittaa tänne transcriptin suomeksi, jos jotakuta kiinnostaa.
Miina
Martin Riggs
Viestit: 622
Liittynyt: Pe Heinä 13, 2007 8:32 am
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Miina »

Kyllä kiinnostaa.

Ja kiitokset kaikesta vaan vaivannäöstä.
"Pohjimmiltaan hän oli lempeä, miellyttävä ja jopa älykäs. Taitavasti sen kätki hän kaikilta meiltä..." (Miksei täällä humppa soi? Eläkeläiset)
litmanen

Viesti Kirjoittaja litmanen »

Uskomattomintahan tässä on se, ettei tämä ole järkyttävin tarina, eikä läheskään ainutlaatuisin tarina järkyttävyydessä, johon tällä sivustolla on törmännyt :?

Gary Heidnik, Carl Panzram, Ed Gein, Pedro Alonso Lopez, Paul Bernardo/Karla Homolka, Joseph Edward Duncan III, Rachel Runyan ja sitte oli vielä joku pariskunta joka piti naista jossain laatikossa (joiden nimiä en muista), joiden tarinat saa jopa tämänkin tarinan kalpenemaan...
Viimeksi muokannut litmanen, Ma Syys 22, 2008 7:31 pm. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Vastaa Viestiin