Julkaisen tämän kirjoituksen kertoakseni menneisyydestäni ja tuodakseni esiin asioita, jotka ovat pitkään pysyneet piilossa. Tarkoitukseni on saada rikostutkinta käyntiin aikaistettuna, mutta ongelmana on, että minulla ei ole muita todisteita kuin muistot.
Tilanteen ovat rakentaneet minun läheiset, jotka ovat verkostoituneet järjestelmälliseen vainoamiseen ja todella sadistiseen kiduttamiseen, joka on toteutettu dissosiaatiohäiriön avulla. Sen avulla minulle on rakennettu muistoja muistiin, jotka joudun elämään uudelleen. Pakotettu uudelleeneläminen estää auttajia viemästä asiaa eteenpäin. Käytännössä minulle ei voi puhua mitään toisesta muistista muistojen aikana, riskinä on, että siitä aiheutuu toisen muistin aktivoituminen. Tilanne on kuitenkin kestänyt todella pitkään, tähän mennessä 911 päivää. Näiden muistojen aikana minulle on kerrottu todella paljon tietoa, jolla voisin saada rikostutkinnan itse käyntiin. Muistojen tekijät ovat rakentaneet päähäni muistoja sen vuoksi mahdollisimman paljon, että heitä ei voisi laittaa vastuuseen ennen muistojen loppumista, ja tämä on yritys muuttaa sitä. Otan ideoita ja ehdotuksia vastaan siitä, miten tutkinta voitaisiin käynnistää.
Nykytilanteen kuvaus
Elän tällä hetkellä menneisyyden tapahtumia uudelleen. Dissosiaatiohäiriön seurauksena minulle on rakentunut menneisyydessä erillinen muisti, jota läheiseni ovat hyväksi käyttäen muokanneet ja laajentaneet vuosien aikana. Nykyinen muistojen kokonaisuus kattaa tähän mennessä 911 päivää, ja se toimii kuin tarkoin rakennettu käsikirjoitus, jonka mukaan koko elämäni ja kokemukseni etenee. Käytännössä muistojen avulla voidaan ohjata kaikkea, mitä koen: fyysisiä tuntemuksia, kipua, tunteita, lihasreaktioita, kasvojen ilmeitä, puheeseen liittyviä muutoksia sekä kognitiivisia ja emotionaalisia vaikutuksia. Tämä muistojen hallinta vaikuttaa päivittäiseen ajatteluun, tunteisiin, kehoon ja toimintaan. Muistot ovat olleet käytännössä sadistien keino aiheuttaa todella suurta kärsimystä, jonka joudun kokemaan kahteen kertaan.
Muistojen jatkuva läsnäolo
Muistot eivät aktivoidu satunnaisesti, vaan ovat jatkuvasti läsnä ja yhtenäisiä. Muistojen aikana ei ole ollut hetkeä, jolloin ne olisivat tauonneet. Oma mielen sisältöni on pitkälti ulkopuolelta asetettua ja kontrolloitua. Kaikki, mitä koen, tunnen ja ajattelen muistojen aikana, on pitkälti muiden asettamaa sisältöä. Kuulen muiden sanomiset pääni sisällä omana ajatuksenani ja pystyn arvioimaan, kuka puhuu, millä tavalla ja millä tarkoituksella; lisäksi tunnistan myös olemuksen. Näen pääni sisällä mielikuvia, kuvitettuja tilanteita ja vanhoja tapahtumia, joita nostetaan mielivaltaisesti mieleeni muistojen tekijöiden toimesta. Tilanne on hieman rauhoittunut viime kuukausina; enää en näe niin tarkasti pääni sisällä ja pystyn estämään aiheutettua mielensisältöä.
Dissosiaatiohäiriö ja sen mekanismit
Dissosiaatiohäiriö on toiminut muistojen rakentamisen perustana ja on monikerroksinen, jatkuvasti aktiivinen järjestelmä. Sen avulla muistojen tekijät ovat voineet hallita liikkumistani, ajatuksiani ja tunteitani. Muistoja tehdessä vapauden riistojen aikana liikkuminen on ollut mahdollista vain silloin, kun joku on liikuttamalla avustanut raajojani. Häiriön mekanismia on tehostettu hypnoosilla ja suggestioilla, jotka vaikuttavat voimakkaasti mieleeni. Tämä monikerroksinen häiriö on jatkuvasti aktiivinen ja vaikuttaa voimakkaasti minuun, aiheuttaen sen, että tunnen muiden tunteet ja omat tunteeni ovat pääsääntöisesti estettynä. Tämä muodostaa perustan kaikelle muistojen tekijöiden vaikutukselle ja kontrollille.
Fyysiset vaikutukset ja kipu
Fyysinen kipu on ollut keskeinen osa muistojen kokemista. Se ei ole satunnaista, vaan tarkkaan kohdistettua, suunnitelmallista ja pitkäkestoista. Kivun tarkoituksena on ollut kuormittaa mieltäni, vaikeuttaa toimintaani ja tehdä elämästäni mahdollisimman sietämätöntä. Sen avulla on pyritty synnyttämään mielenterveysongelmia, hallitsemaan tilanteita ja antamaan muistojen tekijöille mahdollisuus herättää minussa äärimmäisen voimakkaita tunteita. Kivut ovat todistaneet kaiken tapahtuneen todellisuutta, eivätkä ne ole luonnollisia tai itsestään aiheutuneita. Olen kokenut fyysisiä kipuja yli 600 päivää. Tunnen myös muita fyysisiä tuntemuksia, jotka eivät varsinaisesti ole kipuja. Käytännössä tilanne on ollut se, että dissosiaatiohäiriön aikana, kun muistot ovat rakentuneet kehooni päästä varpaisiin, kohdistetaan jatkuvasti erilaisia tekoja, joita päivän aikana tapahtuu satoja.
