Tavastilan kartanon veriteko 1953. (Kymi/Kotka)

[Count]

Pahoittelen lähes olemattomia lähtötietoja, mutta tämä tapaus kävi vaivaamaan mieltäni...

Muistaako kukaan tätä uutisointia joka julkaistiin Kymensanomien 50-vuotta sitten palstalla muistaakseni joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla. Siis kyse oli lehden arkistoista kaivetusta (silloin) 50-vuotta vanhasta uutisoinnista.

Kenelläkään täällä tuskin on henkilökohtaista muistikuvaa tästä tapahtumasta, mutta jopa kyläjuorut ja "isoisäin kertomukset" ovat tervetulleita.

Netistä ei mitään tietoa löydy...

Siis kyseessä on entisessä Kymin kunnassa (Nykyään osa Kotkaa) sijainneessa Tavastilan kartanossa tapahtunut useita henkiä vaatinut veriteko.

Paljon muuta en asiasta aivan tarkasti sitten muistakaan, koska olin unohtanut koko tapauksen, kunnes tässä eräänä päivänä ajoimme kaverin kanssa siitä ohi ja otin tämän tapauksen puheeksi ja asia kävi uudestaan kiinnostamaan minua.

Muistini mukaan homma meni jotakuinkin niin, että kartanon isäntä tappoi kirveellä perheensä (tai ainakin useampia henkilöitä). Asiasta raportoitiin "wanhalla tyylillä", jossa kaikkien asianosaisten nimet kerrottiin (muistaisin, että uutinen oli kirjoitettu seuraavana päivänä tapahtumasta) ja kerronta oli nykyihmisen silmissä huvittavaa.

Saatan kuitenkin muistaa suunnilleen kaiken muun väärin, paitsi sen, että kyseisessä kartanossa on noihin aikoihin tapettu useita ihmisiä...

otsikkoa muokattu
t:mode

[maija turjukka]

Avaus kiinnosti sen verran paljon, että soittelin viikko sitten muutaman puhelun tuonne Kotkan suuntaan. Ensimmäiseksi kirjastovirkailija kertoi, että ko. ajan sanomalehtinä Kotkassa ilmestyi kaksi eri sanomalehteä, Etelä-Suomi ja Eteenpäin, jotka sitten myöhemmin yhdistyivät Kymen sanomiksi.

Kyseiset lehdet löytyvät Kotkan pääkirjaston kellarista ja myös mikrofilmeiltä, mutta kun alkutiedoissa ei ollut tarkempaa päiväystä tapahtumille, kyselin lisätietoja maakunta-arkistosta. Sielläkään ei suoralta kädeltä osattu kertoa edes ko. Tavastilan kartanon sijaintipaikkaa, joten seuraava soittokohde olikin sitten maanmittaustoimisto, josta arvelimme kartanon sijaintipaikan selviävän.
Googlaamallakin löytyi tieto, että Tavastilan kartanosta on kerrottu Kymen historia -teoksessa.

Kaikkien näiden puhelujen lopputulos on nyt kuitenkin viikon kuluttua se, että noiden virastojen työntekijätkin kiinnostuivat tapahtumasta ja sain äsken sähköpostiini skannatut lehtiartikkelit, joissa nuo vuoden 1953 helmikuun 1.-2. päivän välisen yön tapahtumat kerrotaan. Yritän suurennella, leikata ja askarrella artikkelinpalaset ja skannata ne tänne kohtapuoliin, mutta tässä kuitenkin itse tapahtumista lyhyt versio:

sanomalehti Etelä-Suomi, Kotkassa, tiistaina helmikuun 3. päivänä -1953

Kammottava verityö Tavastilassa

Yhdeksän lapsen isä surmasi kirveellä 3 lastaan, haavoitti kahta sekä vaimoaan ja surmasi itsensä.

