Koristevyösurma Vantaa, Påkaksen kartanon puisto 1992
Lähetetty: Ti Syys 23, 2008 7:47 pm
Haulla en löytänyt tätä juttua, joten kirjoitetaan nyt talteen.
Vantaalainen trukinkuljettaja Reijo Ryyppö, 39, oli liukastunut ja satuttanut jalkansa, minkä vuoksi hän oli sairaslomalla. Reijo oli kunnollinen aviopuoliso, joka vietti iltoja vaimonsa kanssa, kävi toisinaan ottamassa muutaman kaljan ja palasi aina lupaamaansa aikaan kotiin. Reijoa kuvattiin leppoisaksi ja sukkelasanaiseksi.
Perjantaiaamuna 3.1.1992 Reijo ulkoilutti perheen koiran. Puolelta päivin hän teki lähtöä asioille Tikkurilan keskustaan. Vaimo pyysi ostamaan Hong Kong -tavaratalosta vessapaperia ja jalkakylpyainetta. Muistinsa mukaan vaimo antoi rahaa joko 150 tai 250 mk, jotka hän itse laittoi Reijon kukkaroon. Muuta rahaa Reijolla ei pitänyt olla. Noin klo 13 hän näki naapurissa asuvan taksimiehen, Raimon, tulevan kotiinsa tauolle. Reijo soitti Raimolle ja sopi kyydistä. Vaimo kertoo itse lähteneensä työhön klo 15.
Reijo istui Tikkurilan Maxin yhteydessä olevassa Herttabaarissa klo 15 tienoilla. Samassa ravintolassa istui työnsä jälkeen kahvilla Jorkki, 32. Hän oli Reijon työtoveri, ei kovin läheinen, mutta he olivat olleet tekemisissä toistensa kanssa aiemminkin ja asuivat samassa kerrostaloyhtiössä.
Jorkki kertoi myöhemmin, että Reijo oli tervehtinyt häntä ja että Reijon seurassa istui tummatukkainen nainen. Jorkki kävi Prismassa. Prisman edustalla miehet tapasivat jälleen toisensa. Reijo kysyi, mihin Jorkki oli menossa ja Jorkki vastasi menevänsä kotiin päin.
-Reijo alkoi kertoa omista vaivoistaan ja kaatumisestaan, pikkusormi ja nimetön olivat vahingoittuneet sekä jalka oli kipeä.
Jorkki odotteli ulkosalla, kun Reijo kävi kyselemässä jalkahoitoainetta, joka oli liikkeestä loppunut. Jorkki suostui kaljalle Reijon pyytäessä. Ravintola oli Rockwells noin sadan metrin päässä. Kello oli tuolloin vähän vaille puoli neljä iltapäivällä.
Miehet juttelivat tavanomaisista asioista. Reijo myös muisti, että vessapaperia piti hakea Hong Kongista ennenkuin liike sulkeutuu. Hän myös kertoi aikovansa vaimoa vastaan töihin.
-Mutta välillä hän sanoi, että tekee mieli vierasta, Jorkki kertoo. Ravintolassa oli n. 45-v näppärän näköinen nainen. Miehet kiinnostuivat naisesta, mutta asia ei edennyt mihinkään, koska nainen meni jonnekin salin kätköihin, eivätkä miehet häntä enää nähneet. Baaritiskillä miesten vierelle istui tai seuraan liittyi useitakin henkilöitä. Mm. eräs työtoverikin jutteli hetken, mutta miesten mielestä hän oli liian humalassa. Reijo oli myös hieronut asuntokauppaa bussinkuljettaja Erkin kanssa, joka oli ulkonäkötuttu. Erkki oli ravintolassa klo 18 saakka. Reijo lupasi soittaa Erkille asuntoasiasta.
Reijo ilmoitti Jorkille 18.45, että pitäisi lähteä ostamaan sitä vessapaperia. Jorkki pyysi Reijolta yhtä kaljaa, mutta Reijo sanoi, etteivät hänen rahansa riittäisi kaljaan ja paperiin.