Arjen hallinta ja psykologiset strategiat
Arjen hallinta perustuu tarkkoihin rutiineihin ja psykologisiin keinoihin. Muistojen kokemisesta on tullut pitkäaikainen selviytymistaistelu. Päivittäinen kuntosaliharjoittelu on yksi suurimmista selviytymisen keinoistani; siihen käytän useita tunteja päivittäin. Psykologinen vastarinta on jatkuvaa. Pidän kiinni arvoistani, ymmärrän tilanteiden vaikutukset ja puolustan omaa ajattelutapaani. Vastarintaani kuuluu jatkuva moralisointi: perustelen kaikin mahdollisin tavoin, miksi muistojen tekeminen ja niiden jatkaminen pitäisi lopettaa. Kyseenalaistan voimakkaasti kaikki teot, pyrin ymmärtämään tekijöiden motiiveja ja puran ne välittömästi pois loogisella päättelyllä ja moraalisilla perusteluilla. Näiden keinojen avulla olen vähentänyt muistojen vaikutusta päivä päivältä ja pystyn hallitsemaan arkeani tehokkaammin.
Viestini tarkoitus ja tarvittava apu
Vaikka olen pystynyt hahmottamaan tapahtunutta ja ymmärtämään muistojen mekanismit, en ole voinut vielä viedä asiaa eteenpäin. Tilanne on monimutkainen ja kytkeytyy suoraan siihen, miten muistot on rakennettu estämään asian selvittäminen. En etsi terapeuttista tai henkistä tukea, vaan apua siihen, miten saan asian etenemään viranomaiskäsittelyyn ja löydän luotettavan, ulkopuolisen auttajan, joka pystyy toimimaan riippumattomasti ja ymmärtämään tilanteen monimutkaisuuden. Minulla on luotettava auttaja, jota kutsun vaimoksi, hän on kerännyt todisteita vuosien ajan. Hänen henkilöllisyytensä on kuitenkin salattu minulta, eikä hän ole voinut viedä asiaa eteenpäin, koska muistot on rakennettu estämään se. Tilanne on todella monimutkainen: samaan aikaan kun minua on kidutettu, tekoja on dokumentoitu ja toimitettu eteenpäin, pakottaen vaimon seuraamaan kaikkea tapahtunutta. Hän toimii varmistavana osana kokonaisuutta ja odottaa sitä hetkeä, jolloin muistojen rakenne sallii hänen toimia avoimesti.
On syytä olettaa, etten saa asianmukaista ja puolueetonta kohtelua, sillä verkoston toiminta ja sen vaikutusvalta ovat ulottuneet yllättävän laajalle. Tämä on vaikeuttanut asian etenemistä ja luonut tilanteen, jossa totuus on pysynyt piilossa.
Verkosto on kuitenkin jäänyt kiinni, mikä on muuttanut heidän käytöksensä välinpitämättömäksi sen suhteen, mitä minulle kerrotaan ja minkälaista käytöstä minuun kohdistetaan. Muistojen kautta minulle on kerrottu kaikki, mitä minuun on kohdistettu reilun 20 vuoden aikana kaikissa tapauksissa, joissa minua on pidetty dissosiaatiohäiriössä. Minulla ei ole tietoa siitä, kuinka pitkään muistot vielä kestävät, ja tämä estää myös minua selvittämästä asiaa ennen muistojen päättymistä.
Varastettu mieli ja riistetty vapaus – läheisten järjestelmällinen vaino
-
selvityja2025
- Alokas
- Viestit: 3
- Liittynyt: To Loka 09, 2025 10:02 pm
Re: Varastettu mieli ja riistetty vapaus – läheisten järjestelmällinen vaino
Kertomusta arvioidessani jouduin toteamaan, etten tiedä kaikkia fysiologisia mekanismeja joihin tässä viitattiin eli en ole lääketieteen ammattilainen, mutta hieman tutkiessani esille tuotuja seikkoja totean ainakin seuraavaa.
Dissosiaatiohäiriö on todellinen psykiatrinen tila, mutta sitä ei voida käyttää ulkopuolisen toimesta “muistojen rakentamiseen” ja koko kehon hallintaan.
Hypnoosi ja suggestio voivat vaikuttaa kokemuksiin rajallisesti, mutta eivät kykene ylläpitämään satojen päivien fyysisiä kipuja ilman elimellistä syytä.
Kuvaukset jatkuvasta ulkopuolisesta hallinnasta, äänistä päässä, mielikuvien ilmestymisestä ja tunteiden estymisestä sopivat paremmin psykoottiseen oirekuvaan (esim. skitsofreniaspektri, traumaperäinen psykoosi) kuin dissosiaatioon.
