Miten/missä/milloin OIKEASTI otat vastuuta kanssaihmisistä?

[MissHolmes]

Olen ehkä ylikriittinen ja hysteerinen tällä alueella...ja siis täysin väärä ihminen kyselemään yhtään mitään.... :I

....mutta kysyn silti varovaisesti

huolettaako naapurin hyvinvointi/ elossa olo?

annatko apua tielle jääneelle autoilijalle?

katsotko ympärillesi ja ojaan, jos paikkakunnallasi/lähellä, on ilmoitettu joku kadonneeksi?

oletko koskaan kironnut tienkäyttäjää/naapuria/lähimmäistäsi välinpitämättömyyden takia?

kannatko murhetta muidenkin puolesta?


Oletko koskaan edes ajatellut tehdä asioille jotain?

Eiköhän kaikki avata silmämme ja päivittelyn sijaan kohdisteta
energiamme johonkin hyödylliseen: esim. niihin vanhempaintoimikuntiin, lasten kanssa ulkoiluun, koulun tapaamisiin, hiihtokilpailuihin, munkkikahveihin, sunnuntai ''salkkarit-älypäähän''....what ever....kunhan se on jotain mikä estää sen, ettei me kasvateta mitään vihanneksia tulevaisuuteen...

[ABC]

Muistan miten aikanaan parikymppisenä silloisen puolisoni kanssa ajoin lähiön tiellä maassa makaavan miehen ohi. Kommentoin asiaa mutta puoliso kieltäytyi pysähtymästä. Ajoimme vanhemmilleni, jotka asuvat lähistöllä, ja jonne olimme menossakin. Olin huolissani ja vänkäsin että olisi pitänyt pysähtyä. Kaikki muut vähättelivät asiaa. Joskus puolen tunnin kuluttua muut ilmeisesti kyllästyivät jankutukseeni ja ajoimme uudestaan paikalle (itselläni ei silloin ollut vielä korttia), eikä siellä ollut enää ketään.

Tuon kokemuksen myötä ymmärsin, että olin jollain perustavanlaatuisella tavalla erilainen kuin ihmiset joiden ympäröimänä olin elänyt koko siihenastisen elämäni.

[VoDKa]

^Vanhempani kertoivat aikanaan samankaltaisen tarinan. Tämä tapahtui kai joskus 80-luvun aikaisessa alkuvaiheessa, kun olivat olleet ajamassa pimeällä jonnekin. Yhtäkkiä valoissa näkivät jonkun makaavan tiellä ja pysähtyivät sitten. Mutsi oli jäänyt autoon, faija oli mennyt katsomaan, että mikä hätänä. Kadulla maannut olikin siitä yhtäkkiä pompannut pystyyn puukon kanssa. Faija oli kerennyt autolle ja ajaneet kiireellä pois, jäämättä kyselemään mistä oli kyse.

Rikosilmoitusta eivät kai koskaan kyseisestä hiipparista sitten tehneet sattuneista syistä johtuen.

Eli ei se pysähtyminen tosiaan tuollaisissa tapauksissa aina se fiksuin juttu ole, kun helposti siellä se joku sekopää voikin olla vastassa. Sinällänsä ymmärrän ihmisten ns. välinpitämättömyyden tuollaisten asioiden takia.

Kouluaikanani taasen opettajamme huusi meille, ala-asteelaisille, ihmisten välinpitämättömyydestä kun paikallinen pulsu oli maannut lumihangessa keskustassa ja ihmiset olivat vain kävelleet ohi. Opettajamme oli sitten mennyt siihen auttamaan ja liekkö soitti ambulanssin vai poliisin hakemaan kyseistä herraa pois. Tilanne oli sinällänsä hämmentävä, että meille oltiin aina opetettu siitä miten humalaiset ja pulsut pitää jättää omaan arvoonsa noissa tapauksissa, ja sitten saadaan kuitenkin huuto siitä, ettei oltu menty auttamaan. Vielä kun elettiin tuolloin sitä aikaa, ettei sitä kännykkää ollut jokaisella pennulla, liekkö juuri kenelläkään, niin mitäs siinä sitten olisi pitänyt tehdä?

