Helsingin Sanomat 18.9.2026 /
https://www.hs.fi/urheilu/art-2000012283891.html
Helsingin paluu on pesäpallolle lottovoitto
Miesten Superpesis palaa vihdoin sinne, minne se kuuluukin. Siis kaikkien aikojen ylivoimaisesti menestyneimpään pesäpallokaupunkiin Helsinkiin, kirjoittaa Ville Touru.
Vielä 2020-luvullakin pesäpallokeskustelussa on aika ajoin haikailtu lajin 1990-luvun nousukautta ja kukoistuksen päiviä.
Yleisöennätykset paukkuivat. Pesis näkyi ja kuului koko maassa. Mainostelevisio näytti otteluita prime timessa sadoille tuhansille katsojille. Tyhjästä pystytetystä Kaisaniemen Tiikereistä tehtiin isolla rahalla suoraan miesten Superpesiksen kärkijoukkue pääkaupunkiin.
Se huuma päättyi pitkävetotiskille mustana torstaina elokuussa 1998.
Vielä myöhemmin samana syksynä Helsingissä pelattiin toki SM-finaaleja yli 3 500 katsojan edessä, mutta niihin loppui konkurssiin ajautuneen ja monien muiden tavoin sopupeliskandaalissa ryvettyneen Tiikerien lyhyt mutta sitäkin värikkäämpi taru.
Koko pesäpallo lyötiin täysin kyykkyyn. Yleisö, sponsorit ja televisio lähtivät. Juniorimäärätkin romahtivat.
Häpeän vuosista alkoi koko lajin pitkä ja kivinen uudelleenrakennus.
Syyskuussa 2026 ympyrä ikään kuin sulkeutuu.
Enää pesäpalloväen ei tarvitse haikailla viime vuosituhannelle. Harrastajamäärä on noussut ennätykselliselle tasolle (yli 19 000 lisenssiä), ja pääsarjatasoilla laji on nyt paremmassa tilanteessa kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla. Vahva nousukiito on taas päällä.
Sen suhteen lopullinen turbobuusti saatiin perjantai-iltana Ilmajoen Koskenkorvan kylässä, jossa Helsingin Puna-Mustat sinetöi sensaationsa ja kaatoi Kossun vastoin kaikkia odotuksia suoraan kolmessa karsintasarjan ottelussa.
Siis Koskenkorvan Urheilijoiden joukkueen, mutta luultavasti juhlan kunniaksi vielä paikallisen paukunkin.
Helsinki palaa ensi kesänä miesten Superpesiksen kartalle 29 vuoden tauon jälkeen, ja ammottava aukko lajikartalta katoaa vihdoin.
Se on koko pesäpallon ja sen kasvun kannalta jättimäinen asia.
Mutta eihän junttipallo kiinnosta Stadissa ketään!
Höpönlöpön. Helsingin seudulla asuu lähes kolmasosa kaikista maan asukkaista, joten siellä on väistämättä myös pesäpallosta kiinnostuneita ihmisiä enemmän kuin yhdelläkään toisella alueella Suomessa.
Puolestatoista miljoonasta ihmisestä löytyy kyllä helposti myös jokunen tuhat pesäpalloon vihkiytynyttä junantuomaa.
Pesäpallolla on kaikki eväät nousta kesäiseksi trendilajiksi Helsingissä.
Esimakua on saatukin jo naisten Superpesiksessä, jossa Itä-Helsingin Roihuttaret on tehnyt viime vuodet hyvää lähetyssaarnaajan työtä helsinkiläisten tutustuttamisessa lajiin ja kasvattanut vuosi vuodelta yleisömääriään.
Viime syksynä nähtiin jo sekin ihme, että halukkaita lipunostajia jouduttiin käännyttämään pois Roihuvuoresta, kun pudotuspeliotteluun ei yksinkertaisesti mahtunut enää lisää väkeä.
