Eino Kaila ja Westerkullan murha

[MEG]

Skeptikko-lehdestä 3/93 "Eino Kailan hämärä nurkka" artikkelista luin tästä ensi kertaa.
Joskus 40-luvulla Helsingin lähistöllä Westerkullan kartanosta oli kadonnut mies. Hänen toverinsa pystyi unessa saamansa tiedon perusteella johdattamaan etsijät surmatun ruumiin luokse metsässä.
Tapaus aiheutti laajasti keskustelua telepatiasta ja selvänäköisyydestä.
Suomen tunnetuimpiin filosofeihin kuulunut Eino Kaila kirjoitti aiheesta "Uudessa Suomessa" 1949.
En ole artikkelia saanut luettavaksi, mutta muussa tuotannossa Kailan kanta telepatiaan tuntuu olevan hyvin kompleksinen, "tuonpuoleisuuden kaipuu" pyrkii joskus syrjäyttämään kylmän järjen.
Lopuksi hän päätyi tässäkin tapauksessa materialistiseen selitykseen.
Westerkullan kartano on pääkaupunkiseudulla sekä itä-helsingissä että Kirkkonummella.

[Peräkylän Maigret]

Skeptikko-lehdestä 3/93 "Eino Kailan hämärä nurkka" artikkelista luin tästä ensi kertaa.
Joskus 40-luvulla Helsingin lähistöllä Westerkullan kartanosta oli kadonnut mies. Hänen toverinsa pystyi unessa saamansa tiedon perusteella johdattamaan etsijät surmatun ruumiin luokse metsässä.
Tapaus aiheutti laajasti keskustelua telepatiasta ja selvänäköisyydestä.
Suomen tunnetuimpiin filosofeihin kuulunut Eino Kaila kirjoitti aiheesta "Uudessa Suomessa" 1949.
En ole artikkelia saanut luettavaksi, mutta muussa tuotannossa Kailan kanta telepatiaan tuntuu olevan hyvin kompleksinen, "tuonpuoleisuuden kaipuu" pyrkii joskus syrjäyttämään kylmän järjen.
Lopuksi hän päätyi tässäkin tapauksessa materialistiseen selitykseen.
Westerkullan kartano on pääkaupunkiseudulla sekä itä-helsingissä että Kirkkonummella.

Kailan sanotaan olleen mukaansatempaavan luennoitsijan.

Nuorena luin tuotannostaan teoksen "Persoonallisuus" joka vaikutti ja muistan edelleen esimerkkejä tuosta kirjasta.

[MEG]

"Mistä tulen ,minne menen ja mikä on se jota sieluksi kutsutaan" on Kailan mukaan ihmisyyden keskeinen kysymys.
Tämän k.o tarinan ,murhaa ja "selvänäköisyyttä" mielenkiintoisempi puoli on tämä ilmiö, jota edellä nimitin "tuonpuolisuuden kaipuuksi". Kailalla oli positivistinen ja ateistinen elämänkatsomus, vaikka sen aikaisen sivistyneistön tapaan kuuluikin kirkkoon, poliittisista ja sovinnaisuussyistä.
Vaikka ei siis perimmiiltään uskonut mihinkään henkimaailmaan, niin oli kiusaus heittäytyä uskomaan kulloinkin esiinpyrkiviä uutisia ja väitteitä paranormaaleista ilmiöistä, unelmoimaan "jos sittenkin".
Tästä aiheesta kirjoitettiin muistaakseni myös 90-luvulla kanava-lehdessä.