Kammottava verityö tehtiin eilisen vastaisena yönä Kymin pitäjän Tavastilan kylässä, jossa yhdeksänlapsisen perheen isä, muonamies Väinö Edvard Kuhlman löi kirveellä pimeässä huoneessa nukkuvaa vaimoaan Saaraa o.s. Partanen sekä kaksivuotiasta Tuulaa, kolmevuotiasta Riitta Maijaa, seitsemänvuotiasta Leena Annikkia, yhdeksänvuotiasta Hannu Johannesta ja yksitoistavuotiasta Väinö Kalevia sekä surmasi tämän jälkeen itsensä viiltämällä partaveitsellä kurkkunsa poikki. Kaksi lapsista, Riitta Maija ja Hannu Johannes, kuolivat heti sekä Kotkan yleisessä sairaalassa Tuula leikkauspöydällä. Äidin tila oli myöhään eilen illalla erittäin vakava, samoin Leena Annikin ja Väinö Kalevin.
Neljä lapsista nukkui toisessa huoneessa ja heidän onnistui päästä isän raivoa pakoon.

Nöyrimmät kiitokset noille edellämainituille virastoihmisille, jotka tekivät selvitystyön puolestani/puolestamme.

Perehdyttyäni itse artikkeliin paremmin, kerron lisää yksityiskohtia.

Osanottoni noille eloon jääneille perheenjäsenille, jos joku heistä milloinkaan sattuu tätä keskustelua lukemaan. Mielestäni tapahtumista kerronta ei edelleenkään ole huvittavaa, vaan suorastaan järkyttävää luettavaa.

[maija turjukka]

Kovasti yritin askarrella lehtijuttua paremmin luettavaan muotoon, mutta kenties joudun tekemään vielä uudestaan, kun yritin mahduttaa kolme erillistä juttua yhdelle arkille... katsotaanpa:

Edit. Ehkä näkyy sittenkin paremmin, kun avaa linkin kautta.
Pitäisi näköjään tehdä näitä juttuja vähän enempi, niin harjaantuisi hieman.

http://www.aijaa.com/v.php?i=5602132.jpg

[maija turjukka]

Nyt on siis tuon aiemmin lupailemani yhteenvedon vuoro. (eihän tuosta edellisen viestini skannauksesta kuitenkaan mitään selvää saa, kun tuli liian pienellä präntillä)

Muonamies Kuhlmanin perhe oli muuttanut Tavastilaan Lauritsalasta keväällä -52, vajaa vuosi ennen surmia. Heillä oli asuttavanaan ajan mittapuiden mukaan tilava neljähuoneinen koti Tavastilan kartanoa vastapäätä olevalla vainiolla. Saara-vaimoa (s.-08 Nuijamaalla) naapurit kehuivat aikaansaavaksi ihmiseksi, joka piti kodissa hyvän järjestyksen ja ehti vielä tehdä käsitöitäkin, vaikka suurperheen muonittamisessakin varmasti oli oma urakkansa. Myös itse Väinö E. (s. -06 Pielavedellä) oli isännöitsijän ja naapureiden mukaan hoitanut työnsä moitteettomasti, eivätkä lehdessä haastatellut (surmalta pelastuneet) lapsetkaan muistaneet nähneensä isäänsä edes humalassa kuin aniharvoin.

Kuitenkin tuo kelpo mies tappoi kolme lastaan ja itsensä. Lehtijutun perusteella ei vielä voi sanoa sitäkään, selvisivätkö kaksi lasta ja vaimo kallonmurtumistaan vai eivät.

Muonamies Kuhlmanin kerrottiin tehneen työnsä "viimeaikoina itseensäsulkeutuneena ja synkkämielisenä" ja surmatöiden sanottiin tapahtuneen "ilmeisesti mielenhäiriössä". Toisaalla kerrottiin, että Lauritsalassa ollessaan Kuhlman oli ollut kaksi viikkoa sairaalahoidossa pudottuaan ratsun selästä. Mahtoikohan tuo onnettomuus olla hiipivän synkkämielisyyden syynä ? (huom. maija t.)

