15-vuotias Jaana sai lauantai-iltana äidiltä vähän rahaa ja lähti kotibileisiin. Illan päätteeksi poliisit löysivät tytön itkemässä hysteerisesti talon pihalla. Hänen uhrikseen joutunutta nuorta ei voitu enää pelastaa.
15-vuotias tyttö pidätettiin aamuyöllä kello 2.50 ja tuotiin Hyvinkään poliisiasemalle. Siitä käynnistyi historiallinen tutkinta ja oikeusprosessi: niin nuorta tyttöä ei ollut tiettävästi koskaan aiemmin syytetty murhasta.
Murhenäytelmä tapahtui teinien kotibileissä Nurmijärvellä syyskuussa 1980.
Kun poliisi ja ambulanssi saapuivat paikalle, yksi nuorista makasi talon pihalla ja korisi. Kaverit yrittivät tukkia verenvuotoa vessapaperilla. Yksi alkoi antaa sydänhierontaa ja toinen tekohengitystä.
Sen enempää nuorten kuin ensihoidon pelastusyritykset eivät onnistuneet.
Janne todettiin kuolleeksi sairaalassa.
Eteisestä löytyi verinen fileerausveitsi. 15-vuotias Jaana itki hysteerisesti.
Janne ehti juhlia vain reilun tunnin. Hän oli kuollessaan 18-vuotias lukiolaispoika.
Kotibileet järjesti 18-vuotias Matti isänsä luvalla lähimmille kavereilleen. Hän oli seurustellut 15-vuotiaan Jaanan kanssa reilun vuoden.
Jaana vietti ”ihan tavallista nuoren elämää”, mutta alkoholi oli alkanut maistua. Hän oli maistanut sitä ensi kerran tiettävästi syksyllä vuotta aiemmin ja juonut sen jälkeen melkein joka viikonloppu.
Jaana oli luonteeltaan äkkipikainen, ja alkoholi pahensi asiaa. Sen hän tiesi itsekin.
Hän oli jo joutunut kerran putkaan soitettuaan suuta konstaapelille.
Kostea ilta oli taas edessä. Matti oli hankkinut bileitä varten kaverinsa kanssa neljä pulloa Koskenkorvaa. Tulijat toivat lisäksi omia viinojaan.
Jaana lähti viiden aikaan illalla kohti juhlapaikkaa kaverinsa kanssa. Isä oli sienestämässä ja äiti nukkui. Hän sai äidiltään 10 markkaa mukaan.
Tytöt liftasivat Datsunilla ajavan nuoren miehen kyydissä Rajamäelle. Sieltä tyttöjen piti mennä linja-autolla Matin luo, mutta Matti tulikin isän autolla hakemaan heidät.
Vähän yli seitsemän he saapuivat Matin kotiin, kyydissä oli kaksi tyttöä ja kaksi poikaa Jaanan lisäksi. Yksi nuorukainen tuli Matin kotiin pyörällä.
– Pidä sinä komentoa sillä aikaa, Matin isä sanoi pojalleen ennen lähtöä naisystävänsä luo ja pyysi myös Jaanaa jäämään.
Lisää nuoria saapui taloon. Heitä oli toistakymmentä.
Ilta kului alkoholin nauttimisen, musiikin kuuntelun ja ”meuhkaamisen” merkeissä. Nuoret vaeltelivat huoneesta toiseen ja jotkut kävivät saunassakin.
Matin isä pyörähti kotona vielä kymmenen aikoihin, mutta tunnelma oli niin rauhallinen, ettei hän nähnyt tarvetta tulla uudestaan.
Jaana joi puolikkaan pullon viinaa ja otti myös muita huikkia. Hän arveli olleensa puolenyön aikaan jo sammumispisteessä.
Janne tuli bileisiin kaverinsa kanssa vähän myöhemmin. He olivat jo aloitelleet iltaa baarissa Hyvinkäällä.
Janne kävi lukion toista luokkaa ja asui sijaisperheessä Nurmijärvellä – oli asunut jo 3-vuotiaasta asti oman perheensä taloudellisen ahdingon vuoksi.
Sijaisisä oli kuollut neljä vuotta aiemmin. Sijaisäidille poika oli tärkeä varsinkin nyt, kun hän huolehti tästä yksin. Janne kertoi sijaisäidille menevänsä ensin pelaamaan koripalloa ja sitten ajelemaan ystävänsä Matin kanssa. Kotibileistä Janne ei sanonut mitään.
Sijaisäiti arveli, että poika halusi pitää alkoholinkäytön salassa. Siitä oli tullut aiemmin sanomista. He olivat puhuneet Jannen kanssa ja sopineet, että koulu käydään ensin kunnialla loppuun.
Jaana oli niin kovassa humalassa, että Matilta tuli sanomista. Nuorten keskuudessa kiersi jo huhu, että nuoripari olisi eronnut.
Janne vinoili Jaanalle. Tyttö kosti yllättäen lyömällä avokämmenellä. He menivät pihalle selvittämään asioita.
– Hän yhtäkkiä sanoi minulle, että hän tuntee kaikki Ruotsin ja Suomen ilotalot. Ihmettelin siinä, että miksi hän niistä minulle alkoi kertoa, ja sanoinkin hänelle, että mitä sinä niistä minulle kerrot, mitä ne minulle kuuluu, Jaana kertoi tapahtumista, joista Janne ei voinut omaa todistustaan antaa.
