Koristevyösurma Vantaa, Påkaksen kartanon puisto 1992

[Ailar]

Haulla en löytänyt tätä juttua, joten kirjoitetaan nyt talteen.

Vantaalainen trukinkuljettaja Reijo Ryyppö, 39, oli liukastunut ja satuttanut jalkansa, minkä vuoksi hän oli sairaslomalla. Reijo oli kunnollinen aviopuoliso, joka vietti iltoja vaimonsa kanssa, kävi toisinaan ottamassa muutaman kaljan ja palasi aina lupaamaansa aikaan kotiin. Reijoa kuvattiin leppoisaksi ja sukkelasanaiseksi.

Perjantaiaamuna 3.1.1992 Reijo ulkoilutti perheen koiran. Puolelta päivin hän teki lähtöä asioille Tikkurilan keskustaan. Vaimo pyysi ostamaan Hong Kong -tavaratalosta vessapaperia ja jalkakylpyainetta. Muistinsa mukaan vaimo antoi rahaa joko 150 tai 250 mk, jotka hän itse laittoi Reijon kukkaroon. Muuta rahaa Reijolla ei pitänyt olla. Noin klo 13 hän näki naapurissa asuvan taksimiehen, Raimon, tulevan kotiinsa tauolle. Reijo soitti Raimolle ja sopi kyydistä. Vaimo kertoo itse lähteneensä työhön klo 15.

Reijo istui Tikkurilan Maxin yhteydessä olevassa Herttabaarissa klo 15 tienoilla. Samassa ravintolassa istui työnsä jälkeen kahvilla Jorkki, 32. Hän oli Reijon työtoveri, ei kovin läheinen, mutta he olivat olleet tekemisissä toistensa kanssa aiemminkin ja asuivat samassa kerrostaloyhtiössä.
Jorkki kertoi myöhemmin, että Reijo oli tervehtinyt häntä ja että Reijon seurassa istui tummatukkainen nainen. Jorkki kävi Prismassa. Prisman edustalla miehet tapasivat jälleen toisensa. Reijo kysyi, mihin Jorkki oli menossa ja Jorkki vastasi menevänsä kotiin päin.
-Reijo alkoi kertoa omista vaivoistaan ja kaatumisestaan, pikkusormi ja nimetön olivat vahingoittuneet sekä jalka oli kipeä.
Jorkki odotteli ulkosalla, kun Reijo kävi kyselemässä jalkahoitoainetta, joka oli liikkeestä loppunut. Jorkki suostui kaljalle Reijon pyytäessä. Ravintola oli Rockwells noin sadan metrin päässä. Kello oli tuolloin vähän vaille puoli neljä iltapäivällä.

Miehet juttelivat tavanomaisista asioista. Reijo myös muisti, että vessapaperia piti hakea Hong Kongista ennenkuin liike sulkeutuu. Hän myös kertoi aikovansa vaimoa vastaan töihin.
-Mutta välillä hän sanoi, että tekee mieli vierasta, Jorkki kertoo. Ravintolassa oli n. 45-v näppärän näköinen nainen. Miehet kiinnostuivat naisesta, mutta asia ei edennyt mihinkään, koska nainen meni jonnekin salin kätköihin, eivätkä miehet häntä enää nähneet. Baaritiskillä miesten vierelle istui tai seuraan liittyi useitakin henkilöitä. Mm. eräs työtoverikin jutteli hetken, mutta miesten mielestä hän oli liian humalassa. Reijo oli myös hieronut asuntokauppaa bussinkuljettaja Erkin kanssa, joka oli ulkonäkötuttu. Erkki oli ravintolassa klo 18 saakka. Reijo lupasi soittaa Erkille asuntoasiasta.

Reijo ilmoitti Jorkille 18.45, että pitäisi lähteä ostamaan sitä vessapaperia. Jorkki pyysi Reijolta yhtä kaljaa, mutta Reijo sanoi, etteivät hänen rahansa riittäisi kaljaan ja paperiin.
-Annoin Reijolle STS:n pankkiautomaattikortin ja kirjoitin viime vuoden tilinauhaan tunnusluvun ja annoin senkin hänelle. Kerroin, että hän voisi nostaa tililtäni joko heti tai myöhemmin sen rahan, mikä vessapaperien ostosta uupuisi. Reijo ei huolinut pankkikorttia. Jonkin aikaa istuttuamme hän kuitenkin tarjosi kaljan. Vessassa käynnin yhteydessä Reijo kuitenkin pyysi panttia kaljarahan takaisin saamiseksi. Pankkikorttiani hän ei nytkään huolinut. Reijo pyysi minulta pantiksi housujeni vyötä, joka on peräisin Ranuan sukellusvenenäyttelystä. Vyössä oli teksti: "Subtek Sukella Seikkailuun". Vyö kelattiin rullalle ja pantiin Reijon toppatakin etutaskuun.
Kello oli jo yli kahdenksan, kun miehet poistuivat ravintolasta.