Edellä jo mainittiinkin, että asumus oli tilava. Makuuhuoneitakin oli kaksi, toisessa nukkuivat muonamies vaimoineen ja neljä nuorinta lasta, toisessa viisi vanhempaa lasta. Tapahtumat alkoivat vähän ennen yhtä yöllä, yksi isommista pojista oli herännyt isänsä askeliin ja kuullut joitain ääniä vanhempiensa huoneesta. Poika herätti neljä sisarustaan ja he lähtivät katsomaan, mitä oli tapahtunut. Isä tuli heitä vastaan kirves kädessä, äiti ja pienemmät sisarukset olivat kuolleina/henkitoreissaan toisen huoneen puolella.
Siskokset perääntyivät turvaan omaan huoneeseensa, yksi veljistä lähti hälyttämään apua naapurista ja kaksi veljestä joutuivat kahakkaan isänsä kanssa. Tässä rytäkässä sai tuo 11-vuotias Väinö Kalevi omat vammansa ja vasta sitten isä havahtui tehneensä jotakin kamalaa.

Seuraavaksi isä sitten ottikin käteensä partaveitsen ja alkoi viillellä omaa kaulaansa, lasten yrittäessä estää häntä siitä. Lopputulos oli kuitenkin se, että isä kuoli kotinsa olohuoneeseen ja tilanhoitajan hälyttämien poliisivoimien tehtäväksi jäi vain toimittaa kallonmurtumia saaneet äiti ja viisi lapsista Kotkan yleiseen sairaalaan, minne nämä saatiin n. klo 3 aamulla. Sairaalassa jouduttiin totemaan kaksi lapsista kuolleeksi ja lapsista nuorin, vain kaksivuotias Tuula, kuoli leikkaupöydälle. Vanhemmat lapset ja äiti olivat vielä verensiirron ja muiden operaatioiden jälkeen hengissä artikkelin ilmestyessä ylihuomisen päivän lehdessä. Vammansa sanottiin olevan vakavia ja toipumismahdollisuuksiensa n. 50-prosenttiset.

Mitenhän mahtoi lopulta käydä? Eloon jääneet lapset lienevät nyt jo yli 60-vuotiaita, toivottavasti ovat selvinneet elämänsä tragediasta edes jotenkuten, muiden kyläläisten tuella.

EDIT: Kuinkahan paljon laajemmalti tämä tapaus tunnettaisiin, jos kyseessä olisikin ollut kartanon omistaja ja hänen perheensä? Kun näin ei ollut, järkyttävä surma on jo lähestulkoon unohtunut ihmisten mielistä.

Minneköhän surman uhrit ovat haudatut? Taidanpa soittaa seuraavan puheluni Kotkan seurakuntaan ja tehdä viimeistään kesällä tervehdyskäynnin perhehaudalle. Veisinköhän leikkokukkia vai istuttaisinko peräti orvokit koko kesäksi...

[Count]

Kiitoksia kovasti suuresta vaivannäöstä Maija! Muistin siis todellakin oikein, että tällainen tapaus on tapahtunut. Kävin jopa itse epäilemään muistiani, koska kyselin asiasta useilta siihen aikaan lähistöillä asuneelta ihmiseltää, mutta kukaan heistä ei tuntunut tietävän asiasta mitään... Tai sitten he eivät halunneet puhua.

Tämän voi siis siirtää selvitettyihin kotimaisiin henkirikoksiin...

Ps. Kerronta ei tosiaankaan ollut huvittavaa, vaikka niin muistelin. Sekoitin luultavasti johonkin toiseen mahdollisesti jopa hieman vanhempaan uutiseen...

EDIT: Yksi sana lisätty

[maija turjukka]

^Ei kestä kiitellä, vanhat tarinat ovat intohimoni.

Tässä tapauksessa varmaan nuo lapset ovat saaneet uudet kodit, eikä tapausta enää oikeasti muistakaan kukaan ulkopuolinen. Rankaisihan surmaaja itseään kovimmalla mahdollisella tavalla.