Itse en välitä siitä onko naapuri elossa vai ei. Kerran muistan huolestuneeni ainoastaan, mutta vain siksi kun ko. naapurin koira piti jumalatonta meteliä 13 tuntia putkeen ja aloin jo epäilemään, että jotain on tapahtunut - varsinkin kun ei siinä metelissä saanut nukuttua, niin teki mieli lähinnä soittaa poliisi sinne asunnolle asiaa selvittelemään.

Muuten minulle naapurit ovat tosiaan yhdentekeviä, liftareita otan silloin ja tällöin kyytiin mutta vain siksi, että maksan sillä oman kirjoittamattoman liftarivelkani; olen saanut kyydin, joten jos minulla on mahdollista maksaa se takaisin ottamalla joku kyytiin silloin kun itsellä on nelirenkainen alla, niin teen sen. Joskus tästä avusta kun saa ihan rahallisestikin hyötyä.

Kolaritilanteissa ja muutenkin onnettomuustilanteissa kyllä voin soittaa apua tai tehdä jotain jos näyttää, että joku saattaa juuri heittää henkensä, mutta muuten jätän näissäkin asioissa ihmiset pitkälti omaan arvoonsa.

[ABC]

^ Kyllähän tuollainen aina käy mielessä, mutta tässä tapauksessa ko. henkilö makasi suoraan kioskin edessä vilkasliikenteisen tien varrellä keskellä päivää. Ja vaatetuksesta ja yleisestä olemuksesta voi päätellä aika paljon jo pienen etäisyyden päästä. Jos ei uskalla itse mennä katsomaan, niin pitäisi ainakin soittaa kytät paikalle tsekkaamaan asia.

Sama juttu kun pysähdytään töllistelemään onnettomuutta, mutta se että itse mentäisiin apuun ei tule kuuloonkaan. Sen yhden puhelun ainakin voi soittaa, jos ei muuta. Ja sitten pois tietä tukkimasta.

Tiesittekö, että suuri osa kolariuhreista kuolee tukehtumalla, kun taju on mennyt, eikä ole ketään avaamassa hengitysteitä?

[VoDKa]

Tiesittekö, että suuri osa kolariuhreista kuolee tukehtumalla, kun taju on mennyt, eikä ole ketään avaamassa hengitysteitä?

Lienee huomattavasti miellyttävempi tapa kuolla kuin katsella omia suoliaan sylissään ja/tai kuolla verenhukkaan. Aina kun sitä välitöntä kuolemaa ei saa, vaikka se olisi toivomuslistan yläpäässä.

Tuokin kolaritilanteessa apuun meneminen on niin kaksipiippuinen juttu. Kun siellä kuitenkin on iso mahdollisuus että siellä on sitä verta ja suolenpätkiä ja luita näkösällä ja muuta kivaa, eikä loppujen lopuksi hirveänkään moni ihminen ole valmis näkemään sellaista näkyä. Eikä mielestäni tarvitsekaan olla. Sellainen kun voi kuitenkin jättää aika mukavia traumojakin, jopa loppuiäksi saattaa kunnolliset yöunet parhaassa tapauksessa mennä, joten siinä on sitten punnittava aika tarkkaan onko se psyykelle terveellistä mennä sinne apuun vai soittaa vain sitä apua.

Tietty jos tuntuu, että pystyy mennä sinne katsomaan vaikka vastassa olisi irtopäitä ja raajoja, niin onhan se suotavaa. Mutta ei minusta voi kuitenkaan velvoittaa siihen, niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Lakihan määrää kyllä juuri heitteillejättöjuttuja ja muuta, mutta silti...

[Kake]

Ensinnäkin täytyy todeta että en ole vastuussa muista ihmisistä. En kenestäkään muista kuin itsestäni.

Toisekseen ylemääräinen aikuisten ihmisten holhous ja toisten ihmisten asioista vouhottaminen ärsyttää oikein todella.

Tästä kaikesta huolimatta kannatan lämpimästi hyväntekeväisyyttä ja oikeasti hädänalaisten auttamista.