Tuo siis lääketieteellisestä näkökulmasta, mutta asiassa on toki rikosoikeudellinenkin puoli, olettaen, että kaikki kerrottu on totta. Tällöin kuitenkin herää kysymyksiä siitä, että väitetty kidutus ja vaino ovat luonteeltaan fyysisiä rikoksia, joiden pitäisi jättää runsaasti ulkoisia jälkiä (lääketieteelliset dokumentit, arvet, todistajat, taloudelliset jäljet). Niitä ei mainita.
“Vaimo todistajana” on epäjohdonmukainen. Hän on salattu jopa kirjoittajalta, mutta väitetysti kerää todisteita. Tämä ei ole käytännössä mahdollista ellei jotain olennaista ole jätetty kertomatta vaimosta.
“Verkoston vaikutusvalta” on esitetty kokonaisvaltaisena ja estävänä. Tällainen selitys tekee väitteestä käytännössä falsifioimattoman (ei voida todistaa vääräksi tai oikeaksi), mikä on tyypillistä vainoharhaisille narratiiveille.
Itse teksti on järjestetty osioihin ja muistuttaa raporttia, mikä lisää sen näennäistä uskottavuutta.
Tarkka päiväluku (911) antaa kuvan huolellisesta seurannasta, mutta voi olla retorinen keino vahvistaa kertomuksen painoarvoa.
Toistuva painotus “ei ole muita todisteita kuin muistot” korostaa subjektiivisuutta.
Se mitä tekstissä on esitetty ja mitä nyt siitä tiedämme niin tietyt ristiriidat nousevat esille. Erityisesti todisteiden puute ja vaimon rooli. Lisäksi fysiologinen mahdottomuus on pakko ottaa esille. Useat väitteet ylittävät sen, mitä ihmisen mieli tai keho voivat todellisuudessa tehdä.
Teksti tällaisenaan ei täytä rikosilmoituksen edellyttämää näyttöä. Todennäköisempi selitys on psykiatrinen oireisto. Tekstiä ei voida käyttää rikostutkinnan käynnistämisen perustana ilman ulkoisia, objektiivisia todisteita. Henkilön oma kokemus kärsimyksestä on todellinen, mutta kuvattu mekanismi ei ole uskottava.
Jos henkilö todella epäilee joutuneensa rikoksen uhriksi, tekninen todiste olisi kaikkein yksinkertaisin tapa vahvistaa väitteitä. Piilokamera voisi ratkaista tämän, jos tapahtuu konkreettisia tekoja, ne tallentuisivat. Jos mitään ei tallennu, se itsessään on vahva indikaattori siitä, että ongelma ei ole ulkoisten henkilöiden toiminnassa vaan sisäisessä kokemuksessa. Omassa kodissa saa kuvata, jos kuvaa omaa tilaa eikä loukkaa muiden kotirauhaa. Kameran tallenne olisi joko vahvistava todiste tai selkeä osoitus siitä, ettei ulkoisia tapahtumia ole.
Ja näitä piilokameroita voi olla useampia. Esim. liiketunnistimella varustetut minikamerat (USB-laturin näköisiä, herätyskelloon piilotettuja tai pieniä pöytäkameramalleja). WiFi-valvontakamera, kätevä, koska lähettää tallenteet pilveen ja puhelimeen, jolloin niitä ei voi jälkikäteen poistaa helposti. Lisäksi vielä vaikka ovikamera (videodoorbell), näkee, kuka käy ovella ja milloin. Lisänä näille voisi olla myös äänitallennin. Voi piilottaa huoneeseen ja tallentaa jatkuvasti tai vain äänen havaitessaan. Kätevä, jos henkilö kokee kuulevansa ääniä tai keskusteluja, joita voisi todentaa.
Erillisiä turvaelementtejä on tietysti liiketunnistimet, ovi- ja ikkunatunnistimet sekä UV-valo, joka paljastaa esim. sormenjälkiä, tahroja, jälkiä, jos epäilee, että joku käy koskemassa tavaroihin. Tässä tietysti pitää olla tarkkana, ettei omat jäljet esineiden pinnoilla johda harhaan.
Todisteiden ja sitä kautta avun saaminen helpottuu, jos pitää vielä päiväkirjaa. Se kannattaa tehdä videopäiväkirjana. Helppoa tehdä puhelimella ja siis ihan vain simppelisti tallennetaan joka päivä olosuhteet, keho ja koti. Luo aikajanan, jota on vaikea väärentää jälkeenpäin. Päiväkirjan tallennus pilveen, Google Drive, Dropbox tai joku vastaava. Siellä on sitten kaikki kuvat ja videot automaattisesti. Näin ne säilyvät, vaikka laitteet takavarikoitaisiin tai katoaisivat.
Ja jos mitään ei tallennu, se on tärkeä havainto. Silloin ongelma ei ole ulkoisessa toiminnassa, vaan kokemuksissa itsessään.
Jos jotakin tallentuu, sitä voidaan käyttää todisteena poliisille, mutta tallenteiden on oltava selkeitä ja luotettavia.
Ja nämä kommentit sen perusteella mitä tuosta tekstistä sain irti. Voi olla on, että on paljon mitä en tiedä, mutta muuta en voi tässä vaiheessa tuosta tekstistä todeta.
