Kymmenen koston vuotta
Esa Uusi-Kakkuri, rikoskomisario, KRP, Vaasa
Viha, kauna ja katkeruus saattavat joskus muodostua ihmiselle vuosikausia kestäneeksi pakkomielteeksi. Pahimmillaan tämä voi muuttua toiminnaksi, joka vaarantaa paitsi vihan ja katkeruuden kohteen, myös ulkopuolisten hengen ja turvallisuuden. Pietarsaari on keskisuuri suomalainen teollisuuskaupunki Pohjanlahden rannalla. Elantonsa kaupungin asukkaat hankkivat nykyisin lähinnä selluloosa- ja paperiteollisuudesta sekä metalliteollisuudesta. Aikaisemmin merkittävä työnantaja oli myös tupakkateollisuus; lieneekö siinä sitten syy siihen, että asiantuntijapiireissä Pietarsaarta on pidetty hieman syttymisherkkänä kaupunkina. Vuosien kuluessa poliisi on joutunut kaupungissa selvittämään keskimääräistä enemmän erilaisia murhapolttoja, tuhotöitä ynnä muita varsin poikkeuksellisiakin rikoksia, joihin olennaisina osina ovat kuuluneet niin tuli kuin räjähteet
Ensimmäinen näytös: Tulipalo teollisuushallissa
Lokakuun loppupuolella eräänä maanantaiyönä vuonna 1990 Pietarsaaren pelastuslaitos sai palohälytyksen läheiselle teollisuusalueelle. Ohikulkija oli nähnyt liekkejä K E Enlundin tukkuliikkeen varastossa ja oli tehnyt hälytyksen. Palo ei ehtinyt aiheuttaa kovinkaan suuria vahinkoja. Paikallispoliisin suorittamassa palonsyyn tutkinnassa sen sijaan ilmeni varsin mielenkiintoisia piirteitä. Heti voitiin todeta, että palo oli tahallaan sytytetty. Teollisuushallin seinään oli porattu halkaisijaltaan 22 millimetrin suuruinen reikä. Reiän kautta seinän läpi oli ujutettu letkunpätkä, jota pitkin oli onnistuttu valuttamaan bensiiniä ja sytytysnestettä hallin lattialle. Sisään valutettua ainetta oli yritetty sytyttää tuleen, mutta hallissa vallinneet olosuhteet eivät olleet otolliset tulen syttymiselle. Jäljistä päätellen tekijä oli joutunut poistumaan kiireesti, sillä häneltä oli jäänyt paikalle sytytysnestepullon lisäksi polttoainekannu, jolla bensiini oli tuotu paikalle. Vakavasta tilanteesta selvittiin varsin vähäisin vahingoin.
Uhkauskirje
Murhapoltto sai rikoksena aivan uuden ulottuvuuden, kun toimitusjohtaja Enlund sai seuraavana päivänä postinsa mukana erittäin uhkaavan sävyisen ja epämiellyttävän kirjeen. Kirje oli jätetty noin 100 kilometrin päässä tapahtumakohteesta olevan pienen kunnan syrjäisen taajaman postilaatikkoon. Kirjeessä solvattiin toimitusjohtajaa ja hänen perhettään. Siinä esitettiin myös uhkavaatimus: mikäli toimitusjohtaja ei välittömästi ryhtyisi liiketoimiensa alasajoon, häneen itseensä ja hänen lähiomaisiinsa uhattiin kohdistaa laadultaan mitä karkeinta henkeen ja terveyteen kohdistuvaa väkivaltaa sekä hänen liikkeeseensä sabotaasitoimia. Toimitusjohtaja ja hänen perheensä ovat ruotsinkielisiä. Suomen kielellä kirjoitetussa kirjeessä annettiin ymmärtää, että muiden toimitusjohtajan liike- ja toimintatapoihin liittyvien syiden lisäksi kielelliset syyt ja ruotsinkielisiä vastaan suuntautuva antipatia olisivat lisäsyitä toimitusjohtajaan kohdistuville uhkauksille ja toteutuneelle teolle. Kirje sisälsi paljon yksityiskohtaista tietoa varsin suppeasta toimialasta, jolla Enlundin perhe harjoitti liiketoimintaansa. Tämän perusteella voitiin jo alkuvaiheessa epäillä, että teon ja uhkauksen takana on joku samalla toimialalla työskentelevä henkilö tai henkilöitä. Oikeastaan kaikki alalla toimivat kauppiaat tunsivat toisensa, ja Pietarsaaren pienestä koosta huolimatta kaupunkiin oli keskittänyt toimintansa moni tämän alan tukku- myyjä. Paikallispoliisi tutki ensivaiheessa asiaa itsenäisesti. Enlundit toimivat avoimesti ja tulivat julkisuuteen kertoen muun muassa alueen lehdille, minkälaisten uhkausten kohteena he ovat. Vaikka asiassa työskenneltiin intensiivisesti, tutkinnassa ei tapahtunut läpimurtoa.