Kumppanukset menivät pankkiautomaatille Maxin kulmalle. Kummankin kunto oli sellainen, ettei rahan nostamisesta tullut mitään. Kone sieppasi Jorkin kortin.

3.1. klo 21 jälkeen Kuninkaalassa Takojantiellä - samalla tiellä missä Reijo ja Jorkkikin pitivät majaa - asuva varatoimitusjohtaja lähti iltakävelylle. Hän näki kahden miehen kulkevan Kuusikkoon päin johtavaa kävelytietä. Toisen, hiukan ontuvan, hän tunnisti Reijo Ryypöksi, jonka tunsi. Johtajan mielestä Reijolta oli "veto pois", hän oli ilmeisen humalassa, kulki ikään kuin oikea kylki edellä. Johtaja arveli, että miehet keskustelivat vilkkaasti keskenään, koska Reijo käveli "kylkimyyryä". Hänestä kävelijöiden kulkusuunta oli outo, koska he kävelivät päinvastaiseen suuntaan kotoaan.

Erkki Lehtinen, joka asuu Vanhan Kuninkaalantien varrella - samalla tiellä on myös Påkaksen kartano - lähti asunnostaan kauppaan 4.1. aamulla ennen kello kymmentä. Hän käveli Vanhaa Kuninkaalantietä Tikkurilan Väritehtaalle päin. Sata metriä käveltyään hän havaitsi kartanoon johtavalla polulla sinisen mytyn. Maassa makasi mies (Reijo), jonka korvasta oli valunut verta. Miehen selkä oli paljaana, paita oli noussut hartioille. Paikalle hälyytetyt poliisit totesivat hänet kuolleeksi. Uhri makasi maassa vatsallaan. Vasemman jalkaterän päällä oli 42 kg painava kivi. Kaulassa uhrilla oli "Subtrek Sukella Seikkailuun"-vyö, solki niskan puolella. Olkaimet olivat irronneet takaosastaan. Housujen sepalus oli auki.

Ruumiinavauksessa todettiin, että Ryyppö oli kuristettu vyöllä kaulalta ja kaadettu vatsalleen maahan. Ruumiin selässä on oltu polvillaan ja vedetty vyöstä niin, että hengitys ja pään alueen verenkierto olivat salpautuneet. Keuhkoissa olivat tukehtumisen merkit, maksassa pieni repeämä, haimassa ruhjevuotoa ja 7 kylkiluuta vasemmalta ja 1 oikealta murtunut.