Dissosiaatiohäiriö on todellinen psykiatrinen tila, mutta sitä ei voida käyttää ulkopuolisen toimesta “muistojen rakentamiseen” ja koko kehon hallintaan.
Hypnoosi ja suggestio voivat vaikuttaa kokemuksiin rajallisesti, mutta eivät kykene ylläpitämään satojen päivien fyysisiä kipuja ilman elimellistä syytä.
Kuvaukset jatkuvasta ulkopuolisesta hallinnasta, äänistä päässä, mielikuvien ilmestymisestä ja tunteiden estymisestä sopivat paremmin psykoottiseen oirekuvaan (esim. skitsofreniaspektri, traumaperäinen psykoosi) kuin dissosiaatioon.
Tuo siis lääketieteellisestä näkökulmasta, mutta asiassa on toki rikosoikeudellinenkin puoli, olettaen, että kaikki kerrottu on totta. Tällöin kuitenkin herää kysymyksiä siitä, että väitetty kidutus ja vaino ovat luonteeltaan fyysisiä rikoksia, joiden pitäisi jättää runsaasti ulkoisia jälkiä (lääketieteelliset dokumentit, arvet, todistajat, taloudelliset jäljet). Niitä ei mainita.
“Vaimo todistajana” on epäjohdonmukainen. Hän on salattu jopa kirjoittajalta, mutta väitetysti kerää todisteita. Tämä ei ole käytännössä mahdollista ellei jotain olennaista ole jätetty kertomatta vaimosta.
“Verkoston vaikutusvalta” on esitetty kokonaisvaltaisena ja estävänä. Tällainen selitys tekee väitteestä käytännössä falsifioimattoman (ei voida todistaa vääräksi tai oikeaksi), mikä on tyypillistä vainoharhaisille narratiiveille.
Itse teksti on järjestetty osioihin ja muistuttaa raporttia, mikä lisää sen näennäistä uskottavuutta.
Tarkka päiväluku (911) antaa kuvan huolellisesta seurannasta, mutta voi olla retorinen keino vahvistaa kertomuksen painoarvoa.
Toistuva painotus “ei ole muita todisteita kuin muistot” korostaa subjektiivisuutta.
Se mitä tekstissä on esitetty ja mitä nyt siitä tiedämme niin tietyt ristiriidat nousevat esille. Erityisesti todisteiden puute ja vaimon rooli. Lisäksi fysiologinen mahdottomuus on pakko ottaa esille. Useat väitteet ylittävät sen, mitä ihmisen mieli tai keho voivat todellisuudessa tehdä.
Teksti tällaisenaan ei täytä rikosilmoituksen edellyttämää näyttöä. Todennäköisempi selitys on psykiatrinen oireisto. Tekstiä ei voida käyttää rikostutkinnan käynnistämisen perustana ilman ulkoisia, objektiivisia todisteita. Henkilön oma kokemus kärsimyksestä on todellinen, mutta kuvattu mekanismi ei ole uskottava.
Jos henkilö todella epäilee joutuneensa rikoksen uhriksi, tekninen todiste olisi kaikkein yksinkertaisin tapa vahvistaa väitteitä. Piilokamera voisi ratkaista tämän, jos tapahtuu konkreettisia tekoja, ne tallentuisivat. Jos mitään ei tallennu, se itsessään on vahva indikaattori siitä, että ongelma ei ole ulkoisten henkilöiden toiminnassa vaan sisäisessä kokemuksessa. Omassa kodissa saa kuvata, jos kuvaa omaa tilaa eikä loukkaa muiden kotirauhaa. Kameran tallenne olisi joko vahvistava todiste tai selkeä osoitus siitä, ettei ulkoisia tapahtumia ole.
Ja näitä piilokameroita voi olla useampia. Esim. liiketunnistimella varustetut minikamerat (USB-laturin näköisiä, herätyskelloon piilotettuja tai pieniä pöytäkameramalleja). WiFi-valvontakamera, kätevä, koska lähettää tallenteet pilveen ja puhelimeen, jolloin niitä ei voi jälkikäteen poistaa helposti. Lisäksi vielä vaikka ovikamera (videodoorbell), näkee, kuka käy ovella ja milloin. Lisänä näille voisi olla myös äänitallennin. Voi piilottaa huoneeseen ja tallentaa jatkuvasti tai vain äänen havaitessaan. Kätevä, jos henkilö kokee kuulevansa ääniä tai keskusteluja, joita voisi todentaa.
Erillisiä turvaelementtejä on tietysti liiketunnistimet, ovi- ja ikkunatunnistimet sekä UV-valo, joka paljastaa esim. sormenjälkiä, tahroja, jälkiä, jos epäilee, että joku käy koskemassa tavaroihin. Tässä tietysti pitää olla tarkkana, ettei omat jäljet esineiden pinnoilla johda harhaan.
Todisteiden ja sitä kautta avun saaminen helpottuu, jos pitää vielä päiväkirjaa. Se kannattaa tehdä videopäiväkirjana. Helppoa tehdä puhelimella ja siis ihan vain simppelisti tallennetaan joka päivä olosuhteet, keho ja koti. Luo aikajanan, jota on vaikea väärentää jälkeenpäin. Päiväkirjan tallennus pilveen, Google Drive, Dropbox tai joku vastaava. Siellä on sitten kaikki kuvat ja videot automaattisesti. Näin ne säilyvät, vaikka laitteet takavarikoitaisiin tai katoaisivat.