Teollisuushallissa palaa taas
Tammikuun puolivälissä vuonna 1991 tekijä iski uudestaan. Nyt samaisen Enlundin käytössä olevan teollisuushallin ikkunan läpi oli heitetty palamaan sytytetty muovinen polttoainekanisteri. Varsinainen tulipalo ei nytkään muodostunut kovin voimakkaaksi, mutta palaessaan sulanut muovinen polttoainekanisteri aiheutti sisätiloihin erittäin sankan savun- ja noenmuodostuksen. Koko Enlundien hallissa ollut tavaravarasto nokeutui myyntikelvottomaksi, ja tällä kerralla vahingot olivat yhteisarvoltaan useita miljoonia markkoja. Sanomat takin oli selvä, että tutkittavana oli taas murhapoltto, mutta liittyisikö tähänkin tapaukseen uhkauskirje? Uhkauskirje tuli seuraavan päivän postin mukana K E Enlundin kotiosoitteeseen. Se oli postileiman mukaan postitettu noin 30 kilometrin päässä olevasta Kokkolan kaupungista samana päivänä, kun tuli teki tuhojaan Pietarsaaressa. Kirje viestitti edelleenkin samoja edellisessä kirjeessä esille tulleita asioita ja sisälsi uudelleen vaatimuksen, että Enlundin perheineen tuli luopua kaikista liiketoimistaan tiettyyn ajankohtaan mennessä. Myös samat toimitusjohtajan ja hänen läheistensä henkeen ja terveyteen kohdistuneet uhkaukset olivat kirjeen pontimena. Kolmannen kirjeen sai Enlundin nuorempi poika Sören, joka työskenteli isänsä kanssa tukkuliikkeen johdossa. Tämä Söreninkin saama uhkauskirje noudatti sävyltään ja kieliasultaan samaa kaavaa kuin aikaisemmatkin kirjeet. Sisällön ja uhkausten vaikutus tuntui tietysti vielä konkreettisemmalta, sillä ne suuntautuivat Sören Enlundin lisäksi hänen perheeseensä, vaimoon ja pieneen tyttäreen. Jälkimmäisen palon jälkeen asian tutkintavastuu siirrettiin Keskusrikospoliisille, joka yhdessä paikallispoliisin kanssa ryhtyi hoitamaan tutkintatoimia. Asian tutkijat joutuivat perehtymään varsin syvällisesti toimialaan, jolla K E Enlundin tukkuliike toimi. Kuten jo aikaisemmin mainittiin, Pietarsaaren seudulla oli useita alan maahantuojia ja tukkukauppiaita ja paikkakunta muodosti tietyllä tavalla ompelutarvikekaupan keskittymän Suomessa. Tosin muuallakin maassa oli alan yrittäjiä, mutta merkittävistä alan kauppiaista oikeastaan lähes puolet toimi Pietarsaaren seudulla. 1990-luvun alussa tapahtui monenlaisia taloudellisia mullistuksia, jotka jättivät jälkensä myös ompelutarvikealaan. Kilpailu oli kiristynyt ja osalla tukkukauppiaista oli taloudellisia ongelmia. K E Enlund oli kuitenkin onnistunut keskimääräistä paremmin markkinointiponnisteluissaan ja yhtiön asema markkinoilla oli vakaa. Yrittäjän oman arvion mukaan menestys perustui lähinnä onnistuneeseen ostotoimintaan eli ennakkotilauksissa oli vainuttu tulevat muotisuuntaukset oikein. Myyntipuolella taas asiakaskunta oli vakiintunut vuosien kuluessa. Enlundeihin kohdistuneiden rajujen uhkausten mahdolliset taustavaikuttimet pyrittiin selvittämään hyvin perusteellisilla, yksityiskohtaisilla ja avoimilla