Jorkki heräsi sunnuntaina krapulaan kotonaan. Hän huomasi puseronsa rintamuksessa verta ja muisti, että oli paininut Reijo Ryypön kanssa edellisiltana. Housut olivat "paskaiset ja haisivat kuin ketunraato", joten hän pisti ne likoon. Maanantaina hän meni normaalisti töihin. Painiskelusta rupesi tulemaan enemmän muistoja. Seuraavana yönä ei uni tahtonut tulla. Tiistaina työkaveri kertoi, että Reijo oli tapettu viikonloppuna.
-Olin kuin minua olisi lyöty pesäpallomailalla päähän, Jorkki sanoo. -Aloin pohtia, mitä kaikkea perjantai-iltana oli tapahtunut. Tarkistin kotona tavaroita, olisinko ottanut Reijolta jotakin, mutta mitään ei löytynyt. Torstaina Jorkki ilmoittautui poliisille.Hänen muistinsa pätki. Mahdolliset syyllisyysepäilyt hän kiisti. Hänet pidätettiin.
Näin tapahtumat etenivät Jorkin mukaan:
-Kävelimme Heurekan parkkipaikan suunnasta pyörätietä mäkeen, jossa on puuaita. Jossakin Påkaksen kartanon kohdalla menimme aidan aukosta kartanon puolelle kuselle. Siinä lähellä Ryyppö kaatui. Sain nostetuksi hänet ylös.Jatkoimme matkaa. Puistossa aloimme töniä toisiamme nyrkeillä ja käsin. Minä putosin perseelleni. Sain potkaistua Ryyppöä toiseen jalkaan niin, että hänkin kaatui. Konttasin Ryypön jalkojen päälle ja jotakin Ryyppö sanoi tai huusi. Sitten alkoi paini. Aikamme painittuamme Ryyppö jäi mahalleen kentälle ja itse etsin hukkaamiani silmälaseja. Löysin ne ja menin Ryypön luo. Käskin hänen nousta, mutta mitään ei tapahtunut.
Jorkki olisi sytyttänyt savukkeen, mutta ei löytänyt tulta. Hän yritti saada edelleen Ryyppöä nousemaan, mutta tuloksetta. Yrittipä nostaakin tätä. Sitten hän juoksi tielle ja kotiin. Häneen oli iskenyt pakokauhu.
Toisen kuulustelun aluksi Jorkki sanoi: - Minä olen surmannut Reijo Ryypön, mutta muistikuvat tapahtumista ovat hatarat. Hän myös kertoi, kuinka jo nuorena hänellä oli muistikatkoja, kun oli ottanut alkoholia. -Nykyisin kestän 7-8 tuoppia olutta ennen kuin muisti alkaa mennä. Tammikuun 3.päivän iltana taisi tulla otetuksi olutta tuhti määrä.Vyöstä ja kivestä kuoleman yhteydessä Jorkki ei muistanut yhtään mitään. Jorkki vangittiin 13.1.

Reijolta jäi kateisiin lompakko, Spr:n verenluovutuskortti, kullanvärinen Kansallisrahoituksen kortti, uudenmallinen henkilökortti, sairausvakuutuskortti, Makuunin asiakaskortti ja mahdollisesti optikkoliikkeen kortti. Lisäksi kateisiin jäi useamman vuoden ikäinen rannekello.
Reijon taskusta löytyi korvakoru, jonka alkuperä jäi hämärän peittoon.
---------
Mikähän tuomio tässä tapauksessa tuli? Tietoni perustuu Alibiin 4/92, jolloin asia ei vielä ollut selvinnyt

[Jaakko Terävä]

Mikä on tämän tappaja-Jorkin oikea nimi!? Murha on tapahtunut aika lailla lähellä tätä tilaa ja taloa, jossa näitä sanoja nyt esiin tuon.

[Doctor Lecter]

Mikä on tämän tappaja-Jorkin oikea nimi!?

Reijo Ryypön surmasta lähti suorittamaan vankeustuomiota Jorma R, 31. R oli muuttanut Ruotsista takaisin Suomeen vuonna 1990.

"Se (surmaaminen) on tapahtunut pikaistuksissa ja muistikatkon aikana. Kadun syvästi tekoani ja olen valmis vastaamaan teostani. En vetoa ankeaan lapsuuteen, vaan otan vastaan, mitä laki määrää".

Lähteenä Rikosposti toukokuu 1992

Tuomion määrästä ei tuossa lehtiartikkelissa kerrottu sanaakaan.

[Arlene]

Påkaksen kartano vai Backas? Backas suomennettu Pakkalaksi, vanhemmat ihmiset puhuvat edelleen Backaksesta.

[joey]

Påkaksen kartano vai Backas? Backas suomennettu Pakkalaksi, vanhemmat ihmiset puhuvat edelleen Backaksesta.

Backas, tuo Påkas ei kuulosta tutulta... Ja itseasiassa Backaksesta puhuvat kaikki nuoremmatkin, se kun on Backaksen kartanon tiluksilla toimivan puutarhakeskuksen nimi.

edit: Toisaalta, Backas ei ole kyllä lähelläkään Tikkurilaa.

editedit: Påkas siis on olemassa, en ole koskaan kuullutkaan:
http://www.pakas.com/frameset.html

[Arlene]

edit: Toisaalta, Backas ei ole kyllä lähelläkään Tikkurilaa.

editedit: Påkas siis on olemassa, en ole koskaan kuullutkaan:
http://www.pakas.com/frameset.html

No ei se valtavan kaukanakaan Tikkurilasta ole, meniskö autolla sieltä Tiksin keskustaan n. 10 minuuttia.