Ja jos mitään ei tallennu, se on tärkeä havainto. Silloin ongelma ei ole ulkoisessa toiminnassa, vaan kokemuksissa itsessään.
Jos jotakin tallentuu, sitä voidaan käyttää todisteena poliisille, mutta tallenteiden on oltava selkeitä ja luotettavia.
Ja nämä kommentit sen perusteella mitä tuosta tekstistä sain irti. Voi olla on, että on paljon mitä en tiedä, mutta muuta en voi tässä vaiheessa tuosta tekstistä todeta.
-
selvityja2025
- Alokas
- Viestit: 3
- Liittynyt: To Loka 09, 2025 10:02 pm
Re: Varastettu mieli ja riistetty vapaus – läheisten järjestelmällinen vaino
Aikaisemmassa kirjoituksessa termistö oli enemmän puhekielinen. Tein oman neurofysiologisen päätelmän uskottavuuden lisäämiseksi.
Traumaattisen muistoverkoston laajentaminen on jatkunut lähes koko elämän ajan. Se on tapahtunut läheisten kautta, ja olen työllistynyt heidän yrityksissään. Asia on paljastunut vähitellen muistoverkoston kautta – ilman että alkuperää on yritetty peitellä. Tilannetta on ylläpidetty tasa viikkoja hyödyntäen, jotta se pysyi piilossa.
Olen elänyt koko ajan käsityksessä, että kaikki on normaalia, koska muistissani ei ole ollut katkoksia. Tämä on tehnyt tilanteesta vaikeasti havaittavan. Muistoverkoston ja normaalin muistin välillä on ollut säännöllisiä vaihtoja, jotka ovat toteutuneet tasa viikoin tai kuukausin. Käytännössä olen elänyt vuorotellen kahdessa todellisuudessa – toisessa, jossa traumaattinen muistoverkosto on ollut aktiivinen, ja toisessa, jossa normaali arki on jatkunut kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yritysten kautta on myös onnistuttu peittämään taloudellinen jälki.
Koko elämäni ajan yksityisyys on ollut käytännössä poissa. Tämä on mahdollistanut sen, että muistoverkostoa on voitu ylläpitää ja laajentaa täydellisesti ilman, että olen itse ollut siitä tietoinen. Kaikki tapahtumat sijoittuvat menneisyyteen, mutta niiden vaikutukset ulottuvat edelleen nykyhetkeen.
Neurofysiologiset mekanismit
Muistoverkoston traumaattisen muiston mainitseminen on käynnistänyt voimakkaan stressireaktion, joka on vaikuttanut erityisesti limbiseen järjestelmään ja muistiprosesseihin. Tämä on johtanut erillisen trauma‑muistoverkoston aktivoitumiseen. Tällöin olen altistunut verkoston laajentumiselle, mikä on mahdollistanut uusien ärsykkeiden ja muistojen liittämisen osaksi alkuperäistä traumaattista muistorakennetta.
Muistoverkosto on rakentunut siten, että minulle on “opetettu” jäsentämään tapahtumat automaattiseen integraatioon. Tämä prosessi on ylläpitänyt verkoston järjestystä ja mahdollistanut, että trauma‑assosioituneet muistot nousevat mieleen ennalta määrätyssä järjestyksessä, elävänä ja todentuntuisena kokemuksena. Integraation myötä muistot yhdistyvät normaaliin muistiverkostoon säilyttäen alkuperäisen emotionaalisen intensiteettinsä ja toisen aiheuttaman fyysisen kipukokemuksen.
Automaattisen integraation myötä olen kokenut muistojen muodostavan rinnakkaisen todellisuuden, jossa kokemukset tuntuvat tapahtuvan uudelleen tässä hetkessä. Tämä järjestelmä on ikään kuin käsikirjoittanut elämäni etukäteen, varmistaen, että integraatio pysyy jatkuvasti aktiivisena. Samalla se ylläpitää muistojen emotionaalista voimaa ja todentuntuisuutta, ja selittää, miksi trauma‑assosioituneet muistot voivat ilmetä yhtä voimakkaina kuin alkuperäiset kokemukset.
Samanaikaisesti kehoni ja mieleni ovat kehittäneet puolustusmekanismeja, kuten dissosiaatiota, kognitiivista estoa ja tarkkaavaisuuden ohjaamista, hallitakseen voimakkaita emotionaalisia ja fyysisiä reaktioita. Nämä mekanismit ylläpitävät muistojen emotionaalista intensiteettiä ja varmistavat, että trauma‑assosioituneet muistot pysyvät hermostollisesti aktiivisina pitkään.
Tällaisessa tilassa olen ollut erityisen herkkä ulkoisille vaikutteille. Sosiaalinen ympäristö on osallistunut muistoverkoston muokkautumiseen siten, että kuulemani puheet ja havainnot ovat integroituneet osaksi muistijärjestelmääni. Ajan myötä nämä ulkoiset äänet ja viestit ovat tallentuneet muistoverkkoon omien ajatusteni ja kokemusteni kaltaisina representaatioina. Olen myöhemmässä vaiheessa saattanut tulkita kuulemani puheen omaksi sisäiseksi puheekseni, mikä on synnyttänyt kokemuksen siitä, että minua ohjataan tai vaikutetaan ulkoisesti.