Vaan tuosta aikalaisilta kyselemisestä vielä kommentti. Yllättävän usein käy niin, että ensialkuun ihmiset tosiaankin sanovat, etteivät tiedä/muista tapahtumista mitään, mutta sitten kuitenkin muutaman viikon päästä saattaakin sama ihminen kertoa tapahtuneesta todella laveasti.
Kysymys siis jää jonnekin muhimaan ja ne muistelot pulpahtavat sitten myöhemmin pintaan.

[Count]

Samalla, kun tämän siirtää osioon "Selvitetyt Henkirikokset Kotimaa", niin voisi tuota otsikkoakin muuttaa vähän täsmällisemmäksi. Vaikka tyyliin: "Tavastilan perhesurma 2.2 1953 (Kotka/Kymi)"

[maija turjukka]

^Jos tosiaankin haluat tämän meidän kaksinpuhelun siirrettäväksi Kotimaan henkirikoksiin, niin onnistuu varmaan parhaiten vasikoimalla tämä viesti. (ei se ylläpito näitä huuteluja muuten ehdi lukemaan)

Lisätietona itse tapaukseen liittyen sen verran, että nuo loukkaantuneena sairaalaan (pientä Tuulaa lukuunottamatta siis) kuljetetut ovat sittenkin selvinneet vammoistaan. Tiedon sain Kymen seurakunnasta, hautaluettelosta löytyi tieto, että perhehauta sijaitsee Laajakosken hautausmaalla. Em. helmikuussa -53 kuolleiden lisäksi siihen ovat haudatut vuonna -74 kuollut Väinö ja vasta vuonna -91 kuollut äiti-Saara.

Tämän enempää en aio tapausta penkoa, mutta jos haudalla pääsen käymään, laitan toki kuvan kivestä teidän muidenkin ihmeteltäväksi. Epätodennäköistä, että sinne asti eksyisin, mutta eihän sitä koskaan tulevaa tiedä.

[vandt]

Oliko tää Leenakin siis kuollut saamiinsa vammoihin?

[maija turjukka]

^Mun käsittääkseni Leena ei kuollut, koska nimeään ei löytynyt hautaan haudattujen joukosta.(katso edellinen postaukseni)

[vandt]

Katsoin nimenomaan edellisen, ja siinä mainitsit helmikuussa -53 kuolleet, ja sitäpä juuri kysyinkin, että oliko tämä Leena noidan joukossa. Kun se olisi hyvin voinut unohtua sinulta mainitsematta. Väinön ja äidin kun kuitenkin mainitsit. Eli kunhan varmistin.

[Katriina]

Murhatalo on purettu muutama vuosi tapahtuneen jälkeen ja paikalle on rakennettu kaksi taloa, meidän lapsuuden koti ja naapurin talo. Meidän kukkapenkin reuna on pala murhatalon kivijalkaa (ainakin saamiemme tietojen perusteella) lapsilta on tämä tieto pidetty visusti salassa, mutta tämän ketjun ansiosta saimme mekin tietää, vaikka emme lapsia enää olekkaan. Perhe ei siis ole ainakaan tänne kylälle jäänyt asumaan tapahtuman jälkeen..

[vandt]

Koska on aikaa, ja itseäni kiinnosti, yritän kirjoittaa tuon linkin takana olevan jutun. Merkkaan tähdellä sanat, joista en täyttä selkoa saanut, tai osannut päätellä mitä ovat. Jätän isot tekstit kirjoittamatta, koska ne ovat selkeästi linkin takaakin luettavissa.

Verityö, todennäköisesti mielenhäiriössä jotain*, tapahtui klo. 01-02 välillä. Muonamies Kuhlmanin perheen hallussa oli siisti, neljä huonettä käsittävä asunto Tavastilan kartanon vastapäätä olevalla vainiolla. Perheellä oli kaksi makuuhuonetta, joista toisessa nukkuivat isä ja äiti, sekä nuoremmat lapset Tuula, Leena, Riitta ja Hannu sekä toisessa vanhemmat lapset Pentti, Vieno, Osmo, Pirkko ja Kalevi.