Teen sitä itsekkin aika paljon ihan vapaaehtoisjärjestöjen kautta. Mutta ei siis sen takia että kokisin olevani vastuussa kenestäkään vaan siksi että haluan yksinkertaisesti edistää hyvyyttä ja vastustaa pahuutta.

[Tuulitukka84]

Olen vastuussa itsestäni, lapsistani ja tuleehan tuon miehenkin perään katsottua.
Lähinaapuria ei ole, enkä ole koskaan joutunut kolaripaikalle tai nähnyt ketään lumihangessa makaamassa tai muussakaan tilanteessa, jossa olisin joutunut vieraasta ihmisestä vastuun ottamaan.
Ensiaputaidot on olemassa, ja täällä syrjäseudulla voikin olla, että olet juuri se ainoa ihminen, joka osuu paikalle.

[Sipatti]

Jos joku pulsu tekee kuolemaa hangessa antaa tehdä vaan ei kiinnosta...jos joku muu on oikeasti hädässä autan ilman muuta.

[joey]

Olen soitellut poliiseja lumihangessa yksin kököttävien tai bussipysäkillä nukkuvien teinien perään sekä erästä kotiväkivaltatilannetta selvittämään. Olen myös se hysteerikko, joka lähtee välittömästi rappukäytävään hiippailemaan mikäli jostakin kantautuu etäisesti palovarotinta muistuttava ääni ja kerran olen soittanut naapuriin paloautonkin. Autan eksyneitä ja kaatuneita, mutta kärsin sellaisesta perustavanlaatuisesta ongelmasta että en kykene tuntemaan sympatiaa (aikuisia) humalaisia kohtaan. Kuten edellinenkin kirjoittaja, en valitettavasti tunne olevani vastuussa ihmisestä, joka on ryypännyt koko elämänsä ja on päättämässä viimeistä ryyppyreissuaan hankeen. Toisaalta tuo välinpitämättömyyteni liittyy myös siihen, että olen pienikokoinen enkä siksi pidä kovinkaan järkevänä työntää nenääni humalaisten asioihin. Minulla on muutenkin tarkka itsesuojeluvaisto, joten en ehkä pysähtyisi pimeällä tiellä yksin ajaessani tienposkessa hätävilkuttavan auton takia.

Kolaripaikalle en ole vielä toistaiseksi koskaan tullut ensimmäisenä. Pari kertaa kyllä hyvin pian onnettomuuden jälkeen (sitten kun autoja oli jo pysähtynyt muutamia auttamaan) ja niissä tilanteissa olen kokenut velvollisuudekseni painaa kaasua sen sijaan, että hidastaisin ja jäisin pällistelemään, kuten suurin osa autoilijoista tuntuu tekevän. Toisaalta olen näissä tilanteissa monesti miettinyt, että minusta saattaisi olla enemmän apua kuin niistä parista edellisestä autoilijasta. Osaan antaa ensiapua enkä pelkää verta ja tunnen jonkin verran ihmisen fysiikkaa, uskaltaisin väittää että keskivertoa enemmän.

Eläinten auttaminen onkin sitten asia erikseen. En usko että vastaani voisi tulla niin hurjan näköistä karkulaiskoiraa, etten sitä ottaisi kiinni. Niitä tilanteita onkin ollut sitten useampia, joissa olen joutunut pysäyttämään liikenteen rekun hengen pelastaakseni. Yhtään hyttystä, yöperhosta tai hämähäkkiä meillä ei saa tappaa, vaan ne pitää ottaa niitä vahingoittamatta kiinni ja saattaa ulos. Ystävissäni tämä herättää raivokasta hilpeyttä.

[neitix]

Olen vastuussa lapsistani ja perheestäni sekä itsestäni ensisijaisesti.