Mutta uusi tuttavuus on mullekin tämä Påkas, aina oppii uutta

[Ailar]

Oikein tarkistin, etten ole kirjoittanut omiani. Kyllä ko.lehdessä on ainakin viisi kertaa mainittu "Påkaksen kartano". Jutussa on myöskin mustavalkoinen kuva, jossa ambulanssi on paikalla. Taustalla näkyy sekä kartanon päärakennus (luulisin) sekä ulkorakennus. Päärakennus on vaalea, harjakattoinen rakennus.Ulkorakennus taas tumma rakennus, jossa on ilmeisestikin kahteensuuntaan harja eli rakennuksen sivulle ja päätyyn.

Lisäksi jäi kirjoittamatta, että jutussa on kuva pienestä kukkarosta maasta. Teksti: Lähikuva maasta löydetystä kukkarosta. Itse tekstissä tästä ei ole mainintaa. Onkohan tämä siis uhrin kukkaro (vaimohan oli maininnut nimenomaan panneensa rahat kukkaroon. Lompakon mainittiin jääneen kadoksiin.

[Sijaltainen]

Jos ne Kuninkaalan suuntaan haahuilivat humalassa, niin tuskinpa Backakseen päätyivät. Påkas on Heurekaa vastapäätä rautatien itäpuolella.

[Arlene]

Jos ne Kuninkaalan suuntaan haahuilivat humalassa, niin tuskinpa Backakseen päätyivät. Påkas on Heurekaa vastapäätä rautatien itäpuolella.

Ok. Meinaan vaan, että oululainen kirjoitti yhdessä ketjussa Marjamäestä itä-Helsingissä tai jotain sinnepäin (en jaksa nyt tsekata, väsyttää), vaikka tarkoitti Marjaniemeä, rikkaiden asuinaluetta. Mutta tämä selvä.

[Kokki]

Poimittuja pätkiä Påkaksen historiasta. Asutusta ollut aluella jo 1200-luvulla tietojen mukaan. Tässä otteita 1900-luvun historiasta.

Palstoitus alkaa

Vuonna 1943: Påkaksesta erotetusta Liden-nimisestä tilasta erotettiin, omistaja Ulla Sohlman, Salliden-niminen tila RN:o 1/102. Liden RN:o 1/103 omistivat Saga ja Evert Hjalmar Waselius.

Vuonna 1952: Påkaksesta erotettiin 1.3. ns. Puistolan hautausmaa, Helsingin seurakunnat, p-ala 0,2170 ha. Tässä vaiheessa Påkaksen omisti Stiftelse för Åbo Akademi. Tilan RN:o silloin oli 1/109 pinta-alaltaan 95,8680 ha, josta viljeltyä 32,9280 ha, viljelyskelpoista 5,070 ha, metsää 53,8600 ha ja joutomata 4,0050 ha.

Vuonna 1953: Åbo Akademin omistuksen aikana Påkaksesta erotettiin 24.11.1953 84 tilaa, joiden rekisterinumerot olivat 1/109-1/202.

Vuonna 1960: maaliskuun 4. päivänä Påkaksesta erotettiin Suomen valtiolle teitä varten tontit 1/237-1/242. Kantatilan pinta-ala 70,5061 ha, RN:o 1/243.

Vuonna 1966: syyskuun 9. päivänä Shildt & Hallberg V, p-ala 5,5219 ha, Påkaksen RN:o 1/262 ja pinta-ala 62,835 ha. Lokakuun 7. päivänä pakkolunastettiin maantiealue, tilan pinta-alaksi jäi 61,981 ha.

Vuonna 1969: Påkaksesta erotettiin 9.9. Sähköliikkeiden Oy:lle 30,0210 hehtaarin suuruinen määräala. 22.7.1971 suoritettiin tilan rajankäynti, jolloin pinta-alaksi merkittiin 31,9250 ha, RN:o 1/270.

Vuonna 1976: erotettiin Påkaksesta 15.11. rautatiealueeksi 0,3900 ha 22.12.1975 tehdyn pakkolunastuspäätöksen mukaan.

Ja jatkuu:

Ennätyslypsäjät

Vuonna 1945 Påkaksen vuokraviljelijäksi siirtyi luovutetulta alueelta Kirkkonummelta maanviljelijä Harry Engberg. Hän oli 15-vuotiasta lähtien hoitanut isänsä Stor-Kvisin tilaa, kunnes Porkkala jouduttiin luovuttamaan Neuvostoliitolle. Påkaksen lisäksi hän hoito vuodesta 1956 Kalvolassa olevaa ja omistamaansa Niemen taloa.