Neurofysiologisesti tämä voidaan ymmärtää limbisen järjestelmäni korostuneena herkkyytenä ja peilisolujärjestelmän (mirror neuron system) aktivoitumisena. Peilisolujen tehtävänä on mahdollistaa toisten toiminnan ja tunteiden sisäistäminen, mutta traumaattisesti herkistyneessä hermostossani tämä järjestelmä on ylireagoinut. Näin kuultu informaatio on käsitelty omakohtaisena ja emotionaalisesti ladattuna, mikä on voinut luoda kokemuksen todellisesta ulkoisesta ohjauksesta.
Tämän jatkuessa pitkään mieleni on alkanut uskoa taustalta kuuluvan äänen omaksi ajatuksekseni, mikä on altistanut minut voimakkaalle manipuloinnille ja vaikuttamiselle. Olen kokenut, että tällöin on onnistuttu ohjaamaan minua muistoverkoston laajentajien toimesta tavalla, joka on kiertänyt tietoisen tahtoni ja ohjannut käyttäytymistäni hermostollisen herkistymisen kautta.
Neurofysiologisesti tämä tarkoittaa sitä, että limbisen järjestelmän yliaktivoituminen ja prefrontaalisen aivokuoren säätelyn heikkeneminen ovat tehneet älyllisestä arviointikyvystäni tilapäisesti epätehokkaan. Samalla automaattiset puolustusmekanismini, kuten dissosiaatio ja kognitiivinen esto, ovat estäneet minua käsittelemästä kokemuksia tietoisesti ja kriittisesti. Näin on voitu vaikuttaa minuun kognitiivisesti käyttämällä hyväksi omia suojaavia mekanismejani, jolloin olen ollut helpommin ohjattavissa ja älyllisesti estynyt reagoimaan tilanteeseen tietoisella tasolla.
Kokonaisuudessaan tämä muodostaa neurofysiologisen ja psykologisen tilan, jossa muistoverkoston automaattinen integraatio, rinnakkaisen todellisuuden kokemus, sosiaalinen vaikutus ja omien puolustusmekanismien hyödyntäminen yhdessä selittävät, miksi traumaattiset muistot aktivoituvat voimakkaasti ja voivat hallita kokemustani todellisuudesta.
Traumaattisen muistoverkoston laajentaminen on jatkunut lähes koko elämän ajan. Se on tapahtunut läheisten kautta, ja olen työllistynyt heidän yrityksissään. Asia on paljastunut vähitellen muistoverkoston kautta – ilman että alkuperää on yritetty peitellä. Tilannetta on ylläpidetty tasa viikkoja hyödyntäen, jotta se pysyi piilossa.
Olen elänyt koko ajan käsityksessä, että kaikki on normaalia, koska muistissani ei ole ollut katkoksia. Tämä on tehnyt tilanteesta vaikeasti havaittavan. Muistoverkoston ja normaalin muistin välillä on ollut säännöllisiä vaihtoja, jotka ovat toteutuneet tasa viikoin tai kuukausin. Käytännössä olen elänyt vuorotellen kahdessa todellisuudessa – toisessa, jossa traumaattinen muistoverkosto on ollut aktiivinen, ja toisessa, jossa normaali arki on jatkunut kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yritysten kautta on myös onnistuttu peittämään taloudellinen jälki.
Koko elämäni ajan yksityisyys on ollut käytännössä poissa. Tämä on mahdollistanut sen, että muistoverkostoa on voitu ylläpitää ja laajentaa täydellisesti ilman, että olen itse ollut siitä tietoinen. Kaikki tapahtumat sijoittuvat menneisyyteen, mutta niiden vaikutukset ulottuvat edelleen nykyhetkeen.
Neurofysiologiset mekanismit
Muistoverkoston traumaattisen muiston mainitseminen on käynnistänyt voimakkaan stressireaktion, joka on vaikuttanut erityisesti limbiseen järjestelmään ja muistiprosesseihin. Tämä on johtanut erillisen trauma‑muistoverkoston aktivoitumiseen. Tällöin olen altistunut verkoston laajentumiselle, mikä on mahdollistanut uusien ärsykkeiden ja muistojen liittämisen osaksi alkuperäistä traumaattista muistorakennetta.
Muistoverkosto on rakentunut siten, että minulle on “opetettu” jäsentämään tapahtumat automaattiseen integraatioon. Tämä prosessi on ylläpitänyt verkoston järjestystä ja mahdollistanut, että trauma‑assosioituneet muistot nousevat mieleen ennalta määrätyssä järjestyksessä, elävänä ja todentuntuisena kokemuksena. Integraation myötä muistot yhdistyvät normaaliin muistiverkostoon säilyttäen alkuperäisen emotionaalisen intensiteettinsä ja toisen aiheuttaman fyysisen kipukokemuksen.
Automaattisen integraation myötä olen kokenut muistojen muodostavan rinnakkaisen todellisuuden, jossa kokemukset tuntuvat tapahtuvan uudelleen tässä hetkessä. Tämä järjestelmä on ikään kuin käsikirjoittanut elämäni etukäteen, varmistaen, että integraatio pysyy jatkuvasti aktiivisena. Samalla se ylläpitää muistojen emotionaalista voimaa ja todentuntuisuutta, ja selittää, miksi trauma‑assosioituneet muistot voivat ilmetä yhtä voimakkaina kuin alkuperäiset kokemukset.