Yhden kerran olin tupakalla, kun huomasin että naapurin mies oli melkein sammunut meidän terassin eteen ja hain mieheni, joka auttoi tämän naapurin kotiinsa viereiseen rappuun. Erään toisen kerran tämä samainen jamppa oli saunan oven edessä makuuasennossa, kun oltiin perheen kanssa menossa saunaan. Mies meni taas viemään äijän kotiinsa. Kerran baarissa pelattiin porukalla bilistä ja juotiin ja pari jamppaa sit jotain nahisteli keskenään ja toinen tönäs toisen seinää vasten ja siinä oliki sitte joku koukku tms, johon pää osu ja tuli vertavuotava haava. Kukaan muu ei oikein noteerannu asiaa, mutta mä käskin heti ihmisiä tuomaan paperia ja painelin haavaa. Käskin mieheni soittaa ambulanssin ja tikkejähän sinne päähän tuli.

Liikenteessä en ehkä uskaltais pysähdellä ketään auttamaan, kun ei tiedä jos joku käy päälle ja minä en meidän perheessä ole ratin takana tekemässä päätöstä mahdollisesta pysähtymisestä. Joskus ollaan mentykin onnettomuuspaikkojen ohi, mutta aina siellä on ollut joku jo pysähdyksissä.

Tällä hetkellä liikun lähestulkoon aina lasten kanssa, niin jätän kyllä mieluusti kaikki spurgut sun muut mömmöpäät oman onnensa nojaan makoilemaan, vaikea juosta karkuun rattaiden ja hitaasti kävelevän lapsen kanssa, jos jotain sattuu. Muutenkaan multa ei oikein löydy välttämättä sympatioita kaikenmaailman hörhöille.

[mysteeri]

Kuuluu jo kansallisvelvollisuuksiin on se siten laitapuolen kulkija tai muu ihminen.Olen auttanut humalaista jonka pää aukesi,kun lensi pyörällä katuun muuta vaan menivät ohitse.Oma lapseni sai epilepsia kohtauksen ja kaatui kuralätäkköön taxitolpan lähellä kukaan ei auttanut tuloksena oli viikon sairaala reissu ja tilanteen huononeminen.Olivat luulleet että muka pelleilee oli silloin 10v.
Pitää tietysti olla varovainen,mutta nykyään yleensä kaikilla kännykät
niin apua saa nopeasti paikalle.Jo lapsena toin illalla kotiin mummon.joka ei muistanut missä asuu ja saatiin tietää sitten missä poika on ja
tuli äitinsä hakemaan meiltä.No ammattini on ihmisten hoitaminen ja heidän asioista huolehtiminen eli kai se on vaan verissä auttaa lähimmäisiään.

[esmes-]

kyllä välitän.
en vois elää itseni kanssa ellen välittäisi ja toimisi asioiden eteen. olen joskus saanut paskaa niskaani tästä johtuen mutta silti vaan jatkan. opastelen ihmisiä kadulla, huomautan jos joltain putoaa lapanen tai seteli, mulle voi aina kaverit soittaa jos ei ole yöpaikkaa tai jos on asiat huonosti jne.

ja oon huomannu et itsekin saa apua jos joku hätä iskee. karman laki.

[PinkCatz]

Kyllähän minäkin välitän lähimmäisistä...

Jos sattuisin ensimmäisenä kolaripaikalle niin pysähtyisin ja soittaisin apua...
Liftareita en ole koskaan ottanut kyytiin enkä usko että tulen ottamaankaan... Itse en myöskään liftaa, en edes uskaltaisi...
Jos joku huitoisi pimeällä tien vieressä niin luultavasti miettisin kaksi kertaa pysähtyisinkö... Jos pysähtyisin, se joku saisi ainakin huutaa asiansa ensiksi ikkunan läpi ennen kun autosta nousisin...

Jos joku makaisi hangessa niin pysähtyisin ja menisin tarkistamaan tilanteen...oli humalainen tai ei.

Haavoittuneet eläimet veisin hoitoon jos kiinni saisin...

Yksi juttu on kyllä jäänyt kummittelemaan... Muutama vuosi takaperin talvella oli todella kovat pakkaset ja oltiin avokin kanssa Helsingissä seikkailemassa... Siellä sitten ihmisvilinän keskellä oli sorsa istumassa jalkakäytävällä ja näytti olevan kovin kylmissään, ja nälkäiseltäkin vaikutti. Noh, mitään ruoaksi kelpaavaa ei ollu taskussa ja avokkikaan ei ollut kovin innostunut sorsa-raukkaa auttamaan niin lähdettiin sitten jatkamaan matkaa. Jälkeenpäin olen monesti miettinyt että olisiko sittenkin pitänyt soittaa/viedä sorsa johonkin hoitoon...vai...pärjäävätkö sorsat kovilla pakkasilla? Eli huolehdinko turhaan...