Syksyllä 1944 Harry Engbergin tila jouduttiin Porkkalassa evakuoimaan. Samalla jouduttiin Stor-Kvisin ayrshire-jalostuskarja evakuoimaan Pitäjänmäen Bertakseen. Osa tästä 20-päisestä lypsykarjasta myytiin huutokaupalla ja loput siirrettiin vuonna 1945 lypsykarjaksi Tikkurilan (Kuninkaala) Påkakseen.

Jo ensimmäisenä vuotena tilan karja ylti maan kärkeen keskituotoksella 9,7:5162-219-4.2. Engberg jalosti Påkaksen karjaa hankkimalla tilalle jo iäkkäitä maan kärkeen yltäneitä kantalehmiä. Maanviljelijä ja tilanhoitaja Engberg mm. osti vuonna 1956 Hanneberg Ulla-Regina-nimisen kohta 15 vuotta täyttävän kantalehmän. Lehmällä olivat siis parhaat vuodet jo takana, mutta Påkaksessa se innostui hyvässä hoidossa mahtaviin suorituksiin. 23-vuotiaana se saavutti kaikkien rotujen silloisen elinkautisen rasvatuotoksen Euroopan ennätyksen. Ulla-Reginan lopputulokseksi tuli 111.121-5239-4,7. Näistä ensimmäinen luku tarkoittaa maidontuotantoa kiloina ja voin määrää, viimeinen rasvaprosenttia.

Ulla-Reginan jälkeen Påkaksen kuuluisin lehmä oli Påkas Cili, joka kantavana hiehona ostettiin Rövarnäsistä. Sen ensimmäisen lypsykauden tuotos, 8024-416-5,2 oli Suomen ennätys. Påkaksen jalostuskarjasta toimitettiin lukuisia jalostuseläimiä ympäri Suomea ja maan rajojen ulkopuolellekin. Monesta Påkaksen kasvatista tuli rotusonni keinosiemennysasemille ja kantalehmä moneen uuteen karjaan.

Myös peltoviljelystä Påkaksessa harjoitettiin voimaperäisesti pyrkimyksenä karjan ruokinta kotoisin rehuin. Vuonna 1971 tilalla oli viljelyksessä 58 ha, josta syysvehnää 7,0 ha, kevätvehnää 23,0 ha, kauraa 7,5 ha, rehukaalia ja perunaa 1,0 ha sekä heinää, AIV-nurmea ja laidunta yhteensä 19,5 ha.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Påkaksessa vuonna 1929 oli peltoa 35 ha, josta vehnällä 0,5 ha, rukiilla 1,0 ha, kauralla 8,0 ha, herneellä 0,5 ha, perunalla 2,5,ha, sokerijuurikkaalla 0,5 ha, rehujuurikkaalla 1,5 ha ja heinällä 20,5, ha. Kotieläimiä tilalla tällöin oli 18 lehmää, 4 hevosta, 2 sikaa ja 16 kanaa.

Todistuksena Påkaksen jalostuskarjan korkeasta tasosta ja sen omistajien ja hoitajien ammatillisesta pätevyydestä on mm. Ison-Britannian Ayrshireyhdistyksen lahjoittama Britain Champion Cup, josta maan arvokkaimpien siitoseläimien omistajat kilpailivat kymmenen vuotta. Toinen huomattava kiertopalkinto, joka joka Påkakseen jäi, oli Kennedy-pokaali, joka jaettiin parhaasta nuorsonnista vuotuisissa nuorsonnihuutokaupoissa. Palkinto on skotlantilaisen ay-kasvattaja Thomas H. Kennedyn lahjoittama.

Påkaksen karjan hoidosta vastasi vuosina 1965-1972 karjakko Anja Vaari. Tilan karja myytiin 23.3.1972 tilan vuokrauksen jatkuessa vielä vuoteen 1973. Anja Vaarin aikana talossa oli 14 lehmää, 30 hiehoa, 2 hevosta, 2 traktoria ja leikkuupuimuri.