keskusteluilla. Sen paremmin toimitusjohtajan kuin hänen perheensäkään entisyydestä ei kuitenkaan tuntunut löytyvän mitään syytä tai selitystä sille, miksi juuri heitä uhattiin niinkin karkeasti kuin kirjeissä tehtiin. Johtaja Enlund kertoi omasta entisyydestään ja tulostaan toimialalle. K E Enlund oli ollut ensin vieraan palveluksessa myyntimiehenä. Suurimmalla osalla alan merkittävimmistä kilpailijoista oli samanlainen urakehitys kuin hänelläkin. Hän oli ensin perustanut oman edustusliikkeen, ja sen toiminta oli kasvanut siinä määrin, että Enlundin liikkeestä oli tullut yksi alan merkittävistä tukkuliikkeistä Suomessa. Vaikka kilpailu alalla oli aina ollut kovaa, silti alan myyntimiehet kauppamatkoillaan tapasivat usein toisiaan asiakkaiden luona, yöpyivät samoissa hotelleissa ja tankkasivat autonsa samoilla huolto asemilla. K E Enlundin mukaan liiketoimien yhteydessä ei kenenkään kanssa ollut syntynyt koskaan mitään sovittamatonta ristiriitaa. Yleensä kilpailijoita tavattaessa alan kuulumisista ja vallitsevista trendeistä keskusteltiin positiivisessa hengessä. Tutkintaan liittyvissä keskustelussa sivuttiin myös Etelä-Suomessa toimintaansa harjoittavaa kilpailijaa, Sven-Olof Oleniusta. Enlundit olivat tulleet liikeyhteyksien myötä Oleniuksien kanssa oikeastaan perheystäviksi. Enlund oli aikaisemmin ollut myös merkittävä asiakas Oleniuksille ja tämän yhtiölle. Liikemiesten välistä läheistä suhdetta kuvaa sekin, että Olenius oli pitänyt tapanaan aina aika ajoin liikematkojensa yhteydessä yöpyä Enlundien luona Pietarsaaressa. Kilpailijaansa Enlund kuvaili termeillä menestyvä ja määrätietoinen. K E Enlundin laajentaessa oman liikkeensä toimin taa liikesuhteet Oleniukseen vähenivät. Enlund ryhtyi itse tuomaan maahan eräitä ompelutarvikkeita, joita Oleniuksilta valmisti tehtaassaan. Tämän johdosta liikemiesten välit olivat myös jonkin verran viilentyneet, olihan aikaisemmasta asiakkaasta nyt tullut kilpaileva yrittäjä. Kuitenkin Enlund kertoi aina silloin tällöin tavanneensa Oleniuksen messuilla tai erilaisten alan myyntitapahtumien yhteydessä ja tuolloin oli yleensä vaihdettu alan kuulumisia. Sekä Enlund että Olenius olivat aloittaneet liike miesuransa samalla tavalla. Molempien perheet olivat myös voimallisesti mukana yritystoiminnassa niin, että K E Enlundin nuorempi poika Sören Enlund oli isänsä mukana yhtiössä ja ottaisi lähivuosina veto vastuun liikkeenhoidosta. Myös Oleniuksen lapset olivat alalla, joten perheyritysten jatkuvuus vaikutti turvatulta. Vaikka molempien yrittäjien lähtökohdat olivat olleet varsin tavanomaiset, he olivat onnistuneet myös taloudellisesti varsin hyvin liiketoimissaan. Tosin Sven-Olof Oleniuksen teollisuushalli oli 1980-luvun puolivälissä tuhoutunut tulipalossa hänen ollessaan ulkomailla, mutta yritystoiminta oli jatkunut palosta huolimatta ja palaneen tilalle oli rakennettu uusi nykyaikainen teollisuushalli.