Naapureista en juurikaan välitä... Ihan sama kuolla kupsahtavatko kotonaan... En välitä olla tekemisissä, mutta kyllä tervehdin ja muutaman sanan vaihdan jos pihalla törmään... Ihan vain ollakseni hyvätapainen...

Minulla on myös kummityttö erään hyväntekeväisyysjärjestön kautta... Tunnen itseni paremmaksi ihmiseksi kun autan säännöllisesti jotakuta avuntarvitsijaa...

[ABC]

ja oon huomannu et itsekin saa apua jos joku hätä iskee. karman laki.

Itselläni taas on täysin päinvastaisia kokemuksia.

Autankin ihmisiä vain sen takia, että en itse tuntisi itseäni paskakasaksi. Muuten kyllä inhoan ihmisiä noin yleensä.

[Clyde]

Ei tehnyt mieli pysähtyä kun ajoin yksin autolla ja näin miten tienvieressa oli auto ja kaksi romanimiestä viittomassa. Tosin siihen aikaan oli juuri juttua lehdissä autoja pysäyttelevistä romaneista jotka ryöstivät nämä. Miettisin siis minäkin pysähtyisinkö, varsinkin jos ajaisin yksin. Tuollaisista havainnoista voi soittaa poliisinkin käymään.
Ennen oli huolissaan jos näki auton jossain ojassa mutta ei ole sen jälkeen tullut paljoa pysäyteltyä kun niitä näkyy joka mutkassa ja lehdet otsikoi miten on helpompaa jättää auto ojaan kuin viedä romuttamolle. Jos ikkunasta näkee niin katson kuitenkin ettei ketään ole sisällä.
Onnettomuuspaikalle en ole koskaan tullut ensimmäisenä. Kerran satuttiin paikalle missä autoilija oli ajanut hirveä päin mutta koska kyseessä oli iso tie, kaksikaistaa molempiin suuntiin ja siihen oli jo pysähtynyt toinen autoilija joka puhui puhelimeen päätettiin jatkaa matkaa.
Opiskelen terveysalalla, minulla on ensiapukortti ja olen ollut pienestä asti kiinnostunut ensiavusta ja lukenut paljon eri ensiapukirjoja joten minulla olisi valmius auttaa mutta koska shokkaan pienistäkin asioista olen miettinyt sitä mitä tapahtuisi oikeassa liikenneonnettomuudessa. Osainko skarpata kun on tosi kyseessä vai menisinkö vain shokkiin enkä osaisi tehdä mitään..
Kesällä täällä alueella näkee paljon nurmikolla makavia densuja, ei tekisi mieli lähteä jokaista herättelemään vähän väliä että ootko hengissä. Sen sijaan kadulla pyörtyvää ihmistä menisin auttamaan ja yrittäisin muistaa että tietyn sairaskohtauksenkin saanut voi haista etäisesti viinalle vaikka ei olisi juonutkaan.
Itse soitin naapurin puhelinnumeron numerotiedustelusta koska hän oli edellisenä iltana hakenut meiltä vahvaa päänsärkylääkettä ja aamulla hänen koira haukkuu asunnossa - koira jonka haukkumista kun ei yleensä kuule.
Kuten joey, autan minäkin eksyneitä (jos osaan) ja kaatuneita sekä annan istumapaikan vanhukselle linja-autossa. Nuoret kun eivät ole saaneet kai kasvatusta tähän asiaan vaan istuvat mukavasti penkeillään kun vanhus yrittää pysyä pystyssä pitäen molemmilla käsillä kiinni kahvoista.
Irtokoirat otan aina kiinni, jonkinlainen mahdollisuus siihen on aina. Nykyään vain kun on oma koira mukana voi olla hieman vaikeaa ottaa aggressiivista/arkaa koiraa kiinni.