Ok, tämä on tylsää monen mielestä mutta historia jatkuu:

Posliinitehdasta suunnitellaan

Helsingin Sanomat otsikoi numerossaan 9. syyskuuta 1975: ”Vantaalla pelätään Kuninkaalan puolesta: Arabian tehdas uhkaa kylämaisemaa”. ”Jos posliinitehdas tulee, niin kylämaisema menee. Toistaiseksi vain tämä on varmaa, mikäli Wärtsilä Oy:n Arabian posliinitehtaat saavat luvan tulla Tikkurilan keskustaan Jokiniemen alueelle”.

Maaliskuussa 1974 olivat Åbo Akademin säätiö, Saga Waselius ja Ellen Waselius tehneet tarjouksen Vantaan kaupungille ostaa Kuninkaalasta Markusas, Påkas, Skönkulla, Gjutars ja Lieden tilat, joiden yhteinen pinta-ala oli n. 140 ha. Kaupan ehtoihin kuului vaatimus kaavoittaa alueesta 30 hehtaaria Arabian tehtaiden tarpeisiin. Tammikuussa 1976 Wärtsilä kuitenkin luopui hankkeesta sijoittaa Arabian tehtaat Tikkurilaan, koska se katsoi, että hanke oli aiheuttanut laajaa vastustusta.

Ennen myyntitarjousta maanomistajat olivat neuvotelleet valmiiksi kaupan, jolla Vantaan kaupunki myisi edelleen 28,1 hehtaarin alueen Wärtsilä Oy:lle 7 miljoonalla markalla. Jos Arabian tehdas olisi sijoittunut Kuninkaalan kylään, olisi mm. Påkaksen talo tuhoutunut kokonaan. Tehdasalue olisi tullut Tikkurilan, Heidehofin ja rautatien väliselle alueella. Erityisesti suunnitelmaa protestoi ympäristösuojelusihteeri Kirsti Virrankoski vedoten mm. siihen, että tehdas tulisi saastuttamaan läheisyydessä olevaa Tikkurilan keskustan asutusta ja luontoa.

Arabian tehtaiden sijoitussuunnitelmaa kohtaan johtuneesta yleisestä vastustuksesta johtuen kaupunginhallitus päätti saada kaikki maa-alueet kaupungin omistukseen ilman erillisiä ehtoja.

Vantaa ostaa Påkaksen

Maaliskuussa 1976 Vantaan kaupunginvaltuusto teki päätöksen Kuninkaalan tilojen ostosta. Myyjinä olivat Stiftelsen för Åbo Akademi, neiti Saga Waselius ja rouva Allen Waselius. Kauppa koski tiloja: Markusas RN:o 4/155, Påkas RN:o 1/270, Skönkulla RN:o 1/21, F1 6 RN:o 1/208, E 6 RN:o 4/128, Gjutars RN:o 3/117, Solbacken RN:o 3/15 ja Liden RN:o 103.

Kauppahinta oli 10.299.00 markkaa, joka jakaantui myyjien kesken siten, että Åbo Akademille tuli 6.517.600 markkaa, Saga Waseliukselle 3.773.150 markkaa sekä Ellen Waseliukselle 8.250 markkaa. Maksuaikaa kauppahinnan loppuun suorittamiseen kaupunki sai kahden ensin mainitun myyjän kohdalta 4 vuotta, eli summaa tuli vuosittain lyhentää siten, että se tuli maksetuksi 4 vuoden aikana. Ellen Waseliuksen kohdalla kauppasumma tuli maksaa heti kaupan tultua vahvistetuksi.

Kauppakirjan mukaan Stiftelsen Åbo Akademi pidätti rouva Ellen Waseliukselle elinikäisen vastikkeettoman oikeuden käyttää Markusaksen tilan päärakennusta ja sen tonttina olevaa 6.600 neliömetrin suuruista aluetta.

Vastaavasti Saga Waselius pidätti itselleen Gjutarsin tilasta vastikkeettoman oikeuden käyttää sekä rakennuksia että 5.850 neliömetrin suuruista aluetta. Oikeus on kuitenkin voimassa vain siihen saakka, kun aluetta tarvitaan liikenne- tai muihin asemakaavan mukaisiin yleisiin tarkoituksiin. Oikeus on edelleen voimassa.

Ja kaikella tällä historialla ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa. Mutta silti luin tuotakin tietoa mielenkiinnolla. Tutustutaan siihen ympäristöömme ja sen menneisyyteen.

edit lähde:http://www.valt.helsinki.fi/staff/parik ... lauri1.htm