Sytytysnestepullo ja polttoainekanisteri johtolankoina
Puurtamisen lisäksi tuloksekkaassa poliisityössä tarvitaan aina hitunen onnea, jotta päästäisiin haluttuun lopputulokseen. Parhaassa tapauksessa ja onnen ollessa myötä tässäkin tapauksessa olisi saattanut käydä näin. Ensimmäiselle palopaikalle oli tekijältä jäänyt muun muassa sytytysnestettä sisältänyt muovipullo. Tässä muovipullossa oli hintalappu, joka paljasti pullon ostetun eräältä Pohjois-Suomen suosituimmalta huoltoasemalta hieman Kemin pohjoispuolelta. Tästäkään hintalappusesta ei kuitenkaan tullut avainta juttuun selviämiselle. Sanomattakin oli selvää, että kyseinen huoltoasema Kemin pohjoispuolella on paikka, jossa kaikki ompelualan kauppamatkustajat pysähtyvät ollessaan menossa pohjoiseen tai tulossa sieltä pois. Toisessa palossa teollisuushallin ikkunan läpi heitetty muovinen polttoainekanisteri puolestaan ei palanutkaan kokonaisuudessaan. Kanisterin sarjanumeron perusteella pystyttiin selvittämään sen valmistuserä. Valmistuserä oli poikkeuksellisen pieni ja juuri tämän värisiä kanistereita oli valmistettu ainoastaan kaksituhatta kappaletta. Poliisi ryhtyi kanisterijahtiin. Kanisterijahdin arveltiin johtavan tavoiteltuun tulokseen, koska myös kanisteriin oli unohtunut käsin kirjoitettu hinnoittelulappu. Tosin siitä ei käynyt ilmi huoltoasema tai kauppaliike, missä hinnoittelumerkintä oli tehty. Tarkastustyön tuloksena kanisterille jäi jäljelle kaksi mahdollista myyntipaikkaa. Toinen oli huolto asema Kuusamossa ja toinen huoltoasema Kempeleessä lähellä Oulua. Vastapäätä Kempeleen huoltoasemaa sijaitsee Motelli Pohjan Kievari, jota alalla toimivat kauppaedustajat ovat perinteisesti käyttäneet majoituspaikkanaan. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että tämä samainen kempeleläinen huoltoasema oli myös kokenut kovia ja tuhoutunut murhapolton seurauksena, mutta rakennettu sittemmin uudelleen.
- Sytytysaineena käytetty bensiini oli kannettu paikalle vastaavassa muovikanisterissa.jpg (130.55 KiB) Katsottu 2326 kertaa
Uhkauskirjeet saatettiin tietysti kaikkien ajateltavissa olevien laboratorioteknisten tutkimusten alaiseksi. Kirjeistä ei kuitenkaan löytynyt mitään tekijää yksilöivää raskauttavaa todistetta. Kirjeet oli kirjoitettu uudehkolla kirjoituskoneella. Kirjasintyypistä voitiin päätellä, että kysymyksessä oli 1990-luvun alussa jo varsin yleisesti käytössä ollut erillisellä kirjasinkiekolla varustettu kone. Tekstistä näkyi myös heti, että teksti oli kirjoitettu uudehkolla kiekolla, jossa ei ollut kulumisesta johtuvia erityispiirteitä. Sähkötoimisessa kiekkokirjoituskoneessa myös eri kirjasimiin kohdistuva iskuvoima pysyy vakiona, joten kirjasimet eivät olleet aiheuttaneet käytettyyn kirjoituspa periin myöskään mitään lävistyksiä. Kirjeiden tekstit olivat epävirallisesti analysoitavina myös eräällä kokeneella psykologilla ja psykiatristen sairauksien erikoislääkärillä. Näiden arviota kirjoittajasta haluttiin lähinnä siksi, että pystyttäisiin muodostamaan tekstien laatijasta ja murhapolttojen tekijästä jonkinlainen luonnekuva, jota voitaisiin käyttää tutkintaa ohjaavana tekijänä hyväksi. Vaikka kirjeistä huokui viha ruotsin kieltäjä ruotsinkielisiä kohtaan, oli eräiden kielellisten yksityiskohtien ja virheellisyyksien perusteella varsin yksin kertaista päätyä arvioon, että tekeytymällä suomenkieliseksi kirjoittaja yritti ainoastaan hämätä kirjeen vastaanottajaa. Kirje oli kirjoitettu me-muotoon, jolla pyrittiin