-Annoin Reijolle STS:n pankkiautomaattikortin ja kirjoitin viime vuoden tilinauhaan tunnusluvun ja annoin senkin hänelle. Kerroin, että hän voisi nostaa tililtäni joko heti tai myöhemmin sen rahan, mikä vessapaperien ostosta uupuisi. Reijo ei huolinut pankkikorttia. Jonkin aikaa istuttuamme hän kuitenkin tarjosi kaljan. Vessassa käynnin yhteydessä Reijo kuitenkin pyysi panttia kaljarahan takaisin saamiseksi. Pankkikorttiani hän ei nytkään huolinut. Reijo pyysi minulta pantiksi housujeni vyötä, joka on peräisin Ranuan sukellusvenenäyttelystä. Vyössä oli teksti: "Subtek Sukella Seikkailuun". Vyö kelattiin rullalle ja pantiin Reijon toppatakin etutaskuun.
Kello oli jo yli kahdenksan, kun miehet poistuivat ravintolasta.
Kumppanukset menivät pankkiautomaatille Maxin kulmalle. Kummankin kunto oli sellainen, ettei rahan nostamisesta tullut mitään. Kone sieppasi Jorkin kortin.
3.1. klo 21 jälkeen Kuninkaalassa Takojantiellä - samalla tiellä missä Reijo ja Jorkkikin pitivät majaa - asuva varatoimitusjohtaja lähti iltakävelylle. Hän näki kahden miehen kulkevan Kuusikkoon päin johtavaa kävelytietä. Toisen, hiukan ontuvan, hän tunnisti Reijo Ryypöksi, jonka tunsi. Johtajan mielestä Reijolta oli "veto pois", hän oli ilmeisen humalassa, kulki ikään kuin oikea kylki edellä. Johtaja arveli, että miehet keskustelivat vilkkaasti keskenään, koska Reijo käveli "kylkimyyryä". Hänestä kävelijöiden kulkusuunta oli outo, koska he kävelivät päinvastaiseen suuntaan kotoaan.
Erkki Lehtinen, joka asuu Vanhan Kuninkaalantien varrella - samalla tiellä on myös Påkaksen kartano - lähti asunnostaan kauppaan 4.1. aamulla ennen kello kymmentä. Hän käveli Vanhaa Kuninkaalantietä Tikkurilan Väritehtaalle päin. Sata metriä käveltyään hän havaitsi kartanoon johtavalla polulla sinisen mytyn. Maassa makasi mies (Reijo), jonka korvasta oli valunut verta. Miehen selkä oli paljaana, paita oli noussut hartioille. Paikalle hälyytetyt poliisit totesivat hänet kuolleeksi. Uhri makasi maassa vatsallaan. Vasemman jalkaterän päällä oli 42 kg painava kivi. Kaulassa uhrilla oli "Subtrek Sukella Seikkailuun"-vyö, solki niskan puolella. Olkaimet olivat irronneet takaosastaan. Housujen sepalus oli auki.
Ruumiinavauksessa todettiin, että Ryyppö oli kuristettu vyöllä kaulalta ja kaadettu vatsalleen maahan. Ruumiin selässä on oltu polvillaan ja vedetty vyöstä niin, että hengitys ja pään alueen verenkierto olivat salpautuneet. Keuhkoissa olivat tukehtumisen merkit, maksassa pieni repeämä, haimassa ruhjevuotoa ja 7 kylkiluuta vasemmalta ja 1 oikealta murtunut.
Jorkki heräsi sunnuntaina krapulaan kotonaan. Hän huomasi puseronsa rintamuksessa verta ja muisti, että oli paininut Reijo Ryypön kanssa edellisiltana. Housut olivat "paskaiset ja haisivat kuin ketunraato", joten hän pisti ne likoon. Maanantaina hän meni normaalisti töihin. Painiskelusta rupesi tulemaan enemmän muistoja. Seuraavana yönä ei uni tahtonut tulla. Tiistaina työkaveri kertoi, että Reijo oli tapettu viikonloppuna.
-Olin kuin minua olisi lyöty pesäpallomailalla päähän, Jorkki sanoo. -Aloin pohtia, mitä kaikkea perjantai-iltana oli tapahtunut. Tarkistin kotona tavaroita, olisinko ottanut Reijolta jotakin, mutta mitään ei löytynyt. Torstaina Jorkki ilmoittautui poliisille.Hänen muistinsa pätki. Mahdolliset syyllisyysepäilyt hän kiisti. Hänet pidätettiin.
