Jutussa on mainittu Oskari 33v (nimi muutettu) ja Lauri 28v.
Lapin Kansa 20.3.2026 / https://www.lapinkansa.fi/oskari-33-on- ... s/13281984
Oskari, 33, on ollut oikeuspsykiatrisessa sairaalassa kahdeksan vuotta – "Liikunta on yksi niistä asioista, jotka pitävät minut kasassa"
Sairaala on saanut lisää mahdollisuuksia lisätä potilaiden hyvinvointia.
Lukitut ovet, tarkka aikataulu ja pitkät hoitojaksot ovat osa arkea Vanhan Vaasan oikeuspsykiatrisessa sairaalassa. Monille potilaille aika on vuosia kestävä välitila, jossa menneeseen ei voi palata ja tulevaisuus rakentuu hitaasti, askel kerrallaan. Silloin liikunta nousee monella potilaalla arvoon arvaamattomaan. Se murtaa kalterit ja läpäisee aidat. Siinä ollaan tasavertaisina ja "vapaina".
– Meillä hoito ei tarkoita vain psykiatristen oireiden lievittämistä. Kyse on kokonaisesta ihmisestä ja hänen toimintakyvystään, johtava lääkäri Pirjo Takala tiivistää.
Sairaalassa hoidetaan potilaita, joilla on vakavia mielenterveyden häiriöitä, useimmiten psykoosisairauksia. Monilla on taustalla pitkä sairaushistoria, syrjäytymistä ja puutteita arjen perustaidoissa.
– Kun ihminen on ollut vuosia irrallaan normaalista arjesta, pienetkin asiat, kuten vuorokausirytmi tai kehon huoltaminen, voivat olla hukassa. Liikunta auttaa palaamaan näihin perusasioihin, Takala kertoo.
Heti mukaan liikkumaan
Ylilääkäri Erkki Kivilinna korostaa, että liikunnan merkitys näkyy erityisesti potilaiden psyykkisessä voinnissa ja sosiaalisessa toimintakyvyssä.
– Liikunta ei ole meillä suorittamista. Tärkeintä on osallistuminen ja kokemus siitä, että on mukana jossain yhteisessä, Kivilinna sanoo.
Kun potilaiden henkinen kunto on hyvin eri tasolla, mietitään huolellisesti miten liikuntaryhmiä muodostetaan.
– Periaatteessa potilaita menee ristiin rastiin, mutta ne ketkä ovat hoitojakson alkuvaiheessa, liikkuvat omassa osaston ryhmässä, liikunnan arjen toteutuksesta vastaava liikunnanohjaaja Samuel Jåfs kuvaa.
Sairaalassa tuetaan sitä, että potilaiden keskuudesta löytyy myös ohjaajia liikuntaan.
– Mahdollisimman nopeasti yritetään saada kaikki mukaan liikkumaan osastorajoista riippumatta, Jåfs kertoo.
Osa aktiivisia, osa ei liiku lainkaan
Sairaalassa järjestetään kävelyitä, joukkuepelejä, kuntosaliharjoittelua, ulkoilua ja retkiä.
Toiminta mukautetaan potilaiden voinnin, riskiarvioiden ja mahdollisten liikkumisvapauden rajoitusten mukaan.
– Osa potilaista on hyvin aktiivisia, osa ei liiku juuri lainkaan. Suurin vaikutus syntyy niissä, jotka ovat jossain siinä välissä, Kivilinna toteaa.
Jåfs työskentelee tiiviisti hoitohenkilökunnan kanssa. Hänen työnsä ydin on matalan kynnyksen liikunta.
– Monille potilaille jo se, että lähdet huoneesta ja tulee saliin, on iso askel. Kaiken ei tarvitse olla tehokasta tai tavoitteellista, Jåfs sanoo.
Jåfsin mukaan liikunnassa tärkeää on mahdollisuus tehdä omien rajojen mukaan ja myös keskeyttää tarvittaessa.
– Jos potilas tietää, että saa lähteä pois kesken ilman selittelyä, se lisää turvallisuuden tunnetta. Silloin on helpompi ylipäätään tulla paikalle, hän sanoo.
Uusi hieno sali
Sairaalalle valmistui helmikuussa uusi monitoimitila, jota odotettiin vuosikymmeniä. Se on muuttanut erityisesti suljettujen osastojen potilaiden mahdollisuuksia liikkua.
– Aiemmin moni ei päässyt mukaan joukkuepeleihin, koska ne vaativat siirtymistä sairaalan ulkopuolelle. Nyt liikunta on fyysisesti ja psyykkisesti lähempänä, Jåfs kertoo.