Laajemminkin naisten Superpesiksellä menee nyt historiallisen lujaa. Se on tätä menoa nousemassa Pohjoismaiden suosituimmaksi naisten urheilusarjaksi. Käynnissä olevissa finaalipeleissä Seinäjoen ja Tampereen välillä saatetaan kolkutella jopa huimaa 4 000 katsojan rajaa – siis miestenkin pelejä kovempia lukemia.
Pari viikkoa sitten miesten Ykköspesiksen noususarjassa Puna-Mustien uudeksi yleisöennätykseksi Meilahden vaatimattomissa oloissa kirjattiin reilut 2 300 katsojaa.
Helsingin paluu vuosikymmenten tauon jälkeen nyt myös miesten Superiin osuu koko lajin kannalta tärkeään taitekohtaan.
Vaikka pesiksellä ja vedonlyönnillä on sattuneista syistä yhdessä kolkko kaiku, heinäkuussa 2027 avautuvasta vedonlyönnin mainosmarkkinasta on luvassa uusia, hyvinkin merkittäviä rahavirtoja myös Superpesikseen.
Koska valtakunnallinen mediakenttä on hyvin Helsinki-keskeinen, Puna-Mustien nousu nostaa pomminvarmasti koko lajin mediahuomiota – ja mainosarvoa.
Myös lajia televisioiva Sanoma (Ruutu) nostaa ensi kaudeksi panostuksiaan huimasti, sillä ensi kaudesta lähtien kaikki Superpesiksien ottelut näytetään kylmien fanikameralähetysten sijaan selostettuina monikameratuotantoina.
Toisin kuin 1990-luvun nousuhuumapäissä tyhjästä pystyyn pantu Tiikerit, Puna-Mustien nykyistä projektia on rakennettu määrätietoisesti jo viiden vuoden ajan. Koko organisaatiolla on aitoa uskottavuutta jo Superpesikseen noustessa.
PuMun nousua on ollut puheenjohtajana rakentamassa pitkän linjan yritysjohtaja Juho Juhantalo.
Pari vuotta sitten seuran taustalle perustettiin osakeyhtiö RedBlack Entertainment Oy. Hiljattain sen toimitusjohtajaksi palkattiin Antti Toivainen, joka istuu yhä myös jääkiekon malliseuran Tampereen Tapparan hallituksessa.
Nousu pääsarjaan vauhdittanee myös Meilahden stadionprojektia, joka on Puna-Mustien toiminnan kasvun kannalta kriittisen tärkeä hanke.
Seura on Juhantalon johdolla kaavaillut rakennuttavansa 15 miljoonaa euroa maksavan ja noin 3000 katsojaa vetävän stadionin yksityisrahalla.
Tuoreimpaan kotiotteluunsa PuMu oli jo tuonut paikalle tiluksia tarkastamaan Helsingin pormestarin Daniel Sazonovin (kok).
Myös kentällä Puna-Mustat on kasvattanut tasaisesti uskottavuuttaan.
Se nousi Suomensarjasta Ykköspesikseen syksyllä 2024. Siellä vierähti kaksi kautta ennen nyt otettua askelta pääsarjaan.
Viime vuosina Helsinkiin on tuotu lajilegendoista Jere Dahlströmistä ja Juha Puhtimäestä lähtien kovan tason pelimiehiä vauhdittamaan nousuhaaveita. Tällä kaudella oli Juho Hacklinia, Kalle-Tapio Huuskoa, Ville Veittikoskea ja muita Superpesis-tason pelaajia.
Kaasua ollaan painamassa nyt entistäkin lujempaa.
Lajipiireissä kuiskittujen vahvojen huhujen perusteella Puna-Mustat aikoo rynniä pääsarjaan heti hyvinkin kilpailukykyisellä miehistöllä.
Ensi kauden pelinjohtajaksi ollaan tuomassa suurlegenda Jani Komulaista ja lukkariksi Hyvinkäältä Petteri Alasta, joka lukeutuu pelipaikallaan Superin eliittiin.
