Uhrin nimelle oli lehdissä monta eri kirjoitustapaa; Veera Hoovin, Vera Hoovin, Veera Hovin, Vera Hovin... päätin mennä tällä viimeisellä.
-
Vera Hovin syntyi Viron Narvassa vuonna 1926. Hän saapui Suomeen yhdessä äitinsä, kahden sisarensa ja sisarentyttären kanssa 1943/1944 paikkeilla. En saanut tälle varmistusta, mutta oletan perheen muuttaneen sodan vuoksi.
Perhe asui aluksi Ylivieskassa, mutta vuodesta 1947 Vera Hovin, sisko Olga Myyr ja tämän tytär asuivat Vaasassa. Kaikki kolme olivat töissä Vaasan Puuvillassa, mutta syystalvella huomatessaan odottavansa lasta Vera jäi pois työstä. Kun hän samalla menetti asuntonsa Torikatu 26:ssa (joko työn kautta saatu asunto tai työllä maksettu vuokraa?), hän muutti asumaan siskonsa Olgan luo Tervahovinkatu 7:ään.
Veran tunteneet kuvailivat häntä vilkkaaksi ja iloiseksi nuoreksi naiseksi. Hän oli myös hyvin sievä, minkä vuoksi hän sai osakseen ihailua miesväeltä. Vera oli kuolemansa aikaan noin 8kk raskaana. Lapsen isä istui vankilassa, ja Vera oli hiljattain kihlautunut Vaskiluodon lentosatamassa työskentelevän miehen kanssa.
Keskiviikko-iltana 20.4.1949 oli Vera tapansa mukaan lähetenyt viemään ruokaa silloin työvuorossa olevalle sulhaselleen. Noin klo 23:30 aikaan mies lähti saattamaan Veraa kaupunkiin päin, mutta Vaskiluodon kääntösillalta sulhanen kääntyi takaisin ja Vera jatkoi matkaa yksinään. Tämän jälkeen hänestä ei kuulunut, sillä hän ei tullut yöksi kotiin.
Aamulla Olga soitti huolestuneena synnytyslaitokselle siltä varalta, että Vera olisi joutunut sinne. Töihin lähtiessään hän kuitenkin huomasi talon pihamaalla Veran kamman, käsilaukun ja sateenvarjon. Lähteestä riippuen myös joko Veran kaulahuivi tai lakki löytyi pihalta.
Noin kello 12:30 pikkupojat huomasivat Tervahovinkatu 7:än takana nuoren naisen ruumiin, jota oltiin yritetty piilottaa lautojen avulla. Selällään makaavan vainajan kasvot oli runneltu täysin ja vaatteita oli revitty pois hänen päältään.
Kun poliisi saapui paikalle, pystyivät he toteamaan vainajan Vera Hoviniksi. Ruumiinavauksessa selvisi, että Veran kasvoja oli lyöty jollakin kovalla lyömäaseella, ja häntä oli kuristettu kaulasta. Riekaleisten vaatteiden perusteella kyseessä oli seksuaalimurha. Alkoi muodostua teoria, että kyseessä saattoi olla ajalle melko tyypillinen mustasukkaisuudesta johtunut murha.
Ennen kuin rikoksen selvittely ehti edes kunnolla alkaa, saapui eräs nuori mies tunnustamaan tekonsa iltapäivällä Vaasan rikospoliisiin.
Kyseessä oli 22-vuotias sekatyömies Esko Kalervo Honkonen. Eskoa poliisiasemalle saattamassa oli tämän veli. Honkonen oli vapautunut vuoden 1948 joulukussa, eli muutama kuukausi aikaisemmin, ehdonalaiseen vapauteen. Hän oli alunperin joutunut vankilaan varkauksista.
Mies kertoi, että oli edellisenä yönä ollut humalassa, kun hän oli huomannut kauniin Veran kävelemässä yksin kotiin. Esko ei tuntenut Veraa entuudestaan. Kertomansa mukaan hän yritti puhutella Veraa, jolloin on luultavasti saanut pakit, sillä Vera oli varattu.
Todellisuudessa Esko ei välttämättä edes puhunut naiselle mitään, vaan seurasi tätä ja väijytti viime hetkellä.
Eskon mukaan hänen tavoitteenaan oli raiskata Vera, mutta nainen vahingossa kuoli ennen tätä. Mies myöhemmin kiisti maanneensa ruumiin, sillä oli väsynyt kamppailusta liikaa.
Saavuttuaan kotiin Esko Honkonen kertoi äidilleen, mitä oli tapahtunut. Äiti ei ollut uskonut Eskon kertomusta, ennen kuin kuuli ruumiin löytyneen. Tässä vaiheessa miehen äiti ja veli painostivat häntä ilmoittautumaan poliisille, ja näin myös tapahtui.
Tapausta käsiteltiin oikeudessa ensimmäistä kertaa 2.5.1949 eli vain pari viikkoa murhan jälkeen. Syyttäjänä toimi lääninsyyttäjä Aimo Turtonen, ja asianomistajia olivat sisko Olga Myyr ja äiti Maria Hovin. Veran äiti ja toinen sisar matkustivat Ylivieskasta Vaasaan kuultuaan järkyttävän uutisen.
Esko Honkosen perheestä oikeudessa ei ollut paikalla ketään. Hänet tuotiin paikalle raudoissa ja vanginpuvussa. Hän oli istunnon ajan levollinen eikä vaikuttanut katuvansa tekoaan, hän vain katseli ympärilleen. Kun oikeuden puheenjohtaja suoraan häneltä kysyi: ''Tapoitteko hänet?'', vastasi Honkonen vain ''Kyllä''.
Honkonen ei siis missään vaiheessa kieltänyt tekoaan, minkä vuoksi oikeudenkäynti oli melko mutkaton. Hän kielsi kyllä väkisinmaanneensa Vera Hovinin, ja väitti että oli pahoinpidellyt tämän 'vain' nyrkeillä. Ruumiinavauksen perusteella kuitenkin todettiin, että teko on suoritettu jollakin välineellä. En saanut selville, mikä tämä ase oli, löydettiinkö sitä tai tunnustiko Honkonen aseen käytön.
Lopulta Esko Kalervo Honkonen todettiin syylliseksi Vera Hovinin murhaan. Hän sai elinkautistuomion.
-
Mikäli kellään on lisätietoja tai kuvia tapaukseen liittyen, olisi hienoa saada tänne lisää! En ole toistaiseksi saanut selville Esko Honkosen myöhempiä liikkeitä (esim. vapautuiko lopulta, milloin kuoli jne) eli näistä kuulisin mielelläni. Aion käydä oikeuden asiakirjat läpi kunhan jossain kohtaa ehdin niitä lukaista kansallisarkistossa, niin saisi lisätietoa tapaukseen liittyen.
Kyseessä on sinänsä melko harvinainen tapaus, että murhaaja ei tuntenut uhriaan. Kuten aiemmin sanottu, nuoret naiset useimmin murhaa kumppani tai ex-kumppani, tähän aikaan etenkin kun he ovat saaneet pakit tai tuntevat mustasukkaisuutta.
