Tässä yksi hyvä esimerkki, jonka kanssa käyty yksityiskeskustelu kertoi taas omaa karua kieltään käyttäjän päänsisäisestä maailmasta:
KinslayerAlexZombie
Käyttäjä on venäläinen, mutta keskustelu on käyty englanniksi. Raakakäännös tuosta keskustelusta kulkee jotensakin näin:
Video ei toimi, en tiedä mitä siinä olisi tarkoitus olla tai oli ollut.YouTube-keskustelu kirjoitti:Käyttäjä X: Aiotko hyökätä johonkin kouluun silloin? Huomasin, että olet puhunut 20.4. paljon viime aikoina ja sinun videosi antoivat minulle hyvän syyn uskoa, että suunnittelet jotain. Tiedän, se ei ole minun ongelmani, kunhan kiinnostaa vain mitä suunnittelet.
KinslayerAlexZombie: Sinä olet hyvin tarkkaavainen! Haluan tehdä sen todella paljon. 20.4.2010. Luulen, että tämän vuoden 20.4. tapahtuu uusi teurastus! Kysymys kuuluu, mikä maa ja missä koulussa? Mitä sinä luulet?
Käyttäjä X: Miksi 2010? Valmistutko silloin tai jotain?
KinslayerAlexZombie: (Sivuuttaa kysymyksen.) Tässä minä: http://video.mail.ru/mail/sturmgeist89/_myvideo/4.html
Miliiseillä on siis vuosi aikaa selvittää, kuka KinslayerAlexZombie on ja estää ensimmäinen isku Venäjällä. Sinällänsä kyseisen käyttäjän ihan täysin omaa typeryyttä mennä paljastamaan noin suoraan täysin tuntemattomalle (?) käyttäjälle omat ajatukset, mikä viittaisi toisaalta myös hyvin vahvasti siihen, että kyseessä on jälleen yksi huomiota hakeva onneton tapaus. Toisaalta taas, käyttäjä X saattoi tuntua luotettavalta henkilöltä, sillä myös hänen tililtään löytyy kouluammuskeluvideoita ja ystävälistalta useita henkilöitä, jotka selkeästi ovat kiinnostuneita samasta aihepiiristä.
Kuinka moni tälläkin hetkellä odottaa pelonsekaisin tuntein tuota huomista päivää? Joukossa voi olla tavallisia ihmisiä, jotka saattavat harkita huomisen koulupäivän skippaamista, niitä, jotka odottavat jopa innolla huomista, uusia ammuskeluja ja uusia tapauksia sekä tietenkin myös niitä, jotka todella ovat suunnitelleet sen toteuttamista huomenna. Vielä on joitakin tunteja itse Yhdysvalloissa siihen vuorokauden vaihtumiseen, Suomessa vähemmän. Koulupäivien alkuun Suomessa on tätä kirjoittaessa noin 8 tuntia, hieman reilut. Valvooko joku kenties jopa Suomessa tämän tulevan yön, suunnitelmat valmiina, enää toteuttamista vaille?
Toivon rehellisesti, ettei. Vaikka monikaan sitä ei tunnu uskovan, en minäkään kannata kouluammuskeluja, mutta koska ne ovat väistämättömästi tapahtumassa joka tapauksessa, on niihin johtaneiden syiden spekulointi ja tutkiminen itselleni mielekästä touhua. Toivottavasti Suomi saa olla huomisen päivän turvassa, muista maista puhumattakaan, sillä on jotenkin surullista, että yksikään nuori panostaisi niin kovalla panoksella kuin muiden ja itsensä hengellä yhteen ainoaan päivään, joka merkitsi 10 vuotta sitten todella vahvasti isoja asioita miljoonille ihmisille ympäri maailmaa. Tälläiset ihmiset, jotka ovat päättäneet päättää päivänsä koululla muiden hengen riistettyään tälläisenä "juhlapäivänä" eivät tule jäämään historiaan. Ei ainakaan perinteisin keinoin, sillä heidät tullaan aina muistamaan vain niinä ihmisinä, jotka tekivät "columbinet", käyttivät ehkä jopa Harrisin ja Kleboldin lähes valmista suunnitelmaa vaivautumatta juurikaan tekemään töitä sellaisen eteen itse. Kukaan ei halua muistaa sellaista ihmistä, eivät edes rikoksista kiinnostuneet.
Jos siellä on siis se joku, joka vieläkin on kahden vaiheilla tai ehkä jo ihan täysillä menossa, niin harkitse uudelleen. Littletonin toistaminen on vain naurettava temppu, varsinkin muistopäivänä, eikä sen avulla pysty kunnioittamaan kumpaakaan ammuskelua tehneistä, vaikka ehkä niin kuvitteletkin. Vuoden päästä kukaan ei muista sinua, vaikka se iso asia sinulle itsellesi tuntuukin nyt olevan; kyllä, tulet luultavasti kuolemaan siinä, sehän on suuri suunnitelmasi? Se on kuitenkin vain sinun elämäsi, eikä toivottavasti kenenkään meidän muiden. Suuri mahdollisuus on, että mokaat todella pahasti ja loppujen lopuksi ehkä päädyt vain putkan kautta lopulta vankilaan, koska suunnitelmasi tuskin on vedenpitävä. Ja se tuska... En nyt puhu sinun omasta tuskastasi, vaikka varmasti myös sellaista tunnet, koska tälläisen "hienon" suunnitelman olet kyhännyt. Puhun niiden ihmisten tuskasta, joista sinä melkoisella varmuudella välität; vanhempasi, sisaruksesi. Usko pois, et pysty tekemään mitään niin kamalaa heitä kohtaan kuin rikoksen, jolla kenties ensin viet pois muilta ihmisiltä heidän perheenjäsenensä ja sitten vielä itsesi omalta perheeltäsi semmoisen tempun kautta. Se kärsimys, minkä oma perheesi kokee, on jotain täysin käsittämätöntä, eikä se mene pois samalla tapaa kuin silloin, kun joku sukulainen tai tuttu kuolee onnettomuuden kautta; se on paljon raastavempaa, paljon tuhoavempaa. Koko perheesi elämä saattaa tuhoutua tuollaisen tempun kautta ja se, minkä luulit olevan oikein ja jollain tapaa jopa pelastavan heidät ja kenties joitakin muitakin ihmisiä, on niin pientä verrattuna siihen tuhoon, minkä aiheutat. Se on lopullista, kärsimys joka kestää heidän loppuelämänsä. Jos haluat ymmärtää mistä tässä kaikessa on kyse, tutustu tälläisiä tapauksia läpikäyneiden perheiden kirjoituksiin ja ajatuksiin. Columbinen tiimoilta on ilmestynyt muutamia kirjoja perheiden ja läheisten kannalta ja ihan suomalaisia ajatuksia voi löytää netistä, jopa täältä Murha.infolta. Googlen avulla löydät lisää.
Kaksi minuuttia vuorokauden vaihtumiseen huhtikuun 20. päivän puolelle. Toivotan jokaiselle Minfolaiselle rauhallista maanantaita, sekä toivon, ettei ajankohtaista-osio täyty pelkästään tuon päivämäärän vuoksi "ammuskelu koulussa x"-ketjuilla.