"Kuului kuin remmin sivallus ja äidin itkua"

Toiseksi vanhin pojista, Osmo, saapui kotiin klo. 21 aikoihin ja meni omaan makuuhuoneeseensa nukkumaan. Klo 24 aikoihin hän kuitenkin heräsi ja kuuli, kuinka äiti kävi laskemassa ulkona olleen Vienon sisään. Vienon syötyä vähäsen tuli hänkin samaan huoneeseen kuin pojat nukkuivat ja vaipui pian uneen. Vajaan tunnin kuluttua Psmo kuuli, kuinka joku kulki olohuoneen ja keittiön läpi, ja hän tunsi askelien äänet isänsä aiheuttamiksi. Klo 0.45* kuului vanhempien ja nuorien lasten makuuhuoneesta kuin remmin sivallus ja sen jälkeen äidin itkua. Pian sieltä kantautui myös Leenan hätääntynyt parkaisu, jonka jälkeen valveilla ollut herätti veljensä ja sisarensa. Yhtenä rykelmänä kiiruhti viisi sisarusta vanhempiensa makuuhuoneeseen.

Isä synkkänä kirves kädessä

Lapsia kohtasi kauhea näky: isä saapui synkän näköisenä kirves kädessä lapsia vastaan olohuoneen keskilattialla ja yritti lyödä lähinnä olevaa Osmoa, joka muiden lasten kanssa pakenikeittiöön. Tytöt, Vieno ja Pirkko, menivät omaan makuuhuoneeseensa, jonka ovea he pitivät kiinni. Pentti harppasi eteiseen ja Osmo jäi Väinö Kalevin kanssa kamppailemaan isäänsä vastaan. Paetessaan olohoneesta keittiöön Osmo kompastui lähellä olleeseen koiraan ja käytti tilaisuutta hyväkseen hivuttautumalla pöydän toiselle puolelle. Samaan aikaan kun hän nosti päätään, hän huomasi, kuinka isä iski Väinö Kalevia kirveellä keskelle päätä. Tämän jälkeen isän huomio kiinnittyi Osmoon, joka kuitenkin kaikin voimin työnsi pöytää isäänsä vasten, niin että siinä olleet astiat putosivat helisten maahan. Tämä astioiden helinä havahdutti riehuvan isän, joka sitten heitti kirveen pakenevaa poikaansa kohti* päin ulko-ovea, mutta heitto sattuikin seinään.

"Isä on tappanut äidin"

Pakoon alusvaatteisillaan ja paljain jaloin juossut Osmo riensi naapurissa olleen seppä Antti Purolan luo,kolisti ikkunaan ja huusi: "Tulkaa apuun, isä on tappanut ja äidin ja monta lasta!" - Ilmoita konstaapeli Lehmusvaaralle, oli tiedosta järkyttynyt Purola sanonut, ja poika painui takaisin sisään. Sitä ennen menivät toisetkin lapset - tytöt kuultuaan, että keittiössä oli hiljaista, makuuhuoneeseen, jossa äiti makasi liikkumatta ja verissään sängyssä, pikku Tuula nukkensa kanssa veren ja lian* tuhrimassa lasten sängyssä pää jalkopäähän kääntyneenä, Riitta Maija, Hannu Johannes ja Leena Annikki liikkumatta omilla tahoillaan.
Kuului isän kovaääninentuskainen huuto: "Voi, mitä minä nyt tein! Mitä olenkaan tehnyt!" ja pian hän ilmestyi olohuoneeseen partaveitsi oikeassa kädessään. Vieno ja Pentti huusivat yhdestä suusta: "Isä, älä tee..."

Kammottava...
(Jatkoa 1. sivulta)

Ja samassa Pentti yritti vääntää teräasetta isänsä kädestä, mutta turhaan, monia kertoja hänen onnistui viiltää kurkkuaan, vaikka sitä estämään kiiruhti myöskin Vieno. Hetken kuluttua isä kaatui polvilleen ja, juuri kun Osmo ehti naapurista kotiin hän retkahti olohuoneen lattialle pitkälleen - kuolleena. Pentin yritykset sitoa liina avoimen kurkun ympärille, ennen kuin hän kaatui lattialle, isä torjui päättäväisesti.

