Erilainen, mutta varsin valaiseva perjantai
Viikonlopun koittaessa oli perjantaipäivänä Massisen Jukka päättänyt palkita itseään muutamalla mallashuurteisella. Tuttuun osoitteeseen Lemminkäisenkatu 54:ään hän käyskenteli jalkapelillä visiteeraamaan Auravuon Jarkkoa. Päivän mittaan palkintojuomia oli tullut huljautettua kurkusta alas muutamainen. Ystävällinen Jukka päätti ilahduttaa Jarkkoa kaljajäämistöllä. Jospa ystävä auttaisi tuhoamaan jäljelle jääneitä nestesatseja. Riippuu mihin vertaa, mutta liekö ollut nimi enne tälläkin kertaa, sillä Massisella oli ollut massia ostaa kaljoja. Jopa liikaerä - toisin kuin eräillä - kuten myöhemmin tulette huomaamaan...
Mutta ilahduttaminen maltaiden muodossa ei onnistunut, sillä Jarkko ei sattunut olemaan kotona.
Sen sijaan yläkerrassa tuntui olevan liikettä. Talon omisti Savonlinnan kaupunki. Nämä asuinsijat oli vart'vasten varattu asunnottomille, työttömille, elämän syrjästä puolittain pudonneille, puliveivareille ja sen sellaisille.
Jukka asteli vaaroja vaistoamatta portaita ylös kuuluneita elämän ääniä kohti. Yläkerrasta löytyi paikassa huusholleeraava "Karppa", joka ilomielin otti etenkin tulijan nestemäiset tuomiset vastaan. Tämän kanssa sitten hyvässä hengessä ojennettiin varmoin käden liikkein turhat painolastit ääntä kohden ja kulauteltiin kurkuista alas.
Päivä oli ollut pitkä ja jossain vaiheessa Jukalle oli vuorostaan tulossa vierailija -nimittäin nukkumatti. Jukka kävi luvan kanssa pötköttelemään "Karpan" sohvalle eikä aikaakaan, kun tursotti unessa kuin pikkulapsi.
Trafiikkia tässä asunnossa piisasi. Jukan vaivuttua makeaan uneen pölähtivät vierailun merkeissä paikan päälle pari paikallista persoonaa. Toisin kuin Massinen osteli kaljoja, tämä kaksikko osteli erin tyylistä ilolientä. Pullotavaraa sekin. Herroja kutsuttiin "Pikoksi" ja "Supiksi". Toverinsa lailla "Supi" arasti ainakin "mäyräkoiria" siinä mielessä, että ei niitä ruokakaupoista ostellut. Sen sijaan nämä herraskaiset käyttivät markkansa korvikkeeseen, ja ostohetkillä hankkimansa pullojen etiketeissä koreili teksti Sinol.
Ja aina korviketta ei pelkästään pulputeltu kurkuista mahojen pohjiin vaan nestemäisen olomuodon omaavalle aineelle keksittiin muutakin käyttötarkoitusta...
Kotvan kuluttua Massisen Jukka heräsi painajaiseen, että vaatteet ovat ilmiliekeissä. Jos ei tätä nukahtamiskertaa, niin tämän heräämiskerran hän tulisi taatusti muistamaan loppu ikänsä. Varsin pian Jukalle valkeni, että painajaisuni oli tällä kertaa totisinta totta. Sukkulan lailla Massinen kiisi alakerran saunaa kohti. "Tulipalolähtö" ei tapahtunut suinkaan löylynotot mielessä , vaan puoleensa veti saunalta löytyvä- tällä kertaa tyystin eri sorttia oleva neste- nimittäin vesi.
Jukan päästessä veden äärelle oli ihosta palanut jo 10 prosenttia. Tässä vaiheessa kauhunsekaiseen mieleen hiipi tällä kertaa eri kaliiberia oleva painajainen: se viimeisen etapin saavuttaminen, josta ei paluuta tunneta...
Vettä ahkerasti loiskutellen Jukka sai valkean sammumaan. Sammutusurakan jälkeen saunalle konkoili Sinolia lipittävä kaksikko. Nämä eivät olleet tulleet löylynheittohommiin vaan olivat huolissaan Jukasta. Tällöin ei Massinen vielä osannut edes pahimmissa painajaisissaan aavistaa, että tulijuhlat eivät suinkaan olleet hänen osaltaan vielä päättyneet tähän... Sekä Supi että Piko eivät olleet tyytyväisiä, että soihtu, josta he olivat huolissaan, oli sammahtanut kesken kaiken. Herrain kourat kera jalkain rupesivat mukiloimaan Massista. Pitkävartisena käytettiin kiuaskiviä, sillä nyrkistä uhkasi loppua potku kesken.