Helsinki on nyt vahvasti Tampereen viitoittamalla tiellä.
Vielä 2010-luvun alussa Tampereella ei ollut pesäpallosta tietoakaan. Ei ollut junioreita eikä mitään muutakaan.
Nyt Manse PP:llä on uusi komea stadion, ja se on noussut kestomenestyjäksi niin miesten kuin naisten Superpesiksessä. Yleisömääriltäänkin Tampere on aivan maan kärkikastia.
Lisenssimäärissä mitattuna Manse PP on jo kasvanut maan suurimmaksi pesäpalloseuraksi, jonka juniorimylly on alkanut tuottaa pelaajia edustusjoukkueisiin.
Vielä 2010-luvun lopussa Puna-Mustilla ei käytännössä ollut edes junioreita. Vain yksi eri-ikäisten lasten harrasteluporukka. Vasta muutama vuosi sitten koko laji oli Helsingissä aivan kuolemankielissä.
PuMu on kiertänyt viime vuosina Pääkaupunkiseudun kouluja ja aloittanut eri puolilla pesiskouluja. Seuran junioritoiminta on alkanut elpyä, ja se on kertonut haluavansa olla maan suurin junioriseura vuoteen 2030 mennessä.
Kova tavoite, mutta Tampereen esimerkin jälkeen ei suinkaan mahdoton – paljon Tamperettakin väkirikkaammalla alueella.
Itse asiassa Helsinkihän on todellisuudessa mitä perinteikkäintä kansallispelin sydänmaata.
Vain Sotkamo (21 mestaruutta) on ollut miehissä menestyksekkäämpi pesäpallopaikkakunta kuin Helsinki (9).
Kun mukaan lasketaan myös naisten Suomen mestaruudet, Helsinki on 39 SM-kullallaan ylivoimaisesti koko pesäpallohistorian menestynein paikkakunta.
Joskin esimerkiksi vanhojen menestysseurojen Katajanokan Haukkojen, Helsingin Pallo-Toverien tai Työväen Mailapoikien kunnian päivistä alkaa olla jo hieman aikaa. Helsingin Pallonlyöjät on puolestaan peräti seitsenkertainen miesten SM-kultaseura.
Pääkaupungin tarunhohtoisten pesäpalloperinteiden lopullinen tärviölle ajo alkoi 1960-luvun lopulla, kun koko lajin sykkivän sydämen eli Hesperian kentän päälle päätettiin rakentaa Finlandia-talo.
Miehissä Helsingin edellinen SM-kultaseura on juuri viipurilaisevakkojen vuonna 1941 perustama ja Karjalan maakuntavärien mukaan nimeämä Puna-Mustat, joka nosteli poikaa vielä syksyllä 1973 pelatessaan jo Meilahdessa.
Jos nyt pitäisi veikata, Helsinki nousee lähivuosina Tampereen rinnalle uuden suurkaupunkivetoisen pesäpalloajan johtavaksi airueeksi – ja palauttaa lajin kunnian sinne, minne se historiallisesti kuuluukin.
Eikä se välttämättä vielä siihen jää.
Suurista kaupungeista myös Oulussa on aistittavissa pitkästä aikaa orastavaa pesäpallobuumia. 1990-luvun hulluina vuosina jopa yli 7 000 katsojan yleisömääriä vetänyt vanha mahtiseura Lippo on nousemassa vuosikausien hiljaiselon jälkeen takaisin jaloilleen.
Lipon naiset nousivat jo täksi kaudeksi Superiin ja rynnivät saman tien yleisötilastojen kärkipäähän. Lipon miehet puolestaan nousivat nyt näytöstyyliin Ykköspesikseen.
Eivätkä lajiosaamisen superlaboratoriot Sotkamot ja Vimpelit tietenkään ole minnekään katoamassa.
Uutta nousua elävällä kansallispelillä menee lujaa. Vihdoin myös Helsingissä.