"Mitä nyt?" kysyi äiti

Kovalla kiireellä pukivat sisarukset Osmo ja Vieno vaillinaiset vaatteet ylleen ja riensivät ilmoittamaan asiasta Tavastilan kartanon tilanhoitajalle, joka hälytti paikalle poliisivoimaa ja ambulanssit. Virkavallan edustajana saapui paikalle konstaapeli Paavo Lehmusvaara. PIan tulivat muut poliisit apulaisnimismies S*n johdolla ja myös ambulanssit, jotka kuljettivat kuolleet ja ruhjotut Kohtkan yleiseen sairaalaan.
"Palattuamme tilanhoitajan luota, harhailimme pitkin veren tahraamia huoneita. Kun huusin äitiä, kohottautui hän hetkeksi ja kysyi: "Mitä nyt", mutta vajosi takaisin vuoteelleen. Pentti oli sillä välin kantanut toiset lapset meidän makuuhuoneeseemme", kertoi järkyttynyt Vieno Inkeri poliisikuulustelussa.

Äiti ja kaksi lasta jo tajuissaan sairaalassa

Järkyttävän murhenäytelmän uhrit, perheenäiti ja viisi nuorinta lasta, tuotiin Kotkan yleiseen sairaalaan klo 3 aikaaneilistä vasten yöllä. Tällöin olikuitenkin jo kaksi lapsista, Hannu Johannes ja Riitta Maija, kuolleet ja nuorin lapsista, Tuula, kuoli leikkauspöydälle. Sairaalan ylilääkärillä lääket. ja kirj. tri F. Fr***lta saamamme tiedon mukaan olivat kaikki elossaolevat pahoinpitelyn uhrit sairaalaan tuotaessa shokkitilassa kuten yleensä tällaisissa tapauksissa ja heille suoritettiin verensiirto. Perheen äidillä, Saara Kuhlmanilla, joka on syntynyt 27.01.1908, on 4 avokallonmurtumaa. Häneltä on mennyt oikea silmä, ja hän on edelleen tajuttomana.
Vanhin sairaalaan tuoduista pojista, 15.6.1942 syntynyt Väinö Kalevi, on saanut niinikään kirveen iskusta avokallonmurtuman. Hänet leikattiin yöllä ja hän oli eilen puolenpäivän aikoihin tajuissaan.
Hannu Johanneksella oli vain käsi lyöty kirveellä halki ja hän oli kuollut todennäköisesti verenhukkaan jo sairaalaan tuotaessa. Hannu Johannes oli syntynyt 10.1.1944.
27.11.1949 syntynyt Riitta Maija oli kuollut sairaalaan tuotaessa. Häntä oli lyöty todennäköisesti kirveen hamaralla otsaan.
Perheen nuorimmalla lapsella, 18.11.1951 syntyneellä Tuulalla, oli avokallonmurtuma, ja häntä oli lisäksi lyöty kirveellä oikeaan poskeen, jolloin kaikki lihakset ja luut olivat rikkoutuneet poskesta. Tuula oli sairaalaan tuotaessa vielä elossa, mutta hän kuoli leikkauspöydälle.
Tri Fr***:n lausunnon mukaan on nyt elossa olevilla kahdella lapsella, joille molemmille suoritettiin yöllä leikkaus, 50-prosenttinen mahdollisuus parantua. Tosin tällaisessa tapauksessa on varauduttava jälkitautina mm. aivokalvontulehdukseen, mutta heitä on jo nyt ryhdytty hoitamaan mahdollisten jälkisairauksien ehkäisemiseksi. Eilen illalla oli myös lasten äiti tullut tajuihinsa.