Hieman syvempi uni tavoitti nyt Jukan ja tämä olikin pian kirjaimellisesti ihan" kanttu vei". Aamuyön tunteina hän huomasi saunareissun hieman venähtäneen ja keräili luunsa hikimajan lattialta. Vielä ei kukkokaan ollut laulanut tälle vuorokautta, kun Jukka konttaili viimeisillä voimillaan saunasta pois. Syy konttaamiseen ei tällä kertaa ollut se perus, että oli tullut otettua liikaa. Ainakaan alkkoholia.
Uuttera matka taittui lopulta asuinhuoneiston puolelle. Tällä välillä Auravuon Jarkkokin oli kotoutunut ja huolestui Jukan tilasta. kotvan kuluttua Jukka sai jälleen herätyksen. Sellaisen, että hänen ihoa ronkki hahmo, jolla oli yllä valkoinen takki. Hahmo hääri vasemman reiden kimpussa ja leikkeli siitä ihoa. Pian tämä siiryi selän puolelle, johon mallaili irrottamiaan reisi -ihoja. Lääkäri se siinä teki ihosiirtotoimenpiteitä selkään, joka oli palanut pahiten Jukan uinuessa syttymishetkillä vatsallaan.
Jukkakin varmasti tuumaili tässä kohtaa, että Luojan kiitos Jarkon huoli oli ollut kaukana "Supien ja Pikojen" tyylisistä huolehtimisista, ja Jukka oli näin päätynyt ambulanssi kulkupelinä (ei toimittanut itse kuskin virkaa) Sinoliherrojen ulottumattomiin sairaalaan.
Mies sai tällä haavaa tovin levätä ilman painajaisia- ainakaan todeksi käyneitä sellaisia. Mikäs nyt sairaalan pahnoilla lekotellessa vaikka iho oli karrella ja liha kärventynyt, pari hammasta oli katkennut, huulet olivat halki, silmien väritys oli musta ja päässäkin ammotti suurenmoinen aukko avohaavan muodossa. Tulomatkan suhteen päässä oli "musta aukko" eikä todennäköisesti taaskaan kuningas alkkoholilla ollut suoraa osuutta asiaan.
Massisen sanoin:
-En kyllä kuunaan ymmärrä, miksi ne tämän tekivät... ei ollut velkoja ei riitoja, eikä muitakaan syitä...
Litmasen Väinö saa kuokkavieraita
Otsakkeen mies nukkui kuin koiranpentu Olavinlinnan lähistöllä huushollissaan. Kun Väinö oli käynyt tutimaan, näytti kalenteri päivämäärää 18. kesäkuuta. Väinö ei suinkaan nähnyt unta näytelmästä "tuli on irti", vaan tuli olemaan vastaavan näytelmän pääosassa heti herättyään.
Unta häiritsemään pöllähti vieraita, jotka huljuuttivat kurkkuinsa sijasta korvikejuomingit nyt suoraan Väinön niskaan. Visiitille saapuneet heittivät tikkua perään ja tottakai raapaisivat ensin.
Siinä ei kauaa nokka tohissut, kun Litmanen ponnahti makuusijalta pystyyn. Mutkaakaan tekemättä mies syöksyi käytävälle yhtä nopeasti kuin mustilainen työkkäristä. Kiire oli niin kova, että vieraanvaraisuus unohtui, eikä Väinö siinä kerinnyt kutsumattomilta vierailta kyselemään oliko näillä ollut jotain oikeaa asiaakin.
Käytävässä Litmanen ryhtyi riisuuntumaan. Juuri kun paita lähti päältä, hän kuuli ivallisen naurunremakan.
Koko epäonnisten onneton hörskänmörskä oli vähällä palaa, sillä Väinön paidasta tuli tarttui käytävän seinäpapereihin. Liekö lopulta onni vai epäonni, että niin ei käynyt.
Massisen tyyliin Litmasen palamisprosentti oli herätyksen ansiosta täysi 10.
Ihosiirtännäisten jälkeen marssi paikalle sairaalaan jälleen kutsumattomia vieraita. Tällä kertaa he edustivat virkavaltaa rikospoliisin muodossa. Visiitille saattoi olla syytäkin, sillä kolmen päivän sisällä oli pari miestä sytytetty tuleen. Nämä soihdut oli valmistettu eri erässä, mutta samassa osoitteessa.