Näin tapahtumat etenivät Jorkin mukaan:
-Kävelimme Heurekan parkkipaikan suunnasta pyörätietä mäkeen, jossa on puuaita. Jossakin Påkaksen kartanon kohdalla menimme aidan aukosta kartanon puolelle kuselle. Siinä lähellä Ryyppö kaatui. Sain nostetuksi hänet ylös.Jatkoimme matkaa. Puistossa aloimme töniä toisiamme nyrkeillä ja käsin. Minä putosin perseelleni. Sain potkaistua Ryyppöä toiseen jalkaan niin, että hänkin kaatui. Konttasin Ryypön jalkojen päälle ja jotakin Ryyppö sanoi tai huusi. Sitten alkoi paini. Aikamme painittuamme Ryyppö jäi mahalleen kentälle ja itse etsin hukkaamiani silmälaseja. Löysin ne ja menin Ryypön luo. Käskin hänen nousta, mutta mitään ei tapahtunut.
Jorkki olisi sytyttänyt savukkeen, mutta ei löytänyt tulta. Hän yritti saada edelleen Ryyppöä nousemaan, mutta tuloksetta. Yrittipä nostaakin tätä. Sitten hän juoksi tielle ja kotiin. Häneen oli iskenyt pakokauhu.
Toisen kuulustelun aluksi Jorkki sanoi: - Minä olen surmannut Reijo Ryypön, mutta muistikuvat tapahtumista ovat hatarat. Hän myös kertoi, kuinka jo nuorena hänellä oli muistikatkoja, kun oli ottanut alkoholia. -Nykyisin kestän 7-8 tuoppia olutta ennen kuin muisti alkaa mennä. Tammikuun 3.päivän iltana taisi tulla otetuksi olutta tuhti määrä.Vyöstä ja kivestä kuoleman yhteydessä Jorkki ei muistanut yhtään mitään. Jorkki vangittiin 13.1.
Reijolta jäi kateisiin lompakko, Spr:n verenluovutuskortti, kullanvärinen Kansallisrahoituksen kortti, uudenmallinen henkilökortti, sairausvakuutuskortti, Makuunin asiakaskortti ja mahdollisesti optikkoliikkeen kortti. Lisäksi kateisiin jäi useamman vuoden ikäinen rannekello.
Reijon taskusta löytyi korvakoru, jonka alkuperä jäi hämärän peittoon.
---------
Mikähän tuomio tässä tapauksessa tuli? Tietoni perustuu Alibiin 4/92, jolloin asia ei vielä ollut selvinnyt
Vantaalainen trukinkuljettaja Reijo Ryyppö, 39, oli liukastunut ja satuttanut jalkansa, minkä vuoksi hän oli sairaslomalla. Reijo oli kunnollinen aviopuoliso, joka vietti iltoja vaimonsa kanssa, kävi toisinaan ottamassa muutaman kaljan ja palasi aina lupaamaansa aikaan kotiin. Reijoa kuvattiin leppoisaksi ja sukkelasanaiseksi.
Perjantaiaamuna 3.1.1992 Reijo ulkoilutti perheen koiran. Puolelta päivin hän teki lähtöä asioille Tikkurilan keskustaan. Vaimo pyysi ostamaan Hong Kong -tavaratalosta vessapaperia ja jalkakylpyainetta. Muistinsa mukaan vaimo antoi rahaa joko 150 tai 250 mk, jotka hän itse laittoi Reijon kukkaroon. Muuta rahaa Reijolla ei pitänyt olla. Noin klo 13 hän näki naapurissa asuvan taksimiehen, Raimon, tulevan kotiinsa tauolle. Reijo soitti Raimolle ja sopi kyydistä. Vaimo kertoo itse lähteneensä työhön klo 15.
Reijo istui Tikkurilan Maxin yhteydessä olevassa Herttabaarissa klo 15 tienoilla. Samassa ravintolassa istui työnsä jälkeen kahvilla Jorkki, 32. Hän oli Reijon työtoveri, ei kovin läheinen, mutta he olivat olleet tekemisissä toistensa kanssa aiemminkin ja asuivat samassa kerrostaloyhtiössä.
Jorkki kertoi myöhemmin, että Reijo oli tervehtinyt häntä ja että Reijon seurassa istui tummatukkainen nainen. Jorkki kävi Prismassa. Prisman edustalla miehet tapasivat jälleen toisensa. Reijo kysyi, mihin Jorkki oli menossa ja Jorkki vastasi menevänsä kotiin päin.
-Reijo alkoi kertoa omista vaivoistaan ja kaatumisestaan, pikkusormi ja nimetön olivat vahingoittuneet sekä jalka oli kipeä.