ÄITI JA ISÄ SOPIVAT HYVIN YHTEEN JA PITIVÄT LAPSISTA
Etelä-Suomen edustajalla oli eilen tilaisuus käydä murhapaikalla ja nähdä eloon jääneiden lasten syvä, käsittämätön järkytys sekä kuulla naapureitten mielipiteitä muonamies Kuhlmanin perheestä.
- Isä ja äiti sopivat keskenään oikein hyvin, todistivat lapset, joista eräs sanoi vain kerran nähneensä isänsä humalassa. Meistä lapsista hän piti erinomaisen hyvää huolta ja oli meille oikein hyvä isä, he vakuuttavat. (tässä jotain, että naapurit sanovat samansuuntaista? En saa selvää)
Väinö Kuhlmanin perhe saapui viime toukokuussa Tavastilaan Lauritsalasta(?). Täällä oli väinö Kuhlman kerran pudonnut ratsun* selästä sillä seurauksela, että hän oli mennyt tajuttomaksi ja joutunut olemaan 2 viikon ajan sairaalahoidossa aivotärähdysestä. Viime aikoina hän oli ollut hyvin itseensäsulkeutunut ja synkkämielinen, mutta oli hoitanut työnsä tyydyttävästi. Lauantaina hän oli tuonut kirveen kotiin, jossa hän oli tehnty joitakin veistotöitä. Kirveen hän oli jättänyt jonkin* ulkoeteiseen. Talossa oli myös pienoiskivääri, mutta siihen ei ollut panoksia.
Lauantai-illan ja sunnuntaipäivän Väinö Kuhlaman oli ollut entistäänkin vähäpuheisempi. Hän oli kirjoittanut hallussaan olevia Maa ja Sekatyöväenliiton papereita sekä järjestänyt kaikki henkilökohtaiset paperinsa täsmälliseen kuntoon.
Lasten äiti on siisteyttä ja järjestystä rakastava ihminen, joka piti suuren perheensä hyvin vaatetettuna ja siistinä. "Jos minulla valta olisi, kyllä minä Kuhlmanin Saaralle ritariristiä* ehdottaisin" on sepänrouva **** Purolan mielipide. "Niin kova hän oli käsitöitään tekemään, vaikka perheen ruokkimisestakin jo olisi luullut hommaa olevan."
Ruokaa ja vaatteita oli komeroissa tarpeeksi, kaikissa vuoteissa oli asianmukaiset lakanat ja muutenkin näyttää kuin täällä voitaisiin keskinkertaista paremmin, oli Kymin kunnan kotisisaren*, Lea Bergin mielipide. Hänet oli näet määrätty pihdistamaan talo verestä ja auttamaan lasten muuttoa kokonaan toiseen rakennukseen.
- Ei tällä mäellä enää mielellään ikukaan asu, sanoivat naapuritkin. Lapset muuttivat eilen entisestä kodistaan ahtaampiin oloihin.
Väinö Edvard Kuhlman oli syntynyt 1906 Pielavedellä ja hänen vaimonsa Saara o.s. Partanen 1908 Nuijamaalla.

[rokka]

Mitenkähän olisi käynyt, jos sairaalaan olisi päästy aiemmin tai jo paikalla olisi ollut joku ensiapua osaava, kun tuo pikkupoikakin oli kuollut verenhukkaan kätensä, ei kallonmurtuman vuoksi. Surullinen tapaus

[Joutsenlaulu]

Olivathan pojat vielä yrittäneet pelastaa isänsä itsemurhalta. Varmaan Riitta ja Hannu olivat jo kuolleita kun heidät siirrettiin ambulanssiin tai apua edes saatiin. Tuohon aikaan kaikki oli vielä erilaista.

Motiivi jäi ilmeisesti selvittämättä. En kyllä epäilisi hevosen selästä tippumisen takia tullutta mielenhäiriötä vaan perisuomalaista rahapulaa. Tuohon aikaan sairasloma saattoi käydä kalliiksi ja isä oli yrittänyt pitää perheen hyvässä ruuassa ja vaatetuksessa. Ehkä tuo veistoharrastuskin loppuaikoina johtui lisätienestien hankkimisesta...

Ilmeisesti loput uhreista, Väinöä ja Saaraa lukuunottamatta, ovat vielä hengissä. Ovat olleet jo hyvän aikaa eläkkeellä. Toivottavasti elämä on kohdellut paremmin, ainakin Saara-äiti eli pitkän elämän.