Samanaikaisesti kehoni ja mieleni ovat kehittäneet puolustusmekanismeja, kuten dissosiaatiota, kognitiivista estoa ja tarkkaavaisuuden ohjaamista, hallitakseen voimakkaita emotionaalisia ja fyysisiä reaktioita. Nämä mekanismit ylläpitävät muistojen emotionaalista intensiteettiä ja varmistavat, että trauma‑assosioituneet muistot pysyvät hermostollisesti aktiivisina pitkään.
Tällaisessa tilassa olen ollut erityisen herkkä ulkoisille vaikutteille. Sosiaalinen ympäristö on osallistunut muistoverkoston muokkautumiseen siten, että kuulemani puheet ja havainnot ovat integroituneet osaksi muistijärjestelmääni. Ajan myötä nämä ulkoiset äänet ja viestit ovat tallentuneet muistoverkkoon omien ajatusteni ja kokemusteni kaltaisina representaatioina. Olen myöhemmässä vaiheessa saattanut tulkita kuulemani puheen omaksi sisäiseksi puheekseni, mikä on synnyttänyt kokemuksen siitä, että minua ohjataan tai vaikutetaan ulkoisesti.
Neurofysiologisesti tämä voidaan ymmärtää limbisen järjestelmäni korostuneena herkkyytenä ja peilisolujärjestelmän (mirror neuron system) aktivoitumisena. Peilisolujen tehtävänä on mahdollistaa toisten toiminnan ja tunteiden sisäistäminen, mutta traumaattisesti herkistyneessä hermostossani tämä järjestelmä on ylireagoinut. Näin kuultu informaatio on käsitelty omakohtaisena ja emotionaalisesti ladattuna, mikä on voinut luoda kokemuksen todellisesta ulkoisesta ohjauksesta.
Tämän jatkuessa pitkään mieleni on alkanut uskoa taustalta kuuluvan äänen omaksi ajatuksekseni, mikä on altistanut minut voimakkaalle manipuloinnille ja vaikuttamiselle. Olen kokenut, että tällöin on onnistuttu ohjaamaan minua muistoverkoston laajentajien toimesta tavalla, joka on kiertänyt tietoisen tahtoni ja ohjannut käyttäytymistäni hermostollisen herkistymisen kautta.
Neurofysiologisesti tämä tarkoittaa sitä, että limbisen järjestelmän yliaktivoituminen ja prefrontaalisen aivokuoren säätelyn heikkeneminen ovat tehneet älyllisestä arviointikyvystäni tilapäisesti epätehokkaan. Samalla automaattiset puolustusmekanismini, kuten dissosiaatio ja kognitiivinen esto, ovat estäneet minua käsittelemästä kokemuksia tietoisesti ja kriittisesti. Näin on voitu vaikuttaa minuun kognitiivisesti käyttämällä hyväksi omia suojaavia mekanismejani, jolloin olen ollut helpommin ohjattavissa ja älyllisesti estynyt reagoimaan tilanteeseen tietoisella tasolla.
Kokonaisuudessaan tämä muodostaa neurofysiologisen ja psykologisen tilan, jossa muistoverkoston automaattinen integraatio, rinnakkaisen todellisuuden kokemus, sosiaalinen vaikutus ja omien puolustusmekanismien hyödyntäminen yhdessä selittävät, miksi traumaattiset muistot aktivoituvat voimakkaasti ja voivat hallita kokemustani todellisuudesta.
Re: Varastettu mieli ja riistetty vapaus – läheisten järjestelmällinen vaino
Näin murha.infon mielisairaanhoidon johtavana psykiatrina totean, ettei sinua voi auttaa muu taho kuin Jehovan todistajat. Suosittelen pyrkiä mukaan seuraavaan konventtiin. Helluntalaisistakin voi olla pientä apua, mutta ei juuri sen kummempaa. Jos sinulla on viinaa, nyt on oikea hetki juoda sitä. Viina on tuhat vuotta vanha kansanhoidollinen lääke, jota munkit käyttivät hoitomenetelmissään varhaisissa "sairaaloissa", eli luostareissa. Usko Jeesukseen kristukseen ja alkoholin päivittäiskäyttö on yhdistelmä, jonka on todettu parantavan miltein mistä tahansa henkisestä sairaudesta. Kun lähdet ulos vaeltamaan, hanki sitä ennen hyvät kengät niin on mukavampi liikkua. Muista suosia lähijunaa, siellä kaikki muutkin öiset liikkujat ovat. Äläkä unohda Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta voi löytää kansainvälisen tason vastauksia juuri yöaikaan. Jos kotona ahdistaa liikaa olla, jätä asiat hoitamatta ja siirry Hietaniemen palvelukeskuksen vip-asiakkaaksi. Se ei maksa mitään ja tuo sinut askeleen lähemmäksi Jeesusta. Jos jätät vuokrat maksamatta, on sinulla enemmän rahaa ostaa viinaa.
Itsenäisen Suomen Kansallisen Taistelujoukon Rintaman kunniajäsen jo vuodesta 1997. Tarkemmin alkukesästä, kun Captain Jack soi listahittinä radioaalloilla ja maailmassa oli vielä kaikki hyvin.