Ihmispyromaanit
Tepsiviä herätyksiä ja tovereiden sytytysleikkejä harrasteleva mieskolmikko napattiin haaviin heti rikospoliisin vierailtua sairaalassa. Pari päivää tulen loimussa viihtyviä kekkuloijia säilöttiin varmassa tallessa, mutta vangitsemisperusteiden puuttuessa laskettiin vapaille jaloille. Tuolloin ei taattuun osattu edes unissaan aavistaa, että nesteytys tikkuleikkien kera oli ollut hitaasti kytevää alkusoittoa. Vasta myöhemmin kävi selväksi, että näiden miekkosten käsissä vanha sananparsi "tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä" osui kuin tarinassa aiemmin nyrkki Jukan silmään. Eikä tulta ilman savua, sillä kuten jo samaisena kesäkuun päivänä ilmeni, tällä kertaa päti myös sanonta: ei kahta ilman kolmatta.
Varaslähtö "juhannuskokon" sytytyksessä - osoite tuttu
Joskus tuppaa käymään niin, että juhannuskokko sytytetään etukäteen. Useimmiten tämä tapahtuu jostain syystä päivää liian aikaisin. Eräässä savonlinnalaisosoitteessa tutussa paikassa nyt myös "kokko" sytyteltiin juhannusaaton vastaisena yönä. Palolaitos sai kutsun jo tutuksi muovautuneeseen osoitteeseen. Paikan päällä viimeistään selvisi, että nyt ei ollut kyseessä mikään ihan normaali juhannuskokon polttelu. Tuossa paikassa kun oli tapana sytytellä lajitovereita eikä poikkeusta oltu tehty tälläkään kertaa.
Palokunnan kaartaessa suht koht työllistävälle asuinrakennukselle, oli tuli irti oikein kunnolla tällä kertaa ykköskerroksessa Auravuon Jarkon asunnolla. Tällä kertaa ei Jarkon hyväksi ollut enää mitään tehtävissä. Mies löytyi keittiön oven pielustalta. Oli ehkä yrittänyt kömpiä ulos palavasta kämpästä voimien ehtyessä.
Samassa osoitteessa kortteerasivat Heiskasen Pentti ja Tynkkysen Toivo. Heidän mielestään Jarkko ei ollut mikään "räyhä", "sen kanssa ei riitaa saanut aikaiseksi, ei sitten millään". Eivät uskoneet palon syttyneen tupakasta, eikä Jarkolla ollut suicidaalisuuttakaan koskaan esiintynyt. Nämä tiesivät kertoa, että kakkoskerroksen "Karppa" oli tainnut juopotella juuri edesmenneen Jarkon kanssa. Miekkoset olivat olleet välillä Jarkon, sitten taas "Karpan", ja jälleen Jarkon asunnossa jne. Yön kähmässä Jarkko oli ilmoittanut "Karpalle" vierailuajan päättyneen ja heittänyt juopottelukaverin pihalle.
Ovesta "Karppa" oli myös poistunut.
Kotvasen kuluttua "Karpan" lähdöstä käytävää pitkin alkoi leijailla savun tuoksua, joka tavoitti hereillä olevan Heiskasen nenän. Tynkkynen oli tuolloin unessa ja haparista seinistä häkä oli kulkeutunut kämppään. Heiskanen oli sattunut tietämään Tynkkysen vara-avainkätkön, ja päässyt sen vuoksi asuntoon. Sieltä oli raahannut Tynkkysen raittiiseen ilmaan ja tämä tuli kuskatuksi hoitoon sairaalaan.
Lähes välittömästi perään kävi ilmi, että täällähän paloi taas... tällä kertaa tuli oli löytynyt Jarkon asunnolle.
Sellainenkin sanonta on kuin "pyromaani palaa aina palopaikalle"... Paluuta teki myös kengän kuvan persuksille saanut "Karppa". Ei sammutuspuuhiin osallistuen, vaan "juhannuskokkoa" ihaillen. Mies sai ihailun päätteeksi ilmaisen kyydin , joka vei poliisiasemalle.
Palavan asunnon seinänaapurit vietiin -ehkä hyvinkin tarpeellisesti - turvaan.
Savonlinnan poliisi tutki liekkipuuhia tiheällä kammalla ja tuloksena oli oikeudenkäynti, josta Rikosposti- lehti lupaili kertoa seuraavassa numerossa.
Kuvat:
Rikosposti- lehti nro 8 /1990.
- Väinö
- IMG_20230605_173151.jpg (261.57 KiB) Katsottu 983 kertaa
Tekstin lähteenä on käytetty elokuun -90 Rikosposti- lehteä.
* Lienekö juttu kuuluu selvien henkirikosten osioon? Tai henkirikoksiin ylipäätään? Jos jollain on tietoa, päätyikö oikeus aikanaan "Karpan" suhteen siihen, että tällä oli mukamas puhtaat jauhot pussissa, vaiko palavat nesteet tulten kera pulloissa, kertokoon.
- Jarkon asunto
- IMG_20230605_173309.jpg (176.33 KiB) Katsottu 983 kertaa
- Massinen
- IMG_20230605_173527.jpg (223.67 KiB) Katsottu 983 kertaa