Jorkki odotteli ulkosalla, kun Reijo kävi kyselemässä jalkahoitoainetta, joka oli liikkeestä loppunut. Jorkki suostui kaljalle Reijon pyytäessä. Ravintola oli Rockwells noin sadan metrin päässä. Kello oli tuolloin vähän vaille puoli neljä iltapäivällä.
Miehet juttelivat tavanomaisista asioista. Reijo myös muisti, että vessapaperia piti hakea Hong Kongista ennenkuin liike sulkeutuu. Hän myös kertoi aikovansa vaimoa vastaan töihin.
-Mutta välillä hän sanoi, että tekee mieli vierasta, Jorkki kertoo. Ravintolassa oli n. 45-v näppärän näköinen nainen. Miehet kiinnostuivat naisesta, mutta asia ei edennyt mihinkään, koska nainen meni jonnekin salin kätköihin, eivätkä miehet häntä enää nähneet. Baaritiskillä miesten vierelle istui tai seuraan liittyi useitakin henkilöitä. Mm. eräs työtoverikin jutteli hetken, mutta miesten mielestä hän oli liian humalassa. Reijo oli myös hieronut asuntokauppaa bussinkuljettaja Erkin kanssa, joka oli ulkonäkötuttu. Erkki oli ravintolassa klo 18 saakka. Reijo lupasi soittaa Erkille asuntoasiasta.
Reijo ilmoitti Jorkille 18.45, että pitäisi lähteä ostamaan sitä vessapaperia. Jorkki pyysi Reijolta yhtä kaljaa, mutta Reijo sanoi, etteivät hänen rahansa riittäisi kaljaan ja paperiin.
-Annoin Reijolle STS:n pankkiautomaattikortin ja kirjoitin viime vuoden tilinauhaan tunnusluvun ja annoin senkin hänelle. Kerroin, että hän voisi nostaa tililtäni joko heti tai myöhemmin sen rahan, mikä vessapaperien ostosta uupuisi. Reijo ei huolinut pankkikorttia. Jonkin aikaa istuttuamme hän kuitenkin tarjosi kaljan. Vessassa käynnin yhteydessä Reijo kuitenkin pyysi panttia kaljarahan takaisin saamiseksi. Pankkikorttiani hän ei nytkään huolinut. Reijo pyysi minulta pantiksi housujeni vyötä, joka on peräisin Ranuan sukellusvenenäyttelystä. Vyössä oli teksti: "Subtek Sukella Seikkailuun". Vyö kelattiin rullalle ja pantiin Reijon toppatakin etutaskuun.
Kello oli jo yli kahdenksan, kun miehet poistuivat ravintolasta.
Kumppanukset menivät pankkiautomaatille Maxin kulmalle. Kummankin kunto oli sellainen, ettei rahan nostamisesta tullut mitään. Kone sieppasi Jorkin kortin.
3.1. klo 21 jälkeen Kuninkaalassa Takojantiellä - samalla tiellä missä Reijo ja Jorkkikin pitivät majaa - asuva varatoimitusjohtaja lähti iltakävelylle. Hän näki kahden miehen kulkevan Kuusikkoon päin johtavaa kävelytietä. Toisen, hiukan ontuvan, hän tunnisti Reijo Ryypöksi, jonka tunsi. Johtajan mielestä Reijolta oli "veto pois", hän oli ilmeisen humalassa, kulki ikään kuin oikea kylki edellä. Johtaja arveli, että miehet keskustelivat vilkkaasti keskenään, koska Reijo käveli "kylkimyyryä". Hänestä kävelijöiden kulkusuunta oli outo, koska he kävelivät päinvastaiseen suuntaan kotoaan.
Erkki Lehtinen, joka asuu Vanhan Kuninkaalantien varrella - samalla tiellä on myös Påkaksen kartano - lähti asunnostaan kauppaan 4.1. aamulla ennen kello kymmentä. Hän käveli Vanhaa Kuninkaalantietä Tikkurilan Väritehtaalle päin. Sata metriä käveltyään hän havaitsi kartanoon johtavalla polulla sinisen mytyn. Maassa makasi mies (Reijo), jonka korvasta oli valunut verta. Miehen selkä oli paljaana, paita oli noussut hartioille. Paikalle hälyytetyt poliisit totesivat hänet kuolleeksi. Uhri makasi maassa vatsallaan. Vasemman jalkaterän päällä oli 42 kg painava kivi. Kaulassa uhrilla oli "Subtrek Sukella Seikkailuun"-vyö, solki niskan puolella. Olkaimet olivat irronneet takaosastaan. Housujen sepalus oli auki.