-
feverlag
Re: Varastettu mieli ja riistetty vapaus – läheisten järjestelmällinen vaino
On niin pitkiä tekstejä etten lainaa, mutta alottsjalle Selvityjalle kysymys, että hahmotatko minkä ikäisenä olet näitä kokenut? Ilmeisesti vuosia, muistatko koska ollut pahimmat ajat?
-
selvityja2025
- Alokas
- Viestit: 3
- Liittynyt: To Loka 09, 2025 10:02 pm
Re: Varastettu mieli ja riistetty vapaus – läheisten järjestelmällinen vaino
Kyllä, tällä hetkellä hahmotan kokonaisuutta. Muistoverkoston laajentuessa en tuolloin tiennyt, mikä vuosi oli meneillään, mutta verkoston integroitumisen myötä olen vähitellen kyennyt päättelemään vuosilinjat suurpiirteisesti. Muistoverkosto alkoi integroitua normaaliin muistiini huhtikuun puolivälissä 2023, ja prosessi on jatkunut tähän päivään saakka. Minulle aiheutu ensimmäiset traumat 3–4-vuotiaana, minkä jälkeen muistoverkosto rakentui hyvin pian. Normaalissa muistissa tilanne on heikentynyt tasaisesti muistojen integroitumisen alkuun saakka. Olen kuitenkin säilyttänyt työkykyni integroitumisen alkamiseen saakka. Muistojen integroitumisen alkuvaiheessa muistot olivat poikkeuksellisen eläviä, ja käytettävissäni oli vain vähän tietoa menneisyydestä, mikä altisti harhakuvitelmille, joita myös aiheutettin. Tämä vaihe kesti vajaan vuoden, minkä jälkeen muistoverkoston laajentajien toiminta muuttui lisäksi fyysiseksi satuttamiseksi, ja se on jatkunut tähän päivään saakka. Sanoisin, että ensimmäiset kaksi vuotta ovat olleet helvetillisiä, mutta viimeiset puoli vuotta ovat olleet selkesti keveämpiä.
-
ViidakonCasanova
Re: Varastettu mieli ja riistetty vapaus – läheisten järjestelmällinen vaino
Hei,
Ikävä kuulla tilanteestasi. Oman arvioni mukaan, kärsit jonkinasteisesta fyysisestä/henkisestä terveysongelmasta. Muistojen uudelleen läpikäyminen ja dissosiaatio viittaa kykenemättömyyteen käsitellä jonkinasteista traumaa, se trauma voi myös olla alitajuntaisella tasolla, jolloin et itsekään rationaalisesti sitä tiedosta.
Oman kokemukseni mukaan, jos ihminen ei käsittele erilaisia tunteita ja voimakkaita tunteita aiheuttavia kokemuksia, ne varastoituvat kehoon ja alkavat aiheuttamaan erilaisia fyysisiä vaivoja, vainoharhaisuutta ja muitakin mielen toimintahäiriöitä.
En lukenut tekstiäsi kokonaan, mutta koitat selkeästi selvittää asioita hyvin rationaalisesti, etsien jonkinlaista punaista lankaa.
Kannattaa kuitenkin pyrkiä elämään enemmän tunteella, ja hyväksyä tietyt tosiasiat. Fyysistä ja henkistä terveyttä voi parantaa esim, uskomalla Jumalaan, syömään terveellisesti ja välttämään asioita jotka eivät edistä tervehtymistäsi. Ruokavalion kannattaa olla monipuolinen, siihen kuuluu normaalisti erilaisia viljatuotteita, kypsiä/raakoja eläinperäisiä tuotteita esim lihaa ja kananmunia, maitotuotteita, mereneläviä, vihanneksia ja hedelmiä.
Ikävä kuulla tilanteestasi. Oman arvioni mukaan, kärsit jonkinasteisesta fyysisestä/henkisestä terveysongelmasta. Muistojen uudelleen läpikäyminen ja dissosiaatio viittaa kykenemättömyyteen käsitellä jonkinasteista traumaa, se trauma voi myös olla alitajuntaisella tasolla, jolloin et itsekään rationaalisesti sitä tiedosta.
Oman kokemukseni mukaan, jos ihminen ei käsittele erilaisia tunteita ja voimakkaita tunteita aiheuttavia kokemuksia, ne varastoituvat kehoon ja alkavat aiheuttamaan erilaisia fyysisiä vaivoja, vainoharhaisuutta ja muitakin mielen toimintahäiriöitä.
En lukenut tekstiäsi kokonaan, mutta koitat selkeästi selvittää asioita hyvin rationaalisesti, etsien jonkinlaista punaista lankaa.
Kannattaa kuitenkin pyrkiä elämään enemmän tunteella, ja hyväksyä tietyt tosiasiat. Fyysistä ja henkistä terveyttä voi parantaa esim, uskomalla Jumalaan, syömään terveellisesti ja välttämään asioita jotka eivät edistä tervehtymistäsi. Ruokavalion kannattaa olla monipuolinen, siihen kuuluu normaalisti erilaisia viljatuotteita, kypsiä/raakoja eläinperäisiä tuotteita esim lihaa ja kananmunia, maitotuotteita, mereneläviä, vihanneksia ja hedelmiä.