muodostamaan kuva siitä, että uhkaajia ja toimijoita olisi useampia. Kirjeessä viitattiin useasti myös samalla toimialalla toimiviin muihin yrittäjiin. Näistä oli käytetty joko yleisesti tiedossa olevia lempinimiä, tai sitten heille uhkauskirjeissä annetut lisänimet oli muodostettu niin, että alalla toimivilla ei ollut pienintäkään epävarmuutta tunnistaa, ketä kirjeen kirjoittaja tarkoitti. Uhkauskirjeet kirjoittaneella henkilöllä on ollut myös varsin hyviä tietoja useiden alalla vaikuttavien kilpailijoiden taustoista ja perheistä, sillä kirjeeseen oli harkitusti sisällytetty sellaisia tarkistettavissa olevia yksityiskohtia, jotka olivat omiaan johtamaan tutkimuksia väärille jäljille. Molempien asiantuntijoiden kirjetekstien perusteella tekemät luonneanalyysit kirjoittajasta olivat samansuuntaisia. Arvion mukaan kirjoittaja kärsii jostakin luonnehäiriöstä, mutta ei ole mielisairas. Hän ei arvion mukaan myöskään kykene käsittelemään tunteitaan ja purkamaan niitä oikealla tavalla. Vaikka muutamaan kirjoitustekstin arviointiin perustuva arvio ei tietenkään voi olla kovin tarkka ja syvällinen, mieleen jäi psykiatrin tekemä arvio ja ennuste: ”tekijä paljastaa vielä itsensä.” Selvitetyt rikokset opettavat aina myös poliisia. Rikosten ratkaisemisessa niin sanottu käänteinen ajattelun soveltaminen auttaa monesti lopputulokseen pääsemistä. Käänteisellä ajattelulla tarkoitetaan sitä, että sen lisäksi että suoritetaan pohdintaa ja ajattelutyötä sen suhteen, miltä jokin asia näyttää ja mitä se on, pitäisi aina myös pyrkiä vastakohtaispää- telmien tekoon: miltä jokin asia ei näytä ja mitä se ei ole. Jälkikäteen arvioituna Sven-Olof Olenius olisi ilman muuta tullut esille jo aikaisemmin potentiaalisena mahdollisuutena, mikäli tutkinnan aikana olisi työskentelymuotona käytetty vastakohtaispäättelyä. Hän oli nimittäin ainut kiistatta alalla erittäin hyvin tunnettu henkilö. Lisäksi hän tunsi alaa ja kilpailijoita riittävän hyvin ja yksityiskohtaisesti voidakseen kirjoittaa uhkauskirjeissä olleita yksityiskohtaisiakin tietoja. Lisäksi vastakohtaispäättelyn kautta olisi ilman muuta herännyt kysymys, miksi Sven-Olof Olenius, ei henkilönä eikä lempinimen kautta, esiinny uhkauskirjeissä, vaikka useimmat muut merkittävät alan vaikuttajat on niissä mainittu.
Toista näytöstä odoteltaessa
Kaikki suuret draamat ovat moninäytöksisiä. Vaikka Pietarsaaren murhapolttojen aineisto pölyttyi hyllyssä aktiivitutkinnan päättämisen jälkeen, selvittämättömät rikokset jäävät asialleen omistautuneiden tutkijoiden mieleen. Tästä osoituksena on, että kun Pietarsaaresta marraskuussa 1999, yhdeksän vuoden kuluttua, tuli ilmoitus kaupungin keskustassa sattuneesta räjähdyksestä, asian tutkinnassa mukana olleen rikoskomisarion alitajunnasta nousi mieleen kaupungissa oleva Enlundien yhtiön osoite. Todennäköisesti myöskään Enlundit eivät olleet kuluneen lähes kymmenen vuoden aikana pystyneet kokonaan unohtamaan murhapolttoihin liittyvien uhkauskirjeiden raakaa sisältöä. Toisessa näytöksessä selviää yksityiskohtainen tapausten kulku marraskuun 1999 räjähdyksen osalta. Itse kunkin lukijan pääteltäväksi jää, miten ensimmäinen ja toinen näytös liittyvät toisiinsa ja kuinka pitkälle meneviä johtopäätöksiä tapausten osalta voidaan tehdä. Elämä ja monet sen mukana tuomat kokemukset ovat opettaneet skeptisille poliisimiehille, että inhimilliset tunteet ja heikkoudet eivät välttämättä noudata logiikkaa - tämäkin totuus pitää vain ymmärtää.
