Todellakin toivon, että Muranen olisi aikanaan tuomittu vankimielisairaalaan eikä pois päästettäisi! Niin paljon pelkoa se herätti täällä jo ennen näitä surullisenkuuluisia surmatöitä, viilteli autonrenkaita, uhkaili ym. pientä ilkivaltaa ja vannoi kostoa kun eräs perheenisä (ilkivallan toistuva uhri) soitteli poliiseja. No, kostihan Muranen sitten, väijyi auton takana odottaen ilmiselvästi tappoaikeissa että mies tulisi ovelle ja yritti sitten sytyttää heidän kotinsa palamaan ja ammuskeli seiniin ja ikkunoista rynkyllä.
Radiossa kun aamutuimaan surmista ja Murasen liikkeistä kerrottiin, olimme me jo varmoja, että meidän pappa olisi ollut tuo kolmas uhri, kun kertoivat, että Muraselle huutelemaan mennyt mies olisi saanut surmansa...Pappa kun oli kova "huutelemaan" (esim. kerran ampui venevarasta jalkaan

) ja asui tapahtumapaikan ihan vieressä. No, totuus paljastui sitten koulupäivän aikana, nimittäin luokkakaverini isä oli tuo ammuttu postinjakaja.
Wikipedian artikkelista poiketen, meidät oli äiti vienyt autolla kouluun ja oli siellä kyllä muitakin. Se oli aivan kauheaa, kaikki olivat peloissaan ja suru luokkakaverin perheestä oli todella kova.
Meidän isä tuli vielä aamulla töistä kotiin melko samaan aikaan kun Muranen oli paennut jäälle talomme vierestä menevää polkua, onneksi eivät sattuneet nupit vastakkain, sitä ei tiedä olisiko minulla enää isää...
Suhtaudun asiaan hyvin tunnepitoisesti, mutta suotakoon se minulle; kosketti niin läheltä ja lapsena sitä pelkää vielä ihan eri tavalla, mutta en sanoisi että minulle olisi joitain traumoja asiasta jäänyt

Veljeni asuu nykyään postinjakajan kotitalon viereisessä talossa, ovesta kun astuu, niin on oikeastaan siinä mihin Muranen tappoi postinjakajan.