Yksi kotibileiden nuorista tuli keskeyttämään Jaanan ja Jannen riitelyn. Kun hän poistui, Jaana kysyi uudelleen, miksi Janne jankkasi ilotaloista.
– Koska sä olet huora, Janne sanoi Jaanan mukaan.
– Mikä sä olet jumalaut haukkumaan minua huoraksi kun tuskin tunnet minua, Jaana suuttui.
Jaana meni kertomaan huorittelusta Matille, joka pahastui muttei puuttunut siihen, koska Janne oli hänen parhaita kavereitaan.
- Vuonna 1980.jpg (176.85 KiB) Katsottu 1107 kertaa
– Jo tällöin tunsin tulleeni kauheasti loukatuksi samalla kun sisikunnassani asusti viha ja raivo.
– Tunsin olevani suunniltani enkä oikein tiennyt mitä mä tekisin, Jaana kertoi.
Jaana ilmaantui televisiohuoneeseen hysteerisen itkuisena ja putosi polvilleen, nousi ja sanoi: ”mä tapan sen”.
Nuoret luulivat Jaanan pilailevan.
Kunpa se olisi ollutkin vitsi, mutta Jaana oli raivon vallassa. Hän harhaili talossa ja löysi lopulta yläkerran kirjoituspöydän päältä fileerausveitsen, otti sen tupesta ja palasi pihamaalle.
– Sanotko minua vielä huoraksi? tyttö kysyi.
Janne sanoi. Jaana veti veitsen selkänsä takaa ja löi sillä Jannea suoraan rintaan. Pistohaava lävisti sydämen.
– Mä tapoin sen, miksi mä tapoin sen, Jaana huusi hysteerisenä ja juoksi sisälle.
- Fileerausveitsi.jpg (82.75 KiB) Katsottu 1107 kertaa
Jaana palasi pihalle. Hän halusi nähdä, miten Jannen kävi. Janne makasi pihalla liikkumattomana.
– Huusin ulkona pihalla, että minä olen hullu, mitä varten mun piti tehdä tuolleen ja se varmaan kuolee.
Janne menehtyi sydänpussin täyttäneeseen verenvuotoon. Jaana pidätettiin ja kuljetettiin Hyvinkään poliisiasemalle.
Jaana myönsi tekonsa heti. Hän kertoi, että aikaisemmat kokemukset koulussa, kaveripiirissä ja kotona vaikuttivat siihen, että hän otti veitsen eikä miettinyt muita ratkaisukeinoja.
– Jo pienenä ollessa sain isältäni vitsaa ja viimeksi viime joulun aikoihin isäni käyttäytyi väkivaltaisesti minua kohtaan, jolloin sain häneltä iskuja nyrkistä kasvoihini ja tohvelilla lyöntejä selkään.
– Toveripiirissä minulle on tullut sellainen tapa, että jos joku sanoo minusta pahasti, niin sanon hänelle takaisin, mutta jos sekään ei auta, lyön sanojaa nyrkillä. Minua ei sen sijaan juuri ole lyöty.
Jaana sanoi, ettei hän ajatellut Jannea lyödessään tappavansa. Ei, vaikka oli uhannut aiemmin tehdä niin.
Sen hän myönsi, ettei miettinyt tekonsa seurauksia.
– Jannen julkituomien minua loukkaavien sanojen johdosta ilmoitan, ettei hänen sanoihin ole olemassa mitään perusteita.
– Olen jälkeenpäin kovasti katunut sitä, mitä olen Jannelle tehnyt.
- Osumakohta merkitty nuolella.jpg (212.1 KiB) Katsottu 1107 kertaa
Jaanan asianajajan mukaan Jaana oli tuolloin Suomen rikoshistorian nuorin nainen, jota syytettiin henkirikoksesta.
Mielentilatutkimuksen mukaan Jaana toimi täydessä ymmärryksessä.
Murhasta Jaanaa ei kuitenkaan tuomittu, sillä kihlakunnanoikeus piti lieventävinä asianhaaroina tytön nuorta ikää, teon aikaisia oloja, uhrin käyttäytymistä ja tytön elämänkokemusta. Oikeuden mukaan tytön ei ollut tarkoitus surmata.
Se tuomitsi Jaanan nuorena henkilönä tehdystä törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta kolmen vuoden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus ei muuttanut tuomiota, vaikka syyttäjä ja pojan omaiset vaativat rangaistusta taposta.
Mitä aikoinaan tiettävästi Suomen nuorimmalle murhasta syytetylle tytölle sittemmin tapahtui?
Jaana on nykyään 61-vuotias. Hän ei ole ainakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana syyllistynyt rikoksiin.
Sen sijaan velkomusasioista yksipuolisia tuomioita on kertynyt useita. Ne paljastavat hänen ottaneen pikavippejä ja lainoja, jättäneen maksamatta sähkö- ja puhelinlaskuja sekä muita ostoksia. Kertaalleen hänet on myös häädetty asunnostaan.
Laskuja on päätynyt perinnän kautta ulosottoon, mutta ne ovat kaatuneet varattomuusesteeseen.
Lähteet: Oikeuden ja poliisin asiakirjat, HS-arkisto. Henkilöiden nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojaamiseksi.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011772649.html