Ruumiinavauksessa todettiin, että Ryyppö oli kuristettu vyöllä kaulalta ja kaadettu vatsalleen maahan. Ruumiin selässä on oltu polvillaan ja vedetty vyöstä niin, että hengitys ja pään alueen verenkierto olivat salpautuneet. Keuhkoissa olivat tukehtumisen merkit, maksassa pieni repeämä, haimassa ruhjevuotoa ja 7 kylkiluuta vasemmalta ja 1 oikealta murtunut.
Jorkki heräsi sunnuntaina krapulaan kotonaan. Hän huomasi puseronsa rintamuksessa verta ja muisti, että oli paininut Reijo Ryypön kanssa edellisiltana. Housut olivat "paskaiset ja haisivat kuin ketunraato", joten hän pisti ne likoon. Maanantaina hän meni normaalisti töihin. Painiskelusta rupesi tulemaan enemmän muistoja. Seuraavana yönä ei uni tahtonut tulla. Tiistaina työkaveri kertoi, että Reijo oli tapettu viikonloppuna.
-Olin kuin minua olisi lyöty pesäpallomailalla päähän, Jorkki sanoo. -Aloin pohtia, mitä kaikkea perjantai-iltana oli tapahtunut. Tarkistin kotona tavaroita, olisinko ottanut Reijolta jotakin, mutta mitään ei löytynyt. Torstaina Jorkki ilmoittautui poliisille.Hänen muistinsa pätki. Mahdolliset syyllisyysepäilyt hän kiisti. Hänet pidätettiin.
Näin tapahtumat etenivät Jorkin mukaan:
-Kävelimme Heurekan parkkipaikan suunnasta pyörätietä mäkeen, jossa on puuaita. Jossakin Påkaksen kartanon kohdalla menimme aidan aukosta kartanon puolelle kuselle. Siinä lähellä Ryyppö kaatui. Sain nostetuksi hänet ylös.Jatkoimme matkaa. Puistossa aloimme töniä toisiamme nyrkeillä ja käsin. Minä putosin perseelleni. Sain potkaistua Ryyppöä toiseen jalkaan niin, että hänkin kaatui. Konttasin Ryypön jalkojen päälle ja jotakin Ryyppö sanoi tai huusi. Sitten alkoi paini. Aikamme painittuamme Ryyppö jäi mahalleen kentälle ja itse etsin hukkaamiani silmälaseja. Löysin ne ja menin Ryypön luo. Käskin hänen nousta, mutta mitään ei tapahtunut.
Jorkki olisi sytyttänyt savukkeen, mutta ei löytänyt tulta. Hän yritti saada edelleen Ryyppöä nousemaan, mutta tuloksetta. Yrittipä nostaakin tätä. Sitten hän juoksi tielle ja kotiin. Häneen oli iskenyt pakokauhu.
Toisen kuulustelun aluksi Jorkki sanoi: - Minä olen surmannut Reijo Ryypön, mutta muistikuvat tapahtumista ovat hatarat. Hän myös kertoi, kuinka jo nuorena hänellä oli muistikatkoja, kun oli ottanut alkoholia. -Nykyisin kestän 7-8 tuoppia olutta ennen kuin muisti alkaa mennä. Tammikuun 3.päivän iltana taisi tulla otetuksi olutta tuhti määrä.Vyöstä ja kivestä kuoleman yhteydessä Jorkki ei muistanut yhtään mitään. Jorkki vangittiin 13.1.
Reijolta jäi kateisiin lompakko, Spr:n verenluovutuskortti, kullanvärinen Kansallisrahoituksen kortti, uudenmallinen henkilökortti, sairausvakuutuskortti, Makuunin asiakaskortti ja mahdollisesti optikkoliikkeen kortti. Lisäksi kateisiin jäi useamman vuoden ikäinen rannekello.
Reijon taskusta löytyi korvakoru, jonka alkuperä jäi hämärän peittoon.
---------
Mikähän tuomio tässä tapauksessa tuli? Tietoni perustuu Alibiin 4/92, jolloin asia ei vielä ollut selvinnyt