– Jotain voi alkaa ahdistamaan ja silloin koko ryhmän pitää palata kesken kaiken sairaalalle, Takala kuvailee potilasliikunnan erilaisuutta.
Monitoimitila on sijoitettu suljetun osaston yhteyteen, mikä mahdollistaa sen potilaille aiempaa huomattavasti paremmat mahdollisuuden liikuntaan.
– Tämä tila tuo ison muutoksen porukalle, jolla on kaikista vähiten mahdollisuuksia sairaalan ulkopuoliseen toimintaan, Takala kiittelee.
Liikunta toimii usein myös hoitosuhteita vahvistavana tekijänä.
– Kun tehdään yhdessä, ollaan hetki samalla viivalla. Se luo luottamusta ja avaa keskustelua ihan eri tavalla kuin vastaanottohuoneessa, Kivilinna kiteyttää.
Takala muistuttaa, että oikeuspsykiatrisessa hoidossa kaikki tapahtuu tarkasti säädellysti.
– Päätökset vapauksista ja rajoituksista tehdään moniammatillisesti ja niitä arvioidaan jatkuvasti. Turvallisuus on aina kaikessa etusijalla, hän sanoo.
Liikunnan pitkän aikavälin tavoite on selkeä.
– Tarkoitus on, että potilas löytää keinoja, jotka kantavat myös sairaalan ulkopuolella. Liikunta on yksi harvoista asioista, joka on aidosti saavutettavissa myös jatkossa, Takala tiivistää.
Liike tuo päiviin rytmiä ja merkitystä
Pitkien hoitojaksojen aikana arjen rakenteet nousevat potilaille keskeisiksi.
Monille sairaalan potilaille liikunta on muodostunut tärkeäksi tavaksi jäsentää päiviä ja ylläpitää toimintakykyä.
Oskari, 33, on ollut sairaalassa kahdeksan vuotta. Hän saa käydä kaupungilla pari kertaa viikossa ja oli viimeksi jouluna äitinsä luona viisi päivää lomalla. Hän kuvaa, kuinka liikunta on muuttanut hänen arkeaan vähitellen.
Oskari ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään asian arkaluontoisuuden vuoksi.
– Aluksi päivät valuivat helposti yhteen, eikä ollut oikein mitään mihin tarttua. Liikunta toi päiviin rytmiä ja syyn nousta ylös.
Ensimmäiset kerrat ryhmiin lähteminen jännitti Oskaria, mutta kynnystä madalsi se, ettei osallistumiselta vaadittu suorittamista.
– Pelkäsin, etten jaksa tai että muut katsovat. Mutta Samuel sanoi heti, että mukaan saa tulla omilla ehdoilla ja lähteä pois, jos siltä tuntuu.
Oskari kokee joukkuepelien olevan hänelle erityisen tärkeitä, koska niissä vuorovaikutus syntyy tekemisen kautta.
– Peleissä ei tarvitse puhua sairaudesta tai menneistä. Riittää, että syöttää pallon ja on osa porukkaa.
Liikunnan vaikutukset näkyvät myös arjen muissa osa-alueissa.
– Kun pelaa, mieli rauhoittuu. Sen jälkeen jaksan keskittyä paremmin ja nukkua paremmin. Liikunnasta on tullut yksi niistä asioista, jotka pitävät minut kasassa.
Levollisempi mieli
Lauri, 28, kertoo suhteen liikkumiseen muuttuneen sairaalajakson aikana.
Hän on ollut pian viisi vuotta hoidossa Vaasassa ja asuu näkyään avo-osastolla, josta pääsee liikkumaan vapaasti. Ennen sairastumista liikunta kuului hänen elämäänsä, mutta se jäi vuosiksi kokonaan pois.
– Lapsena harrastin jalkapalloa, mutta sairastumisen jälkeen keho tuntui vieraalta eikä liikkuminen kiinnostanut ollenkaan.
Kuntosaliharjoittelu alkoi pienin askelin ja ilman paineita.
– Ensin tein ihan vähän. Tärkeintä oli se, ettei ollut kiire eikä kukaan odottanut mitään tiettyä.
Lauri kuvaa liikunnan vaikutusta ennen kaikkea henkiseksi.
– Liikunnan jälkeen olo on kevyempi ja levollisempi. Saan purettua levottomuutta ja ajatukset selkiytyvät.
Mahdollisuus vaikuttaa omaan vointiin on ollut hänelle merkityksellinen kokemus.
– Tuntuu tärkeältä, että voin tehdä itse jotain oman vointini eteen. Liikunta muistuttaa siitä, että olen muutakin kuin potilas.
- Vanhan Vaasan oikeuspsykiatrinen sairaala.jpg (75.16 KiB) Katsottu 1167 kertaa